Avioeron vuoksi sairauslomaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin ensimmäisen sivun kommentteja ja en voi kuin ihmetellä, jälleen kerran, kuinka täydellisiä tampioita ja ihmisen psyykeestä mitään tietämättömiä tapauksia täällä pyöriikään🤔😱.

Avioero luokitellaan yhdeksi ihmiselämän suurimmiksi kriiseiksi ja se väistämättä vaikuttaa ihmisen jaksamiseen ja vointiin, yleensä negatiivisesti.

Sinä ap et ole työkunnossa, sinulla on shokki, järkytys, suru menossa, kohta ellei jo nyt, myös viha jne.

Miten joku voi sanoa, että hae palkatonta tai ota lomaa, ap oireilee elämänsä kriisin kanssa ja se vaikuttaa heikentävästi hänen psykofyysiseen terveyteensä ja todellakin työssä selviytymiseen ja vieläpä työ jossa jonkinasteisessa vastuussa muiden ihmisten hyvinvoinnista.

Ap, varaa aika lääkärille, se on tilanteessasi täysin ok ja erittäin suotavaa ja tarpeen! Ja yritä saada buukattua myös työterveyspsykologille aika, luulen, että lääkäri sitä sinulle tarjoaakin, meillä kuuluu pakettiin 5 käyntiä siellä, jos tarve on.

Voimia sinulle

Lässyn lässyn. Milloin normaalista elämästä on tullut noin raskas ponnistus?

Normaalista elämästä? Ok.

Sinulla on erikoinen käsitys normaalista elämästä, mutta älä erehdy tuputtamaan sitä muille tai "ainoana oikeana" tapana kokea elämä normaalina, pikemminkin olet asian suhteen vähemmistössä.

Avioero on ihan normaalia elämää. Yli 50% avioliiton solmineista on sen kokenut. Kyllä sen kanssa pystyy elämään. 

Tavallaan kadehdin näitä "suru ei ole sairaus joten töihin siitä" ihmisiä. Heillä mahtaa olla helppo elämä, koska mieli ei järky ja psyyke ei hajoa edes elämän suurimmista kriiseistä ja elämänmuutoksista, joita avioerot yleensä sisältää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin ensimmäisen sivun kommentteja ja en voi kuin ihmetellä, jälleen kerran, kuinka täydellisiä tampioita ja ihmisen psyykeestä mitään tietämättömiä tapauksia täällä pyöriikään🤔😱.

Avioero luokitellaan yhdeksi ihmiselämän suurimmiksi kriiseiksi ja se väistämättä vaikuttaa ihmisen jaksamiseen ja vointiin, yleensä negatiivisesti.

Sinä ap et ole työkunnossa, sinulla on shokki, järkytys, suru menossa, kohta ellei jo nyt, myös viha jne.

Miten joku voi sanoa, että hae palkatonta tai ota lomaa, ap oireilee elämänsä kriisin kanssa ja se vaikuttaa heikentävästi hänen psykofyysiseen terveyteensä ja todellakin työssä selviytymiseen ja vieläpä työ jossa jonkinasteisessa vastuussa muiden ihmisten hyvinvoinnista.

Ap, varaa aika lääkärille, se on tilanteessasi täysin ok ja erittäin suotavaa ja tarpeen! Ja yritä saada buukattua myös työterveyspsykologille aika, luulen, että lääkäri sitä sinulle tarjoaakin, meillä kuuluu pakettiin 5 käyntiä siellä, jos tarve on.

Voimia sinulle

Lässyn lässyn. Milloin normaalista elämästä on tullut noin raskas ponnistus?

Normaalista elämästä? Ok.

Sinulla on erikoinen käsitys normaalista elämästä, mutta älä erehdy tuputtamaan sitä muille tai "ainoana oikeana" tapana kokea elämä normaalina, pikemminkin olet asian suhteen vähemmistössä.

Syntymä on kuolemantuomio. Samoin yksikään suhde ei ole turvassa erolta.

Vierailija kirjoitti:

Luin ensimmäisen sivun kommentteja ja en voi kuin ihmetellä, jälleen kerran, kuinka täydellisiä tampioita ja ihmisen psyykeestä mitään tietämättömiä tapauksia täällä pyöriikään🤔😱.

Avioero luokitellaan yhdeksi ihmiselämän suurimmiksi kriiseiksi ja se väistämättä vaikuttaa ihmisen jaksamiseen ja vointiin, yleensä negatiivisesti.

Sinä ap et ole työkunnossa, sinulla on shokki, järkytys, suru menossa, kohta ellei jo nyt, myös viha jne.

Miten joku voi sanoa, että hae palkatonta tai ota lomaa, ap oireilee elämänsä kriisin kanssa ja se vaikuttaa heikentävästi hänen psykofyysiseen terveyteensä ja todellakin työssä selviytymiseen ja vieläpä työ jossa jonkinasteisessa vastuussa muiden ihmisten hyvinvoinnista.

Ap, varaa aika lääkärille, se on tilanteessasi täysin ok ja erittäin suotavaa ja tarpeen! Ja yritä saada buukattua myös työterveyspsykologille aika, luulen, että lääkäri sitä sinulle tarjoaakin, meillä kuuluu pakettiin 5 käyntiä siellä, jos tarve on.

Voimia sinulle

Avioeroa tuntemyrskyineen ei ole luokiteltu sairaudeksi, joten miksi työnantajan pitäisi maksaa palkkaa ko. poissaolon takia? Ihmisten tulisi opetella ottamaan vastuu itsestään ja tunteistaan eikä olettaa, että työnantaja maksaa. Tai sitten tehdään tautiluokitus, jossa kissan kuolema, avioero, kaverin ikävät sanat, äidin tiuskahdus, poikakaverin epäilty pettäminen, liian vähän tykkäyksiä somessa jne. luokiteltaisiin sellaisiksi poissaolosyiksi, joissa työnantajan ei tarvitse maksaa palkkaa, vaan maksajana olisi Kela.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä on taas tunteetonta porukkaa palstalla. Kyllä suru voi tehdä ihmisestä sairaan ja työkyvyttömän jopa tehokkaammin kuin moni fyysinen asia.

Ei realismissa ja Suomen lain tuntemissa ole mitään tunteetonta. Faktat ovat faktoja, vaikka miten olisi surullinen. 

Näyttääpä olevan. Olet ilmeisesti toistaiseksi suurilta suruilta välttynyt. Onnea siitä. Ehkä sinulla on myös sen verran sukanvarressa, että palkaton pitkäkin loma ei haittaa. Kannattaisi kuitenkin laittaa vähän empatiaa peliin. Omakin tilanteesi voi muuttua.

Voi sinua pikkuista. Minulta on kuollut puoliso, olen käynyt läpi helvetillisen sairauskiereen lapseni kanssa ja olen itsekin ollut lähellä kuolemaa. Silti ei tulisi mieleenkää ruveta syyttämään ketään siitä, että Suomessa laki ei takaa kenellekään oikeutta palkalliseen sairauslomaan avioeron hetkellä. Ei aina edes kuoleman hetkellä. Kannattaa vähän perehtyä asioihin niin et tule julistaneeksi omaa tietämättömyyttäsi enempää. Jokaisen tilanne voi muuttua koska tahansa, mutta työnantajan lakisääteiset oikeudet eivät liity siihen mitenkään. 

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan kadehdin näitä "suru ei ole sairaus joten töihin siitä" ihmisiä. Heillä mahtaa olla helppo elämä, koska mieli ei järky ja psyyke ei hajoa edes elämän suurimmista kriiseistä ja elämänmuutoksista, joita avioerot yleensä sisältää?

Kyllä olo on hirveä, mutta silti olen sitä mieltä, että työnantajan tehtävänä ei ole maksaa siitä, että minua itkettää.

Tottakai meet lääkäriin ja saat varmasti sairaslomaa tulevan viikon nyt alkuun, jos olosi ei korjaannu niin sitten lisää lomaa hakemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin ensimmäisen sivun kommentteja ja en voi kuin ihmetellä, jälleen kerran, kuinka täydellisiä tampioita ja ihmisen psyykeestä mitään tietämättömiä tapauksia täällä pyöriikään🤔😱.

Avioero luokitellaan yhdeksi ihmiselämän suurimmiksi kriiseiksi ja se väistämättä vaikuttaa ihmisen jaksamiseen ja vointiin, yleensä negatiivisesti.

Sinä ap et ole työkunnossa, sinulla on shokki, järkytys, suru menossa, kohta ellei jo nyt, myös viha jne.

Miten joku voi sanoa, että hae palkatonta tai ota lomaa, ap oireilee elämänsä kriisin kanssa ja se vaikuttaa heikentävästi hänen psykofyysiseen terveyteensä ja todellakin työssä selviytymiseen ja vieläpä työ jossa jonkinasteisessa vastuussa muiden ihmisten hyvinvoinnista.

Ap, varaa aika lääkärille, se on tilanteessasi täysin ok ja erittäin suotavaa ja tarpeen! Ja yritä saada buukattua myös työterveyspsykologille aika, luulen, että lääkäri sitä sinulle tarjoaakin, meillä kuuluu pakettiin 5 käyntiä siellä, jos tarve on.

Voimia sinulle

Avioeroa tuntemyrskyineen ei ole luokiteltu sairaudeksi, joten miksi työnantajan pitäisi maksaa palkkaa ko. poissaolon takia? Ihmisten tulisi opetella ottamaan vastuu itsestään ja tunteistaan eikä olettaa, että työnantaja maksaa. Tai sitten tehdään tautiluokitus, jossa kissan kuolema, avioero, kaverin ikävät sanat, äidin tiuskahdus, poikakaverin epäilty pettäminen, liian vähän tykkäyksiä somessa jne. luokiteltaisiin sellaisiksi poissaolosyiksi, joissa työnantajan ei tarvitse maksaa palkkaa, vaan maksajana olisi Kela.[/quote

Kelahan se lopulta onkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin ensimmäisen sivun kommentteja ja en voi kuin ihmetellä, jälleen kerran, kuinka täydellisiä tampioita ja ihmisen psyykeestä mitään tietämättömiä tapauksia täällä pyöriikään🤔😱.

Avioero luokitellaan yhdeksi ihmiselämän suurimmiksi kriiseiksi ja se väistämättä vaikuttaa ihmisen jaksamiseen ja vointiin, yleensä negatiivisesti.

Sinä ap et ole työkunnossa, sinulla on shokki, järkytys, suru menossa, kohta ellei jo nyt, myös viha jne.

Miten joku voi sanoa, että hae palkatonta tai ota lomaa, ap oireilee elämänsä kriisin kanssa ja se vaikuttaa heikentävästi hänen psykofyysiseen terveyteensä ja todellakin työssä selviytymiseen ja vieläpä työ jossa jonkinasteisessa vastuussa muiden ihmisten hyvinvoinnista.

Ap, varaa aika lääkärille, se on tilanteessasi täysin ok ja erittäin suotavaa ja tarpeen! Ja yritä saada buukattua myös työterveyspsykologille aika, luulen, että lääkäri sitä sinulle tarjoaakin, meillä kuuluu pakettiin 5 käyntiä siellä, jos tarve on.

Voimia sinulle

Lässyn lässyn. Milloin normaalista elämästä on tullut noin raskas ponnistus?

Normaalista elämästä? Ok.

Sinulla on erikoinen käsitys normaalista elämästä, mutta älä erehdy tuputtamaan sitä muille tai "ainoana oikeana" tapana kokea elämä normaalina, pikemminkin olet asian suhteen vähemmistössä.

Avioero on ihan normaalia elämää. Yli 50% avioliiton solmineista on sen kokenut. Kyllä sen kanssa pystyy elämään. 

Pystyy, kunhan pääsee shokkitilasta yli ja alkaa toipuminen. Avioerot sisältävät monesti valheita, kaksoiselämää, todellisuuden hämärtymistä, taloudellisia ongelmia, väkivaltaa, petoksia, hylätyksi tulemista, turvallisuudentunteen rikkoutumista, käräjäoikeudessa riitelyä, luottamuksen rikkoutumista, perheen menettämisen, jne. Kyllä se vie voimat ihmiseltä.

Vierailija kirjoitti:

En olisi niinkään varma, että työterveys tai varsinkaan työnantaja hyväksyy "sairaus"loman syyksi sen, että aikuinen ihminen ei pysty elämään normaalien elämänmuutosten kanssa. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu eikä ole työnantajan tehtävä maksaa siitä, että sinä et osaa erottaa työtä ja vapaa-aikaa toisistaan. 

Ei avioero ole mikään normaali elämänmuutos tavalliselle ihmiselle. Vaan iso shokki ja menetys. Varsinkin jos taustalla on toisen pettämistä yms. Kertoo paljon sanojasta, jos pitää avioeroa tavallisena.

Joko ap on ollut kesälomalla? Miten olisi jos käyttäisit kesälomapäiviä toipumiseen ja palautumiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun näiltä kommentoijilta kuolee yllättäen oma lapsi tai puoliso, niin toivottavasti muistatte että "suru ei ole sairaus" ja että pomon ei kuulu maksaa teidän nyyhkyttelystä. Eli ei sitten mitään saikkuja päivääkään vaan reippaasti töihin!

Minulta kuoli puoliso yllättäen. Oikeasti en muista seuraavasta päivästä mitään, mutta jälkeen päin huomasin, että työnantaja oli sen merkinnyt saldovapaaksi ja työterveydestä sain sitä seuraavat 2 päivää sairaslomaa juuri tuolla kommentilla, että suru ei ole sairaus. Eli 3 päivää poissa töistä puolison yllättävän kuoleman jälkeen.

Kannattaa ottaa riittävän kattavasti selvää niistä omista laillisista oikeuksista. Työntekijällä on oikeus tilapäiseen poissaoloon työstä, jos hänen puolisonsa kuolee.

Ja nimenomaan palkattomaan poissaoloon, ei palkalliseen.

Puolisoni kuoli yllättäin puoli vuotta sitten. Olin ihan shokissa. Tärisin, en pystynyt puhumaan kunnolla, en kyennyt nukkumaan, sykkeet oli korkealla, en syönyt mitään. Olen asiakaspalvelussa. Esihenkilöni ohjasi minut välittömästi työterveyteen. Sain sairaslomaa kaksi viikkoa. Lisää olisin saanut, mutta en halunnut. Suurin ahdistus helpotti. Otin rauhoittavia päivällä ja illalla unilääkettä. Kun sai nukuttua, alkoi shokki mennä pikkuhiljaa ohi. Akuutti stressireaktio luki sairaslomapaperissa. Olisin tosiaan saanut lisää lomaa, ihan palkallista, mutta päätin aloittaa työt. Syy: että saisin elämästä jotenkin uudestaan kiinni. Sainkin, vaikka ei ole helppoa ollut.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan kadehdin näitä "suru ei ole sairaus joten töihin siitä" ihmisiä. Heillä mahtaa olla helppo elämä, koska mieli ei järky ja psyyke ei hajoa edes elämän suurimmista kriiseistä ja elämänmuutoksista, joita avioerot yleensä sisältää?

Mitä kadehtimista siinä on, että pystyy eroamaan ilman draamaa ja sekoilua? Eihän kaikki erot edes ole mikään surun paikka. Joskus voi olla puhdas helpostus, että tilanne viimein ratkesi. Omalla kohdalla avioero oli enemmän pettymys kuin suru. Olen exäni kanssa edelleen hyvissä väleissä ja lasten takia olemme yhteydessä useita kertoja viikossa. Ymmärrän, että osalle avioero on kriisi, mutta ei pidä luulla, että ihmisen elämä olisi automaattisesti helppoa, jos hän ei ole ihan kappaleina eron jälkeen. 

Minulla veli menehtyi äkillisesti, se oli niin sokeraava tieto että menin työterveyteen ja 2 viikkoa sairaslomaa. Pääsin lomalla pahimman yli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin ensimmäisen sivun kommentteja ja en voi kuin ihmetellä, jälleen kerran, kuinka täydellisiä tampioita ja ihmisen psyykeestä mitään tietämättömiä tapauksia täällä pyöriikään🤔😱.

Avioero luokitellaan yhdeksi ihmiselämän suurimmiksi kriiseiksi ja se väistämättä vaikuttaa ihmisen jaksamiseen ja vointiin, yleensä negatiivisesti.

Sinä ap et ole työkunnossa, sinulla on shokki, järkytys, suru menossa, kohta ellei jo nyt, myös viha jne.

Miten joku voi sanoa, että hae palkatonta tai ota lomaa, ap oireilee elämänsä kriisin kanssa ja se vaikuttaa heikentävästi hänen psykofyysiseen terveyteensä ja todellakin työssä selviytymiseen ja vieläpä työ jossa jonkinasteisessa vastuussa muiden ihmisten hyvinvoinnista.

Ap, varaa aika lääkärille, se on tilanteessasi täysin ok ja erittäin suotavaa ja tarpeen! Ja yritä saada buukattua myös työterveyspsykologille aika, luulen, että lääkäri sitä sinulle tarjoaakin, meillä kuuluu pakettiin 5 käyntiä siellä, jos tarve on.

Voimia sinulle

Lässyn lässyn. Milloin normaalista elämästä on tullut noin raskas ponnistus?

Normaalista elämästä? Ok.

Sinulla on erikoinen käsitys normaalista elämästä, mutta älä erehdy tuputtamaan sitä muille tai "ainoana oikeana" tapana kokea elämä normaalina, pikemminkin olet asian suhteen vähemmistössä.

Et tunnista itsestäsi käytöstä josta syytät muita? Sinä yrität pudottaa ihmistä vähemmistöön joka ajattelee asioista toisin kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En olisi niinkään varma, että työterveys tai varsinkaan työnantaja hyväksyy "sairaus"loman syyksi sen, että aikuinen ihminen ei pysty elämään normaalien elämänmuutosten kanssa. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu eikä ole työnantajan tehtävä maksaa siitä, että sinä et osaa erottaa työtä ja vapaa-aikaa toisistaan. 

Ei avioero ole mikään normaali elämänmuutos tavalliselle ihmiselle. Vaan iso shokki ja menetys. Varsinkin jos taustalla on toisen pettämistä yms. Kertoo paljon sanojasta, jos pitää avioeroa tavallisena.

Tavallisilla ihmisillä yli 50% avioliitoista päättyy eroon. Sinne mahtuu joukkoon monenlaista tilannetta. Ei ero todellakaan ole kaikille mikään shokkitila, joka tulee yllättäen. Monet parit ovat harkinneet eroa kuukausia ja kaikki sujuu suhteellisen kivuttomasti ilman työkyvyn menetystä. Kertoo paljon ajatusmaailman suppeudesta, jos ei pysty näkemää eroa muuten kuin järkyttävänä shokkina, jonka takia on pakko saada viikkoja saikkua. 

Tiedän naisen, jonka veli kuoli 4 vuoden aikana 3 kertaa. Viimeisellä kerralla ilmeni, ettei hänellä edes ole veljeä. Mutta kovasti akuutti stressireaktio oli! Ja tarve palkalliselle sairauslomalle.

Itsehän sairastuin avioeron (siihen johtaneiden syiden takia) takia psyykkisesti ja pitkäkestoisen stressin seurauksena vielä fyysisesti loppuelämän parantumattomaan sairauteen, mikä tulee aiheuttamaan sairaspoissaoloja jatkossakin loppuelämäni ajan luultavasti. Ehkä työkyvyttömyyttäkin. Siihen nähden parin viikon sairasloma ei ole ihmiselämästä yhtikäs mitään.

Vierailija kirjoitti:

En olisi niinkään varma, että työterveys tai varsinkaan työnantaja hyväksyy "sairaus"loman syyksi sen, että aikuinen ihminen ei pysty elämään normaalien elämänmuutosten kanssa. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu eikä ole työnantajan tehtävä maksaa siitä, että sinä et osaa erottaa työtä ja vapaa-aikaa toisistaan. 

Vedä pään yli ja nielaise.