Odottavia nuoria äitejä??

Huh on mukamasten niin kiirusta pitänny että täällä ei ees ehtinny käydä mitään jutskailemassa...meillä tänään menossa rv 34+3 ja tuntuu jo siltä että tahtoisin synnyttään..mutta maltellaan ainakin vielä se kolme viikkoa niin saa jo syntyä ilman mitään estelyitä...on se jo kerran meinannu käynnistyä silloin rv:lla 28 tasan mutta saatiin hillittyä..oli silloin se kohdun tulehdus..epäiltiin viime viikolla taas että olisi uusiutunut kohduntulehdus kun kauheat tuskat tuntuneet mahassa ja kävelykin tekee taas välilä tiukkaa.. No ekaksi mentiin neuvolaan ja sitten synnärille käyriin kun supistukset alkoivat alku viikosta...ja pahenivat vaan..no käyrässä kaikki ok ja vain muutama supistus näkyi.. sitten gynetutki ja ultras ja kaikki oli ok..asukas kiinnittynyt ja pää todella alhaalla tunsi sen aivan selvästi joten kipuja tuli siis tästä..nyt kipuja on myös mutta helpottaa tietää että se vaavi vaan siellä on joka saa niitä aikaiseksi että ei mittään tulehdusta... Mulla ei pahoinvointia ole koko raskauden aikana ollut oikeastaan yhtään.. Tuntui alkuun että olenko edes raskaana kun ei mitään.. Rinnat kylläkin olleet todella kipeinä alussa ja olin aivan sairaan väsynyt ensimmäiset 3 kuukautta.. En ole varma kuinkas monta ultrassa käyntiä täällä päin on, mutta me ollaan kaikkiaan käyty 5-6 kertaa ja vielä olisi yksi kerta edessä... mutta meillä pari kertaa tuli siinä kun se tulehdus.. Ja tervetuloa joukkoon kaikki jotka tänne kirjoitelleet...ja oikeen hyvää uutta vuotta kaikille!! Täällä pikkuhiljaan ollaan laiteltu kaikkea valmiiksi...tänään saatiin sänky maalattua toiseen kertaan ja nyt malttamattomana odottelen kuivimista...pääsen laittaan sen valmiiksi.. mutta nyt taas menen..moikka kaikille!!!





-Miiu86 ja asukki 34+3-

käväsin neuvolassa ja lääkärintarkastuksessa aamusella, ja kaikki muu näytti olevan kohdallaan, paitsi mun maha raukka ei oikeen oo ottanu kasvaakseen tarpeeksi...sf-mitta meni jo alimman käyrän alle:(..meinasivat, että jos ei parin viikon päästä oo noussu käyrän paremmalle puolelle, niin pitää käyä ultrassa kattoon että kaikki on ok..(niistä ultristahan mää oon haaveillu, mutta osi se paljo kivempi jos ei tarvis pelätä että kaikki ei oo kunnossa)!



onneksi kuitenki sydänänet oli voimakkaat ja vauva potkii niin että sen kyllä huomaa, niin jospa sielä kuitenki ois kaikki ihan kohallaan..ei se haittaa jos ei mitää jumbo jättiä tuu, ku vois kuvitella että pääsee helpommalla synnytyksestäki pikkusen pienemmän vauvan kans:)...ittiä kun meinaan pelottaa pikkusen että jso paikat kovin repeilee...



että tämmöstä täällä.kerokaahan muutki kuulumisia..mukava kuulla miten muilla arki mahojen kans menee:)!pittääpä lähtiä ruuan tekoon, niin saadaan pienokainenki kasvamaan (tuskimpa tuo syömisestä on kasvu kiinni, ku kuitenki on paino noussu ihan tarpeeksi;))!



mamma ja pikkumaha 28+2

jep tääl viiään viimosia viikkoja.lääkäri sano viikko sit torstaina et sais tulla millon vaan,painoo ol sillon n 3 kg..mut oikeita suppailuja ei kuulu ja en oo ees varma et mitä ne nyt sit on...vaik toista lasta pyöräyttämässä...

nyt rupee oleen semmonen olo et mitään muuta ei meinaa päässä pyöriä ku toi synnytys..



-P 37+6-

minä se sitte vissiin aina osaan säätää jotai niin että teksti lähtee lipettiin jo enen ku kerkeen sitä ees kirjottaa:D..no, jospa tää tästä..



musta_kissa:

voi että oot jo onnellisessa asemassa, ku saa ootella että hetkenä minä hyvänsä se vauva saattaa jo tulla maailmaan..tuntuu ettei ikinä tuu se aika, että ite oisin samassa tilanteessa, vaan että tää raskausaika on ikuisuus...! mutta ei mullakaa toisaalta oo enää ku se 10 viikkoa oottamista jälellä:D



toisaalta on kiva katella miten oma maha on iso, ja itekki näyttää oikeen äidilliseltä ;D!!!mutta ois se kiva taas pitkästä aikaa mahtua oikeisiin vaatteisiin, eikä ois koko ajan semmonen olo, että maha on ihan liian pieni sille kaikelle mitä sen sisässä on...meinaan ku tuo pienokainen tuntuu aina iltasin ihan tosissaan tulla jostain päin mahaa läpitte asti..yritäppä siinä sitte olla:)..



täällä oli muistaakseni muitaki ensioottajia ku minä...miten on, että jänskättääkö teitä äitiksi tuleminen tai synnyttäminen tai jotai??

ku ittiähän nuo kaikki tulevat jutut pikkusen mietityttää..ei sillai oikeestaa voi sanoa että pelottais hulluna, mutta miten sitä selviää kaikesta??niinku justii vaikka synnyttämisestä...tai etes miten sitä osaa imettää??...ehkä vähä hölömöä ressata semmoseta, mutta ku kaikki on niin uutta ja ihmeellistä!:D

ois kiva täällä jutella kaikista tämmösistä äiti juttuista, ku omilla kavereilla varmaan alkaa mennä jo hermot, ku en osaa puhua muuta ku vauva juttuja, eikä ne oo niille yhtää ajankohtasia...



tuli varmaan kirjotettua ihan sekavaa tajunnanvirtaa, mutta jospa joku jotai sais irti;D...

niin tuuhan musta_kissa sitten kertomaan meille tänne miten synnytys meni ja minkälainen ihme sieltä maailmaan tupsahti!:D

tsemppiä synnytykseen..toivottavasti sun ei tarvii kauan enää ootella:)!

Tulipas sitten viimeviikolla taas käytyä synnärilla vuorokauden ajan...Keskiviikkona illalla supistukset ylty aivan sika koviksi...selkä oli aivan tulessa..soitimma synnärille ja käskivät ainakin tulla näyttäytymään jos ei jäämäänkin..

no sinne mentiin laittoivat käyrään ja muutamia tosi kipeitä supistuksia tuli..eivät kylläkään käyrässä näkyneet mutta mun ilmeissä kuulemma senkin eestä =)...no sitten sain tabletin joka ehkäisee ja lopettaa supparit ja sen lisäksi tipassa tiputtivat jotain litran pussin..helpotti ja ei enään tullu supistuksia...yöksi piti jäädä..aamulla otettiin kokeita ja niissä kaikki oli ok..(epäiltiin että kohduntulehdus uusiutunut)..



kävin sit lääkärin tutkimuksissa ja niissä kohdunkaulaa? jäljellä enään n. 2cm ja pehmeä..sitten kattoi alapään kautta ultralla ja kohtu auennut 2 cm jo sisältäpäin... no kaikki muuten kunnossa ja kotiin päästivät...sanoivat vaan että pitää olla ja ottaa iisisti..täällä sit ollu vähän kuin kusisukassa.. nyt menossa rv 35+1(36+3) ja lääkäri sanoi että saa syntyä jos on syntyäkseen....



painoa pienellä oli jo kolmisen kiloa että ei se mikään pieni enään ole..että tässä ns..olen odotellut että milloin tulee lähtö...mutta pitää ottaa iisisti niin se tulee sit ku tulee..nyt vaan meinaa olla samanlainen olo ku viime ke ku sinne osastolle menin...kauheena hikee puskee vaikka ei edes kuuma..ja alkaa selkää juilia...??...



Mulla ei itse synnytys jännitä ollenkaan toisaalta vaan se ehkä että millon sinne sit osaan mennä...päättäny olen että en ajattele ja suunnittele mitään valmiiksi vaan annan mennä miten menee.. mutta se kyllä jännittää että kun se toinen sitten on täällä mitä me tehään??? ku se on niin pienikin..pähkäilty miehen kanssa todella paljon mutta kyllä se siitä..



miten muilla on mennyt??



Miiu86 ja masuasukki

Olin Egyptissä käymässä ja olen nyt sitten virallisesti naimisissa. Oksennustaudinhan sain siellä ja laihduin muutaman kilon. Pitäisi vain osata kohteliaasti kieltäytyä kaiksita ruoista mitä ne mummelit siellä tarjoilee. Mies oli ostanut vaaleanpunaisia vauvanvaatteita. Tiesi kyllä että poika tulossa, mutta Egyptissä ei kuulemma mitään väliä minkä väristä vauvalle laitetaan päälle. Kai se voi niitä pinkkejä vaatteita käyttää kotona, mut ei ainakaan vierailla...



Mä ite tykkään kyl puuhamaasta. En oikein tykkää pyörivistä laitteista kun mulle tulee herkästi paha olo. Delfinaarioon veisin lapseni ehdottomasti. Itsekin ihastuin delfiineihin kun kävin lapsena siellä.



Tää vauveli on kyllä ollut todella vilkas. Kirjasessa sanottiin että tällä viikolla vuavalla on jo hiuksia päässä ja se myös ulostaa.



Eipä tässä muuta

(rv 32)

Hitsi kun on kesä ja nytkin niin hyvät kelit niin ei yksinkertaisesti tule useinkaan istuttua koneella ja kirjoiteltua kun ulos tekee mieli koko ajan.. Rannalle lähtöä tässä parasta aikaa suunnittelenkin.



Mitä meille kuuluu: Erittäin hyvää! Ukolla on jo kaksi hammpasta alhaalla ja osataan mennä selältä masulle ja masulta selälle ja joten kuten ähistellään eteenpäin pieniä matkoja (senttejä). Mutta kyllä varmaan pian lähtee ryömimään tai konttaamaan, harjoittelu ainakin on kova. Ja istumista kans opetellaan. Soseita ja puuroa syödään hienosti. Nukkuu 22.00-10.00 heräämättä völillä syömään ja siitä syystä äidistä on tullut kamala laiskamato, joka nukkuu puolille päiville. Mut eiköhän herra rupea heräilemään aiemmin, kunhan ikää tulee lisää, niin pitää nyt nukkua vielä kun saa.. 5kk:n neuvolassa Ukko painoi 9115g ja oli 68,5cm pitkä. Aika iso kaveri jo tää meidän herra.



Siinäpä ne tärkeimmät... Viime viikko oltiin reissussa, käytiin särkänniemessä, oltiin muutama yö kylpylässä ja yksi vuokramökissä. Mahtavaa oli ja Ukko tykkäs kylpylässä polskia, hyviä ilmeitä oli pikkumiehellä :)



Voi Miiu minä olen niin kateellinen sulle kun pääsitte omakotitaloon! Meillä on nimittäin kamalan kova neliöpula, kun asutaan kaksiossa. Haluttas omakotitaloon, mut vielä ei olla asuttu 2 vuotta tässä niin ei voi vielä myydä, muuten tulisi suuri rahallinen tappio. Ja molemmat tykätään tästä asunnosta, kun tää on rivitalo ja on omaa pikku pihaa vähän.. Ja meidän omakotitalo haaveet on jäissä niin kauan kunnes menen töihin koko päiväiseksi eli koulun jälkeen, jota on jäljellä vielä pari vuotta. Nauttikaa niistä neliöistä ja tilasta :) Ja onnea uuteen kotiin tietenkin!



Onneksi olkoon Nefertiti naimisiinmenon johdosta! Sinä oletkin jo toinen ihan vähän ajan sisään näistä palstalaisista joka on rouviintunut, kun musta_kissahan kans meni äskettäin vihille.. Milloinhan sitä ite *pähkäilee* Johan se alkaa sinullakin H-hetki lähetä. Milloin sulla on laskettu aika? Meidän Ukko oli kans todella vilkas masussa ollessaan. Sitä jää oikein kaipaamaan kun on synnyttänyt, että kun ei tunnu potkuja enää massussa. Nauti niistä pikku potkuista :)



Mitäs Zuzulle ja Ronjalle kuuluu? Vieläkö muuten aiot jatkaa bändissä laulamista? Ei kyllä kannata luopua noin hienosta harrastuksesta tai voihan siitä ammattikin tulla :) Minäkin olen muuten aiemmin pelannut jalista, mutta en nyt ihan lähivuosina, kun mulla meni polvi ja se ei oikein kunnolla vielä nykyään kestä rasitusta niin ei voisikaan säännöllisesti mitään harrastaa :(



Missäs wiip ja musta_kissa on? Entä muut? Piijetska, mutsiko huhuu?



Nyt kahville ja ulos kun keli on mitä mainioin!



~Henniina ja Ukko 5,5kk

Tää mamma on enimmäkseen pyörimässä nuoretaidit.fi sivustolla.



Tuolta omasta tammenterhepinosta mikä meil on tuli niin kyylätty paikka et oon miettiny nyt et haluunko et kuka tahasa lueskelee..Eli siis tammikset häippäs iso osa yahoon suljettuun ryhmään.Mää kyl voisin sinne jotain samantekevää kirjotella mut ei oo enää pinon tekijöitä ja mää kumminkii ki9rjottelen tuolla foorumilla Tammiksien pinossa + yahoossa peräti 3:ssa ryhmässä.



Toivottavasti tää palsta ei tuu kettuilun uhriks. Aihe on smmonen et helposti vois joku alkaa päätään aukomaan.



No mutta:

Meillon itkut melkeimpä kokonaan loppunu. Syynä itkuihin oli sit maitoallergia. Nyt poju juo neocatee ja tänään saa 5. päivää sit perunaakin.Toistaseks ei ainakaa potusta oo tullu mitään oireita, joten huomen ois tarkotus kukkiskaalikii ottaa mukaan. Tai parsakaali.



No mut onnee nefertitillekkii! Miltäs rouvaantuminen on tuntunu? Ja millos sun eräpäivä on?



t: MK kera 1 wee 8 kk tytön ja 27.1.07 syntyneen poijan.

Eipä ole joutanut kirjopittelemaan tännekkään aikoihin :( Miekin oon aloittanut myös seikkailut tuolla nuoretaidit.fi:ssä. Mutta oon kyllä täälläkin käynyt lueskelemassa välillä. Hiljasta täällä on kyllä ollut, voi helteillä olla vaikutusta (: Huh tulispa jo syksy! Rasittaa tää kuumuus... No ei pitäs valittaa, kun kuitenkin sitten syksyn tullessa haluis taas kesän takas ja voi voi, kun on kylmä :D



onnea neffertille!!!, en nyt muista miten se siun nikki kirjotettiin. Ihanaa ois itekkin päästä naimisiin <3 Odotan vielä kosintaa... saattaa mennä pitkäkin tovi vielä, mutta ihana jo suunnitella prinsessa häitä :)



-------------------------------------------------------------------------------

henniina: Ajattelinkin sinua tänään :) Meille kuuluu hyvää, tyttö on hurahtanut pituutta hurjasti. Ainakin näyttää siltä. 20 päivä on vasta neuvola, joten tarkkaan en tiedä miten paljon. Meinattiin ilmottautua vauvamuskariin, saa nähdä mahdutaanko mukaan (:



Jossain vaiheessa varmasti jatkankin bändiharrastusta, kunhan löydän jonkun kivan poppoon :D Tuskin kuitenkaan ammatiksi asti, mutta harrastuksena mukavaa! Jalista en osaa pelata paljookaan, mutta sitäkin olisi kiva jatkaa, jos vaikka joskus osaisikin vähän paremmin (:



Oliko mukavaa särkänniemessä? Kävittekö delffiinejä kattelemassa?



Kantoliina on ollut kovassa käytössä, tälleen kuumalla on kyllä hieman paita märkänä, kun on tuo lämpöpatteri siinä masun päällä. Mutta huippuu, kun sain sen siulta, kiitos. Pitää joskus jotenkin korvata se :)



-----------------------------------------------------------------------------------



Mustakissa: Etkö nyt millään saa sitä miestäs raahattua tänne joensuuhun vai pitääkö meidän tulla sinne kuopioon?? :D Mites siun rouva-elämä on sujunut?



Mites teidän odottavien masu-asukit voivat? onko sukupuoli arvauksia jo??



viileitä syysiltoja odotellessa zuzu ja ronsku huomenna 2kk ja 2vk

Oltiin me jo kerran suunnittelemassa sitä tuloo sinne mut sit tää kaveri olkii jo kuopiolaisen hoitosa luona ;)

Mut kyl me viel joskus tullaan. Tietty jos teillon asioita Kuopios nbii mielelläin tuun kahveet juomaan tai keitän täs meil kahveet tjtn.



T:MK

Ostin jotain pillereitä anemian hoitoon taas.



Ei tää rouvana olo tunnu erikoiselta, kun mies on kutsunut mua vaimokseen jo monta kuukautta. Kuulostaa kuulemma paremmalta. Miehen asenne on kyl parantunut,vaik ennenkin se oli huipputasoa. Lupasi että aina saan seksiä kun haluan (seuraavat 100 vuotta kun ollaan yhdessä)-ollaanhan me sentään nyt naimisissa,sillä on velvollisuus tehdä mut onnelliseksi ja lupasi ettei ikinä suutu mulle...joopajoo...



Olen lueskellut joitain ihmissuhdepalstoja ja siellä tuntuu olevan ongelmia parien avioliitoissa, kun ei ole toisille aikaa ja parit on koko ajan väsyneitä pienten lasten kanssa. Onneks en ole tällä palstalla kuullut valituksia ko.asiasta. Itelleenkin tulee pahamieli kun lukee niitä tekstejä. Ei kai meille vaan käy niin kun elämme arjessa ja muita mietteitä tulee päähän. Opinpahan ainakin sen että aion järjestää aikaa vain minulle ja miehelleni ja viedä lapsen hoitoon sillon tällöin. Toinen täytyy huomioida vaikkei aina jaksaisikaan.

Tässä yksi odottava nuori äiti Tampereelta :---) (Ja tutustuisin kyllä mieluusti muihin tamperelaisiin nuoriin äiteihin, omat kaverit kun on aika eri elämäntilanteissa kun minä nytten)

Olen 18 vuotias (-88), poikaystäväni on 19. Vauvan tulo meille aikamoinen yllätys, mutta nyt jo mieluisa sellainen.

Menossa on rv33, eli ihan tässä kohtahan sitä lasta syntyväksi odotellaan, aika huisaa ;O.

Asumme liki keskustaa mukavassa kerrostalokaksiossa, joka on onneksi niin suuri, että kyllä tänne meidän ja kissan lisäksi yksi pieni vielä mahtuu.



Raskaus on sujunu yllättävän vaivatta, nyt mahan pyöristyessä kovaa vauhtia alkaa jo vähän väsymys painaa ja olo olla tukala. Helle tuntuu turvottavan jalat ja pään ja ajatukset.

Muuten kyllä menee mainiosti :).

Palaan varmaan kirjoittelemaan lisää huomisen neuvolakäynnin jälkeen, tai sitten aiemminkin, saapa nähdä.

Moi!

Kiva kuulla että joku on samalla viikolla kuin minä. Mullekin raskaus oli yllätys, mutta tässä kuukausien aikana olen kiintynyt tähän vauveliin jo aikalailla. Ihanaa myös kuulla että ettette tehneet aborttia, monet nuoret kun tuntuvat tekevän sen yhä useammin. Itse olen 23 ja Helsingistä ja esikoita kans odottelen.



Joo- välillä on vähän tukala olo tän mahan kanssa. Mammahousut ei pysy jalassa. Saa kaupungilla nostella koko ajan. Eiks sen lisäjutun siinä mahan päällä ole tarkoitus pysyä siinä?!



Katotaan kumpi saa ennemmin vauvan ;)

Meilllä iski päälle ensimmäinen korvatulehdus...ja hampaita alkoi puskee...muuten on kaikki sujunut ihanasti neidin kanssa..Itsellä aivan kammottava flunssa...tuntuu että järki lähtee ku nenä vuotaa silmät valuu päätä särkee hartiat kipeenä...Muuten meillä kaikki aivan loistavasti..mitä nyt pikkuista riitaa ollut oikeastaan siit asti ku tänne muutettiin miehen kanssa...se ei tee mitään muuta ku istuu koneella koko ajan ja pelaa tota stanan WOWIA...anteeksi vaan mulla on tänään joku valituspäivä näkyviin....neiti kutsuu....=)



Jos joku haluu käydä kattoon niin galleriasssa olemma samalla nikillä...





Miiu86 ja Emilia 6 kk

Huh huh..



On aika ristiriitaiset tunteet. Takana kaksi aborttia ja nyt taas raskaana omien laskujen mukaan neljännellä viikolla. Aborttia en kai voi enkä edes halua tehdä. Olen 23-vuotias opiskelija Helsingissä. Olen kihloissa, häät ei todellakaan vielä ajankohtaiset, ja kihlatun reaktio jännittää!!! Hän on vielä töissä, enkä halua kertoa puhelimessa. Tilanteesta tekee hankalan se, että kihlattuni on juuri muuttamassa " reissutöihin" 400 kilometrin päähän ja työn kestosta ei ole mitään tietoa. Ainakin neljä kuukautta, mitä sen jälkeen..?



Muut nuoret odottajat ja äidit.. Varmaan usealla on opiskelut kesken. Miten olette suunnitelleet taloudelliset asiat synnytyksen jälkeen? Kaikilla tuskin on suurituloista miestä, joka pystyy elättämään koko perheen.



Olen onnellinen vauvasta. En vain tiedä, miten tästä tilanteesta selvitään.

heh,kuulostaa hassulta noin sanottuna, mutta asiaan -->

Olen myös todella iloinen ettet tee aborttia. Innostut vielä tästä asiasta niinkuin minäkin. Jep, ei ole munkaan miehellä isot tulot,ja onneks mulla ei jäänyt opiskeluja kesken. En vaan voi aloittaa mitään nyt syksyllä ainakaan kokopäiväisesti. Töihin joudun menemään heti kun vauvan syntymän jälkeen jaksan. Onneksi sain äitiyspakkauksen. Et eiköhän me jotenkin tulla selviämään. Onneksi sukulaisista saa lastenhoitoapua.

Hei..



Tottahan se on, että jotenkin tästä selviää. Oon ennättänyt muutaman tunnin sisällä tutkimaan Kelan sivuja ja sitten näitä Vauva-lehden sivuja. Ehkä kerrankin on hyötyä siitä, että on opiskellessa tullut tehtyä " liikaa töitä" , ainakin jos tulkitsin noita äitiyspäivärahajuttuja oikein.



Ja vieläkin odotan miestä kotiin. Se on jännää, kun ei anna itselleen lupaa innostua, kun tietää, että toinen ei innostu - ainakaan vielä. Anoppi on toivottavasti iloinen. Oltiin viime viikonloppuna tuttujen häissä ja anoppi halaili siellä muiden vauvoja siihen malliin, että alkoi melkein tulemaan paineita. Harmi vaan, että kaikki vauvan isovanhemmat asuu kaukana. Onneksi siskot on lähellä ja toisella olisi jo 2-vuotias serkkukin leikkikaveria odottamassa. Mitenhän siskot suhtautuu? Ovat 5 ja 10 vuotta vanhempia uraohjuksia ja molemmat ottaa vieläkin pikkusiskoa kädestä kiinni kun mennään yhdessä suojatien yli...



Miksihän sitä muiden suhtautumista jännittää? Toisaalta mielessä alkaa olemaan jo hurja lista asioista mitä tarvitsee vauvalle, nimet, miten kertoa perheelle, ystäville.. Siis niitä iloisia asioita! Kauhean paljon yrittää miettiä miten järjestää kaiken, vaikka toisaalta tekisi mieli hyppiä kattoon ja huutaa maailmalle " Meille tulee vauva!"



-Mustikka

Hei Nefertiti..



..niin ja kaikki muutkin.



Tottahan se on, että jotenkin tästä selviää. Oon ennättänyt muutaman tunnin sisällä tutkimaan Kelan sivuja ja sitten näitä Vauva-lehden sivuja. Ehkä kerrankin on hyötyä siitä, että on opiskellessa tullut tehtyä " liikaa töitä" , ainakin jos tulkitsin noita äitiyspäivärahajuttuja oikein.



Ja vieläkin odotan miestä kotiin. Se on jännää, kun ei anna itselleen lupaa innostua, kun tietää, että toinen ei innostu - ainakaan vielä. Anoppi on toivottavasti iloinen. Oltiin viime viikonloppuna tuttujen häissä ja anoppi halaili siellä muiden vauvoja siihen malliin, että alkoi melkein tulemaan paineita. Harmi vaan, että kaikki vauvan isovanhemmat asuu kaukana. Onneksi siskot on lähellä ja toisella olisi jo 2-vuotias serkkukin leikkikaveria odottamassa. Mitenhän siskot suhtautuu? Ovat 5 ja 10 vuotta vanhempia uraohjuksia ja molemmat ottaa vieläkin pikkusiskoa kädestä kiinni kun mennään yhdessä suojatien yli...



Miksihän sitä muiden suhtautumista jännittää? Toisaalta mielessä alkaa olemaan jo hurja lista asioista mitä tarvitsee vauvalle, nimet, miten kertoa perheelle, ystäville.. Siis niitä iloisia asioita! Kauhean paljon yrittää miettiä miten järjestää kaiken, vaikka toisaalta tekisi mieli hyppiä kattoon ja huutaa maailmalle " Meille tulee vauva!"



-Mustikka

Hei Nefertiti..



..niin ja kaikki muutkin.



Tottahan se on, että jotenkin tästä selviää. Oon ennättänyt muutaman tunnin sisällä tutkimaan Kelan sivuja ja sitten näitä Vauva-lehden sivuja. Ehkä kerrankin on hyötyä siitä, että on opiskellessa tullut tehtyä " liikaa töitä" , ainakin jos tulkitsin noita äitiyspäivärahajuttuja oikein.



Ja vieläkin odotan miestä kotiin. Se on jännää, kun ei anna itselleen lupaa innostua, kun tietää, että toinen ei innostu - ainakaan vielä. Anoppi on toivottavasti iloinen. Oltiin viime viikonloppuna tuttujen häissä ja anoppi halaili siellä muiden vauvoja siihen malliin, että alkoi melkein tulemaan paineita. Harmi vaan, että kaikki vauvan isovanhemmat asuu kaukana. Onneksi siskot on lähellä ja toisella olisi jo 2-vuotias serkkukin leikkikaveria odottamassa. Mitenhän siskot suhtautuu? Ovat 5 ja 10 vuotta vanhempia uraohjuksia ja molemmat ottaa vieläkin pikkusiskoa kädestä kiinni kun mennään yhdessä suojatien yli...



Miksihän sitä muiden suhtautumista jännittää? Toisaalta mielessä alkaa olemaan jo hurja lista asioista mitä tarvitsee vauvalle, nimet, miten kertoa perheelle, ystäville.. Siis niitä iloisia asioita! Kauhean paljon yrittää miettiä miten järjestää kaiken, vaikka toisaalta tekisi mieli hyppiä kattoon ja huutaa maailmalle " Meille tulee vauva!"



-Mustikka