Harmittaako teitä 60/70/80-luvulla syntyneitä se, että nuoruudessanne teidän piti tyytyä siihen musiikkiin mitä suomalaiset radio- ja tv-ase...

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla musiikki oli keskimääräisesti kiinnostavampaa kuin mitä radiosta nykyisin tulee. Ei haitannut yhtään, loput sitten kopsattiin kaverilta kasetille.

Kun aloitin aktiivisemman rock- ja popmusiikin kuuntelun 1980-luvun alussa, niin minulle 1960-, 1970- ja 1980-luvun musiikki olivat paljolti samalla lähtöviivalle jo senkin takia että monet artistit olivat aloittaneet uransa jo mahdollisesti 20 vuotta aiemmin. Olen seurannut myös monien uraa nykypäiviiin asti ja kuuntelen uudempia bändejä, jotka edustavat minulle läheisiä musiikkityylejä. Tosin uudemmat rockbändit eivät enää välttämättä nouse samalla tavalla levylistojen kärkipäähän tai myy miljoonia albumeja kuten 1980- tai 1990-luvuilla saattoi vielä tapahtua.

Voin yhtä hyvin kuunnella Chuck Berryä tai The Pretty Recklessiä vähän omista tuntemuksista riippuen.

-

Ei tosiaan. Vedettiin lanka ikkunan välistä puuhun, oli sen verran harva ikkunanpoka. Lanka radion takaseinään, naamataulussa olevan vihreän valon alla oleva vipu oikealle kytki tuon langan piireihin ja Luxemburgia kuunneltiin keskiaaltoasennossa. Aamulla ennen muiden heräämistä katkaisijan vipu vasemmalle, langan pää ikkunasta pihalle ja kouluun. Joskus vipu unohtui oikealle, mutta ei ne porukat sitä äkänneet päivällä.

Aika paljon kuitenkin tuli radiosta kasettimankalla äänitettäviä kappaleita. Lisäksi oli levyt ja kasetit (isä mm. toi ulkomailta). Kavereille usein nauhoitettiin omat levyt. Ei kaivannut muuta. Nyt Spotify on kyllä kiva, mutta loppujen lopuksi sieltä tulee kuunneltua aina samaa omaa listaa.

Elämä oli silloin pakosta touhukkaampaa, kun kaikesta piti ottaa itse selvää. Koulussa kyseltiin oliko jollakin levy tai kasetti ja saisiko kopiota. Radiostakin tuli ohjelmia, joista sen hyvän biisin saattoi kuulla. Siis ei ollut soittolistoja, vaan tunti tai kaksi jotakin listaa, sävellahjaa, rockradiota, joita kuunneltiin sormi kasettimankan rec-näppäimellä. Kirjastossa sai käydä kuuntelemassa levyä hiostavilla isoilla kuulokkeilla. Jotenkin sitä kyllä oltiin silti ajanhermolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Radio Luxemburg oli kova sana 60- ja 70-luvuilla. Sieltä tuli aivan parasta musaa. Ostettiin LP- ja CD- levyjä ja kasetteja mankkaan sekä musiikkivideokasetteja. 80-luvulla edistykselliset taloyhtiöt liittyivät kaapeli-tv verkkoon ja saimme nauttia Music Televisionista. Mahtavia musavideoita 80- ja 90-luvuilla. Sieltä tuli Sky News ja hyviä elokuvia sekä sarjoja.

Mutta elämä ei ollut vain kotona nyhjäämistä vaan liikuttiin kaveriporukalla kävellen, pyörällä tai autot täynnä. Kaikista kivointa oli ajaa meren jäällä siellä sun täällä. Siellä oli virallisia kuntien ylläpitämiä teitä ja epävirallisia, joissa ajettiin kilpaa ja harjoiteltiin liukkaalla ajamista kovassa vauhdissa tietenkin. Vähälumisena talvena pystyi ajamaan missä vaan meren jäällä. Kiva käydä seikkailemassa iltapimeällä. Jää oli vahvaa ja paksua. Myös rallikilpailuja pidettiin meren jäällä, se oli aivan normaalia. Kukaan ei uponnut ja hukkunut.

Muutoin luisteltiin koska vaan tai hiihdettiin, jäätä ja lunta oli lokakuusta huhtikuulle. Jääkenttiä pidettiin hyvässä kunnossa kunnan puolesta. Pelattiin jääkiekkoa muun luistelun lomassa. Ratsastamassa käytiin, se oli erittäin halpaa verrattuna nykyhintoihin. Uiminen oli normaalia ja kaikki osasivat uida ennen ekaluokkaa.

Vanhemmilta ei edes kysytty kyytiä kavereille tai kaupungin keskustaan, se olisi ollut turhaa. Ei kyytejä. Olihan meillä jalat ja fillarit sekä bussiliput. Kuka nyt vanhempien autokyytiä olisi edes halunnut.

Niin ja sinä pilkkaat, että oltiin jonkun suomalaisen radiokanavan kanssa kotona jumissa. Et tiedä, mistä puhut.

Saisipa Radiomafian ohjelmiston ja juontajat takaisin!

N-79

No niinpä, olen syntynyt v. 82 ja itsekin tykkäsin Radiomafiasta. Ja ykkösellä tuli aikoinaan Lista top 40 ja kolmosella Jyrki ja sunnuntaisin Jyrki Countdown. Kaverilla näkyi MTV koska asui kaupungissa, joten sitäkin tuli seurattua. Kaseteille tuli nauhotettua paljon kaikenlaista ja korvalappustereot olivat ahkerassa käytössä. Myöhemmin tuli ostettua aika paljon cd-levyjä ja pieni soitin niille.

Ei se nyt enää harmita. Silloin harmitti. Viikossa tuli pari-kolme sellaista radio-ohjelmaa, jossa ehkä saattoi kuulla lempimusiikkiaan. Silloin piti olla tiukasti vastaanottimen äärellä. Ja sormi valmiina nauhoittamaan c-kasetille, jotta sitä lempimusiikkia voisi kuunnella myös silloin, kun halusi. Ne kasetit olivat aikamoisia kokoelmia... suurin osa tallessa vieläkin.

Radio Luxemburgista taajuudelta kuuntelin päivän hittejä 1970-80 -lukujen vaihteessa. HTV:n kaapelitelevision kautta näkyi 1980-luvulla satelliittikanavat Sky Channel ja Music Box. Niiltä tuli katseltua uusimpia musavideoita.

Ei ollenkaan. Silloin tehtiin musiikkia.

Mikä ihmeen Youtupe ja Sportfly? Kuuntelen edelleen musiikkini savikiekoilta.

-poika105v.

En. Oli c-kasetteja ja CD-levyjä.

Sitten tuli upea MTV (music television), jossa oli musavideoita. ja Musiikkiohjelmia.

Näitä ei nykynuorisolla ole.

Eikä ollut sitä rasittavaa autotunea joka paikassa. En ikinä totu siihen, enkä ymmärrä sen jatkuvaa käyttöä niin,että laulajan ääni kuulostaa ihan tietokoneella tehdyltä.

Samasta syystä varmaan vieroksun filleriltteröityjä kuviakin. Aivoni tunnistavat ne luonnottomina aika usein.

Eihän sitä osannut edes kaivata muuta. Kasarilla oli radiokanava, jossa soitettiin meille mieluista musiikkia ja oli myös mtv.

Radio luxemburg oli viritettynä. Oli hitit tiedossa paljon aikaisemmin kuin Suomen radioissa ja ym alettiin niitä soittamaan.

Miksi tuollainen harmittaisi? Itseasiassa tuntuu että ennen radio soitti paljon monipuolisempaa musiikkia, kappaleita eri vuosikymmeniltä ja samoja biisejä ei soitettu jatkuvasti ja näin "kulutettu loppuun".

Muistan vieläkin sen tunteen mikä tuli kun radiossa lähti soimaan joku ihana kappale mitä ei ollut kuullut aikoihin tai ehkä oli jo koko kappaleen olemassaolon unohtanut, sellaista kokee nykyään enää todella harvoin, jos koskaan. Mieleeni on jäänyt hetkiä, kun olen päässyt jo perille, mutta jäänyt autoon istumaan, ihan vain kuunnellakseni sen ihanan, harvoin kuullun biisin.

Miksi harmittaisi? Listaohjelmia tuli radiosta jo 80-luvun alussa. Kuuntelin myös Nuorten sävellahjaa, sekä suomeksi että ruotsiksi. Ocsid soitti harvinaisempaa discomusiikkia ja Tapio Ripatti oli muutenkin hauska juontaja. Ylen rock-radiossa oli osaavat musiikkitoimittajat kuten Jake Nyman, Tero Liete ja Outi Popp.

Nykyään en edes avaa radiota, koska siellä jopa kasari- ja ysäri-kanavilla toistuu samat muutamat biisit soittolistalla. Surullista, koska valinnanvaraa ko. aikakausilta olisi vaikka kuinka, mutta kukaan radiotoimittaja ei osaa sen vertaa että löytäisi niitä. Juontajien typeriä juttuja en kestä yhtään.

And get off my lawn.

Kun ei muusta tiennyt - typerä kysymys... Ensin säästettiin ja rahaa ja sitten Anttilasta ostettiin älppäreitä ja myöhemmin ceedeitä. Radiosta äänitettiin C-kasetille jotain Jake Nymanin listoja ja Euroviisuja aina viisujen jälkeisenä päivänä. Ja kasarimusa todellakin rulettaa edelleenkin vaikka rakastan EDM:ää <3

Vierailija kirjoitti:

Miksi harmittaisi? Listaohjelmia tuli radiosta jo 80-luvun alussa. Kuuntelin myös Nuorten sävellahjaa, sekä suomeksi että ruotsiksi. Ocsid soitti harvinaisempaa discomusiikkia ja Tapio Ripatti oli muutenkin hauska juontaja. Ylen rock-radiossa oli osaavat musiikkitoimittajat kuten Jake Nyman, Tero Liete ja Outi Popp.

Nykyään en edes avaa radiota, koska siellä jopa kasari- ja ysäri-kanavilla toistuu samat muutamat biisit soittolistalla. Surullista, koska valinnanvaraa ko. aikakausilta olisi vaikka kuinka, mutta kukaan radiotoimittaja ei osaa sen vertaa että löytäisi niitä. Juontajien typeriä juttuja en kestä yhtään.

And get off my lawn.

Lisäksi näiden hittikanavien pissa-kakka-pi..lu jutut ovat niin mauttomia et kanava vaihtuu välittömästi.

Vierailija kirjoitti:

Ei, sillä elin musiikkimaailman parhaat hetket nuoruudessani :-)

Radiossa oli siihenaikaan oikein musiikkiin perehtyneitä toimittajia, jotka esittelivät uutuuksia, eikä ollut soittolistoja, joissa veivattiin muutamaa kymmentä kappaletta aamusta iltaan, toimittajien välillä lukiessa iltsarin otsikoita ja hihitellessä keskenään kakka, pippeli hihihhii.

Usein käytiin hakemassa levyjä ja bilettämässä lontoossa ja nycssä.ikimuistoisia matkoja.

Ei. Itseasiassa silloin jopa ostettiin musiikkia ja artistit vaivautuivat jopa hieman näkemään vaivaa sen tuottamiseen. Nykymusiikki on pitkälti apinalauman ääntelyä.

Minä kuuntelin isän vinyylejä ja myöhemmin omia kasetteja ja CD-levyjä. Nauhoitin kaseteille omia kokoelmia. Radiota en musiikin takia kuunnellut, mutta kyllähän sitä Radio Mafiaa tuli välillä muuten kuunneltua.

Toki vähän tuntemattomammat bändit tai ulkomaiset artistit jäivät vieraiksi, nykyäänhän algoritmi suosittelee mulle ties mitä indonesialaista black metallia tai japanilaista räppiä. Sanoisin silti, että vaikka kaikki maailman musiikki on ihmisten ulottuvilla, niin ihmeellisen vähän ihmiset silti kuuntelevat muuta kuin ns. mainstreamia.

Ei harmittanut! Siinä oli ihan eri tunnelma, kun piti olla radion ääressä valmiina äänittämään lempikappaleensa kasetille. Voi että niitä kasetteja sitten varjeltiin, joissa oli kaikki hyvät biisit! Entä sitten se kasetilta toiselle nauhoittaminen? Laatu oli mitä oli, mutta onnellisia oltiin, kun saatiin oma nauhoitus...

Ja keikoilla käyminen, ah. Huojuttiin vieri vieressä, kaikki osasi sanat, ja tehtiin se tunnelma yhdessä. Nykyään kaikilla kännykät pystyssä, niin ettei bändiä meinaa nähdä. Mahtavat muistot 80-luvulta, ei oltu köyhiä eikä kipeitä!