Lue keskustelun säännöt.
Jos on polyamorinen suhde, niin rakastetaanko siinä kaikkia kumppaneita yhtä paljon?
14.07.2023 |
Tavallisessa suhteessahan molemmat ovat toisilleen rakkaimmat ihmiset tai ainakin niin yleensä oletetaan. Mutta jos kumppaneita on useita, pitääkö kaikkien olla yhtä rakkaita vai kelpaako toiseksi kumppaniksi toiseksi rakkain ihminen, kolmanneksi kumppaniksi taas kolmanneksi rakkain ja niin edelleen loputtomiin?
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla.
Niin, yleensä jokainen rakastaa puolisoaan enemmän kuin äitiään. Jos niin ei ole, niin kannattaa ehkä erota.
Itse en ajattele asiaa noin. Ajattelen, että äitiä ja puolisoa voi rakastaa ihan yhtä paljon, mutta rakkaus on erilaista. Eihän sitä lapsienkaan kohdalla ole niin, että Islaa rakastaa enemmän kuin Kaislaa, vaan molempia rakastaa yhtä paljon.
Parisuhde eroaa kaikista muista ihmissuhteista juuri siinä, että kumppani on se kaikkein rakkain.
Ai rakkaampi kuin omat lapset? Wtf?
Jos omat lapset ovat rakkaimpia, niin eihän silloin tarvita mitään parisuhdetta.
Ei välttämättä tarvitakaan. Yksinhuoltajanakin pärjää oikein hyvin. Mutta jos tilanne on se, että puoliso on lapsia tärkeämpi, silloin kannattaa pysytellä lapsettomana.
Miksi? Tuskin lapset kyselevät, onko puoliso heitä tärkeämpi, ja vaikka kysyisivät, siihen ei ole pakko antaa rehellistä vastausta.
Kuka aikuinen ihminen oikeasti vertailee tunteitaan tuolla tavalla?
Ehkä sellainen, joka haluaa tuntea itsensä ja tietää kuka on ja mitä haluaa.
Miksi ei voisi tuntea itseään, jos kykenee rakastamaan enemmän kuin yhtä ihmistä? Minusta tuollainen "mies on mulle rakkain ja kukaan ei pääse samalla tasolle" ajatus kuulostaa varsin teinimäiseltä. Se on niin kovin ehdoton ja lokeroiva.
No sitä se parisuhde on. Jos rakastaa useita ihmisiä yhtä paljon, niin ei ole pakko olla parisuhteessa.
Eli kun sinä aloitat parisuhteen, et enää rakasta vanhempiasi, ystäviäsi, sisaruksiasi jne.? Kuulostaa varsin pelottavalta.
Ei tässä kukaan ole sanonut, ettei muita ihmisiä voisi lainkaan rakastaa.
Kyllä tuossa lainaamassani viestissä aika selkeästi sanottiin, että parisuhteessa oleva ei voi rakastaa muita ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä maailma on menossa aivan hulluun suuntaan. Tuo, että on monta kumppania yhtä aikaa, on ällöttävää. Ja sekin, että ollaan sanaa sukupuolta on myös ällöttävää. Kaikki, mikä poikkeavaa ns. normaalista on aivan oksettavaa,
Minä pyrin laajentamaan tajuntaani ja ymmärtämään. Mutta en kyllä pysty. En tuomitse, mutta en silti pysty ymmärtämään, että ihmiset haluavat elää tuolla tavalla.
Palstallahan on kyllä joskus vitsailtu siitä, että ihan toimiva kuvio voisi olla pari naista ja yksi mies. Naisilla olisi seuraa toisistaan ja ehkä lasten harrastuskuskaukset sujuisivat jouheammin. Ja seksinkipeä mies saisi riittävästi, naisille riittäisi vähempikin.
Mutta miten kun on yksi nainen ja kaksi miestä? Miehet ei kai perinteisesti ole kauheasti toisten miesten lapsille lämmenneet. Onko näin päin olevassa kuviossa muuta etua kuin että taloudessa on ehkä kaksi hyväpalkkaista miestä (jos oletetaan stereotyyppisesti, että miehet tienaa enemmän)? Sujuuko remontit paremmin, kun miehet häärivät yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla.
Se kai tässä oli pointtina, että mistä polyamorinen yleensä tietää, keiden kanssa haluaa olla parisuhteessa ja keiden kanssa vain kaveri.
No voisko olla samalla lailla kuin ei-polyt tietävät asian?
Itse en ole poly, mutta ihmetyttää silti tällaiset kysymykset. Kyllähän sen nyt tietää, tunteeko toista kohtaan jotain seksuaalista ja/tai romanttista, vai onko kyseessä pelkkä kaveruus.
Niin mutta kun siitä puuttuu juuri se, mistä ei-polyt sen tietävät. Eli se järjestys, että kuka on se ykkönen.
Miksi jonkin pitäisi olla ykkönen?
Siksi, että osaisi valita kenet huolii kumppanikseen ja ketä ei.
Entä jos se ykkönen ei haluakaan sinua?
No sitten ei voi muuta kuin pysyä sinkkuna. Paitsi sitten jos ykkönen vaihtuu ja tunne onkin sillä kertaa molemminpuolinen.
No niin! Eli sinullakaan se rakkaus ei ole ihan niin kiinteä ja pysyvä kuin annoit ymmärtää. Nyt luuliisi, että jo sinunkin alkaa olla helppo hahmottaa, miksi joku voi rakastaa useaa ihmistä jopa samaan aikaan.
En ole sanonut, että se olisi välttämättä pysyvää. Vaikka joku olisi nyt ihanin ihminen jonka olen tavannut, voin tavata jo huomenna jonkun ihanamman.
Olen tosin ollut mieheni kanssa jo lähes 30 vuotta.
Ja mikä siinä nyt sitten oli niin vaikea tajuta, että osalla ihmisistä nuo sinun kuvaamasi tuntemukset ilmenevät samanaiksisesti eri ihmisiä kohtaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla.
Se kai tässä oli pointtina, että mistä polyamorinen yleensä tietää, keiden kanssa haluaa olla parisuhteessa ja keiden kanssa vain kaveri.
No ihan samasta kuin sinä tiedät, keistä olet kiinnostunut parisuhdemielessä ja keistä vain kavereina. Ei polyamoria muuta ihmisen tunteita miksikään. Niitä tunteita voi vain olla useampaa eri ihmistä kohtaan.
No jos pidän jostain henkilöstä selvästi enemmän kuin kenestäkään muusta, katson haluavani hänen kanssaan parisuhteen. Mutta siitähän polyamoristen kohdalla ei voi olla kyse, koska polyamoria on juuri sitä, että halutaan parisuhdetta useamman ihmisen kanssa.
En ole kyllä koskaan itse ajatellut, että aha, nyt pidän tästä ihmisestä 100 % kun muista pidän vain 90 %. Kyllä se kiinnostus parisuhteeseen on aina syntynyt siitä, että tunnen kyseistä ihmistä kohtaan laadullisesti eri tavalla kuin vaikkapa ystäviäni kohtaan. Kun on romanttisesti kiinnostunut jostakusta, liittyy tunteeseen erotiikkaa ja jännitystä, ihastumista, mitä ystäviä kohtaan ei tunne. Ei kyse ole siitä, kuinka paljon pitää ihmisestä, vaan siitä millä tavalla.
Liian sekavaa minulle. Olen mieluummin yksin, kuin sotkuisissa ihmissuhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla.
Niin, yleensä jokainen rakastaa puolisoaan enemmän kuin äitiään. Jos niin ei ole, niin kannattaa ehkä erota.
Itse en ajattele asiaa noin. Ajattelen, että äitiä ja puolisoa voi rakastaa ihan yhtä paljon, mutta rakkaus on erilaista. Eihän sitä lapsienkaan kohdalla ole niin, että Islaa rakastaa enemmän kuin Kaislaa, vaan molempia rakastaa yhtä paljon.
Parisuhde eroaa kaikista muista ihmissuhteista juuri siinä, että kumppani on se kaikkein rakkain.
Itse asiassa ei. Parisuhde eroaa muista siten, että kumppania kohtaan tuntee kumppanuutta, yleensä myös romanttisia ja seksuaalisia tunteita. Mutta se kumppanuus. Jossain vaiheessa elämää kumppani ei kuitenkaan ehkä ole se kaikkein rakkain. Esim. itselläni on lapsia, ja kyllä he ovat rakkaampia kuin kumppanini, joskin se rakkaus on erilaista.
Mitä tarkoitat kumppanuuden tunteella?
Kumppanuuden tunnetta. Sitä, että haluat olla toisen ihmisen elämänkumppani. Kutsutaan toisella nimellä parisuhteeksi. Ilman kumppanuutta parisuhde on vain seksisuhde ja/tai ystävyys.
Onko rakkautta rajallinen määrä jota pitää sitten säännöstellä? Todellisuus pakotetaan muotoon eikä anneta sen virrata vapaasti. Irroita otteesi, vapaudu kulttuurin luomista kuonakerroksista ja näe maailma sellaisena kuin se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla.
Se kai tässä oli pointtina, että mistä polyamorinen yleensä tietää, keiden kanssa haluaa olla parisuhteessa ja keiden kanssa vain kaveri.
No ihan samasta kuin sinä tiedät, keistä olet kiinnostunut parisuhdemielessä ja keistä vain kavereina. Ei polyamoria muuta ihmisen tunteita miksikään. Niitä tunteita voi vain olla useampaa eri ihmistä kohtaan.
No jos pidän jostain henkilöstä selvästi enemmän kuin kenestäkään muusta, katson haluavani hänen kanssaan parisuhteen. Mutta siitähän polyamoristen kohdalla ei voi olla kyse, koska polyamoria on juuri sitä, että halutaan parisuhdetta useamman ihmisen kanssa.
En ole kyllä koskaan itse ajatellut, että aha, nyt pidän tästä ihmisestä 100 % kun muista pidän vain 90 %. Kyllä se kiinnostus parisuhteeseen on aina syntynyt siitä, että tunnen kyseistä ihmistä kohtaan laadullisesti eri tavalla kuin vaikkapa ystäviäni kohtaan. Kun on romanttisesti kiinnostunut jostakusta, liittyy tunteeseen erotiikkaa ja jännitystä, ihastumista, mitä ystäviä kohtaan ei tunne. Ei kyse ole siitä, kuinka paljon pitää ihmisestä, vaan siitä millä tavalla.
Minäkään en pysty saamaan kiinni ajatuksesta, että rakkautta olisi rajallinen määrä ja rakastuminen Pekkaan poistaisi osan rakkaudesta vaikkapa isääni kohtaan. Tai että en voisi rakastaa sekä Pekkaa että isääni että lapsiani ilman, että kenellekään rakkautta tulee toista vähemmän. Totta kai se rakkaus on erilaista, mutta määrällisesti eroa ei välttämättä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä maailma on menossa aivan hulluun suuntaan. Tuo, että on monta kumppania yhtä aikaa, on ällöttävää. Ja sekin, että ollaan sanaa sukupuolta on myös ällöttävää. Kaikki, mikä poikkeavaa ns. normaalista on aivan oksettavaa,
Minä pyrin laajentamaan tajuntaani ja ymmärtämään. Mutta en kyllä pysty. En tuomitse, mutta en silti pysty ymmärtämään, että ihmiset haluavat elää tuolla tavalla.
Palstallahan on kyllä joskus vitsailtu siitä, että ihan toimiva kuvio voisi olla pari naista ja yksi mies. Naisilla olisi seuraa toisistaan ja ehkä lasten harrastuskuskaukset sujuisivat jouheammin. Ja seksinkipeä mies saisi riittävästi, naisille riittäisi vähempikin.
Mutta miten kun on yksi nainen ja kaksi miestä? Miehet ei kai perinteisesti ole kauheasti toisten miesten lapsille lämmenneet. Onko näin päin olevassa kuviossa muuta etua kuin että taloudessa on ehkä kaksi hyväpalkkaista miestä (jos oletetaan stereotyyppisesti, että miehet tienaa enemmän)? Sujuuko remontit paremmin, kun miehet häärivät yhdessä?
Polyjenkin keskuudessa tuollaiset kuviot, joissa ollaan ikäänkuin kolmen kimpassa, ovat hyvin harvinaisia. Eli aika harvoin tulee tilanteita, joissa "naisilla olisi seuraa toisistaan", joskin tunnen kyllä ihmisiä, jotka ovat ystävystyneet kumppaniensa kumppanien kanssa. Mutta yleisempää on, että kumppanin kumppaneihin on asiallisen hyvät, mutta ei välttämättä erityisen läheiset välit. Se, että talous jaetaan kolmeen pekkaan ei ole mitenkään normi polymaailmassa, vaikka lehdissä tietysti tuodaan esille juuri tällaisia kuvioita, sillä ne tuntuvat ihmisistä kaikista eksoottisimmilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla.
Niin, yleensä jokainen rakastaa puolisoaan enemmän kuin äitiään. Jos niin ei ole, niin kannattaa ehkä erota.
Itse en ajattele asiaa noin. Ajattelen, että äitiä ja puolisoa voi rakastaa ihan yhtä paljon, mutta rakkaus on erilaista. Eihän sitä lapsienkaan kohdalla ole niin, että Islaa rakastaa enemmän kuin Kaislaa, vaan molempia rakastaa yhtä paljon.
Parisuhde eroaa kaikista muista ihmissuhteista juuri siinä, että kumppani on se kaikkein rakkain.
No ei eroa. Jos minun pitäisi valita puolison ja lasten välillä niin puoliso saisi lähteä nanosekunnissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla.
Niin, yleensä jokainen rakastaa puolisoaan enemmän kuin äitiään. Jos niin ei ole, niin kannattaa ehkä erota.
Itse en ajattele asiaa noin. Ajattelen, että äitiä ja puolisoa voi rakastaa ihan yhtä paljon, mutta rakkaus on erilaista. Eihän sitä lapsienkaan kohdalla ole niin, että Islaa rakastaa enemmän kuin Kaislaa, vaan molempia rakastaa yhtä paljon.
Parisuhde eroaa kaikista muista ihmissuhteista juuri siinä, että kumppani on se kaikkein rakkain.
Ai rakkaampi kuin omat lapset? Wtf?
Jos omat lapset ovat rakkaimpia, niin eihän silloin tarvita mitään parisuhdetta.
Mennyvittuun ääliö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla.
Niin, yleensä jokainen rakastaa puolisoaan enemmän kuin äitiään. Jos niin ei ole, niin kannattaa ehkä erota.
Itse en ajattele asiaa noin. Ajattelen, että äitiä ja puolisoa voi rakastaa ihan yhtä paljon, mutta rakkaus on erilaista. Eihän sitä lapsienkaan kohdalla ole niin, että Islaa rakastaa enemmän kuin Kaislaa, vaan molempia rakastaa yhtä paljon.
Parisuhde eroaa kaikista muista ihmissuhteista juuri siinä, että kumppani on se kaikkein rakkain.
Ai rakkaampi kuin omat lapset? Wtf?
Jos omat lapset ovat rakkaimpia, niin eihän silloin tarvita mitään parisuhdetta.
Ei välttämättä tarvitakaan. Yksinhuoltajanakin pärjää oikein hyvin. Mutta jos tilanne on se, että puoliso on lapsia tärkeämpi, silloin kannattaa pysytellä lapsettomana.
Miksi? Tuskin lapset kyselevät, onko puoliso heitä tärkeämpi, ja vaikka kysyisivät, siihen ei ole pakko antaa rehellistä vastausta.
Kuka aikuinen ihminen oikeasti vertailee tunteitaan tuolla tavalla?
Ehkä sellainen, joka haluaa tuntea itsensä ja tietää kuka on ja mitä haluaa.
Miksi ei voisi tuntea itseään, jos kykenee rakastamaan enemmän kuin yhtä ihmistä? Minusta tuollainen "mies on mulle rakkain ja kukaan ei pääse samalla tasolle" ajatus kuulostaa varsin teinimäiseltä. Se on niin kovin ehdoton ja lokeroiva.
No sitä se parisuhde on. Jos rakastaa useita ihmisiä yhtä paljon, niin ei ole pakko olla parisuhteessa.
Miksi kuvittelet että polyt olisivat suhteessa pakosta?
Vierailija kirjoitti:
Miksi moni poly on ns. pakana ja huumeiden käyttäjä?
Varmaan samasta syystä kuin miksi moninkertainen määrä monoja ovat pakanoita ja huumeidenkäyttäjiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla.
Niin, yleensä jokainen rakastaa puolisoaan enemmän kuin äitiään. Jos niin ei ole, niin kannattaa ehkä erota.
Itse en ajattele asiaa noin. Ajattelen, että äitiä ja puolisoa voi rakastaa ihan yhtä paljon, mutta rakkaus on erilaista. Eihän sitä lapsienkaan kohdalla ole niin, että Islaa rakastaa enemmän kuin Kaislaa, vaan molempia rakastaa yhtä paljon.
Parisuhde eroaa kaikista muista ihmissuhteista juuri siinä, että kumppani on se kaikkein rakkain.
Ai rakkaampi kuin omat lapset? Wtf?
Jos omat lapset ovat rakkaimpia, niin eihän silloin tarvita mitään parisuhdetta.
Ei välttämättä tarvitakaan. Yksinhuoltajanakin pärjää oikein hyvin. Mutta jos tilanne on se, että puoliso on lapsia tärkeämpi, silloin kannattaa pysytellä lapsettomana.
Miksi? Tuskin lapset kyselevät, onko puoliso heitä tärkeämpi, ja vaikka kysyisivät, siihen ei ole pakko antaa rehellistä vastausta.
Kuka aikuinen ihminen oikeasti vertailee tunteitaan tuolla tavalla?
Ehkä sellainen, joka haluaa tuntea itsensä ja tietää kuka on ja mitä haluaa.
Miksi ei voisi tuntea itseään, jos kykenee rakastamaan enemmän kuin yhtä ihmistä? Minusta tuollainen "mies on mulle rakkain ja kukaan ei pääse samalla tasolle" ajatus kuulostaa varsin teinimäiseltä. Se on niin kovin ehdoton ja lokeroiva.
No sitä se parisuhde on. Jos rakastaa useita ihmisiä yhtä paljon, niin ei ole pakko olla parisuhteessa.
No sitä se parisuhde nimenomaan ei ole, että ketään muuta ei voi rakastaa kuin sitä puolisoaan. VALOJA PÄÄLLE!
Voi rakastaa muitakin, mutta kyse on siitä ketä rakastetaan eniten.
Ei ole.
Itsellä vanhempi kumppani, yli 12 vuotta. Mies on lisäksi vahvasti fetissi.
Minä halusin jotain miut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla.
Niin, yleensä jokainen rakastaa puolisoaan enemmän kuin äitiään. Jos niin ei ole, niin kannattaa ehkä erota.
Itse en ajattele asiaa noin. Ajattelen, että äitiä ja puolisoa voi rakastaa ihan yhtä paljon, mutta rakkaus on erilaista. Eihän sitä lapsienkaan kohdalla ole niin, että Islaa rakastaa enemmän kuin Kaislaa, vaan molempia rakastaa yhtä paljon.
Parisuhde eroaa kaikista muista ihmissuhteista juuri siinä, että kumppani on se kaikkein rakkain.
Ai rakkaampi kuin omat lapset? Wtf?
Jos omat lapset ovat rakkaimpia, niin eihän silloin tarvita mitään parisuhdetta.
Ei välttämättä tarvitakaan. Yksinhuoltajanakin pärjää oikein hyvin. Mutta jos tilanne on se, että puoliso on lapsia tärkeämpi, silloin kannattaa pysytellä lapsettomana.
Miksi? Tuskin lapset kyselevät, onko puoliso heitä tärkeämpi, ja vaikka kysyisivät, siihen ei ole pakko antaa rehellistä vastausta.
Kuka aikuinen ihminen oikeasti vertailee tunteitaan tuolla tavalla?
Ehkä sellainen, joka haluaa tuntea itsensä ja tietää kuka on ja mitä haluaa.
Miksi ei voisi tuntea itseään, jos kykenee rakastamaan enemmän kuin yhtä ihmistä? Minusta tuollainen "mies on mulle rakkain ja kukaan ei pääse samalla tasolle" ajatus kuulostaa varsin teinimäiseltä. Se on niin kovin ehdoton ja lokeroiva.
No sitä se parisuhde on. Jos rakastaa useita ihmisiä yhtä paljon, niin ei ole pakko olla parisuhteessa.
No sitä se parisuhde nimenomaan ei ole, että ketään muuta ei voi rakastaa kuin sitä puolisoaan. VALOJA PÄÄLLE!
Voi rakastaa muitakin, mutta kyse on siitä ketä rakastetaan eniten.
Ei tietenkään ole, koska rakkaus ei ole kilpailu.
Vierailija kirjoitti:
Liian sekavaa minulle. Olen mieluummin yksin, kuin sotkuisissa ihmissuhteissa.
Ei polysuhteissa mitään sotkuista ole, kun kaikki ymmärtävät, mikä on homman nimi. Sanoisin, että enemmän tulee sotkua jos on niin ehdoton, että edes omia lapsia ei saa rakastaa enempää kuin puolisoa. Sitä voisi kutsua läheisriippuvuudeksi tai jopa narsismiksi.
Minusta romanttista rakkautta ei voi verrata omiin lapsiin kohdistuvaan rakkauteen tai sisarusrakkauteen/kiintymykseen noin vain. Kuulostaa lisäksi kylmältä pölyjen kaikenmaailman sopimukset ja kaleneteriaikapelleilyt, ehkä polyt enemmänkin kiintyvät lyhytaikaisesti ja brändäävät suhteitaan sitten rakkauden nimissä esim tinderissä. Vrt. "Minulla riittää rakkautta monelle." Jep, ken sitten uskoo. ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla.
Niin, yleensä jokainen rakastaa puolisoaan enemmän kuin äitiään. Jos niin ei ole, niin kannattaa ehkä erota.
Itse en ajattele asiaa noin. Ajattelen, että äitiä ja puolisoa voi rakastaa ihan yhtä paljon, mutta rakkaus on erilaista. Eihän sitä lapsienkaan kohdalla ole niin, että Islaa rakastaa enemmän kuin Kaislaa, vaan molempia rakastaa yhtä paljon.
Parisuhde eroaa kaikista muista ihmissuhteista juuri siinä, että kumppani on se kaikkein rakkain.
Ai rakkaampi kuin omat lapset? Wtf?
Jos omat lapset ovat rakkaimpia, niin eihän silloin tarvita mitään parisuhdetta.
Ei välttämättä tarvitakaan. Yksinhuoltajanakin pärjää oikein hyvin. Mutta jos tilanne on se, että puoliso on lapsia tärkeämpi, silloin kannattaa pysytellä lapsettomana.
Miksi? Tuskin lapset kyselevät, onko puoliso heitä tärkeämpi, ja vaikka kysyisivät, siihen ei ole pakko antaa rehellistä vastausta.
Kuka aikuinen ihminen oikeasti vertailee tunteitaan tuolla tavalla?
Ehkä sellainen, joka haluaa tuntea itsensä ja tietää kuka on ja mitä haluaa.
Miksi ei voisi tuntea itseään, jos kykenee rakastamaan enemmän kuin yhtä ihmistä? Minusta tuollainen "mies on mulle rakkain ja kukaan ei pääse samalla tasolle" ajatus kuulostaa varsin teinimäiseltä. Se on niin kovin ehdoton ja lokeroiva.
No sitä se parisuhde on. Jos rakastaa useita ihmisiä yhtä paljon, niin ei ole pakko olla parisuhteessa.
No sitä se parisuhde nimenomaan ei ole, että ketään muuta ei voi rakastaa kuin sitä puolisoaan. VALOJA PÄÄLLE!
No eihän se suurimmalle osalle ole, kun useimmilla on enemmän kuin yksi parisuhde elämänsä aikana. Muilla ne vaan on peräkkäin, polyllä voi olla yhtäaikaa
En ole sanonut, että se olisi välttämättä pysyvää. Vaikka joku olisi nyt ihanin ihminen jonka olen tavannut, voin tavata jo huomenna jonkun ihanamman.
Olen tosin ollut mieheni kanssa jo lähes 30 vuotta.