Kun terveydenhuollon työntekijä kirjaa Kantaan liian tarkasti

ei oo kirjattu henk.koht, mulla ei oo mt ongelmia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan todella terveellistä pidemmän päälle tämä ihan yhteiskunnallisesti ajatellen, kun ihmiset alkaa vältellä hoitoon hakeutumista. Tai puhuu enää ympäripyöreästi, jotta saa vain lääkkeet uusittua.

Inhottaa toki se, että omat asiat kirjataan liian tarkkaan, mutta etenkin se, että omista potilastiedoista löytyy myös, mitä olen _muista_ ihmisistä kertonut. Siitä onkin kiva ja helppo sitten jonkun yhdistellä henkilöitä toisiinsa.

Ihan kuin jollakin olisi oikeasti aikaa käydä läpi näitä kertomuksia ajan kanssa. Vainoharhaisuutta on paljon liikkeellä. Oikeasti potilaiden asiat ei kiinnosta ketään ja hyvä kun niitä jaksaa edes käydä läpi pintapuolisesti ennen vastaanottoa. Kun merkintöjä alkaa olla kymmeniä tai satoja niin ei yksinkertaisesti ole aikaa lukea kaikkea ajanpuutteen vuoksi. 

Miten tarkkaan käydään läpi vankimielisairaalaan joutuneiden kirjaukset?

Sillä saralla on pohdittu, ettei kaikkien diagnoosit ole välttämättä kohdillaan ja hehän käyvät läpi laajasti (en tiedä tarkemmin, minkä verran) ihmisten menneisyyden paperit. Harvemmalla tietty asiat tuollaiseen tarkasteluun asti sentään menee. Joillakin menee ja silloin on harmillista, jos tehdään virheellisiä päätelmiä kirjauksista jälkeenpäin.

Myös lastensuojelu toisinaan pyytää luettavaksi vanhempien papereita ja silloin voi virheelliset kirjaukset myös haitata perheiden elämää ja se nyt ei varmaan sentään ole kenenkään tarkoitus. Toki myös sosiaalialalla on ollut omat kirjaus haasteensa. Ja näkyyhän ne vajaat resurssit sielläkin.

Kyllä minulla muistiinpanot löytyy jokaisesta potilaasta jotka on yksityiskohtaiset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, minähän en ole irtisanoutunut vaan puolet ison yhteisön työntekijöistä. Suurin syy sille miksi ette aikoja saa on se ettei kukaan jaksa työskentelyä mt- puolella nykyisissä olosuhteissa. Ei ole tekijöitä, meneekö jakeluun? Ihmiset irtisanoutuvat kun eivät jaksa tai joutuvat itse burnout- lomille. Kuten tästäkin ketjusta voimme lukea, niin nyt ei saisi enää kirjatakaan mitään. Voin kuule kertoa, että paljon helpompaa olis jos ei tarvitsisi mitää kirjata, mikään nautinto se ei ole. Ja mitä ikinä sinne on kirjattu, niin siihen ei sitten olla tyytyväisiä. Osa vainoharhaisista potilaista tulkitsee neutraalimmankin tekstin itseään loukkaavaksi.

Mielenterveysala on niin valtavassa kriisissä että nykymalli ei pysty enää auttamaan kuin päivystyksellistä hoitoa tarvitsevia. Pitää löytää jotain muita keinoja purkaa ennen kaikkea nuorten ahdistusta ja huonoa oloa kun jonoissa vastaanotolle ja terapiaan on tuhansia potilaita eikä uutta henkilökuntaa saada helvetillisiin työoloihin. Moni on vaihtanut kokonaan alaa kun ei yksinkertaisesti jaksa enää. Hoitotakuuta on turha odottaa nykyresursseilla. 

Yhdistykset ja seurakunnat?

Hankalaa vertaistuesta tosin auttaa, kun kuntoutetaan vaan puolikuntoiseksi asti.. Nuoremmat ovat saaneet enemmän apua ja tukea. Iäkkäämmät arkea kannattelevaa rupattelua ja korkeintaan opiskeluista jotain tukea. Jotkut iäkkäämmätkin toki muutakin lääkinnällistä kuntoutusta.

Ei meiltä ainakaan mitään arkea kannattelevaa rupattelua saa, ei pystytä sellaista tarjoamaan. Seurakunnat ja yhdistykset voisivat kyllä olla siinä suureksikin avuksi. Käytännössä meille saa uusi henkilö ajan hoidon tarpeen arviointiin. Jos todetaan hoidon tarve, tehdään hoitosuunnitelma, jonka mukaan hoito etenee. Hoitosuunnitelma voi lievissä tapauksissa olla esim. nettiterapia tai ryhmähoito. Keskivaikeat hoidetaan omilla vastaanotoilla ja vaikeat pyritään saamaan esh:oon. 

Vierailija kirjoitti:

Olen pari kertaa lukenut tietojani kannasta ja lopetin sen kun tuli aina niin paha mieli. Hammashygienisti oli kirjannut että minulla on sähköhammasharja vaikka sanoin että ei ole. Ja psykologi oli kirjannut että näytin homssuiselta vaikka olin peseytynyt, hajustautunut, kammannut hiukseni ja minulla oli puhtaat ja ehjät vaatteet päällä. Pitäkää kantanne.

Täytyy kyllä sanoa, että tämä on se tyyli, jota en tajua. Kaikki kuvaukset ulkonäöstä tyyliin ikäistään vanhemman näköinen, päihteenkäyttäjän habitus, yms ovat paitsi loukkaavia myös aika vähän informaatiota antavia. Likaisesta ihmisestä kirjaan aina tyylin "pt kertoo, ettei jaksa peseytyä eikä harjata hampaitaan". Nuo edellä mainitut ovat kollegoiden/lääkärin kirjaamia ja niitä on sitten kiva potilaan lueskella Kannasta. 

Muutoin keskusteluun, kovin niukka kirjaaminen vaikeuttaa myös seuraavan työntekijän työtä, jos kirjauksessa lukee, että ristiriitoja perhesuhteissa, tämä ei kerro mitään (olettaen että em asialla on merkitystä pt:n voinnin kannalta). Ylivoimaisesti suurin kritiikki potilailta tulee siitä, että joutuu samat asiat kertomaan uudelleen ja uudelleen terveydenhuollossa asioidessaan.

psyk.sh

Vierailija kirjoitti:

Täällä on myös työntekijöiden näkökulmasta tuotu esiin ymmärrys sitä kohtaan, että ne kirjaukset ahdistavat. Tottakai se on huono asia jos tietoja on liian laajasti kirjattuna, ei kai sitä kukaan halua, ihan ymmärrettävää. Tässä ketjussa on kuitenkin yritetty vain avata joitain syitä sille miksi tätä tapahtuu. Tietenkin jokaisella on vielä oma yksilöllinen tyylinsä ja etenkin aloittelijat kirjaavat usein epäolennaisiakin asioita kokemuksen puutteen vuoksi, se kirjaustyyli muuttuu kun kokemusta tulee. Ilman muuta varmasti tulee myös virhearviointeja etenkin kiireessä kirjoittaessa. Teksteihin tulee kirjata kaikki sen asiakkaan ja hoidon kannalta olennaiset asiat riittävällä tarkkuudella ja laajuudella. Tämä ei aina ole ollenkaan yksiselitteistä. Joskus esimerkiksi joku puolisoon liittyvä asia voi olla olennainen sen hoidettavana olevan asiakkaan tilanteen kannalta ja tässä joutuu tekemään näitä arviointeja miten ja mitä kirjoittaa. Varmasti kiireen ja työpaineen keskellä moni työntekijä vain pyrkii tekemään kirjauksensa nopeasti alta pois jolloin niitä virhearviointejakin tulee.

Erikoissairaanhoidosta ei ainakaan jokin vuosi näkynyt Kannan kautta sairaanhoitajien kirjaamia tietoja. Nykytilannetta en tiedä. Parisuhde asioissa tekivät hoitokielteisen kumppanin kohdalla niin, että hän sai käydä joillakin arviointi ajoilla parisuhteen toisen puolen ajoilla, jotta hoitava taho kykeni tekemään arviota tilanteesta, jonka jälkeen vasta ohjausta hänelle hakeutumaan omille ajoille perusterveydenhuollon kautta. Ja sinnehän sitten tuollainen hlö joko hakeutuu tai ei hakemaan lähetteen itselleenkin, jotta parisuhde asioita ja muuta voisi käsitellä. Näissäkään kohden ei Kantaan tullut mitään luettavaksi. Helpompaa elämä olikin, kun ei nähnyt kaikkia kirjauksia kuten nykyään näkee.

Vierailija kirjoitti:

Otetaan esimerkki. Nainen hakeutuu psyk sh vastaanotolle, koska hänen miehellä on todettu terminaalivaiheen syöpä ja se ahdistaa tätä perheenäitiä.

Mitä teistä pitäisi tuosta kirjata? Pitäisikö kirjata, että aviomies sairastunut terminaalivaiheen syöpään ja asiakas kokee voimakasta ahdistusta asian vuoksi? Vai pitäisikö kirjata, että asiakkaan läheisellä on vaikea elämäntilanne, ja tämä ahdistaa asiakasta? Vai vain, että asiakas tulee keskustelemaan perhetilanteestaan johtuvasta ahdistuksesta?

Mitä sinä haluaisit, jos olisit tuo asiakas? Nuo kaikkihan on totta, mutta lukija saa jokaisesta eri mielikuvan. Ainakaan oma organisaationi ei ohjeista asiasta mitään.

T. Hoitaja

Tähän on ihan ohjeistuskin, kolmannen osapuolen asioista ei kirjata. Itse kirjaisin, että pt on ahdistunut läheisen vakavasta sairastumisesta, ja tuosta kirjauksesta muistaisin kyllä, mistä oli puhe, mikäli pt olisi hoitosuhteessa ja tapaisin muutaman vkon välein.

sh

Hyvä 107. Vaikeaa minunkin on ymmärtää, jos työntekijä "ei mitään muista" tapaamastaan ihmisestä, vaikka potilaiden kokonaismäärä suuri onkin. Aika nopeasti minulla alkaa henkilön tapaamisessa hänen elämänkulkunsa elää mielessä pientenkin vinkinomaisten, itse tekemieni kirjausten avulla. On ehkä asennekysymys: kovalla kirjaamisella saa mielensä tyhjäksi, jos ei ole oppinut kantamaan informaatiota mielessään.

Eri asia ovat poikkeustilanteet kuten uhkaukset tai muu mahdollisesti juridisesti merkittävä tapahtuma vastaanotolla.

Itse pidän tapana puhua erityisesti uuden potilaan kanssa tästä kirjaamiasiasta, jolloin kukaan ei joudu kokemaan sitä selkänsä takana tapahtuvaksi vallankäytöksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, minähän en ole irtisanoutunut vaan puolet ison yhteisön työntekijöistä. Suurin syy sille miksi ette aikoja saa on se ettei kukaan jaksa työskentelyä mt- puolella nykyisissä olosuhteissa. Ei ole tekijöitä, meneekö jakeluun? Ihmiset irtisanoutuvat kun eivät jaksa tai joutuvat itse burnout- lomille. Kuten tästäkin ketjusta voimme lukea, niin nyt ei saisi enää kirjatakaan mitään. Voin kuule kertoa, että paljon helpompaa olis jos ei tarvitsisi mitää kirjata, mikään nautinto se ei ole. Ja mitä ikinä sinne on kirjattu, niin siihen ei sitten olla tyytyväisiä. Osa vainoharhaisista potilaista tulkitsee neutraalimmankin tekstin itseään loukkaavaksi.

Mielenterveysala on niin valtavassa kriisissä että nykymalli ei pysty enää auttamaan kuin päivystyksellistä hoitoa tarvitsevia. Pitää löytää jotain muita keinoja purkaa ennen kaikkea nuorten ahdistusta ja huonoa oloa kun jonoissa vastaanotolle ja terapiaan on tuhansia potilaita eikä uutta henkilökuntaa saada helvetillisiin työoloihin. Moni on vaihtanut kokonaan alaa kun ei yksinkertaisesti jaksa enää. Hoitotakuuta on turha odottaa nykyresursseilla. 

Yhdistykset ja seurakunnat?

Hankalaa vertaistuesta tosin auttaa, kun kuntoutetaan vaan puolikuntoiseksi asti.. Nuoremmat ovat saaneet enemmän apua ja tukea. Iäkkäämmät arkea kannattelevaa rupattelua ja korkeintaan opiskeluista jotain tukea. Jotkut iäkkäämmätkin toki muutakin lääkinnällistä kuntoutusta.

Ei meiltä ainakaan mitään arkea kannattelevaa rupattelua saa, ei pystytä sellaista tarjoamaan. Seurakunnat ja yhdistykset voisivat kyllä olla siinä suureksikin avuksi. Käytännössä meille saa uusi henkilö ajan hoidon tarpeen arviointiin. Jos todetaan hoidon tarve, tehdään hoitosuunnitelma, jonka mukaan hoito etenee. Hoitosuunnitelma voi lievissä tapauksissa olla esim. nettiterapia tai ryhmähoito. Keskivaikeat hoidetaan omilla vastaanotoilla ja vaikeat pyritään saamaan esh:oon. 

Siis tuo kannatteleva rupattelu on erikoissairaanhoidossa ollutta hoitoa aiemmilta vuosilta. Korona-aikana vaikeat toistuvat masennukset, anoreksia dg:t meni kokonaan puhelin soittoihin, joita harvennettiin kasvoja näkemättä.. Terveyskeskuksessa on sen jälkeen seurantaa harvakseltaan, useamman kk:n välein. Erikoissairaanhoito kertoi siirtoa suunnitellessa, että seuranta olisi puhelinsoittoja harvakseltaan. Siihen ei tk heti taipunut, mutta varmaankin ajallaan kokonaan .

Vertaistukiasiat varmaankin olisi monille hyvää tukea. Resursseja varmaan selviteltävä

Pulmaksi kyllä taitaa tulla se, että joitain tiputetaan kokonaan Kela:n eläkkeistä pois (kun ei enää ole aikoja tk:ssa..), joten miten sitten kenenkin kuntoutuminen voikaan edetä jatkossa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä 107. Vaikeaa minunkin on ymmärtää, jos työntekijä "ei mitään muista" tapaamastaan ihmisestä, vaikka potilaiden kokonaismäärä suuri onkin. Aika nopeasti minulla alkaa henkilön tapaamisessa hänen elämänkulkunsa elää mielessä pientenkin vinkinomaisten, itse tekemieni kirjausten avulla. On ehkä asennekysymys: kovalla kirjaamisella saa mielensä tyhjäksi, jos ei ole oppinut kantamaan informaatiota mielessään.

Eri asia ovat poikkeustilanteet kuten uhkaukset tai muu mahdollisesti juridisesti merkittävä tapahtuma vastaanotolla.

Itse pidän tapana puhua erityisesti uuden potilaan kanssa tästä kirjaamiasiasta, jolloin kukaan ei joudu kokemaan sitä selkänsä takana tapahtuvaksi vallankäytöksi.

Asiat muistaa sitä helpommin mitä enemmän samaa ihmistä on mahdollista hoitosuhteessa tavata ja mitä tutummaksi tämä tulee. Jos vaihtuvuutta on hyvin paljon, asiakasmäärät suuria ja hoitosuhteet lyhyitä on tosi hankalaa muistaa ihmisten asioita sotkematta niitä toisiinsa. Valitettavasti myös kuten tiedämme uupumus on alalla yleistä, ja uupunut työntekijä pystyy vieläkin huonommin kantamaan mielessään sitä suurta informaation määrää.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä 107. Vaikeaa minunkin on ymmärtää, jos työntekijä "ei mitään muista" tapaamastaan ihmisestä, vaikka potilaiden kokonaismäärä suuri onkin. Aika nopeasti minulla alkaa henkilön tapaamisessa hänen elämänkulkunsa elää mielessä pientenkin vinkinomaisten, itse tekemieni kirjausten avulla. On ehkä asennekysymys: kovalla kirjaamisella saa mielensä tyhjäksi, jos ei ole oppinut kantamaan informaatiota mielessään.

Eri asia ovat poikkeustilanteet kuten uhkaukset tai muu mahdollisesti juridisesti merkittävä tapahtuma vastaanotolla.

Itse pidän tapana puhua erityisesti uuden potilaan kanssa tästä kirjaamiasiasta, jolloin kukaan ei joudu kokemaan sitä selkänsä takana tapahtuvaksi vallankäytöksi.

Olen tehnyt yli 10 vuotta psyk puolella vastaanottotyötä. Tapaan kutakin asiakasta 1-7 kertaa, keskimäärin 4 kertaa. Eli aika vähän. Ja tämän reilun 10 vuoden aikana minulla on ollut yhteensä muutamia tuhansia asiakkaita. En minä kyllä todellakaan heitä kaikkia muista. Edes välttämättä kuukauden päästä. Mutta iso osa ihmisistä jää kyllä mieleen ja heidän tilanne myös. Muistan edelleen elävästi muutamia asiakkaita 10 vuoden takaa. Mutta tosiaan, monta on niitäkin mistä minulla ei ole mitään muistikuvaa. Osa on saattanut vuosia myöhemmin tulla uudelleen vastaanotolleni enkä ole muistanut koko ihmistä ollenkaan, olen vain kirjauksista nähnyt, että olen tavannut tämän ihmisen 3 kertaa 5 vuotta sitten. Syytän tästä työmäärää ja liukuhihnamaista meinikiä työssä. Asiakkaita pitää tavata päivässä 6 kpl, välillä enemmänkin. Taukoja asiakkaiden välillä ei juuri ole. Kun yksi poistuu huoneesta niin melkein samalla oven avauksella on otettava seuraava sisään eikä itsellä ole aikaa siinä välillä ollenkaan prosessoida niitä caseja tarkemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, minähän en ole irtisanoutunut vaan puolet ison yhteisön työntekijöistä. Suurin syy sille miksi ette aikoja saa on se ettei kukaan jaksa työskentelyä mt- puolella nykyisissä olosuhteissa. Ei ole tekijöitä, meneekö jakeluun? Ihmiset irtisanoutuvat kun eivät jaksa tai joutuvat itse burnout- lomille. Kuten tästäkin ketjusta voimme lukea, niin nyt ei saisi enää kirjatakaan mitään. Voin kuule kertoa, että paljon helpompaa olis jos ei tarvitsisi mitää kirjata, mikään nautinto se ei ole. Ja mitä ikinä sinne on kirjattu, niin siihen ei sitten olla tyytyväisiä. Osa vainoharhaisista potilaista tulkitsee neutraalimmankin tekstin itseään loukkaavaksi.

Mielenterveysala on niin valtavassa kriisissä että nykymalli ei pysty enää auttamaan kuin päivystyksellistä hoitoa tarvitsevia. Pitää löytää jotain muita keinoja purkaa ennen kaikkea nuorten ahdistusta ja huonoa oloa kun jonoissa vastaanotolle ja terapiaan on tuhansia potilaita eikä uutta henkilökuntaa saada helvetillisiin työoloihin. Moni on vaihtanut kokonaan alaa kun ei yksinkertaisesti jaksa enää. Hoitotakuuta on turha odottaa nykyresursseilla. 

Yhdistykset ja seurakunnat?

Hankalaa vertaistuesta tosin auttaa, kun kuntoutetaan vaan puolikuntoiseksi asti.. Nuoremmat ovat saaneet enemmän apua ja tukea. Iäkkäämmät arkea kannattelevaa rupattelua ja korkeintaan opiskeluista jotain tukea. Jotkut iäkkäämmätkin toki muutakin lääkinnällistä kuntoutusta.

Ei meiltä ainakaan mitään arkea kannattelevaa rupattelua saa, ei pystytä sellaista tarjoamaan. Seurakunnat ja yhdistykset voisivat kyllä olla siinä suureksikin avuksi. Käytännössä meille saa uusi henkilö ajan hoidon tarpeen arviointiin. Jos todetaan hoidon tarve, tehdään hoitosuunnitelma, jonka mukaan hoito etenee. Hoitosuunnitelma voi lievissä tapauksissa olla esim. nettiterapia tai ryhmähoito. Keskivaikeat hoidetaan omilla vastaanotoilla ja vaikeat pyritään saamaan esh:oon. 

Siis tuo kannatteleva rupattelu on erikoissairaanhoidossa ollutta hoitoa aiemmilta vuosilta. Korona-aikana vaikeat toistuvat masennukset, anoreksia dg:t meni kokonaan puhelin soittoihin, joita harvennettiin kasvoja näkemättä.. Terveyskeskuksessa on sen jälkeen seurantaa harvakseltaan, useamman kk:n välein. Erikoissairaanhoito kertoi siirtoa suunnitellessa, että seuranta olisi puhelinsoittoja harvakseltaan. Siihen ei tk heti taipunut, mutta varmaankin ajallaan kokonaan .

Vertaistukiasiat varmaankin olisi monille hyvää tukea. Resursseja varmaan selviteltävä

Pulmaksi kyllä taitaa tulla se, että joitain tiputetaan kokonaan Kela:n eläkkeistä pois (kun ei enää ole aikoja tk:ssa..), joten miten sitten kenenkin kuntoutuminen voikaan edetä jatkossa.

"Siihen ei tk heti taipunut" - Anteeksi nyt, mutta ei tk:ssa ole mahdollisuutta tarjota rupattelua, ei edes puhelimessa. Muuten jää hoitoa tarvitsevat potilaat hoitamatta. Yksinäisyydestä kärsivät vanhukset ohjataan hyvin nopeasti tk:sta kolmannen sektorin tai seurakunnan keskusteluryhmiin rupattelemaan. Harmi, että esh:ssa ei aina ymmärretä tätä. Sen kyllä ymmärrän, että jos henkilöllä ei ole esh:n tarvetta, hänet ohjataan sieltä ulos ja tk:n vastuulla on ohjata sitten noihin rupatteluryhmiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä 107. Vaikeaa minunkin on ymmärtää, jos työntekijä "ei mitään muista" tapaamastaan ihmisestä, vaikka potilaiden kokonaismäärä suuri onkin. Aika nopeasti minulla alkaa henkilön tapaamisessa hänen elämänkulkunsa elää mielessä pientenkin vinkinomaisten, itse tekemieni kirjausten avulla. On ehkä asennekysymys: kovalla kirjaamisella saa mielensä tyhjäksi, jos ei ole oppinut kantamaan informaatiota mielessään.

Eri asia ovat poikkeustilanteet kuten uhkaukset tai muu mahdollisesti juridisesti merkittävä tapahtuma vastaanotolla.

Itse pidän tapana puhua erityisesti uuden potilaan kanssa tästä kirjaamiasiasta, jolloin kukaan ei joudu kokemaan sitä selkänsä takana tapahtuvaksi vallankäytöksi.

Asiat muistaa sitä helpommin mitä enemmän samaa ihmistä on mahdollista hoitosuhteessa tavata ja mitä tutummaksi tämä tulee. Jos vaihtuvuutta on hyvin paljon, asiakasmäärät suuria ja hoitosuhteet lyhyitä on tosi hankalaa muistaa ihmisten asioita sotkematta niitä toisiinsa. Valitettavasti myös kuten tiedämme uupumus on alalla yleistä, ja uupunut työntekijä pystyy vieläkin huonommin kantamaan mielessään sitä suurta informaation määrää.

Hoitajat myös kirjaavat, että jotkut puhuu vuolaasti ja sillähän niitä mahdollisia kirjausvirheitä kirjauksen alussa alustetaan.. Muuallahan sitä ne jotkut hoidossa kävijät kuunnellaan muita, eikä olla äänessä.

Joskus ennen on kelvannut kuntoutujan/hoidettavan kirjoittaminen. Silloin ei todennäköisesti tulisi niin paljoa kirjausvirheitä, eikä väärin ymmärryksiä. Pääasiathan voisi kirjoittaa etukäteen ja työntekijä lukisi ne sovitulla ajalla. Onnistuuko tuollainen nykyään missään?

Osa kuntoutujista pitää omia puolijaan ja vaatii tietyt odottamansa asiat. Osa taas on oppinut tekemään niin kuin hoitava tahomäärää. Yhteistyö ei kummallakaan tavalla toimi kunnolla.

Kun tietäisi edes ne tk:n hoitokäytännöt niin ei edes vahingossakaan kuluttaisi ajan varausaikoja. Omatoimista yksityisellä labroissa käyntiä tietty voi olla ilman lääkärin seurantaa sen aikaa, kun Kela on kuvioissa mukana jompana kumpana työkyvyttömyyseläkkeenä. Syömisistä saa säästettyä, osasta lääkkeistä ei. Kenenkään terveydenhuollossa ei tarvitse silloin olla vastuussa niistä labroista tms.

Päänmagneettikuvia varatessa yksityispuolelta kyllä lääkäri ohjattiin nappaamaan kiinni asioista, vaikka sitä ei ollut tarkoitus edes varata, kun olisi ollut turhan kallista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pari kertaa lukenut tietojani kannasta ja lopetin sen kun tuli aina niin paha mieli. Hammashygienisti oli kirjannut että minulla on sähköhammasharja vaikka sanoin että ei ole. Ja psykologi oli kirjannut että näytin homssuiselta vaikka olin peseytynyt, hajustautunut, kammannut hiukseni ja minulla oli puhtaat ja ehjät vaatteet päällä. Pitäkää kantanne.

Täytyy kyllä sanoa, että tämä on se tyyli, jota en tajua. Kaikki kuvaukset ulkonäöstä tyyliin ikäistään vanhemman näköinen, päihteenkäyttäjän habitus, yms ovat paitsi loukkaavia myös aika vähän informaatiota antavia. Likaisesta ihmisestä kirjaan aina tyylin "pt kertoo, ettei jaksa peseytyä eikä harjata hampaitaan". Nuo edellä mainitut ovat kollegoiden/lääkärin kirjaamia ja niitä on sitten kiva potilaan lueskella Kannasta. 

Muutoin keskusteluun, kovin niukka kirjaaminen vaikeuttaa myös seuraavan työntekijän työtä, jos kirjauksessa lukee, että ristiriitoja perhesuhteissa, tämä ei kerro mitään (olettaen että em asialla on merkitystä pt:n voinnin kannalta). Ylivoimaisesti suurin kritiikki potilailta tulee siitä, että joutuu samat asiat kertomaan uudelleen ja uudelleen terveydenhuollossa asioidessaan.

psyk.sh

Tuo olikin hyvä, "pt kertoo, ettei jaksa peseytyä eikä harjata hampaitaan". Kiitti vinkistä. On paljon kohteliaampi tapa kuin todeta että on epäsiisti tai homssuinen habitus. Käytän jatkossa tuota. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä 107. Vaikeaa minunkin on ymmärtää, jos työntekijä "ei mitään muista" tapaamastaan ihmisestä, vaikka potilaiden kokonaismäärä suuri onkin. Aika nopeasti minulla alkaa henkilön tapaamisessa hänen elämänkulkunsa elää mielessä pientenkin vinkinomaisten, itse tekemieni kirjausten avulla. On ehkä asennekysymys: kovalla kirjaamisella saa mielensä tyhjäksi, jos ei ole oppinut kantamaan informaatiota mielessään.

Eri asia ovat poikkeustilanteet kuten uhkaukset tai muu mahdollisesti juridisesti merkittävä tapahtuma vastaanotolla.

Itse pidän tapana puhua erityisesti uuden potilaan kanssa tästä kirjaamiasiasta, jolloin kukaan ei joudu kokemaan sitä selkänsä takana tapahtuvaksi vallankäytöksi.

Asiat muistaa sitä helpommin mitä enemmän samaa ihmistä on mahdollista hoitosuhteessa tavata ja mitä tutummaksi tämä tulee. Jos vaihtuvuutta on hyvin paljon, asiakasmäärät suuria ja hoitosuhteet lyhyitä on tosi hankalaa muistaa ihmisten asioita sotkematta niitä toisiinsa. Valitettavasti myös kuten tiedämme uupumus on alalla yleistä, ja uupunut työntekijä pystyy vieläkin huonommin kantamaan mielessään sitä suurta informaation määrää.

Hoitajat myös kirjaavat, että jotkut puhuu vuolaasti ja sillähän niitä mahdollisia kirjausvirheitä kirjauksen alussa alustetaan.. Muuallahan sitä ne jotkut hoidossa kävijät kuunnellaan muita, eikä olla äänessä.

Joskus ennen on kelvannut kuntoutujan/hoidettavan kirjoittaminen. Silloin ei todennäköisesti tulisi niin paljoa kirjausvirheitä, eikä väärin ymmärryksiä. Pääasiathan voisi kirjoittaa etukäteen ja työntekijä lukisi ne sovitulla ajalla. Onnistuuko tuollainen nykyään missään?

Osa kuntoutujista pitää omia puolijaan ja vaatii tietyt odottamansa asiat. Osa taas on oppinut tekemään niin kuin hoitava tahomäärää. Yhteistyö ei kummallakaan tavalla toimi kunnolla.

Kun tietäisi edes ne tk:n hoitokäytännöt niin ei edes vahingossakaan kuluttaisi ajan varausaikoja. Omatoimista yksityisellä labroissa käyntiä tietty voi olla ilman lääkärin seurantaa sen aikaa, kun Kela on kuvioissa mukana jompana kumpana työkyvyttömyyseläkkeenä. Syömisistä saa säästettyä, osasta lääkkeistä ei. Kenenkään terveydenhuollossa ei tarvitse silloin olla vastuussa niistä labroista tms.

Päänmagneettikuvia varatessa yksityispuolelta kyllä lääkäri ohjattiin nappaamaan kiinni asioista, vaikka sitä ei ollut tarkoitus edes varata, kun olisi ollut turhan kallista

Toitpa esiin hyvän pointin, Ehkä joskus tulevaisuudessa saadaan noihin teksteihin sellainenkin mahdollisuus kuin potilaan oma kirjaus. Kyllä asiantuntijan näkemys silti varmasti säilyy jatkossakin, mutta voisi siellä siis olla hyvinkin myös mukana se potilasnäkökulma omana tekstinään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin kukaan työntekijä rakastaa ylipäätään sinne kantaan kirjoittamista. Pakollinen paha joka on vaan tehtävä kun määräykset ovat sellaiset.

Miksi sitten ei tiivistetä ja kirjoiteta vain olennaista? Pääsisi työntekijäkin vähemmällä, kun ihan jokaista sanaa ei sinne Kantaan kopioi, mikä potilas suustaan päästää. Sillä ei liene potilaan hoidon kannalta merkitystä onko hän syönyt porkkanaa vai bataattia ellei kysessää ole allergiatutkimus. 

Itseasiassa on merkitystä sydän ja verisuonisairauksien ja diabeteksen ymv hoidon kannalta mitä se asiakas suuhunsa pistää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä 107. Vaikeaa minunkin on ymmärtää, jos työntekijä "ei mitään muista" tapaamastaan ihmisestä, vaikka potilaiden kokonaismäärä suuri onkin. Aika nopeasti minulla alkaa henkilön tapaamisessa hänen elämänkulkunsa elää mielessä pientenkin vinkinomaisten, itse tekemieni kirjausten avulla. On ehkä asennekysymys: kovalla kirjaamisella saa mielensä tyhjäksi, jos ei ole oppinut kantamaan informaatiota mielessään.

Eri asia ovat poikkeustilanteet kuten uhkaukset tai muu mahdollisesti juridisesti merkittävä tapahtuma vastaanotolla.

Itse pidän tapana puhua erityisesti uuden potilaan kanssa tästä kirjaamiasiasta, jolloin kukaan ei joudu kokemaan sitä selkänsä takana tapahtuvaksi vallankäytöksi.

Asiat muistaa sitä helpommin mitä enemmän samaa ihmistä on mahdollista hoitosuhteessa tavata ja mitä tutummaksi tämä tulee. Jos vaihtuvuutta on hyvin paljon, asiakasmäärät suuria ja hoitosuhteet lyhyitä on tosi hankalaa muistaa ihmisten asioita sotkematta niitä toisiinsa. Valitettavasti myös kuten tiedämme uupumus on alalla yleistä, ja uupunut työntekijä pystyy vieläkin huonommin kantamaan mielessään sitä suurta informaation määrää.

Hoitajat myös kirjaavat, että jotkut puhuu vuolaasti ja sillähän niitä mahdollisia kirjausvirheitä kirjauksen alussa alustetaan.. Muuallahan sitä ne jotkut hoidossa kävijät kuunnellaan muita, eikä olla äänessä.

Joskus ennen on kelvannut kuntoutujan/hoidettavan kirjoittaminen. Silloin ei todennäköisesti tulisi niin paljoa kirjausvirheitä, eikä väärin ymmärryksiä. Pääasiathan voisi kirjoittaa etukäteen ja työntekijä lukisi ne sovitulla ajalla. Onnistuuko tuollainen nykyään missään?

Osa kuntoutujista pitää omia puolijaan ja vaatii tietyt odottamansa asiat. Osa taas on oppinut tekemään niin kuin hoitava tahomäärää. Yhteistyö ei kummallakaan tavalla toimi kunnolla.

Kun tietäisi edes ne tk:n hoitokäytännöt niin ei edes vahingossakaan kuluttaisi ajan varausaikoja. Omatoimista yksityisellä labroissa käyntiä tietty voi olla ilman lääkärin seurantaa sen aikaa, kun Kela on kuvioissa mukana jompana kumpana työkyvyttömyyseläkkeenä. Syömisistä saa säästettyä, osasta lääkkeistä ei. Kenenkään terveydenhuollossa ei tarvitse silloin olla vastuussa niistä labroista tms.

Päänmagneettikuvia varatessa yksityispuolelta kyllä lääkäri ohjattiin nappaamaan kiinni asioista, vaikka sitä ei ollut tarkoitus edes varata, kun olisi ollut turhan kallista

Toitpa esiin hyvän pointin, Ehkä joskus tulevaisuudessa saadaan noihin teksteihin sellainenkin mahdollisuus kuin potilaan oma kirjaus. Kyllä asiantuntijan näkemys silti varmasti säilyy jatkossakin, mutta voisi siellä siis olla hyvinkin myös mukana se potilasnäkökulma omana tekstinään. 

En kyllä tosiaankaan rupeisi itse kirjaamaan yhtään mitään.

-potilas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, minähän en ole irtisanoutunut vaan puolet ison yhteisön työntekijöistä. Suurin syy sille miksi ette aikoja saa on se ettei kukaan jaksa työskentelyä mt- puolella nykyisissä olosuhteissa. Ei ole tekijöitä, meneekö jakeluun? Ihmiset irtisanoutuvat kun eivät jaksa tai joutuvat itse burnout- lomille. Kuten tästäkin ketjusta voimme lukea, niin nyt ei saisi enää kirjatakaan mitään. Voin kuule kertoa, että paljon helpompaa olis jos ei tarvitsisi mitää kirjata, mikään nautinto se ei ole. Ja mitä ikinä sinne on kirjattu, niin siihen ei sitten olla tyytyväisiä. Osa vainoharhaisista potilaista tulkitsee neutraalimmankin tekstin itseään loukkaavaksi.

Mielenterveysala on niin valtavassa kriisissä että nykymalli ei pysty enää auttamaan kuin päivystyksellistä hoitoa tarvitsevia. Pitää löytää jotain muita keinoja purkaa ennen kaikkea nuorten ahdistusta ja huonoa oloa kun jonoissa vastaanotolle ja terapiaan on tuhansia potilaita eikä uutta henkilökuntaa saada helvetillisiin työoloihin. Moni on vaihtanut kokonaan alaa kun ei yksinkertaisesti jaksa enää. Hoitotakuuta on turha odottaa nykyresursseilla. 

Yhdistykset ja seurakunnat?

Hankalaa vertaistuesta tosin auttaa, kun kuntoutetaan vaan puolikuntoiseksi asti.. Nuoremmat ovat saaneet enemmän apua ja tukea. Iäkkäämmät arkea kannattelevaa rupattelua ja korkeintaan opiskeluista jotain tukea. Jotkut iäkkäämmätkin toki muutakin lääkinnällistä kuntoutusta.

Ei meiltä ainakaan mitään arkea kannattelevaa rupattelua saa, ei pystytä sellaista tarjoamaan. Seurakunnat ja yhdistykset voisivat kyllä olla siinä suureksikin avuksi. Käytännössä meille saa uusi henkilö ajan hoidon tarpeen arviointiin. Jos todetaan hoidon tarve, tehdään hoitosuunnitelma, jonka mukaan hoito etenee. Hoitosuunnitelma voi lievissä tapauksissa olla esim. nettiterapia tai ryhmähoito. Keskivaikeat hoidetaan omilla vastaanotoilla ja vaikeat pyritään saamaan esh:oon. 

Siis tuo kannatteleva rupattelu on erikoissairaanhoidossa ollutta hoitoa aiemmilta vuosilta. Korona-aikana vaikeat toistuvat masennukset, anoreksia dg:t meni kokonaan puhelin soittoihin, joita harvennettiin kasvoja näkemättä.. Terveyskeskuksessa on sen jälkeen seurantaa harvakseltaan, useamman kk:n välein. Erikoissairaanhoito kertoi siirtoa suunnitellessa, että seuranta olisi puhelinsoittoja harvakseltaan. Siihen ei tk heti taipunut, mutta varmaankin ajallaan kokonaan .

Vertaistukiasiat varmaankin olisi monille hyvää tukea. Resursseja varmaan selviteltävä

Pulmaksi kyllä taitaa tulla se, että joitain tiputetaan kokonaan Kela:n eläkkeistä pois (kun ei enää ole aikoja tk:ssa..), joten miten sitten kenenkin kuntoutuminen voikaan edetä jatkossa.

"Siihen ei tk heti taipunut" - Anteeksi nyt, mutta ei tk:ssa ole mahdollisuutta tarjota rupattelua, ei edes puhelimessa. Muuten jää hoitoa tarvitsevat potilaat hoitamatta. Yksinäisyydestä kärsivät vanhukset ohjataan hyvin nopeasti tk:sta kolmannen sektorin tai seurakunnan keskusteluryhmiin rupattelemaan. Harmi, että esh:ssa ei aina ymmärretä tätä. Sen kyllä ymmärrän, että jos henkilöllä ei ole esh:n tarvetta, hänet ohjataan sieltä ulos ja tk:n vastuulla on ohjata sitten noihin rupatteluryhmiin. 

Ymmärretään varmaan tuolla rupattelu sanalla eri asioita. Eli tarkoitin mm. perhearjen haasteista kertomista ja pohtimista, miten selvitä niistä. Sellaisia asioita perheen vanhemman jaksamisen kannalta ei voi mennä juttelemaan minne tahansa ryhmiin. Ja sitten muita vakavampia asioita. BDI 30 on sellainen tilanne, jolla kirjataan erikoissairaanhoidosta pois todeten ettei ole hoidon tarvetta.. BDI 38 ennen osastolla hoidossa ollessa eli liian aikaisinko ne sinnekin on ennen ihmisiä ohjanneet.

Ihannekirjausohjeissa on mm. sellainen alaotsikko kuin "potilaan käsitys oireistaan ja ongelmistaan", mikä on siis erikseen kysyttävä, paljon yleiskirjaamista analyyttisempi kysymys.

Nykyäänhän kirjataan paljolti omin käsin. Ei niin kovin kauan sitten sihteeri kirjoitti sanelusta koko henkilökunnan käyntitekstit. Olen saanut käsityksen, että nuoret hoitajat eivät ole oppineet sanelemaan. Alkuunhan se voikin olla vaikeaa, mutta pidemmän päälle kuormittaa kirjoittamista vähemmän.