Odottavia nuoria äitejä??

Hei Nefertiti..



..niin ja kaikki muutkin.



Tottahan se on, että jotenkin tästä selviää. Oon ennättänyt muutaman tunnin sisällä tutkimaan Kelan sivuja ja sitten näitä Vauva-lehden sivuja. Ehkä kerrankin on hyötyä siitä, että on opiskellessa tullut tehtyä " liikaa töitä" , ainakin jos tulkitsin noita äitiyspäivärahajuttuja oikein.



Ja vieläkin odotan miestä kotiin. Se on jännää, kun ei anna itselleen lupaa innostua, kun tietää, että toinen ei innostu - ainakaan vielä. Anoppi on toivottavasti iloinen. Oltiin viime viikonloppuna tuttujen häissä ja anoppi halaili siellä muiden vauvoja siihen malliin, että alkoi melkein tulemaan paineita. Harmi vaan, että kaikki vauvan isovanhemmat asuu kaukana. Onneksi siskot on lähellä ja toisella olisi jo 2-vuotias serkkukin leikkikaveria odottamassa. Mitenhän siskot suhtautuu? Ovat 5 ja 10 vuotta vanhempia uraohjuksia ja molemmat ottaa vieläkin pikkusiskoa kädestä kiinni kun mennään yhdessä suojatien yli...



Miksihän sitä muiden suhtautumista jännittää? Toisaalta mielessä alkaa olemaan jo hurja lista asioista mitä tarvitsee vauvalle, nimet, miten kertoa perheelle, ystäville.. Siis niitä iloisia asioita! Kauhean paljon yrittää miettiä miten järjestää kaiken, vaikka toisaalta tekisi mieli hyppiä kattoon ja huutaa maailmalle " Meille tulee vauva!"



-Mustikka

Onko koneet pikkaisen sekaisin, kun noin monta kertaa tuli.. Ei voi ymmärtää.. Koneilla on ihmeellinen maailma. *sormi suussa*

Täällähän on taas kivasti ollut elämää sillä välin kun olen ollut kesäloman lopusta nauttimassa :) Eli tervetuloa uusille ja tässä pieni esittely minusta kun ette varmaan ole tuolta pinon alkupäästä asti lueskellut kaikkia kirjoituksia: Olen 22.v pienen pojan onnellinen äiti Joensuusta. Meidän perheen esikoinen eli Ukko (kastenimi on Tino, mutta kutsumme Ukoksi poikaa) syntyi 21.2.07 ja on nyt reilun 6kk. Iloinen ja ihana poitsu! Hän on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut :) Minulla opiskelut jäi kesken ja tammikuussa olis tarkoitus palata kouluun takas, siinä ohessa teen töitä ja ne alkavat 3.12.07 kun poika menee jo hoitoon. En haluaisi millään häntä silloin jo viedä, mutta pakko taloudellisen tilanteen takia, ei ole reilua että mies elättää koko perheen yksin kun on asuntolainat ja muut. Joten töihin vaan. Eiköhän tässä pärjätä :)



Mustikka: Joko kerroit miehellesi? Toivottavasti alkuhämmästyksen jälkeen reaktio oli iloinen! Onnea raskauden johdosta, kannat nyt pientä ihmettä sisälläsi :) Opiskella ehtii ja uskon että sinä et ole ainoa jolta on opiskelut jäänyt tauolle vauvan saannin johdosta. Keskustele koulusi " opon" kanssa ja he kyllä neuvovat oli kyseessä sitten AMK tai yliopisto tai joku muu. Onnea paljon!



Maoei: Potkiiko masuasukkisi paljon? Mulla on niin ikävä sitä pienten potkujen tuntua :)



Miiu: Toivottavasti olette jo parantuneet. Kuule, saahan sitä miehestään välillä valittaakin. Mulla kans tällä viikolla on ollut pinna kireänä mieheen ja sillä minuun, mutta nyt alkaa jo helpottaa, onneksi.



Äh, nyt poitsulla on ruoka aika, täytyy mennä.. Tuun ilmoittelemaan neuvolakuulumiset ens viikon alussa :) Siihen asti Moi!



~Henniina ja hymy-Ukko 6kk

Okei... Mistähän aloittaisi.



Tiesin, ettei mies innostu, mutta en uskonut että reaktio on ihan noin kova. Kerroin aamulla kun heräsimme. Mies ei sanonut mitään muuta kuin " Voi V***U!" , kävi suihkussa ja lähti töihin. Ei olla puhuttu kahteen päivään sanaakaan.



Tiedän, että meidän elämäntilanteessa opiskelut on se pienin murhe, mutta jotain muuta jaksoin toivota. Tuskin yhdessä asiasta puhuminen ja miten tästä selvitään olisi kovin paha ratkaisu, mutta ilmeisesti on helpompi lähteä ja unohtaa kuin ottaa vastuuta.



Jatkoa odotellessa.

Mustikalle: Inhottavaa kuulla negatiivinen kommentti. Miehet voisivat joskus pitää mölyt mahassansa. Monet jotka eivät ole halunneet vauvaa ovat 9 kk:n aikana saaneet sulatella asiaa ja olleet lopulta aivan innoissaan. Taitaa kasvunpaikka olla miehelläsi. Pidä lippu korkealla!



Kiva kuulla että henniinalla menee hyvin siellä. Mäkin tulen kaipaamaan vauvan liikkeitä. on jo nyt niin osa mua. Ajatella,sitku joku ei enää asukaan mussa, ja mun maha on ihan tyhjä...nyyh.Tosin kädet on kyl täynnä työtä.



Miiu antoi mulla aihetta ajatteluun, että sitku imetän ja mulla on flunssa, niin pitäisikö silloin imettää ettei vauva saa tartuntaa? Ehkä se saa sen kuiteskin kun samassa talossa asutaan.



Tänne ei kuulu mitään erikoista. Ainoastaan uusi havainto että nyt tunnen vauvan liikkeet kävelessänikin. Taitaa pikkuisella käyä ahtaaksi paikat,hehe.



rv35

on tässä pikkuruisen ollu taukoa...:)

mutta ONNITTELUT MK:LLE ja NEFERTITILLE!!...siis niinku erikseen molemmille;)



esittäyvympä minäki tähän alkuun, kun niin kauan oon jo olllu pois ja on kerenny tippua pikkuhiljaa tännekki lisää porukkaa..

eli täällä on 86vm äiti ja isä, naimisissa olevia (eli rouva ja herra,hehe) ja sitten 21.3.07 syntynyt hugo poika. oulussa elellään, ja molemmat meistä isoista on opiskelijoita, joskin minä ainaki tammikuulle asti lomalla ko hommasta:)

ja varoituksena niille jotka ei mua tiiä, niin mulla on taipumuksena kirjottaa vähintäänkin yhden romaaniin verran kerrallaan:D..mutta hypätkää sen yli mitä ei jaksa lukee..

(huomasin muuten henniina, että ukolla ja hugolla on tasan kuukausi ikäeroo..en sitä aiemmin ollukaan hoksannu:D)



öö...lukasin kaikki nuo jutut, tietty, mitä oi kerenny tulla ja kaikkea kommenttia tietenki kaikkeen aattelin, mutta eihön sitö enöö mitään muista:)



zuzu: onhan sen liinan hyvä tosiaanki olla ihan napakasti. Oikeestaan siitä sen huomaa, että jos itellä on siinä hyvä olla, eikä yhtään mistää purista, niin on varmasti vauvallaki kaikki hyvin. meillä ainaki hugo viihtyy mielettömän hyvin liinassa! kannoin sillon vähäaikaa sitte buddhassa kun ei viihtyny naama minuun päin, mutta nyt taas kantelen siinä kietaisuristissä (tai oisko kietaisux2...no jtn sinne päin kuitenki:)

ja siitä me molemmat tykätään..hugo tosin on monesti ihan mutkalla ku sitä niin kiinnostaa katella maailmaa joka suuntaan;)



nefertitillekki mulla oli joku juttu....hmmm... niijoo:D..

eli jos äiti on sairaana ja imettää, niin vauva nimen omaan saa niitä vasta-aineita maidosta, eikä niintä pöpöjä. eli imettäen vähä niinku turvaa vauvaa tartunnalta. mää oon ainaki ollu muutamaan otteeseen sairaana nyt imettämisen aikana, eikä hugolla oo ollu mitään.. paitsi nyt on nuhaa ja tulee hampaita *syvä huokaus*



elä mustikka huoli siitä rahallisesta päärjäämisestä kovin.. mä kerkesin käyä alle vuoden yliopistoo, ja miehellä on nyt vuosi amkia takana, ja hyvin on pärjätty!..tai no eihän tässä mitään rikkaita olla, mutta kun pitää elintason kohtuullisena, niin ei oo oikeestikkaan etes ollu nyt yhtää tiukkaa!..paitsi että kesänhän mies on toki raatanu töitä ja lähtee vasta viikon päästä taas kouluun ,mutta eiköhän tuota pärjätä sitteki:)! ei suomessa nälkään pääse kuolemaan, ku on täällä kuitenki niin hyvät tuet ja kaikki (tai no hyvät ja hyvät, mutta kuitenki paljo paremmat ku monessa muussa paikassa)..



mutta se on kyllä harmi kun miehet niin monesti suhtautuu aika synkästi tulevaan lapseen.. siinä vaiheessa ku alkaa oottaa ja oottaa pitemmälläki niin nainen on kuitenki niin herkällä mielentilalla ja saattaa jo tosissaan rueta rakastamaan lastaan, kannattais miestenki vähän ajatella sanomisiaan ja tekemisiään.

meillä mies kyllä tykkäs ku rupesin oottaan, ja sitte innolla ootti, mutta ei mun mielestä hehkuttanu tarpeeksi;)!! itekku oon kerta semmonen innokas hehkuttaja:)!! ois ollu kiva ku toinen ois aina halunnu kokeilla mahaa miten siellä potkitaan tai kuunnella kuuluuko mitään, mutta toinen piti sitte loppuajasta ultraanki lähtemistä tylsänä:(!! no nythän ainaki mies on lapseensa niin rakastunu! ehkä se tulee kuitenki monille miehille vähä kuitenki yhtäkkiä se vauva, ja ihan vieraana, niin siinä menee vähän aikaa kun osaa kiintyä..ku meneehän monilla äiteiläki! ei kaikki tunne sellasta mieletöntä äidinrakkautta heti ensisilmäyksellä, vaikka vauvaa onkin mahassaan kantanut..



tulleepa mulla pitkä paasaus (kuten tavallista!!) enkä oo tähän oikeestaan mitään omia kuulumisia etes kerenny kirjottaa.. pitää vissiin käyä pikkiriikkisen useemmin, niin ei oo aina niin paljo juttuja mihin pitää kommentoida..



hugo täällä kasvaa ja vahvistuu..on oikeen pyöreä pikkupoika.. ja oon oikeestaan luullu sen olevan iso, mutta niinhän tuo henniinan ukko ainakin oli isompi:)..siis ku vertaan siihe mitä se oli 5kk ja mitä hugo nyt oli 5kk neuvolassa; pituutta 65.5cm ja painoa 8360..

pottua ja porkkaanaa on jo syöny..kohta pitäs lisätä myös kukka- ja parsakaalta kehiin:D

maistelua lähinnä ja muuten vieläki tissutellaan:D..

ja hampaita tulloo, niin kyllähän se taas huusi nyt ennen ku nukahti..mutta muuten ku on ollukki niin helppo lapsi, niin saahan sitä välillä vähän karjua.. se vaan tulee näin äitinä niin paha olla, ku ei tiiä että mitä tekis että lapsella ois parempi olla..



miten henniina oot ollu niin ihanan aktiivinen että oot saanu kuntoiltua?!?!..määki jo kerran alotin, mutta kahesti vaan loppupeleissä kävin joukseen..harrastus pääty sihen ku ei olllu kunnon urheiluliivejä..



hugo kutsuu:)

Sulla on varmaan mennyt paljon aikaa noiden vanhojen viestien lukemiseen.. Tääl on kyl ollut hiljasta kun monet on jo saanut vauvoja ja on siten siirtynyt muille palstoille. Mites sulta on lähtenyt raskauskilot? Meinaan kun olen jo 14 kg painavampi kuin alussa ja laskettuun aikaan 4 viikkoa. Ehdin vielä oikein hyvin saada extrakiloja.



No, hyvä että voi imettää flunssasena.

Sattuukse kauheesti se hampaiden kasvaminen. Mietin vaan kun ei ainakaan rautahampaiden tulo sattunut mulla. Mutta se onkin eri asia kun ekat hampaat. En muista siitä mitään,heh



Kävin tänään vikalla lääkärintarkastuksella. Vauvalla on nyt pää alhaalla. Eli mun kehoitukset sille on viimeisen kahen viikon aikana auttanut. Olen erittäin tyytyväinen poikaani ( olen varma että se on poika, kun sen on 3 eri lääkäriä 3:Sta eri maasta ultrassa sanonut). Poitsu on todella täsmällinen 36.viikkoon mennessä jo kääntynyt. Ihan niinkuin pitääkin. Nyt sitten olen sanonut sille että jos tulisi viimeistään laskettuna aikana, ettei tulisi kovinkaan painavana sieltä. Lääkäri sanoi että voi syntyä viikkoa aikaisemmin, mutta ei aikaisemmin. Kaikki paikat kiinni eli mähän voisin mennä uimaan. Poika on n.3 kg. Eli aika iso.



Eipä tässä muuta

Wiip: Kiva kun tulit tänne rupattelmaan. Tosin en itsekkään kamalan aktiivinen kirjoittelija nykyisin ole :) Käyn silti aina lukemassa täällä. Meilläkin käytössä kietaisuristi2. Se on ollut helppo ja hyvä, enkä ees oo jaksanut muita opetella. Joo liinan tiukkuuden suhteen ollaan jo opittu paljon. Joskus tyttö menee niin korkeelle, että saa ite pitää päätä takakenossa :) Mutta hyvin muuten alkaa liinailu sujua. Tyttö nukahtaa melkein heti, kun päästään liinojemme kanssa pihalle, ei vaunuissa enää niin hyvin viihdykkään. Kyllähän tuo teidänkin poitsu miehen kokoinen jo on (: Meidän tyty vasta 6kg ja 60cm <3



Henniina: Vieläkös se teidän ukko jatkaa hurjaa kasvuaan? Ootteko jo mitä ruokia maistelleet? Mie aattelin ruveta antaa kiinteitä seuraavan neuvola käynnin jälkeen eli syyskuun loppupuolella, vaikka hyvinhän tuo tyttö on kasvanut rintamaidollakin. Ei tosin ihme, kun kokoajan lupsuttaa :D



Neffertti: Miulla tuli raskausaikana 21 kiloa, melkein kaikki lähti aika nopeeta muutama kilo jäi, mutta ei haittaa minua yhtään :D Imettäminen vie kiloja yleensä aika hyvin ja jos ei vie niin sitten urheilemaan vaan (vaunu lenkille) :)



mustikalle voimia ja tuuhan kertoo kuulumisia. Kyllä uskon, että mieheskin ajatukset muuttuu, viimeistään kun se pieni pallero syntyy. Ei sellaista voi kukaan vastustaa.



Me alotettiin viime viikolla muskari. 2 kertaa ollaan käyty ja Ronja on tykännyt. Kivaa kyllä, kun on kotielämänkin lisäksi jotain (: Ensi viikolla aloitan astangajoogan saa nähä miten isä ja tyty selvityy pari tuntii kahestaan. (tyttö ei siis vieläkään syö pullosta) Tuskin se siinä ajassa kuitenkaan nälkään näätyy.



pitää mennä varmaan iltapalalle tästä.



kirjotelkaahan, miekin yritän useemmin.



zuzu ja ronja 3kk ja 2 päivää

minä on aina ihmetelly miten kummallisiin aikoihin teiltä tulee noita viestejä tänne... keskellä yötä, viideltä aamulla jne.. ja nyt sitten itte täällä yhden aikaan yöstä istuskelen..

eli unettomuus vaivaa:(... piti siirtää läppäri olkkariin, ja täällä mä istuskelen sohvan nurkassa nörtteilemässä;) saa nähä miten sitä huomenna saa sitten aamulla silmät auki, ku hugo kuitenki ruukaa herätä viimestään 9 aikaa (ja joskus seittemältä,argh, mutta toivottavasti ei huomenna..)



ei mullakaan oo oikeen suurta muistikuvaa siitä, miten se hampaitten tulo sattuu, mutta kuulemma se ainaki kutittaa melko ikävästi..hugoki jyrsii ihan kaikkea mitä käteen saa ja kuola valuu;)



hugo ei nyt isompana enää oikeen tykkää nukahtaa liinaan.. no yleensä oon kyllä nukuttanukkin sen rattaisiin tai sänkyyn, ku liinassa se näkee niin paljon kaikkea mielenkiintosta, niin ei se malta rueta nukkumaan:) se on tullu siihen ikään, että imettääkki pitäs melkein pimeässä ja äänieristetyssä huoneessa, ettei sen huomio koko ajan siirtys jonnekki ihan muualle..



raskauskiloista...mullaki tuli jotain 15-20kiloo sillon raskausaikana, ja aika hyvinhän nuo on lähteny, vaikken oikeestaan mitää oo niitten eteen saanu tehtyä.. jtn kolme kiloo ois vielä lähtemättä.. ei paha muuten, mutta kun koko olemus on jotenki " löysempi" (yäääk) entä ku aiemmin, niin se ottaa vähän pattiin! mutta ei se muu auttais ku pitäs vaan hirveesti reipastua, ja ottaa henniinasta mallia, ja lähtä juoksulenkille.. pitäs vaan käydä ne urheiluliivit ostaan, ku entiset ei todellakaan mahdu, ja näitten tynnyreiden kans ei tavallisilla liiveillä juosta:)

oon mää niin hyvän päätöksen tehny, että jos tässä vielä joskus vauvaa ootellaan, niin yritän hillitä ettei niitä kiloja kertyis niin paljo, ja ettei liikkuminen pääsis niin vähäksi.. siis kerranki ku kävelin talvella kouluun, tuli siitä hiekotetusta, lumisesta tiestä niin suklaanougat jäätelö mieleen, että kotimatkalla piti poiketa kaupan kautta jäätelönhimoon:D!! (oi niitä aikoja, hih)

ei ne raskauskilot jää sen kummemmin oikeestikkaan ku muutkaa kilot, jos niitten lähtemiseksi vaan viittii tehdä sen mitä muutenki. ite vaan oon niiiiiin perso kaikelle makeelle (just jäätelö!!) rasvaselle (sipsit, suklaa) ja lihottavalle, että pitäs melkeen rueta kaiken semmosen suhteen ihan absolutistiksi:D.. ois kiva, ku ois joku, jonka kans pyrkiä yhessä tavotteseen, mutta ku toi mun miekkonenki on niin langan laiha, ja tuntuu laihtuvan vaan, niin ei siitä oo oikeen laihis-kaveriksi:(

uaaaah!nyt mää oikeesti oikeen masennuin tästä ulkoisesta olemuksesta ku tätä rupesin aattellen..huomenna (huom. vasta huomenna:D) hankin itelle uuden elämän, ja tervetuloa uusi, terveellisempi, ja hoikempi minä...heheh



ei tästä oikeesti tuu mitää..aina aion vaan muutaman sanan tänne kirjottaa, niin enköhän jotenki kummasti jumitu, ja tyhjennä koko aivokopan tänne ihan tyhjänpäiväsenä ajatuksen virtana.. ja te saatte luettavaksi hiiirmu pitkän pätkän peetä:D



taijan vielä käyä lukeen iltasanomien uusimmat juorut ja sitten meen yrittään josko se uni jo tulis.. :)



-wiip

onpa muuten mulla pikkasen paljo kirjotusvirheitä, mutta eiköhän niistä selvitä:)

Ensinnäkin MUSTIKALLE voimia tuohon tilanteeseen ja lämmin halaus lohdutukseksi. Toivottavasti et nyt ole miehesi sanoista ihan murheenmurtama, ei hänkään varmasti tarkoittanut noin reagoida. Anna miehesi sulatella asiaa ja ajatella että hän on tulossa isäksi. Joillekin se on vaan alussa shokki ja reaktio on tuo, mutta ajan mittaan mieli muuttuu. Ja voisin vaikka vannoa, että viimeistään kun vauva syntyy miehesi on myyty. Ilmoittelehan miten pärjäät ja muista, että meiltä saat online-tukea aina :)



Kiva kun olette kirjoitelleet niin paljon. Oli mukava lukea teidän kuulumisia ja WIIP ei ne kirjoitusvirheet haittaa mitään, kuka täällä nyt jaksaa/kerkiää aina oikolukea tekstejään, en mie ainakaan :)



Nefertiti kyseli raskauskiloista. Juuri niiden raskauskilojen karistukseen minä olen tässä keskittynyt. Mulle jäi 18,3 kg YLIMÄÄRÄISTÄ kun nyytti oli jo kainalossa, en edes halua tietää mitä painoin kun menin saikulle!!!! Imetys ei meillä onnistunut juuri nimeksikään (siis onnistui mutta maito ei riittänyt pitämään nälkää ja kuvioihin tuli korvike lisäksi..) eli en imettämällä laihtunut grammaakaan. Lenkkillä olen käynyt juoksemassa ja katsonut mitä syön ja nyt olisi vielä 2 kg matkaa painoon jossa olin ennen raskautta, joten ihan kivasti ne karisee. Sulla varmaan jää jo ylipuolet siitä 14 kg:sta sairaalaan ja loput lähtee itsekseen imetyksen lomassa pois kun et ole yhtä pulskassa kunnossa kun mie silloin (mulla varmaan aika lähelle +30kg saikulle mennessä). ELI ÄLÄ HUOLI KILOISTA :) Ja kun kaikki ollaan näin nuoria niin kyllä se kehokin palautuu paremmin.



Zuzu kysyi meidän Ukon kasvusta & syömingeistä. KYLLÄ, tää jätkä kasvaa edelleen kovaa kyytiä. 27.8 oli 6kk:n neuvola ja mitat oli 9935g ja pituus 70,5cm. Meillähän syödään jo aika paljon kaikkea. Soseissa kaikki hedelmämaut on tuttuja, sitten lihoista kala, liha (possu&nauta), kana ja sit peruna-, riisi- ja kasvissoseet menee myös. Maissivelliä ja korviketta + kaurapuuroa syödään myös ja 1 uusi vilja per viikko otetaan puuron muodossa ruokavalioon mukaan. Kannattaa se muuten alkaa jo antamaan vaikka edes makuannoksia, kun vauvalla alkaa siinä 3kk:n iässä se herkkyysvaihe oppia niitä syömään. Ja eipähän tule sitten kiire kun 6kk:n ikäisenä pitää jo antaa muutakin kuin äidinmaitoa ihan pakostikin kun tulee erilaiset vitamiinin, proteiinien yms tarpeet niin jos sitten ei opikaan heti syömään ni saattaa olla ongelmallista. Eli anna edes maistella, että tottuu jo valmiiksi makuihin ja koostumukseen (oppii syömistavan, kun onhan se erilaista kun tissittely). Ja ei ne soseet äidinmaitoa syrjäytä kumminkaan :) Se on muuten tosi hauskaa katsottavaa kun harjoitellaan soseen syömistä, tulee hauskoja ilmeitä ja sotkuakin joskus :)



Wiip: Hugokin on hienosti kasvanut! :) Mua muuten nauratti kun kirjoitit että tynnyreiden kanssa ei voi juosta.. Niin hauskasti heitetty. Mut tosiasiassa, ei edes saa juosta ilman tukea jos on maitoa rinnoissa/isot rinnat, voi muuten mennä todella kipeäksi, joten ihan hyvä kun et ole käynyt juoksemassa, saattas tulla enemmän kuin haittaa kun hyötyä..



Mut nyt laittamaan iltapalaa.. Ahaa pikkuherrakin sai lelusta tarpeekseen ja heitti sen tuohon äidin jalkoihin ja alkoi ite parkua.. Mentävä on!



~Henniina ja Ukko 6kk + viikko

Harmi kun klikkaan vastaa niin alas ei jää muiden kirjoittamia viestejä että voisi sitten kommentoida paremmin noita teidän juttuja...



Anyways...kiva että teillä menee hyvin. Mä itse nyt söin maksamakkaravoileivän ja sen jälkeen on pyörryttänyt ja ollut muuten huono olo. Senhän piti olla sallittua nyt...Mut viimekski söin maksamakkaraa ehkä 3 vuotta sitten, ni ehkä mun kroppa ei kestä a-vitamiinia enää :D



Poitsu potkii kovasti.

Eipä tässä muuta

nyt rv 36+5

Niinhän siinä sitten kävi, että tuli keskenmeno rv 8.



Jos mitään positiivista, niin siinä vaiheessa kyllä mieskin tajusi, että ei se lapsi niin kamala asia olisi ollut.



Onnea kuitenkin kaikille muille odottajille ja nuorille äideille.



Kyllä minäkin vielä.



-Mustikka

Et kuitenkaan vaikuttanut kovinkaan pettyneeltä asiaan. Mutta toivossa on hyvä elää. Kyllä vielä jonain päivänä saat oman :)



Mulla nyt rv 38, ja mikään muu asia ei pyöri mielessä paitsi synnyttäminen, ja että minkäköhän näköinen vesseli sieltä on tulossa. Näyttääköhän se isiltä vai äidiltä. Ultrassa näin vähän poskea ja isältähän se näytti. Pitäs ottaa vaan ihan rauhallisesti ennen laskettua aikaa. Tulee kun on tullakseen.

osanottoni

Nefertiti: Tuuthan heti kertomaan, kun piiperoinen on syntynyt? Jännitän jo sun puolesta täällä :) Onnea synnytykseen sit, hyvin se menee, jos ei liikoja jännitä :)



Mustikka: Osanotot menetyksestäsi. Toivottavasti teillä on miehen kanssa nyt välit kunnossa ja jatkatte yhdessä elämäänne. Tuommoinen asia, kun voi suistaa eri teille pareja. Mut kaikkea hyvää jatkoon sinulle :)



Mites muut odottajat ja jo pikkuisen saaneet voivat?



Meillä menee oikein hienosti, Ukko on niin mahtavaa seuraa! Se on jo tosi " seurallinen" ja reipas. Meidän pikku aarre <3 No sillä tavallahan jokainen äiti kokee oman lapsensa, kuten myös minä :) Poitsu istuu jo, syö sormiruokia (keitetty porkkana uppoaa huiviin hienosti, mutustelee varovasti pieniä paloja ja sit nielaisee vasta kun tietää että mahtuu kurkusta alas) ihan itse. Olen tosi ylpeä, kun ei ollenkaan vedä henkeen ! Ihan himppua vaille, että oppii konttaamaan, meillä tuo ryömiminen ei kiinnosta. Ihme äänteitä on löytynyt ja nyt harjoitteleekin ilakointia koko ajan, että ääntä riittää, mutta eipähän onneksi itke oikeastaan koskaan. Elämä on edelleen tosi vauvantuoksuista ja ihanaa, harmittaa jo etukäteen kun joulukuussa on töihin paluu ja pojan hoitoon vienti :( :( :(



Tulkaahan kertomaan kuulumisia muutkin!



Mutta nyt nukutuspuuhiin :)



~Henniina ja Ukko tänään tasan 7kk

Ei supistele ollenkaan, ja muutenkin on mainio olo, vähän kuin ei olisi raskaana ollenkaan. Tajusin just et raskausarpia on tullut etupuolellekin, kun ennen oli vaan sivuilla. Mietin et miten ikinä saan tätä kilomäärää pois vain imetyksellä. Kaikki povaa tästä isoa vauvaa, kun mun maha on niin iso.



Kiva että Henniinalla tuntuu olevan suht helppohoitoinen vauva. Monille äideille se onkin kova paikka, kun joutuu mennä takaisin työelämään. Mä joudun menemään todella aikaisin töihin, ni mietin että toivottavasti mulla ei olisi jatkuva ikävä.



Nyt rv 39+5

Taitaa olla vähän kuollut tämä ja minä viimeisenä ' odottajana` täällä.

Anyways 30.9 synty 20:n tunnin synnytyksen jälkeen 3900g ja 51 cm oleva poikavauva. Synnytys oli helppp, vaikka ponnistusvaihe kesti tunnin.

Tulehan sitten kertomaan miten arki rullaa :) Minä kyllä ahkerasti taustailen, mutten aina jaksa kirjoitella kun on niin hiljaista..



ONNEA ONNEA ONNEA :)



~Henniina ja Ukko kohta 7 ja puoli kk:ta

lukuunottamatta imetysongelmia. Plääh. Alkaa kyllästyttää kohta koko imettäminen. Mieluummin vaan pumppailisin ja antaisin pullosta. Poika ei aina saa otettta, ja ehkä osasyynä sekin että jos maitoa tulee imetessä liian hitaasti, tai liian vähän kerrallaan ja kun poitsu on juonut pullosta myös ni ehkei sillä ole kärsivällisyyttä rinnasta imemiseen enää. Sama ote sillä ennen on ollut eikä ole valittanut. Kiltti on ja helppohoitoinen muuten. Voisi tietysti nukkua yöt ja valvoa päivät eikä toistepäin. Odotan sitä ensihymyä hartaasti. Nyt vaan refleksinomaista hymyä,vaikka kuvittelen että se hymyilee just mulle.

Nyt jo 3 viikkoa.

Mites henniinalla menee vauvelin kanssa? Ja muilla...