Lue keskustelun säännöt.
Pelottaako teitä muita lapsettomia lainkaan yksinäinen vanhuus?
28.07.2023 |
Minusta tämä on vähän erikoinen tabu. Julkisesti hehkutetaan vain miten hienoa on olla pari-kolmekymppinen, menevä ja matkusteleva ikisinkku tai DINK. Ihan hirveän vähän olen nähnyt juttua siitä, miltä tämä elämä näyttää kahdeksankymppisenä. Mies kuolee todennäköisesti ennen minua, ja itse en ainakaan koe että kaverisuhteista välttämättä on vanhuuden turvaksi.
Kommentit (547)
Olin töissä sotainvalidien sairaskodilla. Eipä näkynyt siellä lapsia. Ehkä yhdellä kävi lapsi viikolla kun tämä oli just eläkkeelle päässyt. Häntä näki ainakin kerran viikossa. Jouluna kävi muutama istumassa tunnin, pari. Yksi pyysi aina soittamaan tytölleen, että tulisi katsomaan. Mutta ei. Aina oli uusi syy. Yhtä tultiin katsomaan vasta kun oli jo kuollut -- ja olin ihan järkyttynyt kun tavaroita tuli hakemaan kolme sukupolvea, joista ketään en nähnyt vaikka puoli vuotta sillä osastolla pyörin. Ei se puheiden perusteella muillakaan osastoilla sen paremmin ollut. Ihan hyviltä tyypeiltä vaikuttivat, mutta ei voi tietää taustoista.
Omat (sysipaskat) vanhempani kuolivat kumpikin yksin kotiinsa, eikä kukaan kaivannut ennen kuin haju alkoi häiritä naapureita. He olivat ihan itse asiansa paskoneet kun kaikki meidät lapset (3) oli huostaanotettu ja petollisuus karkotti ystävätkin.
Siispä olen oppinut, että oma kohtaloni on hallittu lähtö eutanasialla vaikka Hollannissa, ellen onnistu "saappaat jalassa" lähtemään ennen kuin vintissä alkaa viirata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei. Sitä paitsi omat vanhempani asuvat 700 km päässä joten eipä minustakaan ole heidän seurakseen.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on turvana ja lohtuna usko Jeesukseen. Itse jäin jo 45-vuotiaana leskeksi, enkä yli kymmenkunta vuotta myöhemminkään vielä jaksaisi uutta miestä katsoa, vaikka aikanaan yksin jääminen oli aikamoinen shokki. Myös sen takia, etten ollut koskaan aiemmin asunut yksin ja kantanut elämästäni yksin vastuuta. Mutta olen oppinut. Nyt kotonani ei varmaan yksikään mies viihtyisikään, se on niin sinkkunaisen näköinenkin.
Onnea sinulle ja koko elämä on oppimista niin kauan kuin pää toimii.
Löysin puolisoni nuorena mutta en halunnut heti yhteen asumaan lapsuudenkotisohvalta koska halusin elää ensin itsenäisenä oppien hoitamaan omat asiani ennen kuin menen jonkun kanssa yhteistalouteen ja puolisoni on kunnioittanut sitä yhteen mennessä että minä saan hoitaa myös laskuja ja olla hollilla talousmenoista etten jää avuttomaksi jos hänelle jotain tapahtuisi eikä toiselle tulisi shokkia.
Myös parisuhteessa pitää kummankin osata maksaa laskuja, laskea budjettia ja kummankin pitää osata ostaa kaupasta kaikki perusasiat jos vaikkakkapa toinen sairastuu. Toista ei saa passata avuttomaksi ja siinä tekee pahan virheen.
Me olemme puolin ja toisin joutuneet itsenäisesti hoitamaan asioita kun toinen on sairastunut pitkän parisuhteen aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä oikeastaan. Olen mieheni kanssa ouhunut tästä paljon ja molemmat haluavat lähteä jos tilanne huononee
Mites ajattelitte lähteä? Itseä ainakin pelottaisi suorittaa jotain epävarmaa itsensä lopettamista ja tuskin eutanasiaa tullaan sallimaan.
Sitä tuskin kannattaa täällä liiemmin eritellä mutta täysin kivuttomia ja varmoja tapoja riittää kyllä
Ei yhtään, koska lapsia ei tehdä itsekkäistä syistä. Eihän? Lapset elää omaa elämää eikä niillä ole velvollisuuksia mun tyhjiötä täyttää vaan se homma pitää toimia oman pään sisällä. Odotan innolla "yksinäistä" vanhuutta. Ei ole lapsia eikä tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllä tiedostanut asian ja toivon, että kuolo korjaa ennen muistin heikkenemistä, koska ei ole ketään joka katsoo perään. Asiaa tosin on turha miettiä etukäteen, koska elämä harvoin menee niinkuin on suunnitellut. Ei ne lapsetkaan siihen asiaan mitään varmaa tuo. Lapsi voi kuolla aiemmin, olla epärehellinen, asua kaukana, vähät välittää vanhempiensa asioista. Eli näillä mennään.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys ei pelota, mutta jos sairastuu vakavasti eikä tässä idioottimaassa saa eutanasiaa.
Menee Alankomaihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä pelottaisi? Yksinhän sitä kuollaan ja on vaan merkillistä kun joku toivoo mahdollisimman monen jäävän suremaan ja kärsimään itseään. Parempihan se on ettei jää kukaan suremaan ja kärsimään kun menet. Itsekkyyttä toivoa että toiset kärsii. Joudut myös itse luopumaan sitä enemmästä mitä useampi on lähdössä. Mieti.
Tyylikkäintä on just tehdä itsensä tarpeettomaksi ja poistua vähin äänin. Muut eivät kärsi eikä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä tiedostanut asian ja toivon, että kuolo korjaa ennen muistin heikkenemistä, koska ei ole ketään joka katsoo perään. Asiaa tosin on turha miettiä etukäteen, koska elämä harvoin menee niinkuin on suunnitellut. Ei ne lapsetkaan siihen asiaan mitään varmaa tuo. Lapsi voi kuolla aiemmin, olla epärehellinen, asua kaukana, vähät välittää vanhempiensa asioista. Eli näillä mennään.
Meillä kävi niin, että mun pikkuveli kuoli ennen kaikkia muita.
Ei sitä voi tietää.
Isä kuoli siitä 31 vuotta.
Varmaan kantanut surua sen ajan.
Nyt on äiti muistisairas, ja minä tässä.
Kyllä se veljen kuolema vaikutti kaikkiin ja kaikkeen koko suvussa. Molemmissa sivuissa.
ei niitä edes tajua, kuin paljon isot elämän kriisit vaikuttaa kaikkiin sosialismiin suhteisiin tm. jaksamiseen.
Ei tajua itse, mutta ei TOSIAANKAAN tajua muut.
En kärsi diksi että olen lapseton. En ole koskaan halunnutkaan lapsia. Kos kärsin, kärsin elänkumppanin puuttumisesta ja siitä johtuvasta sydämen yksinäisyydestä. Tai on minulla rakas J mutta hän elää valitettavasti jokun muun kanssa (ainakin tällä hetkellä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä siinä pelottavaa olis?
- eihän me edes tiedetä kuinka vanhaksi edetään.
Voi olla että eletään just eläkeikään, ollaan venytetty että saataisiin sitten sillä hyvällä eläkerahalla elää pitkää elämää ja hyvää.
voi olla että syöpä vie huomenna. Tai sitten ylihuomenna. Ehkä ei kannata pelätä sellaista, mitä ei tiedä edes että onko olemassa.
siinä on minulle itsellenikin hyvä ohje, koska minusta tuntuu välillä että minä olen ihan ajaton ja rajaton ja elän ikuisesti.
Ei pelota. Minulla on puolisoni, sisarukseni ja muut läheiset sukulaiseni sekä heidän lapsensa. Yksinäisyyttä voi torjua omalla aktiivisuudella. Toisaalta viihdyn hyvin myös itsekseni. Toki täytyy varautua taloudellisesti, että on varaa hoitoon. Suomessa tai ulkomailla. Mutta niinhän se on joka tapauksessa. Aika harva Suomessa alkaa vanhempansa omaishoitajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet todella tyhmä, jos oikeasti kuvittelet kakrujen takaavan jotain. Ensinnäkin: kakruilla ei ole mitään velvollisuutta olla kenenkään hoitajia. Elleivät mene töihin lähi- tai sairaanhoitajiksi. Silloin on velvollisuus hoitaa työnsä.
Olet todella tyhmä myös jos et ymmärrä, että elämästä et ikinä tiedä. Ne kakrut voivat vaikka kuolla nuorina. Vammautua. Mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
En kärsi diksi että olen lapseton. En ole koskaan halunnutkaan lapsia. Kos kärsin, kärsin elänkumppanin puuttumisesta ja siitä johtuvasta sydämen yksinäisyydestä. Tai on minulla rakas J mutta hän elää valitettavasti jokun muun kanssa (ainakin tällä hetkellä).
Äh. Lopeta tollanen ison j:n kaipaaminen. Elä omaa elämääsi. Nyt sinä olet tarttunut siihen isoon Jhun. Ei se ole kaikki tässä maailmassa mieti, kuinka paljon täällä on ihmisiä. Sinulla on mahdollisuuksia vaikka mihin. Nyt sinä jumitat.
Olen pahoillani sinun puolestasi. Menepä ulos.
lähde pihalle. Jos sinulla on mahdollisuuksia, niin mene vaikka lavatansseihin. Mene katsomaan mitä siellä on. Elämä on nyt. Se iso J elää ihan omaa elämäänsä. Anna itse itsellesi mahdollisuus. Olet arvokas. Olet juuri hyvä just tommosena mitä olet. Etene.
Vierailija kirjoitti:
Olet todella tyhmä, jos oikeasti kuvittelet kakrujen takaavan jotain. Ensinnäkin: kakruilla ei ole mitään velvollisuutta olla kenenkään hoitajia. Elleivät mene töihin lähi- tai sairaanhoitajiksi. Silloin on velvollisuus hoitaa työnsä.
Olet todella tyhmä myös jos et ymmärrä, että elämästä et ikinä tiedä. Ne kakrut voivat vaikka kuolla nuorina. Vammautua. Mitä tahansa.
no, minun mielestä sinä olet aivan tyhmä. Sinä latelet ihan itsessään selvyyksiä täällä.
Paljon ehtii tapahtua maailmassa muutosta ennen kuin tulee niin vanhaksi. Huolestuttaa vähän muut asiat kuten sota tai ilmastokatastrofi.
Äidilläni on useampikin lapsi, mutta hän kärsii yksinäisestä vanhuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys ei pelota, mutta jos sairastuu vakavasti eikä tässä idioottimaassa saa eutanasiaa.
Itsellensä voi tehdä eutanasian. Voi hypätä esimerkiksi ikkunasta ulos, niinkuin minä aion tänään tehdä.
Näissä keskusteluissa tuntuu aina menevän selaisin vanhuksen seuran tarve ja vanhuksen avun/hoivan tarve. Ihmisellä voi olla vaikka kuinka monta lasta, mutta siinä vaiheessa, kun vanhus tarvitsee apua joka päivä ja useita kertoja vuorokaudessa, harvoin on lapsilla mahdollisuutta - varsinkaan, jos ovat työssäkäyviä - auttaa ja huolehtia. Kuinka moni ihan oikeasti voi lähteä kesken työpäivänsä auttamaan äitiään/isäänsä esimerkiksi vessaan? Minäkin aikoinaan kuvittelin, että voisin huolehtia vanhemmistani loppuun asti (kun vielä asunkin naapuritalossa ja teen etätöitä), mutta ei se nyt kuitenkaan niin onnistunut. Pakko oli vanhempieni hyväksyä se, että siellä käy ulkopuolista apua.
Seuran tarve on sitten toinen juttu. Ihmiset ovat kuitenkin erilaisia ja jos on koko aikuiselämänsä viihtynyt erittäin hyvin yksin, ei ihminen muutu vanhuuden tullen seuralliseksi ja sosiaaliseksi. Hoivakodeissakin on vanhuksia, jotka tuntevat itsensä yksinäisiksi, vaikka siellä onkin hoitohenkilökuntaa ja muita vanhuksia. Jos vanhuksella on lapsia ja lapnsenlapsia, hän haluaa tavat nimenomaan heitä eikä niitä muita vanhuksia samassa laitoksessa. Lapsiaan ja lapsenlapsiaan vanhus ikävöi, jos hänellä sellaisia on. Paitsi jos sitten muistisairaus iskee niin, ettei enää muista, että on lapsia ja lapsenlapsia. Mun äitini ikävöi tällä hetkellä vain omia vanhempiaan (kuolivat jo 1970-luvulla) sekä sisaruksiaan, jotka kaikki ovat kuolleet jo yli 10 vuotta sitten. Äiti oli just pari viikkoa hoivakodissa intervallijaksolla eikä hän siellä halunnut edes ruokailla muiden vanhusten kanssa. Sen sijaan öisin oli kierrellyt muiden vanhusten huoneissa etsimässä jotain.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/