Lue keskustelun säännöt.
Puolisolla PDA (äärimmäinen vaatimusten välttely)
19.07.2023 |
Hirveästi en löytänyt keskusteluja aiheesta, mutta kaipaisin kokemuksia muilta samassa tilanteessa olevilta.
Puolisollani on siis todettu PDA ja tämä selittää kyllä itselleni paljon asioita, että miksi meillä monet asiat ovat niin älyttömän hankalia. Lisäksi puolisolla ADD ja oma jaksaminen on koetuksella, tuntuu että jään niin yksin kaiken arjenhallinnan ja vastuiden kanssa.
Kommentit (324)
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on jotain samaa. Kaikki muiden esittämät vaatimukset tuntuvat äärimmäisen raskailta. Ihan jo ala-asteelta lähtien opettajan kehotukset, urheiluvalmentajan kehotukset, omien vanhempien kehotukset tehdä ylipäätään mitään saivat valtavan ärsytyskynnyksen nousemaan ja vastenmielisen tunteen.
Olen silti onnistunut elämään suhteessa ja minulla on lapsia. Lapsia olen aina hoitanut hyvin, vaikka välillä on tuntunut, että sydänkohtaus iskee, kun tekee yllättäen vaadittavia asioita jatkuvalla syötöllä. Turhad riidatkin liittynevät tähän kyvyttömyyteeni kuunnella vaatimuksia.
Töissä olen etätöissä ja edelleen kaikki vaatimukset, joita tulee yhtäkkiä, aiheuttavat jäätäviä stressireaktioita ja olenkin hyvin kuormittunut työstäni aina. Silti olen aina väkisin puskenut itseni tekemään tärkeitä asioita kunnolla, vaikka miten pahalta tuntuisi. Tunnistan tuon flow-tilan, mitä joillain muillakin, ja voin välillä tehdä työtäni 10 tuntia putkeen syöden hyvin nopeasti vain välissä jotain.
Suhde on jo historiaa ja tunnen, etten enää halua koskaan tiiviiseen suhteeseen, koska en kestä mitään vaatimuksia. Kotiani siivoan hyvin harvoin, tiskivuoret aina kasaantuvat, mutta hoidan ne kuitenkin säännöllisesti pois, koska en halua elää kaaoksen keskellä.
Mulla on siivoaminen yksin selkeästi lisääntynyt, ihan siis halu siivota. Se että tiesin puolison odottavan ja haluavan sitä multa, teki siitä tosi vastenmielistä. Yksin jopa nautin siitä ja saattaa mennä pakkomielteenkin puolelle. Tykkään siitä, että jälki on mun kontrollissa. Esim. hengarit aina rekissä samaan suuntaan. Se että puoliso laittoi hengarin "väärinpäin" vesitti koko jutun. Kaiken pitää olla just täsmälleen tai sit millään ei oo mitään väliä. 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi elämäsi on "arjenhallintaa" ja "riman korkeuden" kanssa pärjäämistä - kuulostaa orjan puheelta.
Eikö orjanakin olisi helpompi olla, ellei kuvittelisi tuollaisia "skitsofreenisiä" symboleja, "maailma vastaan minä"? (Vai onko ko. symbolinen ajattelu pakonomaista.)
Sinulle sopii puoliso, joka ei lähde mukaan loputtomaan "rimanylitysten hallintaoperaatioon". Eipähän ole kahta ryppyotsaa perheessä.
Ole kiitollinen.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommentistasi. Yritän parhaani mukaan olla ymmärtäväinen, mutta on myös aivan uskomattoman raskasta luopua kaikista omista toiveista ja odotuksista. Elämä pyörii niin monilta osin juurikin siinä puolison erityistarpeiden huomionnissa ja ymmärtämisessä. Tuntuu, etten uskalla pyytää toiselta juuri mitään, kun pelkään että jokainen pyyntö on hänelle liikaa.
Rutiinit tai tehtävälistat eivät auta, sillä puoliso ahdistuu tai jopa suuttuu niistä, vaikka itsekin tietää että ne auttaisivat. Elämässä on hoidettavia asioita, joista ei oikein voi valita että tehdäänkö vai ei, vaan ne olisi pakko tehdä. Mutta ei voi pyytää, ei kysyä eikä vaatia koska pitää ymmärtää, jolloin lopputulos on juurikin se, että olen täysin yksin niiden asioiden kanssa. Riman olen laskenut niin alas, ettei tämän alemmaksi enää pääse ilman, että unohdan itseni ja omat tarpeeni täysin.
Sille ei voi mitään, että on jokin sairaus. Mutta se että kieltäytyy tekemästä asioita, jotka tilaa helpottaisivat ja ennen kaikkea samalla kieltäytyy edes yrittämästä helpottaa läheisten elämää on ihan vain k-päisyyttä. Mitä sellaista saat tuosta suhteesta että kannattaa oma elämä heittää sen vuoksi roskakoriin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n miehellä ei todellakaan ole mitään PDA:ta, kyseessä Ok vain narsistinaisen sairaalloinen halu medikalisoida ja lokeroida. Toivottavasti mies heittää hänet pihalle niin pian kuin mahdollista.
Onkohan sama trolli, joka tehtailee lapsiviha-aloituksia (eikä mikään neuvo kelpaa). Vamoi olla myös miesvihaaja. Kumpaakin esiintyy tasaisesti.
Tässä hyvä kommentti trollille toisesta ketjusta, kirjoitettu eilen:
"Normaali ihminen ei jankkaa jokaiseen asiaan, että "tehty jo ei toiminut". Normaali ihminen jatkaa keskustelua kertomalla tarkemmin, miten heillä on tätä neuvoa x toteutettu ja mikä siinä on mennyt pieleen. Siitä sitten voidaan jatkaa keskustelua kehittelemään toimintatapaa toimivammaksi. Kukaan ei jaksa keksiä ideoita, jotka heti suoriltaan aina tyrmätään ilman minkään laista halua ottaa vastaan ideaa ja kehitellä sitä. Toimii niin tuotesuunnitelussa kuin av-palstallakin. Jos et ole halukas ottamaan vastaan neuvoja, älä tule niitä pyytämään."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on PDA ja ADD ja tosiaankin aiheuttaa välillä skismaa suhteessa. Miehellä menee välillä hermo siisteyden tasoon ja siihen kun mulla "vähän" kestää joidenkin asioiden hoitamisessa. Ei todellakaan halua erota, koska muut asiat minussa ja suhteessamme kallistavat vaakakupin reilusti plussalle. Meillä on 6kk vauva ja kaikki vauvaan liittyvät asiat hoidan esimerkillisesti kyllä. Ihmiselle, jolla ei ole PDA:ta voi olla mahdotonta ymmärtää sitä, että miten joissakin asioissa riittää toimintakykyä ja toisissa ei. Kyse ei ole laiskuudesta niin kuin joku täällä jo ölisi. Itsekin on vaikea ymmärtää miksi jotakin asiaa ei vain voi tehdä. Ei se ole mistään niskasta kiinni ottamisesta kyse vaan kun ei pysty niin ei pysty. Aivot vain ovat sellaiset. Ei kai sinun auta muuta kuin sietää tilanne ja joustaa rimastasi tai sitten, jos käy liian raskaaksi niin ero tulee kyseeseen. Toisen ihmisen takia ei voi omaa terveyttään uhrata.
Miten uskalsit hankkia lapsen? Entä jos et jaksa jatkossa hänenkään "vaatimuksia" kun et jaksa puolisonkaan?
Tämän ketjun tarkoitus ei ole nyt hyökätä ketään vastaan ja toivoisin, että täällä kommentoisivat ne ihmiset, jotka oikeasti tajuaa jotain nepsyasioista. Harmittaa, että sit ne, ketkä jakaa tänne omia kokemuksia niin joutuu sitten näitä kommentteja lukemaan. Varmaan täys mahdottomuus toivoa, että aiheesta keskustelu olisi kaikkia kunnioittavaa. -ap
Mitä sä nyt hermostut? Et sinä tätä palstaa omista. Tuossa joku toinen juuri kertoi ettei uskalla lapsia nimenomaan pda:n vuoksi hankkia. Siksi vähän ihmetytti että toinen tuosta vaan ryhtyy hommaan vaikka tietää ettei kykene vastaamaan muiden vaatimuksiin. Hirveä riskihän tuo on. Ei pieni lapsi voi ymmärtää tilannetta jossa hänen tarpeisiin ei vastata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä toinen kirjolla oleva, jolla ADD ja PDA piirteitä ja sinkkuna parhaiten elämä sujuu ja etätyöt ainoa vaihtoehto käytännössä, ja kavereita pari tuntia kerrallaan.
Et todellakaan kuulu työelämään!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on PDA ja ADD ja tosiaankin aiheuttaa välillä skismaa suhteessa. Miehellä menee välillä hermo siisteyden tasoon ja siihen kun mulla "vähän" kestää joidenkin asioiden hoitamisessa. Ei todellakaan halua erota, koska muut asiat minussa ja suhteessamme kallistavat vaakakupin reilusti plussalle. Meillä on 6kk vauva ja kaikki vauvaan liittyvät asiat hoidan esimerkillisesti kyllä. Ihmiselle, jolla ei ole PDA:ta voi olla mahdotonta ymmärtää sitä, että miten joissakin asioissa riittää toimintakykyä ja toisissa ei. Kyse ei ole laiskuudesta niin kuin joku täällä jo ölisi. Itsekin on vaikea ymmärtää miksi jotakin asiaa ei vain voi tehdä. Ei se ole mistään niskasta kiinni ottamisesta kyse vaan kun ei pysty niin ei pysty. Aivot vain ovat sellaiset. Ei kai sinun auta muuta kuin sietää tilanne ja joustaa rimastasi tai sitten, jos käy liian raskaaksi niin ero tulee kyseeseen. Toisen ihmisen takia ei voi omaa terveyttään uhrata.
Miten uskalsit hankkia lapsen? Entä jos et jaksa jatkossa hänenkään "vaatimuksia" kun et jaksa puolisonkaan?
Tämän ketjun tarkoitus ei ole nyt hyökätä ketään vastaan ja toivoisin, että täällä kommentoisivat ne ihmiset, jotka oikeasti tajuaa jotain nepsyasioista. Harmittaa, että sit ne, ketkä jakaa tänne omia kokemuksia niin joutuu sitten näitä kommentteja lukemaan. Varmaan täys mahdottomuus toivoa, että aiheesta keskustelu olisi kaikkia kunnioittavaa. -ap
Tästä nimenomaisesta "nepsyasiasta" eivät tajua edes tutkijat vielä mitään. Lähinnä pallotellaan ajatusta että tällainen voisi olla ja sille voisi olla määritelmä ja siihen voisi kehittää keinoja diagnosoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tuo tunnu sitten enemmän omaishoitajasuhteelta kuin normaalilta parisuhteelta?
Miten ihmeesså te ylipäänsä päädytte suhteeseen niin vammaisten ja vaikeiden ihmisten kanssa? Kysyn aidosta uteliaisuudesta. En pysty eläytymään tilanteeseen, että olisin kåynyt treffeillä tuollaisen ongelmaisen kanssa ja alkanut oikein seurustella ja hankkia lapsiakin. Miten ihmeessä se tapahtui teillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeesså te ylipäänsä päädytte suhteeseen niin vammaisten ja vaikeiden ihmisten kanssa? Kysyn aidosta uteliaisuudesta. En pysty eläytymään tilanteeseen, että olisin kåynyt treffeillä tuollaisen ongelmaisen kanssa ja alkanut oikein seurustella ja hankkia lapsiakin. Miten ihmeessä se tapahtui teillä?
Maalla ei ole paljon varaa valita. Usein serkusta tulee puoliso.
Kuulostaa lähinnä hankalalta auktoriteettivastaiselta ihmiseltä. Pääsee lipeämään kaikista ikävistä velvollisuuksista, kun ottaa periaatteeksi, ettei tee mitään, mitä joku muu odottaa, vaan ainoastaan sellaisia kivoja juttuja, joita itse haluaa tehdä
Kertokaa nyt vielä, että tämä PDA oikeuttaa jäämään pois työelämästä ja alkamaan nostaa työkyvyttömyyseläkettä. Jos näin on, niin 99% suomalaisista on kohta se. Sillä 1%:llakin olisi, mutta se ei ole vaan vielä kuullut siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeesså te ylipäänsä päädytte suhteeseen niin vammaisten ja vaikeiden ihmisten kanssa? Kysyn aidosta uteliaisuudesta. En pysty eläytymään tilanteeseen, että olisin kåynyt treffeillä tuollaisen ongelmaisen kanssa ja alkanut oikein seurustella ja hankkia lapsiakin. Miten ihmeessä se tapahtui teillä?
-kiltti ihminen
-tunne-elämä todella voimakas, herkkä ja vahvasti tunteva
-seksi (antaa sille 100%)
-älykäs,luova,erilainen kuin muut
Vaimoni on seuraavanlainen persoona:
Hän ei ikinä siivoa, ri ole koskaan siivonnut.
Hän ei maksa laskujaan kuin perinnän kautta.
Hän ei osaa etsiä mitään.
Hän ei säilytä mitään missään vaan heittää kaiken jonnekin.
On käynyt lukion, pari ammatillista koulutusta, mutta ei oikein ole onnistunut uraa tekemään, hanttihommapätkää koko ikä.
ÄO-nettitestit näyttävät hieman keskitason yli olevaa älyä.
Ei osaa ottaa vastuuta mistään, tarvitsee kaikkiin päätöksiin tuekseen jonkun.
Oli hyvä äiti pikkulapsille(nuorin lapsemme 15).
On periaatteessa sosiaalinen ja pidetty, mutta hänellä ei ole varsinaisia ystäviä.
Ulkonäöstään ja siisteydestään huolehtii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeesså te ylipäänsä päädytte suhteeseen niin vammaisten ja vaikeiden ihmisten kanssa? Kysyn aidosta uteliaisuudesta. En pysty eläytymään tilanteeseen, että olisin kåynyt treffeillä tuollaisen ongelmaisen kanssa ja alkanut oikein seurustella ja hankkia lapsiakin. Miten ihmeessä se tapahtui teillä?
Samaa ihmettelen. Kyllähän tuollaisen on pakko tulla jo seurusteluaikana ilmi. Ellei tyyliin olla lestadiolaisia ja tavattu vain pari kertaa "suviksissa" ennen avioliittoa 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni on seuraavanlainen persoona:
Hän ei ikinä siivoa, ri ole koskaan siivonnut.
Hän ei maksa laskujaan kuin perinnän kautta.
Hän ei osaa etsiä mitään.
Hän ei säilytä mitään missään vaan heittää kaiken jonnekin.
On käynyt lukion, pari ammatillista koulutusta, mutta ei oikein ole onnistunut uraa tekemään, hanttihommapätkää koko ikä.
ÄO-nettitestit näyttävät hieman keskitason yli olevaa älyä.
Ei osaa ottaa vastuuta mistään, tarvitsee kaikkiin päätöksiin tuekseen jonkun.
Oli hyvä äiti pikkulapsille(nuorin lapsemme 15).
On periaatteessa sosiaalinen ja pidetty, mutta hänellä ei ole varsinaisia ystäviä.
Ulkonäöstään ja siisteydestään huolehtii.
Ihan uskomatonta, että tuollainen nainen on kelvannut jollekin vaimoksi. Oliko hän superkaunis missimittainen ja seksikäs? Vai oletko sinä itse suunnilleen siltojen alla asuvaa spurgutasoa?
Oikeasti en käsitä.
Onko tuollainen kumppani sitten
A. Järjettömän hyvännäköinen ja/tai rikas? Vai
B. Itse ei kelpaa kellekään muulle?
Vai miten tuollaiseen suhteeseen päädytään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni on seuraavanlainen persoona:
Hän ei ikinä siivoa, ri ole koskaan siivonnut.
Hän ei maksa laskujaan kuin perinnän kautta.
Hän ei osaa etsiä mitään.
Hän ei säilytä mitään missään vaan heittää kaiken jonnekin.
On käynyt lukion, pari ammatillista koulutusta, mutta ei oikein ole onnistunut uraa tekemään, hanttihommapätkää koko ikä.
ÄO-nettitestit näyttävät hieman keskitason yli olevaa älyä.
Ei osaa ottaa vastuuta mistään, tarvitsee kaikkiin päätöksiin tuekseen jonkun.
Oli hyvä äiti pikkulapsille(nuorin lapsemme 15).
On periaatteessa sosiaalinen ja pidetty, mutta hänellä ei ole varsinaisia ystäviä.
Ulkonäöstään ja siisteydestään huolehtii.
Ihan uskomatonta, että tuollainen nainen on kelvannut jollekin vaimoksi. Oliko hän superkaunis missimittainen ja seksikäs? Vai oletko sinä itse suunnilleen siltojen alla asuvaa spurgutasoa?
Oikeasti en käsitä.
Rumat joutuu pätemään sillä, että hyviä taliysihmisiä.
Villit, kauniit ja vastuuttomat saa ihastumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeesså te ylipäänsä päädytte suhteeseen niin vammaisten ja vaikeiden ihmisten kanssa? Kysyn aidosta uteliaisuudesta. En pysty eläytymään tilanteeseen, että olisin kåynyt treffeillä tuollaisen ongelmaisen kanssa ja alkanut oikein seurustella ja hankkia lapsiakin. Miten ihmeessä se tapahtui teillä?
Samaa ihmettelen. Kyllähän tuollaisen on pakko tulla jo seurusteluaikana ilmi. Ellei tyyliin olla lestadiolaisia ja tavattu vain pari kertaa "suviksissa" ennen avioliittoa 🤔
Tähän haluan vastauksen.
Vierailija kirjoitti:
Onko tuollainen kumppani sitten
A. Järjettömän hyvännäköinen ja/tai rikas? Vai
B. Itse ei kelpaa kellekään muulle?Vai miten tuollaiseen suhteeseen päädytään?
Pinnallinen ihminen tuskin tajuukaan. Ei ne koskaan koe mitään niin suurta, kuin mitä poikkeavat kokee.
Tämän ketjun tarkoitus ei ole nyt hyökätä ketään vastaan ja toivoisin, että täällä kommentoisivat ne ihmiset, jotka oikeasti tajuaa jotain nepsyasioista. Harmittaa, että sit ne, ketkä jakaa tänne omia kokemuksia niin joutuu sitten näitä kommentteja lukemaan. Varmaan täys mahdottomuus toivoa, että aiheesta keskustelu olisi kaikkia kunnioittavaa. -ap