Mitä voin tehdä kun asun yksin ja pelkään että saan yksin ollessani sairaskohtauksen??

Vierailija kirjoitti:

Minä asun yksin. Jos saan sairauskohtauksen, niin sitten saan. En voi asialle mitään. Ei ole sukulaisia/ ystäviä, jotka kaipaisivat. Joku remonttimies ehkä löytää jäännökseni, tullessaan joskus asuntooni. En ole itse sitä katsomassa. Heittäkööt irtaimiston kaatopaikalle ja luurankoni voi viskata vaikka mereen. Ruumis jää, mutta sielu lähtee muualle.

Jos et asu omakotitalossa, kyllä sinut aiemmin löydetään kuin luurankona. Haju paljastaa sinut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti pelkään, että nielaisen kieleni, enkä saa naapurista apua:( Välillä on pelottavaa asua yksin.

Miten tuo on mahdollista? Mä olen pelännyt tukehtumista ruokaan kun olen yksin. Olen kyllä lukenut, että pitäisi heittäytyä sohvan selkänojaa tai lattiaa vasten, mutta epäilyttää että onnistuisiko se. Vai pitäiskö vaan sitten mennä rappuun huutamaan naapureille, en sentään korvessa asu.

Täällä Hakunilassa, ei ketään kiinnosta, vaikka huudat apua. Naapurit huutavat, että turpa kiinni.

Harvan elämä on niin ihmeellinen että kuolema olisi jotenkin huono vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Harvan elämä on niin ihmeellinen että kuolema olisi jotenkin huono vaihtoehto.

Ei se kuolema ollenkaan pelottava, vaan se mitä mahdollisesti tapahtuu ennen kuolemaa. Esim. hidas kituminen, jos ei pääse ylös lattialta eikä saa liikuteltua itseään olisi kamalaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä asun yksin. Jos saan sairauskohtauksen, niin sitten saan. En voi asialle mitään. Ei ole sukulaisia/ ystäviä, jotka kaipaisivat. Joku remonttimies ehkä löytää jäännökseni, tullessaan joskus asuntooni. En ole itse sitä katsomassa. Heittäkööt irtaimiston kaatopaikalle ja luurankoni voi viskata vaikka mereen. Ruumis jää, mutta sielu lähtee muualle.

Jos et asu omakotitalossa, kyllä sinut aiemmin löydetään kuin luurankona. Haju paljastaa sinut. 

Minun naapurissani kuoli ihminen, eikä mitään hajua tullut, koska hänellä oli parvekkeen ovi auki. Hän oli ollut kuolleena vuoden. Remonttiyhtiön miehet löysivät hänet, mennessään asuntoon.

Kaikkea tekin pelkäätte... Kannattaa hakeutua mielenterveyspalveluiden piiriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä asun yksin. Jos saan sairauskohtauksen, niin sitten saan. En voi asialle mitään. Ei ole sukulaisia/ ystäviä, jotka kaipaisivat. Joku remonttimies ehkä löytää jäännökseni, tullessaan joskus asuntooni. En ole itse sitä katsomassa. Heittäkööt irtaimiston kaatopaikalle ja luurankoni voi viskata vaikka mereen. Ruumis jää, mutta sielu lähtee muualle.

Jos et asu omakotitalossa, kyllä sinut aiemmin löydetään kuin luurankona. Haju paljastaa sinut. 

Minun naapurissani kuoli ihminen, eikä mitään hajua tullut, koska hänellä oli parvekkeen ovi auki. Hän oli ollut kuolleena vuoden. Remonttiyhtiön miehet löysivät hänet, mennessään asuntoon.

Aika havintokyvyttömiä naapureita, jos oikeasti kukaan ei huomaa, että koko ajan on ovi auki. Ja ruumiin+eritteiden haju on niin voimakas, ettei se millään yhden oven tuuletuksella haihdu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti pelkään, että nielaisen kieleni, enkä saa naapurista apua:( Välillä on pelottavaa asua yksin.

Miten tuo on mahdollista? Mä olen pelännyt tukehtumista ruokaan kun olen yksin. Olen kyllä lukenut, että pitäisi heittäytyä sohvan selkänojaa tai lattiaa vasten, mutta epäilyttää että onnistuisiko se. Vai pitäiskö vaan sitten mennä rappuun huutamaan naapureille, en sentään korvessa asu.

Täällä Hakunilassa, ei ketään kiinnosta, vaikka huudat apua. Naapurit huutavat, että turpa kiinni.

Näin. Jos minä huutaisin apua, naapurini eivät reagoisi tai paukuttaisivat seiniä. Mitään apua ei tulisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti pelkään, että nielaisen kieleni, enkä saa naapurista apua:( Välillä on pelottavaa asua yksin.

Miten tuo on mahdollista? Mä olen pelännyt tukehtumista ruokaan kun olen yksin. Olen kyllä lukenut, että pitäisi heittäytyä sohvan selkänojaa tai lattiaa vasten, mutta epäilyttää että onnistuisiko se. Vai pitäiskö vaan sitten mennä rappuun huutamaan naapureille, en sentään korvessa asu.

Täällä Hakunilassa, ei ketään kiinnosta, vaikka huudat apua. Naapurit huutavat, että turpa kiinni.

Himppasen vaikea edes huutaa, jos on tukehtumaisillaan ruokaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvan elämä on niin ihmeellinen että kuolema olisi jotenkin huono vaihtoehto.

Ei se kuolema ollenkaan pelottava, vaan se mitä mahdollisesti tapahtuu ennen kuolemaa. Esim. hidas kituminen, jos ei pääse ylös lattialta eikä saa liikuteltua itseään olisi kamalaa. 

Millä tavalla? Siinähän sitä on aikaa ja juurikin oikea hetki alkaa kelailla elämän nauhaa läpi.

Minulla on todella paha refluksi-ongelma ja silloin tällöin, onneksi ei kovin usein, nukkuessani ruokatorven läppä aukeaa ja nieluun ryöpsähtää isosti vatsalaukun happonesteitä.

Ne happonesteet ovat jo sinällään erittäin ikäviä koska nielua sitten polttelee ja sitä pahaa hapon makua ei saa pitkään aikaan pois vaikka kuinka kurlailisi suuvettä.

Mutta kaikkein pahinta ja vakavinta on se että jos happonesteitä pääsee keuhkoputkeen kuten minulla on kerran käynyt. Se oli elämäni pahin herätys, tunsin oikeasti todella tukehtuvani. Yskin ja räin koko lopputyön ja keuhkoja poltteli pitkälle seuraavaan päivään, nousi vähän lämpöäkin.

Jos olisin silloin ollut liikuntarajoitteinen vuodepotilas niin se olisi ollut menoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvan elämä on niin ihmeellinen että kuolema olisi jotenkin huono vaihtoehto.

Ei se kuolema ollenkaan pelottava, vaan se mitä mahdollisesti tapahtuu ennen kuolemaa. Esim. hidas kituminen, jos ei pääse ylös lattialta eikä saa liikuteltua itseään olisi kamalaa. 

Millä tavalla? Siinähän sitä on aikaa ja juurikin oikea hetki alkaa kelailla elämän nauhaa läpi.

Sulla on kovin harhainen käsitys siitä, miten ihmisen mieli oikesti toimii. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hanki turvaranneke.

Mistä meinasit, että sellaisen voi hakea?

Kai niitäkin palveluja joku myy, hälytin firma tms. mutta asiakassopimus maksaa sitten. Jos ei saa kunnalta muttei varmasti terveelle. Sellaiset jotka myy vanhainkodeille, invalideille. Kysele. 

Googlaa turvapuhelin niin tulee kyllä mainoksia noista. Sitten vaan ostamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvan elämä on niin ihmeellinen että kuolema olisi jotenkin huono vaihtoehto.

Ei se kuolema ollenkaan pelottava, vaan se mitä mahdollisesti tapahtuu ennen kuolemaa. Esim. hidas kituminen, jos ei pääse ylös lattialta eikä saa liikuteltua itseään olisi kamalaa. 

Millä tavalla? Siinähän sitä on aikaa ja juurikin oikea hetki alkaa kelailla elämän nauhaa läpi.

Olen nähnyt vierestä, kun ihminen kituu hengiltä (sairaus, jolle ei voinut tehdä mitään). Voin kertoa, ettei ollut mitään leppoisaa elämän nauhan kelailua. Vasta ihan viimemetreillä tuli levollinen rauha. 

Syntymän ja elämän lopputulos on aina kuolema. Hitaasti tai äkillisesti. Se tapahtuu ihan jokaiselle eikä sitä kannata pelätä.

Nauttikaa ja iloitkaa tästä elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvan elämä on niin ihmeellinen että kuolema olisi jotenkin huono vaihtoehto.

Ei se kuolema ollenkaan pelottava, vaan se mitä mahdollisesti tapahtuu ennen kuolemaa. Esim. hidas kituminen, jos ei pääse ylös lattialta eikä saa liikuteltua itseään olisi kamalaa. 

Millä tavalla? Siinähän sitä on aikaa ja juurikin oikea hetki alkaa kelailla elämän nauhaa läpi.

Sulla on kovin harhainen käsitys siitä, miten ihmisen mieli oikesti toimii. 

Ja milläköhän eväillä sinäkin turakainen kuvittelet olevasi jotenkin enemmän oikeassa? Kaikki eivät ole kaikesta ripuloivia paskahousuja kuten sinä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkea tekin pelkäätte... Kannattaa hakeutua mielenterveyspalveluiden piiriin.

Sinne ei tuosta vaan hakeuduta. Valitettavasti. 

Walhalla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvan elämä on niin ihmeellinen että kuolema olisi jotenkin huono vaihtoehto.

Ei se kuolema ollenkaan pelottava, vaan se mitä mahdollisesti tapahtuu ennen kuolemaa. Esim. hidas kituminen, jos ei pääse ylös lattialta eikä saa liikuteltua itseään olisi kamalaa. 

Millä tavalla? Siinähän sitä on aikaa ja juurikin oikea hetki alkaa kelailla elämän nauhaa läpi.

Sulla on kovin harhainen käsitys siitä, miten ihmisen mieli oikesti toimii. 

Ja milläköhän eväillä sinäkin turakainen kuvittelet olevasi jotenkin enemmän oikeassa? Kaikki eivät ole kaikesta ripuloivia paskahousuja kuten sinä.

Elämä tulee vielä sinuakin opettamaan, pikkuinen. Opit ehkä ennen sitä myös keskustelemaan asiallisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Walhalla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvan elämä on niin ihmeellinen että kuolema olisi jotenkin huono vaihtoehto.

Ei se kuolema ollenkaan pelottava, vaan se mitä mahdollisesti tapahtuu ennen kuolemaa. Esim. hidas kituminen, jos ei pääse ylös lattialta eikä saa liikuteltua itseään olisi kamalaa. 

Millä tavalla? Siinähän sitä on aikaa ja juurikin oikea hetki alkaa kelailla elämän nauhaa läpi.

Sulla on kovin harhainen käsitys siitä, miten ihmisen mieli oikesti toimii. 

Ja milläköhän eväillä sinäkin turakainen kuvittelet olevasi jotenkin enemmän oikeassa? Kaikki eivät ole kaikesta ripuloivia paskahousuja kuten sinä.

Elämä tulee vielä sinuakin opettamaan, pikkuinen. Opit ehkä ennen sitä myös keskustelemaan asiallisesti. 

Sinähän tuossa tungit paksun ahterisi väkisin tukkeeksi ja ylimielisenä vielä esitit jotain tietäjää. Tosielämässä saisit potkun perseelle ja kehotuksen suksia sinne mistä tulitkin.

Oma tapakouluttajani kehotti olemaan kuin Mustanaamio, eli hyvä hyville ja paha pahoille. Ylimielisten känttyjen horinat eivät kiinnosta horsmiakaan.

Ei ole kumppanistakaan aina apua. Minulle tuli joku kuumehorkka, missä kehonlämpö romahti ennenkuin nousi korkea kuume. Huuleni olivat siniset enkä kyennyt edes peittoon tarttumaan saadakseni sen päälleni. Tärisin niin että hampaat kalisi. En pystynyt puhumaan. Puoliso vaan katsoi hädissään. Jos olisin kyennyt, olisin sanonut että soita ambulanssi. Päivystykseen jouduinkin, mutta vasta kun itse kykenin soittamaan.

Lataa 112-sovellus.