Harmittaako teitä 60/70/80-luvulla syntyneitä se, että nuoruudessanne teidän piti tyytyä siihen musiikkiin mitä suomalaiset radio- ja tv-ase...

Olen syntynyt 1981 ja kuuntelin musiikkia ensin kasetilta ja myöhemmin CD-levyltä. En ikinä ollut pelkän radion tai TV:n tarjonnan varassa. Toki kuuntelin radiota ja sitä kautta löysin kiinnostavia bändejä.

Kuuntelin Spotifystä Club2023 listaa ja siellä oli suurin osa kappaleista ysäridiscoklassikoiden uudelleenr*iskausta.

What is lovea ja Be my Loveria löytyi kertosäesämplevariaatioina aika helkkaristi ja sitten joku tyhjänpäiväinen soitto siihen ympärille oli väännetty. Biisin pituus silti vain 2:30 ;D

Mitähän näistä saa irti nykykuuntelija?

<---- Vrt. 12" maxisinglet ja 10 minuutin biisinkehittelyt

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan-silloin oli musiikki parasta-ei mitään konepas kaa

90-luvulal tehtiin vielä todella hyvää ja musiikillista konepaskaa, mutta sitten tajuttiin että sitäkään ei enää tartte kun tietokone generoi itse helppoa biittinpaskaa ja siihen vain nainen määkimään ja heiluttamaan perskannikoita ja tissejään. Nykyään niillä on jo varmaan munatkin.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon syntynyt vasta ysärin alussa mut kyl ajat on muuttunut siitä. Mulla oli jopa korvalappustereot :D tuolla joku jo kirjoittikin et asioita arvosti enemmän ku piti nähdä vaivaa niiden eteen, se on varmaankin näin.

Silloin vitsailtiin, että seuraavaksi tulee silmälappuvideot 😁

Ei harmita, kun katson kuinka yksinkertaisia näistä youtuben, spotifyn yms. kasvattamista ihmisistä on tullut.

Kuuntelen musiikkini edelleen samoilta levyiltä, jotka olen elämäni aikana ostanut.

Vierailija kirjoitti:

Ei, sillä elin musiikkimaailman parhaat hetket nuoruudessani :-)

Radiossa oli siihenaikaan oikein musiikkiin perehtyneitä toimittajia, jotka esittelivät uutuuksia, eikä ollut soittolistoja, joissa veivattiin muutamaa kymmentä kappaletta aamusta iltaan, toimittajien välillä lukiessa iltsarin otsikoita ja hihitellessä keskenään kakka, pippeli hihihhii.

Eritoten Hector ja Holle, itsekin muusikoita.

Vierailija kirjoitti:

Ei harmittanut. Koska toisaalta ei ollut myöskään kännyköitä, oltiin vapaita!

90-luvulla tietyt työnantajat ostivat avainasemassa tai tavoitettavuuden takia kännykät työntekijöilleen. Sai käyttää myös omiin puheluihin, mut ei ollu ketään kaveria, jolle soittaa kännykkään. Toki lankapuhelimiin pystyi. 😁

Raahattavia matkapuhelimia tiiliskiven kokoisilla akuilla oli joillakin. Meillä käytettiin mökillä. Kuului vain yhdessä paikassa mökin sisällä seistessä tiettyyn suuntaan kallistaen. Nuukasti puhuttiin lyhyesti ja vain hyvin tärkeät asiat.

Vierailija kirjoitti:

Ei harmita. Mulla ei ole yhäkään mitään suoratoistopalveluitava. Katselen mitä telkasta tulee ja kuuntelen radiota. Mun lapsuudessa kasarilla joskus vuokrattiin moviebox ja leffoja, se vasta kivaa olikin. Itse asiassa enemmän mua harmittaa nykylapset joille on kaikkea tarjolla niin että tuollaiset pienet, kivat asiat ei tunnu miltään.

Sinäpä sen sanoit! Nykylapset pursuavat härpäkkeitä ja silti ei ole mitään kivaa tekemistä.

Mitään radioit kuunneltu. Muuta ku Luxemburgia.Isä toi kasoittain Englannista uusimmat levyt 70-luvulla,kun oli sellaisessa työssä,että oli usein ulkomailla. Samoin kesälomilla ostettiin itse isot pinot ulkomailla.

Vierailija kirjoitti:

Ei, sillä elin musiikkimaailman parhaat hetket nuoruudessani :-)

Radiossa oli siihenaikaan oikein musiikkiin perehtyneitä toimittajia, jotka esittelivät uutuuksia, eikä ollut soittolistoja, joissa veivattiin muutamaa kymmentä kappaletta aamusta iltaan, toimittajien välillä lukiessa iltsarin otsikoita ja hihitellessä keskenään kakka, pippeli hihihhii.

Tämä.

Lapsukaiset eivät tiedä, että radion ei ole pakko olla aivotonta hölinää ja kikattelua.

Kyllä minua harmitti 70-luvulla se, että hyvä musiikki oli radiossa kiven takana.

Saattoi kestää pitkäänkin, että sai yhden C-kasetillisen äänitettyä kivoja pop-kappaleita tai muuta kivaa musaa.

Joskus kuuntelin kotimaista puolituntista. Monta kertaa saattoi mennä niin, että sieltä tuli vain kummallista kokeellisen oloista musiikkia. Riippui myös siitä, kuka oli laatinut senkertaisen puolituntisen.

Sama juttu telkkarissa. Milloin mitäkin, suurin osa ei miellyttänyt.

Eli kyllä harmitti.

Joidenkin mieliartistien kasetteja tuli kuitenkin ostettua, joten ihan pimennossa ei oltu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei harmita. Mulla ei ole yhäkään mitään suoratoistopalveluitava. Katselen mitä telkasta tulee ja kuuntelen radiota. Mun lapsuudessa kasarilla joskus vuokrattiin moviebox ja leffoja, se vasta kivaa olikin. Itse asiassa enemmän mua harmittaa nykylapset joille on kaikkea tarjolla niin että tuollaiset pienet, kivat asiat ei tunnu miltään.

Sinäpä sen sanoit! Nykylapset pursuavat härpäkkeitä ja silti ei ole mitään kivaa tekemistä.

Nykyajan härpäkkeistä on luovuus kaukana. 80 ja 90 luvulla luettiin sarjakuvia, leikittiin legoilla ja larpattiin metsissä örkkejä ja sotureita. Ei ihme että jokainen Marvel elokuva on nykään aivotonta kuraa kun niitä kirjoittaa ihmiset jotka missasi 80 ja 90 luvun, jotka ammenti hyviä ideoita aikaisemmilta vuosikymmeniltä.

 80-luvun lopun loppupuolella syntyneet ovat vasta reilu kolmekymppisiä ja youtuubi aloitti jo 2005 ja spotify 2006 joten.

youtuben musiikin laatu on kyllä aivan paskaa joten en ainakaan siinä ole jäänyt mistään paitsi.

Siinä kaikki 1984-1994 Sherlock Holmesit eikä laatu ja äänikään ole liian huonoa. Hyvä katseluhetkiä.! Tällaisia ei enää ikinä haluta eikä pystytä tekemään, näkemään tai arvostamaan. Valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Radio Luxemburg oli kova sana 60- ja 70-luvuilla. Sieltä tuli aivan parasta musaa. Ostettiin LP- ja CD- levyjä ja kasetteja mankkaan sekä musiikkivideokasetteja. 80-luvulla edistykselliset taloyhtiöt liittyivät kaapeli-tv verkkoon ja saimme nauttia Music Televisionista. Mahtavia musavideoita 80- ja 90-luvuilla. Sieltä tuli Sky News ja hyviä elokuvia sekä sarjoja.

Mutta elämä ei ollut vain kotona nyhjäämistä vaan liikuttiin kaveriporukalla kävellen, pyörällä tai autot täynnä. Kaikista kivointa oli ajaa meren jäällä siellä sun täällä. Siellä oli virallisia kuntien ylläpitämiä teitä ja epävirallisia, joissa ajettiin kilpaa ja harjoiteltiin liukkaalla ajamista kovassa vauhdissa tietenkin. Vähälumisena talvena pystyi ajamaan missä vaan meren jäällä. Kiva käydä seikkailemassa iltapimeällä. Jää oli vahvaa ja paksua. Myös rallikilpailuja pidettiin meren jäällä, se oli aivan normaalia. Kukaan ei uponnut ja hukkunut.

Muutoin luisteltiin koska vaan tai hiihdettiin, jäätä ja lunta oli lokakuusta huhtikuulle. Jääkenttiä pidettiin hyvässä kunnossa kunnan puolesta. Pelattiin jääkiekkoa muun luistelun lomassa. Ratsastamassa käytiin, se oli erittäin halpaa verrattuna nykyhintoihin. Uiminen oli normaalia ja kaikki osasivat uida ennen ekaluokkaa.

Vanhemmilta ei edes kysytty kyytiä kavereille tai kaupungin keskustaan, se olisi ollut turhaa. Ei kyytejä. Olihan meillä jalat ja fillarit sekä bussiliput. Kuka nyt vanhempien autokyytiä olisi edes halunnut.

Niin ja sinä pilkkaat, että oltiin jonkun suomalaisen radiokanavan kanssa kotona jumissa. Et tiedä, mistä puhut.

Saisipa Radiomafian ohjelmiston ja juontajat takaisin!

N-79

90-luvulla tehtiin vielä todella uskomatonta musaa.

Ostettiin levyjä ihan niin kuin kaikkialla muuallakin maailmassa, kaikkea oli kyllä saatavilla. Ei se sen kummempaa ollut missään maapallolla. Suomalaista musiikkia en toki koskaan ostanut enkä kuunnellut, siinä oltiin vuosikymmeniä muita maita jäljessä.

Vierailija kirjoitti:

Ei se enää harmita, kun nyt voin kuunnella mitä haluan. (Paitsi sitä yhtä 70-luvulla kuulemaani kappaletta josta en muista mikä se oli, sen jostakin kuultavakseni etsiäkseni.)

Mutta köyhää se oli, se on totta. Suunnilleen sormi kasettimankan rec-napilla radiota kuunneltiin, jotta saadaan nauhoitettua se oma suosikkikappale, jos se sattuu tulemaan.

Nimenomaan, jos sattui tulemaan.