Lue keskustelun säännöt.
Puolisolla PDA (äärimmäinen vaatimusten välttely)
19.07.2023 |
Hirveästi en löytänyt keskusteluja aiheesta, mutta kaipaisin kokemuksia muilta samassa tilanteessa olevilta.
Puolisollani on siis todettu PDA ja tämä selittää kyllä itselleni paljon asioita, että miksi meillä monet asiat ovat niin älyttömän hankalia. Lisäksi puolisolla ADD ja oma jaksaminen on koetuksella, tuntuu että jään niin yksin kaiken arjenhallinnan ja vastuiden kanssa.
Kommentit (324)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että asia tuntuu sinusta raskaalta, mutta voin vakuuttaa, että enemmän se rajoittaa sitä puolisosi elämää.
Luovu omista odotuksistasi, laske rimaa ja yritä olla syyllistämättä.
Itselle auttaa esim. tehtävälistat, joista voi valita mitä tekee, pääasia että saa muutaman asian päivässä ruksittua pois. Välillä on päiviä että ei vaan onnistu mikään.
Toisto auttaa jossain määrin, vaikka rutiinien muodostus ei sekään onnistu helpolla. Kirjoitan esim. kalenteriin joka toiselle päivälle: käy suihkussa, joka keskiviikolle: pese pyykit.
Tuossa on se ero että sun on pakko olla itsesi kanssa, ap:n taas ei ole pakko pilata elämäänsä puolisonsa kanssa.
Kandee muistaa, että voi se olla puolisonkin etu. Neurotyypillisillä on paljon "pakkoja", jotka on sosiaalisiin suhteisiin liittyviä. Esim. pakko pitää koti järjestyksessä, pakko pitää omakotitalossa nurmi leikattuna. Niiden tekemättä jättämiseen ei kukaan kuole tai siitä joudu ulosottoon. Niistä vapaaksi pääsy voi vapauttaa puolisoakin oman näköiseen elämään.
Elämä paranee kun saa elää törkyläjässä?
Osin noin. Mutta enempi niin, että saa tehdä asiat omalla tavallaan. Mulla esim on ylikeskittymisen kausia ja teen asioita syklissä. Jos on hyvä flow, voin tehdä mua kiinnostavia asioita koko valveillaoloaikani putkeen. Usein siis töitä, oon luovan alan free. Parisuhteessa ei niin voi tehdä ainakaan kenenkään normaalin kanssa. Jos on yhteisiä menoja tai vaikka että sovittu että laitan ruuan, flown on pakko katketa.
Yksin mä voin varata valmisruokaa pakastimeen tällaisten viikkojen varalle ja antaa tiskiröykkiön kasvaa. Oon tosi tehokas ja saan paljon aikaan, kun tämä moodi on päällä. Mun huomio on 100% siinä mitä teen.
Kun exän kanssa oltiin yhdessä, häntä ahdistu kun en huomannut häntä enkä mitään muutakaan. Hän ei tajunnut, miten voin tehdä työtä, jos kotona on kaaos. Nyt hänen ei tarvitse ahdistua mun takia ja mä oon paljon tehokkaampi. Hoidan myös ne tiskiröykkiöt sitten kun ne mulle tärkerämmät asiat on tehty eli ei mun koti ole pinttyneen likainen tms.
Luin kuin olisi ollut itseni kirjoittama, aah mikä helpotus etten ole ainoa samanlainen, vaan on muitakin jotka menevät flow tilaan ja sitten sitä ei edes halua katkaista, laittamalla ruokaa vaan lämmittää jotakin, joskus en poistu työtilasta vaan nukun välillä ja jatkan mihin jäin, ja kyllä olen itsekin luovan alan free, itseni työllistä, varmaan ainoa mahdollisuus tehdä työtä ja toteuttaa itseä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parodioiko tämä ketju noita kirjainyhdisteitä?
Mulla on PDA ja ADD ja tosiaankin aiheuttaa välillä skismaa suhteessa. Miehellä menee välillä hermo siisteyden tasoon ja siihen kun mulla "vähän" kestää joidenkin asioiden hoitamisessa. Ei todellakaan halua erota, koska muut asiat minussa ja suhteessamme kallistavat vaakakupin reilusti plussalle. Meillä on 6kk vauva ja kaikki vauvaan liittyvät asiat hoidan esimerkillisesti kyllä. Ihmiselle, jolla ei ole PDA:ta voi olla mahdotonta ymmärtää sitä, että miten joissakin asioissa riittää toimintakykyä ja toisissa ei. Kyse ei ole laiskuudesta niin kuin joku täällä jo ölisi. Itsekin on vaikea ymmärtää miksi jotakin asiaa ei vain voi tehdä. Ei se ole mistään niskasta kiinni ottamisesta kyse vaan kun ei pysty niin ei pysty. Aivot vain ovat sellaiset. Ei kai sinun auta muuta kuin sietää tilanne ja joustaa rimastasi tai sitten, jos käy liian raskaaksi niin ero tulee kyseeseen. Toisen ihmisen takia ei voi omaa terveyttään uhrata.
Ap:lle tässä PANDA-malli, kun kysyit neuvoa:
P VALITSE TAISTELUSI • karsi säännöt minimiin • tarjoa valinnanmahdollisuuksia ja hallinnantunnetta • kerro toiminnan syyt • hyväksy, että kaikki asiat eivät aina onnistu
A AHDISTUKSEN HALLINTA • alhaisen kuormittumisen menetelmä (low arousal approach) • vähennä epävarmuutta • tunnista piilevä ahdistus ja sosiaaliset sekä aistipulmat • ennakoi ja suunnittele • suhtaudu raivokohtauksiin (meltdown) paniikkikohtauksina: tue kohtauksen yli ja siirry eteenpäin
N NEUVOTTELU & YHTEISTYÖ • pysy rauhallisena • kuuntele, tee yhteistyötä ja neuvottele aidosti ongelmien ratkaisemiseksi • muista tasapuolisuus ja luottamus
D NAAMIOI & HALLITSE VAATIMUKSIA • sanoita vaatimukset epäsuorasti • havainnoi jatkuvasti kuormitustasoa ja mitoita vaatimukset sen mukaan • yhdessä tekeminen
A SOPEUTUMINEN • käytä huumoria, harhautusta, vaihtelua ja roolileikkejä • ole joustava • mieti aina myös vaihtoehtoinen suunnitelma • varaa ja salli tilanteisiin paljon aikaa • tasapainota vaatimuksia auttamalla PDA Societyn verkkosivuilta löytyy paljon yksityiskohtaista lisätietoa yllä listatuista toimintatavoista englannin kielellä.
Ks, tuo edelinen linkki
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että asia tuntuu sinusta raskaalta, mutta voin vakuuttaa, että enemmän se rajoittaa sitä puolisosi elämää.
Luovu omista odotuksistasi, laske rimaa ja yritä olla syyllistämättä.
Itselle auttaa esim. tehtävälistat, joista voi valita mitä tekee, pääasia että saa muutaman asian päivässä ruksittua pois. Välillä on päiviä että ei vaan onnistu mikään.
Toisto auttaa jossain määrin, vaikka rutiinien muodostus ei sekään onnistu helpolla. Kirjoitan esim. kalenteriin joka toiselle päivälle: käy suihkussa, joka keskiviikolle: pese pyykit.
Ai että ap:n pitäisi luopua omasta ihmisarvoisesta elämästä?
Itse olen autisti ja adhd, ja tunnistan itsessäni pda-piirteitä. Sen takia olen päättänyt olla sinkku ja aika lailla erakko: en pidä yhteyttä kuin äitiini ja serkkuuni ja teen 100% etätöitä. Muuten pilaisin oman elämäni lisäksi läheisten ja kollegojen elämän. Kaikille parempi näin.
En tarkoittanut tietenkään sitä, että ap:n pitää jättää oma elämä elämättä, vaan että luopuu omista vaatimuksistaan puolisoa kohtaan. Ketään kun ei voi käskeä elämään niin kuin itse haluaisi, ei edes neurotyypillistä puolisoa. Käsittääkseni ap kuitenkin haluaa selvittää onko jotain keinoja millä yhteiselämä sujuisi ja jos heillä on lapsia niin tilanne on toinen, silloin täytyy jotenkin löytää yhdessä ne konstit joilla päästä edes perusarjessa eteenpäin, todennäköisesti se tarkoittaa sitä, että ap joutuu hoitamaan suurimman osan ns. juoksevista asioista tai jos mahdollista niin hankkimaan mahdollisimman paljon apua ulkopuolelta.
Itsekin erosin pitkästä parisuhteesta, koska en pysty tarjoamaan kumppanille sellaista ns. normaalia elämää, lapsia en edes harkitsisi kun välillä en pääse edes ovesta ulos ja lääkäriinkiin lähden vasta siinä vaiheessa kun tajuan että vaihtoehtona on päivystykseen lähtö. Töitäkään en enää edes oikeastaan yritä etsiä, koska en pysty työskentelemään kenenkään alaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että asia tuntuu sinusta raskaalta, mutta voin vakuuttaa, että enemmän se rajoittaa sitä puolisosi elämää.
Luovu omista odotuksistasi, laske rimaa ja yritä olla syyllistämättä.
Itselle auttaa esim. tehtävälistat, joista voi valita mitä tekee, pääasia että saa muutaman asian päivässä ruksittua pois. Välillä on päiviä että ei vaan onnistu mikään.
Toisto auttaa jossain määrin, vaikka rutiinien muodostus ei sekään onnistu helpolla. Kirjoitan esim. kalenteriin joka toiselle päivälle: käy suihkussa, joka keskiviikolle: pese pyykit.
Siis miksi tarkalleen ap:n pitäisi luopua omista odotuksistaan? Ei hän ole mikään omaishoitajan ja marttyyripyhimyksen risteytys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että asia tuntuu sinusta raskaalta, mutta voin vakuuttaa, että enemmän se rajoittaa sitä puolisosi elämää.
Luovu omista odotuksistasi, laske rimaa ja yritä olla syyllistämättä.
Itselle auttaa esim. tehtävälistat, joista voi valita mitä tekee, pääasia että saa muutaman asian päivässä ruksittua pois. Välillä on päiviä että ei vaan onnistu mikään.
Toisto auttaa jossain määrin, vaikka rutiinien muodostus ei sekään onnistu helpolla. Kirjoitan esim. kalenteriin joka toiselle päivälle: käy suihkussa, joka keskiviikolle: pese pyykit.
Ai että ap:n pitäisi luopua omasta ihmisarvoisesta elämästä?
Itse olen autisti ja adhd, ja tunnistan itsessäni pda-piirteitä. Sen takia olen päättänyt olla sinkku ja aika lailla erakko: en pidä yhteyttä kuin äitiini ja serkkuuni ja teen 100% etätöitä. Muuten pilaisin oman elämäni lisäksi läheisten ja kollegojen elämän. Kaikille parempi näin.
En tarkoittanut tietenkään sitä, että ap:n pitää jättää oma elämä elämättä, vaan että luopuu omista vaatimuksistaan puolisoa kohtaan. Ketään kun ei voi käskeä elämään niin kuin itse haluaisi, ei edes neurotyypillistä puolisoa. Käsittääkseni ap kuitenkin haluaa selvittää onko jotain keinoja millä yhteiselämä sujuisi ja jos heillä on lapsia niin tilanne on toinen, silloin täytyy jotenkin löytää yhdessä ne konstit joilla päästä edes perusarjessa eteenpäin, todennäköisesti se tarkoittaa sitä, että ap joutuu hoitamaan suurimman osan ns. juoksevista asioista tai jos mahdollista niin hankkimaan mahdollisimman paljon apua ulkopuolelta.
Itsekin erosin pitkästä parisuhteesta, koska en pysty tarjoamaan kumppanille sellaista ns. normaalia elämää, lapsia en edes harkitsisi kun välillä en pääse edes ovesta ulos ja lääkäriinkiin lähden vasta siinä vaiheessa kun tajuan että vaihtoehtona on päivystykseen lähtö. Töitäkään en enää edes oikeastaan yritä etsiä, koska en pysty työskentelemään kenenkään alaisena.
Yhteiselämään kuuluu kompromissit, eli välillä pitää tehdä kuten toinen haluaa. Jos se ei onnistu, ei onnistu parisuhdekaan. -eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että asia tuntuu sinusta raskaalta, mutta voin vakuuttaa, että enemmän se rajoittaa sitä puolisosi elämää.
Luovu omista odotuksistasi, laske rimaa ja yritä olla syyllistämättä.
Itselle auttaa esim. tehtävälistat, joista voi valita mitä tekee, pääasia että saa muutaman asian päivässä ruksittua pois. Välillä on päiviä että ei vaan onnistu mikään.
Toisto auttaa jossain määrin, vaikka rutiinien muodostus ei sekään onnistu helpolla. Kirjoitan esim. kalenteriin joka toiselle päivälle: käy suihkussa, joka keskiviikolle: pese pyykit.
Ai että ap:n pitäisi luopua omasta ihmisarvoisesta elämästä?
Itse olen autisti ja adhd, ja tunnistan itsessäni pda-piirteitä. Sen takia olen päättänyt olla sinkku ja aika lailla erakko: en pidä yhteyttä kuin äitiini ja serkkuuni ja teen 100% etätöitä. Muuten pilaisin oman elämäni lisäksi läheisten ja kollegojen elämän. Kaikille parempi näin.
En tarkoittanut tietenkään sitä, että ap:n pitää jättää oma elämä elämättä, vaan että luopuu omista vaatimuksistaan puolisoa kohtaan. Ketään kun ei voi käskeä elämään niin kuin itse haluaisi, ei edes neurotyypillistä puolisoa. Käsittääkseni ap kuitenkin haluaa selvittää onko jotain keinoja millä yhteiselämä sujuisi ja jos heillä on lapsia niin tilanne on toinen, silloin täytyy jotenkin löytää yhdessä ne konstit joilla päästä edes perusarjessa eteenpäin, todennäköisesti se tarkoittaa sitä, että ap joutuu hoitamaan suurimman osan ns. juoksevista asioista tai jos mahdollista niin hankkimaan mahdollisimman paljon apua ulkopuolelta.
Itsekin erosin pitkästä parisuhteesta, koska en pysty tarjoamaan kumppanille sellaista ns. normaalia elämää, lapsia en edes harkitsisi kun välillä en pääse edes ovesta ulos ja lääkäriinkiin lähden vasta siinä vaiheessa kun tajuan että vaihtoehtona on päivystykseen lähtö. Töitäkään en enää edes oikeastaan yritä etsiä, koska en pysty työskentelemään kenenkään alaisena.
Yhteiselämään kuuluu kompromissit, eli välillä pitää tehdä kuten toinen haluaa. Jos se ei onnistu, ei onnistu parisuhdekaan. -eri
En tiedä miten tämän voi vääntää rautalangasta, mutta monet yhteiset asiat parisuhteessa ovat sellaisia, jotka eivät aiheuta vastustusta, ne ovat kivoja ja helppoja. Tämän takia parisuhde voi olla ihan toimiva niin kauan kun ne toiveet ja odotukset on molemmilla saman suuntaiset. Siinä vaiheessa kun muutetaan yhteen ja aletaan elää "normaalia" arkea jossa vastuuta pitäisi jakaa ja puoliso ehkä odottaa toiselta jotain mihin toinen ei pysty, siinä kohtaa ne ongelmat usein vasta alkavat.
Itselläni on jotain samaa. Kaikki muiden esittämät vaatimukset tuntuvat äärimmäisen raskailta. Ihan jo ala-asteelta lähtien opettajan kehotukset, urheiluvalmentajan kehotukset, omien vanhempien kehotukset tehdä ylipäätään mitään saivat valtavan ärsytyskynnyksen nousemaan ja vastenmielisen tunteen.
Olen silti onnistunut elämään suhteessa ja minulla on lapsia. Lapsia olen aina hoitanut hyvin, vaikka välillä on tuntunut, että sydänkohtaus iskee, kun tekee yllättäen vaadittavia asioita jatkuvalla syötöllä. Turhad riidatkin liittynevät tähän kyvyttömyyteeni kuunnella vaatimuksia.
Töissä olen etätöissä ja edelleen kaikki vaatimukset, joita tulee yhtäkkiä, aiheuttavat jäätäviä stressireaktioita ja olenkin hyvin kuormittunut työstäni aina. Silti olen aina väkisin puskenut itseni tekemään tärkeitä asioita kunnolla, vaikka miten pahalta tuntuisi. Tunnistan tuon flow-tilan, mitä joillain muillakin, ja voin välillä tehdä työtäni 10 tuntia putkeen syöden hyvin nopeasti vain välissä jotain.
Suhde on jo historiaa ja tunnen, etten enää halua koskaan tiiviiseen suhteeseen, koska en kestä mitään vaatimuksia. Kotiani siivoan hyvin harvoin, tiskivuoret aina kasaantuvat, mutta hoidan ne kuitenkin säännöllisesti pois, koska en halua elää kaaoksen keskellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että asia tuntuu sinusta raskaalta, mutta voin vakuuttaa, että enemmän se rajoittaa sitä puolisosi elämää.
Luovu omista odotuksistasi, laske rimaa ja yritä olla syyllistämättä.
Itselle auttaa esim. tehtävälistat, joista voi valita mitä tekee, pääasia että saa muutaman asian päivässä ruksittua pois. Välillä on päiviä että ei vaan onnistu mikään.
Toisto auttaa jossain määrin, vaikka rutiinien muodostus ei sekään onnistu helpolla. Kirjoitan esim. kalenteriin joka toiselle päivälle: käy suihkussa, joka keskiviikolle: pese pyykit.
Tuossa on se ero että sun on pakko olla itsesi kanssa, ap:n taas ei ole pakko pilata elämäänsä puolisonsa kanssa.
Kandee muistaa, että voi se olla puolisonkin etu. Neurotyypillisillä on paljon "pakkoja", jotka on sosiaalisiin suhteisiin liittyviä. Esim. pakko pitää koti järjestyksessä, pakko pitää omakotitalossa nurmi leikattuna. Niiden tekemättä jättämiseen ei kukaan kuole tai siitä joudu ulosottoon. Niistä vapaaksi pääsy voi vapauttaa puolisoakin oman näköiseen elämään.
Elämä paranee kun saa elää törkyläjässä?
Osin noin. Mutta enempi niin, että saa tehdä asiat omalla tavallaan. Mulla esim on ylikeskittymisen kausia ja teen asioita syklissä. Jos on hyvä flow, voin tehdä mua kiinnostavia asioita koko valveillaoloaikani putkeen. Usein siis töitä, oon luovan alan free. Parisuhteessa ei niin voi tehdä ainakaan kenenkään normaalin kanssa. Jos on yhteisiä menoja tai vaikka että sovittu että laitan ruuan, flown on pakko katketa.
Yksin mä voin varata valmisruokaa pakastimeen tällaisten viikkojen varalle ja antaa tiskiröykkiön kasvaa. Oon tosi tehokas ja saan paljon aikaan, kun tämä moodi on päällä. Mun huomio on 100% siinä mitä teen.
Kun exän kanssa oltiin yhdessä, häntä ahdistu kun en huomannut häntä enkä mitään muutakaan. Hän ei tajunnut, miten voin tehdä työtä, jos kotona on kaaos. Nyt hänen ei tarvitse ahdistua mun takia ja mä oon paljon tehokkaampi. Hoidan myös ne tiskiröykkiöt sitten kun ne mulle tärkerämmät asiat on tehty eli ei mun koti ole pinttyneen likainen tms.
Luin kuin olisi ollut itseni kirjoittama, aah mikä helpotus etten ole ainoa samanlainen, vaan on muitakin jotka menevät flow tilaan ja sitten sitä ei edes halua katkaista, laittamalla ruokaa vaan lämmittää jotakin, joskus en poistu työtilasta vaan nukun välillä ja jatkan mihin jäin, ja kyllä olen itsekin luovan alan free, itseni työllistä, varmaan ainoa mahdollisuus tehdä työtä ja toteuttaa itseä.
Tätän pystyn todellakin ymmärtämään aivan täysin! Itellä on myös sama, että ihan esimerkiksi lukiessa hyvää kirjaa tai tehdessä jotakin itselle mieluista asiaa, menen tilaan jossa en esim. muista syödä tai en kuule, jos joku puhuu minulle. Tähän liittyen ei olekaan mitään ongelmia puolison kanssa.
Haasteet liittyvät lähinnä arjen tärkeiden asioiden hoitamiseen ja tiettyjen asioiden suunnittelemiseen. Tässä luulen, että juuri tuo PDA haastaa eniten, koska pienimmätkin pyynnöt saattaa aiheuttaa reaktion, ettei pystykään. Eniten se stressaa silloin, kun jokin asia olisi minulle todella tärkeää ja PDA aiheuttaa sen, että vaikka puoliso tietää asian olevan tärkeä niin vastareaktio on se, että koska asia on niin tärkeä, se silloin on myös vaatimus johon ei pystykään vastaamaan. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että asia tuntuu sinusta raskaalta, mutta voin vakuuttaa, että enemmän se rajoittaa sitä puolisosi elämää.
Luovu omista odotuksistasi, laske rimaa ja yritä olla syyllistämättä.
Itselle auttaa esim. tehtävälistat, joista voi valita mitä tekee, pääasia että saa muutaman asian päivässä ruksittua pois. Välillä on päiviä että ei vaan onnistu mikään.
Toisto auttaa jossain määrin, vaikka rutiinien muodostus ei sekään onnistu helpolla. Kirjoitan esim. kalenteriin joka toiselle päivälle: käy suihkussa, joka keskiviikolle: pese pyykit.
Ai että ap:n pitäisi luopua omasta ihmisarvoisesta elämästä?
Itse olen autisti ja adhd, ja tunnistan itsessäni pda-piirteitä. Sen takia olen päättänyt olla sinkku ja aika lailla erakko: en pidä yhteyttä kuin äitiini ja serkkuuni ja teen 100% etätöitä. Muuten pilaisin oman elämäni lisäksi läheisten ja kollegojen elämän. Kaikille parempi näin.
En tarkoittanut tietenkään sitä, että ap:n pitää jättää oma elämä elämättä, vaan että luopuu omista vaatimuksistaan puolisoa kohtaan. Ketään kun ei voi käskeä elämään niin kuin itse haluaisi, ei edes neurotyypillistä puolisoa. Käsittääkseni ap kuitenkin haluaa selvittää onko jotain keinoja millä yhteiselämä sujuisi ja jos heillä on lapsia niin tilanne on toinen, silloin täytyy jotenkin löytää yhdessä ne konstit joilla päästä edes perusarjessa eteenpäin, todennäköisesti se tarkoittaa sitä, että ap joutuu hoitamaan suurimman osan ns. juoksevista asioista tai jos mahdollista niin hankkimaan mahdollisimman paljon apua ulkopuolelta.
Itsekin erosin pitkästä parisuhteesta, koska en pysty tarjoamaan kumppanille sellaista ns. normaalia elämää, lapsia en edes harkitsisi kun välillä en pääse edes ovesta ulos ja lääkäriinkiin lähden vasta siinä vaiheessa kun tajuan että vaihtoehtona on päivystykseen lähtö. Töitäkään en enää edes oikeastaan yritä etsiä, koska en pysty työskentelemään kenenkään alaisena.
Yhteiselämään kuuluu kompromissit, eli välillä pitää tehdä kuten toinen haluaa. Jos se ei onnistu, ei onnistu parisuhdekaan. -eri
En tiedä miten tämän voi vääntää rautalangasta, mutta monet yhteiset asiat parisuhteessa ovat sellaisia, jotka eivät aiheuta vastustusta, ne ovat kivoja ja helppoja. Tämän takia parisuhde voi olla ihan toimiva niin kauan kun ne toiveet ja odotukset on molemmilla saman suuntaiset. Siinä vaiheessa kun muutetaan yhteen ja aletaan elää "normaalia" arkea jossa vastuuta pitäisi jakaa ja puoliso ehkä odottaa toiselta jotain mihin toinen ei pysty, siinä kohtaa ne ongelmat usein vasta alkavat.
Niin. Tuo todellakin on se prosessi. Ja koska kyseessä on kaksi erillistä ihmistä, toiveet ja odotukset eroavat jossain kohtaa väistämättä. Asuttiin yhdessä tai ei. Ja jos toinen osapuoli ei tee kompromisseja, hän ei pärjää parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on PDA ja ADD ja tosiaankin aiheuttaa välillä skismaa suhteessa. Miehellä menee välillä hermo siisteyden tasoon ja siihen kun mulla "vähän" kestää joidenkin asioiden hoitamisessa. Ei todellakaan halua erota, koska muut asiat minussa ja suhteessamme kallistavat vaakakupin reilusti plussalle. Meillä on 6kk vauva ja kaikki vauvaan liittyvät asiat hoidan esimerkillisesti kyllä. Ihmiselle, jolla ei ole PDA:ta voi olla mahdotonta ymmärtää sitä, että miten joissakin asioissa riittää toimintakykyä ja toisissa ei. Kyse ei ole laiskuudesta niin kuin joku täällä jo ölisi. Itsekin on vaikea ymmärtää miksi jotakin asiaa ei vain voi tehdä. Ei se ole mistään niskasta kiinni ottamisesta kyse vaan kun ei pysty niin ei pysty. Aivot vain ovat sellaiset. Ei kai sinun auta muuta kuin sietää tilanne ja joustaa rimastasi tai sitten, jos käy liian raskaaksi niin ero tulee kyseeseen. Toisen ihmisen takia ei voi omaa terveyttään uhrata.
On tosi surullista, että asiasta ymmärtämättä aletaan väittää laiskuudeksi, kun ei todellakaan ole siitä kyse. Mietin jo aloittaessani tätä aihetta, että toivottavasti ton tyyppistä kommentointia ei tulisi, sillä se tuntuu älyttömän ikävältä. Mutta ihanaa kuulla, että esimerkiksi vauvan kanssa kaikki on mennyt hyvin ja asiat ovat hoituneet! -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että asia tuntuu sinusta raskaalta, mutta voin vakuuttaa, että enemmän se rajoittaa sitä puolisosi elämää.
Luovu omista odotuksistasi, laske rimaa ja yritä olla syyllistämättä.
Itselle auttaa esim. tehtävälistat, joista voi valita mitä tekee, pääasia että saa muutaman asian päivässä ruksittua pois. Välillä on päiviä että ei vaan onnistu mikään.
Toisto auttaa jossain määrin, vaikka rutiinien muodostus ei sekään onnistu helpolla. Kirjoitan esim. kalenteriin joka toiselle päivälle: käy suihkussa, joka keskiviikolle: pese pyykit.
Siis miksi tarkalleen ap:n pitäisi luopua omista odotuksistaan? Ei hän ole mikään omaishoitajan ja marttyyripyhimyksen risteytys.
On on suominainen eli nimenomaan marttyyripyhimys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle tässä PANDA-malli, kun kysyit neuvoa:
P VALITSE TAISTELUSI • karsi säännöt minimiin • tarjoa valinnanmahdollisuuksia ja hallinnantunnetta • kerro toiminnan syyt • hyväksy, että kaikki asiat eivät aina onnistu
A AHDISTUKSEN HALLINTA • alhaisen kuormittumisen menetelmä (low arousal approach) • vähennä epävarmuutta • tunnista piilevä ahdistus ja sosiaaliset sekä aistipulmat • ennakoi ja suunnittele • suhtaudu raivokohtauksiin (meltdown) paniikkikohtauksina: tue kohtauksen yli ja siirry eteenpäin
N NEUVOTTELU & YHTEISTYÖ • pysy rauhallisena • kuuntele, tee yhteistyötä ja neuvottele aidosti ongelmien ratkaisemiseksi • muista tasapuolisuus ja luottamus
D NAAMIOI & HALLITSE VAATIMUKSIA • sanoita vaatimukset epäsuorasti • havainnoi jatkuvasti kuormitustasoa ja mitoita vaatimukset sen mukaan • yhdessä tekeminen
A SOPEUTUMINEN • käytä huumoria, harhautusta, vaihtelua ja roolileikkejä • ole joustava • mieti aina myös vaihtoehtoinen suunnitelma • varaa ja salli tilanteisiin paljon aikaa • tasapainota vaatimuksia auttamalla PDA Societyn verkkosivuilta löytyy paljon yksityiskohtaista lisätietoa yllä listatuista toimintatavoista englannin kielellä.
Ks, tuo edelinen linkki
Kiitos paljon tästä! Tällaiset keinot ja vinkit on todellakin tervetulleita. Ja kiitos kaikille, jotka on kommentoineet ja jakaneet omia kokemuksia aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle tässä PANDA-malli, kun kysyit neuvoa:
P VALITSE TAISTELUSI • karsi säännöt minimiin • tarjoa valinnanmahdollisuuksia ja hallinnantunnetta • kerro toiminnan syyt • hyväksy, että kaikki asiat eivät aina onnistu
A AHDISTUKSEN HALLINTA • alhaisen kuormittumisen menetelmä (low arousal approach) • vähennä epävarmuutta • tunnista piilevä ahdistus ja sosiaaliset sekä aistipulmat • ennakoi ja suunnittele • suhtaudu raivokohtauksiin (meltdown) paniikkikohtauksina: tue kohtauksen yli ja siirry eteenpäin
N NEUVOTTELU & YHTEISTYÖ • pysy rauhallisena • kuuntele, tee yhteistyötä ja neuvottele aidosti ongelmien ratkaisemiseksi • muista tasapuolisuus ja luottamus
D NAAMIOI & HALLITSE VAATIMUKSIA • sanoita vaatimukset epäsuorasti • havainnoi jatkuvasti kuormitustasoa ja mitoita vaatimukset sen mukaan • yhdessä tekeminen
A SOPEUTUMINEN • käytä huumoria, harhautusta, vaihtelua ja roolileikkejä • ole joustava • mieti aina myös vaihtoehtoinen suunnitelma • varaa ja salli tilanteisiin paljon aikaa • tasapainota vaatimuksia auttamalla PDA Societyn verkkosivuilta löytyy paljon yksityiskohtaista lisätietoa yllä listatuista toimintatavoista englannin kielellä.
Ks, tuo edelinen linkki
Kiitos paljon tästä! Tällaiset keinot ja vinkit on todellakin tervetulleita. Ja kiitos kaikille, jotka on kommentoineet ja jakaneet omia kokemuksia aiheesta.
Hehe joku kiittää itseään ketjun lässyttävimmästä copy-pastesta😆
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle tässä PANDA-malli, kun kysyit neuvoa:
P VALITSE TAISTELUSI • karsi säännöt minimiin • tarjoa valinnanmahdollisuuksia ja hallinnantunnetta • kerro toiminnan syyt • hyväksy, että kaikki asiat eivät aina onnistu
A AHDISTUKSEN HALLINTA • alhaisen kuormittumisen menetelmä (low arousal approach) • vähennä epävarmuutta • tunnista piilevä ahdistus ja sosiaaliset sekä aistipulmat • ennakoi ja suunnittele • suhtaudu raivokohtauksiin (meltdown) paniikkikohtauksina: tue kohtauksen yli ja siirry eteenpäin
N NEUVOTTELU & YHTEISTYÖ • pysy rauhallisena • kuuntele, tee yhteistyötä ja neuvottele aidosti ongelmien ratkaisemiseksi • muista tasapuolisuus ja luottamus
D NAAMIOI & HALLITSE VAATIMUKSIA • sanoita vaatimukset epäsuorasti • havainnoi jatkuvasti kuormitustasoa ja mitoita vaatimukset sen mukaan • yhdessä tekeminen
A SOPEUTUMINEN • käytä huumoria, harhautusta, vaihtelua ja roolileikkejä • ole joustava • mieti aina myös vaihtoehtoinen suunnitelma • varaa ja salli tilanteisiin paljon aikaa • tasapainota vaatimuksia auttamalla PDA Societyn verkkosivuilta löytyy paljon yksityiskohtaista lisätietoa yllä listatuista toimintatavoista englannin kielellä.
Ks, tuo edelinen linkki
Kiitos paljon tästä! Tällaiset keinot ja vinkit on todellakin tervetulleita. Ja kiitos kaikille, jotka on kommentoineet ja jakaneet omia kokemuksia aiheesta.
Hehe joku kiittää itseään ketjun lässyttävimmästä copy-pastesta😆
Niin onhan se suorastaan erikoista, kun joku oikeasti vastaa siihen aiheeseen mistä aloituksessa kysytään!
Vierailija kirjoitti:
Mulla on PDA ja ADD ja tosiaankin aiheuttaa välillä skismaa suhteessa. Miehellä menee välillä hermo siisteyden tasoon ja siihen kun mulla "vähän" kestää joidenkin asioiden hoitamisessa. Ei todellakaan halua erota, koska muut asiat minussa ja suhteessamme kallistavat vaakakupin reilusti plussalle. Meillä on 6kk vauva ja kaikki vauvaan liittyvät asiat hoidan esimerkillisesti kyllä. Ihmiselle, jolla ei ole PDA:ta voi olla mahdotonta ymmärtää sitä, että miten joissakin asioissa riittää toimintakykyä ja toisissa ei. Kyse ei ole laiskuudesta niin kuin joku täällä jo ölisi. Itsekin on vaikea ymmärtää miksi jotakin asiaa ei vain voi tehdä. Ei se ole mistään niskasta kiinni ottamisesta kyse vaan kun ei pysty niin ei pysty. Aivot vain ovat sellaiset. Ei kai sinun auta muuta kuin sietää tilanne ja joustaa rimastasi tai sitten, jos käy liian raskaaksi niin ero tulee kyseeseen. Toisen ihmisen takia ei voi omaa terveyttään uhrata.
Miten uskalsit hankkia lapsen? Entä jos et jaksa jatkossa hänenkään "vaatimuksia" kun et jaksa puolisonkaan?
Näköjään diagnostista algoritmia ei ole kehitetty, joten ei voi varmuudella sanoa että kenelläkään olisi PDA. Jos se edes on mikään oikea "juttu". Siitäkään ei ole varmuutta.
Miten pitkään olette olleet yhdessä? Miten tilanne on muuttunut ja kehittynyt?
Minä olen ollut mieheni kanssa 25 vuotta. Monet asiat ovat olleet hankalia, mutta syy tähän paljastui vasta, kun lapsellamme diagnosoitiin teini-iässä autismi PDA-piirteillä. Autismin kirjoa olimme miehelläni osanneet epäillä, mutta PDA:sta en ollut ikinä kuullutkaan. Se kuitenkin vastasi täydellisesti mieheni piirteitä nuoruudessa.
Hyvä uutinen on, että mieheni piirteet ovat vuosien varrella lievenneet ja helpottaneet valtavasti. Osaksi olemme varmaan osanneet vaistomaisesti vähentää vaatimuksia ja löytäneet toimivia tapoja yhteiselämään ja arkeen. Suuri tekijä on myös se, että mieheni on löytänyt työelämässä itselleen aivan täydellisen paikan, jossa työ on itsenäistä, liittyy hänen vahvoihin mielenkiinnon kohteisiinsa ja ulkopuoliset vaatimukset ovat vähäisiä. Sillä, ettei työ tunnu kuormittavalta on tosi suuri vaikutus kotona ja arjessa jaksamiseen.
elämäni stoori, tunnistan tuosta, ja olen pahoillani, että edesmennyt äitini ei koskaan saanut tietää, että tämä "vaikea lapsi" ja "huono käytös" oli jotain mille emme voineet mitään. Kun olin lapsi äitini oli toivoton koska koki ettei mikään auta. Silloin ei ollut tietoa AS tai PDAsta.
- vaatimusten laukaiseman ahdistuksen tai ”taistele/pakene”
-reaktion aiheuttama tarve kontrolloida muita ihmisiä ja ympäristöä
- perinteisen kasvatuksen sekä tavanomaisten opetus- ja tukimenetelmien toimimattomuus
Olen joskus edelleen kontrolliva kun koen paineita, en osaa hallita tilannetta muuten, mutta nyt kun tiedän asiasta lisää, voin opetella uusia lähestymistapoja.