Avioeron vuoksi sairauslomaa?

Luin ensimmäisen sivun kommentteja ja en voi kuin ihmetellä, jälleen kerran, kuinka täydellisiä tampioita ja ihmisen psyykeestä mitään tietämättömiä tapauksia täällä pyöriikään🤔😱.

Avioero luokitellaan yhdeksi ihmiselämän suurimmiksi kriiseiksi ja se väistämättä vaikuttaa ihmisen jaksamiseen ja vointiin, yleensä negatiivisesti.

Sinä ap et ole työkunnossa, sinulla on shokki, järkytys, suru menossa, kohta ellei jo nyt, myös viha jne.

Miten joku voi sanoa, että hae palkatonta tai ota lomaa, ap oireilee elämänsä kriisin kanssa ja se vaikuttaa heikentävästi hänen psykofyysiseen terveyteensä ja todellakin työssä selviytymiseen ja vieläpä työ jossa jonkinasteisessa vastuussa muiden ihmisten hyvinvoinnista.

Ap, varaa aika lääkärille, se on tilanteessasi täysin ok ja erittäin suotavaa ja tarpeen! Ja yritä saada buukattua myös työterveyspsykologille aika, luulen, että lääkäri sitä sinulle tarjoaakin, meillä kuuluu pakettiin 5 käyntiä siellä, jos tarve on.

Voimia sinulle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun näiltä kommentoijilta kuolee yllättäen oma lapsi tai puoliso, niin toivottavasti muistatte että "suru ei ole sairaus" ja että pomon ei kuulu maksaa teidän nyyhkyttelystä. Eli ei sitten mitään saikkuja päivääkään vaan reippaasti töihin!

Minulta kuoli puoliso yllättäen. Oikeasti en muista seuraavasta päivästä mitään, mutta jälkeen päin huomasin, että työnantaja oli sen merkinnyt saldovapaaksi ja työterveydestä sain sitä seuraavat 2 päivää sairaslomaa juuri tuolla kommentilla, että suru ei ole sairaus. Eli 3 päivää poissa töistä puolison yllättävän kuoleman jälkeen.

Ei suru ole sairaus, mutta se aiheuttaa sellaisia fyysisiä ja psyykkisiä oireita jotka vaikeuttavat työntekoa. Tunteeton lääkäri sattunut sinulle. Kyllä näistä usein saa useamman viikon sairaslomaa. Näinköhän työnantaja ja työterveyslääkäri itse olisivat työkuntoisia pari päivää puolison kuoleman jälkeen. Tuskin.

Lääkäri ei päätä sairausloman palkallisuudesta. Palkattomana voi toki olla pois vaikka vuoden, jos siltä tuntuu. Ihmiset ovat myös erilaisia ja toipuvat eri tahtiin. Muistan ala-asteella, miten opettajani tuli töihin maanantaina, kun miehensä oli kuollut viikonloppuna. Ymmärtääkseni halusi itse tulla ja pyysi vielä meitä laulamaan miehensä lempilaulun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti saat sairaslomaa äkillisen stressireaktion tai masennuksen takia. Rohkeasti vain lääkäriin. Paljon voimia sinulle. Aina ei ole pakko jaksaa.

Ei se ole masennusta, jos on eron takia vähän aikaa surullinen ja stressaantunut. 

Se tietenkin on masennusta, kun jää 18-vuotiaana loppuelämäksi kotiin muiden elätettäväksi, nyyhkistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi saada sairaslomaa esimerkiksi diagnoosilla "akuutti stressireaktio". Mene lääkäriin, kerro voinnistasi. Hän todennäköisesti kirjoittaa pari päivää tai viikkoa tai kysyy, kuinka pitkään tarvitsisit. Jos ei kirjoita oma-aloittesesti, sano että tarvisit mielestäsi sairaslomaa koska työkyky on alentunut ja saatat jopa vaarantaa muita töissä.

Lääkäri vastaa: "Voin kirjoittaa sinulle sairaslomaa, mutta palkallista se ei ole". 

Lääkäri antaa annostaan oman näkemyksensä asiasta. Hän ei esim päätä poissaolosta, palkasta, jne.

Ei kukaan ole sanoanutkaan, että lääkäri niistä asioista päättää. Mutta lääkäri voi ihan hyvin kertoa potilaalle, mikä on tilanne ja käytäntö tässä  tapauksessa. Potilas voi sitten siltä pohjalta harkita, tarvitseeko kuitenkaan sitä saikkua vai olisiko sittenkin työkykyinen. 

Ehkä ei ole nyt sanonut, mutta monilla on käsitys, että lääkärintodistus on joku vapaalippu ylimääräiseen lomaan ja lääkäriin voi vaan kävellä pyytämään sitä lappua.

Vierailija kirjoitti:

Luin ensimmäisen sivun kommentteja ja en voi kuin ihmetellä, jälleen kerran, kuinka täydellisiä tampioita ja ihmisen psyykeestä mitään tietämättömiä tapauksia täällä pyöriikään🤔😱.

Avioero luokitellaan yhdeksi ihmiselämän suurimmiksi kriiseiksi ja se väistämättä vaikuttaa ihmisen jaksamiseen ja vointiin, yleensä negatiivisesti.

Sinä ap et ole työkunnossa, sinulla on shokki, järkytys, suru menossa, kohta ellei jo nyt, myös viha jne.

Miten joku voi sanoa, että hae palkatonta tai ota lomaa, ap oireilee elämänsä kriisin kanssa ja se vaikuttaa heikentävästi hänen psykofyysiseen terveyteensä ja todellakin työssä selviytymiseen ja vieläpä työ jossa jonkinasteisessa vastuussa muiden ihmisten hyvinvoinnista.

Ap, varaa aika lääkärille, se on tilanteessasi täysin ok ja erittäin suotavaa ja tarpeen! Ja yritä saada buukattua myös työterveyspsykologille aika, luulen, että lääkäri sitä sinulle tarjoaakin, meillä kuuluu pakettiin 5 käyntiä siellä, jos tarve on.

Voimia sinulle

Lässyn lässyn. Milloin normaalista elämästä on tullut noin raskas ponnistus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä on taas tunteetonta porukkaa palstalla. Kyllä suru voi tehdä ihmisestä sairaan ja työkyvyttömän jopa tehokkaammin kuin moni fyysinen asia.

Ei realismissa ja Suomen lain tuntemissa ole mitään tunteetonta. Faktat ovat faktoja, vaikka miten olisi surullinen. 

Näyttääpä olevan. Olet ilmeisesti toistaiseksi suurilta suruilta välttynyt. Onnea siitä. Ehkä sinulla on myös sen verran sukanvarressa, että palkaton pitkäkin loma ei haittaa. Kannattaisi kuitenkin laittaa vähän empatiaa peliin. Omakin tilanteesi voi muuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun näiltä kommentoijilta kuolee yllättäen oma lapsi tai puoliso, niin toivottavasti muistatte että "suru ei ole sairaus" ja että pomon ei kuulu maksaa teidän nyyhkyttelystä. Eli ei sitten mitään saikkuja päivääkään vaan reippaasti töihin!

Jos ihmiseltä kuolee lapsi, siinä on kyllä viimeisenä mielessä saako saikulta palkkaa vai ei. Valoja päälle nyt!

Silloinkaan sairausloman koodiksi ei kirjata surua vaan esim masennus. Meillä kuoli lapsi kohtuun, minä sain äitiyspäivärahaa, mutta miehellä ei ollut oikeutta mihinkään tukeen.

Suru ei ole masennusta. Jos lapsi tai muu läheinen kuolee, sairausloman peruste on akuutti stressireaktio. Masennus tulee kysymykseen vasta, jos ihminen sairastuu surun seurauksena masennukseen ja ei tapahdu päivässä tai kahdessa tai edes viikossa tai kahdessa. Valoja päälle ihan oikeasti!

Käytäntö on osoittanut, että valitettavan usein "tavanomaisesti sureville vanhemmille kirjoitetaan sairausloman perusteeksi masennusdiagnoosi.

Yksikään edes alkeiden tasolla kartalla oleva lääkäri ei niin tee. Masennus on sairaus, suru ei. 

Kyllä tekee. Olet siinä oikeassa ettei suru ole sairaus, mutta se saattaa johtaa sairauksiin, kuten masennukseen. Ei lääkäri voi surevaa ihmistä töihinkään laittaa ja hän voi eettisiä näkökulmasta kirjoittaa sen sairausloman jollakin sairauskoodilla.

Ei tee. Lääkäri ei ole tehtäviensä tasalla, jos hän diagnosoi suru heti alkuvaiheessa masennukseksi. Oikea diagnoosi on akuutti stressireaktio. Masennus voi tulla kysymykseen vasta, jos tilanne pitkittyy ja masennuksen tunnupiirteet täyttyvät vielä viikojenkin jälkeen tapahtumasta. Masennusdiagnoosi ei ole ainut tapa saada ihminen sairauslomalle. Eikä ole eettistä kirjoittaa syyksi sairautta, jota ihmisellä ei ole. 

Tottakai haet sairauslomaa jos olet ahdistunut ja itkuinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun näiltä kommentoijilta kuolee yllättäen oma lapsi tai puoliso, niin toivottavasti muistatte että "suru ei ole sairaus" ja että pomon ei kuulu maksaa teidän nyyhkyttelystä. Eli ei sitten mitään saikkuja päivääkään vaan reippaasti töihin!

Minulta kuoli puoliso yllättäen. Oikeasti en muista seuraavasta päivästä mitään, mutta jälkeen päin huomasin, että työnantaja oli sen merkinnyt saldovapaaksi ja työterveydestä sain sitä seuraavat 2 päivää sairaslomaa juuri tuolla kommentilla, että suru ei ole sairaus. Eli 3 päivää poissa töistä puolison yllättävän kuoleman jälkeen.

Kannattaa ottaa riittävän kattavasti selvää niistä omista laillisista oikeuksista. Työntekijällä on oikeus tilapäiseen poissaoloon työstä, jos hänen puolisonsa kuolee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä on taas tunteetonta porukkaa palstalla. Kyllä suru voi tehdä ihmisestä sairaan ja työkyvyttömän jopa tehokkaammin kuin moni fyysinen asia.

Ei realismissa ja Suomen lain tuntemissa ole mitään tunteetonta. Faktat ovat faktoja, vaikka miten olisi surullinen. 

Näyttääpä olevan. Olet ilmeisesti toistaiseksi suurilta suruilta välttynyt. Onnea siitä. Ehkä sinulla on myös sen verran sukanvarressa, että palkaton pitkäkin loma ei haittaa. Kannattaisi kuitenkin laittaa vähän empatiaa peliin. Omakin tilanteesi voi muuttua.

Mitä oikein sekoilet? Ei se, että tunnistaa tosiasiat tarkoita, ettei olisi koskaan kokenut suuria suruja. Laki ei tunne sellaista käsitettä kuin empatia ja työnantajalla on oikeus toimia lain määrittämällä tavalla. Yksi tällainen tapa on kieltätyä maksamasta palkkaa, jos ihminen hakee saikkua avioeron takia. Tähän ei vaikuta millään tavalla se, mikä minun tilanteeni tai kokemushistoriani on. Laki on kaikille sama. 

Ei ole. Sinulla on iso kriisi. Kenelläkään ei ole oikeutta tulla arvostelemaan tai vähättelemään sinun omaa kokemusta asiasta.

Suosittelen työterveydestä pyytämään keskusteluapua saikun lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun näiltä kommentoijilta kuolee yllättäen oma lapsi tai puoliso, niin toivottavasti muistatte että "suru ei ole sairaus" ja että pomon ei kuulu maksaa teidän nyyhkyttelystä. Eli ei sitten mitään saikkuja päivääkään vaan reippaasti töihin!

Minulta kuoli puoliso yllättäen. Oikeasti en muista seuraavasta päivästä mitään, mutta jälkeen päin huomasin, että työnantaja oli sen merkinnyt saldovapaaksi ja työterveydestä sain sitä seuraavat 2 päivää sairaslomaa juuri tuolla kommentilla, että suru ei ole sairaus. Eli 3 päivää poissa töistä puolison yllättävän kuoleman jälkeen.

Kannattaa ottaa riittävän kattavasti selvää niistä omista laillisista oikeuksista. Työntekijällä on oikeus tilapäiseen poissaoloon työstä, jos hänen puolisonsa kuolee.

Kyllä, palkattomana. 

Vierailija kirjoitti:

En olisi niinkään varma, että työterveys tai varsinkaan työnantaja hyväksyy "sairaus"loman syyksi sen, että aikuinen ihminen ei pysty elämään normaalien elämänmuutosten kanssa. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu eikä ole työnantajan tehtävä maksaa siitä, että sinä et osaa erottaa työtä ja vapaa-aikaa toisistaan. 

Menkää nyt jo muualle aukomaan päätänne. Itse tuskin edes töissä käytte. Ap, voit hakea sairauslomaa. Tuossa joku aiemmin kirjoittikin jo siitä.

Työterveyteen mars mars. Kerrot siellä tuntemuksista. Saat sairaslomaa. Niin ne tarjosi mullekkin. En halunnut, kun töissä oli helpompi olla entä kotona.

Jos ei ole työkykynen, ei ole työkykynen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä on taas tunteetonta porukkaa palstalla. Kyllä suru voi tehdä ihmisestä sairaan ja työkyvyttömän jopa tehokkaammin kuin moni fyysinen asia.

Ei realismissa ja Suomen lain tuntemissa ole mitään tunteetonta. Faktat ovat faktoja, vaikka miten olisi surullinen. 

Näyttääpä olevan. Olet ilmeisesti toistaiseksi suurilta suruilta välttynyt. Onnea siitä. Ehkä sinulla on myös sen verran sukanvarressa, että palkaton pitkäkin loma ei haittaa. Kannattaisi kuitenkin laittaa vähän empatiaa peliin. Omakin tilanteesi voi muuttua.

Tulen lässyttämään sinulle empatiasta siinä kohtaa kun työnantajasi ilmoittaa, että avioeron takia ei saa palkallista lomaa. Katsotaan sitten vieläkö koet aiheelliseksi tehdä oletuksia tuntemattomien ihmisten tilanteista, joista et tiedä v¨ttuakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En olisi niinkään varma, että työterveys tai varsinkaan työnantaja hyväksyy "sairaus"loman syyksi sen, että aikuinen ihminen ei pysty elämään normaalien elämänmuutosten kanssa. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu eikä ole työnantajan tehtävä maksaa siitä, että sinä et osaa erottaa työtä ja vapaa-aikaa toisistaan. 

Menkää nyt jo muualle aukomaan päätänne. Itse tuskin edes töissä käytte. Ap, voit hakea sairauslomaa. Tuossa joku aiemmin kirjoittikin jo siitä.

Ei tuossa sanota, ettei saikkua voi hakea. Siltä ajalta vaan ei välttämättä saa palkkaa, vaikka av-mammat kovasti sellaista lupaavat. Toki jos sinä maksat ap:n palkan, sitten tilanne on eri. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin ensimmäisen sivun kommentteja ja en voi kuin ihmetellä, jälleen kerran, kuinka täydellisiä tampioita ja ihmisen psyykeestä mitään tietämättömiä tapauksia täällä pyöriikään🤔😱.

Avioero luokitellaan yhdeksi ihmiselämän suurimmiksi kriiseiksi ja se väistämättä vaikuttaa ihmisen jaksamiseen ja vointiin, yleensä negatiivisesti.

Sinä ap et ole työkunnossa, sinulla on shokki, järkytys, suru menossa, kohta ellei jo nyt, myös viha jne.

Miten joku voi sanoa, että hae palkatonta tai ota lomaa, ap oireilee elämänsä kriisin kanssa ja se vaikuttaa heikentävästi hänen psykofyysiseen terveyteensä ja todellakin työssä selviytymiseen ja vieläpä työ jossa jonkinasteisessa vastuussa muiden ihmisten hyvinvoinnista.

Ap, varaa aika lääkärille, se on tilanteessasi täysin ok ja erittäin suotavaa ja tarpeen! Ja yritä saada buukattua myös työterveyspsykologille aika, luulen, että lääkäri sitä sinulle tarjoaakin, meillä kuuluu pakettiin 5 käyntiä siellä, jos tarve on.

Voimia sinulle

Lässyn lässyn. Milloin normaalista elämästä on tullut noin raskas ponnistus?

Normaalista elämästä? Ok.

Sinulla on erikoinen käsitys normaalista elämästä, mutta älä erehdy tuputtamaan sitä muille tai "ainoana oikeana" tapana kokea elämä normaalina, pikemminkin olet asian suhteen vähemmistössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä on taas tunteetonta porukkaa palstalla. Kyllä suru voi tehdä ihmisestä sairaan ja työkyvyttömän jopa tehokkaammin kuin moni fyysinen asia.

Ei realismissa ja Suomen lain tuntemissa ole mitään tunteetonta. Faktat ovat faktoja, vaikka miten olisi surullinen. 

Näyttääpä olevan. Olet ilmeisesti toistaiseksi suurilta suruilta välttynyt. Onnea siitä. Ehkä sinulla on myös sen verran sukanvarressa, että palkaton pitkäkin loma ei haittaa. Kannattaisi kuitenkin laittaa vähän empatiaa peliin. Omakin tilanteesi voi muuttua.

Haista nyt jo paska. Totta helvetissä aikuisella ihmisellä on sitä selustan turvaa eron, työttömyyden, kuoleman, sairauden, jne varalle. Menot pitää suhteuttaa tuloihin niin että pärjää kun ne tulot laskee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä on taas tunteetonta porukkaa palstalla. Kyllä suru voi tehdä ihmisestä sairaan ja työkyvyttömän jopa tehokkaammin kuin moni fyysinen asia.

Ei realismissa ja Suomen lain tuntemissa ole mitään tunteetonta. Faktat ovat faktoja, vaikka miten olisi surullinen. 

Näyttääpä olevan. Olet ilmeisesti toistaiseksi suurilta suruilta välttynyt. Onnea siitä. Ehkä sinulla on myös sen verran sukanvarressa, että palkaton pitkäkin loma ei haittaa. Kannattaisi kuitenkin laittaa vähän empatiaa peliin. Omakin tilanteesi voi muuttua.

Mitä oikein sekoilet? Ei se, että tunnistaa tosiasiat tarkoita, ettei olisi koskaan kokenut suuria suruja. Laki ei tunne sellaista käsitettä kuin empatia ja työnantajalla on oikeus toimia lain määrittämällä tavalla. Yksi tällainen tapa on kieltätyä maksamasta palkkaa, jos ihminen hakee saikkua avioeron takia. Tähän ei vaikuta millään tavalla se, mikä minun tilanteeni tai kokemushistoriani on. Laki on kaikille sama. 

Jo neljä lasta ilmoitti alapeukulla, ettei tunne Suomen lakia. Huolestuttavan sinisilmäistä ja suorastaan tyhmää porukkaa täällä. Finlexistä voi käydä jokainen lukemassa, mitä laki sanoo. Ei ole vaikeaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä on taas tunteetonta porukkaa palstalla. Kyllä suru voi tehdä ihmisestä sairaan ja työkyvyttömän jopa tehokkaammin kuin moni fyysinen asia.

Ei realismissa ja Suomen lain tuntemissa ole mitään tunteetonta. Faktat ovat faktoja, vaikka miten olisi surullinen. 

Näyttääpä olevan. Olet ilmeisesti toistaiseksi suurilta suruilta välttynyt. Onnea siitä. Ehkä sinulla on myös sen verran sukanvarressa, että palkaton pitkäkin loma ei haittaa. Kannattaisi kuitenkin laittaa vähän empatiaa peliin. Omakin tilanteesi voi muuttua.

Mitä oikein sekoilet? Ei se, että tunnistaa tosiasiat tarkoita, ettei olisi koskaan kokenut suuria suruja. Laki ei tunne sellaista käsitettä kuin empatia ja työnantajalla on oikeus toimia lain määrittämällä tavalla. Yksi tällainen tapa on kieltätyä maksamasta palkkaa, jos ihminen hakee saikkua avioeron takia. Tähän ei vaikuta millään tavalla se, mikä minun tilanteeni tai kokemushistoriani on. Laki on kaikille sama. 

Käytäntö ei kuitenkaan ole näissä aina sama. Ikävää niille, joilla on ikävä työntantaja. Varsinkin, kun pitkissä sairauslomissa raha tulee vain aluksi työnantajalta ja pian Kelalta.