Lue keskustelun säännöt.
Jos on polyamorinen suhde, niin rakastetaanko siinä kaikkia kumppaneita yhtä paljon?
14.07.2023 |
Tavallisessa suhteessahan molemmat ovat toisilleen rakkaimmat ihmiset tai ainakin niin yleensä oletetaan. Mutta jos kumppaneita on useita, pitääkö kaikkien olla yhtä rakkaita vai kelpaako toiseksi kumppaniksi toiseksi rakkain ihminen, kolmanneksi kumppaniksi taas kolmanneksi rakkain ja niin edelleen loputtomiin?
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla.
Niin, yleensä jokainen rakastaa puolisoaan enemmän kuin äitiään. Jos niin ei ole, niin kannattaa ehkä erota.
Itse en ajattele asiaa noin. Ajattelen, että äitiä ja puolisoa voi rakastaa ihan yhtä paljon, mutta rakkaus on erilaista. Eihän sitä lapsienkaan kohdalla ole niin, että Islaa rakastaa enemmän kuin Kaislaa, vaan molempia rakastaa yhtä paljon.
Parisuhde eroaa kaikista muista ihmissuhteista juuri siinä, että kumppani on se kaikkein rakkain.
Ai rakkaampi kuin omat lapset? Wtf?
Jos omat lapset ovat rakkaimpia, niin eihän silloin tarvita mitään parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla.
Niin, yleensä jokainen rakastaa puolisoaan enemmän kuin äitiään. Jos niin ei ole, niin kannattaa ehkä erota.
Itse en ajattele asiaa noin. Ajattelen, että äitiä ja puolisoa voi rakastaa ihan yhtä paljon, mutta rakkaus on erilaista. Eihän sitä lapsienkaan kohdalla ole niin, että Islaa rakastaa enemmän kuin Kaislaa, vaan molempia rakastaa yhtä paljon.
Parisuhde eroaa kaikista muista ihmissuhteista juuri siinä, että kumppani on se kaikkein rakkain.
Juuei. Rakkaus ei edelleenkään ole materiaa, jota voi jakaa Ristolla 2 kiloa, Päiville 1 kilon ja Keijolle 300 grammaa. Ihminen voi rakastaa montaa ihmistä yhtä paljon, mutta eri tavalla.
Mistä silloin tiedetään, kuka on se ihminen jonka kanssa halutaan seurustella?
No mistä sinä tiedät, että haluat seurustella jonkun kanssa?
Pelkkiä negatiivista kokemusta näistä poly-tyypeistä sekä ihmisenä että kumppanina että ystävänä. Kierrä kaukaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla.
Se kai tässä oli pointtina, että mistä polyamorinen yleensä tietää, keiden kanssa haluaa olla parisuhteessa ja keiden kanssa vain kaveri.
No voisko olla samalla lailla kuin ei-polyt tietävät asian?
Itse en ole poly, mutta ihmetyttää silti tällaiset kysymykset. Kyllähän sen nyt tietää, tunteeko toista kohtaan jotain seksuaalista ja/tai romanttista, vai onko kyseessä pelkkä kaveruus.
Niin mutta kun siitä puuttuu juuri se, mistä ei-polyt sen tietävät. Eli se järjestys, että kuka on se ykkönen.
Ei rakasteta vaan eritavoin. Sä voit mennä yhden naisen luo ja työntää sormen hänen pyllyynsä. Sitten siirryt seuraavan naisen luo ja pyydät imemään sormeasi. Kolmas nainen voi sitten pestä sormesi ennen kuin käyt nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on polyamorinen henkilö myöntänytkin että ei tiedä mitä rakkaus on, kokee vain jtn ohimenevää kiintymystä. Kuulostaako rakkaudesta? Puhukoon mieluummin avoimesta suhteista ja pa*neskelusta, vähemmän teennäisempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla.
Niin, yleensä jokainen rakastaa puolisoaan enemmän kuin äitiään. Jos niin ei ole, niin kannattaa ehkä erota.
Itse en ajattele asiaa noin. Ajattelen, että äitiä ja puolisoa voi rakastaa ihan yhtä paljon, mutta rakkaus on erilaista. Eihän sitä lapsienkaan kohdalla ole niin, että Islaa rakastaa enemmän kuin Kaislaa, vaan molempia rakastaa yhtä paljon.
Parisuhde eroaa kaikista muista ihmissuhteista juuri siinä, että kumppani on se kaikkein rakkain.
Itse asiassa ei. Parisuhde eroaa muista siten, että kumppania kohtaan tuntee kumppanuutta, yleensä myös romanttisia ja seksuaalisia tunteita. Mutta se kumppanuus. Jossain vaiheessa elämää kumppani ei kuitenkaan ehkä ole se kaikkein rakkain. Esim. itselläni on lapsia, ja kyllä he ovat rakkaampia kuin kumppanini, joskin se rakkaus on erilaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla.
Niin, yleensä jokainen rakastaa puolisoaan enemmän kuin äitiään. Jos niin ei ole, niin kannattaa ehkä erota.
Itse en ajattele asiaa noin. Ajattelen, että äitiä ja puolisoa voi rakastaa ihan yhtä paljon, mutta rakkaus on erilaista. Eihän sitä lapsienkaan kohdalla ole niin, että Islaa rakastaa enemmän kuin Kaislaa, vaan molempia rakastaa yhtä paljon.
Parisuhde eroaa kaikista muista ihmissuhteista juuri siinä, että kumppani on se kaikkein rakkain.
Ai rakkaampi kuin omat lapset? Wtf?
Jos omat lapset ovat rakkaimpia, niin eihän silloin tarvita mitään parisuhdetta.
Mitä v¨ttua nyt taas? Tietenkin tarvitaan. Ensinnäkään lapsia ei voi tehdä yksinään ja noin muutenkin on ihan yleinen tarve muodostaa perhe kahden aikuisen ja lasten kesken. Eikä siinä kilpailla siitä, ketä rakastetaan enemmän kuin toista, vaan kaikkia rakastetaan tasapuolisesti. Viimekädessä yleensä niin, että lapset menevät puolison edelle, jos pitää valita vain jompi kumpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla.
Se kai tässä oli pointtina, että mistä polyamorinen yleensä tietää, keiden kanssa haluaa olla parisuhteessa ja keiden kanssa vain kaveri.
No voisko olla samalla lailla kuin ei-polyt tietävät asian?
Itse en ole poly, mutta ihmetyttää silti tällaiset kysymykset. Kyllähän sen nyt tietää, tunteeko toista kohtaan jotain seksuaalista ja/tai romanttista, vai onko kyseessä pelkkä kaveruus.
Kai parisuhteeseen tarvitaan vähän enemmän kuin se, että tuntee vain JOTAIN seksuaalista tai romanttista. Sellaista voi ei-polykin tuntea useampaa ihmistä kohtaan, mutta kumppaniksi valikoituu se mieluisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla.
Se kai tässä oli pointtina, että mistä polyamorinen yleensä tietää, keiden kanssa haluaa olla parisuhteessa ja keiden kanssa vain kaveri.
No voisko olla samalla lailla kuin ei-polyt tietävät asian?
Itse en ole poly, mutta ihmetyttää silti tällaiset kysymykset. Kyllähän sen nyt tietää, tunteeko toista kohtaan jotain seksuaalista ja/tai romanttista, vai onko kyseessä pelkkä kaveruus.
Niin mutta kun siitä puuttuu juuri se, mistä ei-polyt sen tietävät. Eli se järjestys, että kuka on se ykkönen.
Ehkä ei ole tarpeen miettiä asiaa näin? En ainakaan itse mieti oman elämäni ihmisistä, kuka on ykkönen ja kuka kakkonen. Kyllä osaan tuntea ilman tällaista pohdintaa. Minulla olisi silti lapseni rakkaimmat, mutta ei silti tuota vaikeuksia ymmärtää, kenen kanssa haluan olla suhteessa ja kehen olen rakastunut ja kehen tunnen vetoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla.
Niin, yleensä jokainen rakastaa puolisoaan enemmän kuin äitiään. Jos niin ei ole, niin kannattaa ehkä erota.
Itse en ajattele asiaa noin. Ajattelen, että äitiä ja puolisoa voi rakastaa ihan yhtä paljon, mutta rakkaus on erilaista. Eihän sitä lapsienkaan kohdalla ole niin, että Islaa rakastaa enemmän kuin Kaislaa, vaan molempia rakastaa yhtä paljon.
Parisuhde eroaa kaikista muista ihmissuhteista juuri siinä, että kumppani on se kaikkein rakkain.
Ai rakkaampi kuin omat lapset? Wtf?
Jos omat lapset ovat rakkaimpia, niin eihän silloin tarvita mitään parisuhdetta.
Ei välttämättä tarvitakaan. Yksinhuoltajanakin pärjää oikein hyvin. Mutta jos tilanne on se, että puoliso on lapsia tärkeämpi, silloin kannattaa pysytellä lapsettomana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla.
Niin, yleensä jokainen rakastaa puolisoaan enemmän kuin äitiään. Jos niin ei ole, niin kannattaa ehkä erota.
Itse en ajattele asiaa noin. Ajattelen, että äitiä ja puolisoa voi rakastaa ihan yhtä paljon, mutta rakkaus on erilaista. Eihän sitä lapsienkaan kohdalla ole niin, että Islaa rakastaa enemmän kuin Kaislaa, vaan molempia rakastaa yhtä paljon.
Parisuhde eroaa kaikista muista ihmissuhteista juuri siinä, että kumppani on se kaikkein rakkain.
Ai rakkaampi kuin omat lapset? Wtf?
Jos omat lapset ovat rakkaimpia, niin eihän silloin tarvita mitään parisuhdetta.
Mitä v¨ttua nyt taas? Tietenkin tarvitaan. Ensinnäkään lapsia ei voi tehdä yksinään ja noin muutenkin on ihan yleinen tarve muodostaa perhe kahden aikuisen ja lasten kesken. Eikä siinä kilpailla siitä, ketä rakastetaan enemmän kuin toista, vaan kaikkia rakastetaan tasapuolisesti. Viimekädessä yleensä niin, että lapset menevät puolison edelle, jos pitää valita vain jompi kumpi.
Mutta parisuhteeseen ei tavallisesti ryhdytä siksi, että tarvitaan joku kumppani lasten tekemiseen, vaan siksi että ollaan rakastuneita. Sitten voi olla, että halutaan lisäksi lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla.
Se kai tässä oli pointtina, että mistä polyamorinen yleensä tietää, keiden kanssa haluaa olla parisuhteessa ja keiden kanssa vain kaveri.
No voisko olla samalla lailla kuin ei-polyt tietävät asian?
Itse en ole poly, mutta ihmetyttää silti tällaiset kysymykset. Kyllähän sen nyt tietää, tunteeko toista kohtaan jotain seksuaalista ja/tai romanttista, vai onko kyseessä pelkkä kaveruus.
Kai parisuhteeseen tarvitaan vähän enemmän kuin se, että tuntee vain JOTAIN seksuaalista tai romanttista. Sellaista voi ei-polykin tuntea useampaa ihmistä kohtaan, mutta kumppaniksi valikoituu se mieluisin.
Olet oikeassa. Voisin lisätä aiempaan tekstiini, että kyllä ihminen tietää, kenen kanssa haluaa olla. Ei se sen kummempaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla.
Niin, yleensä jokainen rakastaa puolisoaan enemmän kuin äitiään. Jos niin ei ole, niin kannattaa ehkä erota.
Itse en ajattele asiaa noin. Ajattelen, että äitiä ja puolisoa voi rakastaa ihan yhtä paljon, mutta rakkaus on erilaista. Eihän sitä lapsienkaan kohdalla ole niin, että Islaa rakastaa enemmän kuin Kaislaa, vaan molempia rakastaa yhtä paljon.
Parisuhde eroaa kaikista muista ihmissuhteista juuri siinä, että kumppani on se kaikkein rakkain.
Ai rakkaampi kuin omat lapset? Wtf?
Jos omat lapset ovat rakkaimpia, niin eihän silloin tarvita mitään parisuhdetta.
Ei välttämättä tarvitakaan. Yksinhuoltajanakin pärjää oikein hyvin. Mutta jos tilanne on se, että puoliso on lapsia tärkeämpi, silloin kannattaa pysytellä lapsettomana.
Miksi? Tuskin lapset kyselevät, onko puoliso heitä tärkeämpi, ja vaikka kysyisivät, siihen ei ole pakko antaa rehellistä vastausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla.
Se kai tässä oli pointtina, että mistä polyamorinen yleensä tietää, keiden kanssa haluaa olla parisuhteessa ja keiden kanssa vain kaveri.
No voisko olla samalla lailla kuin ei-polyt tietävät asian?
Itse en ole poly, mutta ihmetyttää silti tällaiset kysymykset. Kyllähän sen nyt tietää, tunteeko toista kohtaan jotain seksuaalista ja/tai romanttista, vai onko kyseessä pelkkä kaveruus.
Kai parisuhteeseen tarvitaan vähän enemmän kuin se, että tuntee vain JOTAIN seksuaalista tai romanttista. Sellaista voi ei-polykin tuntea useampaa ihmistä kohtaan, mutta kumppaniksi valikoituu se mieluisin.
Ei lähestkään aina se mieluisin. Kun et sinä väkipakolla voi kenenkään kanssa suhteeseen ryhtyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla.
Niin, yleensä jokainen rakastaa puolisoaan enemmän kuin äitiään. Jos niin ei ole, niin kannattaa ehkä erota.
Itse en ajattele asiaa noin. Ajattelen, että äitiä ja puolisoa voi rakastaa ihan yhtä paljon, mutta rakkaus on erilaista. Eihän sitä lapsienkaan kohdalla ole niin, että Islaa rakastaa enemmän kuin Kaislaa, vaan molempia rakastaa yhtä paljon.
Parisuhde eroaa kaikista muista ihmissuhteista juuri siinä, että kumppani on se kaikkein rakkain.
Ai rakkaampi kuin omat lapset? Wtf?
Jos omat lapset ovat rakkaimpia, niin eihän silloin tarvita mitään parisuhdetta.
Miksi ei? Ihmisillä on usein tarve erilaisiin ihmissuhteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla.
Niin, yleensä jokainen rakastaa puolisoaan enemmän kuin äitiään. Jos niin ei ole, niin kannattaa ehkä erota.
Itse en ajattele asiaa noin. Ajattelen, että äitiä ja puolisoa voi rakastaa ihan yhtä paljon, mutta rakkaus on erilaista. Eihän sitä lapsienkaan kohdalla ole niin, että Islaa rakastaa enemmän kuin Kaislaa, vaan molempia rakastaa yhtä paljon.
Parisuhde eroaa kaikista muista ihmissuhteista juuri siinä, että kumppani on se kaikkein rakkain.
Ai rakkaampi kuin omat lapset? Wtf?
Jos omat lapset ovat rakkaimpia, niin eihän silloin tarvita mitään parisuhdetta.
Ei välttämättä tarvitakaan. Yksinhuoltajanakin pärjää oikein hyvin. Mutta jos tilanne on se, että puoliso on lapsia tärkeämpi, silloin kannattaa pysytellä lapsettomana.
Miksi? Tuskin lapset kyselevät, onko puoliso heitä tärkeämpi, ja vaikka kysyisivät, siihen ei ole pakko antaa rehellistä vastausta.
Kuka aikuinen ihminen oikeasti vertailee tunteitaan tuolla tavalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla.
Se kai tässä oli pointtina, että mistä polyamorinen yleensä tietää, keiden kanssa haluaa olla parisuhteessa ja keiden kanssa vain kaveri.
No voisko olla samalla lailla kuin ei-polyt tietävät asian?
Itse en ole poly, mutta ihmetyttää silti tällaiset kysymykset. Kyllähän sen nyt tietää, tunteeko toista kohtaan jotain seksuaalista ja/tai romanttista, vai onko kyseessä pelkkä kaveruus.
Niin mutta kun siitä puuttuu juuri se, mistä ei-polyt sen tietävät. Eli se järjestys, että kuka on se ykkönen.
Ehkä ei ole tarpeen miettiä asiaa näin? En ainakaan itse mieti oman elämäni ihmisistä, kuka on ykkönen ja kuka kakkonen. Kyllä osaan tuntea ilman tällaista pohdintaa. Minulla olisi silti lapseni rakkaimmat, mutta ei silti tuota vaikeuksia ymmärtää, kenen kanssa haluan olla suhteessa ja kehen olen rakastunut ja kehen tunnen vetoa.
Kyllä sitä voi joutua miettimään ainakin silloin, jos on kaksi hyvää ehdokasta jotka molemmat haluavat suhdetta kanssasi. Silloin on pakko miettiä, kummasta tykkää enemmän, eihän valintaa voi muuten tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla.
Se kai tässä oli pointtina, että mistä polyamorinen yleensä tietää, keiden kanssa haluaa olla parisuhteessa ja keiden kanssa vain kaveri.
No voisko olla samalla lailla kuin ei-polyt tietävät asian?
Itse en ole poly, mutta ihmetyttää silti tällaiset kysymykset. Kyllähän sen nyt tietää, tunteeko toista kohtaan jotain seksuaalista ja/tai romanttista, vai onko kyseessä pelkkä kaveruus.
Niin mutta kun siitä puuttuu juuri se, mistä ei-polyt sen tietävät. Eli se järjestys, että kuka on se ykkönen.
Miksi jonkin pitäisi olla ykkönen?
No voisko olla samalla lailla kuin ei-polyt tietävät asian?
Itse en ole poly, mutta ihmetyttää silti tällaiset kysymykset. Kyllähän sen nyt tietää, tunteeko toista kohtaan jotain seksuaalista ja/tai romanttista, vai onko kyseessä pelkkä kaveruus.