Musiikkia ennen v. 2000. Mitä kuuntelit?

Aloitan kronologisessa järjestyksessä: "Mikki Hiirtä ja Susihukkaa" (Malmstenit) pelkäsin, sitä ei voinut kuunnella kuin sylissä. Maikki Länsiön ja Esa Saarion "Hottentotti-laulua" kuunneltiin usein; se on hyvä esimerkki harmittomasta ja hauskasta kappaleesta, jota nykyään tuskin julkaistaisiin. En pysty linkittämään youtubesta, ehkä joku muu voi auttaa? - Kantta myöten aikansa lapsi. Varoitus: Sisältää myös Patriarkaattisia Elementtejä eli nyt spoileri. Huuakotti saa lopuksi omaksensa jalkapallon sekä kuninkaan tyttären. Ai kauheeta.

Meillä kuunneltiin paljon musiikkia. Sain taaperosta lähtien lahjaksi levyjä. Minulla oli myös oma pieni levysoitin, jossa keskellä oli sellainen peilikaruselli, ja levyt pyörivät nopeudella 76. Muistaako joku?

Lauantain Toivotut Levyt, Valittyjen Palojen lp-kansio, oli ahkerassa käytössä siivouspäivänä. Meillä kotityötkin olivat hauskoja. "Kaunis Veera", "Katupoikien laulu", "Herrojen kanssa pellon laidassa", "Tulisuudelma", "Mozartin 40 sinfonia" (iskelmäversiona!) ja lista jatkuu...

Char kirjoitti:

Aloitan kronologisessa järjestyksessä: "Mikki Hiirtä ja Susihukkaa" (Malmstenit) pelkäsin, sitä ei voinut kuunnella kuin sylissä. Maikki Länsiön ja Esa Saarion "Hottentotti-laulua" kuunneltiin usein; se on hyvä esimerkki harmittomasta ja hauskasta kappaleesta, jota nykyään tuskin julkaistaisiin. En pysty linkittämään youtubesta, ehkä joku muu voi auttaa? - Kantta myöten aikansa lapsi. Varoitus: Sisältää myös Patriarkaattisia Elementtejä eli nyt spoileri. Huuakotti saa lopuksi omaksensa jalkapallon sekä kuninkaan tyttären. Ai kauheeta.

Meillä kuunneltiin paljon musiikkia. Sain taaperosta lähtien lahjaksi levyjä. Minulla oli myös oma pieni levysoitin, jossa keskellä oli sellainen peilikaruselli, ja levyt pyörivät nopeudella 76. Muistaako joku?

Lauantain Toivotut Levyt, Valittyjen Palojen lp-kansio, oli ahkerassa käytössä siivouspäivänä. Meillä kotityötkin olivat hauskoja. "Kaunis Veera", "Katupoikien laulu", "Herrojen kanssa pellon laidassa", "Tulisuudelma", "Mozartin 40 sinfonia" (iskelmäversiona!) ja lista jatkuu...

Tässä Tapani Pertun pelottavam jännittävä Hottentotti-tulkinta, joko äänellä tai ilman:

Voi apua! 😀 Ja tätä on ilmeisesti näytetty puolustuskyvyttömille lapsille Pikku kakkosessa! Eikös Perttu ollut tuossa toisessa ketjussa linkatun "Pieni rais kauslaulu" esittäjä? Sitä en urhoollisesta yrityksestä huolimatta pystynyt kuuntelemaan puoliväliä pidemmälle...

Katseltiin männä iltana Pöllö-töllöä tallenteelta. Siinä oli katkelma Lauantaitansseista; Hanne lauloi reippaasti "Rakas rakas rakastellaan" ja pariskunnat pistivät tanssien. Leuka hiukan loksahti, en ollut muistanut kuinka reippaasti seksistä silloin laulettiin. "Jes söör, alkaa polttaa", "Jestas sentään", näitähän riitti.

Meillä muuten ostettiin kaikki Finnhitsit, kuunneltiin koko perhe yhdessä. Vaikka nuo käännösbiisit saivatkin jengin yökkimään tuolla "Kauheimmat"-ketjussa, minulla on semmoinen nostalginen kolo niille sydämessäni.

70-luvulla myös myytiin semmoisia pieniä lauluvihkoja, joissa oli näiden hittien sanoitukset. Pikkusiskoni keräsi niitä, ja sitten laulettiin yhdessä mukana.

testi 2

Mun musiikkihistoriaan ei kumma kyllä koskaan ole sisältynyt lp-sointinta. Joitakin vinyylejä olen omistanut ja sitten tuttavien luona c-kasetille nauhoitellut, mutta c-kaseteista hyppäsin suoraan cd-levyihin.

Muutenkin on nämä formaatit vähän omaan tahtiin tullut hankittua, pöytämallisen minidisc-soittimen ostin kirpparilta 20 eurolla (+toistasataa uudelleen nauhoitettavaa levyä ja myös kannettava soitin) joskus 2015, kun kerran halvalla sai. Hyvin käyttökelpoinen laite, vaikka tuleekin musiikki paljolti nyt jo muiden tavoin kännykästä soitettua ja cd:iltä MD:lle nauhoittaminen omien hittiparaatien luomiseksi lenkkipolkutuokioita varten on jäänyt.

testi 3

Lapsuuden jälkikäteen kauhistuttavista musiikkivalinnoista mainittakoon mm. Gary Glitterin tuotanto, varsinkin Do You Wanna Touch Me on Glitterin myöhemmän tarinan tietäen erittäin lapsihaitallinen kappale. Myös Hirvenmetsästys, Alle lujaa ja Uuno Turhapuron tunnari, Meksikon pikajuna, sekä Gunnar vierasmaalainen muokkasivat teinitoukan musiikkimakua lähes kaikkea banaalia sietäväksi.

Irwin Goodmanin erästä kappaletta ei taida saada mainita? Aiheuttaa bottisensuurin?

Teitkö sitä, että nauhoitit radiosta kasetille suosikkejasi? Siinä sai olla valppaana. Levyraatia me nauhoitettiin myös, kaikkien piti istua hipihiljaa, jos tuli joku ihana biisi. 🙂

Kasetteihin liittyy ihania muistoja. Ensimmäinen suuri rakkauteni antoi minulla mix-nauhan, se on vieläkin tallella, ja kopio tietty myös. Onneksi nyt saa taas kasettisoittimia, tässä välissä ne oli pois muodista kokonaan.

Mulla on aina ollut levysoitin, lp-levyjä jonkun verran. CD-levyjä lempiartisteilta ostan vieläkin; olen vanhan liiton naisia, enkä luota siihen, että kaikki säilyy bittiavaruudessa ikuisesti. Älypuhelinta ei ole, eli tästä spotify-touhusta olen vähän pihalla.

Meksikon pikajuna on hieno! Samoin Sorsanmetsästys - tuli tuosta Hirvenmetsästyksestä mieleen. Abba upposi, mutta discossa en ole käynyt koskaan. Rakastin vanhoja musikaaleja, opin niiltä levyiltä englantini (siis kielioppiniksejä). Hectoria ja Juicea kuuntelin aika pienestä/nuoresta, ovat vieläkin suosikkeja. Muutenkin tykkään kotimaisesta.

Pidän intohimoisesti siitä, mistä pidän, mutta en jaksa inhota mitään aktiivisesti. Rap-skeneen en ole törmännyt, ja hipiti-hop on vierasta.

Mitähän Irwiniä meinaat? Hänhän oli myös näiden sensuurilistojen vakiokasvo.

Laidasta laitaan. 90-luvun puolivälin paikkeilla techno ja eurodance oli kovia sanoja ja niitä tuli kuunneltua aika paljon. Mutta jossain vaiheessa alkoi punk kiinnostaa enemmän ja ihan 90-luvun lopulla metalli.

No eipä sitten laiteta sitä. Parempaakin musiikkia löytyy kuin Irwin ja mennään aiheessa eteenpäin.

Laitanpa tähän sitten vaikka muutaman levyn kerrallaan mulle tärkeän artistin albumeja, ei missään suosikkijärjestyksessä. Keskustellaan yhdestä tai kaikista.

Depeche Mode - Violator, Music for masses, Songs of Faith & Devotion, Ultra

Tämä setti voisi soida vaikka koko ajan, eikä yhtään biisiä tekisi mieli skipata yli, varsinkin kun heikoimmistakin biiseistä on usein ihan killereitä remixejä olemassa. 101 ei niinkään, mutta SoF&D -live naistaustalaulajineen kolahtaa myös.

Näitä ennen bändi oli vielä kilttiä poppista, mutta sitten löytyi synkkyys/uskonto/s/m/strangelove. Alan Wilderin eron ja bändin Amerikankiertueen huumesekoilujen jälkeen uudemmat levyt ovat valitettavasti parin yksittäisen biisin varassa.

Minä kiinnostuin punkista, kotimaisesta, vähän jälkijunassa. Murkkuna oli suuri tarve erottua massasta; kuuntelin paljon klassista, ja elokuvamusiikkia. Tämä siis 80-luvulla.

Olin muutenkin omanlaiseni persoona, aina nenä kirjassa... Asuttiin Hesassa, ja minulla oli Elokuva-Arkiston kausikortti jo 13-v. Istuin siellä lauantaisin katselemassa vanhoja mustavalkoisia raitoja.

#10, mitä metallia kuuntelit? Suosikkirytmiryhmää?

Hyvää musiikkia, nyky määkimistä ei voi kuunnella..

Vierailija kirjoitti:

Hyvää musiikkia, nyky määkimistä ei voi kuunnella..

Ennen kun joku lauloi määkivällä äänellä se teki sen tahallaan, kuten esim M. A. Numminen. Nykyisin taas nuo pissikset määkii nenänsä kautta ja ovat olevinaan hyviäkin laulajia. Puhumattakaan taas siitä että laulujen aiheet on samaa paskaa laulusta toiseen. Hissien taustamusiikkia.

Jos kuuntelee Depecheä niin kai myös New Orderia? Itsellä menee molemmat top50 listalle ja mahtuu sinne myös Primal Scream.

Char kirjoitti:

Teitkö sitä, että nauhoitit radiosta kasetille suosikkejasi? Siinä sai olla valppaana. Levyraatia me nauhoitettiin myös, kaikkien piti istua hipihiljaa, jos tuli joku ihana biisi. 🙂

Kasetteihin liittyy ihania muistoja. Ensimmäinen suuri rakkauteni antoi minulla mix-nauhan, se on vieläkin tallella, ja kopio tietty myös. Onneksi nyt saa taas kasettisoittimia, tässä välissä ne oli pois muodista kokonaan.

Mulla on aina ollut levysoitin, lp-levyjä jonkun verran. CD-levyjä lempiartisteilta ostan vieläkin; olen vanhan liiton naisia, enkä luota siihen, että kaikki säilyy bittiavaruudessa ikuisesti. Älypuhelinta ei ole, eli tästä spotify-touhusta olen vähän pihalla.

Meksikon pikajuna on hieno! Samoin Sorsanmetsästys - tuli tuosta Hirvenmetsästyksestä mieleen. Abba upposi, mutta discossa en ole käynyt koskaan. Rakastin vanhoja musikaaleja, opin niiltä levyiltä englantini (siis kielioppiniksejä). Hectoria ja Juicea kuuntelin aika pienestä/nuoresta, ovat vieläkin suosikkeja. Muutenkin tykkään kotimaisesta.

Pidän intohimoisesti siitä, mistä pidän, mutta en jaksa inhota mitään aktiivisesti. Rap-skeneen en ole törmännyt, ja hipiti-hop on vierasta.

Juu tietty, Radio Luxemburgia kuunneltiin isoveljen kanssa ja sitten myöhemmin Tri Patti soitti ihan parasta discoa. Mulle ei kotimainen iskelmä varsinaisesti kolahtanut vasta kuin myöhemmin työn myötä kun piti keikoilla soittaa erittäin laidasta laitaan ja sitten tuli tanssiväeltä palautetta, jos ei ollut tahtilajit oikein ;D Iskelmätanssiyleisökin osaa antaa palautetta ;D Samoin karaokelaulajat, jos taustat ei ole oikeassa korkeudessa ja kaikua liian vähän ja tekstit menee liian nopeasti ja mikki kiertää ;D Ne perinteiset.

Norjalaista bläkkistä aika paljon.

Char kirjoitti:

Mitähän Irwiniä meinaat? Hänhän oli myös näiden sensuurilistojen vakiokasvo.

Se yks biisi, jossa puhutaan tummemmista ihmisistä käyttämättä n-sanaa. Ko. kappaletta ei voi mainita tällä alustalla vaikka sensuroisi kirjaimia ;D

Vierailija kirjoitti:

Laidasta laitaan. 90-luvun puolivälin paikkeilla techno ja eurodance oli kovia sanoja ja niitä tuli kuunneltua aika paljon. Mutta jossain vaiheessa alkoi punk kiinnostaa enemmän ja ihan 90-luvun lopulla metalli.

Mun suurin levykokoelma on ysäridiscoa. Punk oli ensimmäistä suomalaista musiikkia, jota kuuntelin aktiivisesti, mutta en mä siitä yksittäisiä biisejä enemmän saanut itselleni jäämään. Hassisen Kone soi kuitenkin enemmän kuin Eput. Iron Maiden -kautta mulla ei oikein koskaan ole ollut, Led Zeppelin, Lynyrd Skynyrd, Metallica, Black Sabbath, Pink Floyd, Oasis... tämmöiset meni multa vuosikymmeniä ihan ohi, vaikka elin sitä aikaa. Ilo näitä on silti löytää nyt myöhemmin. Mitään musiikkia sinänsä en vierasta, vaikken sitten uudelleen enää kuuntele.

Konemusiikki, disco ja eurodance oli ja on mulle kuitenkin aika oleellista. Siihen aikaan vielä oli Anttilan cd-alelaarit ja saksalaiset dance-kokoelmat.

Char kirjoitti:

Minä kiinnostuin punkista, kotimaisesta, vähän jälkijunassa. Murkkuna oli suuri tarve erottua massasta; kuuntelin paljon klassista, ja elokuvamusiikkia. Tämä siis 80-luvulla.

Olin muutenkin omanlaiseni persoona, aina nenä kirjassa... Asuttiin Hesassa, ja minulla oli Elokuva-Arkiston kausikortti jo 13-v. Istuin siellä lauantaisin katselemassa vanhoja mustavalkoisia raitoja.

#10, mitä metallia kuuntelit? Suosikkirytmiryhmää?

Elokuvamusiikkia tuli ostettua myös ihan vaan leffan takia. Moroderin Metropolis, Scarface, Midnight Express,

Streets of Fire, Morriconen western-soundtrackit, Tangerine Dreamin Thief, Firestarter, Near Dark, Carpenterin Halloween, Assault on Precinct 13, Big Trouble in Little China, Prince of Darkness jne. William Barberin Platoon-soundtrack Queenin levy Highlanderin takia...

Vierailija kirjoitti:

Hyvää musiikkia, nyky määkimistä ei voi kuunnella..

Cherin Believe muutti autotunella aika paljon musaskeneä. Samoin musiikinteko-ohjelmien löytyminen joka kodista ja radioasemien jumittuminen samoihin soittolistoihinsa, joita periaatteessa yksi musalevy-yhtiö Suomessa hallitsee ja artistinsa sijoittelee eri musiikkiohjelmiin laulamaan jonkun 70-luvun artistin kappaleista urpåja ja vaivaannuttavia cover-versioita. Samoin levy-yhtiöiden ja artistien häikäilemätön soittokertojen ja tykkäysten osto.