Surullinen tarina vanhuksesta, joka ylisuurella tontilla olevilla puilla aiheuttaa riitoja naapurustoon

joka asiasta pitää valittaa. Rouva pitää puista mitä se muita haittaa

Tuolla iällä naapurit kai valmistautuu tontin vapautumiseen ja ovat moottorisahat valmiina. Ei kasvitieteilijä kiusalla tuota tee. 

Itse pidän boheemeista ja villeistä pihoista (omani on sellainen), mutta rajansa silläkin on. On eroa välimerellisellä tai englantilaisella runsaudella ja hoitamattomalla ryteiköllä, jonka omistajaa eivät naapurien huolet ja homeiset kengät kiinnosta.

Ei se luonto ilman hoitoa täällä Suomessa ole maagisen upeaa, enkä tuon jutun kuvista saanut kyllä mitään paratiisillista ja vapautunutta oloa.

Henkilön jääräpäinen joustamattomuus oli epämiellyttävää luettavaa. Monet "hipithän" ovat ylimielisiä. Olisihan hän voinut pitää päänsä ja silti osoittaa ymmärrystä ja pahoitteluja.

En itsekään kestä katsoa, kun puita silvotaan, mutta se mätänemään jätetty kenkä oli vain surullinen. Ja se, ettei halua mukautua naapuruston kohtuullisiin pyyntöihin. Tuollaista tekevät juuri itsepäiset vanhukset, jotka ovat jo siirtyneet vaiheeseen "mitään ei saa muuttaa, kaikki taloa myöten saa lahota paikoilleen, minua ei kukaan määrää". Vaikka tuollainen meno monesta urbaanista tuntuukin maagisen boheemilta. Surullista.

Tiedän tuon tontin ja paikan, kävelen siitä aina välillä ohi. Kyllähän se melkoinen viidakko on. Puita ja kasvillisuutta on niin paljon, että se haittaa itse talon rakenteitakin. Tuon tontin talo todennäköisesti on asuinkelvoton 10-15v sisällä. 

Alueen eläimille se on tietysti hyvä paikka. Tapaninkylässä on muutenkin paljon lintuja, joten sitä lintujen sirkutusta kuulee joka tontilla. 

Ymmärrän joidenkin naapurien valituksen ihan taloudellisestakin näkökulmasta. Syksyisin lehtiä varisee heidän tontilleen niin paljon, ettei niistä voi kompostoida kuin murto-osan. Loput on vietävä sortti-asemalle ja se maksaa. 

Puunaapurin naapuri kirjoitti:

Tuosta tädistä tuli elävästi mieleen meidän armas naapuri, jonka piha on hoitamaton ryteikkö keskellä omakotialuetta. Koska puita on liikaa, ne ovat pitkiä ja honteloita ja latvat huitovat jossain korkeuksissa. Puita kasvaa aivan rajassa kiinni ja yhden rähjäisen tuomen latva kasvaa kokonaan meidän puolella, koska naapurin puolella ei riitä sille tilaa tai valoa. Siihen kun iskee vielä tuomenkehrääjäkoita ja latvus täyteen seittiä niin ai että on ihanaa. Rajalla on myös paljon vaahteroita, joista tulee kuutiotolkulla paksuja lehtiä. Niitä ei saa silputtua ruohonleikkurilla ja ne tukkivat rännit. Lisäksi naapurin puiden juuret tunkevat meidän puolelle, joten kukkapenkkien kaivaminen rajan lähelle on tuskaa, kun vastaan tulee ranteen paksuisia juuria. Onneksi meidän torpan ympärystä ei ole salaojitettu, koska salaojatkin olisivat varmaan täynnä naapurin puiden juuria. Myrskypäivinä pelkään naapurin valtavia mätiä koivuja, jotka kasvavat korkealla kohdalla mäen päällä (niin ikään aivan rajalla naapurin tontin kulmalla) ja voivat kaatuessaan muussata meidän talon ja auton tai toisen naapurin talon.

Oletettavasti saatte kauniit tuomenkukat joka kesä viikoksi teidän tontille somistamaan ja tuoksumaan, mutta sitähän ei kirjoituksessa tarvi huomioida, vaan vain kuvitteellinen ja jollain tasolla mahdollinen kehrääjäkoin hyökkäys. Aika perus