Lue keskustelun säännöt.
Kun terveydenhuollon työntekijä kirjaa Kantaan liian tarkasti
17.07.2023 |
Moni usein kauhistelee ja ihmettelee sitä miksi terveystietoihin on kirjattu asioita liian laajasti. Olen itse aiemmin työskennellyt mt-puolella. Ongelma on se, että työntekijä ei saa pitää omia muistiinpanoja vaan ne on tuhottava saman tien kun tiedot on kirjattu sähköiseen järjestelmään. Tämä johtaa siihen, että koska omia muistiinpanoja ei saa olla, on työntekijä niiden järjestelmään kirjattujen tietojen varassa. Jos on vaikkapa se 60 asiakasta on sula mahdottomuus muistaa tarkasti heidän asioitaan. Jos Kantaan kirjoittaa tyylillä "käsitelty perhesuhteita", ei todennäköisesti jatkossa muista enää juurikaan mitä tämä keskustelu on juuri tämän asiakkaan kanssa pitänyt sisällään ja mikä siinä oli olennaista. Tästä uskoakseni johtuu usein se miksi niistä käynneistä kirjoitetaan liian yksityiskohtaisesti. Koska muuten ei ole mitään mahdollisuutta muistaa riittävällä tarkkuudella asioita. Kirjaaminen on myös se epämieluisa osa työtä joka vie aikaa, joten suurin osa varmasti mieluummin pääsisi siinä vähemmällä.
Tämähän on ilman muuta asiakkaan kannalta huono asia ja ymmärrän täysin miksi se häiritsee. Minustakaan sinne ei pitäisi kirjoittaa sillä tarkkuudella millä moni kirjoittaa. Itsekin tämän asian kanssa työntekijänä paljon kipuilin ja pyrin aina kirjoittamaan mahdollisimman informatiivisesti, mutta kuitenkin ytimekkäästi. Ja olenhan myös itsekin terveydenhuollossa ollut asiakkaana joten tiedän kyllä siitäkin näkökulmasta miltä merkintöjen lukeminen tuntuu. Halusin vain nyt tuoda esiin tämän näkökulman, että minkä takia niitä asioita on saatettu sinne teksteihin avata joskus asiakkaan näkökulmasta liian tarkasti.
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kirjoitus juuri siitä, mistä täällä viime päivinä on ollut pitkä ketju.
Olisi hyvä, että julkisella sektorilla esimies antaisi kirjausohjeita ja että asiasta keskusteltaisiin sitä varten varatuissa koulutuksissa.
Kaikki eivät ehkä aivan samalla herkkyydellä pohdi kirjaustyötään, vaan tekstiin saatetaan viedä vailla viisauden suomia suodattimia suunnilleen kaikki, mikä muistetaan ja kirjoittaa ehditään.
Yksi kaikkia velvoittava perusohje kuitenkin kirjaamista koskee: tavalliseen tekstiin ei saa viedä potilaan omaisen tai muun henkilön terveystietoja tai muita yksityisasioita.
Olet aivan oikeassa. Tuon kyseisen ketjun "innoittamana" tämän aloituksen teinkin. Varmasti koulutusta ja opastusta kirjauksesta pitäisi saada lisää. Itse entisenä työntekijänä pidän yhtenä isoimmista ongelmista tuota ettei omia muistiinpanoja saa olla vaan henkilön kanssa käsitellyt asiat täytyy pystyä muistamaan niiden kirjausten perusteella. Sitten jos on kirjoittanut hyvin suppeasti ja joutuu vastaanotolla kysymään ihmiseltä samat yksityiskohdat uudestaan antaa sekin aika ikävän kuvan. Tämä todennäköisesti usein johtaa siihen, että kirjoitetaan liian yksityiskohtaisesti, koska vaikeaa työntekijänä pysyä kärryillä muuten. Etenkin kun asiakasmäärätkin ovat usein kestämättömän suuria. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä työmäärällä mikä terveydenhuollon työntekijöillä on ei kyllä mitenkään riitä kapasiteetti pitämään mielessä ihmisten asioita. Typerää ettei saa säilyttää omia muistiinpanoja.
Jaaa. No. Mitä se sua haittaa mitä on kirjattu.
Ittehän kerrot pikkuserkuistas lähtien kaikki asiat.
Etkä sinä mikään työntekijä ole terveydenhuollossa ainakaan.
Hyvä, että keskustelua käydään tästä aiheesta. Mielenterveyteen liittyvät asiat ovat kaikista arkaluontoisempia. Ja ne todellakin pitäisi olla erityissuojattuja. Eivät kuulu muille.
Mutt kyllähän psykoterapeutitkin muistavat hyvin potilaidensa jutut vaikkevat kirjaakaan kaikkea sanasta sanaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunhan edes kirjaisivat oikein eivätkä vääriä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Mutt kyllähän psykoterapeutitkin muistavat hyvin potilaidensa jutut vaikkevat kirjaakaan kaikkea sanasta sanaan?
Psykoterapeuteilla on usein paljon vähemmän asiakkaita kuin esimerkiksi julkisen puolen hoitajilla, koska psykoterapeutit tekevät pitkiä ja tiiviitä hoitoja. Psykoterapeuteilla on lisäksi omat muistiinpanonsa työskentelyssä. Julkisella puolella työmäärä voi olla ihan järjetön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kirjoitus juuri siitä, mistä täällä viime päivinä on ollut pitkä ketju.
Olisi hyvä, että julkisella sektorilla esimies antaisi kirjausohjeita ja että asiasta keskusteltaisiin sitä varten varatuissa koulutuksissa.
Kaikki eivät ehkä aivan samalla herkkyydellä pohdi kirjaustyötään, vaan tekstiin saatetaan viedä vailla viisauden suomia suodattimia suunnilleen kaikki, mikä muistetaan ja kirjoittaa ehditään.
Yksi kaikkia velvoittava perusohje kuitenkin kirjaamista koskee: tavalliseen tekstiin ei saa viedä potilaan omaisen tai muun henkilön terveystietoja tai muita yksityisasioita.
Esitiedot-kohtaan saa kirjoittaa omaisen terveystietoja. Ja joskus ne on aivan olennaisia ja antavat ammattilaiselle paljon informaatiota. Esim. jos vaikka vanhemmilla on ollut tiettyjä syöpiä, mielnterveysongelmia, adhd, kuollut nuorena äkilliseen sydäntapahtumaan. Tmv. perinnöllisyyden tai kasvatuksen kautta sinuun vaikuttavia asioita. Olisi ihan älytöntä hoitaa sokkona ja poissulkumenetelmällä testata kaikki, jos tiedetään että vanhemmalla on ollut x, jolla on voimakas perinnöllinen taipumus.
Vierailija kirjoitti:
Kunhan edes kirjaisivat oikein eivätkä vääriä asioita.
Totta. Toisaalta sinne voi pyytää tekemään korjauksia jos huomaa selkeästi vääriä tietoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitääkö kaikki asiat ja keskustelut muistaa? Pitääkö kaikki asiat kirjat vai vain ne joille on olennaista merkitystä jatkohoidossa? Jos kaikki yksityiskohdatkin on kirjattu kuka niitä jaksaa edes lukea sillä tarkkuudella että ne olisi merkityksellisiä siinä jatkohoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutt kyllähän psykoterapeutitkin muistavat hyvin potilaidensa jutut vaikkevat kirjaakaan kaikkea sanasta sanaan?
Psykoterapeuteilla on usein paljon vähemmän asiakkaita kuin esimerkiksi julkisen puolen hoitajilla, koska psykoterapeutit tekevät pitkiä ja tiiviitä hoitoja. Psykoterapeuteilla on lisäksi omat muistiinpanonsa työskentelyssä. Julkisella puolella työmäärä voi olla ihan järjetön.
Ei todellakaan ole muisitinpanoja läheskään aina vaan asiat kirjataan juuri ylätasolla, tyyliin "puhuttiin seksuaalisuudesta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutt kyllähän psykoterapeutitkin muistavat hyvin potilaidensa jutut vaikkevat kirjaakaan kaikkea sanasta sanaan?
Psykoterapeuteilla on usein paljon vähemmän asiakkaita kuin esimerkiksi julkisen puolen hoitajilla, koska psykoterapeutit tekevät pitkiä ja tiiviitä hoitoja. Psykoterapeuteilla on lisäksi omat muistiinpanonsa työskentelyssä. Julkisella puolella työmäärä voi olla ihan järjetön.
Ei todellakaan ole muisitinpanoja läheskään aina vaan asiat kirjataan juuri ylätasolla, tyyliin "puhuttiin seksuaalisuudesta".
Psykoterapiassa on se ero, että siinä henkilöä tavataan yleensä joka viikko jo pitkän aikaa, se prosessi on tyystin erilainen. Kun taas jossain julkisella hoitajalla on kerralla sen 70 asiakasta joista iso osa vaihtuu tiuhaan ja aikoja on antaa muutaman viikon välein.
Olen töissä mt-puolella. Tapaan yhtä asiakasta noin kolme tai neljä kertaa, yleensä noin kuukauden välein. Päivässä on kuusi asiakasta. Eli kuukaudessa noin 100-120 eri asiakasta.
Usein ihmisten tilanteet on vähän samantapaisia. Jos en kirjaa kaikkea, niin en millään voi muistaa mitä se masentunut keski-ikäinen perheenäiti Mirja kertoi kuukausi sitten kun tapasin hänet toisen kerran elämäni aikana. Ja sekoitan sen helposti siihen mitä masentunut keski-ikäinen perheenäiti Riitta sanoin silloin kuukausi sitten. Vai oliko se nyt se masentunut keski-ikäinen perheenäiti Hanna, joka siitä ja siitä kertoi silloin kuukausi sitten kun tapasin hänen ensimmäisen kerran elämässäni. Nuo Mirja, Riitta ja Hanna, jotka olen tavannut vain kerran tai kaksi kuukausi sitten menee sekaisin muistissani. Kenelläpä ei menisi.
Enkä muutenkaan muista yli sadan ihmisen tarinoita kuukausi myöhemmin. Kukapa muistaisi.
Mutta puoli vuotta myöhemmin voi tulla jostain joku lausuntopyyntö, johon pitäisi osata kirjoittaa jotain tuosta Mirjasta ja hänen tilanteesta. Vaikka tapasin hänet vain pari kertaa kuukausia sitten. Luultavasti en muista koko ihmistä enää, koska hänen jälkeen on tullut jo 300-400 uutta asiakasta. Eli olen vain kirjaamani varassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä mt-puolella. Tapaan yhtä asiakasta noin kolme tai neljä kertaa, yleensä noin kuukauden välein. Päivässä on kuusi asiakasta. Eli kuukaudessa noin 100-120 eri asiakasta.
Usein ihmisten tilanteet on vähän samantapaisia. Jos en kirjaa kaikkea, niin en millään voi muistaa mitä se masentunut keski-ikäinen perheenäiti Mirja kertoi kuukausi sitten kun tapasin hänet toisen kerran elämäni aikana. Ja sekoitan sen helposti siihen mitä masentunut keski-ikäinen perheenäiti Riitta sanoin silloin kuukausi sitten. Vai oliko se nyt se masentunut keski-ikäinen perheenäiti Hanna, joka siitä ja siitä kertoi silloin kuukausi sitten kun tapasin hänen ensimmäisen kerran elämässäni. Nuo Mirja, Riitta ja Hanna, jotka olen tavannut vain kerran tai kaksi kuukausi sitten menee sekaisin muistissani. Kenelläpä ei menisi.
Enkä muutenkaan muista yli sadan ihmisen tarinoita kuukausi myöhemmin. Kukapa muistaisi.
Mutta puoli vuotta myöhemmin voi tulla jostain joku lausuntopyyntö, johon pitäisi osata kirjoittaa jotain tuosta Mirjasta ja hänen tilanteesta. Vaikka tapasin hänet vain pari kertaa kuukausia sitten. Luultavasti en muista koko ihmistä enää, koska hänen jälkeen on tullut jo 300-400 uutta asiakasta. Eli olen vain kirjaamani varassa.
Tämä on erittäin hyvin kuvattu. Näin se juuri on.
Vierailija kirjoitti:
Mutt kyllähän psykoterapeutitkin muistavat hyvin potilaidensa jutut vaikkevat kirjaakaan kaikkea sanasta sanaan?
Psykoterapiassa asiakas tulee hyvin tutuksi, koska hän käy viikoittain ja yleensä vuoden tai pari. Ja niistä samoista asioista puhutaan monella käynnillä ja hyvin perusteellisesti. Ja kerralla on vain parikymmentä asiakasta. Tämän vuoksi asiat jää hyvin muistiin.
Sitten taas mt-puolella joku psykologi tai psyk sh tapaa kutakin asiakasta vain muutaman kerran, yleensä aika harvakseltaan, ja asioita ehditään sivuta vain aika pintapuolisesti. Ja vuodessa on helposti 600 uutta asiakasta (koska osa käy vain kerran tai kaksi).
Aikamoinen ero näissä töissä.
Minusta hyvä, että tätäkin puolta tuodaan esille. On täysin ymmärrettävää, että tuntuu ahdistavalta lukea yksityiskohtaisia kirjoituksia. Mutta tuskin kukaan työntekijä huvin vuoksi kirjoittaa niitä laajoja sepustuksia, kyllä siihen taitavat usein ajaa nämä syyt mitä tässä keskustelussa on tuotu esiin. Olisihan se työntekijän ajankäytönkin kannalta järkevää jos kirjaamiseen menisi vähemmän aikaa.
Huostaanotettujen lasten nimiä kirjoitetaan vanhemman Kannan tietoihin. Samoin mahdollisia sijoituspaikkojen vaihtumiset.
Vierailija kirjoitti:
Huostaanotettujen lasten nimiä kirjoitetaan vanhemman Kannan tietoihin. Samoin mahdollisia sijoituspaikkojen vaihtumiset.
Onko totta? Jos on, onko laillista?
Aivan. Käytännössä jos tapaan huomenna jonkun henkilön ja kuuntelen hänen kertomuksensa jostain vaikeasta ja merkityksellisestä elämäntapahtumasta sekä annan vinkkejä ja näkökulmia käsittelyyn, en todellakaan kuukauden kuluttua muista mitä se henkilö on minulle kertonut, mikä siinä oli olennaista ja millä tavalla olemme asiaa käsitelleet. Jos kirjoitan vain teematasolla potilaskirjaukseen joudun todennäköisesti kysymään uudestaan asioita mitä jo käsiteltiin aiemmin ja toistan samat asiat kuin edellisellä kerralla eikä työskentely etene mitenkään. Tämä siis on realiteetti silloin kun asiakkaita on vuodessa satoja vaihtuvia.
Hyvä kirjoitus juuri siitä, mistä täällä viime päivinä on ollut pitkä ketju.
Olisi hyvä, että julkisella sektorilla esimies antaisi kirjausohjeita ja että asiasta keskusteltaisiin sitä varten varatuissa koulutuksissa.
Kaikki eivät ehkä aivan samalla herkkyydellä pohdi kirjaustyötään, vaan tekstiin saatetaan viedä vailla viisauden suomia suodattimia suunnilleen kaikki, mikä muistetaan ja kirjoittaa ehditään.
Yksi kaikkia velvoittava perusohje kuitenkin kirjaamista koskee: tavalliseen tekstiin ei saa viedä potilaan omaisen tai muun henkilön terveystietoja tai muita yksityisasioita.