Jos on polyamorinen suhde, niin rakastetaanko siinä kaikkia kumppaneita yhtä paljon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla. 

Niin, yleensä jokainen rakastaa puolisoaan enemmän kuin äitiään. Jos niin ei ole, niin kannattaa ehkä erota.

Itse en ajattele asiaa noin. Ajattelen, että äitiä ja puolisoa voi rakastaa ihan yhtä paljon, mutta rakkaus on erilaista. Eihän sitä lapsienkaan kohdalla ole niin, että Islaa rakastaa enemmän kuin Kaislaa, vaan molempia rakastaa yhtä paljon. 

Parisuhde eroaa kaikista muista ihmissuhteista juuri siinä, että kumppani on se kaikkein rakkain.

Ai rakkaampi kuin omat lapset? Wtf?

Jos omat lapset ovat rakkaimpia, niin eihän silloin tarvita mitään parisuhdetta.

Ei välttämättä tarvitakaan. Yksinhuoltajanakin pärjää oikein hyvin. Mutta jos tilanne on se, että puoliso on lapsia tärkeämpi, silloin kannattaa pysytellä lapsettomana. 

Miksi? Tuskin lapset kyselevät, onko puoliso heitä tärkeämpi, ja vaikka kysyisivät, siihen ei ole pakko antaa rehellistä vastausta.

Kuka aikuinen ihminen oikeasti vertailee tunteitaan tuolla tavalla? 

Ehkä sellainen, joka haluaa tuntea itsensä ja tietää kuka on ja mitä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla. 

Niin, yleensä jokainen rakastaa puolisoaan enemmän kuin äitiään. Jos niin ei ole, niin kannattaa ehkä erota.

Itse en ajattele asiaa noin. Ajattelen, että äitiä ja puolisoa voi rakastaa ihan yhtä paljon, mutta rakkaus on erilaista. Eihän sitä lapsienkaan kohdalla ole niin, että Islaa rakastaa enemmän kuin Kaislaa, vaan molempia rakastaa yhtä paljon. 

Parisuhde eroaa kaikista muista ihmissuhteista juuri siinä, että kumppani on se kaikkein rakkain.

Ai rakkaampi kuin omat lapset? Wtf?

Jos omat lapset ovat rakkaimpia, niin eihän silloin tarvita mitään parisuhdetta.

Ei välttämättä tarvitakaan. Yksinhuoltajanakin pärjää oikein hyvin. Mutta jos tilanne on se, että puoliso on lapsia tärkeämpi, silloin kannattaa pysytellä lapsettomana. 

Miksi? Tuskin lapset kyselevät, onko puoliso heitä tärkeämpi, ja vaikka kysyisivät, siihen ei ole pakko antaa rehellistä vastausta.

Itse asiassa kyselevät. Enkä näe mitään syytä valehdella heille. Varsinkaan kun en onneksi ole ihan niin yksioikoinen ihminen että en pystyisi rakastaamaan SEKÄ lapsia ETTÄ miestä maailman eniten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla. 

Niin, yleensä jokainen rakastaa puolisoaan enemmän kuin äitiään. Jos niin ei ole, niin kannattaa ehkä erota.

Itse en ajattele asiaa noin. Ajattelen, että äitiä ja puolisoa voi rakastaa ihan yhtä paljon, mutta rakkaus on erilaista. Eihän sitä lapsienkaan kohdalla ole niin, että Islaa rakastaa enemmän kuin Kaislaa, vaan molempia rakastaa yhtä paljon. 

Parisuhde eroaa kaikista muista ihmissuhteista juuri siinä, että kumppani on se kaikkein rakkain.

Itse asiassa ei. Parisuhde eroaa muista siten, että kumppania kohtaan tuntee kumppanuutta, yleensä myös romanttisia ja seksuaalisia tunteita. Mutta se kumppanuus. Jossain vaiheessa elämää kumppani ei kuitenkaan ehkä ole se kaikkein rakkain. Esim. itselläni on lapsia, ja kyllä he ovat rakkaampia kuin kumppanini, joskin se rakkaus on erilaista.

Mitä tarkoitat kumppanuuden tunteella?

Hyvin moni ns. Poly on sitoutumiskammoinen ja keskimääräistä narsistisempi. On kokemusta valitettavasti. Panosuhteita ne etsii ja omaa tyydytystä se niitä kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla. 

Se kai tässä oli pointtina, että mistä polyamorinen yleensä tietää, keiden kanssa haluaa olla parisuhteessa ja keiden kanssa vain kaveri.

No voisko olla samalla lailla kuin ei-polyt tietävät asian?

Itse en ole poly, mutta ihmetyttää silti tällaiset kysymykset. Kyllähän sen nyt tietää, tunteeko toista kohtaan jotain seksuaalista ja/tai romanttista, vai onko kyseessä pelkkä kaveruus.

Niin mutta kun siitä puuttuu juuri se, mistä ei-polyt sen tietävät. Eli se järjestys, että kuka on se ykkönen.

Miksi jonkin pitäisi olla ykkönen?

Siksi, että osaisi valita kenet huolii kumppanikseen ja ketä ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla. 

Niin, yleensä jokainen rakastaa puolisoaan enemmän kuin äitiään. Jos niin ei ole, niin kannattaa ehkä erota.

Itse en ajattele asiaa noin. Ajattelen, että äitiä ja puolisoa voi rakastaa ihan yhtä paljon, mutta rakkaus on erilaista. Eihän sitä lapsienkaan kohdalla ole niin, että Islaa rakastaa enemmän kuin Kaislaa, vaan molempia rakastaa yhtä paljon. 

Parisuhde eroaa kaikista muista ihmissuhteista juuri siinä, että kumppani on se kaikkein rakkain.

Ai rakkaampi kuin omat lapset? Wtf?

Jos omat lapset ovat rakkaimpia, niin eihän silloin tarvita mitään parisuhdetta.

Ei välttämättä tarvitakaan. Yksinhuoltajanakin pärjää oikein hyvin. Mutta jos tilanne on se, että puoliso on lapsia tärkeämpi, silloin kannattaa pysytellä lapsettomana. 

Miksi? Tuskin lapset kyselevät, onko puoliso heitä tärkeämpi, ja vaikka kysyisivät, siihen ei ole pakko antaa rehellistä vastausta.

Kuka aikuinen ihminen oikeasti vertailee tunteitaan tuolla tavalla? 

Ehkä sellainen, joka haluaa tuntea itsensä ja tietää kuka on ja mitä haluaa.

Miksi ei voisi tuntea itseään, jos kykenee rakastamaan enemmän kuin yhtä ihmistä? Minusta tuollainen "mies on mulle rakkain ja kukaan ei pääse samalla tasolle" ajatus kuulostaa varsin teinimäiseltä. Se on niin kovin ehdoton ja lokeroiva. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla. 

Se kai tässä oli pointtina, että mistä polyamorinen yleensä tietää, keiden kanssa haluaa olla parisuhteessa ja keiden kanssa vain kaveri.

No voisko olla samalla lailla kuin ei-polyt tietävät asian?

Itse en ole poly, mutta ihmetyttää silti tällaiset kysymykset. Kyllähän sen nyt tietää, tunteeko toista kohtaan jotain seksuaalista ja/tai romanttista, vai onko kyseessä pelkkä kaveruus.

Niin mutta kun siitä puuttuu juuri se, mistä ei-polyt sen tietävät. Eli se järjestys, että kuka on se ykkönen.

Miksi jonkin pitäisi olla ykkönen?

Siksi, että osaisi valita kenet huolii kumppanikseen ja ketä ei.

Entä jos se ykkönen ei haluakaan sinua? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla. 

Niin, yleensä jokainen rakastaa puolisoaan enemmän kuin äitiään. Jos niin ei ole, niin kannattaa ehkä erota.

Itse en ajattele asiaa noin. Ajattelen, että äitiä ja puolisoa voi rakastaa ihan yhtä paljon, mutta rakkaus on erilaista. Eihän sitä lapsienkaan kohdalla ole niin, että Islaa rakastaa enemmän kuin Kaislaa, vaan molempia rakastaa yhtä paljon. 

Parisuhde eroaa kaikista muista ihmissuhteista juuri siinä, että kumppani on se kaikkein rakkain.

Itse asiassa ei. Parisuhde eroaa muista siten, että kumppania kohtaan tuntee kumppanuutta, yleensä myös romanttisia ja seksuaalisia tunteita. Mutta se kumppanuus. Jossain vaiheessa elämää kumppani ei kuitenkaan ehkä ole se kaikkein rakkain. Esim. itselläni on lapsia, ja kyllä he ovat rakkaampia kuin kumppanini, joskin se rakkaus on erilaista.

Mitä tarkoitat kumppanuuden tunteella?

Tämä kiinnostaa minuakin. En ole koskaan kuullut moisesta tunteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla. 

Se kai tässä oli pointtina, että mistä polyamorinen yleensä tietää, keiden kanssa haluaa olla parisuhteessa ja keiden kanssa vain kaveri.

No voisko olla samalla lailla kuin ei-polyt tietävät asian?

Itse en ole poly, mutta ihmetyttää silti tällaiset kysymykset. Kyllähän sen nyt tietää, tunteeko toista kohtaan jotain seksuaalista ja/tai romanttista, vai onko kyseessä pelkkä kaveruus.

Niin mutta kun siitä puuttuu juuri se, mistä ei-polyt sen tietävät. Eli se järjestys, että kuka on se ykkönen.

Miksi jonkin pitäisi olla ykkönen?

Siksi, että osaisi valita kenet huolii kumppanikseen ja ketä ei.

Entä jos se ykkönen ei haluakaan sinua? 

No sitten ei voi muuta kuin pysyä sinkkuna. Paitsi sitten jos ykkönen vaihtuu ja tunne onkin sillä kertaa molemminpuolinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla. 

Niin, yleensä jokainen rakastaa puolisoaan enemmän kuin äitiään. Jos niin ei ole, niin kannattaa ehkä erota.

Itse en ajattele asiaa noin. Ajattelen, että äitiä ja puolisoa voi rakastaa ihan yhtä paljon, mutta rakkaus on erilaista. Eihän sitä lapsienkaan kohdalla ole niin, että Islaa rakastaa enemmän kuin Kaislaa, vaan molempia rakastaa yhtä paljon. 

Parisuhde eroaa kaikista muista ihmissuhteista juuri siinä, että kumppani on se kaikkein rakkain.

Ai rakkaampi kuin omat lapset? Wtf?

Jos omat lapset ovat rakkaimpia, niin eihän silloin tarvita mitään parisuhdetta.

Ei välttämättä tarvitakaan. Yksinhuoltajanakin pärjää oikein hyvin. Mutta jos tilanne on se, että puoliso on lapsia tärkeämpi, silloin kannattaa pysytellä lapsettomana. 

Miksi? Tuskin lapset kyselevät, onko puoliso heitä tärkeämpi, ja vaikka kysyisivät, siihen ei ole pakko antaa rehellistä vastausta.

Kuka aikuinen ihminen oikeasti vertailee tunteitaan tuolla tavalla? 

Ehkä sellainen, joka haluaa tuntea itsensä ja tietää kuka on ja mitä haluaa.

Ihminen, joka aidosti tuntee itsensä ja on perillä tunteistaan, ymmärtää, että tunteet eivät ole mikään kilpailu tai määrällisesti rajallinen asia. Rakkaus on kokonaisvaltainen asia, johon liittyy todella monia eri ulottuvuuksia. Esimerkiksi on olemassa myös ei-romanttista rakkautta, joka voi olla paljon vahvempi tunne kuin romanttinen rakkaus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla. 

Niin, yleensä jokainen rakastaa puolisoaan enemmän kuin äitiään. Jos niin ei ole, niin kannattaa ehkä erota.

Itse en ajattele asiaa noin. Ajattelen, että äitiä ja puolisoa voi rakastaa ihan yhtä paljon, mutta rakkaus on erilaista. Eihän sitä lapsienkaan kohdalla ole niin, että Islaa rakastaa enemmän kuin Kaislaa, vaan molempia rakastaa yhtä paljon. 

Parisuhde eroaa kaikista muista ihmissuhteista juuri siinä, että kumppani on se kaikkein rakkain.

Ai rakkaampi kuin omat lapset? Wtf?

Jos omat lapset ovat rakkaimpia, niin eihän silloin tarvita mitään parisuhdetta.

Ei välttämättä tarvitakaan. Yksinhuoltajanakin pärjää oikein hyvin. Mutta jos tilanne on se, että puoliso on lapsia tärkeämpi, silloin kannattaa pysytellä lapsettomana. 

Miksi? Tuskin lapset kyselevät, onko puoliso heitä tärkeämpi, ja vaikka kysyisivät, siihen ei ole pakko antaa rehellistä vastausta.

Kuka aikuinen ihminen oikeasti vertailee tunteitaan tuolla tavalla? 

Ehkä sellainen, joka haluaa tuntea itsensä ja tietää kuka on ja mitä haluaa.

Miksi ei voisi tuntea itseään, jos kykenee rakastamaan enemmän kuin yhtä ihmistä? Minusta tuollainen "mies on mulle rakkain ja kukaan ei pääse samalla tasolle" ajatus kuulostaa varsin teinimäiseltä. Se on niin kovin ehdoton ja lokeroiva. 

No sitä se parisuhde on. Jos rakastaa useita ihmisiä yhtä paljon, niin ei ole pakko olla parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla. 

Se kai tässä oli pointtina, että mistä polyamorinen yleensä tietää, keiden kanssa haluaa olla parisuhteessa ja keiden kanssa vain kaveri.

No voisko olla samalla lailla kuin ei-polyt tietävät asian?

Itse en ole poly, mutta ihmetyttää silti tällaiset kysymykset. Kyllähän sen nyt tietää, tunteeko toista kohtaan jotain seksuaalista ja/tai romanttista, vai onko kyseessä pelkkä kaveruus.

Niin mutta kun siitä puuttuu juuri se, mistä ei-polyt sen tietävät. Eli se järjestys, että kuka on se ykkönen.

Miksi jonkin pitäisi olla ykkönen?

Siksi, että osaisi valita kenet huolii kumppanikseen ja ketä ei.

Entä jos se ykkönen ei haluakaan sinua? 

No sitten ei voi muuta kuin pysyä sinkkuna. Paitsi sitten jos ykkönen vaihtuu ja tunne onkin sillä kertaa molemminpuolinen.

No niin! Eli sinullakaan se rakkaus ei ole ihan niin kiinteä ja pysyvä kuin annoit ymmärtää. Nyt luuliisi, että jo sinunkin alkaa olla helppo hahmottaa, miksi joku voi rakastaa useaa ihmistä jopa samaan aikaan. 

Miksi moni poly on ns. pakana ja huumeiden käyttäjä?

Vierailija kirjoitti:

Hyvin moni ns. Poly on sitoutumiskammoinen ja keskimääräistä narsistisempi. On kokemusta valitettavasti. Panosuhteita ne etsii ja omaa tyydytystä se niitä kiinnostaa.

Aivan. Viileä käytös ja se että odotetaan että se toinen viihdyttää hänen ohimeneviä tarpeitaan tai tunteitaan, samalla kun hön itse ei tee juuri mitään/piiloutuu kuorensa tasksen.En ota tällaisia ihmisiä enää elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla. 

Niin, yleensä jokainen rakastaa puolisoaan enemmän kuin äitiään. Jos niin ei ole, niin kannattaa ehkä erota.

Itse en ajattele asiaa noin. Ajattelen, että äitiä ja puolisoa voi rakastaa ihan yhtä paljon, mutta rakkaus on erilaista. Eihän sitä lapsienkaan kohdalla ole niin, että Islaa rakastaa enemmän kuin Kaislaa, vaan molempia rakastaa yhtä paljon. 

Parisuhde eroaa kaikista muista ihmissuhteista juuri siinä, että kumppani on se kaikkein rakkain.

Ai rakkaampi kuin omat lapset? Wtf?

Jos omat lapset ovat rakkaimpia, niin eihän silloin tarvita mitään parisuhdetta.

Ei välttämättä tarvitakaan. Yksinhuoltajanakin pärjää oikein hyvin. Mutta jos tilanne on se, että puoliso on lapsia tärkeämpi, silloin kannattaa pysytellä lapsettomana. 

Miksi? Tuskin lapset kyselevät, onko puoliso heitä tärkeämpi, ja vaikka kysyisivät, siihen ei ole pakko antaa rehellistä vastausta.

Kuka aikuinen ihminen oikeasti vertailee tunteitaan tuolla tavalla? 

Ehkä sellainen, joka haluaa tuntea itsensä ja tietää kuka on ja mitä haluaa.

Miksi ei voisi tuntea itseään, jos kykenee rakastamaan enemmän kuin yhtä ihmistä? Minusta tuollainen "mies on mulle rakkain ja kukaan ei pääse samalla tasolle" ajatus kuulostaa varsin teinimäiseltä. Se on niin kovin ehdoton ja lokeroiva. 

No sitä se parisuhde on. Jos rakastaa useita ihmisiä yhtä paljon, niin ei ole pakko olla parisuhteessa.

No sitä se parisuhde nimenomaan ei ole, että ketään muuta ei voi rakastaa kuin sitä puolisoaan. VALOJA PÄÄLLE!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla. 

Niin, yleensä jokainen rakastaa puolisoaan enemmän kuin äitiään. Jos niin ei ole, niin kannattaa ehkä erota.

Itse en ajattele asiaa noin. Ajattelen, että äitiä ja puolisoa voi rakastaa ihan yhtä paljon, mutta rakkaus on erilaista. Eihän sitä lapsienkaan kohdalla ole niin, että Islaa rakastaa enemmän kuin Kaislaa, vaan molempia rakastaa yhtä paljon. 

Parisuhde eroaa kaikista muista ihmissuhteista juuri siinä, että kumppani on se kaikkein rakkain.

Ai rakkaampi kuin omat lapset? Wtf?

Jos omat lapset ovat rakkaimpia, niin eihän silloin tarvita mitään parisuhdetta.

Ei välttämättä tarvitakaan. Yksinhuoltajanakin pärjää oikein hyvin. Mutta jos tilanne on se, että puoliso on lapsia tärkeämpi, silloin kannattaa pysytellä lapsettomana. 

Miksi? Tuskin lapset kyselevät, onko puoliso heitä tärkeämpi, ja vaikka kysyisivät, siihen ei ole pakko antaa rehellistä vastausta.

Kuka aikuinen ihminen oikeasti vertailee tunteitaan tuolla tavalla? 

Ehkä sellainen, joka haluaa tuntea itsensä ja tietää kuka on ja mitä haluaa.

Ihminen, joka aidosti tuntee itsensä ja on perillä tunteistaan, ymmärtää, että tunteet eivät ole mikään kilpailu tai määrällisesti rajallinen asia. Rakkaus on kokonaisvaltainen asia, johon liittyy todella monia eri ulottuvuuksia. Esimerkiksi on olemassa myös ei-romanttista rakkautta, joka voi olla paljon vahvempi tunne kuin romanttinen rakkaus. 

Mitä nyt sitten romanttinen rakkaus kenellekin tarkoittaa. Tämänkin palstan keskusteluista huomaa sen tarkoittavan eri ihmisille täysin eri asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla. 

Niin, yleensä jokainen rakastaa puolisoaan enemmän kuin äitiään. Jos niin ei ole, niin kannattaa ehkä erota.

Itse en ajattele asiaa noin. Ajattelen, että äitiä ja puolisoa voi rakastaa ihan yhtä paljon, mutta rakkaus on erilaista. Eihän sitä lapsienkaan kohdalla ole niin, että Islaa rakastaa enemmän kuin Kaislaa, vaan molempia rakastaa yhtä paljon. 

Parisuhde eroaa kaikista muista ihmissuhteista juuri siinä, että kumppani on se kaikkein rakkain.

Ai rakkaampi kuin omat lapset? Wtf?

Jos omat lapset ovat rakkaimpia, niin eihän silloin tarvita mitään parisuhdetta.

Ei välttämättä tarvitakaan. Yksinhuoltajanakin pärjää oikein hyvin. Mutta jos tilanne on se, että puoliso on lapsia tärkeämpi, silloin kannattaa pysytellä lapsettomana. 

Miksi? Tuskin lapset kyselevät, onko puoliso heitä tärkeämpi, ja vaikka kysyisivät, siihen ei ole pakko antaa rehellistä vastausta.

Kuka aikuinen ihminen oikeasti vertailee tunteitaan tuolla tavalla? 

Ehkä sellainen, joka haluaa tuntea itsensä ja tietää kuka on ja mitä haluaa.

Miksi ei voisi tuntea itseään, jos kykenee rakastamaan enemmän kuin yhtä ihmistä? Minusta tuollainen "mies on mulle rakkain ja kukaan ei pääse samalla tasolle" ajatus kuulostaa varsin teinimäiseltä. Se on niin kovin ehdoton ja lokeroiva. 

No sitä se parisuhde on. Jos rakastaa useita ihmisiä yhtä paljon, niin ei ole pakko olla parisuhteessa.

Eli kun sinä aloitat parisuhteen, et enää rakasta vanhempiasi, ystäviäsi, sisaruksiasi jne.? Kuulostaa varsin pelottavalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla. 

Niin, yleensä jokainen rakastaa puolisoaan enemmän kuin äitiään. Jos niin ei ole, niin kannattaa ehkä erota.

Itse en ajattele asiaa noin. Ajattelen, että äitiä ja puolisoa voi rakastaa ihan yhtä paljon, mutta rakkaus on erilaista. Eihän sitä lapsienkaan kohdalla ole niin, että Islaa rakastaa enemmän kuin Kaislaa, vaan molempia rakastaa yhtä paljon. 

Parisuhde eroaa kaikista muista ihmissuhteista juuri siinä, että kumppani on se kaikkein rakkain.

Ai rakkaampi kuin omat lapset? Wtf?

Jos omat lapset ovat rakkaimpia, niin eihän silloin tarvita mitään parisuhdetta.

Ei välttämättä tarvitakaan. Yksinhuoltajanakin pärjää oikein hyvin. Mutta jos tilanne on se, että puoliso on lapsia tärkeämpi, silloin kannattaa pysytellä lapsettomana. 

Miksi? Tuskin lapset kyselevät, onko puoliso heitä tärkeämpi, ja vaikka kysyisivät, siihen ei ole pakko antaa rehellistä vastausta.

Kuka aikuinen ihminen oikeasti vertailee tunteitaan tuolla tavalla? 

Ehkä sellainen, joka haluaa tuntea itsensä ja tietää kuka on ja mitä haluaa.

Miksi ei voisi tuntea itseään, jos kykenee rakastamaan enemmän kuin yhtä ihmistä? Minusta tuollainen "mies on mulle rakkain ja kukaan ei pääse samalla tasolle" ajatus kuulostaa varsin teinimäiseltä. Se on niin kovin ehdoton ja lokeroiva. 

No sitä se parisuhde on. Jos rakastaa useita ihmisiä yhtä paljon, niin ei ole pakko olla parisuhteessa.

No sitä se parisuhde nimenomaan ei ole, että ketään muuta ei voi rakastaa kuin sitä puolisoaan. VALOJA PÄÄLLE!

Voi rakastaa muitakin, mutta kyse on siitä ketä rakastetaan eniten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla. 

Niin, yleensä jokainen rakastaa puolisoaan enemmän kuin äitiään. Jos niin ei ole, niin kannattaa ehkä erota.

Itse en ajattele asiaa noin. Ajattelen, että äitiä ja puolisoa voi rakastaa ihan yhtä paljon, mutta rakkaus on erilaista. Eihän sitä lapsienkaan kohdalla ole niin, että Islaa rakastaa enemmän kuin Kaislaa, vaan molempia rakastaa yhtä paljon. 

Parisuhde eroaa kaikista muista ihmissuhteista juuri siinä, että kumppani on se kaikkein rakkain.

Ai rakkaampi kuin omat lapset? Wtf?

Jos omat lapset ovat rakkaimpia, niin eihän silloin tarvita mitään parisuhdetta.

Ei välttämättä tarvitakaan. Yksinhuoltajanakin pärjää oikein hyvin. Mutta jos tilanne on se, että puoliso on lapsia tärkeämpi, silloin kannattaa pysytellä lapsettomana. 

Miksi? Tuskin lapset kyselevät, onko puoliso heitä tärkeämpi, ja vaikka kysyisivät, siihen ei ole pakko antaa rehellistä vastausta.

Kuka aikuinen ihminen oikeasti vertailee tunteitaan tuolla tavalla? 

Ehkä sellainen, joka haluaa tuntea itsensä ja tietää kuka on ja mitä haluaa.

Miksi ei voisi tuntea itseään, jos kykenee rakastamaan enemmän kuin yhtä ihmistä? Minusta tuollainen "mies on mulle rakkain ja kukaan ei pääse samalla tasolle" ajatus kuulostaa varsin teinimäiseltä. Se on niin kovin ehdoton ja lokeroiva. 

No sitä se parisuhde on. Jos rakastaa useita ihmisiä yhtä paljon, niin ei ole pakko olla parisuhteessa.

Eli kun sinä aloitat parisuhteen, et enää rakasta vanhempiasi, ystäviäsi, sisaruksiasi jne.? Kuulostaa varsin pelottavalta. 

Ei tässä kukaan ole sanonut, ettei muita ihmisiä voisi lainkaan rakastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla. 

Niin, yleensä jokainen rakastaa puolisoaan enemmän kuin äitiään. Jos niin ei ole, niin kannattaa ehkä erota.

Itse en ajattele asiaa noin. Ajattelen, että äitiä ja puolisoa voi rakastaa ihan yhtä paljon, mutta rakkaus on erilaista. Eihän sitä lapsienkaan kohdalla ole niin, että Islaa rakastaa enemmän kuin Kaislaa, vaan molempia rakastaa yhtä paljon. 

Parisuhde eroaa kaikista muista ihmissuhteista juuri siinä, että kumppani on se kaikkein rakkain.

Ai rakkaampi kuin omat lapset? Wtf?

Jos omat lapset ovat rakkaimpia, niin eihän silloin tarvita mitään parisuhdetta.

Ei välttämättä tarvitakaan. Yksinhuoltajanakin pärjää oikein hyvin. Mutta jos tilanne on se, että puoliso on lapsia tärkeämpi, silloin kannattaa pysytellä lapsettomana. 

Miksi? Tuskin lapset kyselevät, onko puoliso heitä tärkeämpi, ja vaikka kysyisivät, siihen ei ole pakko antaa rehellistä vastausta.

Kuka aikuinen ihminen oikeasti vertailee tunteitaan tuolla tavalla? 

Ehkä sellainen, joka haluaa tuntea itsensä ja tietää kuka on ja mitä haluaa.

Ihminen, joka aidosti tuntee itsensä ja on perillä tunteistaan, ymmärtää, että tunteet eivät ole mikään kilpailu tai määrällisesti rajallinen asia. Rakkaus on kokonaisvaltainen asia, johon liittyy todella monia eri ulottuvuuksia. Esimerkiksi on olemassa myös ei-romanttista rakkautta, joka voi olla paljon vahvempi tunne kuin romanttinen rakkaus. 

Mitä nyt sitten romanttinen rakkaus kenellekin tarkoittaa. Tämänkin palstan keskusteluista huomaa sen tarkoittavan eri ihmisille täysin eri asioita.

Olisi varsin epäluonnollista, jos rakkaus tarkoittaisi kaikille tarkalleen samaa asiaa. Tunteet kun ovat aina yksilöllisiä kuten me ihmisetkin.