Lue keskustelun säännöt.
Kun terveydenhuollon työntekijä kirjaa Kantaan liian tarkasti
17.07.2023 |
Moni usein kauhistelee ja ihmettelee sitä miksi terveystietoihin on kirjattu asioita liian laajasti. Olen itse aiemmin työskennellyt mt-puolella. Ongelma on se, että työntekijä ei saa pitää omia muistiinpanoja vaan ne on tuhottava saman tien kun tiedot on kirjattu sähköiseen järjestelmään. Tämä johtaa siihen, että koska omia muistiinpanoja ei saa olla, on työntekijä niiden järjestelmään kirjattujen tietojen varassa. Jos on vaikkapa se 60 asiakasta on sula mahdottomuus muistaa tarkasti heidän asioitaan. Jos Kantaan kirjoittaa tyylillä "käsitelty perhesuhteita", ei todennäköisesti jatkossa muista enää juurikaan mitä tämä keskustelu on juuri tämän asiakkaan kanssa pitänyt sisällään ja mikä siinä oli olennaista. Tästä uskoakseni johtuu usein se miksi niistä käynneistä kirjoitetaan liian yksityiskohtaisesti. Koska muuten ei ole mitään mahdollisuutta muistaa riittävällä tarkkuudella asioita. Kirjaaminen on myös se epämieluisa osa työtä joka vie aikaa, joten suurin osa varmasti mieluummin pääsisi siinä vähemmällä.
Tämähän on ilman muuta asiakkaan kannalta huono asia ja ymmärrän täysin miksi se häiritsee. Minustakaan sinne ei pitäisi kirjoittaa sillä tarkkuudella millä moni kirjoittaa. Itsekin tämän asian kanssa työntekijänä paljon kipuilin ja pyrin aina kirjoittamaan mahdollisimman informatiivisesti, mutta kuitenkin ytimekkäästi. Ja olenhan myös itsekin terveydenhuollossa ollut asiakkaana joten tiedän kyllä siitäkin näkökulmasta miltä merkintöjen lukeminen tuntuu. Halusin vain nyt tuoda esiin tämän näkökulman, että minkä takia niitä asioita on saatettu sinne teksteihin avata joskus asiakkaan näkökulmasta liian tarkasti.
Kommentit (136)
Hyvä 80. Minkälainen ohjeistus työssäsi koskee potilaalle annetun palautteen ja hoito-ohjeiden kirjaamista, vai ovatko ohjeet olemassa vain potilaan kertomaa koskien?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on myös työntekijöiden näkökulmasta tuotu esiin ymmärrys sitä kohtaan, että ne kirjaukset ahdistavat. Tottakai se on huono asia jos tietoja on liian laajasti kirjattuna, ei kai sitä kukaan halua, ihan ymmärrettävää. Tässä ketjussa on kuitenkin yritetty vain avata joitain syitä sille miksi tätä tapahtuu. Tietenkin jokaisella on vielä oma yksilöllinen tyylinsä ja etenkin aloittelijat kirjaavat usein epäolennaisiakin asioita kokemuksen puutteen vuoksi, se kirjaustyyli muuttuu kun kokemusta tulee. Ilman muuta varmasti tulee myös virhearviointeja etenkin kiireessä kirjoittaessa. Teksteihin tulee kirjata kaikki sen asiakkaan ja hoidon kannalta olennaiset asiat riittävällä tarkkuudella ja laajuudella. Tämä ei aina ole ollenkaan yksiselitteistä. Joskus esimerkiksi joku puolisoon liittyvä asia voi olla olennainen sen hoidettavana olevan asiakkaan tilanteen kannalta ja tässä joutuu tekemään näitä arviointeja miten ja mitä kirjoittaa. Varmasti kiireen ja työpaineen keskellä moni työntekijä vain pyrkii tekemään kirjauksensa nopeasti alta pois jolloin niitä virhearviointejakin tulee.
Vierailija kirjoitti:
90-luvulla yläasteella opetettiin poimimaan oleelliset asiat. Ilmeisesti sote-aloilla monet ovat nukkuneet nuo tunnit.
En ihan ymmärrä mitä tarkoitat, mutta joskus esimerkiksi kuvaus sosiaalisista suhteista tai lapsuuden olosuhteista voi olla hyvinkin oleellinen asia. Ei se riitä että kirjataan vain, että asiakas kertoi lapsuudestaan, jos tarkoitus on käsitellä terapiassa niitä lapsuuteen liittyviä asioita. Hän varmaan sitä varten on tullut sinne mt-palveluihin, että mielessä tuntuu jotain möykkyjä tai lukkoja, eikä ole itse niitä pystynyt riittävästi käsittelemään ja että niitä juuri käsiteltäisi. Jotta saa kiinni oikeista asioista, terapiasessioista pitää olla kunnon tekstit. Niitä ei saa muualle kirjoittaa kuin potilastietojärjestelmään, eikä siellä ole sellaista kohtaa mihin voisi kirjoittaa "keskeneräisen terapian tekstejä". Tämä on melkoinen puute, koska ei ole tosiaan kiva, jos ne lävähtävät hoi-näkymästä näkyviin esimerkiksi kaikille hoitajille. Ne pitäisi myös psyk. sh:n pystyä kirjaamaan vähintään psy-näkymään, jolloin niiden tarkastelu vaatii erityisluvan.
Viimeisen tapaamisen jälkeen lopputekstissä sitten tehdään tiivistelmä tai yhteenveto, johon poimitaan tiiviisti oleelliset asiat.
Ei liity kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset valittavat nykyään hoidostaan niin paljon, että ihan oman oikeusturvankin takia työntekijän pitää kirjata kaikki informaatio. Kun tulee aika rapsutella vastine, niin pitää olla dataa mihin palata. Suuri osa esimiestyöstä on tätä valitusrumban läpikäyntiä. Se mitä ei ole kirjattu= sitä ei ole tapahtunut.
Tämä! Juuri tämä! Osa asiakkaista/potilaista on valmis jatkuvasti etsimään luulemaansa vikaa ja valittamisen aihetta hoitohenkilöstöstä. Turhat (ja korostan, etten nyt sano kaikkia turhiksi) valitukset, kantelut aiheuttavat jatkuvasti aikaa vievää selvitysten tekoa. Ja ymmärrettävästi psyykkistä painolastia usein syyttömille hoitohenkilökunnan tahoille. Tämäkin aika voitaisiin käyttää asiakkaiden hoitoon.
Tarkkaan kirjausmalliin on menty juuri näiden tapausten ennaltaehkäisemiseksi. Ja hoitohenkilöstön oikeusturvan vuoksi. Psykiatrian erikoisalalla se on erityisen tärkeää, kuten tästäkin ketjusta voi havaita.
Eivät nuo kantelut hoitohenkilöstön toiminnasta liity mitenkään asiakkaan saamaan mahdolliseen keskusteluapuun elämässään. Eri asioita ovat.
Nyt en oikein tavoittanut pointtiasi. Keskusteluapu, eli yleensä psykiatrinen hoito, on rankasti kanneltu erikoisala. Miten se on eri asia?
Otetaan esimerkki. Nainen hakeutuu psyk sh vastaanotolle, koska hänen miehellä on todettu terminaalivaiheen syöpä ja se ahdistaa tätä perheenäitiä.
Mitä teistä pitäisi tuosta kirjata? Pitäisikö kirjata, että aviomies sairastunut terminaalivaiheen syöpään ja asiakas kokee voimakasta ahdistusta asian vuoksi? Vai pitäisikö kirjata, että asiakkaan läheisellä on vaikea elämäntilanne, ja tämä ahdistaa asiakasta? Vai vain, että asiakas tulee keskustelemaan perhetilanteestaan johtuvasta ahdistuksesta?
Mitä sinä haluaisit, jos olisit tuo asiakas? Nuo kaikkihan on totta, mutta lukija saa jokaisesta eri mielikuvan. Ainakaan oma organisaationi ei ohjeista asiasta mitään.
T. Hoitaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No näistä nyt herää sitten kysymys, että mitä järkeä tuossa mtt:n keskusteluavussa edes on, hoitaja ei muista mitä on puhuttu eikä ketä asia koskee. Lukee koneelta ja sitten ehkä teeskentelee että muistaisi ko. potilaan. Eihän tuossa missään välissä jää aikaa miettiä sitä potilaan tilannetta ja mikä siihen voisi auttaa, jos puoli tuntia kuunnellaan kirjaten samalla kaikki, puoli tuntia kirjataan koneelle ja sitten onkin jo uusi asiakas, jonka jälkeen edellisen asiat ovat jo hävinneet päästä ja jäljellä on enää teksti.
Ainakin silloin kun tse tein mtt:ssä tuota työtä, niin minulla oli yhteensä 140 asiakasta, joista puolet oli harvassa seurannassa ja puolet aktiivisessa terapiassa. Terapiasessioita oli käytännön syistä mahdollista pitää vain joka toinen viikko, jolloin terapia-asiakkaita oli keskimäärin 7 päivässä ja muita keskimäärin 2-3 päivässä. Suurin osa terapiasessioista oli 30 minuutin tapaamisia vastaanotolla. Jonkin verran noiden harvassa seurannassa olevien kanssa tein joskus myös kotikäyntejä, kotikäynteihin matkoineen meni enemmän aikaa mutta ne toivat kyllä kivaa vaihtelua. Loppu työaika kului mm. lääkehoitoasioihin, terapiasessioitten valmisteluun, ryhmien ohjaamiseen, erilaisten lähetteiden tai lausuntojen tai hoitotyön tiivistelmän kirjoittamiseen sitten kun asiakkaan hoitojakso oli lopussa.
Tuosta asiakasmäärästä: 4 terapia-asiakasta päivässä on ihmillinen työtahti, 5 tai 6 menee välillä, mutta jos on jatkuvasti 7, niin ei oma pää kestä pitkään. Samaan aikaan oli kovastikin paineita saada entisiä potilaita ulos ja uusia sisään, sillä jonoa muodostui välillä herkästi. Niinpä lopulta riittämättömyyden tunne ja eettinen kuorma kasvoivat liian sietämättömiksi ja oli pakko vaihtaa muihin töihin ennen kuin pää hajoaa.
Vierailija kirjoitti:
Otetaan esimerkki. Nainen hakeutuu psyk sh vastaanotolle, koska hänen miehellä on todettu terminaalivaiheen syöpä ja se ahdistaa tätä perheenäitiä.
Mitä teistä pitäisi tuosta kirjata? Pitäisikö kirjata, että aviomies sairastunut terminaalivaiheen syöpään ja asiakas kokee voimakasta ahdistusta asian vuoksi? Vai pitäisikö kirjata, että asiakkaan läheisellä on vaikea elämäntilanne, ja tämä ahdistaa asiakasta? Vai vain, että asiakas tulee keskustelemaan perhetilanteestaan johtuvasta ahdistuksesta?
Mitä sinä haluaisit, jos olisit tuo asiakas? Nuo kaikkihan on totta, mutta lukija saa jokaisesta eri mielikuvan. Ainakaan oma organisaationi ei ohjeista asiasta mitään.
T. Hoitaja
Minusta hoitajan näkökulmasta tuo 1. vaihtoehto on hyvä, ainakin jos on tarvetta uudelle tapaamiselle. Silloin tuo tieto löytyy suoraan koneelta eikä tarvitse seuraavalla kerralla kysellä että mikäs se vaikea elämäntilanne nyt olikaan. Puolison tietoja voi minusta juuri tuon verran kirjata, koska liittyvät oleellisesti potilaan tulosyyhyn ja tilanteeseen. Jos asiakas ei halua että kirjoitetaan, että on terminaalivaiheen syöpä, niin se ei minusta ole sellainen oleellinen pakollinen tieto, vaan voisi kirjoitta vaikka jotain tyyliin puolison terveydentilasta johtuvista syistä.
Teen usein kirjauksia yhteistyössä asiakkaan kanssa ja omille asiakkailleni olen ainakin sanonutkin että saa sanoa rohkeasti, jos haluavat että muutetaan jotain. Ja ollaan muutettukin. Joskus harvoin on joutunut selittämään, että oleellisia asioita ei voi jättää kokonaan kirjaamatta,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
86 esimerkki on toisaalta hyvä, mutta toisaalta ihmisiä kyllä varmaankin vaivaavat erisävyiset kirjaukset kuin tuollainen aihepiiri. Potilaana minulle tuossa tapauksessa olisi varmaankin juuri ntuon lauseen osalta aivan sama, miten tulosyy on kirjattu. Työntekijänä noudatan niin niukkaa ja yleistasoista yksityiskohtien kirjaamistapaa kuin mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Otetaan esimerkki. Nainen hakeutuu psyk sh vastaanotolle, koska hänen miehellä on todettu terminaalivaiheen syöpä ja se ahdistaa tätä perheenäitiä.
Mitä teistä pitäisi tuosta kirjata? Pitäisikö kirjata, että aviomies sairastunut terminaalivaiheen syöpään ja asiakas kokee voimakasta ahdistusta asian vuoksi? Vai pitäisikö kirjata, että asiakkaan läheisellä on vaikea elämäntilanne, ja tämä ahdistaa asiakasta? Vai vain, että asiakas tulee keskustelemaan perhetilanteestaan johtuvasta ahdistuksesta?
Mitä sinä haluaisit, jos olisit tuo asiakas? Nuo kaikkihan on totta, mutta lukija saa jokaisesta eri mielikuvan. Ainakaan oma organisaationi ei ohjeista asiasta mitään.
T. Hoitaja
Asiakkaan kannalta kaksi viimeistä vaihtoehtoa ovat varmaan parhaat siinä mielessä, että tieto ei ole liian yksityiskohtainen eikä paljasta liikaa. Sitten toisaalta taas voi olla ettei työntekijällä ole enää seuraavalla tapaamisella mitään hajua mikä elämäntilanne se oli joka asiakasta ahdisti. Ja sitten tulee paheksuntaa kun työntekijä ei ole perillä asioista ja kyselee samoja asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi kaikki kirjataan kantaan. Minulta tutkitaan kasvaimia ja lääkärit sanoivat, että tietoa välitetetään hyv.alueen sisäisesti ja kaikki teksti ei tule kantaan. Miksi sitten mt-asiat pitää kirjata sinne? Pidän kantaa epäluolettavampana kuin hyv.alueen omaa järjestelmää, koska kannassa on niin paljon käyttäjiä.
Ei niitä varsinaisesti kirjata Kantaan. Ne kirjataan juuri sinne hyv.alueen omaan järjestelmään. Potilas itse ja toinen hoitotaho voivat lukea niitä Kannan kautta. Esimerkiksi tyypillinen tilanne on, että tehdään vaikka terveystarkastus terkkarissa, missä kirjataan tiedot omaan järjestelmään, ja tarkastuksessa löytyykin jotain sellaista, mitä terkkari ei pysty hoitamaan vaan tarvitaan lähete erikoissairaanhoitoon, niin erikoissairaanhoidossa hoitaja ja lääkäri näkevät ne aiempien käyntien tekstit, eikä tarvitse aloittaa kaikkea alusta. Sieltä näkyy myös, kuka on hoitanut, jos se uusi lääkäri haluaa vaikka soittaa ja kysyä aiemmin hoitaneelta lääkäriltä jotain tarkennuksia tai mielipidettä. Ja vastaavasti sitten kun asia on erikoissairaanhoidossa hoidettu, niin jatkohoito palautuu useimmiten takaisin terkkariin. Silloin terkkarissa lääkäri näkee, että mitä siellä on tehty ja mitä pitää ottaa huomioon jatkohoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaan esimerkki. Nainen hakeutuu psyk sh vastaanotolle, koska hänen miehellä on todettu terminaalivaiheen syöpä ja se ahdistaa tätä perheenäitiä.
Mitä teistä pitäisi tuosta kirjata? Pitäisikö kirjata, että aviomies sairastunut terminaalivaiheen syöpään ja asiakas kokee voimakasta ahdistusta asian vuoksi? Vai pitäisikö kirjata, että asiakkaan läheisellä on vaikea elämäntilanne, ja tämä ahdistaa asiakasta? Vai vain, että asiakas tulee keskustelemaan perhetilanteestaan johtuvasta ahdistuksesta?
Mitä sinä haluaisit, jos olisit tuo asiakas? Nuo kaikkihan on totta, mutta lukija saa jokaisesta eri mielikuvan. Ainakaan oma organisaationi ei ohjeista asiasta mitään.
T. Hoitaja
Asiakkaan kannalta kaksi viimeistä vaihtoehtoa ovat varmaan parhaat siinä mielessä, että tieto ei ole liian yksityiskohtainen eikä paljasta liikaa. Sitten toisaalta taas voi olla ettei työntekijällä ole enää seuraavalla tapaamisella mitään hajua mikä elämäntilanne se oli joka asiakasta ahdisti. Ja sitten tulee paheksuntaa kun työntekijä ei ole perillä asioista ja kyselee samoja asioita.
Niin, tai työntekijä voi vaihtuakin välissä. Joskus hoitajat esim. vaihtaa työpaikkaa tai tulee itse sairaaksi. Silloin on hyvä, jos on kunnollinen kirjaus eikä vain jotain mahdollisimman yleisluontoista.
Ahdistus tulosyynä valitaan tulosyyvalikosta.
Tekstissä itsessään pitäisi pystyä kertomaan mitä tapaamisessa on tehty, onko täytetty ahdistusmittareita, mitä muita mittareita on tehty, millaisia tuloksia niistä tuli, onko mitä on tehty session aikana, onko esim. ohjattu mielenterveystalon sivuille, otettu puheeksi päihteet, keskusteltu lääkehoidon tarpeesta tai tehty rentoutusharjoituksia ja mitä ahdistuksenhallintaan keinoja on ohjattu kotiin. Sitten seuraavalla kerralla voi mm. kysyä, tekikö potilas niitä ja oliko niistä apua ja miettiä jatkoa sen pohjalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan todella terveellistä pidemmän päälle tämä ihan yhteiskunnallisesti ajatellen, kun ihmiset alkaa vältellä hoitoon hakeutumista. Tai puhuu enää ympäripyöreästi, jotta saa vain lääkkeet uusittua.
Inhottaa toki se, että omat asiat kirjataan liian tarkkaan, mutta etenkin se, että omista potilastiedoista löytyy myös, mitä olen _muista_ ihmisistä kertonut. Siitä onkin kiva ja helppo sitten jonkun yhdistellä henkilöitä toisiinsa.
Hei, sinun kannatta puhua tuosta sille hoitajalle, joka on tuon kirjauksen tehnyt. Vaikea sanoa oliko se sellainen tarpeellinen asia jota ei voi jättää kokonaan pois, mutta kyllä sen varmaan voi ainakin jotenkin muuttaa sillä tavalla, että se ei inhota.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kirjoitus juuri siitä, mistä täällä viime päivinä on ollut pitkä ketju.
Olisi hyvä, että julkisella sektorilla esimies antaisi kirjausohjeita ja että asiasta keskusteltaisiin sitä varten varatuissa koulutuksissa.
Kaikki eivät ehkä aivan samalla herkkyydellä pohdi kirjaustyötään, vaan tekstiin saatetaan viedä vailla viisauden suomia suodattimia suunnilleen kaikki, mikä muistetaan ja kirjoittaa ehditään.
Yksi kaikkia velvoittava perusohje kuitenkin kirjaamista koskee: tavalliseen tekstiin ei saa viedä potilaan omaisen tai muun henkilön terveystietoja tai muita yksityisasioita.
Tämä onkin ihan mielenkiintoinen, tuo viimeinen kohta. Kun kyllähän sinne potilastietoihin neuvolasta lähtien kirjoitetaan vanhempien diabetekset yms. Ja todellakin on hoidon kannalta oleellista jos potilaan äiti on käyttänyt huumeita raskausaikana, isällä ja isänäidillä on skitsofrenia, kaikki sisarukset on masentuneita ja kaksi heistä tappanut itsensä. Mitä sinne pitäisi kirjoittaa? "Suvussa mt-sairauksia" ei oikein riitä, kun nämä on kuitenkin potilaan oman hoidon suunnittelun ja riskiarvion kannalta aika erilainen juttu kuin jos yhdellä siskolla olisi hyvin hoitoon reagoinut paniikkihäiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaan esimerkki. Nainen hakeutuu psyk sh vastaanotolle, koska hänen miehellä on todettu terminaalivaiheen syöpä ja se ahdistaa tätä perheenäitiä.
Mitä teistä pitäisi tuosta kirjata? Pitäisikö kirjata, että aviomies sairastunut terminaalivaiheen syöpään ja asiakas kokee voimakasta ahdistusta asian vuoksi? Vai pitäisikö kirjata, että asiakkaan läheisellä on vaikea elämäntilanne, ja tämä ahdistaa asiakasta? Vai vain, että asiakas tulee keskustelemaan perhetilanteestaan johtuvasta ahdistuksesta?
Mitä sinä haluaisit, jos olisit tuo asiakas? Nuo kaikkihan on totta, mutta lukija saa jokaisesta eri mielikuvan. Ainakaan oma organisaationi ei ohjeista asiasta mitään.
T. Hoitaja
Asiakkaan kannalta kaksi viimeistä vaihtoehtoa ovat varmaan parhaat siinä mielessä, että tieto ei ole liian yksityiskohtainen eikä paljasta liikaa. Sitten toisaalta taas voi olla ettei työntekijällä ole enää seuraavalla tapaamisella mitään hajua mikä elämäntilanne se oli joka asiakasta ahdisti. Ja sitten tulee paheksuntaa kun työntekijä ei ole perillä asioista ja kyselee samoja asioita.
Niin, tai työntekijä voi vaihtuakin välissä. Joskus hoitajat esim. vaihtaa työpaikkaa tai tulee itse sairaaksi. Silloin on hyvä, jos on kunnollinen kirjaus eikä vain jotain mahdollisimman yleisluontoista.
Ahdistus tulosyynä valitaan tulosyyvalikosta.
Tekstissä itsessään pitäisi pystyä kertomaan mitä tapaamisessa on tehty, onko täytetty ahdistusmittareita, mitä muita mittareita on tehty, millaisia tuloksia niistä tuli, onko mitä on tehty session aikana, onko esim. ohjattu mielenterveystalon sivuille, otettu puheeksi päihteet, keskusteltu lääkehoidon tarpeesta tai tehty rentoutusharjoituksia ja mitä ahdistuksenhallintaan keinoja on ohjattu kotiin. Sitten seuraavalla kerralla voi mm. kysyä, tekikö potilas niitä ja oliko niistä apua ja miettiä jatkoa sen pohjalta.
Juuri näin. Usein kuulee myös soraääniä siitä jos seuraavalla hoitotaholla on liian niukat tiedot ja joutuu selittämään asiat uudelleen sen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset valittavat nykyään hoidostaan niin paljon, että ihan oman oikeusturvankin takia työntekijän pitää kirjata kaikki informaatio. Kun tulee aika rapsutella vastine, niin pitää olla dataa mihin palata. Suuri osa esimiestyöstä on tätä valitusrumban läpikäyntiä. Se mitä ei ole kirjattu= sitä ei ole tapahtunut.
Tämä! Juuri tämä! Osa asiakkaista/potilaista on valmis jatkuvasti etsimään luulemaansa vikaa ja valittamisen aihetta hoitohenkilöstöstä. Turhat (ja korostan, etten nyt sano kaikkia turhiksi) valitukset, kantelut aiheuttavat jatkuvasti aikaa vievää selvitysten tekoa. Ja ymmärrettävästi psyykkistä painolastia usein syyttömille hoitohenkilökunnan tahoille. Tämäkin aika voitaisiin käyttää asiakkaiden hoitoon.
Tarkkaan kirjausmalliin on menty juuri näiden tapausten ennaltaehkäisemiseksi. Ja hoitohenkilöstön oikeusturvan vuoksi. Psykiatrian erikoisalalla se on erityisen tärkeää, kuten tästäkin ketjusta voi havaita.
Sitten kokonaisuudessaan asiat johtaa lopulta siihen, että kirjaukset tehdään niin, ettei kuntoutujalla enää ole mitään oikeusturvaa, vaikka ei ole kertaakaan ilmoittanut minnekään tk:seen, erikoissairaanhoidon yhdestäkään kirjausvirheestä. Silti vihjataan kirjauksiin tk:ssa, että kuntoutuja käyttää Kelan kuntoutustukea väärin, vaikka kuntoutujalla on ollut tarkoitus antaa niille kiireellisempää hoitoa tarvitseville hoitopaikkoja, kun erikoissairaanhoito on jo todennut ettei voi enää kuntouttaa mitenkään (erikoissairaanhoidosta on haettu jo useamman kerran toistaiseksi työkyvyttömyys eläkettä). Vielä, kun tajuaa resurssipulan ja hoitojen priorisoinnin. Jo kauan sitten syytettiin pitkistä hoidoista ja niiden kuluista.. Nyt ei sitten enää tiedä milloin on sanottava vuokra-asunnon vuokrasopimus irti, kun ei kirjausten takia kehtaa enää hakea Kelasta mitään rahoja ettei tule väärinkäsityksiä yhtään enempää.
Myös henkilökunnan etu tai sukunimiä kirjataan kantaan väärin, kun on tarve kirjata jonkun toisenkin työntekijän nimi. Tässä kohtaa luulisi, että haluaisitte sellaisten asioiden ainakin olevan oikein kirjattu. Mistä sitä edes muuten jälkeenpäin tietää kuka olikaan hoidoissa mukana. En todellakaan kykene uskomaan tuollaisia kirjauksia tahallaan kirjatuiksi virheiksi sentään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi kaikki kirjataan kantaan. Minulta tutkitaan kasvaimia ja lääkärit sanoivat, että tietoa välitetetään hyv.alueen sisäisesti ja kaikki teksti ei tule kantaan. Miksi sitten mt-asiat pitää kirjata sinne? Pidän kantaa epäluolettavampana kuin hyv.alueen omaa järjestelmää, koska kannassa on niin paljon käyttäjiä.
Onko ollut tarpeellista nostaa esille kirjausten merkityksellisyys asioihin .
Erikoissairaanhoidosta ei ole laitettu Kantaan luettavaksi sairaanhoitajien tekstejä (onko tähän sitten tullut muutosta syksyn 2021 jälkeen?). Psykologin ja psykiatrin kirjauksia on laitettu Kantaan asti. Perusterveydenhuollossa myös mielenterveyspuolen sairaanhoitajien kirjaukset on laitettu Kantaan jo vuosien ajan. Tämä tietty voi olla alueellinen asia, miten on toimittu.
Jos olit esh:ssa osastolla, niin osastolla hoitajien tekemät päivittäiskirjaukset ei yleensä näy Kannassa. Osastojaksolta menee Kantaan hoidon loppuyhteenveto, jonka voi tehdä lääkäri tai sairaanhoitaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kirjoitus juuri siitä, mistä täällä viime päivinä on ollut pitkä ketju.
Olisi hyvä, että julkisella sektorilla esimies antaisi kirjausohjeita ja että asiasta keskusteltaisiin sitä varten varatuissa koulutuksissa.
Kaikki eivät ehkä aivan samalla herkkyydellä pohdi kirjaustyötään, vaan tekstiin saatetaan viedä vailla viisauden suomia suodattimia suunnilleen kaikki, mikä muistetaan ja kirjoittaa ehditään.
Yksi kaikkia velvoittava perusohje kuitenkin kirjaamista koskee: tavalliseen tekstiin ei saa viedä potilaan omaisen tai muun henkilön terveystietoja tai muita yksityisasioita.Tämä onkin ihan mielenkiintoinen, tuo viimeinen kohta. Kun kyllähän sinne potilastietoihin neuvolasta lähtien kirjoitetaan vanhempien diabetekset yms. Ja todellakin on hoidon kannalta oleellista jos potilaan äiti on käyttänyt huumeita raskausaikana, isällä ja isänäidillä on skitsofrenia, kaikki sisarukset on masentuneita ja kaksi heistä tappanut itsensä. Mitä sinne pitäisi kirjoittaa? "Suvussa mt-sairauksia" ei oikein riitä, kun nämä on kuitenkin potilaan oman hoidon suunnittelun ja riskiarvion kannalta aika erilainen juttu kuin jos yhdellä siskolla olisi hyvin hoitoon reagoinut paniikkihäiriö.
Ei saa kirjoittaa niiden henkilöiden nimiä. Mutta tottakai on pikkulapsen hoidon kannalta oleellinen tieto jos vaikka äiti käytti huumeita raskausaikana tms. Ne on oleellisia taustatietoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, minähän en ole irtisanoutunut vaan puolet ison yhteisön työntekijöistä. Suurin syy sille miksi ette aikoja saa on se ettei kukaan jaksa työskentelyä mt- puolella nykyisissä olosuhteissa. Ei ole tekijöitä, meneekö jakeluun? Ihmiset irtisanoutuvat kun eivät jaksa tai joutuvat itse burnout- lomille. Kuten tästäkin ketjusta voimme lukea, niin nyt ei saisi enää kirjatakaan mitään. Voin kuule kertoa, että paljon helpompaa olis jos ei tarvitsisi mitää kirjata, mikään nautinto se ei ole. Ja mitä ikinä sinne on kirjattu, niin siihen ei sitten olla tyytyväisiä. Osa vainoharhaisista potilaista tulkitsee neutraalimmankin tekstin itseään loukkaavaksi.
Mielenterveysala on niin valtavassa kriisissä että nykymalli ei pysty enää auttamaan kuin päivystyksellistä hoitoa tarvitsevia. Pitää löytää jotain muita keinoja purkaa ennen kaikkea nuorten ahdistusta ja huonoa oloa kun jonoissa vastaanotolle ja terapiaan on tuhansia potilaita eikä uutta henkilökuntaa saada helvetillisiin työoloihin. Moni on vaihtanut kokonaan alaa kun ei yksinkertaisesti jaksa enää. Hoitotakuuta on turha odottaa nykyresursseilla.
Yhdistykset ja seurakunnat?
Hankalaa vertaistuesta tosin auttaa, kun kuntoutetaan vaan puolikuntoiseksi asti.. Nuoremmat ovat saaneet enemmän apua ja tukea. Iäkkäämmät arkea kannattelevaa rupattelua ja korkeintaan opiskeluista jotain tukea. Jotkut iäkkäämmätkin toki muutakin lääkinnällistä kuntoutusta.
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä mt-puolella. Tapaan yhtä asiakasta noin kolme tai neljä kertaa, yleensä noin kuukauden välein. Päivässä on kuusi asiakasta. Eli kuukaudessa noin 100-120 eri asiakasta.
Usein ihmisten tilanteet on vähän samantapaisia. Jos en kirjaa kaikkea, niin en millään voi muistaa mitä se masentunut keski-ikäinen perheenäiti Mirja kertoi kuukausi sitten kun tapasin hänet toisen kerran elämäni aikana. Ja sekoitan sen helposti siihen mitä masentunut keski-ikäinen perheenäiti Riitta sanoin silloin kuukausi sitten. Vai oliko se nyt se masentunut keski-ikäinen perheenäiti Hanna, joka siitä ja siitä kertoi silloin kuukausi sitten kun tapasin hänen ensimmäisen kerran elämässäni. Nuo Mirja, Riitta ja Hanna, jotka olen tavannut vain kerran tai kaksi kuukausi sitten menee sekaisin muistissani. Kenelläpä ei menisi.
Enkä muutenkaan muista yli sadan ihmisen tarinoita kuukausi myöhemmin. Kukapa muistaisi.
Mutta puoli vuotta myöhemmin voi tulla jostain joku lausuntopyyntö, johon pitäisi osata kirjoittaa jotain tuosta Mirjasta ja hänen tilanteesta. Vaikka tapasin hänet vain pari kertaa kuukausia sitten. Luultavasti en muista koko ihmistä enää, koska hänen jälkeen on tullut jo 300-400 uutta asiakasta. Eli olen vain kirjaamani varassa.
Ja sitten on se masentunut perheenäiti, tai siis yh, joka, kas hups, ei ollutkaaan masentunut. Minulle ainakin äskettäin kirjattiin että yh, uupumusta pidemmän aikaa. Arvaatte varmaan, että pyysin korjaamaan merkinnän. Minulla on vuosia sitten kyllä ollut masennusjakso, mutta siitä on jo kauan. Ns psykososiaalisia ongelmia meillä ei ole, asumme hyvällä alueella ja lapsilla asiat hyvin, ystävät, kouluasiat, kaikki. Mutta jos papereissani lukee yh, uupumusta pidemmän aikaa, niin mikähän on ensivaikutelma seuraavalla vaikkapa terveyskeskuskäunnillä?uskon että merinnöissäni jotain vastaavaa lukeekin, koska uuden terveydenhuollon henkilön tavatessani olen usein aistivinani sellaista, että arvioidaan, onkohan nyt syytä huoleen. Vai liekö se kaikkien kohdallasama, että mitä menetkin hoidattamaan, fokus on aina siinä että olisikohan tärkeää tarkkailla, ettei ole syytä huoleen.?
Eivät nuo kantelut hoitohenkilöstön toiminnasta liity mitenkään asiakkaan saamaan mahdolliseen keskusteluapuun elämässään. Eri asioita ovat.