Minusta hyvä parisuhde ei "vaadi työtä"

Vierailija kirjoitti:

Kyllä parisuhteessa pitää työstää jos haluaa sen pysyvän hyvänä.

Tää on kyllä työstämättäkin pysynyt hyvänä. Jo 26 vuotta.

Tätä olen itsekin aina sanonut, että toimiva parisuhde soljuu eteenpäin ikään kuin omalla painollaan, mutta aina olen saanut kommentista vihat päälleni. Joka kerta saa kuulla samat jauhannat: "Kyllä se kuule kovaa työtä ja panostamista vaatii blaablaablaa...". Ilmeisesti nämä ovat niitä hankalia ihmisiä joiden kanssa kenellä tahansa on työlästä olla parisuhteessa.

En ole, jokaisessa parisuhteessa tulee konflikteja ja pitää joustaa. On toki eri asia tuntuuko sellaisten selvittely työltä vai ei. Minusta myös itsensä kanssa pitää tehdä työtä ja kehittää itseään mielestäni, mutta ei se saa silleen kamalalta työtä tuntua.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset taitavat vain ymmärtää termin eri tavalla. Joillekin työ tarkoittaa sitä, että niska limassa tehdään jotain kauheaa. Joillekin vain sitä, että tekee parisuhteen yhteisen hyvän vuoksi asioita, joiden tietää ilahduttavan toista.

Fiksu viesti. Riippuu ihan, miten työn mieltää. Varmasti mikään asia elämässä ei ole sellainen, etteikö siihen tarvitsisi yhtään panostaa.

Vierailija kirjoitti:

Tätä olen itsekin aina sanonut, että toimiva parisuhde soljuu eteenpäin ikään kuin omalla painollaan, mutta aina olen saanut kommentista vihat päälleni. Joka kerta saa kuulla samat jauhannat: "Kyllä se kuule kovaa työtä ja panostamista vaatii blaablaablaa...". Ilmeisesti nämä ovat niitä hankalia ihmisiä joiden kanssa kenellä tahansa on työlästä olla parisuhteessa.

Olet ilmeisesti teini tai parikymppinen. Sitten kun kokemuksia tulee vähän lisää niin ymmärrät. Toki on niin että elämässä ei vain kannata hakea aina vaan uusia ja uusia parisuhdekokemuksia. Se käy raskaaksi ja sellaisesta tulee hankala ja raskas ihminen kaikille ympärillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset taitavat vain ymmärtää termin eri tavalla. Joillekin työ tarkoittaa sitä, että niska limassa tehdään jotain kauheaa. Joillekin vain sitä, että tekee parisuhteen yhteisen hyvän vuoksi asioita, joiden tietää ilahduttavan toista.

Fiksu viesti. Riippuu ihan, miten työn mieltää. Varmasti mikään asia elämässä ei ole sellainen, etteikö siihen tarvitsisi yhtään panostaa.

Niin. Mä miellän työksi sen, kun jonkin eteen tekee jotakin. Se voi olla mukavaa, tai se voi olla kamalaa. Mä teen töitä saadakseni palkkaa, mä teen töitä kehittyäkseni paremmaksi harrastuksessani, mä teen töitä pitääkseni kodin siistinä, mä teen töitä pitääkseni ihmissuhteeni kunnossa. Ei työn tekemisen tarvitse olla aina ja joka asiassa pelkästään negatiivista ja vaikeaa ja raskasta. Se voi olla mukavaa, palkitsevaa, ja kaikin tavoin miellyttävääkin. Työksi sen tekemisen tunnistaa siitä, että aina välillä voi tulla olo, että äh, nyt en millään jaksaisi. Joidenkin töiden kanssa se olo voi olla aina, ja toisten kohdalla vain harvoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset taitavat vain ymmärtää termin eri tavalla. Joillekin työ tarkoittaa sitä, että niska limassa tehdään jotain kauheaa. Joillekin vain sitä, että tekee parisuhteen yhteisen hyvän vuoksi asioita, joiden tietää ilahduttavan toista.

Fiksu viesti. Riippuu ihan, miten työn mieltää. Varmasti mikään asia elämässä ei ole sellainen, etteikö siihen tarvitsisi yhtään panostaa.

Niin. Mä miellän työksi sen, kun jonkin eteen tekee jotakin. Se voi olla mukavaa, tai se voi olla kamalaa. Mä teen töitä saadakseni palkkaa, mä teen töitä kehittyäkseni paremmaksi harrastuksessani, mä teen töitä pitääkseni kodin siistinä, mä teen töitä pitääkseni ihmissuhteeni kunnossa. Ei työn tekemisen tarvitse olla aina ja joka asiassa pelkästään negatiivista ja vaikeaa ja raskasta. Se voi olla mukavaa, palkitsevaa, ja kaikin tavoin miellyttävääkin. Työksi sen tekemisen tunnistaa siitä, että aina välillä voi tulla olo, että äh, nyt en millään jaksaisi. Joidenkin töiden kanssa se olo voi olla aina, ja toisten kohdalla vain harvoin.

Näinhän se normaalisti ihmisillä on. Elämänarvot kohdillaan.

Miehenä olisin eri mieltä, mutta kokeeko sen työksi? Joka päivä voi sanoa rakastan, joka päivä voi osallistua arkisiin asioihin ja antaa myös tilaa toiselle. Hyvää parisuhdetta ei tarvitse ylläpitää jatkuvasti? Vastoinkäymisissä toisen tukeen voi luottaa?

Elämän vaiheet on kyllä niin erilaisia, että toteaisin "kokemuksen syvällä rintaäänellä" näin: välillä tarvitsee työtä, välillä ei. Meillä on yli 25 vuotta takana ja lapsiakin tullut perheeseemme. Pikkulapsiajat oli sellaisia, että piti kyllä nähdä vaivaa parisuhteen eteen. Lasten muuttaessa pesästä pitää taas uudelleen miettiä, että minkähänlaisia ihmisiä me tässä iässä ollaan. Ehkä ensimmäisten vuosien (+-5) aikana olisin väittänyt samaa.  Ei pikkulapsiarjen tuomaa stressiä, menopaussin tuomaa haluttomuutta tms. Molemmilla oli omat opiskelut lopuillaan ja kiinnostavat työkuviot. Sosiaalinen rakenne kantoi parisuhdetta ilman sen syvempää pohdintaa. 

En ole samaa mieltä otsikon kanssa. Ihmiset ovat nii itsekkäitä narsisteja nykyää, että ehkä vaatiikiin. Onneksi on jo ikää, ettei noita idiotismeja enää tarvi elää

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se työltä voi niistä tuntua jotka eivät ole hoitaneet omaa päänuppiaan kuntoon ennen perheen perustamista.

Jos lapsia ihan suunnitellusti hankkii niin kaipa pitää olla itsenäistynyt ja päänuppiasiat vakaalla pohjalla. Eihän siitä lapsille muuten hyvää seuraa.

Joskus tulee mieleen, että mitä se TYÖ on? Onko sitte helpompaa viritellä köyttä itekseen?

Vierailija kirjoitti:

Joskus tulee mieleen, että mitä se TYÖ on? Onko sitte helpompaa viritellä köyttä itekseen?[/quote

Se on ihan normaalien ihmisten vastavuoroisuutta ja kykyä kommunikointiin avoimesti tunteistaan ja tarpeistaan parisuhteessta. Ei sen ihmeempää.

Hyvä parisuhde tulee paremmaksi työllä. 

Asenne työstämiseen pitää olla kohdillaan. 

Parisuhde ei ole orjuutta, vaan luovaa yhteistyötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus tulee mieleen, että mitä se TYÖ on? Onko sitte helpompaa viritellä köyttä itekseen?[/quote

Se on ihan normaalien ihmisten vastavuoroisuutta ja kykyä kommunikointiin avoimesti tunteistaan ja tarpeistaan parisuhteessta. Ei sen ihmeempää.

Viittasin siis siihen, että sinkkuna ei oikein voi ketään haukkua enää omasta pahasta olostaan.

Miksi ihmiset on valmiita panostamaan deittailun alussa kumppaniin, mutta samaa inspiraatiota ei aina sitten löydykään siihen parisuhteeseen parinkymmenen vuoden jälkeeen?

Sitten erotessa taas sama juttu, treffikumppania huomioidaan ja keksitään kivaa tekemistä, sitten kun seurustellaan niin ei millään... Eli kyllä peräänkuuluttaisin jonkinlaista "työntekoa" myös sen olemassa olevan suhteen säilyttämiseksi.

Eri mieltä. Monesti kyseessä on toisen osapuolen mielestä ollut "hyvä parisuhde", ja sitten käykin niin, että se toinen osapuoli lähtee yks kaks lähtemään "hyvästä parisuhteesta", jonka eteen ei ole tarvittu mitään työtä.

Vierailija kirjoitti:

Eri mieltä. Monesti kyseessä on toisen osapuolen mielestä ollut "hyvä parisuhde", ja sitten käykin niin, että se toinen osapuoli lähtee yks kaks lähtemään "hyvästä parisuhteesta", jonka eteen ei ole tarvittu mitään työtä.

Kommunikointi rauhallisesti, vastavuoroisesti ja toista kunnioittaen on sitä työtä. Jos tuntuu että haluaa jotakin se pitää pystyä sille toiselle sanomaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä olen itsekin aina sanonut, että toimiva parisuhde soljuu eteenpäin ikään kuin omalla painollaan, mutta aina olen saanut kommentista vihat päälleni. Joka kerta saa kuulla samat jauhannat: "Kyllä se kuule kovaa työtä ja panostamista vaatii blaablaablaa...". Ilmeisesti nämä ovat niitä hankalia ihmisiä joiden kanssa kenellä tahansa on työlästä olla parisuhteessa.

Olet ilmeisesti teini tai parikymppinen. Sitten kun kokemuksia tulee vähän lisää niin ymmärrät. Toki on niin että elämässä ei vain kannata hakea aina vaan uusia ja uusia parisuhdekokemuksia. Se käy raskaaksi ja sellaisesta tulee hankala ja raskas ihminen kaikille ympärillään.

Olen eri mutta samaa mieltä. Hyvin on soljunut omalla painollaan ja ikää 54. T: 242, jos muistin oikein.

Mun mielestä se parisuhteen alku vaatii työtä joskus, jossain tilanteissa.. Mulla ja miehelläni oli kuhmurainen alku, josta piti selvitä( tai näköjään me molemmat halusimme selvitä koska näimme toisissamme hyvää) Meillä molemmilla on mt ongelmia ja luottamusongelmia, joten kaikki riidat syntyi siitä kun toinen ei ollut VIELÄ VARMA voiko toiseen luottaa. Ehkä joku oli siinä tilanteessa vain lähtenyt ja luovuttanut.

Molemmat pelkäsi, että toinen yhtäkkiä jättää ja lähtee. Nyt kun molemmat luottaa toisiinsa, riitoja ei enää juurikaan ole. Kiintymys on syvä ja vain syvenee päivä päivältä. Ei ole sellaista tunnetta koskaan, että toinen vain lähtiis tai jättäisi. Kumpikaan ei tahdo haastaa riitaa turhista. vaan haluaa kumppanilleensa hyvää.