Harmittaako teitä 60/70/80-luvulla syntyneitä se, että nuoruudessanne teidän piti tyytyä siihen musiikkiin mitä suomalaiset radio- ja tv-ase...

Ei se musiikki silloin mistään radioista tullut, vaan levyiltä, jotka ostettiin itse, tai lainattiin kirjastosta ja kavereilta.

Meillä ei kuulunut radio Luxemburg, eikä kavereilla ollut varaa ostella lp-levyjä, kuten ei minullakaan. Ei nekään kaikkien ulottuvilla ollut. Meidän paikkakunnalla ei ollut yhtäkään liikettä, joka olisi myynyt älppäreitä.

Näin ollen piti olla sen varassa, mitä radiossa soitettiin, jos halusi nauhoittaa itselleen kasettimankalla kuunneltavaa musaa.

Toki harmitti tarjonnan vähäisyys ja samoin vähävaraisuus.

Meillä oli myös kelamankka, mutta sen käyttö jäi vähiin kun ostettiin kasettimankka. Sitten isoveli osti eka palkastaan ihan kunnon stereot. Voi että oli ihana kuunnella musaa niillä stereoilla.

Vierailija kirjoitti:

Ei se musiikki silloin mistään radioista tullut, vaan levyiltä, jotka ostettiin itse, tai lainattiin kirjastosta ja kavereilta.

Kyllä musiikkia radiostakin tuli, 70-luvullakin.Esimerkiksi Nuorten sävellahja, Tänään iltapäivällä (puheen ohessa muutama kappale), Kotimainen puolituntinen, puhelintoivekonsertit, Euroviisujen loppukilpailu kuului aina radiosta, josta ne kappaleet sai hyvin äänitettyä kasetille. Oli joitain muutakin ohjelmia.

Mutta varsinaisia musiikkikanavia ei ollut, eikä musiikkia soitettu niin tiheään kuin nykyään juontajien puheen lomassa, kuten esimerkiksi Radio Nova yms.

Oli se oikeastaan aika ihanaa aikaa. Odottaa lempibiisiä ja tv ohjelmaa. Muistan, kun lapsena äidin kanssa odotettiin Ruusun aikaa, Metsolat jne. Ok synnyin 84, mutta nykyisin tuntuu, että kaikki tulee niin helposti ettei saa nautintoa. Kaikkea liikaa mistä valita.

Mä taas melkein kadehdin vanhempaa sukupolvea, jotka eivät saaneet artistin/bändin uudesta levystä näytettä mistään nettiin vuotaneesta raidasta, vaan saivat jännittäen odottaa kun pääsevät ostamaan uuden LP-levyn tai C-kasetin. Toki telkkarissa varmaan näkivät entuudestaan jotain, mutta ei sentään koko levyä :D

Olen 80-luvulla syntynyt, joten kyllähän minäkin nuorempana ostin cd-levyjä ennen kuin olin kuullut koko levyä missään toistopalvelussa, että sain minäkin osani :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se enää harmita, kun nyt voin kuunnella mitä haluan. (Paitsi sitä yhtä 70-luvulla kuulemaani kappaletta josta en muista mikä se oli, sen jostakin kuultavakseni etsiäkseni.)

Mutta köyhää se oli, se on totta. Suunnilleen sormi kasettimankan rec-napilla radiota kuunneltiin, jotta saadaan nauhoitettua se oma suosikkikappale, jos se sattuu tulemaan.

Nimenomaan, jos sattui tulemaan.

Eikä juontaja puhunut päälle tai ovikello, puhelin tai neuvostovalmisteinen lentokone aiheuttanut ylimääräisiä ääniefektejä. Vastikään Kasari-radiokanavalle tuli joku päällepuhuja ja siitä valittaneille vastattiin, että näin kuulee useampia kappaleita. Lopetin kanavan kuuntelun siihen ja toden totta, nyt kuulen useampia kappaleita, tosin toiselta kanavalta.

Vierailija kirjoitti:

Mä taas melkein kadehdin vanhempaa sukupolvea, jotka eivät saaneet artistin/bändin uudesta levystä näytettä mistään nettiin vuotaneesta raidasta, vaan saivat jännittäen odottaa kun pääsevät ostamaan uuden LP-levyn tai C-kasetin. Toki telkkarissa varmaan näkivät entuudestaan jotain, mutta ei sentään koko levyä :D

Olen 80-luvulla syntynyt, joten kyllähän minäkin nuorempana ostin cd-levyjä ennen kuin olin kuullut koko levyä missään toistopalvelussa, että sain minäkin osani :)

Puhelimella soitettiin Levyuutuudet-palvelunumeroon.

Ei harmita kun kaikki parhaat jutut noilta vuosilta on tallenteilla tai tubessa. Se että jollain Kanye Westin sekopäällä on 19 Grammya koneellisesti tuotetusta räpinpaskastaan kertoo jo ihan tarpeeksi nykyviihteen tilasta lännessä.

Ocsid

LP levyn ja kasetin kuunteleminen on ihan erilainen elämys. Se mekaanisuus tekee kuunteluhetkestä jotenkin jännittävämmän ja aidomman. Lisäksi levyllä on kappaleet tietyssä järjestyksessä, on levynkansitaidetta ja niin edelleen.

Ei harmita. Silloin piti nähdä vaivaa asioiden eteen, nykyaika passivoittaa ja tylsistyttää ihmisen.

80-luvulla musiikki oli keskimääräisesti kiinnostavampaa kuin mitä radiosta nykyisin tulee. Ei haitannut yhtään, loput sitten kopsattiin kaverilta kasetille.

Vierailija kirjoitti:

Itse nauhoittelin silloin radiosta kasetille. Ei harmittanut, kun ei ollut ajatusta paremmasta. Muistan kyllä miten olin haltioissani, kun Napster ja mp3 tulivat.

Vahingossa alapeukutin, piti mennä edelliselle . Itsekin nauhoitin ja kuuntelin radio Luxemburgista uusia hittejä. Musiikki oli silloin parempaa, vieläkin osa on isoja hittejä, klassikkoja. Siis EI HARMITA YHTÄÄN.

Radio Luxemburg soitti kyllä uusimmat hitit, mutta sen kuuluvuus alueellamme oli niin häilyvä ja epävakaa, ettei kappaleita kannattanut sieltä äänittää tai nauhoittaa.

Kesken hyvän kappaleen lähetys pätki.

Minulla on edelleen vinyylilevysoitin ja vinyylilevyjä, cd-soitin ja kasettidekki. Äänentoisto vinyylillä on jotenkin lämpimämpää eikä niin streriiliä kuin cd:llä, digitaalisista tallennusmuodoista puhumattakaan.

Kyllä musadiggareilla oli silloinkin pelit ja vehkeet, kunnon vahvistimet ja kaiuttimetkin viimeistään 80-luvulla.

Me myös jaksoimme kuunnella kokonaisen levyn läpi, eikä vain yhtä hittibiisiä siltä omalta soittolistalta.

Säälittää nuo nykynuoret kun ne eivät opi tuntemaan muusikoiden tuotantoa kuin muutaman biisin verran. LP oli usein taiteellinen kokonaisuus. Mutta nykynuori, jos biisin kolme ekaa tahtia ei miellytä, vaihtaa pois. Näin syntyy tosi sivistymätön ja pinnallinen kansakunta.

Ei todellakaan harmita, tuolloin nimittäin elettiin oikeaa elämää, eikä tuijotettu ruutua. Olisi kauheaa olla nuori nyt.

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla musiikki oli keskimääräisesti kiinnostavampaa kuin mitä radiosta nykyisin tulee. Ei haitannut yhtään, loput sitten kopsattiin kaverilta kasetille.

Ja -70 luvun musiikki oli parempaa kuin -80 luvun musiikki. Sitten suuret hitit, jotka elää vankasti nykyäänkin,  tehtiin -60 luvulla.

Ja nyt on räppi.

Tuntuu siltä, että pohja on saavutettu, mutta kai se vielä tuostakin surkeammaksi saadaan.

Ei harmita. Päinvastoin. Silloin oli muutakin elämää.

Olen syntynyt -77 ja jo ala-asteelta alkaen elämääni kuului mm. MTV (Music Television). Kasetteja ja levyjä ostettiin kaupasta. En muista sitä kovin kauheana aikana, vaan se oli hauskaa sekä innostavaa. Kuunneltiin kaikkea Bon Jovista Dire Straitsiin.

Ei. Ainoastaan se harmittaa että se nuoruus on jäänyt jo taakse.