Harmittaako teitä 60/70/80-luvulla syntyneitä se, että nuoruudessanne teidän piti tyytyä siihen musiikkiin mitä suomalaiset radio- ja tv-ase...

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa ap harmitella 30-60 vuoden päästä, kun ei ollut 2023 käytössä tulevaisuuden teknologiat, joista ei ole vielä mitään hajua.

Tulevaisuuden teknologia keskityy ihmisten hallintaan, kontrollontiin, aivopesuun, orjuuttamiseen ja sotimiseen. ;)

Onneksi en elä enää silloin.

Olihan se rajatumpaa, nyt jälkeenpäin katsoen. Levyjä sai kaupoista tai voi tilata vaikka Epesin postimyynnistä, joten kyllä kuultavaa riitti, mutta nykypäivänä on paljon helpompaa löytää lisää kuunneltavaa vaikka samoilta nuoruuden tutuilta artisteilta.

Vuosia sitten kun hankit levyn, siinäpä se oli. Nyt löytyy biisien taustatiedot helpommin, ja sitä kautta kaikkea jännää.

Nuoruuteni hitti oli Blondien "Tide is High" jostain 1980-vuodelta. Sen originaali oli The Paragonsin vuodelta 1967. Enpä ollut koskaan nuoruudessani kuullutkaan. Ja samasta biisistä ovat versioita tehneet muutkin myöhemmin, Atomic Kitten 2000-luvun alussa ainakin.

Kaikki on helpompaa nykyään.

Ei harmita. Musiikin kuuntelu oli sosiaalisempaa. Nykyisin jokainen kuuntelee musiikkia yksin, silloin kuunneltiin kavereiden kanssa. Levyjä lainattiin ja äänitettiin.

Radiosta saattoi kuulla hyvinkin ihmeellistä alagenren alagenre-musiikkia, ja musiikkitoimittajat osasivat asiansa. Ei siis pelkkää ylituotettua soittolista-scheissea niinkuin nykyisin.

Miten niin tyytyä? Kyllä menneinä vuosinakin on osattu hakeutua oman lempimusiikin äärelle. Nykyään "koko maailma" on helposti käden ulottuvilla. Ennen osattiin olla kiitollisia siitä mitä oli ja asioita arvostettiin eri tavalla kuin nyt.?

Tynnyrissä kun synnyimme, me nykyiset mammat ja papat, oli heti parempi akustiikka ja kaikki rahinatkin mukana ;D

Nykylapsi kuulee biisin puhelimen kaiuttimesta ja puolet taajuuksista on leikattu pois, eikä koskaan opi löytämään itse mitään musiikkia, kun AI hakee ja sit niinku kaverit ja sit niinku sitä niinku vaan kuunnellaan ja laitetaan KETÄ TOI ON? -kommentteja netti täyteen kun ennen viime viikkoa levytetty biisi soi ;D

Mahtavaa tietysti on se, että kukaan ei ehdi elinaikanaan kuunnella kaikkea, mitä musapalvelun listalla on, mutta voi silti kuunnella ihan koko elämänsä ajan täysin samaa musagenreä - eikä edelleenkään ehdi elinaikanaan kuunnella siitä genrestä kuin murto-osan.

Mutta joo, fyysisten levyjen omistaminen on tosiaan musiikinharrastuksena täysin eri juttu kuin luurista saatava adhd-skippailu 3 sekuntia biisistä toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Ei harmita. Musiikin kuuntelu oli sosiaalisempaa. Nykyisin jokainen kuuntelee musiikkia yksin, silloin kuunneltiin kavereiden kanssa. Levyjä lainattiin ja äänitettiin.

Radiosta saattoi kuulla hyvinkin ihmeellistä alagenren alagenre-musiikkia, ja musiikkitoimittajat osasivat asiansa. Ei siis pelkkää ylituotettua soittolista-scheissea niinkuin nykyisin.

No, on nykyään ainakin muutama pienradioasema josta tulee sekä musiikkia ilman soittolistoja, että hyviä juontoja väliin. Omat suosikkini ovat Roll FM ja Radio Helsiinki. Ylen kanavillakin on joskus hyvää.

Tähän levyyn päättyi kunnon musiikki vuonna 1975. Ja edelleen ollaan samassa tallenteessa.

Ei se enää harmita, kun nyt voin kuunnella mitä haluan. (Paitsi sitä yhtä 70-luvulla kuulemaani kappaletta josta en muista mikä se oli, sen jostakin kuultavakseni etsiäkseni.)

Mutta köyhää se oli, se on totta. Suunnilleen sormi kasettimankan rec-napilla radiota kuunneltiin, jotta saadaan nauhoitettua se oma suosikkikappale, jos se sattuu tulemaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei harmita. Musiikin kuuntelu oli sosiaalisempaa. Nykyisin jokainen kuuntelee musiikkia yksin, silloin kuunneltiin kavereiden kanssa. Levyjä lainattiin ja äänitettiin.

Radiosta saattoi kuulla hyvinkin ihmeellistä alagenren alagenre-musiikkia, ja musiikkitoimittajat osasivat asiansa. Ei siis pelkkää ylituotettua soittolista-scheissea niinkuin nykyisin.

Kuuntelen musiikkini YouTubesta, sieltä löytää vaikka mitä. Radiota en jaksa.

Minulla on myös tuttavia, joiden kanssa kuunnellaan musaa, ja olen sitä kautta tutustunut lajityyppeihin joita ei muuten tulisi kuunneltua.

meillä ei koskaan kuunneltu musiikkia.

Itse asiassa oli jännittävää kuunnella eri radio-ohjelmia ja yrittää kytätä hyviä nauhoitettavia biisejä. Kasetti oli aina valmiina nauhoitukseen.

Korvalappustereot olivat kova juttu siihen aikaan.

Kasvettiin etenevän kehityksen kanssa ja piti itsekin tehdä jotain asioiden eteen.

Ei oltu mitään pullanössösukupolvea, jonka pitää saada kaikki heti ja valmiina.

Terveisin 70-lukulainen.

Ei harmita. Silloin oli mm. radio mafia, joka oli aivan paras verrattuna nykyisiin kaupallisiin radiokanaviin. Naurettiin aivan vääränä niiden sketseille.

Vierailija kirjoitti:

Ei se enää harmita, kun nyt voin kuunnella mitä haluan. (Paitsi sitä yhtä 70-luvulla kuulemaani kappaletta josta en muista mikä se oli, sen jostakin kuultavakseni etsiäkseni.)

Mutta köyhää se oli, se on totta. Suunnilleen sormi kasettimankan rec-napilla radiota kuunneltiin, jotta saadaan nauhoitettua se oma suosikkikappale, jos se sattuu tulemaan.

Ja tämäkö ei ollut innostunutta ja osallistuvaa musiikinharrastusta? Ei mitenkään köyhää, vaan OIKEASTI piti olla kiinnostusta fanittamiseen, jos jaksoit kytätä. Hankalampaa tietysti, mutta enemmän omistautunutta ja vaivanpalkan arvoista.

Nyt sä olet kuluttanut minkä tahansa hitin puhki 3 päivässä ja vaihdat kanavaa, jos se soi radiossa tai kiukutat sun penskalle, "jos se Cha Cha Cha vielä kerrankin sieltä tulee, niin et saa jälkiruokaa."

;D

Vierailija kirjoitti:

Radioissa ei silloin ollut soittolistoja, joten musiikki oli paljon monipuolisempaa.

Ysärillä näkyi MTV ainakin kaupungeissa, joten sieltä kuuli ja näki listahitit ja klassikot (MTV oli silloin huomattavasti monipuolisempi musiikkikanava kuin nyt).

niin ja siinä oli joku oma hohtonsa kun lempibiisi sattui tulemaan telkusta tai radiosta, vaikka se kasetiltakin löytyi :) Nykyään on voi loopata lempibiisiään vaikka tunnin putkeen, mutta ei se tunnu enää samalta. 

Minulla oli 90 vinyylilevyä 16-vuotiaana kasarilla. Kasetteja iso kasa. Rockvideoita monta tuntia.

Musiikki oli silloin spessujuttu.

Ei muuta kuin tänne fiilistelemään tai kitisemään --->

https://www.vauva.fi/keskustelu/4209541/musiikkia-ennen-v-2000-mita-kuu…

Ei ollut mitään ongelmaa. Kävin keikoilla viikonloppuisin milloin missäkin.

Ostin CD-levyjä, mutta ne olivat tosi kalliita töissä käymättömälle nuorelle ja paljon tuli ostettua roskaa kun oli pakko ostaa sikoja säkissä jos jotain halusi kuunnella. Konemusan saatavuus oli heikkoa. Sain laajakaistayhteyden muistaakseni joskus 2000-2001 ja sitten kun Audiogalaxy tuli niin valikoima räjähti.

Eipä oikeastaan. Olen syntynyt 79 ja teinivuodet meni siinä muutamia bändejä fanittaessa ja heidän tuotantoonsa tutustuen. Omilleni muuttaessani tutustuin Yahoo Launchcast (myöh. Yahoo Launch!) palveluun, joka oli eräänlainen kokeilullinen Spotify. Sitten tuli last.fm, joka oli hieman kehittyneempi versio Launchista ja sitten tulikin jo se oikea Spotify, josta olen nauttinut käytännössä perustamisesta asti. En koe, että olisi ollut jotenkin ulkopuolelta rajoitettua. Ainoa asia mikä tulee mieleen, on se että kotimaista musiikkia Yahoossa ei juuri ollut, joten olin ihan pihalla kotimaisista artisteista. Hyvä jos jonkun Yön tai Popedan biisin satuin tunnistamaan.

No ei todellakaan-silloin oli musiikki parasta-ei mitään konepas kaa