Lue keskustelun säännöt.
Saiko ennen sanoa mitä vaan?
28.07.2023 |
Näin 60-luvulla syntyneenä muistelisin että ennen sai kyllä hokea n-sanaa ja kertoa n-vitsejä mutta se mitä sopi sanoa ja miten sai käyttäytyä oli aika tarkoin säänneeltyä.
Aika pienelläkin poikkeamalla normista pääsi puheenaiheeksi ja ikävä kyllä etenkin tyttöjä ja niiden hameen pituutta ja kotiintuloaikoja kyylättiin tarkkaan. Aikuisenkaan naisen ei sopinut yökyläillä. Isänmaallisuus oli kova juttu. Tiedettiin kenen ikkunassa kynttilät paloi itsenäisyyspäivänä, muut oli kommareita.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Muutos tuli siinä vaiheessa kun ryhdyttiin saarnaamaan että sanat ovat väkivaltaa.
Vielä joskus reilu 10 vuotta sitten Rihanna lauloi "sticks and stones may break my bones but words will never hurt me". Tuohan se oli pitkään se ajattelutapa, että teoilla oli väliä mutta rumatkin sanat olivat vain sanoja ja ne kannatti jättää omaan arvoonsa, eli ignoorata.
Jossain vaiheessa sitten levisi tuo uskomus siitä, että pelkät sanat, silloinkin kun niitä ei edes olisi tarkoitettu loukkaaviksi, ovat yhtä pahoja kuin fyysinen väkivalta.
Siitä sitten ryhdyttiin kyttäämään jokaisen sanan käyttöä.
Ennen vanhaan sanottiin, että ei haukku haavaa tee, mutta nyt jotkut tuntuvat saavan mieleensä peruuttamattomia arpia ihan vain sanoista - jopa sellaisista, jotka eivät koske heitä itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Some aiheutti tämän amerikkalaisen woke-kulttuurin leviämisen myös Suomeen.
USAta matkitaan ihan liikaa. Ainakin ongelmat voisi jättää sinne.
Vierailija kirjoitti:
Muutos tuli siinä vaiheessa kun ryhdyttiin saarnaamaan että sanat ovat väkivaltaa.
Vielä joskus reilu 10 vuotta sitten Rihanna lauloi "sticks and stones may break my bones but words will never hurt me". Tuohan se oli pitkään se ajattelutapa, että teoilla oli väliä mutta rumatkin sanat olivat vain sanoja ja ne kannatti jättää omaan arvoonsa, eli ignoorata.
Jossain vaiheessa sitten levisi tuo uskomus siitä, että pelkät sanat, silloinkin kun niitä ei edes olisi tarkoitettu loukkaaviksi, ovat yhtä pahoja kuin fyysinen väkivalta.
Siitä sitten ryhdyttiin kyttäämään jokaisen sanan käyttöä.
Sori mut Rihanna laulo et "Sticks and stones may break my bones but chains and whips excite me" eli viittasi vähä kinkympiin petipuuhiin 😂😂😂
Ainakin ulkonäöstä ja ylipainosta lauottiin kaikille päin naamaa. Suku nokki minua lihavaksi suunnilleen syntymästäni lähtien. Muistan esim. 5-vuotiaana, kuinka isoisäni hautajaisissa hihkuttiin laihtumistani, kun sairauden takia olin ollut vähillä syömisillä ja laihtunut kolme kiloa.
Saahan nykyäänkin sanoa mitä vaan.
Sillä vain on seurauksensa. Aivan kuten ennenkin oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutos tuli siinä vaiheessa kun ryhdyttiin saarnaamaan että sanat ovat väkivaltaa.
Vielä joskus reilu 10 vuotta sitten Rihanna lauloi "sticks and stones may break my bones but words will never hurt me". Tuohan se oli pitkään se ajattelutapa, että teoilla oli väliä mutta rumatkin sanat olivat vain sanoja ja ne kannatti jättää omaan arvoonsa, eli ignoorata.
Jossain vaiheessa sitten levisi tuo uskomus siitä, että pelkät sanat, silloinkin kun niitä ei edes olisi tarkoitettu loukkaaviksi, ovat yhtä pahoja kuin fyysinen väkivalta.
Siitä sitten ryhdyttiin kyttäämään jokaisen sanan käyttöä.
Ennen vanhaan sanottiin, että ei haukku haavaa tee, mutta nyt jotkut tuntuvat saavan mieleensä peruuttamattomia arpia ihan vain sanoista - jopa sellaisista, jotka eivät koske heitä itseään.
Mä uskon, että nuo puolestaloukkaantujat eivät oikeasti loukkaannu vaan haluavat levittää pahaa mieltä ja riidellä.
Luuserit alkoivat etsimään netistä kiusattavia sen perusteella mitä ovat sanoneet. Se oli sadistista kiusaamista ja on nykyäänkin. Verhottuna mukamas hyvyyteen. Vieläkin nämä historian kaivajat toivovat mahdollisimman julmaa julkista lynkkausta. Siitä tulee vallan tunne. He eivät tunne valtaa millään muulla tavalla. Eivät tunne itseään merkittäväksi ilman sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Venäjän toimet Ukrainassa on oikeutettu venäläisille vain sanoilla, toki valheellisilla sellaisilla, mutta sanojen takia ruumiita tulee molemmin puolin.
Kerro mulle nyt, ettei sanoissa ole voimaa, tai ettei sanoilla ole valtaa, tai ettei sanoilla voi satuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä en mitään muuta inhoa yhtä paljon, kuin ihmisiä, jotka "sanovat suoraan". Yleensä se suoraan sanominen on sitä, että haukutaan, loukataan ja kerrotaan mielipde sitä kysymättä ja sitten ihmetellään, että kuinka se nyt niin loukkaantui. Mun anoppi, kuten hänen ikäisensä yleensäkin, on juuri tällainen suoraan sanoja. Siksi hänen tapaamisensa on aina niin hirvittävän raskasta.
Jos ei ole järkevää sanottavaa, kannattais pitää turpansa kiinni.
Toiset käyttää tästä ilmaisua: on vain rehellinen. Tarkoittaa siis mielipiteen ilmaisua ilman, et sitä on kysytty ja sehän ei siis ole tällöin positiivinen koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sai puhua ja kirjoittaa mitä halusi kunhan ei loukannut kenenkään kunniaa. Esim huo .rittelu oli tuota.
Nee .ke rikin oli sana muiden joukossa. Neekerinpusutkin herkkukarkkeja. Ei kai karkeille nyt olisi mitään haukkumanimeä annettu.
Haluan sen ajan takaisin. En suostu tähän nykyiseen mielipuolisuuteen.
Muuttuiko se herkku olennaisesti, kun nimi muuttui?
Minä en ymmärrä tätä, miksi ihmiset ovat niin kitkeriä siitä, ettei sais käyttää muita loukkaavia ilmaisuja. Miten se on keneltäkään oikeasti pois? Kenellä on oikeus sanoihin?
J
Eihän se n-sanakaan olisi merkitykseltään alistava, jos tätä tiettyä ihmisryhmää ei olis alistettu. Sama koskee eskimo-sanaa. Näiden ilmaisujen loukkaavuus tulee niiden ihmisten kohtelusta. Miksi meidän pitäisi saada aina vaan muistuttaa siitä?
Mitä sellaista haluaisitte sanoa ääneen, mikä nyt on arveluttavaa? Ovatko ne asioita, joita oikeasti ajattelette, vai haluaisitteko ilmaista arveluttavia asioita ilman, että ne olisi teidän mielipiteitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sai puhua ja kirjoittaa mitä halusi kunhan ei loukannut kenenkään kunniaa. Esim huo .rittelu oli tuota.
Nee .ke rikin oli sana muiden joukossa. Neekerinpusutkin herkkukarkkeja. Ei kai karkeille nyt olisi mitään haukkumanimeä annettu.
Haluan sen ajan takaisin. En suostu tähän nykyiseen mielipuolisuuteen.
Rakenna aikakone ja mene takaisin haluamallesi luvulle. Se aika ei palaa, vaikka miten toivot.
Ennen kyllä joo monet puhuivat kaikennäköistä arveluttavaa. Itse erityisen herkkänä lapsena olin usein aika järkyttynyt. Enkä ymmärtänyt, miks ihmiset ovat niin kamalia. Enemmän se kyl kerto sanojista, kuin kohteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sai puhua ja kirjoittaa mitä halusi kunhan ei loukannut kenenkään kunniaa. Esim huo .rittelu oli tuota.
Nee .ke rikin oli sana muiden joukossa. Neekerinpusutkin herkkukarkkeja. Ei kai karkeille nyt olisi mitään haukkumanimeä annettu.
Haluan sen ajan takaisin. En suostu tähän nykyiseen mielipuolisuuteen.
Muuttuiko se herkku olennaisesti, kun nimi muuttui?
Minä en ymmärrä tätä, miksi ihmiset ovat niin kitkeriä siitä, ettei sais käyttää muita loukkaavia ilmaisuja. Miten se on keneltäkään oikeasti pois? Kenellä on oikeus sanoihin?
J
Eihän se n-sanakaan olisi merkitykseltään alistava, jos tätä tiettyä ihmisryhmää ei olis alistettu. Sama koskee eskimo-sanaa. Näiden ilmaisujen loukkaavuus tulee niiden ihmisten kohtelusta. Miksi meidän pitäisi saada aina vaan muistuttaa siitä?
Ei nee .ke ri sana ole koskaan ollut Suomessa loukkaus. Jos joku olisi halunnut loukata, niin varmaan olisi sanonut jotain muuta.
Joten, näin duomslaisena Suomessa asuneena en halua kopioida tänne jenkkien loukkaantumiskulttuuria. Me ei olla edes oltu siirtomaaisäntiä missään vaiheessa millekään kansalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M Alatalo teki biisin neeperin pojasta, no eipä onnistu enään....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutos tuli siinä vaiheessa kun ryhdyttiin saarnaamaan että sanat ovat väkivaltaa.
Vielä joskus reilu 10 vuotta sitten Rihanna lauloi "sticks and stones may break my bones but words will never hurt me". Tuohan se oli pitkään se ajattelutapa, että teoilla oli väliä mutta rumatkin sanat olivat vain sanoja ja ne kannatti jättää omaan arvoonsa, eli ignoorata.
Jossain vaiheessa sitten levisi tuo uskomus siitä, että pelkät sanat, silloinkin kun niitä ei edes olisi tarkoitettu loukkaaviksi, ovat yhtä pahoja kuin fyysinen väkivalta.
Siitä sitten ryhdyttiin kyttäämään jokaisen sanan käyttöä.
Ennen vanhaan sanottiin, että ei haukku haavaa tee, mutta nyt jotkut tuntuvat saavan mieleensä peruuttamattomia arpia ihan vain sanoista - jopa sellaisista, jotka eivät koske heitä itseään.
Niin, mutt kun ne sanat voi todella satuttaa pahemmin, kuin yksikään lyönti. Tän tietää jokainen koulukiusattu. Onpa heitäkin, joiden elämänhalu on mennyt täysin, ihan vaan sanoilla, ja jotka eivät selviä aikuisuuteen hengissä.
Nää ei-kantislaiset sen tuntee sisällään joka ikinen päivä. Kun joka päivä kuulee, et pitäis palata sinne, mistä on tullutkin (syntyneet Suomessa). Ja se siis lievimmästä päästä. Miten 6v. Lapsi voi tuon ymmärtää. Sanoja vielä aina kiukkusen näköinen. Kasva nyt sit siinä tasapainoiseksi aikuiseksi. Kun ne kiukkuiset sanat on vain sanoja.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin ulkonäöstä ja ylipainosta lauottiin kaikille päin naamaa. Suku nokki minua lihavaksi suunnilleen syntymästäni lähtien. Muistan esim. 5-vuotiaana, kuinka isoisäni hautajaisissa hihkuttiin laihtumistani, kun sairauden takia olin ollut vähillä syömisillä ja laihtunut kolme kiloa.
No sehän kuulostaa tosi mukavalta ajalta. Et sanottiin ihan suoraan ja rehellisesti, halusit tai et.
Vierailija kirjoitti:
Saahan nykyäänkin sanoa mitä vaan.
Sillä vain on seurauksensa. Aivan kuten ennenkin oli.
Sananvapus pitää sisällään myös vastuun. Tää tulee monelle yllätyksenä.
Kun autotallissa rakentelen autoa, tapaan kuunnella Knalli ja sateenvarjo- kuunnelmia. Nykyään hirveän useasta jaksosta ajattelen että tätä ei voisi nykyään tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutos tuli siinä vaiheessa kun ryhdyttiin saarnaamaan että sanat ovat väkivaltaa.
Vielä joskus reilu 10 vuotta sitten Rihanna lauloi "sticks and stones may break my bones but words will never hurt me". Tuohan se oli pitkään se ajattelutapa, että teoilla oli väliä mutta rumatkin sanat olivat vain sanoja ja ne kannatti jättää omaan arvoonsa, eli ignoorata.
Jossain vaiheessa sitten levisi tuo uskomus siitä, että pelkät sanat, silloinkin kun niitä ei edes olisi tarkoitettu loukkaaviksi, ovat yhtä pahoja kuin fyysinen väkivalta.
Siitä sitten ryhdyttiin kyttäämään jokaisen sanan käyttöä.
Ennen vanhaan sanottiin, että ei haukku haavaa tee, mutta nyt jotkut tuntuvat saavan mieleensä peruuttamattomia arpia ihan vain sanoista - jopa sellaisista, jotka eivät koske heitä itseään.
Oletteko oikeasti sitä mieltä, ettei haukku haavaa tee? Eli jos jotakuta vaikka kiusataan koulussa tai työpaikalla vuosikaudet, niin ei se haittaa, kunhan vain ei käytetä fyysistä väkivaltaa?
Rakenna aikakone ja mene takaisin haluamallesi luvulle. Se aika ei palaa, vaikka miten toivot.