Mistä kaunis tietää olevansa kaunis?

Kauniit pelastetaan sanoo Kauko Röyhkä biisissään. Kannattaa kuunnella.

Katsoo peiliin,muut kehuu nätiksi ja kauniiksi. Mulla henkilökohtainen kokemus kun olin jo saanut ekan lapseni nuorena niin hesalainen huippumalli alkoi kysellä mun perään, niin tajusin et oon hyvännäköinen!

Saamastaan huomiosta

Ihan helposti, katsoo peiliin.

Kun astuu huoneeseem, ihmiset katsoo ja kiinnittää huomiota.

Jos taas on oikein kaunis, kukaan ei uskalla edes lähestyä.

Siitä, että selvinpäin kukaan ei uskalla juuri lähestyä, mutta hymyilee sulle aina. Mutta päihtyneenä tulevat kertomaan, miten upea olet. Minulle työkaveritkin tekee näin. Eli ihmiset sekä pelkää että ihailee.

Toinen, ihmiset kääntyy katsomaan kun menet ohi. Kiinnität ihmisten huomion.

Kolmas. Pääset aina sisään. Mihin vain. Ravintolasta löytyy aina pöytä jne. Eli saat palvelua.

Neljäs. Sulle avataan ovia. Bussikuski aina hymyilee ja moikkaa. Naapurit tervehtii jopa kerrostalossa. Eli kaikki huomioi.

Ihmiset sanoo ja lähestyy. Itse olin nuorena paitsi kohtuu kaunis, myös koulukiusaamisen takia sosiaalisten tilanteiden pelkoinen ja arka, joten kauneudesta ei ollut kuin haittaa. Koko ajan tuli lähestymisiä, jotka aiheutti minulle suoranaista kauhua ja halua juosta pakoon.

Aika pitkälti ulkoapäin tulee.

Siksi on välillä "harhaisia" kauniita. Tyylin hyvä kroppa ja miehet/naiset kuolaa perään niin ajattelee itseään kauniina.

Ja toisinpäin.

Ja sitten on niitä kauniita,jotka eivät ole tietoisia..jostain syystä ne ovat omassa päässä usein kauniimpia vielä.

Itse olin "ruma ankanpoikanen" ja aikuisuudessa sain huomiota niin hämmennyin ja mietin olenko oikeasti muka "hyvännäköinen". Eli tuli puhtaasti sekä "rumuus" ,että "kauneus" ulkoapäin palautteesta.

Itse pitänyt itseäni niin perus näköisenä kuin olla. Ja nyt jo ikää,ettei kauniiksi kehu edes oma äiti😀

Tämä toki vain oma mielipide

Aloin noin kolmannella luokalla kuulla ulkonäöstäni pojilta. Yläasteella myös tytöiltä ja suunnilleen samaan aikaan ikävä kyllä kavereiden isiltä ja pitkiä katseita tuli myös tuntemattomilta miehiltä. Hämmentävää 13 vuotiaalle. 15 vuotiaana pääsin helposti diskoihin sisään ja niissä sai hätistellä humalaisia kauemmas. Miehet tekevät auliisti palveluksia ja ovat ystävällisiä.

Ite oletan olevani kaunis, koska mua ei ole koskaan edes vitsillä sanottu rumaksi. Kaikki muut haukkumasanat olen saanut kyllä kuulla, mutta sitä en kertaakaan. Erilaisia kehuja ulkonäkööni liittyen muistan taas useita elämäni varrelta.

N26

Oma peilkuva ja ympäristön huomioiminen positiivisella tavalla antaa tiettyä itsevarmuutta. Vuosia olen toiminut jo samalla kaavalla. Hyvää palvelua saa, kun vilauttaa pienen hymyn. Tätä sääntöä voi käyttää vähän kaikkeen ja monissa tilanteissa.

En pidä itseäni kauniina, mutta sitä on toistettu minulle aina. En tiedä, miksi ei mene läpi. Toki ymmärrän, että kasvoni ovat symmetriset, eikä mikään häiritse. Itse en välitä muiden ulkonäöstä tai pukeutumisesta. Minun on vaikea kuvailla ihmisiä, jos joku kysyy. En siis vaan muista millaiset hiukset tai minkä näköinen. Eli vastaan, että kaunis ei aina tiedä olevansa kaunis.

Samoin sairaus iskee kaikkiin ja murheet.

Nuorena olin kaunis, ja se kauneus tuli ihan yllättäen. Vielä yläasteella mua kiusattiin, kasvot oli täynnä näkyvää ihottumaa eikä ulkonäön laittaminen siksikään kiinnostanut.

Sitten uuden lääkerasvan vuoksi ihottuma parani. Aloin meikata, kasvatin pitkät hiukset, vaihdoin silmälasit piilareihin.

Ja yhtäkkiä jopa ne yläasteella kiusanneet pojat olivatkin ihastuneita. Kerran kahvilassa istuessani kavereideni kanssa eräs tuntematon nuori mies tuli pöytämme ääreen, pyysi anteeksi häiriötä ja sanoi, että hänen vaan piti tulla sanomaan että olen todella kaunis.

Kadulla on pysäytetty ja pyydetty treffeille jne. Kehuttu kuinka näytän aivan missiltä tms, yllytetty kauneuskilpailuihin (tosin ujouttani en koskaan voinut kuvitellakaan meneväni).

Aina tuli kehuja, naisilta kuin miehiltä. Niistä ja kehuista sekä helposta seuran saannista "tiesin" että olen kaunis.

Hauska muistella. Katoavaista on nimittäin tuokin. :)

No entäs minä? En ole kaunis, mutta mulle availlaan ovia, ihmiset tervehtii, ravintolasta löytyy paikka ja minut huomioidaan. Olen ajatellut, että olen sellainen pullantuoksuinen täti-ihminen, ni sen takia.

Olin nätti nuorena.

Kaikkea murhetta on ollut myöhemmin mutta sisällä on sama tyttö.

Vierailija kirjoitti:

No entäs minä? En ole kaunis, mutta mulle availlaan ovia, ihmiset tervehtii, ravintolasta löytyy paikka ja minut huomioidaan. Olen ajatellut, että olen sellainen pullantuoksuinen täti-ihminen, ni sen takia.

Tädeille avataan ovia kyllä, kuten mummoillekin. Pöytää et vipistä kuitenkaan saa, kuten kaunis. Sinä tervehdit muita ensin, joten hekin sinua, et ehkä huomaa, kokeile ensi kerralla. Tai sitten asut pikkupaikkakunnalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No entäs minä? En ole kaunis, mutta mulle availlaan ovia, ihmiset tervehtii, ravintolasta löytyy paikka ja minut huomioidaan. Olen ajatellut, että olen sellainen pullantuoksuinen täti-ihminen, ni sen takia.

Tädeille avataan ovia kyllä, kuten mummoillekin. Pöytää et vipistä kuitenkaan saa, kuten kaunis. Sinä tervehdit muita ensin, joten hekin sinua, et ehkä huomaa, kokeile ensi kerralla. Tai sitten asut pikkupaikkakunnalla.

Ehkäpä sitten näin. Olen tyytyväinen tähän :)

Vastaantulevat naiset hymyilevät monesti ja katsovat nopeasti silmiin, mutta eikös naiset tee tuollaista toisaalta ihan muuten vaan toisin kuin miehet?