Avioeron vuoksi sairauslomaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En olisi niinkään varma, että työterveys tai varsinkaan työnantaja hyväksyy "sairaus"loman syyksi sen, että aikuinen ihminen ei pysty elämään normaalien elämänmuutosten kanssa. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu eikä ole työnantajan tehtävä maksaa siitä, että sinä et osaa erottaa työtä ja vapaa-aikaa toisistaan. 

Ei avioero ole mikään normaali elämänmuutos tavalliselle ihmiselle. Vaan iso shokki ja menetys. Varsinkin jos taustalla on toisen pettämistä yms. Kertoo paljon sanojasta, jos pitää avioeroa tavallisena.

Ja tällä perusteella voikin sitten pitää ylimääräisen palkallisen stressiloman 2-3 vuoden välein. Erosin miehestäni, olen aivan rikki, akuutti stressirektio ja ainakin 2  vko lomaa, kiitos. En tosin varmaan toivu siinä ajassa, mutta voinko tulla hakemaan 2 vko lisää, jos tuntuu pahalta?

Avioero kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin miehellesi paljastunut sinun pettämiset ja nyt vaadit myötätuntoa, mene töihin vaan.

Haista sinä paska. Mä en todellakaan ole miestä pettänyt! Kyllä se on mies joka tässä on tehnyt vaikka ja mitä!

Seinäjoelta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En olisi niinkään varma, että työterveys tai varsinkaan työnantaja hyväksyy "sairaus"loman syyksi sen, että aikuinen ihminen ei pysty elämään normaalien elämänmuutosten kanssa. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu eikä ole työnantajan tehtävä maksaa siitä, että sinä et osaa erottaa työtä ja vapaa-aikaa toisistaan. 

Ei avioero ole mikään normaali elämänmuutos tavalliselle ihmiselle. Vaan iso shokki ja menetys. Varsinkin jos taustalla on toisen pettämistä yms. Kertoo paljon sanojasta, jos pitää avioeroa tavallisena.

Kai minä sitten olen epätavallinen ihminen, kun pystyin eroamaan ihan sulassa sovussa ilman shokkia. Yhdessä puhuimme exän kanssa asiat halki ja totesimme, että nyt jatkamme eri teille. Töihin menin ihan normaalisti seuraavana päivänä, koska olin vain hieman surullinen en suinkaan pois tolaltani. Ja meitä epätavallisia ihmisiä on aika paljon. Tuttavapiirissä tiedän vain yhden tapauksen, jossa ero johti tilanteeseen, että työkyky meni viikoiksi. Ja aika moni tuttuni on käynyt läpi eron, osa usemmankin. 

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan kadehdin näitä "suru ei ole sairaus joten töihin siitä" ihmisiä. Heillä mahtaa olla helppo elämä, koska mieli ei järky ja psyyke ei hajoa edes elämän suurimmista kriiseistä ja elämänmuutoksista, joita avioerot yleensä sisältää?

Kysehän ei ole niinkään siitä että järkkyykö psyyke vaan siitä, miksi se olisi työnantajan velvollisuus siitä taloudellisesti kärsiä kun kyse tosiaan ei ole sairaudesta. Sen vuoksi tuossa tilanteessa ratkaisu on palkaton vapaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan kadehdin näitä "suru ei ole sairaus joten töihin siitä" ihmisiä. Heillä mahtaa olla helppo elämä, koska mieli ei järky ja psyyke ei hajoa edes elämän suurimmista kriiseistä ja elämänmuutoksista, joita avioerot yleensä sisältää?

Mitä kadehtimista siinä on, että pystyy eroamaan ilman draamaa ja sekoilua? Eihän kaikki erot edes ole mikään surun paikka. Joskus voi olla puhdas helpostus, että tilanne viimein ratkesi. Omalla kohdalla avioero oli enemmän pettymys kuin suru. Olen exäni kanssa edelleen hyvissä väleissä ja lasten takia olemme yhteydessä useita kertoja viikossa. Ymmärrän, että osalle avioero on kriisi, mutta ei pidä luulla, että ihmisen elämä olisi automaattisesti helppoa, jos hän ei ole ihan kappaleina eron jälkeen. 

No miksi sinun kohdalla ero edes olisi ollut kriisi? Eikö tosiaan löydy sympatiaa muille, koska itsellä oli helppoa niin kaikilla muillakin on oltava? AP tuskin olisi tuossa tilanteessa mikäli olisi samanlainen tausta kuin sinulla erossa!

Vierailija kirjoitti:

Pyydät palkatonta vapaata koska et ole sairas.

Tämä. Jos ei kerran työuupumuskaan ole sairausloman peruste, niin ei sitä ole myöskään avioero. Sori, mutta näin on.

Toiset vetävät kuolemantapauksista huolimatta työhommat läpi, koska vaihtoehtoa ei ole, joten lopeta ulina ja kieriskely itsesäälissä ja jatka elämää. Yksi mies sinne tänne! Ei se ole maailmanloppu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin ensimmäisen sivun kommentteja ja en voi kuin ihmetellä, jälleen kerran, kuinka täydellisiä tampioita ja ihmisen psyykeestä mitään tietämättömiä tapauksia täällä pyöriikään🤔😱.

Avioero luokitellaan yhdeksi ihmiselämän suurimmiksi kriiseiksi ja se väistämättä vaikuttaa ihmisen jaksamiseen ja vointiin, yleensä negatiivisesti.

Sinä ap et ole työkunnossa, sinulla on shokki, järkytys, suru menossa, kohta ellei jo nyt, myös viha jne.

Miten joku voi sanoa, että hae palkatonta tai ota lomaa, ap oireilee elämänsä kriisin kanssa ja se vaikuttaa heikentävästi hänen psykofyysiseen terveyteensä ja todellakin työssä selviytymiseen ja vieläpä työ jossa jonkinasteisessa vastuussa muiden ihmisten hyvinvoinnista.

Ap, varaa aika lääkärille, se on tilanteessasi täysin ok ja erittäin suotavaa ja tarpeen! Ja yritä saada buukattua myös työterveyspsykologille aika, luulen, että lääkäri sitä sinulle tarjoaakin, meillä kuuluu pakettiin 5 käyntiä siellä, jos tarve on.

Voimia sinulle

Avioeroa tuntemyrskyineen ei ole luokiteltu sairaudeksi, joten miksi työnantajan pitäisi maksaa palkkaa ko. poissaolon takia? Ihmisten tulisi opetella ottamaan vastuu itsestään ja tunteistaan eikä olettaa, että työnantaja maksaa. Tai sitten tehdään tautiluokitus, jossa kissan kuolema, avioero, kaverin ikävät sanat, äidin tiuskahdus, poikakaverin epäilty pettäminen, liian vähän tykkäyksiä somessa jne. luokiteltaisiin sellaisiksi poissaolosyiksi, joissa työnantajan ei tarvitse maksaa palkkaa, vaan maksajana olisi Kela.[/quote

Kelahan se lopulta onkin. 

Oikeastiko? Kela väittää maksavansa sairauspäivärahaa vasta 1+9 sairauspäivän jälkeen ja silloinkin nimenomaan sairauspäivärahan verran, ei suinkaan palkan+sivukulujen. Kalliita nämä avioerot työnantajalle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En olisi niinkään varma, että työterveys tai varsinkaan työnantaja hyväksyy "sairaus"loman syyksi sen, että aikuinen ihminen ei pysty elämään normaalien elämänmuutosten kanssa. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu eikä ole työnantajan tehtävä maksaa siitä, että sinä et osaa erottaa työtä ja vapaa-aikaa toisistaan. 

Vedä pään yli ja nielaise.

Meinaatko, että tosiasiat muuttuvat, jos niiden sanoja lakkaa olemasta :D

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan kadehdin näitä "suru ei ole sairaus joten töihin siitä" ihmisiä. Heillä mahtaa olla helppo elämä, koska mieli ei järky ja psyyke ei hajoa edes elämän suurimmista kriiseistä ja elämänmuutoksista, joita avioerot yleensä sisältää?

Suru kuuluu aina elämään eikä kaikkea surua tule medikalisoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan kadehdin näitä "suru ei ole sairaus joten töihin siitä" ihmisiä. Heillä mahtaa olla helppo elämä, koska mieli ei järky ja psyyke ei hajoa edes elämän suurimmista kriiseistä ja elämänmuutoksista, joita avioerot yleensä sisältää?

Kysehän ei ole niinkään siitä että järkkyykö psyyke vaan siitä, miksi se olisi työnantajan velvollisuus siitä taloudellisesti kärsiä kun kyse tosiaan ei ole sairaudesta. Sen vuoksi tuossa tilanteessa ratkaisu on palkaton vapaa.

Haluaako työnantaja saada työntekijän mahdollisimman pian takaisin kuntoon? Osa teistä työnantajista on kyllä sydämettömiä, näette työntekijät pelkkinä kuluerinä ettekä lainkaan ihmisinä. Tuskin se työntekijä montaa kertaa avioeroaa työsopimuksensa aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan kadehdin näitä "suru ei ole sairaus joten töihin siitä" ihmisiä. Heillä mahtaa olla helppo elämä, koska mieli ei järky ja psyyke ei hajoa edes elämän suurimmista kriiseistä ja elämänmuutoksista, joita avioerot yleensä sisältää?

Mitä kadehtimista siinä on, että pystyy eroamaan ilman draamaa ja sekoilua? Eihän kaikki erot edes ole mikään surun paikka. Joskus voi olla puhdas helpostus, että tilanne viimein ratkesi. Omalla kohdalla avioero oli enemmän pettymys kuin suru. Olen exäni kanssa edelleen hyvissä väleissä ja lasten takia olemme yhteydessä useita kertoja viikossa. Ymmärrän, että osalle avioero on kriisi, mutta ei pidä luulla, että ihmisen elämä olisi automaattisesti helppoa, jos hän ei ole ihan kappaleina eron jälkeen. 

Hienoa, että olet selvinnyt omasta erostasi pelkästään pettymyksen tunteilla. Nyt kannattaisi huomioida, että eri ihmisillä on erilaisia tilanteita ja tunteita. Monelle erosta ja muista suruista seuraa tila, jossa on työkyvytön. Monet kansalaiset haluavat yhteiskunnan, jossa ihminen ei joudu vielä taloudellisenkin kurjuuden syöveriin kriisin osuessa kohdalle, vaan saa toimeentuloa silloinkin vielä jostain. Pääsee sitten vielä jatkamaan normaalia elämää, kun kriisi helpottaa. Ja kuten sanottu jo edellä, sairausajan toimeentulo tulee lopulta Kelalta.

Kun meet työterveyteen siellä lääkäri päättää tarvitsetko sairaslomaa, vain lääkäri eikä kysytä vauva palstalta tarvitsetko lomaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En olisi niinkään varma, että työterveys tai varsinkaan työnantaja hyväksyy "sairaus"loman syyksi sen, että aikuinen ihminen ei pysty elämään normaalien elämänmuutosten kanssa. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu eikä ole työnantajan tehtävä maksaa siitä, että sinä et osaa erottaa työtä ja vapaa-aikaa toisistaan. 

Menkää nyt jo muualle aukomaan päätänne. Itse tuskin edes töissä käytte. Ap, voit hakea sairauslomaa. Tuossa joku aiemmin kirjoittikin jo siitä.

Ota lapsi asioista selvää äläkä keuhkoa. Esimerkiksi se on sinu hyvä ymmärtää, että sairausloman hakeminen ei takaa sinulle palkallista sairauslomaa. Ei itse asissa edes palkatonta. Se on lääkärin päätettävissä kirjoitetaanko saikkua vai ei ja työnantajan päätettävissä maksetaanko palkkaa vai ei. Saikku ei ole mikään ilmoitusasia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyydät palkatonta vapaata koska et ole sairas.

Tämä. Jos ei kerran työuupumuskaan ole sairausloman peruste, niin ei sitä ole myöskään avioero. Sori, mutta näin on.

Toiset vetävät kuolemantapauksista huolimatta työhommat läpi, koska vaihtoehtoa ei ole, joten lopeta ulina ja kieriskely itsesäälissä ja jatka elämää. Yksi mies sinne tänne! Ei se ole maailmanloppu.

Harva työ on tuon arvoista. :D Uraihmiset luulee maailman pysähtyvän mikäli he itse pysähtyvät. Ei se pysähdy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan kadehdin näitä "suru ei ole sairaus joten töihin siitä" ihmisiä. Heillä mahtaa olla helppo elämä, koska mieli ei järky ja psyyke ei hajoa edes elämän suurimmista kriiseistä ja elämänmuutoksista, joita avioerot yleensä sisältää?

Kysehän ei ole niinkään siitä että järkkyykö psyyke vaan siitä, miksi se olisi työnantajan velvollisuus siitä taloudellisesti kärsiä kun kyse tosiaan ei ole sairaudesta. Sen vuoksi tuossa tilanteessa ratkaisu on palkaton vapaa.

Mun mielestä kyse on pahemmasta asiasta kuin sairaudesta. Vertaisin onnettomuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En olisi niinkään varma, että työterveys tai varsinkaan työnantaja hyväksyy "sairaus"loman syyksi sen, että aikuinen ihminen ei pysty elämään normaalien elämänmuutosten kanssa. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu eikä ole työnantajan tehtävä maksaa siitä, että sinä et osaa erottaa työtä ja vapaa-aikaa toisistaan. 

Menkää nyt jo muualle aukomaan päätänne. Itse tuskin edes töissä käytte. Ap, voit hakea sairauslomaa. Tuossa joku aiemmin kirjoittikin jo siitä.

Ota lapsi asioista selvää äläkä keuhkoa. Esimerkiksi se on sinu hyvä ymmärtää, että sairausloman hakeminen ei takaa sinulle palkallista sairauslomaa. Ei itse asissa edes palkatonta. Se on lääkärin päätettävissä kirjoitetaanko saikkua vai ei ja työnantajan päätettävissä maksetaanko palkkaa vai ei. Saikku ei ole mikään ilmoitusasia. 

Et tiedä asiasta mitään, tekstisi perusteella et ole ollut työelämässä päivääkään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan kadehdin näitä "suru ei ole sairaus joten töihin siitä" ihmisiä. Heillä mahtaa olla helppo elämä, koska mieli ei järky ja psyyke ei hajoa edes elämän suurimmista kriiseistä ja elämänmuutoksista, joita avioerot yleensä sisältää?

Mitä kadehtimista siinä on, että pystyy eroamaan ilman draamaa ja sekoilua? Eihän kaikki erot edes ole mikään surun paikka. Joskus voi olla puhdas helpostus, että tilanne viimein ratkesi. Omalla kohdalla avioero oli enemmän pettymys kuin suru. Olen exäni kanssa edelleen hyvissä väleissä ja lasten takia olemme yhteydessä useita kertoja viikossa. Ymmärrän, että osalle avioero on kriisi, mutta ei pidä luulla, että ihmisen elämä olisi automaattisesti helppoa, jos hän ei ole ihan kappaleina eron jälkeen. 

Hienoa, että olet selvinnyt omasta erostasi pelkästään pettymyksen tunteilla. Nyt kannattaisi huomioida, että eri ihmisillä on erilaisia tilanteita ja tunteita. Monelle erosta ja muista suruista seuraa tila, jossa on työkyvytön. Monet kansalaiset haluavat yhteiskunnan, jossa ihminen ei joudu vielä taloudellisenkin kurjuuden syöveriin kriisin osuessa kohdalle, vaan saa toimeentuloa silloinkin vielä jostain. Pääsee sitten vielä jatkamaan normaalia elämää, kun kriisi helpottaa. Ja kuten sanottu jo edellä, sairausajan toimeentulo tulee lopulta Kelalta.

"Ymmärrän, että osalle avioero on kriisi"

Mitä kohtaa sinä et ymmärtänyt tuosta lauseesta, kun koit asiaksesi ruveta lässytmään kuin pikkulapselle? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En olisi niinkään varma, että työterveys tai varsinkaan työnantaja hyväksyy "sairaus"loman syyksi sen, että aikuinen ihminen ei pysty elämään normaalien elämänmuutosten kanssa. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu eikä ole työnantajan tehtävä maksaa siitä, että sinä et osaa erottaa työtä ja vapaa-aikaa toisistaan. 

Menkää nyt jo muualle aukomaan päätänne. Itse tuskin edes töissä käytte. Ap, voit hakea sairauslomaa. Tuossa joku aiemmin kirjoittikin jo siitä.

Ota lapsi asioista selvää äläkä keuhkoa. Esimerkiksi se on sinu hyvä ymmärtää, että sairausloman hakeminen ei takaa sinulle palkallista sairauslomaa. Ei itse asissa edes palkatonta. Se on lääkärin päätettävissä kirjoitetaanko saikkua vai ei ja työnantajan päätettävissä maksetaanko palkkaa vai ei. Saikku ei ole mikään ilmoitusasia. 

Lapsia ja sekoilijoita siellä täällä. Varmaan vaikeaa elää sellaisten keskellä, kun itse osaa ottaa vastoinkäymiset oikealla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyydät palkatonta vapaata koska et ole sairas.

Tämä. Jos ei kerran työuupumuskaan ole sairausloman peruste, niin ei sitä ole myöskään avioero. Sori, mutta näin on.

Toiset vetävät kuolemantapauksista huolimatta työhommat läpi, koska vaihtoehtoa ei ole, joten lopeta ulina ja kieriskely itsesäälissä ja jatka elämää. Yksi mies sinne tänne! Ei se ole maailmanloppu.

Harva työ on tuon arvoista. :D Uraihmiset luulee maailman pysähtyvän mikäli he itse pysähtyvät. Ei se pysähdy.

Ei ole kyse siitä, vaan ei vain ole yksinkertaisesti varaa jäädä surkuttelemaan itseään viikoiksi tai kuukausiksi. Rahaa ei tipu tilille eikä ruokaa kaappiin, jos ei sitä itse käy hommaamassa. Ja parempi muutenkin, kun on joku rytmi elämässä ja muuta ajateltavaa kuin itsensä sääliminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En olisi niinkään varma, että työterveys tai varsinkaan työnantaja hyväksyy "sairaus"loman syyksi sen, että aikuinen ihminen ei pysty elämään normaalien elämänmuutosten kanssa. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu eikä ole työnantajan tehtävä maksaa siitä, että sinä et osaa erottaa työtä ja vapaa-aikaa toisistaan. 

Menkää nyt jo muualle aukomaan päätänne. Itse tuskin edes töissä käytte. Ap, voit hakea sairauslomaa. Tuossa joku aiemmin kirjoittikin jo siitä.

Ota lapsi asioista selvää äläkä keuhkoa. Esimerkiksi se on sinu hyvä ymmärtää, että sairausloman hakeminen ei takaa sinulle palkallista sairauslomaa. Ei itse asissa edes palkatonta. Se on lääkärin päätettävissä kirjoitetaanko saikkua vai ei ja työnantajan päätettävissä maksetaanko palkkaa vai ei. Saikku ei ole mikään ilmoitusasia. 

Et tiedä asiasta mitään, tekstisi perusteella et ole ollut työelämässä päivääkään

Eipä muuta kuin todistat että olen väärässä. Toki se, että et osaa pysyä asiassa, vaan menet henkilötasolla, kertoo minulle kaiken olennaisen. Mutta annan sinulle mahdollisuuden todistaa, että olet muutakin kuin pikkujonne, joka vänkää vastaan vain vänkäämisen ilosta. Eli lähdettä kehiin todisteeksi siitä, että olen väärässä.