Pelottaako teitä muita lapsettomia lainkaan yksinäinen vanhuus?

Vierailija kirjoitti:

Ei se lapsellinenkaan voi olla varma, että lapsistaan on vanhuuden turvaksi.

Heikko argumentti, kun lapsettoman kohdalla on 100%:n varmaa, ettei lapset tule auttamaan. 

Luulen, etteivät lapsettomat hahmota tilannettaan, jos eivät ole nähneet sukulaisten kuolemia tai vanhuutta.

Ehkä omalla keskituloisen eläkkeelläni voisin muuttaa ulkomaille ja palkata avustajan. Yksityiseen sairaalahoitoon ei kuitenkaan taitaisi olla varaa. Miten nämä aurinkorannoilla asuvat eläkeläiset toimivat loppuajan, kuolevatko siellä vai tulevatko vielä Suomeen makaamaan laitoksessa?

Periaatteessa kansantaloudelle ikävää etten käyttäisi tulojani Suomessa, mutta toisaalta en kuitenkaan kuluttaisi hoitopalveluja, joista julkinen puoli varmasti osan maksaa.

Yksinäisyys sinänsä ei pelota. Tykkään nytkin olla yksin vaikka voisin tavata ihmisiä.

valitettavasti ei lapset takaa sitä, ettei vanhana ole yksinäinen

Vierailija kirjoitti:

Ei pelota. Minulla on puoliso, iso suku ja ystäviä. Olen aktiivisesti osana yhteisöjä, joissa tapaan jatkuvasti uusia ihmisiä - jos tekisin lapsia, en haluaisi vaatia heitä huolehtimaan minusta kun olen vanha, ei se ole reilua heitä kohtaan. 

Voin myös vanhainkodissa töissä olleena kertoa, että siellä valtaosalla on 2-5 lasta ja liuta lapsenlapsia, mutta kylässä käydään ehkä Jouluna ja Juhannuksena. Valtaosa vanhuksista oli laitettu asumaan yksikköömme, koska heidän lapsillaan on omia lapsia ja työt ja lasten harrastukset, niin ei ole aikaa huolehtia omista vanhemmista. Minusta  on hyvä, jos ihmiset oppisivat sen että myös vanhana voi luoda uusia ihmissuhteita ja että lapset eivät ole yhtä kuin et tule olemaan yksinäinen.

 

Viestisi on asenteellinen. Ei kenelläkään työssäkäyvällä ole mahdollisuutta käydä kotihoidon tavoin ruokkimassa neljä kertaa päivässä vanhusta, jos ei itse osaa syödä tai huonojen jalkojen takia ei pääse ruoan ääreen. Silti näidenkin lapset muistavat vanhempiaan monin tavoin, soittelevat ym. Taitaa olla vaan omaisten syyllistämistä, että heitä haukutaan kun eivät pysty 24/7 vanhuksen hoitoon. Eihän tuollainen vanhus voi enää asua kotona ja perusteluna on muistisairaus tai huono liikuntakyky, ei se, että omaiset eivät jaksaneet hoitaa. On ihan selvää, että lasten hoito menee perheissä vanhuksen hoidon edelle ja niin sen kuuluu mennäkin, kun lapsissa on tulevaisuus.

Mutta lapsettomia ei käy kukaan katsomassa vanhainkodissa, edes jouluna.

Vierailija kirjoitti:

Paljon vanhuksia löytyy kuolleena kotoa. Lojuneet siellä kuolleina viikkokausia, vaikka on lapsia. 

Niimpä. Kaikki kotona elävät iäkkäät ovat yksin kotona jos ei ole puolisoa. Onnekkaimmilla yksineläjillä on joku naapuri

Lähellä joka vähän ehtii perään katsomaan.

Miksi ei sitten jutella näillä videopuheluilla opettaen ikäihmisen sitä käyttämään. Sillä voisi kysyä harvase päivä että mitäs kuuluu.

 

Minulla on viihdelaitteet kotona katsella maailman meno telkasta, leffoja,sarjoja, kuluttaa aikaa netissä ja tehdä

muitakin harrastuksia.

Osaan hoitaa kaikki asiat netissä kuten tilata ruokaa kotiin ja apteekkituotteetkin tarpeen vaatiessa.

Kannattaa pitää itseään kehityksen kärryillä. Näin vielä vaivaa +50v opiskella sellaista alaa jossa opiskelin

tietojenkäsittelyä. Ei ollut helppoa kun en ollut koneiden ääreen syntynyttä ikäryhmää mutta sen takia että osaan ainakin

omat asiani hoitaa enkä ole riippuvainen muista ihmisistä.

 

Jos sitten menee ihan avuttomaksi niin ei ole koti enää

sopiva paikka asua.

 

Mikä nämä lapset vanhuuden turvana - höpötys oikein on? Ei se ole enää tätä päivää. Kyllä jokaisen pitää siihen vanhuuteen varautua taloudellisesti ja sosiaalisesti oli lapsia tai ei. Miksi se olisi lapsen tehtävä huolehtia vanhempiensa asioista ja lapsesta nyt on aika vähän seuraa siinä kohtaa, kun ollaan aikuisia. Kannattaa panostaa niihin ihmissuhteisiin laajemmin tai jos esim. lapsen lyhyt soitto muutaman viikon välein riittää, niin sitten ei kannata panostaa.

Vanhainkoteja ei ole enää olemassakaan ja hoitolaitoksessa makaavat eivät enää ymmärrä kenen kasvot siinä sängyn vieressä on. Olen äitini saattanut hoitolaitoksessa hautaan ja kovin oli dementoitunutta sakkia siellä. Vanhuusaika on niin lyhyt ettei pelota. Jos kuolee eteiseen niin sitten kuolee.

Vierailija kirjoitti:

Ei pelota. Vanhanakin voi solmia ystävyyssuhteita.

Ei pysty vanhana useinkaan solmimaan ystävyyssuhteita.

Ei jaksa enää kulkea missään ihmisiä tapaamassa. Vanhat ystävät on yhtä raakkeja tai kuolleet. 

Eipä oikeastaan. Olen mieheni kanssa ouhunut tästä paljon ja molemmat haluavat lähteä jos tilanne huononee

En ymmärrä tätä lapset turvaavat vanhuutta ajattelua. Oma äitini jaksaa paasata sitä eikä narsistina ymmärrä ettei meistä neljästä oikeasti yhtäkään kiinnosta. Huokaisemme helpotuksesta kun saamme tuupata johonkin säilytykseen ja siinä se.

Minulla on turvana ja lohtuna usko Jeesukseen. Itse jäin jo 45-vuotiaana leskeksi, enkä yli kymmenkunta vuotta myöhemminkään vielä jaksaisi uutta miestä katsoa, vaikka aikanaan yksin jääminen oli aikamoinen shokki. Myös sen takia, etten ollut koskaan aiemmin asunut yksin ja kantanut elämästäni yksin vastuuta. Mutta olen oppinut. Nyt kotonani ei varmaan yksikään mies viihtyisikään, se on niin sinkkunaisen näköinenkin.

Kyllä sitä voi ystävystyä vanhanakin jos haluaa. Ei lapsia missään nimessä. En halua olla riippakivi.

Vierailija kirjoitti:

Eipä oikeastaan. Olen mieheni kanssa ouhunut tästä paljon ja molemmat haluavat lähteä jos tilanne huononee

Mites ajattelitte lähteä? Itseä ainakin pelottaisi suorittaa jotain epävarmaa itsensä lopettamista ja tuskin eutanasiaa tullaan sallimaan.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tätä lapset turvaavat vanhuutta ajattelua. Oma äitini jaksaa paasata sitä eikä narsistina ymmärrä ettei meistä neljästä oikeasti yhtäkään kiinnosta. Huokaisemme helpotuksesta kun saamme tuupata johonkin säilytykseen ja siinä se.

Työelämässä ja omassa elämässäkin on niin tarpeeksi ettei voi olla kädestä kiinni pitämässä ja viihdyttämässä koko ajan jotain ikäihmistä tai vanhusta.

Vaikka olisi kymmenen lasta ja kaikki työelämässä olevia perheellisiä niin kukaan ei pysty miksikään kotihoitajaksi vanhemmilleen.

Ammattihoitajat ne sitten hoitavat loppupeleissä jos eivät enää kotona pärjää. Iäkkäimmillä voivat olla jälkeläisetkin niin sairaita ja iäkkäitä

etteivät enää jaksaisikkaan vaikka olisivat eläkkeelläkin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä voi ystävystyä vanhanakin jos haluaa. Ei lapsia missään nimessä. En halua olla riippakivi.

Olen huomannut, että vanhana ei enää löydä ystäviä, jollei jaksa käydä missään. 

Rollaattorilla kotonaan vaivoin pärjäävä ei kyllä mistään ystäviä löydä, vaikka haluaisi. 

Iäkkäät yleensä käpertyvät lastensa ja lastenlastensa huomaan. Ei ne ystävät sillä tavalla jaksakaan kiinnostaa. 

Nuorena sitä luulee, että voi laskea ystäviensä varaan. 

Isäni luokka oli sopinut ajan ja paikan, jossa joka vuosi tapasivat. Väki väheni ja lopulta siellä oli vain isäni paikalla. Tästä on noin 15 vuotta aikaa. Isäni on hyvin vanha. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tätä lapset turvaavat vanhuutta ajattelua. Oma äitini jaksaa paasata sitä eikä narsistina ymmärrä ettei meistä neljästä oikeasti yhtäkään kiinnosta. Huokaisemme helpotuksesta kun saamme tuupata johonkin säilytykseen ja siinä se.

Työelämässä ja omassa elämässäkin on niin tarpeeksi ettei voi olla kädestä kiinni pitämässä ja viihdyttämässä koko ajan jotain ikäihmistä tai vanhusta.

Vaikka olisi kymmenen lasta ja kaikki työelämässä olevia perheellisiä niin kukaan ei pysty miksikään kotihoitajaksi vanhemmilleen.

Ammattihoitajat ne sitten hoitavat loppupeleissä jos eivät enää kotona pärjää. Iäkkäimmillä voivat olla jälkeläisetkin niin sairaita ja iäkkäitä

etteivät enää jaksaisikkaan vaikka olisivat eläkkeelläkin.

Mun sukulaisella oli 7 lasta ja olivat sopineet, että jokainen lapsista viettää kerran viikossa aikaa tuon sukulaisen luona. (Yksi asui kauempana, joten hän maksoi lapsenlapselle, jotta hoitaa hänen vuoronsa.)

Koen, että tuo on ihanne. Itse en onnistunut kuin yhden saamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä voi ystävystyä vanhanakin jos haluaa. Ei lapsia missään nimessä. En halua olla riippakivi.

Olen huomannut, että vanhana ei enää löydä ystäviä, jollei jaksa käydä missään. 

Rollaattorilla kotonaan vaivoin pärjäävä ei kyllä mistään ystäviä löydä, vaikka haluaisi. 

Iäkkäät yleensä käpertyvät lastensa ja lastenlastensa huomaan. Ei ne ystävät sillä tavalla jaksakaan kiinnostaa. 

Nuorena sitä luulee, että voi laskea ystäviensä varaan. 

Isäni luokka oli sopinut ajan ja paikan, jossa joka vuosi tapasivat. Väki väheni ja lopulta siellä oli vain isäni paikalla. Tästä on noin 15 vuotta aikaa. Isäni on hyvin vanha. 

Tietysti pitää yrittää pitää itsensä kunnossa ja käydä kohtaamispaikoissa. No ei se kaikilta onnistu syystä tai toisesta.

Vierailija kirjoitti:

Ei pelota, kunhan Vauva.fi:tä ei lopeteta.

Tämä oli päivän paras 😂😂

Vierailija kirjoitti:

valitettavasti ei lapset takaa sitä, ettei vanhana ole yksinäinen

Ei taatusti takaa ja olen sen nähnyt kun olen vanhustenkodissa ollut nuorena töissäkin.

Omaiset toivoisi vaan että saisi perintöä mahdollisimman nopeesti jos sellaista olisi tulossa.

Ja eikö se ala kuolemaan jo kun kehtaa liian pitkään elää.

Hirveän tappelun omaiset pisti pystyyn jos vanhus halusi omia rahojaan käyttää vanhainkodeissa vaikkapa

oman huoneensa sisustukseen että ihan turhaa sellainen.

Kaikkee sitä onkin tullut nähtyä aikä ahneudella ole mitään rajoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pelota. Minulla on puoliso, iso suku ja ystäviä. Olen aktiivisesti osana yhteisöjä, joissa tapaan jatkuvasti uusia ihmisiä - jos tekisin lapsia, en haluaisi vaatia heitä huolehtimaan minusta kun olen vanha, ei se ole reilua heitä kohtaan. 

Voin myös vanhainkodissa töissä olleena kertoa, että siellä valtaosalla on 2-5 lasta ja liuta lapsenlapsia, mutta kylässä käydään ehkä Jouluna ja Juhannuksena. Valtaosa vanhuksista oli laitettu asumaan yksikköömme, koska heidän lapsillaan on omia lapsia ja työt ja lasten harrastukset, niin ei ole aikaa huolehtia omista vanhemmista. Minusta  on hyvä, jos ihmiset oppisivat sen että myös vanhana voi luoda uusia ihmissuhteita ja että lapset eivät ole yhtä kuin et tule olemaan yksinäinen.

 

Viestisi on asenteellinen. Ei kenelläkään työssäkäyvällä ole mahdollisuutta käydä kotihoidon tavoin ruokkimassa

Harva muistaa edes soitella ja kysyä kuulumisia, ihan turhaan otat itseesi viestiäni. Totuus on se että kaikki ovat yksinäisiä joskus, ja vanhana lapset usein unohtavat vanhempansa, koska oma elämä on mielenkiintoisempaa. Tässä mietittävää kaikille jotka tekevät lapsia siksi, "etten koskaan joudu olemaan yksin", koska lapset eivät takaa onnea tai seuraa.