Surullinen tarina vanhuksesta, joka ylisuurella tontilla olevilla puilla aiheuttaa riitoja naapurustoon

Onko 67-vuotias jo vanhus?

Täällä naapuri itkee, kun jostain puskasta menee 20 cm hänen puolelleen, että on niiin kauhian kamalaa, kun hän JOUTUU haravoimaan sitten ne 5 lehteä syksyisin. Omalla pihallaan kuitenkin on mm. jättimäinen tammi, jonka maatumattomat lehdet leviävät muiden tonteille. Olenkin jo alkanut pikkuhiljaa palauttelemaan niitä lehtiä aidan yli sinne omistajan puolelle. trimmaan oman pikku pensaani aidan kohdalta poikki, mutta kaikki muu roina palutuu sinne omistajalleen, niin risut, tammenterhot kuin lehdetkin. Siivotkoot sitten omiaan.

Niin naapuritontit on pilkottu postimerkeiksi

Vierailija kirjoitti:

Inhoan nykypäivän tontteja. Naapurit asuvat muutaman metrin päässä toisistaan, postimerkkitonteillaan. Pihat pelkkää betonia/ laattaa. Autot vievät tilan. Ei mitään vihreätä, ei puita, pensaita, kukkia, vihannesmaasta puhumattakaan. Pari kukkalaatikkoa, se siinä. Näitä kutsutaan omakotitaloiksi. Ilomielin asuisin jutun rouvan naapurissa.

Asun vantaan Metsolassa. Olen 60v, vanhempani ostivat talon v. 1967. Silloin tontit olivat isoja, kaikilla oli omenapuita, marjapensaita, vihannesmaat. Kukkia joka paikka täynnä. Nykyään rakennettu vieri viereen taloja, tontteja ei ole. Pelkkiä tuija- aitoja, minipihoja, ilman mitään vihreyttä.Masentavia, laatoitettuja länttejä, trampoliini pihalla, pari kukkalaatikkoa nököttää pihalla.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollainen kuulu nykyaikaiseen kaupunkiin.

Ehkä ei, mutta tulevaisuuden kaupunkiin kuuluu! Puut viilentävät helteillä, ja asfaltoimaton maa imee rankkasateet.

Parkkipaikka tilalle saadaa Hesan parkkipaikka ongelma ratkaistau. Eiköhä Hesaki saaha Perussuomalaiste hallintaa ens valeissa!

Ihana puutarha, ihana rouva. Ilomielin ottaisin hänet naapurikseni, hullun nurmikonvihaajan sijaan, joka naapurissani jyystää nurmikkonsa keltaiseksi viikoittain. Naapurilla ei kasva pihalla mitään, mutta sitä keltaista, palanutta nurmikkoa täytyy viikoittain jyystää, 4h kerrallaan.

Kaikki eivät tunnu ymmärtävän, millainen riesa tuo on naapureille. Tuosta puumäärästä tulee helposti syksyllä pudonneita lehtiä yli kuutiometri naapurin tontille. Sellainen määrä ei mahdu pienellä tontilla minnekään, ja lehtien maatuminen vie kompostissakin helposti kolme vuotta. Vähintään täti voisi tarjoutua kuskaamaan naapurien tonteille pudonneet lehdet pois.

Näille ihmisille on melkein loukkaus, jos puhuu puiden hoitamisen merkityksestä, kasvuolojen vaalimisesta tms.

Vierailija kirjoitti:

Inhoan nykypäivän tontteja. Naapurit asuvat muutaman metrin päässä toisistaan, postimerkkitonteillaan. Pihat pelkkää betonia/ laattaa. Autot vievät tilan. Ei mitään vihreätä, ei puita, pensaita, kukkia, vihannesmaasta puhumattakaan. Pari kukkalaatikkoa, se siinä. Näitä kutsutaan omakotitaloiksi. Ilomielin asuisin jutun rouvan naapurissa.

Vanha rouva on sivistyssuvusta, sitten om nämä tuija robottileikkuri trade alempiluokka.tässä mäkyy juuri nämä sos.luokkien erot.

Artikkelissa luki, että tontin omistaja omistaa myös puunsa. Tätä on nykyisten mielensä pahoittajien käsittämätöntä tajuta.

Halutaan sosialisoida toisten tonteilta jopa puut. Kyllä on sairasta touhua.

Näiden mielensä pahoittajien kannattaisi itse muuttaa kerrostaloon, eikä yrittää vaatia muita luopumaan puuomaisuudestaan.

Arvostan tätä naista, kun on pitänyt pintansa!

Varmaan suurin osa naapureista muuttanut tuonne, kun puut olivat jo tontilla - nainenhan asuu lapsuudenkodissaan.

En ymmärrä ihmisiä jotka tieten tahtoen muuttavat johonkin ja sitten alkavat vaatia paikalla jo ammoin ollutta naapuria kaatamaan puunsa.

Sama kun ostetaan tontti vilkasliikenteisen tien varrelta ja sitten aletaan valittaa melusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inhoan nykypäivän tontteja. Naapurit asuvat muutaman metrin päässä toisistaan, postimerkkitonteillaan. Pihat pelkkää betonia/ laattaa. Autot vievät tilan. Ei mitään vihreätä, ei puita, pensaita, kukkia, vihannesmaasta puhumattakaan. Pari kukkalaatikkoa, se siinä. Näitä kutsutaan omakotitaloiksi. Ilomielin asuisin jutun rouvan naapurissa.

Asun vantaan Metsolassa. Olen 60v, vanhempani ostivat talon v. 1967. Silloin tontit olivat isoja, kaikilla oli omenapuita, marjapensaita, vihannesmaat. Kukkia joka paikka täynnä. Nykyään rakennettu vieri viereen taloja, tontteja ei ole. Pelkkiä tuija- aitoja, minipihoja, ilman mitään vihreyttä.Masentavia, laatoitettuja länttejä, trampoliini pihalla, pari kukkalaatikkoa nököttää pihalla.

Ja hulevedet pitää kerätä viemäriin, ei sovi, että vesi imeytyisi maahan. Sitten kummastellaan, miksi luonto on jotenkin keinotekoista.

Ovathan puut ihania, mutta liika on liikaa, kuten tässä tapauksessa näyttäisi olevan. Joku tolkku pitäisi säilyttää, ei kaupunki tontille voi mitään aarniometsää kasvattaa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä naapuri itkee, kun jostain puskasta menee 20 cm hänen puolelleen, että on niiin kauhian kamalaa, kun hän JOUTUU haravoimaan sitten ne 5 lehteä syksyisin. Omalla pihallaan kuitenkin on mm. jättimäinen tammi, jonka maatumattomat lehdet leviävät muiden tonteille. Olenkin jo alkanut pikkuhiljaa palauttelemaan niitä lehtiä aidan yli sinne omistajan puolelle. trimmaan oman pikku pensaani aidan kohdalta poikki, mutta kaikki muu roina palutuu sinne omistajalleen, niin risut, tammenterhot kuin lehdetkin. Siivotkoot sitten omiaan.

Olisi lehtipuhallin? Jotkut pojat käyvät puhaltamassa lehdet syksyllä ja/tai keväällä, ainakin jos maksaa?

Vierailija kirjoitti:

Ovathan puut ihania, mutta liika on liikaa, kuten tässä tapauksessa näyttäisi olevan. Joku tolkku pitäisi säilyttää, ei kaupunki tontille voi mitään aarniometsää kasvattaa.

Kyllä voi kasvattaa aarniometsän! Asuisin ihan mielelläni sellaisen naapurina.

Ainoa ongelma on mahdolliset myrskyvauriot. Myrskytkin taitaa kyllä pahemmin kohdistua yksikseen seisoviin puihin eikä tuollaisiin viidakkoihin.

Luonnonvarainen kukkaniitty olisi kaunis näky monessa tontissa. Jos jätettäisiin edes osa luonnonvaraiseksi. Kissankelloja, markettoja, keltamataraa, neilikkaa, yrttejä, talventörröttäjiä, heinätupsuja... perhosia, mehiläisiä, sirkkoja; väriä, tuoksuja, liikettä; elämää!

Ja se kaikki olisi kenties jonkun sammaloituneen, (koirankusen polttaman) "nurmikon" tilalla. Tai, aikansa eläneen puun tilalla.

Sekopää-naapurit. Itse asuin aikoinaan vuokralla taloyhtiössä, jossa muut asukkaat vaativat, että kaikki puut pihalta on kaadettava, koska niistä tulee "roskia".

Ei tota voi verrata aarniometsään, koska ei ole luonnontilainen, vaan hoitamaton.

Jotenkin niin stereotyyppinen vanhempi hippirouva :) ei tullut yllätyksenä meikittömyys, pitkät luonnonväriset (harmaat) hiukset ja vaatetus, yleensä käyttävät aina hametta tai mekkoa farkkujen sijaan.

Muuten hyvä mutta artikkelissa pisti silmään ettei hän raaskinut muuttaa pois koska kodissa ja sen ympäristössä on niin paljon muistoja. Itseäni ahdistaa tämän tyyppinen ajattelutapa missä ollaan jollain tavalla "kiinni" vanhoissa muistoissa, jotka vain haalistuvat vuosi vuodelta. Mielellään luovuttaisin talon nuorelle perheelle ja muuttaisin itse jonnekkin ihan uuteen paikkaan, ehkä jopa ulkomaille. Samalla voisi lahjoittaa kaikki huonekalut pois myös.