Lue keskustelun säännöt.
Parisuhdemarkkinoilla kukaan ei ole niin nirso kuin 40-50 vuotias mies.
10.07.2023 |
Alle nelikymppisinä miehet ovat valmiit sitoutumaan ja parisuhde on helppo saada.
Kun mies sitten eroaa +40 vuotiaana ei häntä kiinnosta mikään vakava parisuhde vaan haluaa vain kevyttä kivaa. Ja mies alkaa tosissaan etsiä itseään huomattavasti nuorempaa naista.
Sitten taas ikähaarukassa +55-65 vuotiaat miehet joutuvat paniikkiin peläten yksinäistä vanhuutta, ja tällöin mies on taas valmis pariutumaan pysyvästi, mutta jälleen kerran itseään nuorekkaampaa naista jos se vain on mahdollista.
+40 vuotiaiden, korkeakoulutettujen, kaupunkilaisten sinkkunisten markkina-arvo on lähellä nollaa. Pitää olla poikkeuksellisen hyvävartaloinen, nätti ja rento ja nauravainen nainen joka tuossa ikäryhmässään pariutuu vakavasti.
Kommentit (1336)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstamiehen draaman kaari:
Teininä itketään miksi ei tulla hakemaan kotoa.
Parikymppisenä itketään kun naisilla on sosiaalinen elämä eivätkä huoli lapasta ilman sosiaalisia taitoja.
Kolmekymppisenä julistetaan ettei halutakaan niitä naisia joilla on ollut normaali elämä parikymppisenä, vaikkei kyllä saataiskaan.
Nelikymppisenä tyrmistytään siitä ettei ole tarjolla lapsetonta neitsyttä enää edes teoriassa.
Viiskymppisenä ruvetaan jankkaamaan siitä että naiselle sopii 20 vuotta vanhempi kumppani.
Kuuskymppisenä kuollaan päihteisiin.Naiset eivät tule koskaan ymmärtämään miten keskiverto miehellekin edes sen yhden naisen löytäminen on työn ja tuskan takana, monet jäävät silti tahtomattaan yksin. Kaltaisesi muita "parempi" ihminen vaan leimaa jostain tuntemattomasta syystä kaikki naisettomat miehet sellaisiksi, kuten sinä kuvasit.
Kommentoisin noita "sosiaalisia taitoja".
Aika tyypillisesti naisen sosiaaliset taidot ovat sitä että nainen viihtyy kun miehet viihdyttävät. Naisen taidot rajoittuvat siihen että hän osaa kikattaa kun mies kertoo hauskoja juttuja.
Miehinä suurin osa parikymppisistä naisista olisi täysiä lapasia. Ei todellakaan onnistuisi rohkea lähestyminen kun ei saisikaan heti positiivista huomiota tisseillä/perseellä, ei onnistuisi porukan viihdyttäminen (ei onnistu nytkään, porukan hauskuuttaja on 99% tapauksista joku miehistä), ei uskallettaisi edes lähteä sinne baariin kun saatu huomio olisi lähtökohtaisesti +-0 vähän keskivertoa nätimmällekin.
Tuosta on kirjakin, kun naistoimittaja kokeili elämää miehenä. Kiitos maskuliinisen ulkonäön ja luonteen, täydestä meni. Se tuli shokkina miten tyly miesten maailma on. Kuinka paljon tulee kylmää olkapäätä ja kuinka näkymätön tavallinen mies on. Testi päättyi masennukseen ja mielisairaalaan pakkohoitoon.
Tässä jos jotakuta aihe kiinnostaa:
https://en.wikipedia.org/wiki/Norah_Vincent
Vincent asserted that, since the experiment, she had more fully realized the benefits of being female and the disadvantages of being male, stating, "I really like being a woman. ... I like it more now because I think it's more of a privilege".
Ei yllätä miehiä. En ole koskaan ymmärtänyt mikä saa naiset kuvittelemaan, että miehenä elämä on automaattisesti paljon helpompaa. He eivät ole koskaan kokeneet sitä ja ovat täynnä luuloja siitä että kaikki heidän ongelmat vain jotenkin katoaisivat elämästä, jos olisivat miehiä. Katsokaa minkälaisia teidän veljet ovat. Heillä on lähes samat geenit, mutta miehenä. Heistä näettä suunnilleen minkälaisia teidän elämä miehenä voisi olla, jos se kiinnostaa.
Ei silti, kyllä mä pidän elämästäni miehenä enkä haluaisi olla nainen.
Mitä jos on kaksi veljeä, joiden elämät ovat keskenään täysin erilaiset? Toinen veli on vaikka suosittu ja pidetty, toinen taas epäsuosittu, jolla on vain vähän sosiaalista elämää.
Voisit olla sitten kumpaa tahansa tai molempia. Ei ole epätavallista, että sama ihminen kokee molemmat vaiheet elämässään. Suosion ja positiivisen kierteen sekä epäsuosion ja kaiken romahduksen.
Aivan, eli geenit eivät määrääkään koko elämän suuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstamiehen draaman kaari:
Teininä itketään miksi ei tulla hakemaan kotoa.
Parikymppisenä itketään kun naisilla on sosiaalinen elämä eivätkä huoli lapasta ilman sosiaalisia taitoja.
Kolmekymppisenä julistetaan ettei halutakaan niitä naisia joilla on ollut normaali elämä parikymppisenä, vaikkei kyllä saataiskaan.
Nelikymppisenä tyrmistytään siitä ettei ole tarjolla lapsetonta neitsyttä enää edes teoriassa.
Viiskymppisenä ruvetaan jankkaamaan siitä että naiselle sopii 20 vuotta vanhempi kumppani.
Kuuskymppisenä kuollaan päihteisiin.Naiset eivät tule koskaan ymmärtämään miten keskiverto miehellekin edes sen yhden naisen löytäminen on työn ja tuskan takana, monet jäävät silti tahtomattaan yksin. Kaltaisesi muita "parempi" ihminen vaan leimaa jostain tuntemattomasta syystä kaikki naisettomat miehet sellaisiksi, kuten sinä kuvasit.
Kommentoisin noita "sosiaalisia taitoja".
Aika tyypillisesti naisen sosiaaliset taidot ovat sitä että nainen viihtyy kun miehet viihdyttävät. Naisen taidot rajoittuvat siihen että hän osaa kikattaa kun mies kertoo hauskoja juttuja.
Miehinä suurin osa parikymppisistä naisista olisi täysiä lapasia. Ei todellakaan onnistuisi rohkea lähestyminen kun ei saisikaan heti positiivista huomiota tisseillä/perseellä, ei onnistuisi porukan viihdyttäminen (ei onnistu nytkään, porukan hauskuuttaja on 99% tapauksista joku miehistä), ei uskallettaisi edes lähteä sinne baariin kun saatu huomio olisi lähtökohtaisesti +-0 vähän keskivertoa nätimmällekin.
Tuosta on kirjakin, kun naistoimittaja kokeili elämää miehenä. Kiitos maskuliinisen ulkonäön ja luonteen, täydestä meni. Se tuli shokkina miten tyly miesten maailma on. Kuinka paljon tulee kylmää olkapäätä ja kuinka näkymätön tavallinen mies on. Testi päättyi masennukseen ja mielisairaalaan pakkohoitoon.
Tässä jos jotakuta aihe kiinnostaa:
https://en.wikipedia.org/wiki/Norah_Vincent
Vincent asserted that, since the experiment, she had more fully realized the benefits of being female and the disadvantages of being male, stating, "I really like being a woman. ... I like it more now because I think it's more of a privilege".
Ei yllätä miehiä. En ole koskaan ymmärtänyt mikä saa naiset kuvittelemaan, että miehenä elämä on automaattisesti paljon helpompaa. He eivät ole koskaan kokeneet sitä ja ovat täynnä luuloja siitä että kaikki heidän ongelmat vain jotenkin katoaisivat elämästä, jos olisivat miehiä. Katsokaa minkälaisia teidän veljet ovat. Heillä on lähes samat geenit, mutta miehenä. Heistä näettä suunnilleen minkälaisia teidän elämä miehenä voisi olla, jos se kiinnostaa.
Ei silti, kyllä mä pidän elämästäni miehenä enkä haluaisi olla nainen.
Tuossa on kaksi isoa ajatusvirhettä. Tai useampiakin, mutta nämä toistuvat jatkuvasti.
1. Naiset kiinnittävät huomiota vain miesten kärkikaartiin
Komeat ja miehekkäät miehet, työpaikan pomo, porukan hauskaa läppää heittävä johtohahmo. Tällä perusteella naiset ajattelevat että miehillä on helpompaa. Nainen ei edes havaitse talkkaria joka lapioi hiekkaa ulkona, työtöntä joka kävelee alistuneena ohi bussipysäkillä, tai luokan ujoa kaveria jolla ei ole tyttöystävää.
2. Naiset luulevat että miehenä saisi saman huomion, mutta eri syistä
Anekdoottina tuttu nainen jolla on paljon seuraajia youtubessa. Hän valitti että häntä seurataan koska hän on nuori nainen, miehenä hän saisi arvostusta tietämyksensä ansiosta. Ei ole näin. Miehenä hänellä ei olisi seuraajia.
Sinulla on muutama ajatusvirhe. Esimerkiksi millä perusteella työpaikan pomo olisi naisten mielestä "miesten kärkikastia"? Ja miksi näissä esimerkeissä nainen on aina joku joka tekee somea suunnilleen työkseen? Suurimman osan somen käyttö taitaa olla yhteydenpitoa kavereiden kanssa ja youtuben käyttö lähinnä sitä, että katsotaan musiikkivideoita tai muuta vastaavaa.
Ja tietysti ulkonäöllisesti miellyttävä mies on useamman mielestä kiinnostavampi kuin ulkonäöllisesti tylsä. Se, että joku lakaisee pihaa, ei tee kenestäkään kiinnostavaa, mutta kyllä se talkkari voi olla kiinnostava, jos persoona ja ulkonäkö miellyttävät. Näin se menee katsos toisinkin päin - ei mieskään kiinnostu naisesta vain siksi, että tämä käy töissä, vaan kyllä siinäkin ratkaisee ulkonäkö ja usein myös persoona (joskin miehet ovat useammin niitä, joille pelkkä ulkonäkökin riittää naisessa).
Suurin osa naisista (tai miehistäkään) ei muuten mieti, kummalla sukupuolella on helpompaa. Tällaista kun ei oikeasti ole. Todella moni muu asia vaikuttaa siihen, kenen elämä on helppoa ja kenen vaikeaa. Normaalisti ihmiset eivät pohdiskele tällaisia eivätkä toisaalta pidä naisia ja miehiä yhtenäisenä massana, joista voi tehdä laajoja yleistyksiä juuri tyyliin "naisilla/miehillä on helpompaa". Aika lapsellisia tuollaiset pohdinnat.
Työpaikan pomo on siellä työpaikalla korkeimmassa asemassa.
"Se, että joku lakaisee pihaa, ei tee kenestäkään kiinnostavaa, mutta kyllä se talkkari voi olla kiinnostava, jos persoona ja ulkonäkö miellyttävät."
Mutta jos joku esimerkiksi johtaa kuuluisaa rockbändiä lavalla, niin se todellakin tekee hänestä kiinnostavann selittelevät naiset mitä tahansa. Olen omin silmin nähnyt statuksen vaikutuksen kun muutama kaveri on menestynyt. Samat idioottimaiset läpät jotka aiheuttivat ennen myötähäpeää, saavatkin naiset kikattamaan.
Työpaikan pomot ovat usein tylsiä ja tylsän näköisiä. Ei se, että he ovat "pomoja" tee heistä kiinnostavaa. Rokkarit sentään ovat hyvännäköisiä ja seksikkäitä. Mutta miten tämä nyt liittyy suomalaisten pariutumiseen? Käsittääkseni kaikki parisuhteissa olevat miehet tai seksiä harrastavat miehet eivät ole rokkareita tai pomoja, edes kaikki suositut miehet eivät ole rokkareita tai pomoja.
Tuossa juuri näkyy se statuksen halo-efekti.
"Rokkarit ovat hyvännäköisiä ja seksikkäitä".
Suuri osa olisi silmissäsi rumia, jos he olisivat postinkantajia tai talonmiehiä.
Työpaikan pomokin saattaisi näyttää komeammalta kun olisi esimerkiksi maailmanlaajuisen jättikonsernin pääjohtaja joka tulee Suomeen pitämään motivaatiopuhetta.
Ei pidä paikkaansa. Tykkään rock-henkisestä ulkonäöstä, eli jos postinkantaja tai talonmies olisi ulkonäöltään sellainen, hän olisi kyllä hyvännäköinen. Itse en tunne vetoa noihin jättikonsernin pääjohtajiin - ei tuo asema tee heistä minun silmissäni kiinnostavia saati seksuaalisesti haluttavia.
En tykkää kyllä taviksistakaan, että en nyt sitä tässä yritä sanoa. Mutta minusta usein juuri nuo konsernien pääjohtajat ovat aika taviksia. Ja usein myös oikeistolaisia, mikä on valtavan suuri turn off, ja se oikeistolainen, konservatiivinen ajattelutapa heijastuu jopa ulkoiseen olemukseen.
Taitelliset, vähän boheemit miehet ovat todennäköisimmin kiinnostavia. Näyttää hyvältä, jos miehellä on pitkät hiukset.
Postimies tai talonmies ei todellakaan olisi silmissäsi hyvännäköinen. Hän olisi yksi niistä sinulle näkymättömistä "rock-henkisistä" perheenisistä ja muista taviksista katsomassa keikkaa, kun sinä katselisit miestä joka on siellä lavalla muiden ihailtavana. ts. miestä jolla on statusta.
Jos postimies tai talonmies nousisi lavalle ja bändin laulaja kuuluttaisi "tässä on kuuluisa rock-laulaja joka on minun esikuvani", vasta sitten kulmakarvasi nousisisvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstamiehen draaman kaari:
Teininä itketään miksi ei tulla hakemaan kotoa.
Parikymppisenä itketään kun naisilla on sosiaalinen elämä eivätkä huoli lapasta ilman sosiaalisia taitoja.
Kolmekymppisenä julistetaan ettei halutakaan niitä naisia joilla on ollut normaali elämä parikymppisenä, vaikkei kyllä saataiskaan.
Nelikymppisenä tyrmistytään siitä ettei ole tarjolla lapsetonta neitsyttä enää edes teoriassa.
Viiskymppisenä ruvetaan jankkaamaan siitä että naiselle sopii 20 vuotta vanhempi kumppani.
Kuuskymppisenä kuollaan päihteisiin.Naiset eivät tule koskaan ymmärtämään miten keskiverto miehellekin edes sen yhden naisen löytäminen on työn ja tuskan takana, monet jäävät silti tahtomattaan yksin. Kaltaisesi muita "parempi" ihminen vaan leimaa jostain tuntemattomasta syystä kaikki naisettomat miehet sellaisiksi, kuten sinä kuvasit.
Se on juuri näin. Monilla naisilla ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka paljon vaikeampaa on miehenä löytää naisia kuin päinvastoin. Jos nyt aletaan retostelemaan mauttomasti anonymiteetin turvin niin esimerkiksi itse olen naimisissa, pitkä, melko hoikka, hyvinpukeutuva, katseenkestävä, korkean statuksen ammatissa ja kutakuinkin niin korkea koulutus kuin voi, en karta "puhumista ja pussaamista", hoidan osani kotitöistä, panostan naisen nautintoon seksissä, olen lapsiystävällinen jne., mutta karismani ei ole top 10 % persentiiliä vaan ehkä top 30 % persentiiliä. Eli minua karismaattisempia on ehkä kolme kymmenestä. Tämä yksistään on tehnyt sen, että minulla on ollut heikko menestys naismarkkinoilla. Jos mietin ikävuosia 16-30, voin laskea yhden käden sormilla ne kerrat, jolloin joku nainen on tehnyt aloitteen tullakseen juttelemaan kanssani ja vastaavasti olen itse tehnyt epäonnistuneita aloitteita niin monesti, että olisi mahdotonta laskea. Onneksi löysin lopulta mieleisen puolison, joka välittää myös minusta. Hänen kanssa jutellessaan on piirtynyt kyllä kuva, että hänellä oli kyllä seuraa vaikka joka viikonpäivälle ja hän on ollut jopa vähän yllättänyt, että oma nuoruuteni on ollut niin erilainen.
Jos minun karismallani oleva mies olisi vaikkapa pienituloinen, matalasti koulutettu tai ylipainoinen niin olisi täysin "herran hallussa" löytääkö puolisokseen ketään. Omassa tuttavapiirissä on ties kuinka monta tosi asiallista miestä, joista naiset päivittelevät, että on se kumma kun ovat sinkkuja, mutta sitten käytännössä kukaan näin sanovista ei itse olisi sinkkuna ollessaan vilkaissutkaan heihin päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstamiehen draaman kaari:
Teininä itketään miksi ei tulla hakemaan kotoa.
Parikymppisenä itketään kun naisilla on sosiaalinen elämä eivätkä huoli lapasta ilman sosiaalisia taitoja.
Kolmekymppisenä julistetaan ettei halutakaan niitä naisia joilla on ollut normaali elämä parikymppisenä, vaikkei kyllä saataiskaan.
Nelikymppisenä tyrmistytään siitä ettei ole tarjolla lapsetonta neitsyttä enää edes teoriassa.
Viiskymppisenä ruvetaan jankkaamaan siitä että naiselle sopii 20 vuotta vanhempi kumppani.
Kuuskymppisenä kuollaan päihteisiin.Naiset eivät tule koskaan ymmärtämään miten keskiverto miehellekin edes sen yhden naisen löytäminen on työn ja tuskan takana, monet jäävät silti tahtomattaan yksin. Kaltaisesi muita "parempi" ihminen vaan leimaa jostain tuntemattomasta syystä kaikki naisettomat miehet sellaisiksi, kuten sinä kuvasit.
Kommentoisin noita "sosiaalisia taitoja".
Aika tyypillisesti naisen sosiaaliset taidot ovat sitä että nainen viihtyy kun miehet viihdyttävät. Naisen taidot rajoittuvat siihen että hän osaa kikattaa kun mies kertoo hauskoja juttuja.
Miehinä suurin osa parikymppisistä naisista olisi täysiä lapasia. Ei todellakaan onnistuisi rohkea lähestyminen kun ei saisikaan heti positiivista huomiota tisseillä/perseellä, ei onnistuisi porukan viihdyttäminen (ei onnistu nytkään, porukan hauskuuttaja on 99% tapauksista joku miehistä), ei uskallettaisi edes lähteä sinne baariin kun saatu huomio olisi lähtökohtaisesti +-0 vähän keskivertoa nätimmällekin.
Tuosta on kirjakin, kun naistoimittaja kokeili elämää miehenä. Kiitos maskuliinisen ulkonäön ja luonteen, täydestä meni. Se tuli shokkina miten tyly miesten maailma on. Kuinka paljon tulee kylmää olkapäätä ja kuinka näkymätön tavallinen mies on. Testi päättyi masennukseen ja mielisairaalaan pakkohoitoon.
Tässä jos jotakuta aihe kiinnostaa:
https://en.wikipedia.org/wiki/Norah_Vincent
Vincent asserted that, since the experiment, she had more fully realized the benefits of being female and the disadvantages of being male, stating, "I really like being a woman. ... I like it more now because I think it's more of a privilege".
Ei yllätä miehiä. En ole koskaan ymmärtänyt mikä saa naiset kuvittelemaan, että miehenä elämä on automaattisesti paljon helpompaa. He eivät ole koskaan kokeneet sitä ja ovat täynnä luuloja siitä että kaikki heidän ongelmat vain jotenkin katoaisivat elämästä, jos olisivat miehiä. Katsokaa minkälaisia teidän veljet ovat. Heillä on lähes samat geenit, mutta miehenä. Heistä näettä suunnilleen minkälaisia teidän elämä miehenä voisi olla, jos se kiinnostaa.
Ei silti, kyllä mä pidän elämästäni miehenä enkä haluaisi olla nainen.
Tuossa on kaksi isoa ajatusvirhettä. Tai useampiakin, mutta nämä toistuvat jatkuvasti.
1. Naiset kiinnittävät huomiota vain miesten kärkikaartiin
Komeat ja miehekkäät miehet, työpaikan pomo, porukan hauskaa läppää heittävä johtohahmo. Tällä perusteella naiset ajattelevat että miehillä on helpompaa. Nainen ei edes havaitse talkkaria joka lapioi hiekkaa ulkona, työtöntä joka kävelee alistuneena ohi bussipysäkillä, tai luokan ujoa kaveria jolla ei ole tyttöystävää.
2. Naiset luulevat että miehenä saisi saman huomion, mutta eri syistä
Anekdoottina tuttu nainen jolla on paljon seuraajia youtubessa. Hän valitti että häntä seurataan koska hän on nuori nainen, miehenä hän saisi arvostusta tietämyksensä ansiosta. Ei ole näin. Miehenä hänellä ei olisi seuraajia.
Sinulla on muutama ajatusvirhe. Esimerkiksi millä perusteella työpaikan pomo olisi naisten mielestä "miesten kärkikastia"? Ja miksi näissä esimerkeissä nainen on aina joku joka tekee somea suunnilleen työkseen? Suurimman osan somen käyttö taitaa olla yhteydenpitoa kavereiden kanssa ja youtuben käyttö lähinnä sitä, että katsotaan musiikkivideoita tai muuta vastaavaa.
Ja tietysti ulkonäöllisesti miellyttävä mies on useamman mielestä kiinnostavampi kuin ulkonäöllisesti tylsä. Se, että joku lakaisee pihaa, ei tee kenestäkään kiinnostavaa, mutta kyllä se talkkari voi olla kiinnostava, jos persoona ja ulkonäkö miellyttävät. Näin se menee katsos toisinkin päin - ei mieskään kiinnostu naisesta vain siksi, että tämä käy töissä, vaan kyllä siinäkin ratkaisee ulkonäkö ja usein myös persoona (joskin miehet ovat useammin niitä, joille pelkkä ulkonäkökin riittää naisessa).
Suurin osa naisista (tai miehistäkään) ei muuten mieti, kummalla sukupuolella on helpompaa. Tällaista kun ei oikeasti ole. Todella moni muu asia vaikuttaa siihen, kenen elämä on helppoa ja kenen vaikeaa. Normaalisti ihmiset eivät pohdiskele tällaisia eivätkä toisaalta pidä naisia ja miehiä yhtenäisenä massana, joista voi tehdä laajoja yleistyksiä juuri tyyliin "naisilla/miehillä on helpompaa". Aika lapsellisia tuollaiset pohdinnat.
Työpaikan pomo on siellä työpaikalla korkeimmassa asemassa.
"Se, että joku lakaisee pihaa, ei tee kenestäkään kiinnostavaa, mutta kyllä se talkkari voi olla kiinnostava, jos persoona ja ulkonäkö miellyttävät."
Mutta jos joku esimerkiksi johtaa kuuluisaa rockbändiä lavalla, niin se todellakin tekee hänestä kiinnostavann selittelevät naiset mitä tahansa. Olen omin silmin nähnyt statuksen vaikutuksen kun muutama kaveri on menestynyt. Samat idioottimaiset läpät jotka aiheuttivat ennen myötähäpeää, saavatkin naiset kikattamaan.
Mä menin naimisiin työpaikkani talkkarin kanssa. Ulkonäkö miellytti, luonne sai ihastumaan ja rakastumaan, ja rakastamaan vielä näin 20 v myöhemminkin. Pomoja ei kumpikaan edes muista.
Looks, money, status.
Vain siinä on eroa mitä näistä suositaan, kun oma taso ei riittä saamaan kaikkia (parisuhteeseen).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstamiehen draaman kaari:
Teininä itketään miksi ei tulla hakemaan kotoa.
Parikymppisenä itketään kun naisilla on sosiaalinen elämä eivätkä huoli lapasta ilman sosiaalisia taitoja.
Kolmekymppisenä julistetaan ettei halutakaan niitä naisia joilla on ollut normaali elämä parikymppisenä, vaikkei kyllä saataiskaan.
Nelikymppisenä tyrmistytään siitä ettei ole tarjolla lapsetonta neitsyttä enää edes teoriassa.
Viiskymppisenä ruvetaan jankkaamaan siitä että naiselle sopii 20 vuotta vanhempi kumppani.
Kuuskymppisenä kuollaan päihteisiin.Naiset eivät tule koskaan ymmärtämään miten keskiverto miehellekin edes sen yhden naisen löytäminen on työn ja tuskan takana, monet jäävät silti tahtomattaan yksin. Kaltaisesi muita "parempi" ihminen vaan leimaa jostain tuntemattomasta syystä kaikki naisettomat miehet sellaisiksi, kuten sinä kuvasit.
Se on juuri näin. Monilla naisilla ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka paljon vaikeampaa on miehenä löytää naisia kuin päinvastoin. Jos nyt aletaan retostelemaan mauttomasti anonymiteetin turvin niin esimerkiksi itse olen naimisissa, pitkä, melko hoikka, hyvinpukeutuva, katseenkestävä, korkean statuksen ammatissa ja kutakuinkin niin korkea koulutus kuin voi, en karta "puhumista ja pussaamista", hoidan osani kotitöistä, panostan naisen nautintoon seksissä, olen lapsiystävällinen jne., mutta karismani ei ole top 10 % persentiiliä vaan ehkä top 30 % persentiiliä. Eli minua karismaattisempia on ehkä kolme kymmenestä. Tämä yksistään on tehnyt sen, että minulla on ollut heikko menestys naismarkkinoilla. Jos mietin ikävuosia 16-30, voin laskea yhden käden sormilla ne kerrat, jolloin joku nainen on tehnyt aloitteen tullakseen juttelemaan kanssani ja vastaavasti olen itse tehnyt epäonnistuneita aloitteita niin monesti, että olisi mahdotonta laskea. Onneksi löysin lopulta mieleisen puolison, joka välittää myös minusta. Hänen kanssa jutellessaan on piirtynyt kyllä kuva, että hänellä oli kyllä seuraa vaikka joka viikonpäivälle ja hän on ollut jopa vähän yllättänyt, että oma nuoruuteni on ollut niin erilainen.
Jos minun karismallani oleva mies olisi vaikkapa pienituloinen, matalasti koulutettu tai ylipainoinen niin olisi täysin "herran hallussa" löytääkö puolisokseen ketään. Omassa tuttavapiirissä on ties kuinka monta tosi asiallista miestä, joista naiset päivittelevät, että on se kumma kun ovat sinkkuja, mutta sitten käytännössä kukaan näin sanovista ei itse olisi sinkkuna ollessaan vilkaissutkaan heihin päin.
"Löydät varmasti mukavan naisen, miten noin kiva mies voi olla sinkku" = ihan kiva mutta et tod. sytytä minua, toivottavasti tajuat sen ja katselet jotain muuta naista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstamiehen draaman kaari:
Teininä itketään miksi ei tulla hakemaan kotoa.
Parikymppisenä itketään kun naisilla on sosiaalinen elämä eivätkä huoli lapasta ilman sosiaalisia taitoja.
Kolmekymppisenä julistetaan ettei halutakaan niitä naisia joilla on ollut normaali elämä parikymppisenä, vaikkei kyllä saataiskaan.
Nelikymppisenä tyrmistytään siitä ettei ole tarjolla lapsetonta neitsyttä enää edes teoriassa.
Viiskymppisenä ruvetaan jankkaamaan siitä että naiselle sopii 20 vuotta vanhempi kumppani.
Kuuskymppisenä kuollaan päihteisiin.Naiset eivät tule koskaan ymmärtämään miten keskiverto miehellekin edes sen yhden naisen löytäminen on työn ja tuskan takana, monet jäävät silti tahtomattaan yksin. Kaltaisesi muita "parempi" ihminen vaan leimaa jostain tuntemattomasta syystä kaikki naisettomat miehet sellaisiksi, kuten sinä kuvasit.
Kommentoisin noita "sosiaalisia taitoja".
Aika tyypillisesti naisen sosiaaliset taidot ovat sitä että nainen viihtyy kun miehet viihdyttävät. Naisen taidot rajoittuvat siihen että hän osaa kikattaa kun mies kertoo hauskoja juttuja.
Miehinä suurin osa parikymppisistä naisista olisi täysiä lapasia. Ei todellakaan onnistuisi rohkea lähestyminen kun ei saisikaan heti positiivista huomiota tisseillä/perseellä, ei onnistuisi porukan viihdyttäminen (ei onnistu nytkään, porukan hauskuuttaja on 99% tapauksista joku miehistä), ei uskallettaisi edes lähteä sinne baariin kun saatu huomio olisi lähtökohtaisesti +-0 vähän keskivertoa nätimmällekin.
Tuosta on kirjakin, kun naistoimittaja kokeili elämää miehenä. Kiitos maskuliinisen ulkonäön ja luonteen, täydestä meni. Se tuli shokkina miten tyly miesten maailma on. Kuinka paljon tulee kylmää olkapäätä ja kuinka näkymätön tavallinen mies on. Testi päättyi masennukseen ja mielisairaalaan pakkohoitoon.
Tässä jos jotakuta aihe kiinnostaa:
https://en.wikipedia.org/wiki/Norah_Vincent
Vincent asserted that, since the experiment, she had more fully realized the benefits of being female and the disadvantages of being male, stating, "I really like being a woman. ... I like it more now because I think it's more of a privilege".
Ei yllätä miehiä. En ole koskaan ymmärtänyt mikä saa naiset kuvittelemaan, että miehenä elämä on automaattisesti paljon helpompaa. He eivät ole koskaan kokeneet sitä ja ovat täynnä luuloja siitä että kaikki heidän ongelmat vain jotenkin katoaisivat elämästä, jos olisivat miehiä. Katsokaa minkälaisia teidän veljet ovat. Heillä on lähes samat geenit, mutta miehenä. Heistä näettä suunnilleen minkälaisia teidän elämä miehenä voisi olla, jos se kiinnostaa.
Ei silti, kyllä mä pidän elämästäni miehenä enkä haluaisi olla nainen.
Tuossa on kaksi isoa ajatusvirhettä. Tai useampiakin, mutta nämä toistuvat jatkuvasti.
1. Naiset kiinnittävät huomiota vain miesten kärkikaartiin
Komeat ja miehekkäät miehet, työpaikan pomo, porukan hauskaa läppää heittävä johtohahmo. Tällä perusteella naiset ajattelevat että miehillä on helpompaa. Nainen ei edes havaitse talkkaria joka lapioi hiekkaa ulkona, työtöntä joka kävelee alistuneena ohi bussipysäkillä, tai luokan ujoa kaveria jolla ei ole tyttöystävää.
2. Naiset luulevat että miehenä saisi saman huomion, mutta eri syistä
Anekdoottina tuttu nainen jolla on paljon seuraajia youtubessa. Hän valitti että häntä seurataan koska hän on nuori nainen, miehenä hän saisi arvostusta tietämyksensä ansiosta. Ei ole näin. Miehenä hänellä ei olisi seuraajia.
Sinulla on muutama ajatusvirhe. Esimerkiksi millä perusteella työpaikan pomo olisi naisten mielestä "miesten kärkikastia"? Ja miksi näissä esimerkeissä nainen on aina joku joka tekee somea suunnilleen työkseen? Suurimman osan somen käyttö taitaa olla yhteydenpitoa kavereiden kanssa ja youtuben käyttö lähinnä sitä, että katsotaan musiikkivideoita tai muuta vastaavaa.
Ja tietysti ulkonäöllisesti miellyttävä mies on useamman mielestä kiinnostavampi kuin ulkonäöllisesti tylsä. Se, että joku lakaisee pihaa, ei tee kenestäkään kiinnostavaa, mutta kyllä se talkkari voi olla kiinnostava, jos persoona ja ulkonäkö miellyttävät. Näin se menee katsos toisinkin päin - ei mieskään kiinnostu naisesta vain siksi, että tämä käy töissä, vaan kyllä siinäkin ratkaisee ulkonäkö ja usein myös persoona (joskin miehet ovat useammin niitä, joille pelkkä ulkonäkökin riittää naisessa).
Suurin osa naisista (tai miehistäkään) ei muuten mieti, kummalla sukupuolella on helpompaa. Tällaista kun ei oikeasti ole. Todella moni muu asia vaikuttaa siihen, kenen elämä on helppoa ja kenen vaikeaa. Normaalisti ihmiset eivät pohdiskele tällaisia eivätkä toisaalta pidä naisia ja miehiä yhtenäisenä massana, joista voi tehdä laajoja yleistyksiä juuri tyyliin "naisilla/miehillä on helpompaa". Aika lapsellisia tuollaiset pohdinnat.
Työpaikan pomo on siellä työpaikalla korkeimmassa asemassa.
"Se, että joku lakaisee pihaa, ei tee kenestäkään kiinnostavaa, mutta kyllä se talkkari voi olla kiinnostava, jos persoona ja ulkonäkö miellyttävät."
Mutta jos joku esimerkiksi johtaa kuuluisaa rockbändiä lavalla, niin se todellakin tekee hänestä kiinnostavann selittelevät naiset mitä tahansa. Olen omin silmin nähnyt statuksen vaikutuksen kun muutama kaveri on menestynyt. Samat idioottimaiset läpät jotka aiheuttivat ennen myötähäpeää, saavatkin naiset kikattamaan.
Työpaikan pomot ovat usein tylsiä ja tylsän näköisiä. Ei se, että he ovat "pomoja" tee heistä kiinnostavaa. Rokkarit sentään ovat hyvännäköisiä ja seksikkäitä. Mutta miten tämä nyt liittyy suomalaisten pariutumiseen? Käsittääkseni kaikki parisuhteissa olevat miehet tai seksiä harrastavat miehet eivät ole rokkareita tai pomoja, edes kaikki suositut miehet eivät ole rokkareita tai pomoja.
Tuossa juuri näkyy se statuksen halo-efekti.
"Rokkarit ovat hyvännäköisiä ja seksikkäitä".
Suuri osa olisi silmissäsi rumia, jos he olisivat postinkantajia tai talonmiehiä.
Työpaikan pomokin saattaisi näyttää komeammalta kun olisi esimerkiksi maailmanlaajuisen jättikonsernin pääjohtaja joka tulee Suomeen pitämään motivaatiopuhetta.
Ei pidä paikkaansa. Tykkään rock-henkisestä ulkonäöstä, eli jos postinkantaja tai talonmies olisi ulkonäöltään sellainen, hän olisi kyllä hyvännäköinen. Itse en tunne vetoa noihin jättikonsernin pääjohtajiin - ei tuo asema tee heistä minun silmissäni kiinnostavia saati seksuaalisesti haluttavia.
En tykkää kyllä taviksistakaan, että en nyt sitä tässä yritä sanoa. Mutta minusta usein juuri nuo konsernien pääjohtajat ovat aika taviksia. Ja usein myös oikeistolaisia, mikä on valtavan suuri turn off, ja se oikeistolainen, konservatiivinen ajattelutapa heijastuu jopa ulkoiseen olemukseen.
Taitelliset, vähän boheemit miehet ovat todennäköisimmin kiinnostavia. Näyttää hyvältä, jos miehellä on pitkät hiukset.
Sama minulla että introverttinä luonnonystävänä ei kiinnosta materialististen toimarien elämänasenne ja rahat. Palstan jankkaaja voi lukea yllä olevan lauseen mutta se ei rekisteröidy, koska se ei sovi yhteen hänen uskontonsa opinkappaleiden kanssa.
Heitänpä tähän näkökulmani, vaikka olen tuosta ikähaarukasta 40-50 vuotta mennyt selkeästi yli. Mies siis olen, jo kuusissakymmenissä. Parisuhdemarkkinoilla, joskaan en kovin aktiivisesti. Uusiopoikamies eli eronnut. Myönnän olevani ronkeli, seuraavana muutama syy siihen miksi olen ronkeli.
Ensinnäkin, naisen pitäisi olla sellainen että minun pitäisi tykätä hänestä ja hänen minusta. Uskoakseni tämä on suurin tekijä miksi en ole minkäänlaisessa suhteessa. Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. En halua itseäni kahtakymmentä tai kolmeakymmentä vuotta nuorempaa, missikasvoista naista, vaan oma ikäni plusmiinus seitsemän vuotta, tai kymmenen. Monet ikäiseni ihan tavallisen näköiset naiset näyttävät silmissäni vähintäänkin riittävän kauniilta. Hoikkuudella ei ole suurta merkitystä. Tiedän useitakin ikäisiäni naisia jotka ovat mielestäni todella kauniita vaikka heillä on ylipainoa. Jos tykkään jostakin naisesta ei vartalon muoto ole ratkaiseva asia oli lihava, laiha tai siltä väliltä. Ihan tavallinen nainen siis kävisi. Itsekin olen mielestäni ihan tavallinen.
Toinen iso syy sinkkuuteen on varovaisuus. Tiedän että minulla on jotakin menetettävää, jos päätäpahkaa ryntäisin johonkin suhteeseen ja se osoittautuisi pettymykseksi. Se mitä menettäisin on vapauteni. Oltuani pitkänlaisessa avioliitossa osaan arvostaa nykyistä vapauttani aivan eri tavoin kuin ennen. Tiedän että minulla on, kuten jokaisella ihmisellä, omat hyvät ja huonot puoleni. Nyt, ollessani sinkkuna saan olla vapaasti, saan pestä pyykit silloin kuin minusta siltä tuntuu, saan lähteä baariin silloin kuin haluan, saan ottaa nokoset töistä tultuani ihan omaan tahtiini, lämmitän saunan silloin kuin minulle sopii, jne, jne, jne... Nämä kaikki sellaista luksusta mitä parisuhteessa ei välttämättä ole.
Kolmas iso syy liittyy osin edelliseen, eli tiedän pärjääväni vallan mainiosti myös yksikseni. Osa ihmisistä pelkää yksinään oloa, ja siksi etsivät suhdetta paniikinomaisesti. Itse en pelkää yksinäisyyttä, ollakseni niinkin ulospäin suuntautunut kuin olen, pidän hiljaisuudesta ja myös yksin olemisesta. Sen suhteen siis, no broblem...!
Miksi siis etsiä ketään, kun ilmankin pärjää? No, tokihan kaipaan kosketusta ja seksiä, siinäkin suhteessa olen normaali ihminen. Toisaalta, edesmenneen avioliittoni kokemuksista tiedän että parisuhde ei todellakaan ole mikään tae seksiin tai läheisyyteen. Tiedän myös sen että suurimmalle osalle ikäisistäni naisista lapsenlapset ja ystävättäret ovat ykkösasioita, ja kokevat läheisyyden ja seksin lähinnä negatiivisena, rasittavana velvoitteena jota joutuu parisuhteessa olemisen hintana vastentahtoisesti tekemään. Sellaiseen suhteeseen en todellakaan halua.
Siis, molemminpuolinen tykkääminen, itsellinen ja omillaan toimeen tuleva sekä omiakin harrastuksia omaava nainen, älykäs ja keskustelutaitoinen. Maanläheinen ja rehellinen. Semmoisen jos jostakin löytäisin. Tuskin löydän.
Toistaiseksi näillä eväillä mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä, pitää katsella reilusti vanhempia miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstamiehen draaman kaari:
Teininä itketään miksi ei tulla hakemaan kotoa.
Parikymppisenä itketään kun naisilla on sosiaalinen elämä eivätkä huoli lapasta ilman sosiaalisia taitoja.
Kolmekymppisenä julistetaan ettei halutakaan niitä naisia joilla on ollut normaali elämä parikymppisenä, vaikkei kyllä saataiskaan.
Nelikymppisenä tyrmistytään siitä ettei ole tarjolla lapsetonta neitsyttä enää edes teoriassa.
Viiskymppisenä ruvetaan jankkaamaan siitä että naiselle sopii 20 vuotta vanhempi kumppani.
Kuuskymppisenä kuollaan päihteisiin.Naiset eivät tule koskaan ymmärtämään miten keskiverto miehellekin edes sen yhden naisen löytäminen on työn ja tuskan takana, monet jäävät silti tahtomattaan yksin. Kaltaisesi muita "parempi" ihminen vaan leimaa jostain tuntemattomasta syystä kaikki naisettomat miehet sellaisiksi, kuten sinä kuvasit.
Kommentoisin noita "sosiaalisia taitoja".
Aika tyypillisesti naisen sosiaaliset taidot ovat sitä että nainen viihtyy kun miehet viihdyttävät. Naisen taidot rajoittuvat siihen että hän osaa kikattaa kun mies kertoo hauskoja juttuja.
Miehinä suurin osa parikymppisistä naisista olisi täysiä lapasia. Ei todellakaan onnistuisi rohkea lähestyminen kun ei saisikaan heti positiivista huomiota tisseillä/perseellä, ei onnistuisi porukan viihdyttäminen (ei onnistu nytkään, porukan hauskuuttaja on 99% tapauksista joku miehistä), ei uskallettaisi edes lähteä sinne baariin kun saatu huomio olisi lähtökohtaisesti +-0 vähän keskivertoa nätimmällekin.
Tuosta on kirjakin, kun naistoimittaja kokeili elämää miehenä. Kiitos maskuliinisen ulkonäön ja luonteen, täydestä meni. Se tuli shokkina miten tyly miesten maailma on. Kuinka paljon tulee kylmää olkapäätä ja kuinka näkymätön tavallinen mies on. Testi päättyi masennukseen ja mielisairaalaan pakkohoitoon.
Tässä jos jotakuta aihe kiinnostaa:
https://en.wikipedia.org/wiki/Norah_Vincent
Vincent asserted that, since the experiment, she had more fully realized the benefits of being female and the disadvantages of being male, stating, "I really like being a woman. ... I like it more now because I think it's more of a privilege".
Ei yllätä miehiä. En ole koskaan ymmärtänyt mikä saa naiset kuvittelemaan, että miehenä elämä on automaattisesti paljon helpompaa. He eivät ole koskaan kokeneet sitä ja ovat täynnä luuloja siitä että kaikki heidän ongelmat vain jotenkin katoaisivat elämästä, jos olisivat miehiä. Katsokaa minkälaisia teidän veljet ovat. Heillä on lähes samat geenit, mutta miehenä. Heistä näettä suunnilleen minkälaisia teidän elämä miehenä voisi olla, jos se kiinnostaa.
Ei silti, kyllä mä pidän elämästäni miehenä enkä haluaisi olla nainen.
Tuossa on kaksi isoa ajatusvirhettä. Tai useampiakin, mutta nämä toistuvat jatkuvasti.
1. Naiset kiinnittävät huomiota vain miesten kärkikaartiin
Komeat ja miehekkäät miehet, työpaikan pomo, porukan hauskaa läppää heittävä johtohahmo. Tällä perusteella naiset ajattelevat että miehillä on helpompaa. Nainen ei edes havaitse talkkaria joka lapioi hiekkaa ulkona, työtöntä joka kävelee alistuneena ohi bussipysäkillä, tai luokan ujoa kaveria jolla ei ole tyttöystävää.
2. Naiset luulevat että miehenä saisi saman huomion, mutta eri syistä
Anekdoottina tuttu nainen jolla on paljon seuraajia youtubessa. Hän valitti että häntä seurataan koska hän on nuori nainen, miehenä hän saisi arvostusta tietämyksensä ansiosta. Ei ole näin. Miehenä hänellä ei olisi seuraajia.
Sinulla on muutama ajatusvirhe. Esimerkiksi millä perusteella työpaikan pomo olisi naisten mielestä "miesten kärkikastia"? Ja miksi näissä esimerkeissä nainen on aina joku joka tekee somea suunnilleen työkseen? Suurimman osan somen käyttö taitaa olla yhteydenpitoa kavereiden kanssa ja youtuben käyttö lähinnä sitä, että katsotaan musiikkivideoita tai muuta vastaavaa.
Ja tietysti ulkonäöllisesti miellyttävä mies on useamman mielestä kiinnostavampi kuin ulkonäöllisesti tylsä. Se, että joku lakaisee pihaa, ei tee kenestäkään kiinnostavaa, mutta kyllä se talkkari voi olla kiinnostava, jos persoona ja ulkonäkö miellyttävät. Näin se menee katsos toisinkin päin - ei mieskään kiinnostu naisesta vain siksi, että tämä käy töissä, vaan kyllä siinäkin ratkaisee ulkonäkö ja usein myös persoona (joskin miehet ovat useammin niitä, joille pelkkä ulkonäkökin riittää naisessa).
Suurin osa naisista (tai miehistäkään) ei muuten mieti, kummalla sukupuolella on helpompaa. Tällaista kun ei oikeasti ole. Todella moni muu asia vaikuttaa siihen, kenen elämä on helppoa ja kenen vaikeaa. Normaalisti ihmiset eivät pohdiskele tällaisia eivätkä toisaalta pidä naisia ja miehiä yhtenäisenä massana, joista voi tehdä laajoja yleistyksiä juuri tyyliin "naisilla/miehillä on helpompaa". Aika lapsellisia tuollaiset pohdinnat.
Työpaikan pomo on siellä työpaikalla korkeimmassa asemassa.
"Se, että joku lakaisee pihaa, ei tee kenestäkään kiinnostavaa, mutta kyllä se talkkari voi olla kiinnostava, jos persoona ja ulkonäkö miellyttävät."
Mutta jos joku esimerkiksi johtaa kuuluisaa rockbändiä lavalla, niin se todellakin tekee hänestä kiinnostavann selittelevät naiset mitä tahansa. Olen omin silmin nähnyt statuksen vaikutuksen kun muutama kaveri on menestynyt. Samat idioottimaiset läpät jotka aiheuttivat ennen myötähäpeää, saavatkin naiset kikattamaan.
Työpaikan pomot ovat usein tylsiä ja tylsän näköisiä. Ei se, että he ovat "pomoja" tee heistä kiinnostavaa. Rokkarit sentään ovat hyvännäköisiä ja seksikkäitä. Mutta miten tämä nyt liittyy suomalaisten pariutumiseen? Käsittääkseni kaikki parisuhteissa olevat miehet tai seksiä harrastavat miehet eivät ole rokkareita tai pomoja, edes kaikki suositut miehet eivät ole rokkareita tai pomoja.
Tuossa juuri näkyy se statuksen halo-efekti.
"Rokkarit ovat hyvännäköisiä ja seksikkäitä".
Suuri osa olisi silmissäsi rumia, jos he olisivat postinkantajia tai talonmiehiä.
Työpaikan pomokin saattaisi näyttää komeammalta kun olisi esimerkiksi maailmanlaajuisen jättikonsernin pääjohtaja joka tulee Suomeen pitämään motivaatiopuhetta.
Ei pidä paikkaansa. Tykkään rock-henkisestä ulkonäöstä, eli jos postinkantaja tai talonmies olisi ulkonäöltään sellainen, hän olisi kyllä hyvännäköinen. Itse en tunne vetoa noihin jättikonsernin pääjohtajiin - ei tuo asema tee heistä minun silmissäni kiinnostavia saati seksuaalisesti haluttavia.
En tykkää kyllä taviksistakaan, että en nyt sitä tässä yritä sanoa. Mutta minusta usein juuri nuo konsernien pääjohtajat ovat aika taviksia. Ja usein myös oikeistolaisia, mikä on valtavan suuri turn off, ja se oikeistolainen, konservatiivinen ajattelutapa heijastuu jopa ulkoiseen olemukseen.
Taitelliset, vähän boheemit miehet ovat todennäköisimmin kiinnostavia. Näyttää hyvältä, jos miehellä on pitkät hiukset.
Postimies tai talonmies ei todellakaan olisi silmissäsi hyvännäköinen. Hän olisi yksi niistä sinulle näkymättömistä "rock-henkisistä" perheenisistä ja muista taviksista katsomassa keikkaa, kun sinä katselisit miestä joka on siellä lavalla muiden ihailtavana. ts. miestä jolla on statusta.
Jos postimies tai talonmies nousisi lavalle ja bändin laulaja kuuluttaisi "tässä on kuuluisa rock-laulaja joka on minun esikuvani", vasta sitten kulmakarvasi nousisisvat.
Ahaa. Eli tarkoitat siis, että vain rokkistarat saavat naisia ja postimiehet ja talkkarit eivät?
Siis henk.koht. on hyvin todennäköistä, että en kiinnostuisi edes rock-henkisestä postimiehestä tai talkkarista - kiinnostun äärimmäisen harvoin eikä siihen edes pelkkä ulkonäkö riitä, vaa miehen pitäisi olla myös kiinnostava persoona. Joskaan en ole ikinä kyllä rakastunut rokkistaraankaan. Ja pelkkä ulkonäkö ei riitä edes herättämään kiinnostusta, kyllä siinä pitää tietää ihmisestä vähän muutakin. Mutta ei nyt puhuts enempää minusta, kun ei se ehkä ole olennaista (olen parisuhteessa elävä kahden lapsen äiti) - kiinnostaa enemmän kuulla yleisellä tasolla, että onko teoriasi siis se, että tavallisissa töissä olevat miehet eivät koskaan saa naisia, tai että naiset eivät ole ikinä kiinnostuneet miehistä, joilla on tavallinen työ? (Itsellenihän on toki sinänsä ihan sama, vaikka näin olisikin - eihän se minun ongelmani ole, enkä toisaalta voi vaikuttaa siihen, kuinka kiinnostavia miehet ovat, vaan miehet yksin voivat tehdä asialle jotain. )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, pitää katsella reilusti vanhempia miehiä.
Eihän kenelläkään ole mitään syytä tehdä niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstamiehen draaman kaari:
Teininä itketään miksi ei tulla hakemaan kotoa.
Parikymppisenä itketään kun naisilla on sosiaalinen elämä eivätkä huoli lapasta ilman sosiaalisia taitoja.
Kolmekymppisenä julistetaan ettei halutakaan niitä naisia joilla on ollut normaali elämä parikymppisenä, vaikkei kyllä saataiskaan.
Nelikymppisenä tyrmistytään siitä ettei ole tarjolla lapsetonta neitsyttä enää edes teoriassa.
Viiskymppisenä ruvetaan jankkaamaan siitä että naiselle sopii 20 vuotta vanhempi kumppani.
Kuuskymppisenä kuollaan päihteisiin.Naiset eivät tule koskaan ymmärtämään miten keskiverto miehellekin edes sen yhden naisen löytäminen on työn ja tuskan takana, monet jäävät silti tahtomattaan yksin. Kaltaisesi muita "parempi" ihminen vaan leimaa jostain tuntemattomasta syystä kaikki naisettomat miehet sellaisiksi, kuten sinä kuvasit.
Se on juuri näin. Monilla naisilla ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka paljon vaikeampaa on miehenä löytää naisia kuin päinvastoin. Jos nyt aletaan retostelemaan mauttomasti anonymiteetin turvin niin esimerkiksi itse olen naimisissa, pitkä, melko hoikka, hyvinpukeutuva, katseenkestävä, korkean statuksen ammatissa ja kutakuinkin niin korkea koulutus kuin voi, en karta "puhumista ja pussaamista", hoidan osani kotitöistä, panostan naisen nautintoon seksissä, olen lapsiystävällinen jne., mutta karismani ei ole top 10 % persentiiliä vaan ehkä top 30 % persentiiliä. Eli minua karismaattisempia on ehkä kolme kymmenestä. Tämä yksistään on tehnyt sen, että minulla on ollut heikko menestys naismarkkinoilla. Jos mietin ikävuosia 16-30, voin laskea yhden käden sormilla ne kerrat, jolloin joku nainen on tehnyt aloitteen tullakseen juttelemaan kanssani ja vastaavasti olen itse tehnyt epäonnistuneita aloitteita niin monesti, että olisi mahdotonta laskea. Onneksi löysin lopulta mieleisen puolison, joka välittää myös minusta. Hänen kanssa jutellessaan on piirtynyt kyllä kuva, että hänellä oli kyllä seuraa vaikka joka viikonpäivälle ja hän on ollut jopa vähän yllättänyt, että oma nuoruuteni on ollut niin erilainen.
Jos minun karismallani oleva mies olisi vaikkapa pienituloinen, matalasti koulutettu tai ylipainoinen niin olisi täysin "herran hallussa" löytääkö puolisokseen ketään. Omassa tuttavapiirissä on ties kuinka monta tosi asiallista miestä, joista naiset päivittelevät, että on se kumma kun ovat sinkkuja, mutta sitten käytännössä kukaan näin sanovista ei itse olisi sinkkuna ollessaan vilkaissutkaan heihin päin.
"Löydät varmasti mukavan naisen, miten noin kiva mies voi olla sinkku" = ihan kiva mutta et tod. sytytä minua, toivottavasti tajuat sen ja katselet jotain muuta naista.
Pitäiskö sen naisen siis pakottaa itsensä seksiin sinun kanssa vaikka ei sytytä? Keksitkö itse syytä pakottaa itsesi homoseksiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstamiehen draaman kaari:
Teininä itketään miksi ei tulla hakemaan kotoa.
Parikymppisenä itketään kun naisilla on sosiaalinen elämä eivätkä huoli lapasta ilman sosiaalisia taitoja.
Kolmekymppisenä julistetaan ettei halutakaan niitä naisia joilla on ollut normaali elämä parikymppisenä, vaikkei kyllä saataiskaan.
Nelikymppisenä tyrmistytään siitä ettei ole tarjolla lapsetonta neitsyttä enää edes teoriassa.
Viiskymppisenä ruvetaan jankkaamaan siitä että naiselle sopii 20 vuotta vanhempi kumppani.
Kuuskymppisenä kuollaan päihteisiin.Naiset eivät tule koskaan ymmärtämään miten keskiverto miehellekin edes sen yhden naisen löytäminen on työn ja tuskan takana, monet jäävät silti tahtomattaan yksin. Kaltaisesi muita "parempi" ihminen vaan leimaa jostain tuntemattomasta syystä kaikki naisettomat miehet sellaisiksi, kuten sinä kuvasit.
Kommentoisin noita "sosiaalisia taitoja".
Aika tyypillisesti naisen sosiaaliset taidot ovat sitä että nainen viihtyy kun miehet viihdyttävät. Naisen taidot rajoittuvat siihen että hän osaa kikattaa kun mies kertoo hauskoja juttuja.
Miehinä suurin osa parikymppisistä naisista olisi täysiä lapasia. Ei todellakaan onnistuisi rohkea lähestyminen kun ei saisikaan heti positiivista huomiota tisseillä/perseellä, ei onnistuisi porukan viihdyttäminen (ei onnistu nytkään, porukan hauskuuttaja on 99% tapauksista joku miehistä), ei uskallettaisi edes lähteä sinne baariin kun saatu huomio olisi lähtökohtaisesti +-0 vähän keskivertoa nätimmällekin.
Tuosta on kirjakin, kun naistoimittaja kokeili elämää miehenä. Kiitos maskuliinisen ulkonäön ja luonteen, täydestä meni. Se tuli shokkina miten tyly miesten maailma on. Kuinka paljon tulee kylmää olkapäätä ja kuinka näkymätön tavallinen mies on. Testi päättyi masennukseen ja mielisairaalaan pakkohoitoon.
Tässä jos jotakuta aihe kiinnostaa:
https://en.wikipedia.org/wiki/Norah_Vincent
Vincent asserted that, since the experiment, she had more fully realized the benefits of being female and the disadvantages of being male, stating, "I really like being a woman. ... I like it more now because I think it's more of a privilege".
Ei yllätä miehiä. En ole koskaan ymmärtänyt mikä saa naiset kuvittelemaan, että miehenä elämä on automaattisesti paljon helpompaa. He eivät ole koskaan kokeneet sitä ja ovat täynnä luuloja siitä että kaikki heidän ongelmat vain jotenkin katoaisivat elämästä, jos olisivat miehiä. Katsokaa minkälaisia teidän veljet ovat. Heillä on lähes samat geenit, mutta miehenä. Heistä näettä suunnilleen minkälaisia teidän elämä miehenä voisi olla, jos se kiinnostaa.
Ei silti, kyllä mä pidän elämästäni miehenä enkä haluaisi olla nainen.
Tuossa on kaksi isoa ajatusvirhettä. Tai useampiakin, mutta nämä toistuvat jatkuvasti.
1. Naiset kiinnittävät huomiota vain miesten kärkikaartiin
Komeat ja miehekkäät miehet, työpaikan pomo, porukan hauskaa läppää heittävä johtohahmo. Tällä perusteella naiset ajattelevat että miehillä on helpompaa. Nainen ei edes havaitse talkkaria joka lapioi hiekkaa ulkona, työtöntä joka kävelee alistuneena ohi bussipysäkillä, tai luokan ujoa kaveria jolla ei ole tyttöystävää.
2. Naiset luulevat että miehenä saisi saman huomion, mutta eri syistä
Anekdoottina tuttu nainen jolla on paljon seuraajia youtubessa. Hän valitti että häntä seurataan koska hän on nuori nainen, miehenä hän saisi arvostusta tietämyksensä ansiosta. Ei ole näin. Miehenä hänellä ei olisi seuraajia.
Sinulla on muutama ajatusvirhe. Esimerkiksi millä perusteella työpaikan pomo olisi naisten mielestä "miesten kärkikastia"? Ja miksi näissä esimerkeissä nainen on aina joku joka tekee somea suunnilleen työkseen? Suurimman osan somen käyttö taitaa olla yhteydenpitoa kavereiden kanssa ja youtuben käyttö lähinnä sitä, että katsotaan musiikkivideoita tai muuta vastaavaa.
Ja tietysti ulkonäöllisesti miellyttävä mies on useamman mielestä kiinnostavampi kuin ulkonäöllisesti tylsä. Se, että joku lakaisee pihaa, ei tee kenestäkään kiinnostavaa, mutta kyllä se talkkari voi olla kiinnostava, jos persoona ja ulkonäkö miellyttävät. Näin se menee katsos toisinkin päin - ei mieskään kiinnostu naisesta vain siksi, että tämä käy töissä, vaan kyllä siinäkin ratkaisee ulkonäkö ja usein myös persoona (joskin miehet ovat useammin niitä, joille pelkkä ulkonäkökin riittää naisessa).
Suurin osa naisista (tai miehistäkään) ei muuten mieti, kummalla sukupuolella on helpompaa. Tällaista kun ei oikeasti ole. Todella moni muu asia vaikuttaa siihen, kenen elämä on helppoa ja kenen vaikeaa. Normaalisti ihmiset eivät pohdiskele tällaisia eivätkä toisaalta pidä naisia ja miehiä yhtenäisenä massana, joista voi tehdä laajoja yleistyksiä juuri tyyliin "naisilla/miehillä on helpompaa". Aika lapsellisia tuollaiset pohdinnat.
Työpaikan pomo on siellä työpaikalla korkeimmassa asemassa.
"Se, että joku lakaisee pihaa, ei tee kenestäkään kiinnostavaa, mutta kyllä se talkkari voi olla kiinnostava, jos persoona ja ulkonäkö miellyttävät."
Mutta jos joku esimerkiksi johtaa kuuluisaa rockbändiä lavalla, niin se todellakin tekee hänestä kiinnostavann selittelevät naiset mitä tahansa. Olen omin silmin nähnyt statuksen vaikutuksen kun muutama kaveri on menestynyt. Samat idioottimaiset läpät jotka aiheuttivat ennen myötähäpeää, saavatkin naiset kikattamaan.
Mä menin naimisiin työpaikkani talkkarin kanssa. Ulkonäkö miellytti, luonne sai ihastumaan ja rakastumaan, ja rakastamaan vielä näin 20 v myöhemminkin. Pomoja ei kumpikaan edes muista.
Looks, money, status.
Vain siinä on eroa mitä näistä suositaan, kun oma taso ei riittä saamaan kaikkia (parisuhteeseen).
Ongelma on se, että Amerikassa toimiva malli ei ole suoraan sovellettavissa Suomen oloihin. Suomessa ihmisillä on mahdollista vaatia suhteelta paljon enemmän sisältöä kuin Amerikassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstamiehen draaman kaari:
Teininä itketään miksi ei tulla hakemaan kotoa.
Parikymppisenä itketään kun naisilla on sosiaalinen elämä eivätkä huoli lapasta ilman sosiaalisia taitoja.
Kolmekymppisenä julistetaan ettei halutakaan niitä naisia joilla on ollut normaali elämä parikymppisenä, vaikkei kyllä saataiskaan.
Nelikymppisenä tyrmistytään siitä ettei ole tarjolla lapsetonta neitsyttä enää edes teoriassa.
Viiskymppisenä ruvetaan jankkaamaan siitä että naiselle sopii 20 vuotta vanhempi kumppani.
Kuuskymppisenä kuollaan päihteisiin.Naiset eivät tule koskaan ymmärtämään miten keskiverto miehellekin edes sen yhden naisen löytäminen on työn ja tuskan takana, monet jäävät silti tahtomattaan yksin. Kaltaisesi muita "parempi" ihminen vaan leimaa jostain tuntemattomasta syystä kaikki naisettomat miehet sellaisiksi, kuten sinä kuvasit.
Kommentoisin noita "sosiaalisia taitoja".
Aika tyypillisesti naisen sosiaaliset taidot ovat sitä että nainen viihtyy kun miehet viihdyttävät. Naisen taidot rajoittuvat siihen että hän osaa kikattaa kun mies kertoo hauskoja juttuja.
Miehinä suurin osa parikymppisistä naisista olisi täysiä lapasia. Ei todellakaan onnistuisi rohkea lähestyminen kun ei saisikaan heti positiivista huomiota tisseillä/perseellä, ei onnistuisi porukan viihdyttäminen (ei onnistu nytkään, porukan hauskuuttaja on 99% tapauksista joku miehistä), ei uskallettaisi edes lähteä sinne baariin kun saatu huomio olisi lähtökohtaisesti +-0 vähän keskivertoa nätimmällekin.
Tuosta on kirjakin, kun naistoimittaja kokeili elämää miehenä. Kiitos maskuliinisen ulkonäön ja luonteen, täydestä meni. Se tuli shokkina miten tyly miesten maailma on. Kuinka paljon tulee kylmää olkapäätä ja kuinka näkymätön tavallinen mies on. Testi päättyi masennukseen ja mielisairaalaan pakkohoitoon.
Tässä jos jotakuta aihe kiinnostaa:
https://en.wikipedia.org/wiki/Norah_Vincent
Vincent asserted that, since the experiment, she had more fully realized the benefits of being female and the disadvantages of being male, stating, "I really like being a woman. ... I like it more now because I think it's more of a privilege".
Ei yllätä miehiä. En ole koskaan ymmärtänyt mikä saa naiset kuvittelemaan, että miehenä elämä on automaattisesti paljon helpompaa. He eivät ole koskaan kokeneet sitä ja ovat täynnä luuloja siitä että kaikki heidän ongelmat vain jotenkin katoaisivat elämästä, jos olisivat miehiä. Katsokaa minkälaisia teidän veljet ovat. Heillä on lähes samat geenit, mutta miehenä. Heistä näettä suunnilleen minkälaisia teidän elämä miehenä voisi olla, jos se kiinnostaa.
Ei silti, kyllä mä pidän elämästäni miehenä enkä haluaisi olla nainen.
Tuossa on kaksi isoa ajatusvirhettä. Tai useampiakin, mutta nämä toistuvat jatkuvasti.
1. Naiset kiinnittävät huomiota vain miesten kärkikaartiin
Komeat ja miehekkäät miehet, työpaikan pomo, porukan hauskaa läppää heittävä johtohahmo. Tällä perusteella naiset ajattelevat että miehillä on helpompaa. Nainen ei edes havaitse talkkaria joka lapioi hiekkaa ulkona, työtöntä joka kävelee alistuneena ohi bussipysäkillä, tai luokan ujoa kaveria jolla ei ole tyttöystävää.
2. Naiset luulevat että miehenä saisi saman huomion, mutta eri syistä
Anekdoottina tuttu nainen jolla on paljon seuraajia youtubessa. Hän valitti että häntä seurataan koska hän on nuori nainen, miehenä hän saisi arvostusta tietämyksensä ansiosta. Ei ole näin. Miehenä hänellä ei olisi seuraajia.
Sinulla on muutama ajatusvirhe. Esimerkiksi millä perusteella työpaikan pomo olisi naisten mielestä "miesten kärkikastia"? Ja miksi näissä esimerkeissä nainen on aina joku joka tekee somea suunnilleen työkseen? Suurimman osan somen käyttö taitaa olla yhteydenpitoa kavereiden kanssa ja youtuben käyttö lähinnä sitä, että katsotaan musiikkivideoita tai muuta vastaavaa.
Ja tietysti ulkonäöllisesti miellyttävä mies on useamman mielestä kiinnostavampi kuin ulkonäöllisesti tylsä. Se, että joku lakaisee pihaa, ei tee kenestäkään kiinnostavaa, mutta kyllä se talkkari voi olla kiinnostava, jos persoona ja ulkonäkö miellyttävät. Näin se menee katsos toisinkin päin - ei mieskään kiinnostu naisesta vain siksi, että tämä käy töissä, vaan kyllä siinäkin ratkaisee ulkonäkö ja usein myös persoona (joskin miehet ovat useammin niitä, joille pelkkä ulkonäkökin riittää naisessa).
Suurin osa naisista (tai miehistäkään) ei muuten mieti, kummalla sukupuolella on helpompaa. Tällaista kun ei oikeasti ole. Todella moni muu asia vaikuttaa siihen, kenen elämä on helppoa ja kenen vaikeaa. Normaalisti ihmiset eivät pohdiskele tällaisia eivätkä toisaalta pidä naisia ja miehiä yhtenäisenä massana, joista voi tehdä laajoja yleistyksiä juuri tyyliin "naisilla/miehillä on helpompaa". Aika lapsellisia tuollaiset pohdinnat.
Työpaikan pomo on siellä työpaikalla korkeimmassa asemassa.
"Se, että joku lakaisee pihaa, ei tee kenestäkään kiinnostavaa, mutta kyllä se talkkari voi olla kiinnostava, jos persoona ja ulkonäkö miellyttävät."
Mutta jos joku esimerkiksi johtaa kuuluisaa rockbändiä lavalla, niin se todellakin tekee hänestä kiinnostavann selittelevät naiset mitä tahansa. Olen omin silmin nähnyt statuksen vaikutuksen kun muutama kaveri on menestynyt. Samat idioottimaiset läpät jotka aiheuttivat ennen myötähäpeää, saavatkin naiset kikattamaan.
Työpaikan pomot ovat usein tylsiä ja tylsän näköisiä. Ei se, että he ovat "pomoja" tee heistä kiinnostavaa. Rokkarit sentään ovat hyvännäköisiä ja seksikkäitä. Mutta miten tämä nyt liittyy suomalaisten pariutumiseen? Käsittääkseni kaikki parisuhteissa olevat miehet tai seksiä harrastavat miehet eivät ole rokkareita tai pomoja, edes kaikki suositut miehet eivät ole rokkareita tai pomoja.
Tuossa juuri näkyy se statuksen halo-efekti.
"Rokkarit ovat hyvännäköisiä ja seksikkäitä".
Suuri osa olisi silmissäsi rumia, jos he olisivat postinkantajia tai talonmiehiä.
Työpaikan pomokin saattaisi näyttää komeammalta kun olisi esimerkiksi maailmanlaajuisen jättikonsernin pääjohtaja joka tulee Suomeen pitämään motivaatiopuhetta.
Ei pidä paikkaansa. Tykkään rock-henkisestä ulkonäöstä, eli jos postinkantaja tai talonmies olisi ulkonäöltään sellainen, hän olisi kyllä hyvännäköinen. Itse en tunne vetoa noihin jättikonsernin pääjohtajiin - ei tuo asema tee heistä minun silmissäni kiinnostavia saati seksuaalisesti haluttavia.
En tykkää kyllä taviksistakaan, että en nyt sitä tässä yritä sanoa. Mutta minusta usein juuri nuo konsernien pääjohtajat ovat aika taviksia. Ja usein myös oikeistolaisia, mikä on valtavan suuri turn off, ja se oikeistolainen, konservatiivinen ajattelutapa heijastuu jopa ulkoiseen olemukseen.
Taitelliset, vähän boheemit miehet ovat todennäköisimmin kiinnostavia. Näyttää hyvältä, jos miehellä on pitkät hiukset.
Tämä on totta, oikein vasemmalla olevat naiset käyttäytyvät parinvalinnassaan aikalailla eritavoin kuin muut. Tavallaan tämä on yksistään hyvä asia, koska se monipuolistaa sitä, millaisilla miehillä on parisuhdekysyntää. Jos mietitään jotakin hyvännäköistä naisjuristia tai lääkäriä, niin tuskin vilkaisee talkkaria päin vaikka olisi kuinka komea, koska elämänpiirissä on varmasti miehiä, jotka ovat sekä komeita että menestyneitä. Oikein vasemmalla olevat taas ovat usein itse aika heikossa ammatillisessa asemassa, jolloin toteamuksella "yritysjohtaja ei kelpaisi" tehdään välttämättömyydestä (siitä, ettei itse kelpaisi heille) eräänlainen hyve; se voi olla myös psyykkeen kannalta fiksu juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, pitää katsella reilusti vanhempia miehiä.
Eihän kenelläkään ole mitään syytä tehdä niin.
Miten niin? Kyllä vanhemmista miehistä voi löytyä puoliso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstamiehen draaman kaari:
Teininä itketään miksi ei tulla hakemaan kotoa.
Parikymppisenä itketään kun naisilla on sosiaalinen elämä eivätkä huoli lapasta ilman sosiaalisia taitoja.
Kolmekymppisenä julistetaan ettei halutakaan niitä naisia joilla on ollut normaali elämä parikymppisenä, vaikkei kyllä saataiskaan.
Nelikymppisenä tyrmistytään siitä ettei ole tarjolla lapsetonta neitsyttä enää edes teoriassa.
Viiskymppisenä ruvetaan jankkaamaan siitä että naiselle sopii 20 vuotta vanhempi kumppani.
Kuuskymppisenä kuollaan päihteisiin.Naiset eivät tule koskaan ymmärtämään miten keskiverto miehellekin edes sen yhden naisen löytäminen on työn ja tuskan takana, monet jäävät silti tahtomattaan yksin. Kaltaisesi muita "parempi" ihminen vaan leimaa jostain tuntemattomasta syystä kaikki naisettomat miehet sellaisiksi, kuten sinä kuvasit.
Se on juuri näin. Monilla naisilla ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka paljon vaikeampaa on miehenä löytää naisia kuin päinvastoin. Jos nyt aletaan retostelemaan mauttomasti anonymiteetin turvin niin esimerkiksi itse olen naimisissa, pitkä, melko hoikka, hyvinpukeutuva, katseenkestävä, korkean statuksen ammatissa ja kutakuinkin niin korkea koulutus kuin voi, en karta "puhumista ja pussaamista", hoidan osani kotitöistä, panostan naisen nautintoon seksissä, olen lapsiystävällinen jne., mutta karismani ei ole top 10 % persentiiliä vaan ehkä top 30 % persentiiliä. Eli minua karismaattisempia on ehkä kolme kymmenestä. Tämä yksistään on tehnyt sen, että minulla on ollut heikko menestys naismarkkinoilla. Jos mietin ikävuosia 16-30, voin laskea yhden käden sormilla ne kerrat, jolloin joku nainen on tehnyt aloitteen tullakseen juttelemaan kanssani ja vastaavasti olen itse tehnyt epäonnistuneita aloitteita niin monesti, että olisi mahdotonta laskea. Onneksi löysin lopulta mieleisen puolison, joka välittää myös minusta. Hänen kanssa jutellessaan on piirtynyt kyllä kuva, että hänellä oli kyllä seuraa vaikka joka viikonpäivälle ja hän on ollut jopa vähän yllättänyt, että oma nuoruuteni on ollut niin erilainen.
Jos minun karismallani oleva mies olisi vaikkapa pienituloinen, matalasti koulutettu tai ylipainoinen niin olisi täysin "herran hallussa" löytääkö puolisokseen ketään. Omassa tuttavapiirissä on ties kuinka monta tosi asiallista miestä, joista naiset päivittelevät, että on se kumma kun ovat sinkkuja, mutta sitten käytännössä kukaan näin sanovista ei itse olisi sinkkuna ollessaan vilkaissutkaan heihin päin.
Mikä sinun ongelmasi muka oli? Naiset tekivät sinulle aloitteita ja löysit mieleisen kumppanin. Mitä muuta sinun olisi pitänyt saada? Ja miten paljon aloitteita luulet hyvännäköisten ihmisten saavan? Luuletko, että heille tulee päivittäin aloitteita kiinnostavilta ihmisiltä, vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, pitää katsella reilusti vanhempia miehiä.
Eihän kenelläkään ole mitään syytä tehdä niin.
Miten niin? Kyllä vanhemmista miehistä voi löytyä puoliso.
Mutta eivät ihmiset halua vanhempaa puolisoa. Ei se ole silloin sitä, mitä haetaan. Vähän sama kuin jos haluaisi vettä janoonsa ja joku antaisi pallon. Ei ollut se, mitä haluttiin eikä täytä sitä tarvetta, mikä oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstamiehen draaman kaari:
Teininä itketään miksi ei tulla hakemaan kotoa.
Parikymppisenä itketään kun naisilla on sosiaalinen elämä eivätkä huoli lapasta ilman sosiaalisia taitoja.
Kolmekymppisenä julistetaan ettei halutakaan niitä naisia joilla on ollut normaali elämä parikymppisenä, vaikkei kyllä saataiskaan.
Nelikymppisenä tyrmistytään siitä ettei ole tarjolla lapsetonta neitsyttä enää edes teoriassa.
Viiskymppisenä ruvetaan jankkaamaan siitä että naiselle sopii 20 vuotta vanhempi kumppani.
Kuuskymppisenä kuollaan päihteisiin.Naiset eivät tule koskaan ymmärtämään miten keskiverto miehellekin edes sen yhden naisen löytäminen on työn ja tuskan takana, monet jäävät silti tahtomattaan yksin. Kaltaisesi muita "parempi" ihminen vaan leimaa jostain tuntemattomasta syystä kaikki naisettomat miehet sellaisiksi, kuten sinä kuvasit.
Se on juuri näin. Monilla naisilla ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka paljon vaikeampaa on miehenä löytää naisia kuin päinvastoin. Jos nyt aletaan retostelemaan mauttomasti anonymiteetin turvin niin esimerkiksi itse olen naimisissa, pitkä, melko hoikka, hyvinpukeutuva, katseenkestävä, korkean statuksen ammatissa ja kutakuinkin niin korkea koulutus kuin voi, en karta "puhumista ja pussaamista", hoidan osani kotitöistä, panostan naisen nautintoon seksissä, olen lapsiystävällinen jne., mutta karismani ei ole top 10 % persentiiliä vaan ehkä top 30 % persentiiliä. Eli minua karismaattisempia on ehkä kolme kymmenestä. Tämä yksistään on tehnyt sen, että minulla on ollut heikko menestys naismarkkinoilla. Jos mietin ikävuosia 16-30, voin laskea yhden käden sormilla ne kerrat, jolloin joku nainen on tehnyt aloitteen tullakseen juttelemaan kanssani ja vastaavasti olen itse tehnyt epäonnistuneita aloitteita niin monesti, että olisi mahdotonta laskea. Onneksi löysin lopulta mieleisen puolison, joka välittää myös minusta. Hänen kanssa jutellessaan on piirtynyt kyllä kuva, että hänellä oli kyllä seuraa vaikka joka viikonpäivälle ja hän on ollut jopa vähän yllättänyt, että oma nuoruuteni on ollut niin erilainen.
Jos minun karismallani oleva mies olisi vaikkapa pienituloinen, matalasti koulutettu tai ylipainoinen niin olisi täysin "herran hallussa" löytääkö puolisokseen ketään. Omassa tuttavapiirissä on ties kuinka monta tosi asiallista miestä, joista naiset päivittelevät, että on se kumma kun ovat sinkkuja, mutta sitten käytännössä kukaan näin sanovista ei itse olisi sinkkuna ollessaan vilkaissutkaan heihin päin.
"Löydät varmasti mukavan naisen, miten noin kiva mies voi olla sinkku" = ihan kiva mutta et tod. sytytä minua, toivottavasti tajuat sen ja katselet jotain muuta naista.
Pitäiskö sen naisen siis pakottaa itsensä seksiin sinun kanssa vaikka ei sytytä? Keksitkö itse syytä pakottaa itsesi homoseksiin?
Pointti oli se, että asiallisella perusmiehellä on aika paljon vähemmän kysyntää kuin asiallisella perusnaisella ja jotkut naiset eivät ymmärrä tätä epäsymmetriaa ja tulkitsevat sen tuon perusmiehen huonoudeksi. On myös hyvä muistaa, että esimerkiksi parikymppisenä miehet joutuvat usein "taistelemaan ylämäkeen", koska saman naisen kiikarissa saattaa olla esimerkiksi kolmikymppisiä miehiä, joilla on jo paljon enemmän iän tuomaa karismaa, statusta ja varallisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, pitää katsella reilusti vanhempia miehiä.
Eihän kenelläkään ole mitään syytä tehdä niin.
Miten niin? Kyllä vanhemmista miehistä voi löytyä puoliso.
Mutta eivät ihmiset halua vanhempaa puolisoa. Ei se ole silloin sitä, mitä haetaan. Vähän sama kuin jos haluaisi vettä janoonsa ja joku antaisi pallon. Ei ollut se, mitä haluttiin eikä täytä sitä tarvetta, mikä oli.
Minä tapasin kaverin kautta vanhemman miehen ja ihastuin häneen. Nykyään asumme yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstamiehen draaman kaari:
Teininä itketään miksi ei tulla hakemaan kotoa.
Parikymppisenä itketään kun naisilla on sosiaalinen elämä eivätkä huoli lapasta ilman sosiaalisia taitoja.
Kolmekymppisenä julistetaan ettei halutakaan niitä naisia joilla on ollut normaali elämä parikymppisenä, vaikkei kyllä saataiskaan.
Nelikymppisenä tyrmistytään siitä ettei ole tarjolla lapsetonta neitsyttä enää edes teoriassa.
Viiskymppisenä ruvetaan jankkaamaan siitä että naiselle sopii 20 vuotta vanhempi kumppani.
Kuuskymppisenä kuollaan päihteisiin.Naiset eivät tule koskaan ymmärtämään miten keskiverto miehellekin edes sen yhden naisen löytäminen on työn ja tuskan takana, monet jäävät silti tahtomattaan yksin. Kaltaisesi muita "parempi" ihminen vaan leimaa jostain tuntemattomasta syystä kaikki naisettomat miehet sellaisiksi, kuten sinä kuvasit.
Kommentoisin noita "sosiaalisia taitoja".
Aika tyypillisesti naisen sosiaaliset taidot ovat sitä että nainen viihtyy kun miehet viihdyttävät. Naisen taidot rajoittuvat siihen että hän osaa kikattaa kun mies kertoo hauskoja juttuja.
Miehinä suurin osa parikymppisistä naisista olisi täysiä lapasia. Ei todellakaan onnistuisi rohkea lähestyminen kun ei saisikaan heti positiivista huomiota tisseillä/perseellä, ei onnistuisi porukan viihdyttäminen (ei onnistu nytkään, porukan hauskuuttaja on 99% tapauksista joku miehistä), ei uskallettaisi edes lähteä sinne baariin kun saatu huomio olisi lähtökohtaisesti +-0 vähän keskivertoa nätimmällekin.
Tuosta on kirjakin, kun naistoimittaja kokeili elämää miehenä. Kiitos maskuliinisen ulkonäön ja luonteen, täydestä meni. Se tuli shokkina miten tyly miesten maailma on. Kuinka paljon tulee kylmää olkapäätä ja kuinka näkymätön tavallinen mies on. Testi päättyi masennukseen ja mielisairaalaan pakkohoitoon.
Tässä jos jotakuta aihe kiinnostaa:
https://en.wikipedia.org/wiki/Norah_Vincent
Vincent asserted that, since the experiment, she had more fully realized the benefits of being female and the disadvantages of being male, stating, "I really like being a woman. ... I like it more now because I think it's more of a privilege".
Ei yllätä miehiä. En ole koskaan ymmärtänyt mikä saa naiset kuvittelemaan, että miehenä elämä on automaattisesti paljon helpompaa. He eivät ole koskaan kokeneet sitä ja ovat täynnä luuloja siitä että kaikki heidän ongelmat vain jotenkin katoaisivat elämästä, jos olisivat miehiä. Katsokaa minkälaisia teidän veljet ovat. Heillä on lähes samat geenit, mutta miehenä. Heistä näettä suunnilleen minkälaisia teidän elämä miehenä voisi olla, jos se kiinnostaa.
Ei silti, kyllä mä pidän elämästäni miehenä enkä haluaisi olla nainen.
Tuossa on kaksi isoa ajatusvirhettä. Tai useampiakin, mutta nämä toistuvat jatkuvasti.
1. Naiset kiinnittävät huomiota vain miesten kärkikaartiin
Komeat ja miehekkäät miehet, työpaikan pomo, porukan hauskaa läppää heittävä johtohahmo. Tällä perusteella naiset ajattelevat että miehillä on helpompaa. Nainen ei edes havaitse talkkaria joka lapioi hiekkaa ulkona, työtöntä joka kävelee alistuneena ohi bussipysäkillä, tai luokan ujoa kaveria jolla ei ole tyttöystävää.
2. Naiset luulevat että miehenä saisi saman huomion, mutta eri syistä
Anekdoottina tuttu nainen jolla on paljon seuraajia youtubessa. Hän valitti että häntä seurataan koska hän on nuori nainen, miehenä hän saisi arvostusta tietämyksensä ansiosta. Ei ole näin. Miehenä hänellä ei olisi seuraajia.
Sinulla on muutama ajatusvirhe. Esimerkiksi millä perusteella työpaikan pomo olisi naisten mielestä "miesten kärkikastia"? Ja miksi näissä esimerkeissä nainen on aina joku joka tekee somea suunnilleen työkseen? Suurimman osan somen käyttö taitaa olla yhteydenpitoa kavereiden kanssa ja youtuben käyttö lähinnä sitä, että katsotaan musiikkivideoita tai muuta vastaavaa.
Ja tietysti ulkonäöllisesti miellyttävä mies on useamman mielestä kiinnostavampi kuin ulkonäöllisesti tylsä. Se, että joku lakaisee pihaa, ei tee kenestäkään kiinnostavaa, mutta kyllä se talkkari voi olla kiinnostava, jos persoona ja ulkonäkö miellyttävät. Näin se menee katsos toisinkin päin - ei mieskään kiinnostu naisesta vain siksi, että tämä käy töissä, vaan kyllä siinäkin ratkaisee ulkonäkö ja usein myös persoona (joskin miehet ovat useammin niitä, joille pelkkä ulkonäkökin riittää naisessa).
Suurin osa naisista (tai miehistäkään) ei muuten mieti, kummalla sukupuolella on helpompaa. Tällaista kun ei oikeasti ole. Todella moni muu asia vaikuttaa siihen, kenen elämä on helppoa ja kenen vaikeaa. Normaalisti ihmiset eivät pohdiskele tällaisia eivätkä toisaalta pidä naisia ja miehiä yhtenäisenä massana, joista voi tehdä laajoja yleistyksiä juuri tyyliin "naisilla/miehillä on helpompaa". Aika lapsellisia tuollaiset pohdinnat.
Työpaikan pomo on siellä työpaikalla korkeimmassa asemassa.
"Se, että joku lakaisee pihaa, ei tee kenestäkään kiinnostavaa, mutta kyllä se talkkari voi olla kiinnostava, jos persoona ja ulkonäkö miellyttävät."
Mutta jos joku esimerkiksi johtaa kuuluisaa rockbändiä lavalla, niin se todellakin tekee hänestä kiinnostavann selittelevät naiset mitä tahansa. Olen omin silmin nähnyt statuksen vaikutuksen kun muutama kaveri on menestynyt. Samat idioottimaiset läpät jotka aiheuttivat ennen myötähäpeää, saavatkin naiset kikattamaan.
Työpaikan pomot ovat usein tylsiä ja tylsän näköisiä. Ei se, että he ovat "pomoja" tee heistä kiinnostavaa. Rokkarit sentään ovat hyvännäköisiä ja seksikkäitä. Mutta miten tämä nyt liittyy suomalaisten pariutumiseen? Käsittääkseni kaikki parisuhteissa olevat miehet tai seksiä harrastavat miehet eivät ole rokkareita tai pomoja, edes kaikki suositut miehet eivät ole rokkareita tai pomoja.
Tuossa juuri näkyy se statuksen halo-efekti.
"Rokkarit ovat hyvännäköisiä ja seksikkäitä".
Suuri osa olisi silmissäsi rumia, jos he olisivat postinkantajia tai talonmiehiä.
Työpaikan pomokin saattaisi näyttää komeammalta kun olisi esimerkiksi maailmanlaajuisen jättikonsernin pääjohtaja joka tulee Suomeen pitämään motivaatiopuhetta.
Ei pidä paikkaansa. Tykkään rock-henkisestä ulkonäöstä, eli jos postinkantaja tai talonmies olisi ulkonäöltään sellainen, hän olisi kyllä hyvännäköinen. Itse en tunne vetoa noihin jättikonsernin pääjohtajiin - ei tuo asema tee heistä minun silmissäni kiinnostavia saati seksuaalisesti haluttavia.
En tykkää kyllä taviksistakaan, että en nyt sitä tässä yritä sanoa. Mutta minusta usein juuri nuo konsernien pääjohtajat ovat aika taviksia. Ja usein myös oikeistolaisia, mikä on valtavan suuri turn off, ja se oikeistolainen, konservatiivinen ajattelutapa heijastuu jopa ulkoiseen olemukseen.
Taitelliset, vähän boheemit miehet ovat todennäköisimmin kiinnostavia. Näyttää hyvältä, jos miehellä on pitkät hiukset.
Tämä on totta, oikein vasemmalla olevat naiset käyttäytyvät parinvalinnassaan aikalailla eritavoin kuin muut. Tavallaan tämä on yksistään hyvä asia, koska se monipuolistaa sitä, millaisilla miehillä on parisuhdekysyntää. Jos mietitään jotakin hyvännäköistä naisjuristia tai lääkäriä, niin tuskin vilkaisee talkkaria päin vaikka olisi kuinka komea, koska elämänpiirissä on varmasti miehiä, jotka ovat sekä komeita että menestyneitä. Oikein vasemmalla olevat taas ovat usein itse aika heikossa ammatillisessa asemassa, jolloin toteamuksella "yritysjohtaja ei kelpaisi" tehdään välttämättömyydestä (siitä, ettei itse kelpaisi heille) eräänlainen hyve; se voi olla myös psyykkeen kannalta fiksu juttu.
Minulle on tullut yritysjohtaja tarjoamaan itseään ja annoin pakit, koska meillä ei ollut mitään yhteistä. Huokaus. On aika hitokseen surullista tuo, että istutte täällä koko kesän saarnaamassa liturgiaa joka ei kerta kaikkiaan pidä paikkaansa. Eräs sukulainen on myös lehtien sivuillakin esiintynyt toimitusjohtaja. Sellaista rahasummaa ei olekaan, jolla ryhtyisin seurustelemaan hänen kanssaan. Tottakai hänellä on kuitenkin vaimo, jonka kanssa luonteet sopii yhteen. En jaksaisi päiväkään jatkuvaa pätemistä ja kilpailua kaikessa mitä tekee, pari tuntiakin on uuvuttavaa tulla koko ajan haastetuksi joka asiasta. Vaimoaan se ei haittaa yhtään.
Mä menin naimisiin työpaikkani talkkarin kanssa. Ulkonäkö miellytti, luonne sai ihastumaan ja rakastumaan, ja rakastamaan vielä näin 20 v myöhemminkin. Pomoja ei kumpikaan edes muista.