Lue keskustelun säännöt.
Jos on polyamorinen suhde, niin rakastetaanko siinä kaikkia kumppaneita yhtä paljon?
14.07.2023 |
Tavallisessa suhteessahan molemmat ovat toisilleen rakkaimmat ihmiset tai ainakin niin yleensä oletetaan. Mutta jos kumppaneita on useita, pitääkö kaikkien olla yhtä rakkaita vai kelpaako toiseksi kumppaniksi toiseksi rakkain ihminen, kolmanneksi kumppaniksi taas kolmanneksi rakkain ja niin edelleen loputtomiin?
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla.
Se kai tässä oli pointtina, että mistä polyamorinen yleensä tietää, keiden kanssa haluaa olla parisuhteessa ja keiden kanssa vain kaveri.
Ihan samalla tavalla tietää kuin yksiavioinenkin ihminen.
Ihminen ei ole koskaan yksiavioinen lol
Kyllä se vain on. Jos olet koko elämäsi yhden ihmisen kanssa parisuhteesa, olet yksiavioinen. tof
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla.
Se kai tässä oli pointtina, että mistä polyamorinen yleensä tietää, keiden kanssa haluaa olla parisuhteessa ja keiden kanssa vain kaveri.
Ihan samalla tavalla tietää kuin yksiavioinenkin ihminen.
Ihminen ei ole koskaan yksiavioinen lol
Mikä sitten on sellainen ihminen, joka paritutuu vain kerran ja on siinä suhteessa kunnes kuolema heidät erottaa? Meilläpäin sitä kutsutaan monogamiaksi eli yksiaviosuudeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla.
Niin, yleensä jokainen rakastaa puolisoaan enemmän kuin äitiään. Jos niin ei ole, niin kannattaa ehkä erota.
Itse en ajattele asiaa noin. Ajattelen, että äitiä ja puolisoa voi rakastaa ihan yhtä paljon, mutta rakkaus on erilaista. Eihän sitä lapsienkaan kohdalla ole niin, että Islaa rakastaa enemmän kuin Kaislaa, vaan molempia rakastaa yhtä paljon.
Parisuhde eroaa kaikista muista ihmissuhteista juuri siinä, että kumppani on se kaikkein rakkain.
Ai rakkaampi kuin omat lapset? Wtf?
Jos omat lapset ovat rakkaimpia, niin eihän silloin tarvita mitään parisuhdetta.
Ei välttämättä tarvitakaan. Yksinhuoltajanakin pärjää oikein hyvin. Mutta jos tilanne on se, että puoliso on lapsia tärkeämpi, silloin kannattaa pysytellä lapsettomana.
Miksi? Tuskin lapset kyselevät, onko puoliso heitä tärkeämpi, ja vaikka kysyisivät, siihen ei ole pakko antaa rehellistä vastausta.
Kuka aikuinen ihminen oikeasti vertailee tunteitaan tuolla tavalla?
Ehkä sellainen, joka haluaa tuntea itsensä ja tietää kuka on ja mitä haluaa.
Miksi ei voisi tuntea itseään, jos kykenee rakastamaan enemmän kuin yhtä ihmistä? Minusta tuollainen "mies on mulle rakkain ja kukaan ei pääse samalla tasolle" ajatus kuulostaa varsin teinimäiseltä. Se on niin kovin ehdoton ja lokeroiva.
No sitä se parisuhde on. Jos rakastaa useita ihmisiä yhtä paljon, niin ei ole pakko olla parisuhteessa.
No sitä se parisuhde nimenomaan ei ole, että ketään muuta ei voi rakastaa kuin sitä puolisoaan. VALOJA PÄÄLLE!
No eihän se suurimmalle osalle ole, kun useimmilla on enemmän kuin yksi parisuhde elämänsä aikana. Muilla ne vaan on peräkkäin, polyllä voi olla yhtäaikaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla.
Niin, yleensä jokainen rakastaa puolisoaan enemmän kuin äitiään. Jos niin ei ole, niin kannattaa ehkä erota.
Itse en ajattele asiaa noin. Ajattelen, että äitiä ja puolisoa voi rakastaa ihan yhtä paljon, mutta rakkaus on erilaista. Eihän sitä lapsienkaan kohdalla ole niin, että Islaa rakastaa enemmän kuin Kaislaa, vaan molempia rakastaa yhtä paljon.
Parisuhde eroaa kaikista muista ihmissuhteista juuri siinä, että kumppani on se kaikkein rakkain.
Ai rakkaampi kuin omat lapset? Wtf?
Jos omat lapset ovat rakkaimpia, niin eihän silloin tarvita mitään parisuhdetta.
Ei välttämättä tarvitakaan. Yksinhuoltajanakin pärjää oikein hyvin. Mutta jos tilanne on se, että puoliso on lapsia tärkeämpi, silloin kannattaa pysytellä lapsettomana.
Miksi? Tuskin lapset kyselevät, onko puoliso heitä tärkeämpi, ja vaikka kysyisivät, siihen ei ole pakko antaa rehellistä vastausta.
Kuka aikuinen ihminen oikeasti vertailee tunteitaan tuolla tavalla?
Ehkä sellainen, joka haluaa tuntea itsensä ja tietää kuka on ja mitä haluaa.
Miksi ei voisi tuntea itseään, jos kykenee rakastamaan enemmän kuin yhtä ihmistä? Minusta tuollainen "mies on mulle rakkain ja kukaan ei pääse samalla tasolle" ajatus kuulostaa varsin teinimäiseltä. Se on niin kovin ehdoton ja lokeroiva.
No sitä se parisuhde on. Jos rakastaa useita ihmisiä yhtä paljon, niin ei ole pakko olla parisuhteessa.
No sitä se parisuhde nimenomaan ei ole, että ketään muuta ei voi rakastaa kuin sitä puolisoaan. VALOJA PÄÄLLE!
No eihän se suurimmalle osalle ole, kun useimmilla on enemmän kuin yksi parisuhde elämänsä aikana. Muilla ne vaan on peräkkäin, polyllä voi olla yhtäaikaa
Aika monella monollakin on suhteita yhtäaikaa.
Tunnetteko muuten henkilökohtaisesti tällaisia pervoilijoita, vai onko tämä "polyamorisuus on uusi normaali"-mantra enemmän joku median luoma harha, kuten kaikki muukin mainostettu pervoilu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minäkin olen rakastanut kahta miestä samaan aikaan. He ikäänkuin täydensivät toinen toisiaan. Olivat ihan erilaisia. Tosin seurustelin vain toisen kanssa vaikka toisen kanssa olin välillä läheisissä väleissä. En kuitenkaan pettänyt.
Polyamoria perustuu ahneuteen, jota harrastavat erityisesti biit ja korkealibidoiset miehet. Miksi kaunistella asiaa, ja yllättääkö ketään? Tuuliviirimäisiä ihmisiä, jotka eivät osaa eivätkä uskalla sitoutua tai antaa itsestään tarpeeksi kenellekään. Median suvaitsevaisuuspuhe asian ympärillä on sitten kokonaan toinen ilmiö. Mitä kaikkea shittiä löytyy sateenkaarevan avaramielisyydeksi maalatun ilmiön alta. Tunnekylmyyttä, pelkoa ja ahneutta pohjimmiltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Polyamoria perustuu ahneuteen, jota harrastavat erityisesti biit ja korkealibidoiset miehet. Miksi kaunistella asiaa, ja yllättääkö ketään? Tuuliviirimäisiä ihmisiä, jotka eivät osaa eivätkä uskalla sitoutua tai antaa itsestään tarpeeksi kenellekään. Median suvaitsevaisuuspuhe asian ympärillä on sitten kokonaan toinen ilmiö. Mitä kaikkea shittiä löytyy sateenkaarevan avaramielisyydeksi maalatun ilmiön alta. Tunnekylmyyttä, pelkoa ja ahneutta pohjimmiltaan.
Eikö mielestäsi ollenkaan naiset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla.
Niin, yleensä jokainen rakastaa puolisoaan enemmän kuin äitiään. Jos niin ei ole, niin kannattaa ehkä erota.
Itse en ajattele asiaa noin. Ajattelen, että äitiä ja puolisoa voi rakastaa ihan yhtä paljon, mutta rakkaus on erilaista. Eihän sitä lapsienkaan kohdalla ole niin, että Islaa rakastaa enemmän kuin Kaislaa, vaan molempia rakastaa yhtä paljon.
Parisuhde eroaa kaikista muista ihmissuhteista juuri siinä, että kumppani on se kaikkein rakkain.
Ai rakkaampi kuin omat lapset? Wtf?
Jos omat lapset ovat rakkaimpia, niin eihän silloin tarvita mitään parisuhdetta.
Ei välttämättä tarvitakaan. Yksinhuoltajanakin pärjää oikein hyvin. Mutta jos tilanne on se, että puoliso on lapsia tärkeämpi, silloin kannattaa pysytellä lapsettomana.
Miksi? Tuskin lapset kyselevät, onko puoliso heitä tärkeämpi, ja vaikka kysyisivät, siihen ei ole pakko antaa rehellistä vastausta.
Kuka aikuinen ihminen oikeasti vertailee tunteitaan tuolla tavalla?
Ehkä sellainen, joka haluaa tuntea itsensä ja tietää kuka on ja mitä haluaa.
Miksi ei voisi tuntea itseään, jos kykenee rakastamaan enemmän kuin yhtä ihmistä? Minusta tuollainen "mies on mulle rakkain ja kukaan ei pääse samalla tasolle" ajatus kuulostaa varsin teinimäiseltä. Se on niin kovin ehdoton ja lokeroiva.
No sitä se parisuhde on. Jos rakastaa useita ihmisiä yhtä paljon, niin ei ole pakko olla parisuhteessa.
Eli kun sinä aloitat parisuhteen, et enää rakasta vanhempiasi, ystäviäsi, sisaruksiasi jne.? Kuulostaa varsin pelottavalta.
Ei tässä kukaan ole sanonut, ettei muita ihmisiä voisi lainkaan rakastaa.
Kyllä tuossa lainaamassani viestissä aika selkeästi sanottiin, että parisuhteessa oleva ei voi rakastaa muita ihmisiä.
Tuossahan puhuttiin useiden ihmisten rakastamisesta YHTÄ PALJON. Mielestäni eri asia kuin rakastaminen ylipäätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei suhteet välttämättä ole samanarvoisia.
Vierailija kirjoitti:
Ei suhteet välttämättä ole samanarvoisia.
Onko silloin kyse polyamorisuudesta vai onko se vain tavanomaista monisuhteilua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei suhteet välttämättä ole samanarvoisia.
Onko silloin kyse polyamorisuudesta vai onko se vain tavanomaista monisuhteilua?
Miksi ei voisi olla kyse polyamorisuudesta? Rakkaus voi olla erilaista ja eriasteista erilaisten ihmisten välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla.
Se kai tässä oli pointtina, että mistä polyamorinen yleensä tietää, keiden kanssa haluaa olla parisuhteessa ja keiden kanssa vain kaveri.
No voisko olla samalla lailla kuin ei-polyt tietävät asian?
Itse en ole poly, mutta ihmetyttää silti tällaiset kysymykset. Kyllähän sen nyt tietää, tunteeko toista kohtaan jotain seksuaalista ja/tai romanttista, vai onko kyseessä pelkkä kaveruus.
Niin mutta kun siitä puuttuu juuri se, mistä ei-polyt sen tietävät. Eli se järjestys, että kuka on se ykkönen.
Miksi jonkin pitäisi olla ykkönen?
Siksi, että osaisi valita kenet huolii kumppanikseen ja ketä ei.
Entä jos se ykkönen ei haluakaan sinua?
No sitten ei voi muuta kuin pysyä sinkkuna. Paitsi sitten jos ykkönen vaihtuu ja tunne onkin sillä kertaa molemminpuolinen.
No niin! Eli sinullakaan se rakkaus ei ole ihan niin kiinteä ja pysyvä kuin annoit ymmärtää. Nyt luuliisi, että jo sinunkin alkaa olla helppo hahmottaa, miksi joku voi rakastaa useaa ihmistä jopa samaan aikaan.
En ole sanonut, että se olisi välttämättä pysyvää. Vaikka joku olisi nyt ihanin ihminen jonka olen tavannut, voin tavata jo huomenna jonkun ihanamman.
Olen tosin ollut mieheni kanssa jo lähes 30 vuotta.
Ja mikä siinä nyt sitten oli niin vaikea tajuta, että osalla ihmisistä nuo sinun kuvaamasi tuntemukset ilmenevät samanaiksisesti eri ihmisiä kohtaan?
Jos ymmärsin oikein, ne hänen kuvaamansa tuntemukset ovat sitä, että pitää yhdestä ihmisestä enemmän kuin muista. Toki siinä on ristiriita, jos samanaikaisesti useampi ihminen on se yksi ihminen, josta pidetään eniten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla.
Se kai tässä oli pointtina, että mistä polyamorinen yleensä tietää, keiden kanssa haluaa olla parisuhteessa ja keiden kanssa vain kaveri.
No ihan samasta kuin sinä tiedät, keistä olet kiinnostunut parisuhdemielessä ja keistä vain kavereina. Ei polyamoria muuta ihmisen tunteita miksikään. Niitä tunteita voi vain olla useampaa eri ihmistä kohtaan.
No jos pidän jostain henkilöstä selvästi enemmän kuin kenestäkään muusta, katson haluavani hänen kanssaan parisuhteen. Mutta siitähän polyamoristen kohdalla ei voi olla kyse, koska polyamoria on juuri sitä, että halutaan parisuhdetta useamman ihmisen kanssa.
En ole kyllä koskaan itse ajatellut, että aha, nyt pidän tästä ihmisestä 100 % kun muista pidän vain 90 %. Kyllä se kiinnostus parisuhteeseen on aina syntynyt siitä, että tunnen kyseistä ihmistä kohtaan laadullisesti eri tavalla kuin vaikkapa ystäviäni kohtaan. Kun on romanttisesti kiinnostunut jostakusta, liittyy tunteeseen erotiikkaa ja jännitystä, ihastumista, mitä ystäviä kohtaan ei tunne. Ei kyse ole siitä, kuinka paljon pitää ihmisestä, vaan siitä millä tavalla.
No en nyt tiedä... Voihan olla, että suhteessa on erotiikkaa ja jännitystä, mutta ei kuitenkaan mitään vakavaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko rakkautta rajallinen määrä jota pitää sitten säännöstellä? Todellisuus pakotetaan muotoon eikä anneta sen virrata vapaasti. Irroita otteesi, vapaudu kulttuurin luomista kuonakerroksista ja näe maailma sellaisena kuin se on.
Jos rakastaa yhtä ihmistä enemmän kuin toista niin se ei varmaan tarkoita, että rakkautta olisi olemassa tietty rajallinen määrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla.
Niin, yleensä jokainen rakastaa puolisoaan enemmän kuin äitiään. Jos niin ei ole, niin kannattaa ehkä erota.
Itse en ajattele asiaa noin. Ajattelen, että äitiä ja puolisoa voi rakastaa ihan yhtä paljon, mutta rakkaus on erilaista. Eihän sitä lapsienkaan kohdalla ole niin, että Islaa rakastaa enemmän kuin Kaislaa, vaan molempia rakastaa yhtä paljon.
Parisuhde eroaa kaikista muista ihmissuhteista juuri siinä, että kumppani on se kaikkein rakkain.
Ai rakkaampi kuin omat lapset? Wtf?
Jos omat lapset ovat rakkaimpia, niin eihän silloin tarvita mitään parisuhdetta.
Ei välttämättä tarvitakaan. Yksinhuoltajanakin pärjää oikein hyvin. Mutta jos tilanne on se, että puoliso on lapsia tärkeämpi, silloin kannattaa pysytellä lapsettomana.
Miksi? Tuskin lapset kyselevät, onko puoliso heitä tärkeämpi, ja vaikka kysyisivät, siihen ei ole pakko antaa rehellistä vastausta.
Kuka aikuinen ihminen oikeasti vertailee tunteitaan tuolla tavalla?
Ehkä sellainen, joka haluaa tuntea itsensä ja tietää kuka on ja mitä haluaa.
Ihminen, joka aidosti tuntee itsensä ja on perillä tunteistaan, ymmärtää, että tunteet eivät ole mikään kilpailu tai määrällisesti rajallinen asia. Rakkaus on kokonaisvaltainen asia, johon liittyy todella monia eri ulottuvuuksia. Esimerkiksi on olemassa myös ei-romanttista rakkautta, joka voi olla paljon vahvempi tunne kuin romanttinen rakkaus.
Jostain syystä esim. radiossa soitettavat laulut kertovat yleensä romanttisesta rakkaudesta. On tietysti olemassa lauluja, joissa kerrotaan rakkaudesta lasta tai ystävää kohtaan, mutta ne ovat vähemmistönä. Olisi aika ristiriitaista ja kummallista, että romanttisesta rakkaudesta pidetään näin suurta meteliä, jos se ei olisi kaikkein vahvin tunne.
Mielisairasta nussia ympäriinsä ja erittäin itsekästä.
Palvellaan omia tarpeita, oikkuja ja kaikkia mielenliikkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei ole määrällisesti mitattava asia. Eri ihmisiä rakastetaan eri tavalla. Tai ainakin toivottavasti jokainen rakastaaa esim. äitiään ja puolisoaan eri tavalla.
Se kai tässä oli pointtina, että mistä polyamorinen yleensä tietää, keiden kanssa haluaa olla parisuhteessa ja keiden kanssa vain kaveri.
No voisko olla samalla lailla kuin ei-polyt tietävät asian?
Itse en ole poly, mutta ihmetyttää silti tällaiset kysymykset. Kyllähän sen nyt tietää, tunteeko toista kohtaan jotain seksuaalista ja/tai romanttista, vai onko kyseessä pelkkä kaveruus.
Kai parisuhteeseen tarvitaan vähän enemmän kuin se, että tuntee vain JOTAIN seksuaalista tai romanttista. Sellaista voi ei-polykin tuntea useampaa ihmistä kohtaan, mutta kumppaniksi valikoituu se mieluisin.
Ei lähestkään aina se mieluisin. Kun et sinä väkipakolla voi kenenkään kanssa suhteeseen ryhtyä.
Villi arvaus: Tässä ei varmaankaan tarkoitettu väkipakolla suhteeseen ryhtymistä, vaan sitä että suhteeseen "sen mieluisimman" kanssa ryhdytään, jos hän sitä haluaa.
Ihminen ei ole koskaan yksiavioinen lol