Parisuhdemarkkinoilla kukaan ei ole niin nirso kuin 40-50 vuotias mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaljuuntuva, keskivartalolihava "teen mitä haluan" -asenteella. Miksi ei naisille kelpaa?

Moni hoikka liikunnallinen perusinsinöörikin on naisille liian tylsä mieheksi.

Mulle tuollainen olis ihan unelma. Kunhan ei olisi kitkerän ylemmyydentuntoinen laskentatehostaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstamiehen draaman kaari:

Teininä itketään miksi ei tulla hakemaan kotoa.

Parikymppisenä itketään kun naisilla on sosiaalinen elämä eivätkä huoli lapasta ilman sosiaalisia taitoja.

Kolmekymppisenä julistetaan ettei halutakaan niitä naisia joilla on ollut normaali elämä parikymppisenä, vaikkei kyllä saataiskaan.

Nelikymppisenä tyrmistytään siitä ettei ole tarjolla lapsetonta neitsyttä enää edes teoriassa.

Viiskymppisenä ruvetaan jankkaamaan siitä että naiselle sopii 20 vuotta vanhempi kumppani.

Kuuskymppisenä kuollaan päihteisiin.

Naiset eivät tule koskaan ymmärtämään miten keskiverto miehellekin edes sen yhden naisen löytäminen on työn ja tuskan takana, monet jäävät silti tahtomattaan yksin. Kaltaisesi muita "parempi" ihminen vaan leimaa jostain tuntemattomasta syystä kaikki naisettomat miehet sellaisiksi, kuten sinä kuvasit.

Kommentoisin noita "sosiaalisia taitoja".

Aika tyypillisesti naisen sosiaaliset taidot ovat sitä että nainen viihtyy kun miehet viihdyttävät. Naisen taidot rajoittuvat siihen että hän osaa kikattaa kun mies kertoo hauskoja juttuja.

Miehinä suurin osa parikymppisistä naisista olisi täysiä lapasia. Ei todellakaan onnistuisi rohkea lähestyminen kun ei saisikaan heti positiivista huomiota tisseillä/perseellä, ei onnistuisi porukan viihdyttäminen (ei onnistu nytkään, porukan hauskuuttaja on 99% tapauksista joku miehistä), ei uskallettaisi edes lähteä sinne baariin kun saatu huomio olisi lähtökohtaisesti +-0 vähän keskivertoa nätimmällekin.

Tuosta on kirjakin, kun naistoimittaja kokeili elämää miehenä. Kiitos maskuliinisen ulkonäön ja luonteen, täydestä meni. Se tuli shokkina miten tyly miesten maailma on. Kuinka paljon tulee kylmää olkapäätä ja kuinka näkymätön tavallinen mies on. Testi päättyi masennukseen ja mielisairaalaan pakkohoitoon.

Tässä jos jotakuta aihe kiinnostaa:

https://en.wikipedia.org/wiki/Norah_Vincent

Vincent asserted that, since the experiment, she had more fully realized the benefits of being female and the disadvantages of being male, stating, "I really like being a woman. ... I like it more now because I think it's more of a privilege".

Ei yllätä miehiä. En ole koskaan ymmärtänyt mikä saa naiset kuvittelemaan, että miehenä elämä on automaattisesti paljon helpompaa. He eivät ole koskaan kokeneet sitä ja ovat täynnä luuloja siitä että kaikki heidän ongelmat vain jotenkin katoaisivat elämästä, jos olisivat miehiä. Katsokaa minkälaisia teidän veljet ovat. Heillä on lähes samat geenit, mutta miehenä. Heistä näettä suunnilleen minkälaisia teidän elämä miehenä voisi olla, jos se kiinnostaa.

Ei silti, kyllä mä pidän elämästäni miehenä enkä haluaisi olla nainen.

Tuossa on kaksi isoa ajatusvirhettä. Tai useampiakin, mutta nämä toistuvat jatkuvasti.

1. Naiset kiinnittävät huomiota vain miesten kärkikaartiin

Komeat ja miehekkäät miehet, työpaikan pomo, porukan hauskaa läppää heittävä johtohahmo. Tällä perusteella naiset ajattelevat että miehillä on helpompaa. Nainen ei edes havaitse talkkaria joka lapioi hiekkaa ulkona, työtöntä joka kävelee alistuneena ohi bussipysäkillä, tai luokan ujoa kaveria jolla ei ole tyttöystävää.

2. Naiset luulevat että miehenä saisi saman huomion, mutta eri syistä

Anekdoottina tuttu nainen jolla on paljon seuraajia youtubessa. Hän valitti että häntä seurataan koska hän on nuori nainen, miehenä hän saisi arvostusta tietämyksensä ansiosta. Ei ole näin. Miehenä hänellä ei olisi seuraajia.

Sinulla on muutama ajatusvirhe. Esimerkiksi millä perusteella työpaikan pomo olisi naisten mielestä "miesten kärkikastia"? Ja miksi näissä esimerkeissä nainen on aina joku joka tekee somea suunnilleen työkseen? Suurimman osan somen käyttö taitaa olla yhteydenpitoa kavereiden kanssa ja youtuben käyttö lähinnä sitä, että katsotaan musiikkivideoita tai muuta vastaavaa.

Ja tietysti ulkonäöllisesti miellyttävä mies on useamman mielestä kiinnostavampi kuin ulkonäöllisesti tylsä. Se, että joku lakaisee pihaa, ei tee kenestäkään kiinnostavaa, mutta kyllä se talkkari voi olla kiinnostava, jos persoona ja ulkonäkö miellyttävät. Näin se menee katsos toisinkin päin - ei mieskään kiinnostu naisesta vain siksi, että tämä käy töissä, vaan kyllä siinäkin ratkaisee ulkonäkö ja usein myös persoona (joskin miehet ovat useammin niitä, joille pelkkä ulkonäkökin riittää naisessa).

Suurin osa naisista (tai miehistäkään) ei muuten mieti, kummalla sukupuolella on helpompaa. Tällaista kun ei oikeasti ole. Todella moni muu asia vaikuttaa siihen, kenen elämä on helppoa ja kenen vaikeaa. Normaalisti ihmiset eivät pohdiskele tällaisia eivätkä toisaalta pidä naisia ja miehiä yhtenäisenä massana, joista voi tehdä laajoja yleistyksiä juuri tyyliin "naisilla/miehillä on helpompaa". Aika lapsellisia tuollaiset pohdinnat.

Työpaikan pomo on siellä työpaikalla korkeimmassa asemassa.

"Se, että joku lakaisee pihaa, ei tee kenestäkään kiinnostavaa, mutta kyllä se talkkari voi olla kiinnostava, jos persoona ja ulkonäkö miellyttävät."

Mutta jos joku esimerkiksi johtaa kuuluisaa rockbändiä lavalla, niin se todellakin tekee hänestä kiinnostavann selittelevät naiset mitä tahansa. Olen omin silmin nähnyt statuksen vaikutuksen kun muutama kaveri on menestynyt. Samat idioottimaiset läpät jotka aiheuttivat ennen myötähäpeää, saavatkin naiset kikattamaan.

Työpaikan pomot ovat usein tylsiä ja tylsän näköisiä. Ei se, että he ovat "pomoja" tee heistä kiinnostavaa. Rokkarit sentään ovat hyvännäköisiä ja seksikkäitä. Mutta miten tämä nyt liittyy suomalaisten pariutumiseen? Käsittääkseni kaikki parisuhteissa olevat miehet tai seksiä harrastavat miehet eivät ole rokkareita tai pomoja, edes kaikki suositut miehet eivät ole rokkareita tai pomoja.

Tuossa juuri näkyy se statuksen halo-efekti.

"Rokkarit ovat hyvännäköisiä ja seksikkäitä".

Suuri osa olisi silmissäsi rumia, jos he olisivat postinkantajia tai talonmiehiä.

Työpaikan pomokin saattaisi näyttää komeammalta kun olisi esimerkiksi maailmanlaajuisen jättikonsernin pääjohtaja joka tulee Suomeen pitämään motivaatiopuhetta.

Ei pidä paikkaansa. Tykkään rock-henkisestä ulkonäöstä, eli jos postinkantaja tai talonmies olisi ulkonäöltään sellainen, hän olisi kyllä hyvännäköinen. Itse en tunne vetoa noihin jättikonsernin pääjohtajiin - ei tuo asema tee heistä minun silmissäni kiinnostavia saati seksuaalisesti haluttavia.

En tykkää kyllä taviksistakaan, että en nyt sitä tässä yritä sanoa. Mutta minusta usein juuri nuo konsernien pääjohtajat ovat aika taviksia. Ja usein myös oikeistolaisia, mikä on valtavan suuri turn off, ja se oikeistolainen, konservatiivinen ajattelutapa heijastuu jopa ulkoiseen olemukseen.

Taitelliset, vähän boheemit miehet ovat todennäköisimmin kiinnostavia. Näyttää hyvältä, jos miehellä on pitkät hiukset.

Tämä on totta, oikein vasemmalla olevat naiset käyttäytyvät parinvalinnassaan aikalailla eritavoin kuin muut. Tavallaan tämä on yksistään hyvä asia, koska se monipuolistaa sitä, millaisilla miehillä on parisuhdekysyntää. Jos mietitään jotakin hyvännäköistä naisjuristia tai lääkäriä, niin tuskin vilkaisee talkkaria päin vaikka olisi kuinka komea, koska elämänpiirissä on varmasti miehiä, jotka ovat sekä komeita että menestyneitä. Oikein vasemmalla olevat taas ovat usein itse aika heikossa ammatillisessa asemassa, jolloin toteamuksella "yritysjohtaja ei kelpaisi" tehdään välttämättömyydestä (siitä, ettei itse kelpaisi heille) eräänlainen hyve; se voi olla myös psyykkeen kannalta fiksu juttu.

Jos näin on, niin silloinhan mitään ongelmaa ei ole, koska kaikenlaisille miehille on kysyntää ja lopulta kaikki ovat tyytyväisiä. Kyllähän monen miehenkin mielestä ne naisjuristit ja naislääkärit ovat ulkonäöllisesti liian tylsiä tai asiallisia, että sikäli varmasti tulee ihan hyviä matcheja, vaikka kumpikin osapuoli jättäisi nämä ammattiryhmät hakunsa ulkopuolelle.

Joten mikä on ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstamiehen draaman kaari:

Teininä itketään miksi ei tulla hakemaan kotoa.

Parikymppisenä itketään kun naisilla on sosiaalinen elämä eivätkä huoli lapasta ilman sosiaalisia taitoja.

Kolmekymppisenä julistetaan ettei halutakaan niitä naisia joilla on ollut normaali elämä parikymppisenä, vaikkei kyllä saataiskaan.

Nelikymppisenä tyrmistytään siitä ettei ole tarjolla lapsetonta neitsyttä enää edes teoriassa.

Viiskymppisenä ruvetaan jankkaamaan siitä että naiselle sopii 20 vuotta vanhempi kumppani.

Kuuskymppisenä kuollaan päihteisiin.

Naiset eivät tule koskaan ymmärtämään miten keskiverto miehellekin edes sen yhden naisen löytäminen on työn ja tuskan takana, monet jäävät silti tahtomattaan yksin. Kaltaisesi muita "parempi" ihminen vaan leimaa jostain tuntemattomasta syystä kaikki naisettomat miehet sellaisiksi, kuten sinä kuvasit.

Se on juuri näin. Monilla naisilla ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka paljon vaikeampaa on miehenä löytää naisia kuin päinvastoin. Jos nyt aletaan retostelemaan mauttomasti anonymiteetin turvin niin esimerkiksi itse olen naimisissa, pitkä, melko hoikka, hyvinpukeutuva, katseenkestävä, korkean statuksen ammatissa ja kutakuinkin niin korkea koulutus kuin voi, en karta "puhumista ja pussaamista", hoidan osani kotitöistä, panostan naisen nautintoon seksissä, olen lapsiystävällinen jne., mutta karismani ei ole top 10 % persentiiliä vaan ehkä top 30 % persentiiliä. Eli minua karismaattisempia on ehkä kolme kymmenestä. Tämä yksistään on tehnyt sen, että minulla on ollut heikko menestys naismarkkinoilla. Jos mietin ikävuosia 16-30, voin laskea yhden käden sormilla ne kerrat, jolloin joku nainen on tehnyt aloitteen tullakseen juttelemaan kanssani ja vastaavasti olen itse tehnyt epäonnistuneita aloitteita niin monesti, että olisi mahdotonta laskea. Onneksi löysin lopulta mieleisen puolison, joka välittää myös minusta. Hänen kanssa jutellessaan on piirtynyt kyllä kuva, että hänellä oli kyllä seuraa vaikka joka viikonpäivälle ja hän on ollut jopa vähän yllättänyt, että oma nuoruuteni on ollut niin erilainen.

Jos minun karismallani oleva mies olisi vaikkapa pienituloinen, matalasti koulutettu tai ylipainoinen niin olisi täysin "herran hallussa" löytääkö puolisokseen ketään. Omassa tuttavapiirissä on ties kuinka monta tosi asiallista miestä, joista naiset päivittelevät, että on se kumma kun ovat sinkkuja, mutta sitten käytännössä kukaan näin sanovista ei itse olisi sinkkuna ollessaan vilkaissutkaan heihin päin.

Mikä sinun ongelmasi muka oli? Naiset tekivät sinulle aloitteita ja löysit mieleisen kumppanin. Mitä muuta sinun olisi pitänyt saada? Ja miten paljon aloitteita luulet hyvännäköisten ihmisten saavan? Luuletko, että heille tulee päivittäin aloitteita kiinnostavilta ihmisiltä, vai?

En sanonut, että minulla on mitään ongelmaa vaan, että jos minullakin on ollut hyväosaisena aivan surkeasti kysyntää niin vähänkin heikommin geeni- ja perhetausta-lotoissa pärjänneillä kysyntä on aivan olematonta. Ja saattaahan tuo asetelma uida parisuhteisiin. Mitä olen jutellut ihmisten kanssa, niin useimmat miehet tuntuvat pitävän puolisoaan oikein haluttavana, mutta harvempi kokee, että puoliso pitää heitä oikein haluttavana ja komeana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstamiehen draaman kaari:

Teininä itketään miksi ei tulla hakemaan kotoa.

Parikymppisenä itketään kun naisilla on sosiaalinen elämä eivätkä huoli lapasta ilman sosiaalisia taitoja.

Kolmekymppisenä julistetaan ettei halutakaan niitä naisia joilla on ollut normaali elämä parikymppisenä, vaikkei kyllä saataiskaan.

Nelikymppisenä tyrmistytään siitä ettei ole tarjolla lapsetonta neitsyttä enää edes teoriassa.

Viiskymppisenä ruvetaan jankkaamaan siitä että naiselle sopii 20 vuotta vanhempi kumppani.

Kuuskymppisenä kuollaan päihteisiin.

Naiset eivät tule koskaan ymmärtämään miten keskiverto miehellekin edes sen yhden naisen löytäminen on työn ja tuskan takana, monet jäävät silti tahtomattaan yksin. Kaltaisesi muita "parempi" ihminen vaan leimaa jostain tuntemattomasta syystä kaikki naisettomat miehet sellaisiksi, kuten sinä kuvasit.

Kommentoisin noita "sosiaalisia taitoja".

Aika tyypillisesti naisen sosiaaliset taidot ovat sitä että nainen viihtyy kun miehet viihdyttävät. Naisen taidot rajoittuvat siihen että hän osaa kikattaa kun mies kertoo hauskoja juttuja.

Miehinä suurin osa parikymppisistä naisista olisi täysiä lapasia. Ei todellakaan onnistuisi rohkea lähestyminen kun ei saisikaan heti positiivista huomiota tisseillä/perseellä, ei onnistuisi porukan viihdyttäminen (ei onnistu nytkään, porukan hauskuuttaja on 99% tapauksista joku miehistä), ei uskallettaisi edes lähteä sinne baariin kun saatu huomio olisi lähtökohtaisesti +-0 vähän keskivertoa nätimmällekin.

Tuosta on kirjakin, kun naistoimittaja kokeili elämää miehenä. Kiitos maskuliinisen ulkonäön ja luonteen, täydestä meni. Se tuli shokkina miten tyly miesten maailma on. Kuinka paljon tulee kylmää olkapäätä ja kuinka näkymätön tavallinen mies on. Testi päättyi masennukseen ja mielisairaalaan pakkohoitoon.

Tässä jos jotakuta aihe kiinnostaa:

https://en.wikipedia.org/wiki/Norah_Vincent

Vincent asserted that, since the experiment, she had more fully realized the benefits of being female and the disadvantages of being male, stating, "I really like being a woman. ... I like it more now because I think it's more of a privilege".

Ei yllätä miehiä. En ole koskaan ymmärtänyt mikä saa naiset kuvittelemaan, että miehenä elämä on automaattisesti paljon helpompaa. He eivät ole koskaan kokeneet sitä ja ovat täynnä luuloja siitä että kaikki heidän ongelmat vain jotenkin katoaisivat elämästä, jos olisivat miehiä. Katsokaa minkälaisia teidän veljet ovat. Heillä on lähes samat geenit, mutta miehenä. Heistä näettä suunnilleen minkälaisia teidän elämä miehenä voisi olla, jos se kiinnostaa.

Ei silti, kyllä mä pidän elämästäni miehenä enkä haluaisi olla nainen.

Tuossa on kaksi isoa ajatusvirhettä. Tai useampiakin, mutta nämä toistuvat jatkuvasti.

1. Naiset kiinnittävät huomiota vain miesten kärkikaartiin

Komeat ja miehekkäät miehet, työpaikan pomo, porukan hauskaa läppää heittävä johtohahmo. Tällä perusteella naiset ajattelevat että miehillä on helpompaa. Nainen ei edes havaitse talkkaria joka lapioi hiekkaa ulkona, työtöntä joka kävelee alistuneena ohi bussipysäkillä, tai luokan ujoa kaveria jolla ei ole tyttöystävää.

2. Naiset luulevat että miehenä saisi saman huomion, mutta eri syistä

Anekdoottina tuttu nainen jolla on paljon seuraajia youtubessa. Hän valitti että häntä seurataan koska hän on nuori nainen, miehenä hän saisi arvostusta tietämyksensä ansiosta. Ei ole näin. Miehenä hänellä ei olisi seuraajia.

Sinulla on muutama ajatusvirhe. Esimerkiksi millä perusteella työpaikan pomo olisi naisten mielestä "miesten kärkikastia"? Ja miksi näissä esimerkeissä nainen on aina joku joka tekee somea suunnilleen työkseen? Suurimman osan somen käyttö taitaa olla yhteydenpitoa kavereiden kanssa ja youtuben käyttö lähinnä sitä, että katsotaan musiikkivideoita tai muuta vastaavaa.

Ja tietysti ulkonäöllisesti miellyttävä mies on useamman mielestä kiinnostavampi kuin ulkonäöllisesti tylsä. Se, että joku lakaisee pihaa, ei tee kenestäkään kiinnostavaa, mutta kyllä se talkkari voi olla kiinnostava, jos persoona ja ulkonäkö miellyttävät. Näin se menee katsos toisinkin päin - ei mieskään kiinnostu naisesta vain siksi, että tämä käy töissä, vaan kyllä siinäkin ratkaisee ulkonäkö ja usein myös persoona (joskin miehet ovat useammin niitä, joille pelkkä ulkonäkökin riittää naisessa).

Suurin osa naisista (tai miehistäkään) ei muuten mieti, kummalla sukupuolella on helpompaa. Tällaista kun ei oikeasti ole. Todella moni muu asia vaikuttaa siihen, kenen elämä on helppoa ja kenen vaikeaa. Normaalisti ihmiset eivät pohdiskele tällaisia eivätkä toisaalta pidä naisia ja miehiä yhtenäisenä massana, joista voi tehdä laajoja yleistyksiä juuri tyyliin "naisilla/miehillä on helpompaa". Aika lapsellisia tuollaiset pohdinnat.

Työpaikan pomo on siellä työpaikalla korkeimmassa asemassa.

"Se, että joku lakaisee pihaa, ei tee kenestäkään kiinnostavaa, mutta kyllä se talkkari voi olla kiinnostava, jos persoona ja ulkonäkö miellyttävät."

Mutta jos joku esimerkiksi johtaa kuuluisaa rockbändiä lavalla, niin se todellakin tekee hänestä kiinnostavann selittelevät naiset mitä tahansa. Olen omin silmin nähnyt statuksen vaikutuksen kun muutama kaveri on menestynyt. Samat idioottimaiset läpät jotka aiheuttivat ennen myötähäpeää, saavatkin naiset kikattamaan.

Työpaikan pomot ovat usein tylsiä ja tylsän näköisiä. Ei se, että he ovat "pomoja" tee heistä kiinnostavaa. Rokkarit sentään ovat hyvännäköisiä ja seksikkäitä. Mutta miten tämä nyt liittyy suomalaisten pariutumiseen? Käsittääkseni kaikki parisuhteissa olevat miehet tai seksiä harrastavat miehet eivät ole rokkareita tai pomoja, edes kaikki suositut miehet eivät ole rokkareita tai pomoja.

Tuossa juuri näkyy se statuksen halo-efekti.

"Rokkarit ovat hyvännäköisiä ja seksikkäitä".

Suuri osa olisi silmissäsi rumia, jos he olisivat postinkantajia tai talonmiehiä.

Työpaikan pomokin saattaisi näyttää komeammalta kun olisi esimerkiksi maailmanlaajuisen jättikonsernin pääjohtaja joka tulee Suomeen pitämään motivaatiopuhetta.

Ei pidä paikkaansa. Tykkään rock-henkisestä ulkonäöstä, eli jos postinkantaja tai talonmies olisi ulkonäöltään sellainen, hän olisi kyllä hyvännäköinen. Itse en tunne vetoa noihin jättikonsernin pääjohtajiin - ei tuo asema tee heistä minun silmissäni kiinnostavia saati seksuaalisesti haluttavia.

En tykkää kyllä taviksistakaan, että en nyt sitä tässä yritä sanoa. Mutta minusta usein juuri nuo konsernien pääjohtajat ovat aika taviksia. Ja usein myös oikeistolaisia, mikä on valtavan suuri turn off, ja se oikeistolainen, konservatiivinen ajattelutapa heijastuu jopa ulkoiseen olemukseen.

Taitelliset, vähän boheemit miehet ovat todennäköisimmin kiinnostavia. Näyttää hyvältä, jos miehellä on pitkät hiukset.

Tämä on totta, oikein vasemmalla olevat naiset käyttäytyvät parinvalinnassaan aikalailla eritavoin kuin muut. Tavallaan tämä on yksistään hyvä asia, koska se monipuolistaa sitä, millaisilla miehillä on parisuhdekysyntää. Jos mietitään jotakin hyvännäköistä naisjuristia tai lääkäriä, niin tuskin vilkaisee talkkaria päin vaikka olisi kuinka komea, koska elämänpiirissä on varmasti miehiä, jotka ovat sekä komeita että menestyneitä. Oikein vasemmalla olevat taas ovat usein itse aika heikossa ammatillisessa asemassa, jolloin toteamuksella "yritysjohtaja ei kelpaisi" tehdään välttämättömyydestä (siitä, ettei itse kelpaisi heille) eräänlainen hyve; se voi olla myös psyykkeen kannalta fiksu juttu.

Vastaavanlaisia muuttujia on paljon muitakin kuin poliittinen kanta. Aika moni asia saa ihmisen toimimaan parinvalinnassa "eri tavoin kuin muut" ja lopulta näitä muuttujia on niin paljon, että valtaosa toimii jotenkin "eri tavoin". Ihmisillä on paljon ihanteita ja mieltymyksiä, myös lapsuuden lähisuhteissa opittuja toimintatapoja, malleja ja kiintymyssuhteeseen liittyviä asioita. Kaikki nämä vaikuttavat siihen, millaisista ihmisistä kiinnostuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstamiehen draaman kaari:

Teininä itketään miksi ei tulla hakemaan kotoa.

Parikymppisenä itketään kun naisilla on sosiaalinen elämä eivätkä huoli lapasta ilman sosiaalisia taitoja.

Kolmekymppisenä julistetaan ettei halutakaan niitä naisia joilla on ollut normaali elämä parikymppisenä, vaikkei kyllä saataiskaan.

Nelikymppisenä tyrmistytään siitä ettei ole tarjolla lapsetonta neitsyttä enää edes teoriassa.

Viiskymppisenä ruvetaan jankkaamaan siitä että naiselle sopii 20 vuotta vanhempi kumppani.

Kuuskymppisenä kuollaan päihteisiin.

Naiset eivät tule koskaan ymmärtämään miten keskiverto miehellekin edes sen yhden naisen löytäminen on työn ja tuskan takana, monet jäävät silti tahtomattaan yksin. Kaltaisesi muita "parempi" ihminen vaan leimaa jostain tuntemattomasta syystä kaikki naisettomat miehet sellaisiksi, kuten sinä kuvasit.

Kommentoisin noita "sosiaalisia taitoja".

Aika tyypillisesti naisen sosiaaliset taidot ovat sitä että nainen viihtyy kun miehet viihdyttävät. Naisen taidot rajoittuvat siihen että hän osaa kikattaa kun mies kertoo hauskoja juttuja.

Miehinä suurin osa parikymppisistä naisista olisi täysiä lapasia. Ei todellakaan onnistuisi rohkea lähestyminen kun ei saisikaan heti positiivista huomiota tisseillä/perseellä, ei onnistuisi porukan viihdyttäminen (ei onnistu nytkään, porukan hauskuuttaja on 99% tapauksista joku miehistä), ei uskallettaisi edes lähteä sinne baariin kun saatu huomio olisi lähtökohtaisesti +-0 vähän keskivertoa nätimmällekin.

Tuosta on kirjakin, kun naistoimittaja kokeili elämää miehenä. Kiitos maskuliinisen ulkonäön ja luonteen, täydestä meni. Se tuli shokkina miten tyly miesten maailma on. Kuinka paljon tulee kylmää olkapäätä ja kuinka näkymätön tavallinen mies on. Testi päättyi masennukseen ja mielisairaalaan pakkohoitoon.

Tässä jos jotakuta aihe kiinnostaa:

https://en.wikipedia.org/wiki/Norah_Vincent

Vincent asserted that, since the experiment, she had more fully realized the benefits of being female and the disadvantages of being male, stating, "I really like being a woman. ... I like it more now because I think it's more of a privilege".

Ei yllätä miehiä. En ole koskaan ymmärtänyt mikä saa naiset kuvittelemaan, että miehenä elämä on automaattisesti paljon helpompaa. He eivät ole koskaan kokeneet sitä ja ovat täynnä luuloja siitä että kaikki heidän ongelmat vain jotenkin katoaisivat elämästä, jos olisivat miehiä. Katsokaa minkälaisia teidän veljet ovat. Heillä on lähes samat geenit, mutta miehenä. Heistä näettä suunnilleen minkälaisia teidän elämä miehenä voisi olla, jos se kiinnostaa.

Ei silti, kyllä mä pidän elämästäni miehenä enkä haluaisi olla nainen.

Tuossa on kaksi isoa ajatusvirhettä. Tai useampiakin, mutta nämä toistuvat jatkuvasti.

1. Naiset kiinnittävät huomiota vain miesten kärkikaartiin

Komeat ja miehekkäät miehet, työpaikan pomo, porukan hauskaa läppää heittävä johtohahmo. Tällä perusteella naiset ajattelevat että miehillä on helpompaa. Nainen ei edes havaitse talkkaria joka lapioi hiekkaa ulkona, työtöntä joka kävelee alistuneena ohi bussipysäkillä, tai luokan ujoa kaveria jolla ei ole tyttöystävää.

2. Naiset luulevat että miehenä saisi saman huomion, mutta eri syistä

Anekdoottina tuttu nainen jolla on paljon seuraajia youtubessa. Hän valitti että häntä seurataan koska hän on nuori nainen, miehenä hän saisi arvostusta tietämyksensä ansiosta. Ei ole näin. Miehenä hänellä ei olisi seuraajia.

Sinulla on muutama ajatusvirhe. Esimerkiksi millä perusteella työpaikan pomo olisi naisten mielestä "miesten kärkikastia"? Ja miksi näissä esimerkeissä nainen on aina joku joka tekee somea suunnilleen työkseen? Suurimman osan somen käyttö taitaa olla yhteydenpitoa kavereiden kanssa ja youtuben käyttö lähinnä sitä, että katsotaan musiikkivideoita tai muuta vastaavaa.

Ja tietysti ulkonäöllisesti miellyttävä mies on useamman mielestä kiinnostavampi kuin ulkonäöllisesti tylsä. Se, että joku lakaisee pihaa, ei tee kenestäkään kiinnostavaa, mutta kyllä se talkkari voi olla kiinnostava, jos persoona ja ulkonäkö miellyttävät. Näin se menee katsos toisinkin päin - ei mieskään kiinnostu naisesta vain siksi, että tämä käy töissä, vaan kyllä siinäkin ratkaisee ulkonäkö ja usein myös persoona (joskin miehet ovat useammin niitä, joille pelkkä ulkonäkökin riittää naisessa).

Suurin osa naisista (tai miehistäkään) ei muuten mieti, kummalla sukupuolella on helpompaa. Tällaista kun ei oikeasti ole. Todella moni muu asia vaikuttaa siihen, kenen elämä on helppoa ja kenen vaikeaa. Normaalisti ihmiset eivät pohdiskele tällaisia eivätkä toisaalta pidä naisia ja miehiä yhtenäisenä massana, joista voi tehdä laajoja yleistyksiä juuri tyyliin "naisilla/miehillä on helpompaa". Aika lapsellisia tuollaiset pohdinnat.

Työpaikan pomo on siellä työpaikalla korkeimmassa asemassa.

"Se, että joku lakaisee pihaa, ei tee kenestäkään kiinnostavaa, mutta kyllä se talkkari voi olla kiinnostava, jos persoona ja ulkonäkö miellyttävät."

Mutta jos joku esimerkiksi johtaa kuuluisaa rockbändiä lavalla, niin se todellakin tekee hänestä kiinnostavann selittelevät naiset mitä tahansa. Olen omin silmin nähnyt statuksen vaikutuksen kun muutama kaveri on menestynyt. Samat idioottimaiset läpät jotka aiheuttivat ennen myötähäpeää, saavatkin naiset kikattamaan.

Työpaikan pomot ovat usein tylsiä ja tylsän näköisiä. Ei se, että he ovat "pomoja" tee heistä kiinnostavaa. Rokkarit sentään ovat hyvännäköisiä ja seksikkäitä. Mutta miten tämä nyt liittyy suomalaisten pariutumiseen? Käsittääkseni kaikki parisuhteissa olevat miehet tai seksiä harrastavat miehet eivät ole rokkareita tai pomoja, edes kaikki suositut miehet eivät ole rokkareita tai pomoja.

Tuossa juuri näkyy se statuksen halo-efekti.

"Rokkarit ovat hyvännäköisiä ja seksikkäitä".

Suuri osa olisi silmissäsi rumia, jos he olisivat postinkantajia tai talonmiehiä.

Työpaikan pomokin saattaisi näyttää komeammalta kun olisi esimerkiksi maailmanlaajuisen jättikonsernin pääjohtaja joka tulee Suomeen pitämään motivaatiopuhetta.

Ei pidä paikkaansa. Tykkään rock-henkisestä ulkonäöstä, eli jos postinkantaja tai talonmies olisi ulkonäöltään sellainen, hän olisi kyllä hyvännäköinen. Itse en tunne vetoa noihin jättikonsernin pääjohtajiin - ei tuo asema tee heistä minun silmissäni kiinnostavia saati seksuaalisesti haluttavia.

En tykkää kyllä taviksistakaan, että en nyt sitä tässä yritä sanoa. Mutta minusta usein juuri nuo konsernien pääjohtajat ovat aika taviksia. Ja usein myös oikeistolaisia, mikä on valtavan suuri turn off, ja se oikeistolainen, konservatiivinen ajattelutapa heijastuu jopa ulkoiseen olemukseen.

Taitelliset, vähän boheemit miehet ovat todennäköisimmin kiinnostavia. Näyttää hyvältä, jos miehellä on pitkät hiukset.

Tämä on totta, oikein vasemmalla olevat naiset käyttäytyvät parinvalinnassaan aikalailla eritavoin kuin muut. Tavallaan tämä on yksistään hyvä asia, koska se monipuolistaa sitä, millaisilla miehillä on parisuhdekysyntää. Jos mietitään jotakin hyvännäköistä naisjuristia tai lääkäriä, niin tuskin vilkaisee talkkaria päin vaikka olisi kuinka komea, koska elämänpiirissä on varmasti miehiä, jotka ovat sekä komeita että menestyneitä. Oikein vasemmalla olevat taas ovat usein itse aika heikossa ammatillisessa asemassa, jolloin toteamuksella "yritysjohtaja ei kelpaisi" tehdään välttämättömyydestä (siitä, ettei itse kelpaisi heille) eräänlainen hyve; se voi olla myös psyykkeen kannalta fiksu juttu.

Jos näin on, niin silloinhan mitään ongelmaa ei ole, koska kaikenlaisille miehille on kysyntää ja lopulta kaikki ovat tyytyväisiä. Kyllähän monen miehenkin mielestä ne naisjuristit ja naislääkärit ovat ulkonäöllisesti liian tylsiä tai asiallisia, että sikäli varmasti tulee ihan hyviä matcheja, vaikka kumpikin osapuoli jättäisi nämä ammattiryhmät hakunsa ulkopuolelle.

Joten mikä on ongelma?

Ongelma on se, että kysyntä on hyvin epäsuhta ja vaikka useimmat päätyvät pitkiin parisuhteisiin, on tämä vauvapalstakin täynnä aloituksia, jossa naiset valittavat siitä, että eivät ole tyytyväisiä mieheensä ja miehet siitä, ettei ole tarpeeksi seksiä. Jotka molemmat juontuvat osin siitä, että naisten odotukset miehiä kohtaan ovat niin paljon korkeammalla kuin mitä useimmat pystyvät, osaavat tai jaksavat täyttää. Vasta kuulin pariskunnasta, jossa nainen harmitteli sitä, kun mies ei ole pidempi. Mitä mies tuolle voi tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstamiehen draaman kaari:

Teininä itketään miksi ei tulla hakemaan kotoa.

Parikymppisenä itketään kun naisilla on sosiaalinen elämä eivätkä huoli lapasta ilman sosiaalisia taitoja.

Kolmekymppisenä julistetaan ettei halutakaan niitä naisia joilla on ollut normaali elämä parikymppisenä, vaikkei kyllä saataiskaan.

Nelikymppisenä tyrmistytään siitä ettei ole tarjolla lapsetonta neitsyttä enää edes teoriassa.

Viiskymppisenä ruvetaan jankkaamaan siitä että naiselle sopii 20 vuotta vanhempi kumppani.

Kuuskymppisenä kuollaan päihteisiin.

Naiset eivät tule koskaan ymmärtämään miten keskiverto miehellekin edes sen yhden naisen löytäminen on työn ja tuskan takana, monet jäävät silti tahtomattaan yksin. Kaltaisesi muita "parempi" ihminen vaan leimaa jostain tuntemattomasta syystä kaikki naisettomat miehet sellaisiksi, kuten sinä kuvasit.

Se on juuri näin. Monilla naisilla ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka paljon vaikeampaa on miehenä löytää naisia kuin päinvastoin. Jos nyt aletaan retostelemaan mauttomasti anonymiteetin turvin niin esimerkiksi itse olen naimisissa, pitkä, melko hoikka, hyvinpukeutuva, katseenkestävä, korkean statuksen ammatissa ja kutakuinkin niin korkea koulutus kuin voi, en karta "puhumista ja pussaamista", hoidan osani kotitöistä, panostan naisen nautintoon seksissä, olen lapsiystävällinen jne., mutta karismani ei ole top 10 % persentiiliä vaan ehkä top 30 % persentiiliä. Eli minua karismaattisempia on ehkä kolme kymmenestä. Tämä yksistään on tehnyt sen, että minulla on ollut heikko menestys naismarkkinoilla. Jos mietin ikävuosia 16-30, voin laskea yhden käden sormilla ne kerrat, jolloin joku nainen on tehnyt aloitteen tullakseen juttelemaan kanssani ja vastaavasti olen itse tehnyt epäonnistuneita aloitteita niin monesti, että olisi mahdotonta laskea. Onneksi löysin lopulta mieleisen puolison, joka välittää myös minusta. Hänen kanssa jutellessaan on piirtynyt kyllä kuva, että hänellä oli kyllä seuraa vaikka joka viikonpäivälle ja hän on ollut jopa vähän yllättänyt, että oma nuoruuteni on ollut niin erilainen.

Jos minun karismallani oleva mies olisi vaikkapa pienituloinen, matalasti koulutettu tai ylipainoinen niin olisi täysin "herran hallussa" löytääkö puolisokseen ketään. Omassa tuttavapiirissä on ties kuinka monta tosi asiallista miestä, joista naiset päivittelevät, että on se kumma kun ovat sinkkuja, mutta sitten käytännössä kukaan näin sanovista ei itse olisi sinkkuna ollessaan vilkaissutkaan heihin päin.

Mikä sinun ongelmasi muka oli? Naiset tekivät sinulle aloitteita ja löysit mieleisen kumppanin. Mitä muuta sinun olisi pitänyt saada? Ja miten paljon aloitteita luulet hyvännäköisten ihmisten saavan? Luuletko, että heille tulee päivittäin aloitteita kiinnostavilta ihmisiltä, vai?

En sanonut, että minulla on mitään ongelmaa vaan, että jos minullakin on ollut hyväosaisena aivan surkeasti kysyntää niin vähänkin heikommin geeni- ja perhetausta-lotoissa pärjänneillä kysyntä on aivan olematonta. Ja saattaahan tuo asetelma uida parisuhteisiin. Mitä olen jutellut ihmisten kanssa, niin useimmat miehet tuntuvat pitävän puolisoaan oikein haluttavana, mutta harvempi kokee, että puoliso pitää heitä oikein haluttavana ja komeana.

Perustuuko nökemyksesi siis siihen, että pariutumisessa ainoat asiat, joilla on merkitystä, ovat varallisuus ja geenien myötä tulleet piirteet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstamiehen draaman kaari:

Teininä itketään miksi ei tulla hakemaan kotoa.

Parikymppisenä itketään kun naisilla on sosiaalinen elämä eivätkä huoli lapasta ilman sosiaalisia taitoja.

Kolmekymppisenä julistetaan ettei halutakaan niitä naisia joilla on ollut normaali elämä parikymppisenä, vaikkei kyllä saataiskaan.

Nelikymppisenä tyrmistytään siitä ettei ole tarjolla lapsetonta neitsyttä enää edes teoriassa.

Viiskymppisenä ruvetaan jankkaamaan siitä että naiselle sopii 20 vuotta vanhempi kumppani.

Kuuskymppisenä kuollaan päihteisiin.

Naiset eivät tule koskaan ymmärtämään miten keskiverto miehellekin edes sen yhden naisen löytäminen on työn ja tuskan takana, monet jäävät silti tahtomattaan yksin. Kaltaisesi muita "parempi" ihminen vaan leimaa jostain tuntemattomasta syystä kaikki naisettomat miehet sellaisiksi, kuten sinä kuvasit.

Kommentoisin noita "sosiaalisia taitoja".

Aika tyypillisesti naisen sosiaaliset taidot ovat sitä että nainen viihtyy kun miehet viihdyttävät. Naisen taidot rajoittuvat siihen että hän osaa kikattaa kun mies kertoo hauskoja juttuja.

Miehinä suurin osa parikymppisistä naisista olisi täysiä lapasia. Ei todellakaan onnistuisi rohkea lähestyminen kun ei saisikaan heti positiivista huomiota tisseillä/perseellä, ei onnistuisi porukan viihdyttäminen (ei onnistu nytkään, porukan hauskuuttaja on 99% tapauksista joku miehistä), ei uskallettaisi edes lähteä sinne baariin kun saatu huomio olisi lähtökohtaisesti +-0 vähän keskivertoa nätimmällekin.

Tuosta on kirjakin, kun naistoimittaja kokeili elämää miehenä. Kiitos maskuliinisen ulkonäön ja luonteen, täydestä meni. Se tuli shokkina miten tyly miesten maailma on. Kuinka paljon tulee kylmää olkapäätä ja kuinka näkymätön tavallinen mies on. Testi päättyi masennukseen ja mielisairaalaan pakkohoitoon.

Tässä jos jotakuta aihe kiinnostaa:

https://en.wikipedia.org/wiki/Norah_Vincent

Vincent asserted that, since the experiment, she had more fully realized the benefits of being female and the disadvantages of being male, stating, "I really like being a woman. ... I like it more now because I think it's more of a privilege".

Ei yllätä miehiä. En ole koskaan ymmärtänyt mikä saa naiset kuvittelemaan, että miehenä elämä on automaattisesti paljon helpompaa. He eivät ole koskaan kokeneet sitä ja ovat täynnä luuloja siitä että kaikki heidän ongelmat vain jotenkin katoaisivat elämästä, jos olisivat miehiä. Katsokaa minkälaisia teidän veljet ovat. Heillä on lähes samat geenit, mutta miehenä. Heistä näettä suunnilleen minkälaisia teidän elämä miehenä voisi olla, jos se kiinnostaa.

Ei silti, kyllä mä pidän elämästäni miehenä enkä haluaisi olla nainen.

Tuossa on kaksi isoa ajatusvirhettä. Tai useampiakin, mutta nämä toistuvat jatkuvasti.

1. Naiset kiinnittävät huomiota vain miesten kärkikaartiin

Komeat ja miehekkäät miehet, työpaikan pomo, porukan hauskaa läppää heittävä johtohahmo. Tällä perusteella naiset ajattelevat että miehillä on helpompaa. Nainen ei edes havaitse talkkaria joka lapioi hiekkaa ulkona, työtöntä joka kävelee alistuneena ohi bussipysäkillä, tai luokan ujoa kaveria jolla ei ole tyttöystävää.

2. Naiset luulevat että miehenä saisi saman huomion, mutta eri syistä

Anekdoottina tuttu nainen jolla on paljon seuraajia youtubessa. Hän valitti että häntä seurataan koska hän on nuori nainen, miehenä hän saisi arvostusta tietämyksensä ansiosta. Ei ole näin. Miehenä hänellä ei olisi seuraajia.

Sinulla on muutama ajatusvirhe. Esimerkiksi millä perusteella työpaikan pomo olisi naisten mielestä "miesten kärkikastia"? Ja miksi näissä esimerkeissä nainen on aina joku joka tekee somea suunnilleen työkseen? Suurimman osan somen käyttö taitaa olla yhteydenpitoa kavereiden kanssa ja youtuben käyttö lähinnä sitä, että katsotaan musiikkivideoita tai muuta vastaavaa.

Ja tietysti ulkonäöllisesti miellyttävä mies on useamman mielestä kiinnostavampi kuin ulkonäöllisesti tylsä. Se, että joku lakaisee pihaa, ei tee kenestäkään kiinnostavaa, mutta kyllä se talkkari voi olla kiinnostava, jos persoona ja ulkonäkö miellyttävät. Näin se menee katsos toisinkin päin - ei mieskään kiinnostu naisesta vain siksi, että tämä käy töissä, vaan kyllä siinäkin ratkaisee ulkonäkö ja usein myös persoona (joskin miehet ovat useammin niitä, joille pelkkä ulkonäkökin riittää naisessa).

Suurin osa naisista (tai miehistäkään) ei muuten mieti, kummalla sukupuolella on helpompaa. Tällaista kun ei oikeasti ole. Todella moni muu asia vaikuttaa siihen, kenen elämä on helppoa ja kenen vaikeaa. Normaalisti ihmiset eivät pohdiskele tällaisia eivätkä toisaalta pidä naisia ja miehiä yhtenäisenä massana, joista voi tehdä laajoja yleistyksiä juuri tyyliin "naisilla/miehillä on helpompaa". Aika lapsellisia tuollaiset pohdinnat.

Työpaikan pomo on siellä työpaikalla korkeimmassa asemassa.

"Se, että joku lakaisee pihaa, ei tee kenestäkään kiinnostavaa, mutta kyllä se talkkari voi olla kiinnostava, jos persoona ja ulkonäkö miellyttävät."

Mutta jos joku esimerkiksi johtaa kuuluisaa rockbändiä lavalla, niin se todellakin tekee hänestä kiinnostavann selittelevät naiset mitä tahansa. Olen omin silmin nähnyt statuksen vaikutuksen kun muutama kaveri on menestynyt. Samat idioottimaiset läpät jotka aiheuttivat ennen myötähäpeää, saavatkin naiset kikattamaan.

Työpaikan pomot ovat usein tylsiä ja tylsän näköisiä. Ei se, että he ovat "pomoja" tee heistä kiinnostavaa. Rokkarit sentään ovat hyvännäköisiä ja seksikkäitä. Mutta miten tämä nyt liittyy suomalaisten pariutumiseen? Käsittääkseni kaikki parisuhteissa olevat miehet tai seksiä harrastavat miehet eivät ole rokkareita tai pomoja, edes kaikki suositut miehet eivät ole rokkareita tai pomoja.

Tuossa juuri näkyy se statuksen halo-efekti.

"Rokkarit ovat hyvännäköisiä ja seksikkäitä".

Suuri osa olisi silmissäsi rumia, jos he olisivat postinkantajia tai talonmiehiä.

Työpaikan pomokin saattaisi näyttää komeammalta kun olisi esimerkiksi maailmanlaajuisen jättikonsernin pääjohtaja joka tulee Suomeen pitämään motivaatiopuhetta.

Ei pidä paikkaansa. Tykkään rock-henkisestä ulkonäöstä, eli jos postinkantaja tai talonmies olisi ulkonäöltään sellainen, hän olisi kyllä hyvännäköinen. Itse en tunne vetoa noihin jättikonsernin pääjohtajiin - ei tuo asema tee heistä minun silmissäni kiinnostavia saati seksuaalisesti haluttavia.

En tykkää kyllä taviksistakaan, että en nyt sitä tässä yritä sanoa. Mutta minusta usein juuri nuo konsernien pääjohtajat ovat aika taviksia. Ja usein myös oikeistolaisia, mikä on valtavan suuri turn off, ja se oikeistolainen, konservatiivinen ajattelutapa heijastuu jopa ulkoiseen olemukseen.

Taitelliset, vähän boheemit miehet ovat todennäköisimmin kiinnostavia. Näyttää hyvältä, jos miehellä on pitkät hiukset.

Tämä on totta, oikein vasemmalla olevat naiset käyttäytyvät parinvalinnassaan aikalailla eritavoin kuin muut. Tavallaan tämä on yksistään hyvä asia, koska se monipuolistaa sitä, millaisilla miehillä on parisuhdekysyntää. Jos mietitään jotakin hyvännäköistä naisjuristia tai lääkäriä, niin tuskin vilkaisee talkkaria päin vaikka olisi kuinka komea, koska elämänpiirissä on varmasti miehiä, jotka ovat sekä komeita että menestyneitä. Oikein vasemmalla olevat taas ovat usein itse aika heikossa ammatillisessa asemassa, jolloin toteamuksella "yritysjohtaja ei kelpaisi" tehdään välttämättömyydestä (siitä, ettei itse kelpaisi heille) eräänlainen hyve; se voi olla myös psyykkeen kannalta fiksu juttu.

Jos näin on, niin silloinhan mitään ongelmaa ei ole, koska kaikenlaisille miehille on kysyntää ja lopulta kaikki ovat tyytyväisiä. Kyllähän monen miehenkin mielestä ne naisjuristit ja naislääkärit ovat ulkonäöllisesti liian tylsiä tai asiallisia, että sikäli varmasti tulee ihan hyviä matcheja, vaikka kumpikin osapuoli jättäisi nämä ammattiryhmät hakunsa ulkopuolelle.

Joten mikä on ongelma?

Ongelma on se, että kysyntä on hyvin epäsuhta ja vaikka useimmat päätyvät pitkiin parisuhteisiin, on tämä vauvapalstakin täynnä aloituksia, jossa naiset valittavat siitä, että eivät ole tyytyväisiä mieheensä ja miehet siitä, ettei ole tarpeeksi seksiä. Jotka molemmat juontuvat osin siitä, että naisten odotukset miehiä kohtaan ovat niin paljon korkeammalla kuin mitä useimmat pystyvät, osaavat tai jaksavat täyttää. Vasta kuulin pariskunnasta, jossa nainen harmitteli sitä, kun mies ei ole pidempi. Mitä mies tuolle voi tehdä?

Ja täydennyksenä tähän, että kyseessä on suurilta osin tiedostamaton käytös ja tiedostamattomat preferenssit, kaiketi biologiasta kumpuavia. En siis tarkoita syyttää naisia vaan pikemminkin sitä, että luonto on asiat näin järjestänyt. Minkäs sille voi, jos joku ei sytytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstamiehen draaman kaari:

Teininä itketään miksi ei tulla hakemaan kotoa.

Parikymppisenä itketään kun naisilla on sosiaalinen elämä eivätkä huoli lapasta ilman sosiaalisia taitoja.

Kolmekymppisenä julistetaan ettei halutakaan niitä naisia joilla on ollut normaali elämä parikymppisenä, vaikkei kyllä saataiskaan.

Nelikymppisenä tyrmistytään siitä ettei ole tarjolla lapsetonta neitsyttä enää edes teoriassa.

Viiskymppisenä ruvetaan jankkaamaan siitä että naiselle sopii 20 vuotta vanhempi kumppani.

Kuuskymppisenä kuollaan päihteisiin.

Naiset eivät tule koskaan ymmärtämään miten keskiverto miehellekin edes sen yhden naisen löytäminen on työn ja tuskan takana, monet jäävät silti tahtomattaan yksin. Kaltaisesi muita "parempi" ihminen vaan leimaa jostain tuntemattomasta syystä kaikki naisettomat miehet sellaisiksi, kuten sinä kuvasit.

Kommentoisin noita "sosiaalisia taitoja".

Aika tyypillisesti naisen sosiaaliset taidot ovat sitä että nainen viihtyy kun miehet viihdyttävät. Naisen taidot rajoittuvat siihen että hän osaa kikattaa kun mies kertoo hauskoja juttuja.

Miehinä suurin osa parikymppisistä naisista olisi täysiä lapasia. Ei todellakaan onnistuisi rohkea lähestyminen kun ei saisikaan heti positiivista huomiota tisseillä/perseellä, ei onnistuisi porukan viihdyttäminen (ei onnistu nytkään, porukan hauskuuttaja on 99% tapauksista joku miehistä), ei uskallettaisi edes lähteä sinne baariin kun saatu huomio olisi lähtökohtaisesti +-0 vähän keskivertoa nätimmällekin.

Tuosta on kirjakin, kun naistoimittaja kokeili elämää miehenä. Kiitos maskuliinisen ulkonäön ja luonteen, täydestä meni. Se tuli shokkina miten tyly miesten maailma on. Kuinka paljon tulee kylmää olkapäätä ja kuinka näkymätön tavallinen mies on. Testi päättyi masennukseen ja mielisairaalaan pakkohoitoon.

Tässä jos jotakuta aihe kiinnostaa:

https://en.wikipedia.org/wiki/Norah_Vincent

Vincent asserted that, since the experiment, she had more fully realized the benefits of being female and the disadvantages of being male, stating, "I really like being a woman. ... I like it more now because I think it's more of a privilege".

Ei yllätä miehiä. En ole koskaan ymmärtänyt mikä saa naiset kuvittelemaan, että miehenä elämä on automaattisesti paljon helpompaa. He eivät ole koskaan kokeneet sitä ja ovat täynnä luuloja siitä että kaikki heidän ongelmat vain jotenkin katoaisivat elämästä, jos olisivat miehiä. Katsokaa minkälaisia teidän veljet ovat. Heillä on lähes samat geenit, mutta miehenä. Heistä näettä suunnilleen minkälaisia teidän elämä miehenä voisi olla, jos se kiinnostaa.

Ei silti, kyllä mä pidän elämästäni miehenä enkä haluaisi olla nainen.

Tuossa on kaksi isoa ajatusvirhettä. Tai useampiakin, mutta nämä toistuvat jatkuvasti.

1. Naiset kiinnittävät huomiota vain miesten kärkikaartiin

Komeat ja miehekkäät miehet, työpaikan pomo, porukan hauskaa läppää heittävä johtohahmo. Tällä perusteella naiset ajattelevat että miehillä on helpompaa. Nainen ei edes havaitse talkkaria joka lapioi hiekkaa ulkona, työtöntä joka kävelee alistuneena ohi bussipysäkillä, tai luokan ujoa kaveria jolla ei ole tyttöystävää.

2. Naiset luulevat että miehenä saisi saman huomion, mutta eri syistä

Anekdoottina tuttu nainen jolla on paljon seuraajia youtubessa. Hän valitti että häntä seurataan koska hän on nuori nainen, miehenä hän saisi arvostusta tietämyksensä ansiosta. Ei ole näin. Miehenä hänellä ei olisi seuraajia.

Sinulla on muutama ajatusvirhe. Esimerkiksi millä perusteella työpaikan pomo olisi naisten mielestä "miesten kärkikastia"? Ja miksi näissä esimerkeissä nainen on aina joku joka tekee somea suunnilleen työkseen? Suurimman osan somen käyttö taitaa olla yhteydenpitoa kavereiden kanssa ja youtuben käyttö lähinnä sitä, että katsotaan musiikkivideoita tai muuta vastaavaa.

Ja tietysti ulkonäöllisesti miellyttävä mies on useamman mielestä kiinnostavampi kuin ulkonäöllisesti tylsä. Se, että joku lakaisee pihaa, ei tee kenestäkään kiinnostavaa, mutta kyllä se talkkari voi olla kiinnostava, jos persoona ja ulkonäkö miellyttävät. Näin se menee katsos toisinkin päin - ei mieskään kiinnostu naisesta vain siksi, että tämä käy töissä, vaan kyllä siinäkin ratkaisee ulkonäkö ja usein myös persoona (joskin miehet ovat useammin niitä, joille pelkkä ulkonäkökin riittää naisessa).

Suurin osa naisista (tai miehistäkään) ei muuten mieti, kummalla sukupuolella on helpompaa. Tällaista kun ei oikeasti ole. Todella moni muu asia vaikuttaa siihen, kenen elämä on helppoa ja kenen vaikeaa. Normaalisti ihmiset eivät pohdiskele tällaisia eivätkä toisaalta pidä naisia ja miehiä yhtenäisenä massana, joista voi tehdä laajoja yleistyksiä juuri tyyliin "naisilla/miehillä on helpompaa". Aika lapsellisia tuollaiset pohdinnat.

Työpaikan pomo on siellä työpaikalla korkeimmassa asemassa.

"Se, että joku lakaisee pihaa, ei tee kenestäkään kiinnostavaa, mutta kyllä se talkkari voi olla kiinnostava, jos persoona ja ulkonäkö miellyttävät."

Mutta jos joku esimerkiksi johtaa kuuluisaa rockbändiä lavalla, niin se todellakin tekee hänestä kiinnostavann selittelevät naiset mitä tahansa. Olen omin silmin nähnyt statuksen vaikutuksen kun muutama kaveri on menestynyt. Samat idioottimaiset läpät jotka aiheuttivat ennen myötähäpeää, saavatkin naiset kikattamaan.

Työpaikan pomot ovat usein tylsiä ja tylsän näköisiä. Ei se, että he ovat "pomoja" tee heistä kiinnostavaa. Rokkarit sentään ovat hyvännäköisiä ja seksikkäitä. Mutta miten tämä nyt liittyy suomalaisten pariutumiseen? Käsittääkseni kaikki parisuhteissa olevat miehet tai seksiä harrastavat miehet eivät ole rokkareita tai pomoja, edes kaikki suositut miehet eivät ole rokkareita tai pomoja.

Tuossa juuri näkyy se statuksen halo-efekti.

"Rokkarit ovat hyvännäköisiä ja seksikkäitä".

Suuri osa olisi silmissäsi rumia, jos he olisivat postinkantajia tai talonmiehiä.

Työpaikan pomokin saattaisi näyttää komeammalta kun olisi esimerkiksi maailmanlaajuisen jättikonsernin pääjohtaja joka tulee Suomeen pitämään motivaatiopuhetta.

Ei pidä paikkaansa. Tykkään rock-henkisestä ulkonäöstä, eli jos postinkantaja tai talonmies olisi ulkonäöltään sellainen, hän olisi kyllä hyvännäköinen. Itse en tunne vetoa noihin jättikonsernin pääjohtajiin - ei tuo asema tee heistä minun silmissäni kiinnostavia saati seksuaalisesti haluttavia.

En tykkää kyllä taviksistakaan, että en nyt sitä tässä yritä sanoa. Mutta minusta usein juuri nuo konsernien pääjohtajat ovat aika taviksia. Ja usein myös oikeistolaisia, mikä on valtavan suuri turn off, ja se oikeistolainen, konservatiivinen ajattelutapa heijastuu jopa ulkoiseen olemukseen.

Taitelliset, vähän boheemit miehet ovat todennäköisimmin kiinnostavia. Näyttää hyvältä, jos miehellä on pitkät hiukset.

Tämä on totta, oikein vasemmalla olevat naiset käyttäytyvät parinvalinnassaan aikalailla eritavoin kuin muut. Tavallaan tämä on yksistään hyvä asia, koska se monipuolistaa sitä, millaisilla miehillä on parisuhdekysyntää. Jos mietitään jotakin hyvännäköistä naisjuristia tai lääkäriä, niin tuskin vilkaisee talkkaria päin vaikka olisi kuinka komea, koska elämänpiirissä on varmasti miehiä, jotka ovat sekä komeita että menestyneitä. Oikein vasemmalla olevat taas ovat usein itse aika heikossa ammatillisessa asemassa, jolloin toteamuksella "yritysjohtaja ei kelpaisi" tehdään välttämättömyydestä (siitä, ettei itse kelpaisi heille) eräänlainen hyve; se voi olla myös psyykkeen kannalta fiksu juttu.

Jos näin on, niin silloinhan mitään ongelmaa ei ole, koska kaikenlaisille miehille on kysyntää ja lopulta kaikki ovat tyytyväisiä. Kyllähän monen miehenkin mielestä ne naisjuristit ja naislääkärit ovat ulkonäöllisesti liian tylsiä tai asiallisia, että sikäli varmasti tulee ihan hyviä matcheja, vaikka kumpikin osapuoli jättäisi nämä ammattiryhmät hakunsa ulkopuolelle.

Joten mikä on ongelma?

Ongelma on se, että kysyntä on hyvin epäsuhta ja vaikka useimmat päätyvät pitkiin parisuhteisiin, on tämä vauvapalstakin täynnä aloituksia, jossa naiset valittavat siitä, että eivät ole tyytyväisiä mieheensä ja miehet siitä, ettei ole tarpeeksi seksiä. Jotka molemmat juontuvat osin siitä, että naisten odotukset miehiä kohtaan ovat niin paljon korkeammalla kuin mitä useimmat pystyvät, osaavat tai jaksavat täyttää. Vasta kuulin pariskunnasta, jossa nainen harmitteli sitä, kun mies ei ole pidempi. Mitä mies tuolle voi tehdä?

En osaa sanoa, koska minulla on ollut vain hyviä suhteita, eikä niitäkään kovin monta ole elämässä kertynyt, kun yksi kesti melkein 20 vuotta, ja nytkään en ole sinkku. Omat suhteeni ovat toimineet sen vuoksi, että on oltu henkisesti samalla aaltopituudella ja seksuaalisesti samanhenkisiä, ja lisäksi on ollut molemminpuolista vetovoimaa. En osaa nyt kokemuksen perusteella sano mitään näihin yritysjohtaja vs. tavismies - tyyppisiin vertailuihin, koska yksikään kumppaneista ei ole ollut yritysjohtaja eikä tavis. Seksuaalinen yhteensopivuus on tärkeää, mutta siihen vaikuttaa aika moni muu(kin) asia kuin ulkonäkö. Pelkästään miellyttävä ulkonäkö ei tarkoita sitä, että seksihalut osuvat yksiin tai että tykätään samanlaisesta seksistä, ja pelkkä ulkonäkö harvoin riittää herättämään seksuaalisen kipinän.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että mun 43-vuotias miesystävä otti vain ensimmäisen, joka tuli vastaan ja vaikutti myöntyväiseltä. Eipähän tarvinnut viihtyä yksin edellisen eron jälkeen. Kannattaa muidenkin kokeilla!

Ei kannata kokeilla tyytymistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstamiehen draaman kaari:

Teininä itketään miksi ei tulla hakemaan kotoa.

Parikymppisenä itketään kun naisilla on sosiaalinen elämä eivätkä huoli lapasta ilman sosiaalisia taitoja.

Kolmekymppisenä julistetaan ettei halutakaan niitä naisia joilla on ollut normaali elämä parikymppisenä, vaikkei kyllä saataiskaan.

Nelikymppisenä tyrmistytään siitä ettei ole tarjolla lapsetonta neitsyttä enää edes teoriassa.

Viiskymppisenä ruvetaan jankkaamaan siitä että naiselle sopii 20 vuotta vanhempi kumppani.

Kuuskymppisenä kuollaan päihteisiin.

Naiset eivät tule koskaan ymmärtämään miten keskiverto miehellekin edes sen yhden naisen löytäminen on työn ja tuskan takana, monet jäävät silti tahtomattaan yksin. Kaltaisesi muita "parempi" ihminen vaan leimaa jostain tuntemattomasta syystä kaikki naisettomat miehet sellaisiksi, kuten sinä kuvasit.

Kommentoisin noita "sosiaalisia taitoja".

Aika tyypillisesti naisen sosiaaliset taidot ovat sitä että nainen viihtyy kun miehet viihdyttävät. Naisen taidot rajoittuvat siihen että hän osaa kikattaa kun mies kertoo hauskoja juttuja.

Miehinä suurin osa parikymppisistä naisista olisi täysiä lapasia. Ei todellakaan onnistuisi rohkea lähestyminen kun ei saisikaan heti positiivista huomiota tisseillä/perseellä, ei onnistuisi porukan viihdyttäminen (ei onnistu nytkään, porukan hauskuuttaja on 99% tapauksista joku miehistä), ei uskallettaisi edes lähteä sinne baariin kun saatu huomio olisi lähtökohtaisesti +-0 vähän keskivertoa nätimmällekin.

Tuosta on kirjakin, kun naistoimittaja kokeili elämää miehenä. Kiitos maskuliinisen ulkonäön ja luonteen, täydestä meni. Se tuli shokkina miten tyly miesten maailma on. Kuinka paljon tulee kylmää olkapäätä ja kuinka näkymätön tavallinen mies on. Testi päättyi masennukseen ja mielisairaalaan pakkohoitoon.

Tässä jos jotakuta aihe kiinnostaa:

https://en.wikipedia.org/wiki/Norah_Vincent

Vincent asserted that, since the experiment, she had more fully realized the benefits of being female and the disadvantages of being male, stating, "I really like being a woman. ... I like it more now because I think it's more of a privilege".

Ei yllätä miehiä. En ole koskaan ymmärtänyt mikä saa naiset kuvittelemaan, että miehenä elämä on automaattisesti paljon helpompaa. He eivät ole koskaan kokeneet sitä ja ovat täynnä luuloja siitä että kaikki heidän ongelmat vain jotenkin katoaisivat elämästä, jos olisivat miehiä. Katsokaa minkälaisia teidän veljet ovat. Heillä on lähes samat geenit, mutta miehenä. Heistä näettä suunnilleen minkälaisia teidän elämä miehenä voisi olla, jos se kiinnostaa.

Ei silti, kyllä mä pidän elämästäni miehenä enkä haluaisi olla nainen.

Tuossa on kaksi isoa ajatusvirhettä. Tai useampiakin, mutta nämä toistuvat jatkuvasti.

1. Naiset kiinnittävät huomiota vain miesten kärkikaartiin

Komeat ja miehekkäät miehet, työpaikan pomo, porukan hauskaa läppää heittävä johtohahmo. Tällä perusteella naiset ajattelevat että miehillä on helpompaa. Nainen ei edes havaitse talkkaria joka lapioi hiekkaa ulkona, työtöntä joka kävelee alistuneena ohi bussipysäkillä, tai luokan ujoa kaveria jolla ei ole tyttöystävää.

2. Naiset luulevat että miehenä saisi saman huomion, mutta eri syistä

Anekdoottina tuttu nainen jolla on paljon seuraajia youtubessa. Hän valitti että häntä seurataan koska hän on nuori nainen, miehenä hän saisi arvostusta tietämyksensä ansiosta. Ei ole näin. Miehenä hänellä ei olisi seuraajia.

Sinulla on muutama ajatusvirhe. Esimerkiksi millä perusteella työpaikan pomo olisi naisten mielestä "miesten kärkikastia"? Ja miksi näissä esimerkeissä nainen on aina joku joka tekee somea suunnilleen työkseen? Suurimman osan somen käyttö taitaa olla yhteydenpitoa kavereiden kanssa ja youtuben käyttö lähinnä sitä, että katsotaan musiikkivideoita tai muuta vastaavaa.

Ja tietysti ulkonäöllisesti miellyttävä mies on useamman mielestä kiinnostavampi kuin ulkonäöllisesti tylsä. Se, että joku lakaisee pihaa, ei tee kenestäkään kiinnostavaa, mutta kyllä se talkkari voi olla kiinnostava, jos persoona ja ulkonäkö miellyttävät. Näin se menee katsos toisinkin päin - ei mieskään kiinnostu naisesta vain siksi, että tämä käy töissä, vaan kyllä siinäkin ratkaisee ulkonäkö ja usein myös persoona (joskin miehet ovat useammin niitä, joille pelkkä ulkonäkökin riittää naisessa).

Suurin osa naisista (tai miehistäkään) ei muuten mieti, kummalla sukupuolella on helpompaa. Tällaista kun ei oikeasti ole. Todella moni muu asia vaikuttaa siihen, kenen elämä on helppoa ja kenen vaikeaa. Normaalisti ihmiset eivät pohdiskele tällaisia eivätkä toisaalta pidä naisia ja miehiä yhtenäisenä massana, joista voi tehdä laajoja yleistyksiä juuri tyyliin "naisilla/miehillä on helpompaa". Aika lapsellisia tuollaiset pohdinnat.

Työpaikan pomo on siellä työpaikalla korkeimmassa asemassa.

"Se, että joku lakaisee pihaa, ei tee kenestäkään kiinnostavaa, mutta kyllä se talkkari voi olla kiinnostava, jos persoona ja ulkonäkö miellyttävät."

Mutta jos joku esimerkiksi johtaa kuuluisaa rockbändiä lavalla, niin se todellakin tekee hänestä kiinnostavann selittelevät naiset mitä tahansa. Olen omin silmin nähnyt statuksen vaikutuksen kun muutama kaveri on menestynyt. Samat idioottimaiset läpät jotka aiheuttivat ennen myötähäpeää, saavatkin naiset kikattamaan.

Työpaikan pomot ovat usein tylsiä ja tylsän näköisiä. Ei se, että he ovat "pomoja" tee heistä kiinnostavaa. Rokkarit sentään ovat hyvännäköisiä ja seksikkäitä. Mutta miten tämä nyt liittyy suomalaisten pariutumiseen? Käsittääkseni kaikki parisuhteissa olevat miehet tai seksiä harrastavat miehet eivät ole rokkareita tai pomoja, edes kaikki suositut miehet eivät ole rokkareita tai pomoja.

Tuossa juuri näkyy se statuksen halo-efekti.

"Rokkarit ovat hyvännäköisiä ja seksikkäitä".

Suuri osa olisi silmissäsi rumia, jos he olisivat postinkantajia tai talonmiehiä.

Työpaikan pomokin saattaisi näyttää komeammalta kun olisi esimerkiksi maailmanlaajuisen jättikonsernin pääjohtaja joka tulee Suomeen pitämään motivaatiopuhetta.

Ei pidä paikkaansa. Tykkään rock-henkisestä ulkonäöstä, eli jos postinkantaja tai talonmies olisi ulkonäöltään sellainen, hän olisi kyllä hyvännäköinen. Itse en tunne vetoa noihin jättikonsernin pääjohtajiin - ei tuo asema tee heistä minun silmissäni kiinnostavia saati seksuaalisesti haluttavia.

En tykkää kyllä taviksistakaan, että en nyt sitä tässä yritä sanoa. Mutta minusta usein juuri nuo konsernien pääjohtajat ovat aika taviksia. Ja usein myös oikeistolaisia, mikä on valtavan suuri turn off, ja se oikeistolainen, konservatiivinen ajattelutapa heijastuu jopa ulkoiseen olemukseen.

Taitelliset, vähän boheemit miehet ovat todennäköisimmin kiinnostavia. Näyttää hyvältä, jos miehellä on pitkät hiukset.

Tämä on totta, oikein vasemmalla olevat naiset käyttäytyvät parinvalinnassaan aikalailla eritavoin kuin muut. Tavallaan tämä on yksistään hyvä asia, koska se monipuolistaa sitä, millaisilla miehillä on parisuhdekysyntää. Jos mietitään jotakin hyvännäköistä naisjuristia tai lääkäriä, niin tuskin vilkaisee talkkaria päin vaikka olisi kuinka komea, koska elämänpiirissä on varmasti miehiä, jotka ovat sekä komeita että menestyneitä. Oikein vasemmalla olevat taas ovat usein itse aika heikossa ammatillisessa asemassa, jolloin toteamuksella "yritysjohtaja ei kelpaisi" tehdään välttämättömyydestä (siitä, ettei itse kelpaisi heille) eräänlainen hyve; se voi olla myös psyykkeen kannalta fiksu juttu.

Jos näin on, niin silloinhan mitään ongelmaa ei ole, koska kaikenlaisille miehille on kysyntää ja lopulta kaikki ovat tyytyväisiä. Kyllähän monen miehenkin mielestä ne naisjuristit ja naislääkärit ovat ulkonäöllisesti liian tylsiä tai asiallisia, että sikäli varmasti tulee ihan hyviä matcheja, vaikka kumpikin osapuoli jättäisi nämä ammattiryhmät hakunsa ulkopuolelle.

Joten mikä on ongelma?

Ongelma on se, että kysyntä on hyvin epäsuhta ja vaikka useimmat päätyvät pitkiin parisuhteisiin, on tämä vauvapalstakin täynnä aloituksia, jossa naiset valittavat siitä, että eivät ole tyytyväisiä mieheensä ja miehet siitä, ettei ole tarpeeksi seksiä. Jotka molemmat juontuvat osin siitä, että naisten odotukset miehiä kohtaan ovat niin paljon korkeammalla kuin mitä useimmat pystyvät, osaavat tai jaksavat täyttää. Vasta kuulin pariskunnasta, jossa nainen harmitteli sitä, kun mies ei ole pidempi. Mitä mies tuolle voi tehdä?

Ja täydennyksenä tähän, että kyseessä on suurilta osin tiedostamaton käytös ja tiedostamattomat preferenssit, kaiketi biologiasta kumpuavia. En siis tarkoita syyttää naisia vaan pikemminkin sitä, että luonto on asiat näin järjestänyt. Minkäs sille voi, jos joku ei sytytä.

Aika harva nainen kuitenkaan syttyy pelkästä pituudesta, joten eiköhän tuossakin ole ongelmat vähän syvemmällä. Jos miehen kanssa olisi oikealaista kemiaa ja seksuaalista kipinää, ei silloin haikailla muuntyyppistä miestä, kun seksuaalinen kommunikointi toimii ja herättää halut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minulla 40+ naisella on kysyntää riittänyt niin omanikäisissä, nuoremmissa kuin vanhemmissakin miehissä. En toki sovelluksia käytä vaan olen tavannut näitä miehiä ihan live-elämässä. Itse en toki halua muuta kuin kepeää suhdetta, kun minulla on kaksi kotona asuvaa lasta. Tämä kepeän suhteen haluaminen on nimenomaan monia miehiä kismittänyt, kun yhteen olisi pitänyt muuttaa kuulemma.

Olet siis se harvinainen, haluttu +40 vuotias nainen, nätti ja iloinen. Olet poikkeus eikä sinun poikkeava käsitys muuta tilannetta mitenkään.

Vai että nätti ja iloinen pitää olla??? Kun nelikymppinen miehet itse on kärttyosiä ja vihaisia, ja eivät komeita.

Juuri näin. 2 kärttyä ei pitkään siedä toisiaan. Balance in everything.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstamiehen draaman kaari:

Teininä itketään miksi ei tulla hakemaan kotoa.

Parikymppisenä itketään kun naisilla on sosiaalinen elämä eivätkä huoli lapasta ilman sosiaalisia taitoja.

Kolmekymppisenä julistetaan ettei halutakaan niitä naisia joilla on ollut normaali elämä parikymppisenä, vaikkei kyllä saataiskaan.

Nelikymppisenä tyrmistytään siitä ettei ole tarjolla lapsetonta neitsyttä enää edes teoriassa.

Viiskymppisenä ruvetaan jankkaamaan siitä että naiselle sopii 20 vuotta vanhempi kumppani.

Kuuskymppisenä kuollaan päihteisiin.

Naiset eivät tule koskaan ymmärtämään miten keskiverto miehellekin edes sen yhden naisen löytäminen on työn ja tuskan takana, monet jäävät silti tahtomattaan yksin. Kaltaisesi muita "parempi" ihminen vaan leimaa jostain tuntemattomasta syystä kaikki naisettomat miehet sellaisiksi, kuten sinä kuvasit.

Se on juuri näin. Monilla naisilla ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka paljon vaikeampaa on miehenä löytää naisia kuin päinvastoin. Jos nyt aletaan retostelemaan mauttomasti anonymiteetin turvin niin esimerkiksi itse olen naimisissa, pitkä, melko hoikka, hyvinpukeutuva, katseenkestävä, korkean statuksen ammatissa ja kutakuinkin niin korkea koulutus kuin voi, en karta "puhumista ja pussaamista", hoidan osani kotitöistä, panostan naisen nautintoon seksissä, olen lapsiystävällinen jne., mutta karismani ei ole top 10 % persentiiliä vaan ehkä top 30 % persentiiliä. Eli minua karismaattisempia on ehkä kolme kymmenestä. Tämä yksistään on tehnyt sen, että minulla on ollut heikko menestys naismarkkinoilla. Jos mietin ikävuosia 16-30, voin laskea yhden käden sormilla ne kerrat, jolloin joku nainen on tehnyt aloitteen tullakseen juttelemaan kanssani ja vastaavasti olen itse tehnyt epäonnistuneita aloitteita niin monesti, että olisi mahdotonta laskea. Onneksi löysin lopulta mieleisen puolison, joka välittää myös minusta. Hänen kanssa jutellessaan on piirtynyt kyllä kuva, että hänellä oli kyllä seuraa vaikka joka viikonpäivälle ja hän on ollut jopa vähän yllättänyt, että oma nuoruuteni on ollut niin erilainen.

Jos minun karismallani oleva mies olisi vaikkapa pienituloinen, matalasti koulutettu tai ylipainoinen niin olisi täysin "herran hallussa" löytääkö puolisokseen ketään. Omassa tuttavapiirissä on ties kuinka monta tosi asiallista miestä, joista naiset päivittelevät, että on se kumma kun ovat sinkkuja, mutta sitten käytännössä kukaan näin sanovista ei itse olisi sinkkuna ollessaan vilkaissutkaan heihin päin.

Mikä sinun ongelmasi muka oli? Naiset tekivät sinulle aloitteita ja löysit mieleisen kumppanin. Mitä muuta sinun olisi pitänyt saada? Ja miten paljon aloitteita luulet hyvännäköisten ihmisten saavan? Luuletko, että heille tulee päivittäin aloitteita kiinnostavilta ihmisiltä, vai?

En sanonut, että minulla on mitään ongelmaa vaan, että jos minullakin on ollut hyväosaisena aivan surkeasti kysyntää niin vähänkin heikommin geeni- ja perhetausta-lotoissa pärjänneillä kysyntä on aivan olematonta. Ja saattaahan tuo asetelma uida parisuhteisiin. Mitä olen jutellut ihmisten kanssa, niin useimmat miehet tuntuvat pitävän puolisoaan oikein haluttavana, mutta harvempi kokee, että puoliso pitää heitä oikein haluttavana ja komeana.

Perustuuko nökemyksesi siis siihen, että pariutumisessa ainoat asiat, joilla on merkitystä, ovat varallisuus ja geenien myötä tulleet piirteet?

Tottakai on eri asia osallistua juoksukisaan, jos yhdellä on kilpailutausta, toisella puuttuu kengät ja kolmannella on lonkkavika. Niin miehillä kuin naisilla kysyntään vaikuttavat voimakkaasti synnynnäiset tekijät ja perhetausta. Toki moni onnistuu sitten omalla toiminnallaan, esimerkiksi terveellisillä elintavoilla, ahkeruudella työmaailmassa ja kehittämällä luonnettaan, parantamaan asemiaan paljonkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstamiehen draaman kaari:

Teininä itketään miksi ei tulla hakemaan kotoa.

Parikymppisenä itketään kun naisilla on sosiaalinen elämä eivätkä huoli lapasta ilman sosiaalisia taitoja.

Kolmekymppisenä julistetaan ettei halutakaan niitä naisia joilla on ollut normaali elämä parikymppisenä, vaikkei kyllä saataiskaan.

Nelikymppisenä tyrmistytään siitä ettei ole tarjolla lapsetonta neitsyttä enää edes teoriassa.

Viiskymppisenä ruvetaan jankkaamaan siitä että naiselle sopii 20 vuotta vanhempi kumppani.

Kuuskymppisenä kuollaan päihteisiin.

Naiset eivät tule koskaan ymmärtämään miten keskiverto miehellekin edes sen yhden naisen löytäminen on työn ja tuskan takana, monet jäävät silti tahtomattaan yksin. Kaltaisesi muita "parempi" ihminen vaan leimaa jostain tuntemattomasta syystä kaikki naisettomat miehet sellaisiksi, kuten sinä kuvasit.

Kommentoisin noita "sosiaalisia taitoja".

Aika tyypillisesti naisen sosiaaliset taidot ovat sitä että nainen viihtyy kun miehet viihdyttävät. Naisen taidot rajoittuvat siihen että hän osaa kikattaa kun mies kertoo hauskoja juttuja.

Miehinä suurin osa parikymppisistä naisista olisi täysiä lapasia. Ei todellakaan onnistuisi rohkea lähestyminen kun ei saisikaan heti positiivista huomiota tisseillä/perseellä, ei onnistuisi porukan viihdyttäminen (ei onnistu nytkään, porukan hauskuuttaja on 99% tapauksista joku miehistä), ei uskallettaisi edes lähteä sinne baariin kun saatu huomio olisi lähtökohtaisesti +-0 vähän keskivertoa nätimmällekin.

Tuosta on kirjakin, kun naistoimittaja kokeili elämää miehenä. Kiitos maskuliinisen ulkonäön ja luonteen, täydestä meni. Se tuli shokkina miten tyly miesten maailma on. Kuinka paljon tulee kylmää olkapäätä ja kuinka näkymätön tavallinen mies on. Testi päättyi masennukseen ja mielisairaalaan pakkohoitoon.

Tässä jos jotakuta aihe kiinnostaa:

https://en.wikipedia.org/wiki/Norah_Vincent

Vincent asserted that, since the experiment, she had more fully realized the benefits of being female and the disadvantages of being male, stating, "I really like being a woman. ... I like it more now because I think it's more of a privilege".

Ei yllätä miehiä. En ole koskaan ymmärtänyt mikä saa naiset kuvittelemaan, että miehenä elämä on automaattisesti paljon helpompaa. He eivät ole koskaan kokeneet sitä ja ovat täynnä luuloja siitä että kaikki heidän ongelmat vain jotenkin katoaisivat elämästä, jos olisivat miehiä. Katsokaa minkälaisia teidän veljet ovat. Heillä on lähes samat geenit, mutta miehenä. Heistä näettä suunnilleen minkälaisia teidän elämä miehenä voisi olla, jos se kiinnostaa.

Ei silti, kyllä mä pidän elämästäni miehenä enkä haluaisi olla nainen.

Tuossa on kaksi isoa ajatusvirhettä. Tai useampiakin, mutta nämä toistuvat jatkuvasti.

1. Naiset kiinnittävät huomiota vain miesten kärkikaartiin

Komeat ja miehekkäät miehet, työpaikan pomo, porukan hauskaa läppää heittävä johtohahmo. Tällä perusteella naiset ajattelevat että miehillä on helpompaa. Nainen ei edes havaitse talkkaria joka lapioi hiekkaa ulkona, työtöntä joka kävelee alistuneena ohi bussipysäkillä, tai luokan ujoa kaveria jolla ei ole tyttöystävää.

2. Naiset luulevat että miehenä saisi saman huomion, mutta eri syistä

Anekdoottina tuttu nainen jolla on paljon seuraajia youtubessa. Hän valitti että häntä seurataan koska hän on nuori nainen, miehenä hän saisi arvostusta tietämyksensä ansiosta. Ei ole näin. Miehenä hänellä ei olisi seuraajia.

Sinulla on muutama ajatusvirhe. Esimerkiksi millä perusteella työpaikan pomo olisi naisten mielestä "miesten kärkikastia"? Ja miksi näissä esimerkeissä nainen on aina joku joka tekee somea suunnilleen työkseen? Suurimman osan somen käyttö taitaa olla yhteydenpitoa kavereiden kanssa ja youtuben käyttö lähinnä sitä, että katsotaan musiikkivideoita tai muuta vastaavaa.

Ja tietysti ulkonäöllisesti miellyttävä mies on useamman mielestä kiinnostavampi kuin ulkonäöllisesti tylsä. Se, että joku lakaisee pihaa, ei tee kenestäkään kiinnostavaa, mutta kyllä se talkkari voi olla kiinnostava, jos persoona ja ulkonäkö miellyttävät. Näin se menee katsos toisinkin päin - ei mieskään kiinnostu naisesta vain siksi, että tämä käy töissä, vaan kyllä siinäkin ratkaisee ulkonäkö ja usein myös persoona (joskin miehet ovat useammin niitä, joille pelkkä ulkonäkökin riittää naisessa).

Suurin osa naisista (tai miehistäkään) ei muuten mieti, kummalla sukupuolella on helpompaa. Tällaista kun ei oikeasti ole. Todella moni muu asia vaikuttaa siihen, kenen elämä on helppoa ja kenen vaikeaa. Normaalisti ihmiset eivät pohdiskele tällaisia eivätkä toisaalta pidä naisia ja miehiä yhtenäisenä massana, joista voi tehdä laajoja yleistyksiä juuri tyyliin "naisilla/miehillä on helpompaa". Aika lapsellisia tuollaiset pohdinnat.

Työpaikan pomo on siellä työpaikalla korkeimmassa asemassa.

"Se, että joku lakaisee pihaa, ei tee kenestäkään kiinnostavaa, mutta kyllä se talkkari voi olla kiinnostava, jos persoona ja ulkonäkö miellyttävät."

Mutta jos joku esimerkiksi johtaa kuuluisaa rockbändiä lavalla, niin se todellakin tekee hänestä kiinnostavann selittelevät naiset mitä tahansa. Olen omin silmin nähnyt statuksen vaikutuksen kun muutama kaveri on menestynyt. Samat idioottimaiset läpät jotka aiheuttivat ennen myötähäpeää, saavatkin naiset kikattamaan.

Työpaikan pomot ovat usein tylsiä ja tylsän näköisiä. Ei se, että he ovat "pomoja" tee heistä kiinnostavaa. Rokkarit sentään ovat hyvännäköisiä ja seksikkäitä. Mutta miten tämä nyt liittyy suomalaisten pariutumiseen? Käsittääkseni kaikki parisuhteissa olevat miehet tai seksiä harrastavat miehet eivät ole rokkareita tai pomoja, edes kaikki suositut miehet eivät ole rokkareita tai pomoja.

Tuossa juuri näkyy se statuksen halo-efekti.

"Rokkarit ovat hyvännäköisiä ja seksikkäitä".

Suuri osa olisi silmissäsi rumia, jos he olisivat postinkantajia tai talonmiehiä.

Työpaikan pomokin saattaisi näyttää komeammalta kun olisi esimerkiksi maailmanlaajuisen jättikonsernin pääjohtaja joka tulee Suomeen pitämään motivaatiopuhetta.

Ei pidä paikkaansa. Tykkään rock-henkisestä ulkonäöstä, eli jos postinkantaja tai talonmies olisi ulkonäöltään sellainen, hän olisi kyllä hyvännäköinen. Itse en tunne vetoa noihin jättikonsernin pääjohtajiin - ei tuo asema tee heistä minun silmissäni kiinnostavia saati seksuaalisesti haluttavia.

En tykkää kyllä taviksistakaan, että en nyt sitä tässä yritä sanoa. Mutta minusta usein juuri nuo konsernien pääjohtajat ovat aika taviksia. Ja usein myös oikeistolaisia, mikä on valtavan suuri turn off, ja se oikeistolainen, konservatiivinen ajattelutapa heijastuu jopa ulkoiseen olemukseen.

Taitelliset, vähän boheemit miehet ovat todennäköisimmin kiinnostavia. Näyttää hyvältä, jos miehellä on pitkät hiukset.

Tämä on totta, oikein vasemmalla olevat naiset käyttäytyvät parinvalinnassaan aikalailla eritavoin kuin muut. Tavallaan tämä on yksistään hyvä asia, koska se monipuolistaa sitä, millaisilla miehillä on parisuhdekysyntää. Jos mietitään jotakin hyvännäköistä naisjuristia tai lääkäriä, niin tuskin vilkaisee talkkaria päin vaikka olisi kuinka komea, koska elämänpiirissä on varmasti miehiä, jotka ovat sekä komeita että menestyneitä. Oikein vasemmalla olevat taas ovat usein itse aika heikossa ammatillisessa asemassa, jolloin toteamuksella "yritysjohtaja ei kelpaisi" tehdään välttämättömyydestä (siitä, ettei itse kelpaisi heille) eräänlainen hyve; se voi olla myös psyykkeen kannalta fiksu juttu.

Jos näin on, niin silloinhan mitään ongelmaa ei ole, koska kaikenlaisille miehille on kysyntää ja lopulta kaikki ovat tyytyväisiä. Kyllähän monen miehenkin mielestä ne naisjuristit ja naislääkärit ovat ulkonäöllisesti liian tylsiä tai asiallisia, että sikäli varmasti tulee ihan hyviä matcheja, vaikka kumpikin osapuoli jättäisi nämä ammattiryhmät hakunsa ulkopuolelle.

Joten mikä on ongelma?

Ongelma on se, että kysyntä on hyvin epäsuhta ja vaikka useimmat päätyvät pitkiin parisuhteisiin, on tämä vauvapalstakin täynnä aloituksia, jossa naiset valittavat siitä, että eivät ole tyytyväisiä mieheensä ja miehet siitä, ettei ole tarpeeksi seksiä. Jotka molemmat juontuvat osin siitä, että naisten odotukset miehiä kohtaan ovat niin paljon korkeammalla kuin mitä useimmat pystyvät, osaavat tai jaksavat täyttää. Vasta kuulin pariskunnasta, jossa nainen harmitteli sitä, kun mies ei ole pidempi. Mitä mies tuolle voi tehdä?

Ja täydennyksenä tähän, että kyseessä on suurilta osin tiedostamaton käytös ja tiedostamattomat preferenssit, kaiketi biologiasta kumpuavia. En siis tarkoita syyttää naisia vaan pikemminkin sitä, että luonto on asiat näin järjestänyt. Minkäs sille voi, jos joku ei sytytä.

Aika harva nainen kuitenkaan syttyy pelkästä pituudesta, joten eiköhän tuossakin ole ongelmat vähän syvemmällä. Jos miehen kanssa olisi oikealaista kemiaa ja seksuaalista kipinää, ei silloin haikailla muuntyyppistä miestä, kun seksuaalinen kommunikointi toimii ja herättää halut.

Niinpä. Mä en oikeasti edes usko koko juttua. Nää tyypit täällä vaan säveltää omasta päästään mielipäähänpinttymiinsä "sopivaa" legendaa kuvitellen että sellasta sen täytyy olla, olen incel-tv:stä kuullut.

Olen mies. Olen vasta nyt nelikymppisenä muistanut uudestaan sen totuuden minkä tiesin joskus tosi nuorena. Eli sen, että elämän on tarkoitus olla hauskaa. Nuorena se tuli luonnostaan, teki vain sitä mikä kiinnosti. Jos kohtaa naisen, joka ei pidä sinussa siitä sun tästä asiasta ja antaa sen kuulua; se ei ole yhtään hauskaa. Hyvää elämää ei kannata vaihtaa siihen kurjuuteen, joka olisi parisuhde hänen kanssaan.

Yhdessä olemisen tulee olla hauskaa, pitkässä ja lyhyessä suhteessa. Muuten se on väkinäistä eikä sen arvoista. Seksi toisen ihmisen kanssa on kivaa, mutta parisuhteessa vietetään melkein kaikki aika yhdessä ihan kaikkea muuta kuin seksiä harrastaen. Joten älkää alkako parisuhteeseen vain vetovoiman ja seksin vuoksi. Se sitä paitsi hiipuu lähes kaikilla ja jäljelle jää se kaikki muu.

Älkää miehet lukeko mitä naiset haluavat. Miettikää vain mitä itse haluatte. Jos mietitte mitä nainen haluaa, olette poistuneet polulta joka johtaa elämään joka on teille mielekästä. Eikä nainenkaan halua miestä joka on muuttunut naisen palvelijaksi, jolla ei ole omaa elämää. He jopa yrittävät toitottaa sitä miehille, mutta silti miehet vain miettivät miten miellyttää naisia. Noh, voin kertoa sen. Pitäkää hauskaa, tehkää elämästänne hauskaa. Ilman naisia, jos ette niitä saa. Kun kasvoilta paistaa elämänilo niin yhtäkkiä naiset haluavat tietää teistä lisää, koska he itse ovat onnettomia ja haluavat samaa minkä olette löytäneet. Sitä paitsi olette hyvää seuraa, koska olette tehneet itsenne onnellisiksi. Ja jos naiset eivät vieläkään kiinnostu, niin mitä väliä? Teillä on elämä mistä nautitte. Siihen ei tarvita naista. Toistan sen: siihen ei tarvita naista. Naiset ovat vain ekstraa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen mies. Olen vasta nyt nelikymppisenä muistanut uudestaan sen totuuden minkä tiesin joskus tosi nuorena. Eli sen, että elämän on tarkoitus olla hauskaa. Nuorena se tuli luonnostaan, teki vain sitä mikä kiinnosti. Jos kohtaa naisen, joka ei pidä sinussa siitä sun tästä asiasta ja antaa sen kuulua; se ei ole yhtään hauskaa. Hyvää elämää ei kannata vaihtaa siihen kurjuuteen, joka olisi parisuhde hänen kanssaan.

Yhdessä olemisen tulee olla hauskaa, pitkässä ja lyhyessä suhteessa. Muuten se on väkinäistä eikä sen arvoista. Seksi toisen ihmisen kanssa on kivaa, mutta parisuhteessa vietetään melkein kaikki aika yhdessä ihan kaikkea muuta kuin seksiä harrastaen. Joten älkää alkako parisuhteeseen vain vetovoiman ja seksin vuoksi. Se sitä paitsi hiipuu lähes kaikilla ja jäljelle jää se kaikki muu.

Älkää miehet lukeko mitä naiset haluavat. Miettikää vain mitä itse haluatte. Jos mietitte mitä nainen haluaa, olette poistuneet polulta joka johtaa elämään joka on teille mielekästä. Eikä nainenkaan halua miestä joka on muuttunut naisen palvelijaksi, jolla ei ole omaa elämää. He jopa yrittävät toitottaa sitä miehille, mutta silti miehet vain miettivät miten miellyttää naisia. Noh, voin kertoa sen. Pitäkää hauskaa, tehkää elämästänne hauskaa. Ilman naisia, jos ette niitä saa. Kun kasvoilta paistaa elämänilo niin yhtäkkiä naiset haluavat tietää teistä lisää, koska he itse ovat onnettomia ja haluavat samaa minkä olette löytäneet. Sitä paitsi olette hyvää seuraa, koska olette tehneet itsenne onnellisiksi. Ja jos naiset eivät vieläkään kiinnostu, niin mitä väliä? Teillä on elämä mistä nautitte. Siihen ei tarvita naista. Toistan sen: siihen ei tarvita naista. Naiset ovat vain ekstraa. 

Asiaa! T. Nainen

Vierailija kirjoitti:

Olen mies. Olen vasta nyt nelikymppisenä muistanut uudestaan sen totuuden minkä tiesin joskus tosi nuorena. Eli sen, että elämän on tarkoitus olla hauskaa. Nuorena se tuli luonnostaan, teki vain sitä mikä kiinnosti. Jos kohtaa naisen, joka ei pidä sinussa siitä sun tästä asiasta ja antaa sen kuulua; se ei ole yhtään hauskaa. Hyvää elämää ei kannata vaihtaa siihen kurjuuteen, joka olisi parisuhde hänen kanssaan.

Yhdessä olemisen tulee olla hauskaa, pitkässä ja lyhyessä suhteessa. Muuten se on väkinäistä eikä sen arvoista. Seksi toisen ihmisen kanssa on kivaa, mutta parisuhteessa vietetään melkein kaikki aika yhdessä ihan kaikkea muuta kuin seksiä harrastaen. Joten älkää alkako parisuhteeseen vain vetovoiman ja seksin vuoksi. Se sitä paitsi hiipuu lähes kaikilla ja jäljelle jää se kaikki muu.

Älkää miehet lukeko mitä naiset haluavat. Miettikää vain mitä itse haluatte. Jos mietitte mitä nainen haluaa, olette poistuneet polulta joka johtaa elämään joka on teille mielekästä. Eikä nainenkaan halua miestä joka on muuttunut naisen palvelijaksi, jolla ei ole omaa elämää. He jopa yrittävät toitottaa sitä miehille, mutta silti miehet vain miettivät miten miellyttää naisia. Noh, voin kertoa sen. Pitäkää hauskaa, tehkää elämästänne hauskaa. Ilman naisia, jos ette niitä saa. Kun kasvoilta paistaa elämänilo niin yhtäkkiä naiset haluavat tietää teistä lisää, koska he itse ovat onnettomia ja haluavat samaa minkä olette löytäneet. Sitä paitsi olette hyvää seuraa, koska olette tehneet itsenne onnellisiksi. Ja jos naiset eivät vieläkään kiinnostu, niin mitä väliä? Teillä on elämä mistä nautitte. Siihen ei tarvita naista. Toistan sen: siihen ei tarvita naista. Naiset ovat vain ekstraa. 

Tarvitset transnaisen, peppupanon ja pelkän menon Thaikkulaan. Hyvästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstamiehen draaman kaari:

Teininä itketään miksi ei tulla hakemaan kotoa.

Parikymppisenä itketään kun naisilla on sosiaalinen elämä eivätkä huoli lapasta ilman sosiaalisia taitoja.

Kolmekymppisenä julistetaan ettei halutakaan niitä naisia joilla on ollut normaali elämä parikymppisenä, vaikkei kyllä saataiskaan.

Nelikymppisenä tyrmistytään siitä ettei ole tarjolla lapsetonta neitsyttä enää edes teoriassa.

Viiskymppisenä ruvetaan jankkaamaan siitä että naiselle sopii 20 vuotta vanhempi kumppani.

Kuuskymppisenä kuollaan päihteisiin.

Naiset eivät tule koskaan ymmärtämään miten keskiverto miehellekin edes sen yhden naisen löytäminen on työn ja tuskan takana, monet jäävät silti tahtomattaan yksin. Kaltaisesi muita "parempi" ihminen vaan leimaa jostain tuntemattomasta syystä kaikki naisettomat miehet sellaisiksi, kuten sinä kuvasit.

Se on juuri näin. Monilla naisilla ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka paljon vaikeampaa on miehenä löytää naisia kuin päinvastoin. Jos nyt aletaan retostelemaan mauttomasti anonymiteetin turvin niin esimerkiksi itse olen naimisissa, pitkä, melko hoikka, hyvinpukeutuva, katseenkestävä, korkean statuksen ammatissa ja kutakuinkin niin korkea koulutus kuin voi, en karta "puhumista ja pussaamista", hoidan osani kotitöistä, panostan naisen nautintoon seksissä, olen lapsiystävällinen jne., mutta karismani ei ole top 10 % persentiiliä vaan ehkä top 30 % persentiiliä. Eli minua karismaattisempia on ehkä kolme kymmenestä. Tämä yksistään on tehnyt sen, että minulla on ollut heikko menestys naismarkkinoilla. Jos mietin ikävuosia 16-30, voin laskea yhden käden sormilla ne kerrat, jolloin joku nainen on tehnyt aloitteen tullakseen juttelemaan kanssani ja vastaavasti olen itse tehnyt epäonnistuneita aloitteita niin monesti, että olisi mahdotonta laskea. Onneksi löysin lopulta mieleisen puolison, joka välittää myös minusta. Hänen kanssa jutellessaan on piirtynyt kyllä kuva, että hänellä oli kyllä seuraa vaikka joka viikonpäivälle ja hän on ollut jopa vähän yllättänyt, että oma nuoruuteni on ollut niin erilainen.

Jos minun karismallani oleva mies olisi vaikkapa pienituloinen, matalasti koulutettu tai ylipainoinen niin olisi täysin "herran hallussa" löytääkö puolisokseen ketään. Omassa tuttavapiirissä on ties kuinka monta tosi asiallista miestä, joista naiset päivittelevät, että on se kumma kun ovat sinkkuja, mutta sitten käytännössä kukaan näin sanovista ei itse olisi sinkkuna ollessaan vilkaissutkaan heihin päin.

Mikä sinun ongelmasi muka oli? Naiset tekivät sinulle aloitteita ja löysit mieleisen kumppanin. Mitä muuta sinun olisi pitänyt saada? Ja miten paljon aloitteita luulet hyvännäköisten ihmisten saavan? Luuletko, että heille tulee päivittäin aloitteita kiinnostavilta ihmisiltä, vai?

En sanonut, että minulla on mitään ongelmaa vaan, että jos minullakin on ollut hyväosaisena aivan surkeasti kysyntää niin vähänkin heikommin geeni- ja perhetausta-lotoissa pärjänneillä kysyntä on aivan olematonta. Ja saattaahan tuo asetelma uida parisuhteisiin. Mitä olen jutellut ihmisten kanssa, niin useimmat miehet tuntuvat pitävän puolisoaan oikein haluttavana, mutta harvempi kokee, että puoliso pitää heitä oikein haluttavana ja komeana.

Perustuuko nökemyksesi siis siihen, että pariutumisessa ainoat asiat, joilla on merkitystä, ovat varallisuus ja geenien myötä tulleet piirteet?

Tottakai on eri asia osallistua juoksukisaan, jos yhdellä on kilpailutausta, toisella puuttuu kengät ja kolmannella on lonkkavika. Niin miehillä kuin naisilla kysyntään vaikuttavat voimakkaasti synnynnäiset tekijät ja perhetausta. Toki moni onnistuu sitten omalla toiminnallaan, esimerkiksi terveellisillä elintavoilla, ahkeruudella työmaailmassa ja kehittämällä luonnettaan, parantamaan asemiaan paljonkin.

Pariutuminen ei kuitenkaan ole juoksukilpailu, jossa kaikilla on sama rata ja sama tolppa maalina, ja jossa kaikkien lopputulokseen vaikuttaa samanlainen (juoksu)suoritus.

Esim. ulkonäöllä ON valtavasti merkitystä, mutta ulkonäkö on 90% muuta kuin geneettiset piirteet. Ihmisillä on myös valtavasti erilaisia preferenssejä ulkonäön suhteen siinä mielessä, että siihen vaikuttavat esimerkiksi henkilön oma persoona, seksuaaliset mieltymykset ja omat ihanteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstamiehen draaman kaari:

Teininä itketään miksi ei tulla hakemaan kotoa.

Parikymppisenä itketään kun naisilla on sosiaalinen elämä eivätkä huoli lapasta ilman sosiaalisia taitoja.

Kolmekymppisenä julistetaan ettei halutakaan niitä naisia joilla on ollut normaali elämä parikymppisenä, vaikkei kyllä saataiskaan.

Nelikymppisenä tyrmistytään siitä ettei ole tarjolla lapsetonta neitsyttä enää edes teoriassa.

Viiskymppisenä ruvetaan jankkaamaan siitä että naiselle sopii 20 vuotta vanhempi kumppani.

Kuuskymppisenä kuollaan päihteisiin.

Naiset eivät tule koskaan ymmärtämään miten keskiverto miehellekin edes sen yhden naisen löytäminen on työn ja tuskan takana, monet jäävät silti tahtomattaan yksin. Kaltaisesi muita "parempi" ihminen vaan leimaa jostain tuntemattomasta syystä kaikki naisettomat miehet sellaisiksi, kuten sinä kuvasit.

Kommentoisin noita "sosiaalisia taitoja".

Aika tyypillisesti naisen sosiaaliset taidot ovat sitä että nainen viihtyy kun miehet viihdyttävät. Naisen taidot rajoittuvat siihen että hän osaa kikattaa kun mies kertoo hauskoja juttuja.

Miehinä suurin osa parikymppisistä naisista olisi täysiä lapasia. Ei todellakaan onnistuisi rohkea lähestyminen kun ei saisikaan heti positiivista huomiota tisseillä/perseellä, ei onnistuisi porukan viihdyttäminen (ei onnistu nytkään, porukan hauskuuttaja on 99% tapauksista joku miehistä), ei uskallettaisi edes lähteä sinne baariin kun saatu huomio olisi lähtökohtaisesti +-0 vähän keskivertoa nätimmällekin.

Tuosta on kirjakin, kun naistoimittaja kokeili elämää miehenä. Kiitos maskuliinisen ulkonäön ja luonteen, täydestä meni. Se tuli shokkina miten tyly miesten maailma on. Kuinka paljon tulee kylmää olkapäätä ja kuinka näkymätön tavallinen mies on. Testi päättyi masennukseen ja mielisairaalaan pakkohoitoon.

Tässä jos jotakuta aihe kiinnostaa:

https://en.wikipedia.org/wiki/Norah_Vincent

Vincent asserted that, since the experiment, she had more fully realized the benefits of being female and the disadvantages of being male, stating, "I really like being a woman. ... I like it more now because I think it's more of a privilege".

Ei yllätä miehiä. En ole koskaan ymmärtänyt mikä saa naiset kuvittelemaan, että miehenä elämä on automaattisesti paljon helpompaa. He eivät ole koskaan kokeneet sitä ja ovat täynnä luuloja siitä että kaikki heidän ongelmat vain jotenkin katoaisivat elämästä, jos olisivat miehiä. Katsokaa minkälaisia teidän veljet ovat. Heillä on lähes samat geenit, mutta miehenä. Heistä näettä suunnilleen minkälaisia teidän elämä miehenä voisi olla, jos se kiinnostaa.

Ei silti, kyllä mä pidän elämästäni miehenä enkä haluaisi olla nainen.

Tuossa on kaksi isoa ajatusvirhettä. Tai useampiakin, mutta nämä toistuvat jatkuvasti.

1. Naiset kiinnittävät huomiota vain miesten kärkikaartiin

Komeat ja miehekkäät miehet, työpaikan pomo, porukan hauskaa läppää heittävä johtohahmo. Tällä perusteella naiset ajattelevat että miehillä on helpompaa. Nainen ei edes havaitse talkkaria joka lapioi hiekkaa ulkona, työtöntä joka kävelee alistuneena ohi bussipysäkillä, tai luokan ujoa kaveria jolla ei ole tyttöystävää.

2. Naiset luulevat että miehenä saisi saman huomion, mutta eri syistä

Anekdoottina tuttu nainen jolla on paljon seuraajia youtubessa. Hän valitti että häntä seurataan koska hän on nuori nainen, miehenä hän saisi arvostusta tietämyksensä ansiosta. Ei ole näin. Miehenä hänellä ei olisi seuraajia.

Sinulla on muutama ajatusvirhe. Esimerkiksi millä perusteella työpaikan pomo olisi naisten mielestä "miesten kärkikastia"? Ja miksi näissä esimerkeissä nainen on aina joku joka tekee somea suunnilleen työkseen? Suurimman osan somen käyttö taitaa olla yhteydenpitoa kavereiden kanssa ja youtuben käyttö lähinnä sitä, että katsotaan musiikkivideoita tai muuta vastaavaa.

Ja tietysti ulkonäöllisesti miellyttävä mies on useamman mielestä kiinnostavampi kuin ulkonäöllisesti tylsä. Se, että joku lakaisee pihaa, ei tee kenestäkään kiinnostavaa, mutta kyllä se talkkari voi olla kiinnostava, jos persoona ja ulkonäkö miellyttävät. Näin se menee katsos toisinkin päin - ei mieskään kiinnostu naisesta vain siksi, että tämä käy töissä, vaan kyllä siinäkin ratkaisee ulkonäkö ja usein myös persoona (joskin miehet ovat useammin niitä, joille pelkkä ulkonäkökin riittää naisessa).

Suurin osa naisista (tai miehistäkään) ei muuten mieti, kummalla sukupuolella on helpompaa. Tällaista kun ei oikeasti ole. Todella moni muu asia vaikuttaa siihen, kenen elämä on helppoa ja kenen vaikeaa. Normaalisti ihmiset eivät pohdiskele tällaisia eivätkä toisaalta pidä naisia ja miehiä yhtenäisenä massana, joista voi tehdä laajoja yleistyksiä juuri tyyliin "naisilla/miehillä on helpompaa". Aika lapsellisia tuollaiset pohdinnat.

Työpaikan pomo on siellä työpaikalla korkeimmassa asemassa.

"Se, että joku lakaisee pihaa, ei tee kenestäkään kiinnostavaa, mutta kyllä se talkkari voi olla kiinnostava, jos persoona ja ulkonäkö miellyttävät."

Mutta jos joku esimerkiksi johtaa kuuluisaa rockbändiä lavalla, niin se todellakin tekee hänestä kiinnostavann selittelevät naiset mitä tahansa. Olen omin silmin nähnyt statuksen vaikutuksen kun muutama kaveri on menestynyt. Samat idioottimaiset läpät jotka aiheuttivat ennen myötähäpeää, saavatkin naiset kikattamaan.

Työpaikan pomot ovat usein tylsiä ja tylsän näköisiä. Ei se, että he ovat "pomoja" tee heistä kiinnostavaa. Rokkarit sentään ovat hyvännäköisiä ja seksikkäitä. Mutta miten tämä nyt liittyy suomalaisten pariutumiseen? Käsittääkseni kaikki parisuhteissa olevat miehet tai seksiä harrastavat miehet eivät ole rokkareita tai pomoja, edes kaikki suositut miehet eivät ole rokkareita tai pomoja.

Tuossa juuri näkyy se statuksen halo-efekti.

"Rokkarit ovat hyvännäköisiä ja seksikkäitä".

Suuri osa olisi silmissäsi rumia, jos he olisivat postinkantajia tai talonmiehiä.

Työpaikan pomokin saattaisi näyttää komeammalta kun olisi esimerkiksi maailmanlaajuisen jättikonsernin pääjohtaja joka tulee Suomeen pitämään motivaatiopuhetta.

Ei pidä paikkaansa. Tykkään rock-henkisestä ulkonäöstä, eli jos postinkantaja tai talonmies olisi ulkonäöltään sellainen, hän olisi kyllä hyvännäköinen. Itse en tunne vetoa noihin jättikonsernin pääjohtajiin - ei tuo asema tee heistä minun silmissäni kiinnostavia saati seksuaalisesti haluttavia.

En tykkää kyllä taviksistakaan, että en nyt sitä tässä yritä sanoa. Mutta minusta usein juuri nuo konsernien pääjohtajat ovat aika taviksia. Ja usein myös oikeistolaisia, mikä on valtavan suuri turn off, ja se oikeistolainen, konservatiivinen ajattelutapa heijastuu jopa ulkoiseen olemukseen.

Taitelliset, vähän boheemit miehet ovat todennäköisimmin kiinnostavia. Näyttää hyvältä, jos miehellä on pitkät hiukset.

Tämä on totta, oikein vasemmalla olevat naiset käyttäytyvät parinvalinnassaan aikalailla eritavoin kuin muut. Tavallaan tämä on yksistään hyvä asia, koska se monipuolistaa sitä, millaisilla miehillä on parisuhdekysyntää. Jos mietitään jotakin hyvännäköistä naisjuristia tai lääkäriä, niin tuskin vilkaisee talkkaria päin vaikka olisi kuinka komea, koska elämänpiirissä on varmasti miehiä, jotka ovat sekä komeita että menestyneitä. Oikein vasemmalla olevat taas ovat usein itse aika heikossa ammatillisessa asemassa, jolloin toteamuksella "yritysjohtaja ei kelpaisi" tehdään välttämättömyydestä (siitä, ettei itse kelpaisi heille) eräänlainen hyve; se voi olla myös psyykkeen kannalta fiksu juttu.

Minulle on tullut yritysjohtaja tarjoamaan itseään ja annoin pakit, koska meillä ei ollut mitään yhteistä. Huokaus. On aika hitokseen surullista tuo, että istutte täällä koko kesän saarnaamassa liturgiaa joka ei kerta kaikkiaan pidä paikkaansa. Eräs sukulainen on myös lehtien sivuillakin esiintynyt toimitusjohtaja. Sellaista rahasummaa ei olekaan, jolla ryhtyisin seurustelemaan hänen kanssaan. Tottakai hänellä on kuitenkin vaimo, jonka kanssa luonteet sopii yhteen. En jaksaisi päiväkään jatkuvaa pätemistä ja kilpailua kaikessa mitä tekee, pari tuntiakin on uuvuttavaa tulla koko ajan haastetuksi joka asiasta. Vaimoaan se ei haittaa yhtään.

Mulla on myös kaveri joka on saanut treffipyyntöjä mm lääkäreiltä. Antoi kuitenkin pakit ja seurustelee nykyään kirvesmiehen kanssa. On korkeakoulutettu, kaunis ja sporttinen nainen. Tuon kirvesmiehen kanssa vaan synkkasi parhaiten.

Mutta hyvä ap, mitäpä jos sinäkin kayseleisit niitä ehkä hyvin säilyneitä yli viiskymppisiä miehiä joille sinä olisit kultakimpale heidän mielestään nuori nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstamiehen draaman kaari:

Teininä itketään miksi ei tulla hakemaan kotoa.

Parikymppisenä itketään kun naisilla on sosiaalinen elämä eivätkä huoli lapasta ilman sosiaalisia taitoja.

Kolmekymppisenä julistetaan ettei halutakaan niitä naisia joilla on ollut normaali elämä parikymppisenä, vaikkei kyllä saataiskaan.

Nelikymppisenä tyrmistytään siitä ettei ole tarjolla lapsetonta neitsyttä enää edes teoriassa.

Viiskymppisenä ruvetaan jankkaamaan siitä että naiselle sopii 20 vuotta vanhempi kumppani.

Kuuskymppisenä kuollaan päihteisiin.

Naiset eivät tule koskaan ymmärtämään miten keskiverto miehellekin edes sen yhden naisen löytäminen on työn ja tuskan takana, monet jäävät silti tahtomattaan yksin. Kaltaisesi muita "parempi" ihminen vaan leimaa jostain tuntemattomasta syystä kaikki naisettomat miehet sellaisiksi, kuten sinä kuvasit.

Kommentoisin noita "sosiaalisia taitoja".

Aika tyypillisesti naisen sosiaaliset taidot ovat sitä että nainen viihtyy kun miehet viihdyttävät. Naisen taidot rajoittuvat siihen että hän osaa kikattaa kun mies kertoo hauskoja juttuja.

Miehinä suurin osa parikymppisistä naisista olisi täysiä lapasia. Ei todellakaan onnistuisi rohkea lähestyminen kun ei saisikaan heti positiivista huomiota tisseillä/perseellä, ei onnistuisi porukan viihdyttäminen (ei onnistu nytkään, porukan hauskuuttaja on 99% tapauksista joku miehistä), ei uskallettaisi edes lähteä sinne baariin kun saatu huomio olisi lähtökohtaisesti +-0 vähän keskivertoa nätimmällekin.

Tuosta on kirjakin, kun naistoimittaja kokeili elämää miehenä. Kiitos maskuliinisen ulkonäön ja luonteen, täydestä meni. Se tuli shokkina miten tyly miesten maailma on. Kuinka paljon tulee kylmää olkapäätä ja kuinka näkymätön tavallinen mies on. Testi päättyi masennukseen ja mielisairaalaan pakkohoitoon.

Tässä jos jotakuta aihe kiinnostaa:

https://en.wikipedia.org/wiki/Norah_Vincent

Vincent asserted that, since the experiment, she had more fully realized the benefits of being female and the disadvantages of being male, stating, "I really like being a woman. ... I like it more now because I think it's more of a privilege".

Ei yllätä miehiä. En ole koskaan ymmärtänyt mikä saa naiset kuvittelemaan, että miehenä elämä on automaattisesti paljon helpompaa. He eivät ole koskaan kokeneet sitä ja ovat täynnä luuloja siitä että kaikki heidän ongelmat vain jotenkin katoaisivat elämästä, jos olisivat miehiä. Katsokaa minkälaisia teidän veljet ovat. Heillä on lähes samat geenit, mutta miehenä. Heistä näettä suunnilleen minkälaisia teidän elämä miehenä voisi olla, jos se kiinnostaa.

Ei silti, kyllä mä pidän elämästäni miehenä enkä haluaisi olla nainen.

Tuossa on kaksi isoa ajatusvirhettä. Tai useampiakin, mutta nämä toistuvat jatkuvasti.

1. Naiset kiinnittävät huomiota vain miesten kärkikaartiin

Komeat ja miehekkäät miehet, työpaikan pomo, porukan hauskaa läppää heittävä johtohahmo. Tällä perusteella naiset ajattelevat että miehillä on helpompaa. Nainen ei edes havaitse talkkaria joka lapioi hiekkaa ulkona, työtöntä joka kävelee alistuneena ohi bussipysäkillä, tai luokan ujoa kaveria jolla ei ole tyttöystävää.

2. Naiset luulevat että miehenä saisi saman huomion, mutta eri syistä

Anekdoottina tuttu nainen jolla on paljon seuraajia youtubessa. Hän valitti että häntä seurataan koska hän on nuori nainen, miehenä hän saisi arvostusta tietämyksensä ansiosta. Ei ole näin. Miehenä hänellä ei olisi seuraajia.

Sinulla on muutama ajatusvirhe. Esimerkiksi millä perusteella työpaikan pomo olisi naisten mielestä "miesten kärkikastia"? Ja miksi näissä esimerkeissä nainen on aina joku joka tekee somea suunnilleen työkseen? Suurimman osan somen käyttö taitaa olla yhteydenpitoa kavereiden kanssa ja youtuben käyttö lähinnä sitä, että katsotaan musiikkivideoita tai muuta vastaavaa.

Ja tietysti ulkonäöllisesti miellyttävä mies on useamman mielestä kiinnostavampi kuin ulkonäöllisesti tylsä. Se, että joku lakaisee pihaa, ei tee kenestäkään kiinnostavaa, mutta kyllä se talkkari voi olla kiinnostava, jos persoona ja ulkonäkö miellyttävät. Näin se menee katsos toisinkin päin - ei mieskään kiinnostu naisesta vain siksi, että tämä käy töissä, vaan kyllä siinäkin ratkaisee ulkonäkö ja usein myös persoona (joskin miehet ovat useammin niitä, joille pelkkä ulkonäkökin riittää naisessa).

Suurin osa naisista (tai miehistäkään) ei muuten mieti, kummalla sukupuolella on helpompaa. Tällaista kun ei oikeasti ole. Todella moni muu asia vaikuttaa siihen, kenen elämä on helppoa ja kenen vaikeaa. Normaalisti ihmiset eivät pohdiskele tällaisia eivätkä toisaalta pidä naisia ja miehiä yhtenäisenä massana, joista voi tehdä laajoja yleistyksiä juuri tyyliin "naisilla/miehillä on helpompaa". Aika lapsellisia tuollaiset pohdinnat.

Työpaikan pomo on siellä työpaikalla korkeimmassa asemassa.

"Se, että joku lakaisee pihaa, ei tee kenestäkään kiinnostavaa, mutta kyllä se talkkari voi olla kiinnostava, jos persoona ja ulkonäkö miellyttävät."

Mutta jos joku esimerkiksi johtaa kuuluisaa rockbändiä lavalla, niin se todellakin tekee hänestä kiinnostavann selittelevät naiset mitä tahansa. Olen omin silmin nähnyt statuksen vaikutuksen kun muutama kaveri on menestynyt. Samat idioottimaiset läpät jotka aiheuttivat ennen myötähäpeää, saavatkin naiset kikattamaan.

Työpaikan pomot ovat usein tylsiä ja tylsän näköisiä. Ei se, että he ovat "pomoja" tee heistä kiinnostavaa. Rokkarit sentään ovat hyvännäköisiä ja seksikkäitä. Mutta miten tämä nyt liittyy suomalaisten pariutumiseen? Käsittääkseni kaikki parisuhteissa olevat miehet tai seksiä harrastavat miehet eivät ole rokkareita tai pomoja, edes kaikki suositut miehet eivät ole rokkareita tai pomoja.

Tuossa juuri näkyy se statuksen halo-efekti.

"Rokkarit ovat hyvännäköisiä ja seksikkäitä".

Suuri osa olisi silmissäsi rumia, jos he olisivat postinkantajia tai talonmiehiä.

Työpaikan pomokin saattaisi näyttää komeammalta kun olisi esimerkiksi maailmanlaajuisen jättikonsernin pääjohtaja joka tulee Suomeen pitämään motivaatiopuhetta.

Ei pidä paikkaansa. Tykkään rock-henkisestä ulkonäöstä, eli jos postinkantaja tai talonmies olisi ulkonäöltään sellainen, hän olisi kyllä hyvännäköinen. Itse en tunne vetoa noihin jättikonsernin pääjohtajiin - ei tuo asema tee heistä minun silmissäni kiinnostavia saati seksuaalisesti haluttavia.

En tykkää kyllä taviksistakaan, että en nyt sitä tässä yritä sanoa. Mutta minusta usein juuri nuo konsernien pääjohtajat ovat aika taviksia. Ja usein myös oikeistolaisia, mikä on valtavan suuri turn off, ja se oikeistolainen, konservatiivinen ajattelutapa heijastuu jopa ulkoiseen olemukseen.

Taitelliset, vähän boheemit miehet ovat todennäköisimmin kiinnostavia. Näyttää hyvältä, jos miehellä on pitkät hiukset.

Tämä on totta, oikein vasemmalla olevat naiset käyttäytyvät parinvalinnassaan aikalailla eritavoin kuin muut. Tavallaan tämä on yksistään hyvä asia, koska se monipuolistaa sitä, millaisilla miehillä on parisuhdekysyntää. Jos mietitään jotakin hyvännäköistä naisjuristia tai lääkäriä, niin tuskin vilkaisee talkkaria päin vaikka olisi kuinka komea, koska elämänpiirissä on varmasti miehiä, jotka ovat sekä komeita että menestyneitä. Oikein vasemmalla olevat taas ovat usein itse aika heikossa ammatillisessa asemassa, jolloin toteamuksella "yritysjohtaja ei kelpaisi" tehdään välttämättömyydestä (siitä, ettei itse kelpaisi heille) eräänlainen hyve; se voi olla myös psyykkeen kannalta fiksu juttu.

Jos näin on, niin silloinhan mitään ongelmaa ei ole, koska kaikenlaisille miehille on kysyntää ja lopulta kaikki ovat tyytyväisiä. Kyllähän monen miehenkin mielestä ne naisjuristit ja naislääkärit ovat ulkonäöllisesti liian tylsiä tai asiallisia, että sikäli varmasti tulee ihan hyviä matcheja, vaikka kumpikin osapuoli jättäisi nämä ammattiryhmät hakunsa ulkopuolelle.

Joten mikä on ongelma?

Ongelma on se, että kysyntä on hyvin epäsuhta ja vaikka useimmat päätyvät pitkiin parisuhteisiin, on tämä vauvapalstakin täynnä aloituksia, jossa naiset valittavat siitä, että eivät ole tyytyväisiä mieheensä ja miehet siitä, ettei ole tarpeeksi seksiä. Jotka molemmat juontuvat osin siitä, että naisten odotukset miehiä kohtaan ovat niin paljon korkeammalla kuin mitä useimmat pystyvät, osaavat tai jaksavat täyttää. Vasta kuulin pariskunnasta, jossa nainen harmitteli sitä, kun mies ei ole pidempi. Mitä mies tuolle voi tehdä?

Ja täydennyksenä tähän, että kyseessä on suurilta osin tiedostamaton käytös ja tiedostamattomat preferenssit, kaiketi biologiasta kumpuavia. En siis tarkoita syyttää naisia vaan pikemminkin sitä, että luonto on asiat näin järjestänyt. Minkäs sille voi, jos joku ei sytytä.

Ihmiset eivät ymmärrä sitä, kuinka paljon alitajuiset, tiedostamattomat biologiset vaistot ohjaavat parinvalintaamme.

Puhutaan siitä, että joku ihminen "sytytti ensisilmäyksella" syventymättä pohtimaan että miksi sytytti. Niin ikään unohdetaan, tai halutaan unohtaa että se ensi silmäyksellä syttyminen on vain starttimoottori joka antaa mahdollisuuden syventää tunteita ja sitoutua kumppaniin enemmän.

Esimerkki: Nainen kiinnittää baarissa huomiota mieheen, kommentoi kaverilleen Lissulle että mies näyttää "hottikselta". Jonkin ajan kuluttua mies alkaa jutella kyseisen naisen kanssa. Kiihkeät hitaat tanssitaan. Seuraa kiihkeä mutta lyhyt suhde. Kuukauden kuluttua todetaan että ei tästä taida tulla mitään, ja kumpikin jatkaa tahoillaan.

Tarinan opetus: Ensivaikutelma (tiedostamattomat huomiot ja viestit) toi miehen ja naisen yhteen. Vaakamamboonkin päädyttiin, kunnes todettiin että ei tämä taidakaan toimia. Miehellä oli geenilotossa käynyt hyvä tuuri, sai tilaisuuden jonka käytti mutta lopulta suhde jäi lyhyeksi. Huonommin lotossa pärjännyt mies ei olisi saanut sitä ensimmäistäkään tilaisuutta, jos hän olisi mennyt silloin baarissa juttelemaan naiselle niin olisi saanut niskojen nakkauksen ja selkeän sanallisen viestin: " Meillä on tässä Lissun kanssa jutut pahasti kesken". Kun paremmin lotossa pärjännyt lähestyi, niin ei se juttu Lissun kanssa ihan niin tärkeä ollutkaan.