Minusta hyvä parisuhde ei "vaadi työtä"

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä se parisuhteen alku vaatii työtä joskus, jossain tilanteissa.. Mulla ja miehelläni oli kuhmurainen alku, josta piti selvitä( tai näköjään me molemmat halusimme selvitä koska näimme toisissamme hyvää) Meillä molemmilla on mt ongelmia ja luottamusongelmia, joten kaikki riidat syntyi siitä kun toinen ei ollut VIELÄ VARMA voiko toiseen luottaa. Ehkä joku oli siinä tilanteessa vain lähtenyt ja luovuttanut.

Molemmat pelkäsi, että toinen yhtäkkiä jättää ja lähtee. Nyt kun molemmat luottaa toisiinsa, riitoja ei enää juurikaan ole. Kiintymys on syvä ja vain syvenee päivä päivältä. Ei ole sellaista tunnetta koskaan, että toinen vain lähtiis tai jättäisi. Kumpikaan ei tahdo haastaa riitaa turhista. vaan haluaa kumppanilleensa hyvää.

Hienoa että olette molemmat tehneet työtä suhteen vuoksi. Ja tuo kiintymys. Se on täysin normaalin parisuhteen merkki. Ei välitetä heistä jotka sanovat että kiintymys olisi rakkaudettoman tapasuhteen merkki. He eivät osaa rakastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä olen itsekin aina sanonut, että toimiva parisuhde soljuu eteenpäin ikään kuin omalla painollaan, mutta aina olen saanut kommentista vihat päälleni. Joka kerta saa kuulla samat jauhannat: "Kyllä se kuule kovaa työtä ja panostamista vaatii blaablaablaa...". Ilmeisesti nämä ovat niitä hankalia ihmisiä joiden kanssa kenellä tahansa on työlästä olla parisuhteessa.

Olet ilmeisesti teini tai parikymppinen. Sitten kun kokemuksia tulee vähän lisää niin ymmärrät. Toki on niin että elämässä ei vain kannata hakea aina vaan uusia ja uusia parisuhdekokemuksia. Se käy raskaaksi ja sellaisesta tulee hankala ja raskas ihminen kaikille ympärillään.

Olen samaa mieltä että parisuhteen pitää soljua rauhallisesti ilman kauheaa punnertamista, ja olen lähes 60 ja takana pitkä liitto. Kokemuksesta voin sanoa, että jos liitto on jo ensimmäisen parin vuoden sisällä vaatimassa kovasti töitä, ja sitten vuosien mittaan toistuvasti vaatii paljon työtä pysyäkseen kasassa, siinä on jotain perustavanlaatuista vialla. Oikea hyvä suhde voi olla alussa ryppy tai pari jotain väärinymmärryksiä, mutta joka vuosi luottamus ja rakkaus kasvaa, ja suhde vain helpottuu. Se on sitä yhteen kasvamista ja toisensa tuntemaan oppimista. Sen sijaan huono suhde tulee ajan kanssa vain vaikeammaksi ja raskaammaksi. Sen huomaa siitä että se alkaa olla lähinnä vain sitä työtä.

Mä en ole oikein koskaan ymmärtänyt, mitä sillä työllä parisuhteessa tarkoitetaan. Takana on 25 vuotta samaa parisuhdetta. Jotkut vanhemmat jopa "hoitavat" parisuhdettaan sillä, että käydään kahdenkeskisillä lomilla ym. jatkuvasti. Ei se ainakaan mikään välttämättömyys ole, sillä aika monella ei ole sellaisia mahdollisuuksia ja ei se parisuhde siihen voi kaatua, että ei ole mahdollista viettää aikaa kahdestaan, se on vaan hyväksyttävä. Itselle työ kuulostaa jotenkin siltä, että se vie paljon aikaa ja on jotain puurtamista. Se, että huomioi toista kauniisti arjessa, ei kai sitä työksi kutsuta. Työ kuulostaa siltä, että homma ei oikein toimi, pitää puurtaa väkisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä olen itsekin aina sanonut, että toimiva parisuhde soljuu eteenpäin ikään kuin omalla painollaan, mutta aina olen saanut kommentista vihat päälleni. Joka kerta saa kuulla samat jauhannat: "Kyllä se kuule kovaa työtä ja panostamista vaatii blaablaablaa...". Ilmeisesti nämä ovat niitä hankalia ihmisiä joiden kanssa kenellä tahansa on työlästä olla parisuhteessa.

Olet ilmeisesti teini tai parikymppinen. Sitten kun kokemuksia tulee vähän lisää niin ymmärrät. Toki on niin että elämässä ei vain kannata hakea aina vaan uusia ja uusia parisuhdekokemuksia. Se käy raskaaksi ja sellaisesta tulee hankala ja raskas ihminen kaikille ympärillään.

Olen samaa mieltä että parisuhteen pitää soljua rauhallisesti ilman kauheaa punnertamista, ja olen lähes 60 ja takana pitkä liitto. Kokemuksesta voin sanoa, että jos liitto on jo ensimmäisen parin vuoden sisällä vaatimassa kovasti töitä, ja sitten vuosien mittaan toistuvasti vaatii paljon työtä pysyäkseen kasassa, siinä on jotain perustavanlaatuista vialla. Oikea hyvä suhde voi olla alussa ryppy tai pari jotain väärinymmärryksiä, mutta joka vuosi luottamus ja rakkaus kasvaa, ja suhde vain helpottuu. Se on sitä yhteen kasvamista ja toisensa tuntemaan oppimista. Sen sijaan huono suhde tulee ajan kanssa vain vaikeammaksi ja raskaammaksi. Sen huomaa siitä että se alkaa olla lähinnä vain sitä työtä.

Kypsästi sanottu. Nykypäivänä vaan hyvinkin toistuvasti suhteissaan epärehelliset ihmiset käyttävät tuota parisuhteessa ei pidä tehdä työtä-sanantoon ikäänkuin oikeutuksena, eräänlaisena pakotienä sille että omista tekemisistään joutuisi kantamaan vastuunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä olen itsekin aina sanonut, että toimiva parisuhde soljuu eteenpäin ikään kuin omalla painollaan, mutta aina olen saanut kommentista vihat päälleni. Joka kerta saa kuulla samat jauhannat: "Kyllä se kuule kovaa työtä ja panostamista vaatii blaablaablaa...". Ilmeisesti nämä ovat niitä hankalia ihmisiä joiden kanssa kenellä tahansa on työlästä olla parisuhteessa.

Olet ilmeisesti teini tai parikymppinen. Sitten kun kokemuksia tulee vähän lisää niin ymmärrät. Toki on niin että elämässä ei vain kannata hakea aina vaan uusia ja uusia parisuhdekokemuksia. Se käy raskaaksi ja sellaisesta tulee hankala ja raskas ihminen kaikille ympärillään.

Olen samaa mieltä että parisuhteen pitää soljua rauhallisesti ilman kauheaa punnertamista, ja olen lähes 60 ja takana pitkä liitto. Kokemuksesta voin sanoa, että jos liitto on jo ensimmäisen parin vuoden sisällä vaatimassa kovasti töitä, ja sitten vuosien mittaan toistuvasti vaatii paljon työtä pysyäkseen kasassa, siinä on jotain perustavanlaatuista vialla. Oikea hyvä suhde voi olla alussa ryppy tai pari jotain väärinymmärryksiä, mutta joka vuosi luottamus ja rakkaus kasvaa, ja suhde vain helpottuu. Se on sitä yhteen kasvamista ja toisensa tuntemaan oppimista. Sen sijaan huono suhde tulee ajan kanssa vain vaikeammaksi ja raskaammaksi. Sen huomaa siitä että se alkaa olla lähinnä vain sitä työtä.

Olen edelleen eri mieltä. Elämä vaan ei mene niin kauhean hienosti aina. Mitähän kaikkea koetinkiviä meillä on parisuhteelle ollut.. taloudellisia vaikeuksia työpaikkojen altamenojen takia, lapsettomuus, sairauksia (minullakin viimeisen 10 vuoden sisään 3 parantumatonta diagnoosia), lähisukulaisen itsemurha, työpaikkakiusaamista, burn outia en jotenkin näe, että mikään näistä olisi merkki parisuhteen perustavanlaatuisesta viasta, vaan ne ovat kaikki parisuhteen ulkopuolisia asioita mitkä vaikuttavat myös parisuhteeseen. Ja voin luvata että paljon on joutunut töitä tekemään kaiken stressin keskellä, että parisuhde pysyy kunnossa näiden koetusten läpi.

En tiiä millasille laiskaper seille näitä neuvoja huudellaan. Kaikista heikoimmille lenkeille kaiketi. Se, että parisuhde vaatii työtä tarkoittanee vaan sitä, että parisuhteesta ei ensisijaisesti etsitä lapsivettä muistuttavaa mukavuutta, vaan siihen suhtaudutaan vakavasti. Komoromisseja tehdään, halutaan aidosti kasvaa yhdessä. Ollaan valppaita ja aktiivisia eikä vaan ajauduta jonnekin kun alkuhuuma hiipuu. Joillekin tämä on itsestäänselvyys ja sitten luullaan, että kortisolitasojen on paukuttava, jotta parisuhde voi toimia. Kun tosiasiassa tuo "parisuhde vaatii työtä"-ohjeistus on tarkoitettu niille hölmöille, jotka etsii parisuhteesta höttöistä taivasta.

Vaatii sikäli työtä, jos haluaa jakaa lähes kaiken toisen kanssa ja olla erittäin läheinen toisen kanssa fyysisesti ja henkisesti. Tämä ei onnistu "tekemättä mitään" vaan asiaa on syytä säännöllisesti seurailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä olen itsekin aina sanonut, että toimiva parisuhde soljuu eteenpäin ikään kuin omalla painollaan, mutta aina olen saanut kommentista vihat päälleni. Joka kerta saa kuulla samat jauhannat: "Kyllä se kuule kovaa työtä ja panostamista vaatii blaablaablaa...". Ilmeisesti nämä ovat niitä hankalia ihmisiä joiden kanssa kenellä tahansa on työlästä olla parisuhteessa.

Olet ilmeisesti teini tai parikymppinen. Sitten kun kokemuksia tulee vähän lisää niin ymmärrät. Toki on niin että elämässä ei vain kannata hakea aina vaan uusia ja uusia parisuhdekokemuksia. Se käy raskaaksi ja sellaisesta tulee hankala ja raskas ihminen kaikille ympärillään.

Olen samaa mieltä että parisuhteen pitää soljua rauhallisesti ilman kauheaa punnertamista, ja olen lähes 60 ja takana pitkä liitto. Kokemuksesta voin sanoa, että jos liitto on jo ensimmäisen parin vuoden sisällä vaatimassa kovasti töitä, ja sitten vuosien mittaan toistuvasti vaatii paljon työtä pysyäkseen kasassa, siinä on jotain perustavanlaatuista vialla. Oikea hyvä suhde voi olla alussa ryppy tai pari jotain väärinymmärryksiä, mutta joka vuosi luottamus ja rakkaus kasvaa, ja suhde vain helpottuu. Se on sitä yhteen kasvamista ja toisensa tuntemaan oppimista. Sen sijaan huono suhde tulee ajan kanssa vain vaikeammaksi ja raskaammaksi. Sen huomaa siitä että se alkaa olla lähinnä vain sitä työtä.

Olen edelleen eri mieltä. Elämä vaan ei mene niin kauhean hienosti aina. Mitähän kaikkea koetinkiviä meillä on parisuhteelle ollut.. taloudellisia vaikeuksia työpaikkojen altamenojen takia, lapsettomuus, sairauksia (minullakin viimeisen 10 vuoden sisään 3 parantumatonta diagnoosia), lähisukulaisen itsemurha, työpaikkakiusaamista, burn outia en jotenkin näe, että mikään näistä olisi merkki parisuhteen perustavanlaatuisesta viasta, vaan ne ovat kaikki parisuhteen ulkopuolisia asioita mitkä vaikuttavat myös parisuhteeseen. Ja voin luvata että paljon on joutunut töitä tekemään kaiken stressin keskellä, että parisuhde pysyy kunnossa näiden koetusten läpi.

Näinkin. Tuo on sitä parisuhteen aitoa leveyttä että rakastetaan joka päivä ja niinä vaikeampina hetkinä vielä enemmän. Aitoon rakkauteen perustuva leveä parisuhde ei vain ole siirappisia puheita ja hattaraa joka ikinen päivä. Se on turvaa ja ihmisyyttä myös hankalina aikoina.

Vierailija kirjoitti:

En tiiä millasille laiskaper seille näitä neuvoja huudellaan. Kaikista heikoimmille lenkeille kaiketi. Se, että parisuhde vaatii työtä tarkoittanee vaan sitä, että parisuhteesta ei ensisijaisesti etsitä lapsivettä muistuttavaa mukavuutta, vaan siihen suhtaudutaan vakavasti. Komoromisseja tehdään, halutaan aidosti kasvaa yhdessä. Ollaan valppaita ja aktiivisia eikä vaan ajauduta jonnekin kun alkuhuuma hiipuu. Joillekin tämä on itsestäänselvyys ja sitten luullaan, että kortisolitasojen on paukuttava, jotta parisuhde voi toimia. Kun tosiasiassa tuo "parisuhde vaatii työtä"-ohjeistus on tarkoitettu niille hölmöille, jotka etsii parisuhteesta höttöistä taivasta.

Nyt puhut täyttä asiaa alusta loppuun.

Vierailija kirjoitti:

En ole samaa mieltä. Työ on tässä vain kielikuva, joka tarkoittaa sitä, että otetaan puoliso huomioon ja ollaan valmiita selvittämään myös eteen tulevat ongelmat.

Just näin. Naistenlehtien viljelemä slogan, jota ei ole määritelty. Mukamas hienolta kuulostava sananparsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole samaa mieltä. Työ on tässä vain kielikuva, joka tarkoittaa sitä, että otetaan puoliso huomioon ja ollaan valmiita selvittämään myös eteen tulevat ongelmat.

Just näin. Naistenlehtien viljelemä slogan, jota ei ole määritelty. Mukamas hienolta kuulostava sananparsi.

Jolla oikeutetaan kaikenlainen huono ja epärehellinen käytös sukupuolesta riippumatta.

Hyvä parisuhde ei vaadi töitä vaan kaikki toimii hyvin yhteen ilman työtä. Mitään ei tarvi liikaa tehdä tai yrittää. Ymmärtäväiset yhdessä saa kaiken sujumaan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä olen itsekin aina sanonut, että toimiva parisuhde soljuu eteenpäin ikään kuin omalla painollaan, mutta aina olen saanut kommentista vihat päälleni. Joka kerta saa kuulla samat jauhannat: "Kyllä se kuule kovaa työtä ja panostamista vaatii blaablaablaa...". Ilmeisesti nämä ovat niitä hankalia ihmisiä joiden kanssa kenellä tahansa on työlästä olla parisuhteessa.

Olet ilmeisesti teini tai parikymppinen. Sitten kun kokemuksia tulee vähän lisää niin ymmärrät. Toki on niin että elämässä ei vain kannata hakea aina vaan uusia ja uusia parisuhdekokemuksia. Se käy raskaaksi ja sellaisesta tulee hankala ja raskas ihminen kaikille ympärillään.

Olen samaa mieltä että parisuhteen pitää soljua rauhallisesti ilman kauheaa punnertamista, ja olen lähes 60 ja takana pitkä liitto. Kokemuksesta voin sanoa, että jos liitto on jo ensimmäisen parin vuoden sisällä vaatimassa kovasti töitä, ja sitten vuosien mittaan toistuvasti vaatii paljon työtä pysyäkseen kasassa, siinä on jotain perustavanlaatuista vialla. Oikea hyvä suhde voi olla alussa ryppy tai pari jotain väärinymmärryksiä, mutta joka vuosi luottamus ja rakkaus kasvaa, ja suhde vain helpottuu. Se on sitä yhteen kasvamista ja toisensa tuntemaan oppimista. Sen sijaan huono suhde tulee ajan kanssa vain vaikeammaksi ja raskaammaksi. Sen huomaa siitä että se alkaa olla lähinnä vain sitä työtä.

Olen edelleen eri mieltä. Elämä vaan ei mene niin kauhean hienosti aina. Mitähän kaikkea koetinkiviä meillä on parisuhteelle ollut.. taloudellisia vaikeuksia työpaikkojen altamenojen takia, lapsettomuus, sairauksia (minullakin viimeisen 10 vuoden sisään 3 parantumatonta diagnoosia), lähisukulaisen itsemurha, työpaikkakiusaamista, burn outia en jotenkin näe, että mikään näistä olisi merkki parisuhteen perustavanlaatuisesta viasta, vaan ne ovat kaikki parisuhteen ulkopuolisia asioita mitkä vaikuttavat myös parisuhteeseen. Ja voin luvata että paljon on joutunut töitä tekemään kaiken stressin keskellä, että parisuhde pysyy kunnossa näiden koetusten läpi.

Näinkin. Tuo on sitä parisuhteen aitoa leveyttä että rakastetaan joka päivä ja niinä vaikeampina hetkinä vielä enemmän. Aitoon rakkauteen perustuva leveä parisuhde ei vain ole siirappisia puheita ja hattaraa joka ikinen päivä. Se on turvaa ja ihmisyyttä myös hankalina aikoina.

Vaikeinta on silloin, kun molemmilla on kovaa stressiä ja huolta yhtä aikaa omista asioista. Silloin joutuu oikeasti tekemään töitä, että irrottautuu sieltä omasta kuplasta ja on läsnä ja tukena toisilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä olen itsekin aina sanonut, että toimiva parisuhde soljuu eteenpäin ikään kuin omalla painollaan, mutta aina olen saanut kommentista vihat päälleni. Joka kerta saa kuulla samat jauhannat: "Kyllä se kuule kovaa työtä ja panostamista vaatii blaablaablaa...". Ilmeisesti nämä ovat niitä hankalia ihmisiä joiden kanssa kenellä tahansa on työlästä olla parisuhteessa.

Olet ilmeisesti teini tai parikymppinen. Sitten kun kokemuksia tulee vähän lisää niin ymmärrät. Toki on niin että elämässä ei vain kannata hakea aina vaan uusia ja uusia parisuhdekokemuksia. Se käy raskaaksi ja sellaisesta tulee hankala ja raskas ihminen kaikille ympärillään.

Olen samaa mieltä että parisuhteen pitää soljua rauhallisesti ilman kauheaa punnertamista, ja olen lähes 60 ja takana pitkä liitto. Kokemuksesta voin sanoa, että jos liitto on jo ensimmäisen parin vuoden sisällä vaatimassa kovasti töitä, ja sitten vuosien mittaan toistuvasti vaatii paljon työtä pysyäkseen kasassa, siinä on jotain perustavanlaatuista vialla. Oikea hyvä suhde voi olla alussa ryppy tai pari jotain väärinymmärryksiä, mutta joka vuosi luottamus ja rakkaus kasvaa, ja suhde vain helpottuu. Se on sitä yhteen kasvamista ja toisensa tuntemaan oppimista. Sen sijaan huono suhde tulee ajan kanssa vain vaikeammaksi ja raskaammaksi. Sen huomaa siitä että se alkaa olla lähinnä vain sitä työtä.

Olen edelleen eri mieltä. Elämä vaan ei mene niin kauhean hienosti aina. Mitähän kaikkea koetinkiviä meillä on parisuhteelle ollut.. taloudellisia vaikeuksia työpaikkojen altamenojen takia, lapsettomuus, sairauksia (minullakin viimeisen 10 vuoden sisään 3 parantumatonta diagnoosia), lähisukulaisen itsemurha, työpaikkakiusaamista, burn outia en jotenkin näe, että mikään näistä olisi merkki parisuhteen perustavanlaatuisesta viasta, vaan ne ovat kaikki parisuhteen ulkopuolisia asioita mitkä vaikuttavat myös parisuhteeseen. Ja voin luvata että paljon on joutunut töitä tekemään kaiken stressin keskellä, että parisuhde pysyy kunnossa näiden koetusten läpi.

Näinkin. Tuo on sitä parisuhteen aitoa leveyttä että rakastetaan joka päivä ja niinä vaikeampina hetkinä vielä enemmän. Aitoon rakkauteen perustuva leveä parisuhde ei vain ole siirappisia puheita ja hattaraa joka ikinen päivä. Se on turvaa ja ihmisyyttä myös hankalina aikoina.

Vaikeinta on silloin, kun molemmilla on kovaa stressiä ja huolta yhtä aikaa omista asioista. Silloin joutuu oikeasti tekemään töitä, että irrottautuu sieltä omasta kuplasta ja on läsnä ja tukena toisilleen.

Ihmisyyttä pelkäävä narsisti pakenee tuollaisessa tilanteessa lennosta uuteen suhteeseen saadakseen taas sitä ihailua itseensä.

Ei vaadi. Täällä oli tosin aiheesta aiempikin ketju, jonka perusteella vaikutti siltä, että monet tekevät ihan samoja asioita suhteessaan, jotkut vain pitävät niitä "suhteen eteen työskentelynä", toiset eivät.

Mutta miksi vihata tuota ilmaisua työtä parisuhteen eteen? Mistä sellainen viha oikein kumpuaa?

Kuuluisat viimeiset sanat

Vierailija kirjoitti:

Mutta miksi vihata tuota ilmaisua työtä parisuhteen eteen? Mistä sellainen viha oikein kumpuaa?

En minä ainakaan sitä vihaa, tuntuu vain vieraalta.

Vierailija kirjoitti:

Mutta miksi vihata tuota ilmaisua työtä parisuhteen eteen? Mistä sellainen viha oikein kumpuaa?

Olisko kokemuksesta? Miehet usein odottaa parisuhteelta äidillistä passausta ja itsestäänselvää vakiseksiä, ja silmät pyöreinä ihmettelee että eikö se (naisen puolelta) ole todellista rakkautta että hyväksyy toisen sellasena kuin se on ja antaa asioita rakkaudesta, odottamatta vastapalvelusta. Naiset manipuloituu kun joku niin vilpittömän röyhkeästi vaatii, ja koko suhteesta tulee naiselle kuin kivireki jota raahata perässä. Mies vapaamatkustaja röhnöttää kyydissä. Se on täyttä h e lvetin työtä se.

Vierailija kirjoitti:

Mutta miksi vihata tuota ilmaisua työtä parisuhteen eteen? Mistä sellainen viha oikein kumpuaa?

Vierastan sellaista maailmankuvaa, jossa kaikki on "työtä". Oman mieleni kartalla työ liittyy enemmän tulojen hankkimiseen, loppuelämä on sitten jotain muuta. Suomen kielessä työ, työläs, vaiva, raataminen yms. ovat olleet pakkopullaa jota ilman ei voi elää. Toisaalta taas ahkera, aikaansaava riuska työihminen on tietenkin ollut kunnioitettu henkilö. Tästä syystä näen ankeana elämän jossa ansiotyöstä mennään kotiin kotitöihin ja metatöihin, sitten tehdään lasten kasvatustyötä ja vielä parisuhdetyötä. Elämä pelkkää pätemistä ja suorittamista 24/7.