Lue keskustelun säännöt.
Minusta hyvä parisuhde ei "vaadi työtä"
Kommentit (580)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen! Jos kovasti täytyy pinnistellä ja panostaa, niin... sorry mutta olette väärän kumppanin kanssa. Oikean kanssa elämä soljuu, ristiriidat ratkeavat ja parisuhteen muuttuminen ja erilaiset vaiheet eivät muodostu ongelmiksi, vaan ovat osa elämää.
Osuit naulan kantaan. Mitä enemmän suhde vaatii työtä, sitä epäsopivamman kumppanin kanssa on.
Kun kumppanit ovat toisilleen sopivat, sopusointu kyllä löytyy ongelmatilanteissakin.
Minä olen eri mieltä. Kun suhde on pitkä, useampia kymmeniä vuosia, elämässä tulee vastaan paljon kaikenlaista. Nämä asiat vaikuttavat ihmisiin, muuttavat heitä, ja tätä kautta ne vaikuttavat myös parisuhteeseen. Minä tai mieheni emme ole enää yli nelikymppisinä ollenkaan niitä samoja ihmisiä, kuin olimme silloin yli 20 vuotta sitten kun menimme yhteen. Tässä välissä on ollut alkoholismia, läheisten kuolemia, lapsettomuutta ym. ja kyllä välillä on saanut hartiavoimin tehdä työtä parisuhteen eteen. Se työn määrä ei silti mitenkään kerro siitä, että parisuhde olisi huono, vaan siitä, että osapuolet ovat elämän mittaan kasvaneet kuka mihinkin suuntaan.
Jotenkin vaikea on nähdä, että 20-50 vuotta kestävissä parisuhteissa ei jouduttaisi välillä tekemään rankastikin töitä parisuhteen eteen.
En arvosta enkä kannata perheen pitämistä kasassa alkoholistin kanssa.
Vaikka alkoholisti on ollut juomatta 10 vuotta ja lapsettomuuden seurauksena lapsetkaan eivät ole asiasta koskaan joutuneet kärsimään? Sulla on oikeus tehdä sun ratkaisut. Mulla on oikeus olla rakkaan ihmisen tukena hänen taistellessaan sairauttaan vastaan, jos niin haluan.
Kerroin ketjun alussa omasta traumataustastani ja sen vaikutuksesta parisuhteeseeni ja kuinka tästä joutuen olemme oikeasti joutuneet alussa tekemään töitä suhteemme eteen. Tähän joku empatian suurlähettiläs toki heti kommentoi, että kuulun suljetulle osastolle enkä parisuhteeseen.
Mielestäni monelta unohtuu se, että parisuhteen muodostavat kaksi ihmistä joilla on täysin erillinen ja yksilöllinen menneisyys, joka vaikuttaa niin positiivessa kuin negatiivisessakin mielessä siihen miten kyseinen henkilö toimii ihmissuhteissaan. Näen ihan hirvittävän luonnollisena sen, että vallankin alussa oikeasti joutuu tekemään töitä sen eteen, että löytyy se kummallekin oikea ja luonteva tapa olla suhteessa.
Tähän päälle tulee vielä se, ettei yksikään ihminen pysy muuttumattoman ja on vain arvoitus, kuinka paljon painetta tulee ulkoapäin. Esimerkiksi vakava sairastuminen (oli kyseessä sitten esim. syöpä tai päihdeongelma) vaikuttaa väistämättä parisuhteeseen. Omaa itseään ei saa uhrata toisen takia, mutta kyllähän vakavien asioiden selättäminen vaatii niin yksilötyöskentelyä kuin sitä yhteistäkin. Eikä se tee suhteesta huonoa, se voi tehdä siitä jopa vahvemman.
Toivottavasti teillä menee nykyään hyvin ja kumppanin päihdeongelma on hallinnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen täysin samaa mieltä ja ajatellut asiaa paljon, koska itse erosin pari kuukautta sitten avioliitosta, jonka eteen olin "tehnyt töitä" jo monta vuotta. Lopulta uuvuin aivan kokonaan siihen jatkuvaan "yrittämiseen" ja "työn tekemiseen suhteen eteen". Oikeasti suhde oli huono vuosikymmenen ja kuollut täysin jo pari kolme vuotta sitten. Olisi pitänyt tajuta luovuttaa jo aiemmin. Jos parisuhde alkaa muistuttaa työleiriä ja jatkuvasti "vielä yritetään", niin kaikki ei todellakaan ole kunnossa.
Sama huomio kanssasi. Se mainostettu työnteko suhteen eteen on ollut yksipuolista, vaatinut myönnytyksiä vain toiselta, vaatinut silmien ummistamista käytökseltä, jota ei pitäisi hyväksyä. Rajat on oltava jossain, ja mikään määrä työtä ei tee huonosta parisuhteesta hyvää. Se vain lykkää sitä hetkeä kun se hajoaa.
Tokihan voi asua yhdessä rakastamatta toisiaan, mutta en näe siinä mitään itseisarvoa. En edes kun on lapsia, hekin ansaitsevat normaalin tunneympäristön, ja elämän, jossa on terveet rajat.Niin, hyvän parisuhteen eteen pitää molempien tehdä töitä. Jos vain toinen tekee, ei parisuhde ole hyvä.
Juuri näin. Tahtotilaa pitää olla siihen molemmilla.
Vierailija kirjoitti:
Ex veti tuon "parisuhde vaatii työtä" -kortin aina, kun ilmoitin että pakkaan kohta kimpsuni ja kampsuni, kun hän oli taas viisveisannut yhteisistä suunnitelmista tai oli sekoillut alkoholin kanssa (joutui mm. useamman kerran putkaan). Ai niin ja myös silloin, kun olisi pitänyt saada penaaliseksiä.
Sehän on sitten taas ihan eri kysymys, minkälaisen suhteen puolesta sitä työtä on valmis tekemään ja missä kohtaan jättää toisen työskentelemään itsekseen...
Ei voi pitää toista itsestäänselvyytenä.
Vierailija kirjoitti:
Ei luulisi olevan työlästä puhua jos on asiaa. Tietty perusta oltava rakkaus. Mielellään silloin kun molemmilla aikaa.
kosketusta, hellyyttä, seksiä unohtamatta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen! Jos kovasti täytyy pinnistellä ja panostaa, niin... sorry mutta olette väärän kumppanin kanssa. Oikean kanssa elämä soljuu, ristiriidat ratkeavat ja parisuhteen muuttuminen ja erilaiset vaiheet eivät muodostu ongelmiksi, vaan ovat osa elämää.
Osuit naulan kantaan. Mitä enemmän suhde vaatii työtä, sitä epäsopivamman kumppanin kanssa on.
Kun kumppanit ovat toisilleen sopivat, sopusointu kyllä löytyy ongelmatilanteissakin.
Minä olen eri mieltä. Kun suhde on pitkä, useampia kymmeniä vuosia, elämässä tulee vastaan paljon kaikenlaista. Nämä asiat vaikuttavat ihmisiin, muuttavat heitä, ja tätä kautta ne vaikuttavat myös parisuhteeseen. Minä tai mieheni emme ole enää yli nelikymppisinä ollenkaan niitä samoja ihmisiä, kuin olimme silloin yli 20 vuotta sitten kun menimme yhteen. Tässä välissä on ollut alkoholismia, läheisten kuolemia, lapsettomuutta ym. ja kyllä välillä on saanut hartiavoimin tehdä työtä parisuhteen eteen. Se työn määrä ei silti mitenkään kerro siitä, että parisuhde olisi huono, vaan siitä, että osapuolet ovat elämän mittaan kasvaneet kuka mihinkin suuntaan.
Jotenkin vaikea on nähdä, että 20-50 vuotta kestävissä parisuhteissa ei jouduttaisi välillä tekemään rankastikin töitä parisuhteen eteen.
En arvosta enkä kannata perheen pitämistä kasassa alkoholistin kanssa.
Vaikka alkoholisti on ollut juomatta 10 vuotta ja lapsettomuuden seurauksena lapsetkaan eivät ole asiasta koskaan joutuneet kärsimään? Sulla on oikeus tehdä sun ratkaisut. Mulla on oikeus olla rakkaan ihmisen tukena hänen taistellessaan sairauttaan vastaan, jos niin haluan.
Kerroin ketjun alussa omasta traumataustastani ja sen vaikutuksesta parisuhteeseeni ja kuinka tästä joutuen olemme oikeasti joutuneet alussa tekemään töitä suhteemme eteen. Tähän joku empatian suurlähettiläs toki heti kommentoi, että kuulun suljetulle osastolle enkä parisuhteeseen.
Mielestäni monelta unohtuu se, että parisuhteen muodostavat kaksi ihmistä joilla on täysin erillinen ja yksilöllinen menneisyys, joka vaikuttaa niin positiivessa kuin negatiivisessakin mielessä siihen miten kyseinen henkilö toimii ihmissuhteissaan. Näen ihan hirvittävän luonnollisena sen, että vallankin alussa oikeasti joutuu tekemään töitä sen eteen, että löytyy se kummallekin oikea ja luonteva tapa olla suhteessa.
Tähän päälle tulee vielä se, ettei yksikään ihminen pysy muuttumattoman ja on vain arvoitus, kuinka paljon painetta tulee ulkoapäin. Esimerkiksi vakava sairastuminen (oli kyseessä sitten esim. syöpä tai päihdeongelma) vaikuttaa väistämättä parisuhteeseen. Omaa itseään ei saa uhrata toisen takia, mutta kyllähän vakavien asioiden selättäminen vaatii niin yksilötyöskentelyä kuin sitä yhteistäkin. Eikä se tee suhteesta huonoa, se voi tehdä siitä jopa vahvemman.
Toivottavasti teillä menee nykyään hyvin ja kumppanin päihdeongelma on hallinnassa.
Kiitos, kirjoitit viisaan tekstin.
Itselläni sekä puolisollani on myös traumataustaa. Minulla persoonallisuushäiriöinen vanhempi, hänellä alkoholisti. Todellakin molemmat ovat saaneet tehdä töitä sekä itsensä, että parisuhteen kanssa, jotta näistä on selvitty. Samaan aikaan puoliso ja se parisuhde on toiminut tukena ja kiintopisteenä sen yksilötyöskentelyn kanssa, ja auttanut niin näkemään niitä ongelmakohtia, kuin myös selättämään ne.
Meillä menee hyvin, ja kumppani on tosiaan ollut juomatta jo 10 vuotta. Tähän haluan vielä huomauttaa, että kun menimme yhteen, hän ei juonut lainkaan, kiitos alkoholistivanhemman. Työelämän koukerot ja näistä johtunut taloudellinen stressi (5 peräkkäistä työnantajien konkurssia 3 vuoden sisään) kuitenkin hänet saivat lopulta alkoholiin turvautumaan, ja se oli sitten nopeasti menoa se.
Olemme olleet yhdessä 16-vuotiaasta saakka, ja kaikesta huolimatta, ja kaiken tämän ajan jälkeen sanon, että mieheni on yksi hienoimpia, empaattisimpia, ja mahtavimpia ihmisiä mitä olen ikinä tavannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde on vapaaehtoinen, itse valittu juttu. Samoin kuin harrastukset. Minulla on tapana valita viettää aikaani sellaisilla tavoilla, jotka koen kivoiksi. Te saatte tietenkin valita eri tavalla, ja tämän palstan keskusteluista päätellen huomattava osa teistä valitseekin aktiivisesti tehdä omasta elämästänne kaikilla mahdollisilla tavoilla niin kurjaa kuin pystytte. Siihen on jokaisella vapaus. Makuja on monia.
Ilman muuta. Yksi tärkeä asia on syytä aina muistaa. Ei pidä yrittää tehdä normaaleista parisuhteista johon kuului myös se työnteko jotain vanhanaikaista ja vältettävää. Se ei yksinkertaisesti ole totta.
Porvoon ulkopuolella normaalit parisuhteet eivät ole sitä, että mies sammuu juhannuskokkoon mutta on muuten ihana, ja vahingossa asensin vakoiluohjelman hänen puhelimeensa, ja siellä se viestitteli työkaverinsa kanssa, vaikka olen sanonut, että hän ei saa ikinä puhua yhdellekään naiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen periaatteessa samaa mieltä. Sitoutumista se kyllä vaatii, jollekin se toki voi tuntua työltä, mutta ehkä silloin on sitoutunut väärään ihmiseen. Sitoutumisen kääntöpuoli voi taas olla se, että pitää toista itsestään selvänä. Se on iso virhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde on vapaaehtoinen, itse valittu juttu. Samoin kuin harrastukset. Minulla on tapana valita viettää aikaani sellaisilla tavoilla, jotka koen kivoiksi. Te saatte tietenkin valita eri tavalla, ja tämän palstan keskusteluista päätellen huomattava osa teistä valitseekin aktiivisesti tehdä omasta elämästänne kaikilla mahdollisilla tavoilla niin kurjaa kuin pystytte. Siihen on jokaisella vapaus. Makuja on monia.
Ilman muuta. Yksi tärkeä asia on syytä aina muistaa. Ei pidä yrittää tehdä normaaleista parisuhteista johon kuului myös se työnteko jotain vanhanaikaista ja vältettävää. Se ei yksinkertaisesti ole totta.
Porvoon ulkopuolella normaalit parisuhteet eivät ole sitä, että mies sammuu juhannuskokkoon mutta on muuten ihana, ja vahingossa asensin vakoiluohjelman hänen puhelimeensa, ja siellä se viestitteli työkaverinsa kanssa, vaikka olen sanonut, että hän ei saa ikinä puhua yhdellekään naiselle.
Melko iso olkiukko. Olisiko samaa kokoluokkaa Gävlen olkipukin kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle se tarkoittaa sitä, että toista ei ala pitämään itsestäänselvyytenä. Niin paljon näkee ja kuulee pariskuntia, joista toista mollataan, väheksytään ym. koko ajan. Olen itsekin eronnut pitkästä liitosta ja mies on jälkikäteen pyytänyt anteeksi, että alkoi pitää minua itsestäänselvyytenä. Olen mielummin yksin kuin kenenkään kotitalouskoneena. Kyllä toista pitää edelleen osata arvostaa, vaikka vuodet yhdessä vieriikin.
Jos on tapana haukkua sitä toista, niin totta, ehkä silloin pitäisi tehdä töitä sen oman käytöksen muuttamiseksi. Mutta jos kummallakaan ei ole tällaisia käytöshäiriöitä, niin ei niitä tarvitse työstää.
Ehkä se on niin, että mitä huonommat käytöstavat, kommunikointi, kohteleminen jne, on, sitä enemmän niiden kanssa pitää työskennellä?
Jos ne jos osaa, niin parisuhteessa ei ole niitä töitä tehtäväksi. Ne ovat jo osa luonnetta ja käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Suhde jossa kumpikaan ei halua tehdä töitä on joko suhde josta lähdetään ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen. Tietysti jonkun mielestä tällainenkin suhde voi olla hyvä.
Määrittele vastoinkäyminen?
Tässä yhteydessä oikeastaan mikä tahansa tilanne, joka muuttaa suhteen dynamiikkaa niin, ettei kaikki ole enää ihanaa ja ruusuilla tanssimista vaan pitää joutua tekemään kompromisseja. Lapsen syntyminen, toisen sairastuminen, työttömäksi jääminen. Tai ihan vain ensimmäinen riita, joka pitäisi selvittää kommunikoimalla ja ehkä tehdä asiassa jonkinlainen kompromissi.
Suhteessa jossa on toimiva keskusteluyhteys tilanteet ei etene riitaan asti. Myös se, että tuntee ja hyväksyy itsensä ja toisen vikoineen ja puutteineen päivineen luo suhteelle harmoniaa, jossa ei tarvitse yrittää muuttaa sitä toista riitelemällä oman tahtonsa läpi. Meidän suhteessa ei tehdä kompromisseja, silloinhan kumpikin jää onnettomaksi. Meidän kummakin vahvuus on kyky joustaa.
sehän sitä työtä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ei tarkoita että tuntuu työtä vaan siitä käytetää nimistystä työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Suhde jossa kumpikaan ei halua tehdä töitä on joko suhde josta lähdetään ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen. Tietysti jonkun mielestä tällainenkin suhde voi olla hyvä.
Määrittele vastoinkäyminen?
Tässä yhteydessä oikeastaan mikä tahansa tilanne, joka muuttaa suhteen dynamiikkaa niin, ettei kaikki ole enää ihanaa ja ruusuilla tanssimista vaan pitää joutua tekemään kompromisseja. Lapsen syntyminen, toisen sairastuminen, työttömäksi jääminen. Tai ihan vain ensimmäinen riita, joka pitäisi selvittää kommunikoimalla ja ehkä tehdä asiassa jonkinlainen kompromissi.
Suhteessa jossa on toimiva keskusteluyhteys tilanteet ei etene riitaan asti. Myös se, että tuntee ja hyväksyy itsensä ja toisen vikoineen ja puutteineen päivineen luo suhteelle harmoniaa, jossa ei tarvitse yrittää muuttaa sitä toista riitelemällä oman tahtonsa läpi. Meidän suhteessa ei tehdä kompromisseja, silloinhan kumpikin jää onnettomaksi. Meidän kummakin vahvuus on kyky joustaa.
Keskusteluyhteyden ylläpito ja joustaminen ovat juurikin sitä työtä, jonka tarkoituksena on luoda suhteeseen harmoniaa ja estää tilanteen kehittyminen riitaan asti.
lässyn lässyn
Keskustelu ei ole suorittamista. Se on perusarjen taito.
Joka isolta osalta ihmisiä puuttuu. Ja siksi sen eteen joutuu tekemään sitä työtä että oppisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Suhde jossa kumpikaan ei halua tehdä töitä on joko suhde josta lähdetään ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen. Tietysti jonkun mielestä tällainenkin suhde voi olla hyvä.
Määrittele vastoinkäyminen?
Tässä yhteydessä oikeastaan mikä tahansa tilanne, joka muuttaa suhteen dynamiikkaa niin, ettei kaikki ole enää ihanaa ja ruusuilla tanssimista vaan pitää joutua tekemään kompromisseja. Lapsen syntyminen, toisen sairastuminen, työttömäksi jääminen. Tai ihan vain ensimmäinen riita, joka pitäisi selvittää kommunikoimalla ja ehkä tehdä asiassa jonkinlainen kompromissi.
Suhteessa jossa on toimiva keskusteluyhteys tilanteet ei etene riitaan asti. Myös se, että tuntee ja hyväksyy itsensä ja toisen vikoineen ja puutteineen päivineen luo suhteelle harmoniaa, jossa ei tarvitse yrittää muuttaa sitä toista riitelemällä oman tahtonsa läpi. Meidän suhteessa ei tehdä kompromisseja, silloinhan kumpikin jää onnettomaksi. Meidän kummakin vahvuus on kyky joustaa.
Keskusteluyhteyden ylläpito ja joustaminen ovat juurikin sitä työtä, jonka tarkoituksena on luoda suhteeseen harmoniaa ja estää tilanteen kehittyminen riitaan asti.
lässyn lässyn
Keskustelu ei ole suorittamista. Se on perusarjen taito.
Eihän tässä suorittamisesta olla puhuttukaan. Minulle työn tekeminen parisuhteessa tarkoittaa sitä, että parisuhdetta vaalitaan ja ratkaisut tehdään niin, että ne olisivat kummallekin mahdollisimman hyviä.
Mahdollisemman hyviä? Vaalit parisuhdetta, että sinulla on mahdollisemman hyvä olla? Minä en ole niin parisuhde riippuvainen, että tyytyisin puolikkaaseen hyvään oloon. Mitä minä tekisin miehellä joka ei jousta minun eteen, että minulla on hyvä olla, huom ei sanaa mahdollisemman.
Se sinun hyvä ei aina ole sille miehelle hyvä. Mies tekee työtä ja joustaa jotta sinulla on kivaa vaikkei itse niin välittäisi.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Ilmeisesti työllä tarkoitetaan tuossa yhteydessä toisen huomiointia ja ristiriitojen ratkaisemista rakentavasti. Nämä asiat tulevat mielestäni hyvässä suhteessa automaattisesti. Totta kai haluan että rakkaalla ihmisellä on kaikki hyvin ja huomioin hänen toiveensa ja tarpeensa. En sanoisi sitä työnteoksi.
Yleisesti siitä kuitenkin käytetään nimitystä "tehdä työtä parisuhteen eteen". Sanoit sinä sitä miksi tahdot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Suhde jossa kumpikaan ei halua tehdä töitä on joko suhde josta lähdetään ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen. Tietysti jonkun mielestä tällainenkin suhde voi olla hyvä.
Määrittele vastoinkäyminen?
Tässä yhteydessä oikeastaan mikä tahansa tilanne, joka muuttaa suhteen dynamiikkaa niin, ettei kaikki ole enää ihanaa ja ruusuilla tanssimista vaan pitää joutua tekemään kompromisseja. Lapsen syntyminen, toisen sairastuminen, työttömäksi jääminen. Tai ihan vain ensimmäinen riita, joka pitäisi selvittää kommunikoimalla ja ehkä tehdä asiassa jonkinlainen kompromissi.
Suhteessa jossa on toimiva keskusteluyhteys tilanteet ei etene riitaan asti. Myös se, että tuntee ja hyväksyy itsensä ja toisen vikoineen ja puutteineen päivineen luo suhteelle harmoniaa, jossa ei tarvitse yrittää muuttaa sitä toista riitelemällä oman tahtonsa läpi. Meidän suhteessa ei tehdä kompromisseja, silloinhan kumpikin jää onnettomaksi. Meidän kummakin vahvuus on kyky joustaa.
Keskusteluyhteyden ylläpito ja joustaminen ovat juurikin sitä työtä, jonka tarkoituksena on luoda suhteeseen harmoniaa ja estää tilanteen kehittyminen riitaan asti.
lässyn lässyn
Keskustelu ei ole suorittamista. Se on perusarjen taito.
Eihän tässä suorittamisesta olla puhuttukaan. Minulle työn tekeminen parisuhteessa tarkoittaa sitä, että parisuhdetta vaalitaan ja ratkaisut tehdään niin, että ne olisivat kummallekin mahdollisimman hyviä.
Mahdollisemman hyviä? Vaalit parisuhdetta, että sinulla on mahdollisemman hyvä olla? Minä en ole niin parisuhde riippuvainen, että tyytyisin puolikkaaseen hyvään oloon. Mitä minä tekisin miehellä joka ei jousta minun eteen, että minulla on hyvä olla, huom ei sanaa mahdollisemman.
Siitähän kompromisseissa on kyse, että molemmat joustavat, jos kummankin toiveita ei voi toteuttaa 100 % samaan aikaan. Jos toinen esim haluaa olla koko loman yhdessä ulkomaille ja toinen mökillä, voidaan miettiä mikä on paras vaihtoehto: mennääkö ensin ulkomaille ja sitten mökille, vai päästääkö toinen sinne minne tämä haluaa ja menee itse sinne minne itse haluaa tms.
Minä näen jouston juuri sellaisena, että ne toisen toiveet toteutetaan 100%. Tänään joustan minä ja huomenna mies. Vaikka me olemme hyvinkin erilaisia suurissa kuviossa meillä on se yhteinen sävel. Otetaan tuo sinun esimerkki myös ihan vain esimerkiksi, se olisi ulkomaille, kun kumpikaan ei ole mökki ihmisiä.
Missä tuossa esimerkissäsi oli se jousto? Kumpikin haluaa paikkaan A, koska kumpaakaan ei kiinnosta paikka B.
Iroitit yksitäisen lauseen asia yhteydestä. Luulen, että esimerkillä viitatiin siitä, että ollaan kumppanin kanssa jonka kanssa se arvomaailma kohtaa. Silloin joutuu esim joustamaan vähemmän.
Ei sitä silti kumapanin kanssa aina joka asiassa halua 100% samaa. se on sitä "työtä" kun joustaa toisen mieliksi.
Ei, parisuhde vaatii työtä nii mutta oikean kumppanin kanssa se on helppoa ja niin haluaa tehdä.
Jos ei panosta suhteeseen, pitää toista itsestäänselvyytenä.
Toisaalta mitäpä mä 25v oon sanomaan, saman miehen kanssa oon ollu 5 vuotta
Vaatii se sen saman "työn" hyvässä suhteessa se ei vain tunnu siltä koska kaikki tulee ja tapahtuu niin luonnostaan.
Eli melkein olen sitä mieltä, että ei tarvitse tehdä töitä.
Niin, hyvän parisuhteen eteen pitää molempien tehdä töitä. Jos vain toinen tekee, ei parisuhde ole hyvä.