Lue keskustelun säännöt.
Lesken lesken asumisoikeus
10.07.2023 |
Hei tietäjät, miten menee tämä asumisoikeuskuvio, jos leski ja lapsi (sanottakoon vaikka isä ja tenipoika) omistavat asunnon 1:1 ja isä menee uusiin naimisiin ja tuo nuorikon asumaan. Isä kuolee ja poika asuu vielä kotona. Saako poika jäädä puoliksi asemaansa asuntoon asumaan vai voiko isän leski potkaista asumisoikeuteensa vedoten pojan (joka omistaa asunnosta puolet) pois? Entä voiko poika tuoda puolestaan oman nuorikkonsa tai vaikka kaverinsa asuntoon asumaan (kuten isänsä teki)?
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
Lesken asumisoikeus koskee vain ensimmäistä leskeä, ei uuden avioliiton leskeä.
Höpö höpö. Leski se on uudenkin avioliiton leski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikinä ei ole hyvä vaihtoehto sotkea yhteisomistussuhteita ja uusia avioliittoja keskenään, jos kuvioon kuuluu enemmän kuin 2 osapuolta.
Sehän on varsin yksiselitteistä, ettei tuossa tilanteessa ole lesken asumisoikeutta, mutta kyllä siinä aika kiusallinen tilanne olisi joka tapauksessa, jos aikuinen poika ja uusi vaimo jäävät kahdestaan soppaa selvittämään. Etenkin, jos isukki olisikin testamentannut oman puoliskonsa vaimolle.
Parempi vain joko ostaa se lapsen osuus pois tai myydä omansa tälle. Tai ihan vain asua jossain muualla, jää sitten kuollessa se vaimolle ja toinen talo pojalle.
Sinänsä ok pohdintaa, mutta kyllä mun mielestä kaikki mitä yhdessä ollaan vuosia tienattu ja hankittu, kuuluisi meidän pojalle eikä mahdollisesti jomman kumman kumman meistä uudelle puolisolle. Ollaan siis oltu yhdessä 30v lukioajoista saakka ja köyhinä opiskelijoina aluksi, sittemmin omaisuutta karttunut hyväpalkkaisista töistä. Eli tuollaiset uuden puolison hyväksi tehdyt testamentit kyllä oksettaa. No, mieheni ikänsä puolesta saa vielä täyden leskeneläkkeen niin hän tuskin menisi naimisiin uudelleen, jos yhtään tajuaa rahan päälle.
Olen ihan samaa mieltä. Joskus olen tätä pohtinut, jos sattuisin kuolemaan paljon aikaisemmin. Enhän minä sille mitään voisi, jos hän päättäisi omaisuutensa uudelle puolisolle joskus sitten testamentata, mutta ei kai näissä auta kuin toivoa, että sitä on itse valinnut fiksun puolison jonka kanssa on yhteinen intressi jättää kaikki omaisuus niille yhteisille lapsille.
Sitten vaan peukut pystyyn, että sitä elää itse vanhaksi tai olisi edes arvioinut oikein.
Ajattelepa asiaa niin päin että olisit itse se joka jäisi leskeksi. Olisitko valmis elämään loppuelämäsi yksin siinäkin tapauksessa että kohtaisit jonkun, joka veisi "jalat alta". Ja olisitko valmis kohtelemaan omaa puolisoa huonosti siksi, että omat lapset saavat enemmän?
Miehen eno jäi leskeksi ja kohtasi uuden rakkauden noin 70-vuotiaana. He eivät koskaan luopuneet omista asunnoistaan vaan asuivat vuorotellen kummankin kodeissa. Molemmilla aikuisia lapsia ja lapsenlapsia. Ehtivät olla yhdessä noin 20 vuotta, mutta omaisuudet pysyivät erillään.
-ohis
Minä jäin leskeksi 36 -vuotiaana. Olisi ollut pitkä tinki asua yksin. Onneksi löysin vielä rakkauden ja ehdin saada lapsiakin.
Omat vanhempani ovat tuossa 70 -80 -iässä. Jos tuosta vaikka isäni kuolisi, niin tietenkin äiti asuisi omistamassaan asunnossa ja hallinnoisi rahojaan. Tarvitseehan hän itsekin niitä. Ei Suomessa harrasteta leskenpolttamista, mitä tunnut kaipaavan.
Joo-o. Tottahan toki niillä ruuhkavuosia elävillä lapsilla on 2020-luvun Suomessa varaa ottaa lisää velkaa maksaakseen verot perinnöstä jota eivät tule koskaan saamaan.
Kun dementoituva mummo on asunut lesken oikeudella 80% perinnön arvosta muodostaneessa talossa pari vuosikymmentä, jäljellä on tontin arvo miinus purkukulut ja käteisomaisuuskin on ajat sitten kadonnut ystävällisille kiertäville remppaporukoille jotka tulivat yllättäen ja pyytämättä laittamaan paikkoja kuntoon.
Yleensä käy vielä niin että perinnönjakoon ilmestyy kodinhoitaja tai pari joille mummo oli testamentannut omaisuutensa.
Vierailija kirjoitti:
Suvussa on jo kaksikin eläkeläispariskuntaa joissa mies kitkutti viimeiseen saakka siinä "omassa kodissaan" että sai jätettyä leskelleen asunnoksi kansakoulun kokoisen 1970-luvun sähkölämmitteisen piilosokkelitalon jonka välttämättömät peruskorjaukset ja lopulta hoitokin jäivät tekemättä viimeisen 20v ajan kun voimat ja rahat alkoivat hiipua.
Siinä sitten kelpaa lesken asua kun laki estää lapsia realisoimasta äidin mörskää eikä leskelle jäävällä osuudella myyntihinnasta saisi muutenkaan samasta kasvukeskuksesta edes uudehkoa yksiötä kävelymatkan päässä keskustasta.
Olisihan se lystiä, kun itse olisi maksanut puolet kodista ja joutuisi leskeksi 50v iässä, lapset tuossa vaiheessa saisi kotini omakseen, koska isänsä kuolee. Ei puhettakaan siitä, että puolet on minun, oikeus päättää kuolinpesän (siis vainajan ja lesken) omaisuudesta olisi rintaperillisillä. Miksi elävän periminen tuntuu palstalaisista niin luontevalta?
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani ovat tuossa 70 -80 -iässä. Jos tuosta vaikka isäni kuolisi, niin tietenkin äiti asuisi omistamassaan asunnossa ja hallinnoisi rahojaan. Tarvitseehan hän itsekin niitä. Ei Suomessa harrasteta leskenpolttamista, mitä tunnut kaipaavan.
Joo-o. Tottahan toki niillä ruuhkavuosia elävillä lapsilla on 2020-luvun Suomessa varaa ottaa lisää velkaa maksaakseen verot perinnöstä jota eivät tule koskaan saamaan.
Kun dementoituva mummo on asunut lesken oikeudella 80% perinnön arvosta muodostaneessa talossa pari vuosikymmentä, jäljellä on tontin arvo miinus purkukulut ja käteisomaisuuskin on ajat sitten kadonnut ystävällisille kiertäville remppaporukoille jotka tulivat yllättäen ja pyytämättä laittamaan paikkoja kuntoon.
Yleensä käy vielä niin että perinnönjakoon ilmestyy kodinhoitaja tai pari joille mummo oli testamentannut omaisuutensa.
Mitä sinä sille leskelle sitten haluaisit että tapahtuu? Kun puoliso kuolee, niin pitäisikö lesken antaa koko omaisuutensa edesmenneen puolisonsa perillisille? Vetää itsensä kiikkuun? Missä se leski saisi asua, jos ei omassa kodissaan? Ihan käsittämätöntä, että ihmiset ovat näin julmia omaa vanhempaansa, todennäköisesti äitiään kohtaan. T: se, jota lainasit ja nyt viisikymppisenä monta kertaa äitiäni varakaampana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisihan se lystiä, kun itse olisi maksanut puolet kodista ja joutuisi leskeksi 50v iässä, lapset tuossa vaiheessa saisi kotini omakseen, koska isänsä kuolee.
Jaksan edelleenkin hämmästellä millaisten "tietojen" varassa av-mammat kirjoittelevat tänne kyynärvarren mittaisia tunteisiin vetoavia vuodatuksia.
Kerrotko vielä ihan omin sanoin minkä lakipykälän mukaan lapset perivät 100% puolisoiden yhteisestä omaisuudesta kun vain toinen kuolee?
Laita vaikka suora linkki perintökaaren ko. pykälään niin nauretaan yhdessä.
Missä se leski saisi asua, jos ei omassa kodissaan? Ihan käsittämätöntä, että ihmiset ovat näin julmia omaa vanhempaansa, todennäköisesti äitiään kohtaan. T: se, jota lainasit ja nyt viisikymppisenä monta kertaa äitiäni varakaampana
Minä en keksi enää mitään julmempaa kostoa puolisolleni kuin laatia testamentti niin ettei sillä ole muuta vaihtoehtoa kuin jäädä asumaan lesken oikeudella tähän "omaan kotiinsa" eli suoralla sähköllä lämpiävään 3-kerroksiseen 250m2 omakotitaloon 18km päähän kasvukeskuksen keskustasta.
Talosta löytyy tunnettuja riskirakenteita joiden takia sen myynti johtaisi lähes varmasti kaikkiin oikeusasteisiin ja kaikki tekniset järjestelmät sekä katto ovat olleet jo vuosikymmenen ajan käyttöikänsä päässä (edellämainitusta syystä tähän rakennukseen investointi on rahan heittämistä kaivoon)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lesken asumisoikeus koskee vain ensimmäistä leskeä, ei uuden avioliiton leskeä.
Höpö höpö. Leski se on uudenkin avioliiton leski.
On , mutta ehkä lainauksen kirjoittaja ajatteli tilannetta, jossa ensimmäinen leski ottaa uuden puolison, joka on sitten "toinen" leski. Hänellä ei asumisoikeutta ole.
Tässä kuitenkin on kyse yhteisestä asunnosta, josta leski jo omistaa puolet. Asumisoikeus hänellä olisi siinäkin tapauksessa, että ei omistaisi. Tuossa tapauksessa olisi vaan yritettävä elää sovinnossa saman katon alla. Lesken ei kannattaisi tuoda uutta puolisoa tuohon asuntoon, jos poika edelleen asuisi siinä. Jomman kumman kannattaisi lunastaa toisenkin osuus siinä vaiheessa, kun kumppanin kanssa asuminen alkaisi olla ajankohtaista. Jos kuolinpesässä olisi muutakin omaisuutta, sen voisi jakaa siten, että asunto jäisi kokonaan toiselle, ja toinen saisi vastaavasti muuta omaisuutta riippumatta siitä, kuka oli alkuperäinen omistaja.
Vierailija kirjoitti:
Missä se leski saisi asua, jos ei omassa kodissaan? Ihan käsittämätöntä, että ihmiset ovat näin julmia omaa vanhempaansa, todennäköisesti äitiään kohtaan. T: se, jota lainasit ja nyt viisikymppisenä monta kertaa äitiäni varakaampana
Minä en keksi enää mitään julmempaa kostoa puolisolleni kuin laatia testamentti niin ettei sillä ole muuta vaihtoehtoa kuin jäädä asumaan lesken oikeudella tähän "omaan kotiinsa" eli suoralla sähköllä lämpiävään 3-kerroksiseen 250m2 omakotitaloon 18km päähän kasvukeskuksen keskustasta.
Talosta löytyy tunnettuja riskirakenteita joiden takia sen myynti johtaisi lähes varmasti kaikkiin oikeusasteisiin ja kaikki tekniset järjestelmät sekä katto ovat olleet jo vuosikymmenen ajan käyttöikänsä päässä (edellämainitusta syystä tähän rakennukseen investointi on rahan heittämistä kaivoon)
Mörskät on tietysti mörskiä. Oma potentiaalinen leskeni jäisi asumaan 100m2:n Helsingin keskustan remontoituun asuntoon. Kyllä minä sen hänelle suon ja toivon, että olen lapseni saanut kasvatettua paremmin, että eivät ahneuksissaan aja vanhempaansa jonnekin vuokramurjuun tieltä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me teimme juristin neuvosta keskinäisen omistusoikeustestamentin. Näin kuulemma vältytään kahinoilta ja erimielisyyksiltä, koska lapset saavat vaatiessaan lakiosuuden rahana.
Yhdessä olemme kaiken hankkineet. Jompikumpi jää ensin yksin ja näin varmistamme lesken omistusoikeuden toiseen puoliskoon.
Miksi leskellä pitää olla omistusoikeus johonkin, josta lapset joutuvat maksamaan perintöveron heti toisen vanhempansa kuoltua?
Ei joudu maksamaan perintöveroa, jos on OMISTUSoikeustestamentti. Mutta ei sitä silloin myöskään omista.
Leski voi ottaa lainaa lakiosuuksien maksamiseen.
Oma potentiaalinen leskeni jäisi asumaan 100m2:n Helsingin keskustan remontoituun asuntoon. Kyllä minä sen hänelle suon ja toivon, että olen lapseni saanut kasvatettua paremmin, että eivät ahneuksissaan aja vanhempaansa jonnekin vuokramurjuun tieltä pois.
Ihan uteliaisuuttani kyselisin että kuvittelitko kuvanneesi juuri tyypillisen suomalaisen lesken tilanteen puolison kuoltua vai halusitko vain päteä varallisuudellasi?
Ja ihan vinkkinä kerrottakoon että 100m2 mistään päin maailmaa ei ole kunnoltaan heikkenevän lesken unelmakämppä ellet testamenttaa sille myös palvelushenkilökuntaa kaupan päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma potentiaalinen leskeni jäisi asumaan 100m2:n Helsingin keskustan remontoituun asuntoon. Kyllä minä sen hänelle suon ja toivon, että olen lapseni saanut kasvatettua paremmin, että eivät ahneuksissaan aja vanhempaansa jonnekin vuokramurjuun tieltä pois.
Ihan uteliaisuuttani kyselisin että kuvittelitko kuvanneesi juuri tyypillisen suomalaisen lesken tilanteen puolison kuoltua vai halusitko vain päteä varallisuudellasi?
Ja ihan vinkkinä kerrottakoon että 100m2 mistään päin maailmaa ei ole kunnoltaan heikkenevän lesken unelmakämppä ellet testamenttaa sille myös palvelushenkilökuntaa kaupan päälle.
Eli sun näkemys on, että lesken tulee luopua asumisoikeudestaan, koska ikääntyy? Kuka sen kunnon määrittelee? Ahne lapsi vai leski itse? Normi ihmiset ajattelevat, että ihminen asuu kotonaan kunnes itse tekee ratkaisut. Leskihän voi olla hyvin työikäinen.
On , mutta ehkä lainauksen kirjoittaja ajatteli tilannetta, jossa ensimmäinen leski ottaa uuden puolison, joka on sitten "toinen" leski. Hänellä ei asumisoikeutta ole.
Taas meni pieleen.
Näitä voi ketjuttaa aivan määrättömästi niin että leskeksi jäänyt ottaa uuden puolison ja kuolee sitten itse jonka jälkeen leski II ottaa uuden puolison ja kuolee itse jne jne.
Uusi leski saa aina lesken asumisoikeuden yhteiseen kotiin jos asunto oli 100% puolisoiden omistuksessa ennen kuin toinen kuoli.
Avausviestissä tilanne ei ollut tämä edes alunperin kun uudelleen naimisiin menneen lesken poika omisti jo 50% asunnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli sun näkemys on, että lesken tulee luopua asumisoikeudestaan, koska ikääntyy? Kuka sen kunnon määrittelee?
Kunnon määrittää ihan leski itse mutta kunnosta riippumatta olisi sulaa hulluttaa jäädä asuntoon joka on aivan liian suuri varsinkin kuluiltaan jo nyt saati sitten voimien hiipuessa.
Meillä on ollut pari järkevää sukulaista jotka tuossa kohtaa laittoivat välittömästi sen kalliin asunnon myyntiin, perinnön jakoon ja muuttivat pieneen uuteen keskustaksioon tai vielä hyväkuntoisena suoraan jonkinlaiseen palvelutaloon.
Pysyivät pitkään virkeinä ja lapsetkin olivat niin tyytyväisiä että jaksoivat käydä tapaamassa.
Vierailija kirjoitti:
Eli sun näkemys on, että lesken tulee luopua asumisoikeudestaan, koska ikääntyy? Kuka sen kunnon määrittelee?
Kunnon määrittää ihan leski itse mutta kunnosta riippumatta olisi sulaa hulluttaa jäädä asuntoon joka on aivan liian suuri varsinkin kuluiltaan jo nyt saati sitten voimien hiipuessa.
Meillä on ollut pari järkevää sukulaista jotka tuossa kohtaa laittoivat välittömästi sen kalliin asunnon myyntiin, perinnön jakoon ja muuttivat pieneen uuteen keskustaksioon tai vielä hyväkuntoisena suoraan jonkinlaiseen palvelutaloon.
Pysyivät pitkään virkeinä ja lapsetkin olivat niin tyytyväisiä että jaksoivat käydä tapaamassa.
Ai lapset pitää lahjoa vanhemman tapaamiseen? Mielenkiintoisissa piireissä sinä liikut. Kyllä meillä päin lapset tapaavat vanhempiaan, vaikka nämä röyhkeästi haluaisivat asua omassa kodissaan loppuun asti. Järkyttävää että joku ajattelee noin.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Oma potentiaalinen leskeni jäisi asumaan 100m2:n Helsingin keskustan remontoituun asuntoon. Kyllä minä sen hänelle suon ja toivon, että olen lapseni saanut kasvatettua paremmin, että eivät ahneuksissaan aja vanhempaansa jonnekin vuokramurjuun tieltä pois.
Ihan uteliaisuuttani kyselisin että kuvittelitko kuvanneesi juuri tyypillisen suomalaisen lesken tilanteen puolison kuoltua vai halusitko vain päteä varallisuudellasi?
Ja ihan vinkkinä kerrottakoon että 100m2 mistään päin maailmaa ei ole kunnoltaan heikkenevän lesken unelmakämppä ellet testamenttaa sille myös palvelushenkilökuntaa kaupan päälle.
Se kunnoltaan heikkenevä leski on suhteellinen käsite. Jotkut porskuttaa omakotitalossa vielä ysikymppisenä, toiset puuskuttaa portaissa jo keski-iässä.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma potentiaalinen leskeni jäisi asumaan 100m2:n Helsingin keskustan remontoituun asuntoon. Kyllä minä sen hänelle suon ja toivon, että olen lapseni saanut kasvatettua paremmin, että eivät ahneuksissaan aja vanhempaansa jonnekin vuokramurjuun tieltä pois.
Ihan uteliaisuuttani kyselisin että kuvittelitko kuvanneesi juuri tyypillisen suomalaisen lesken tilanteen puolison kuoltua vai halusitko vain päteä varallisuudellasi?
Ja ihan vinkkinä kerrottakoon että 100m2 mistään päin maailmaa ei ole kunnoltaan heikkenevän lesken unelmakämppä ellet testamenttaa sille myös palvelushenkilökuntaa kaupan päälle.
Se kunnoltaan heikkenevä leski on suhteellinen käsite. Jotkut porskuttaa omakotitalossa vielä ysikymppisenä, toiset puuskuttaa portaissa jo keski-iässä.
-eri
Entä sitten kun jäädään leskeksi vaikka viisikymppisenä? Asunto vaan myyntiin ja leski kaulakiikkuun lasten perintöjen tieltä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lesken oikeus ei koske sellaista asuntoa, jonka omistaa edes osin joku kolmas taho.
Käyttö riittää ei edellytä omistamista. Toinen asia on, kuka vastaa asunnon kuluista ja missä suhteessa kulut jakautuvat?
Rintaperillisen jakovaatimuksen ja testamentinsaajan oikeuden estämättä eloonjäänyt puoliso saa pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun jäämistöön kuuluvan eloonjääneen puolison kodiksi sopivan asunnon, jollei kodiksi sopivaa asuntoa sisälly eloonjääneen puolison varallisuuteen. Yhteisessä kodissa oleva tavanmukainen asuntoirtaimisto on aina jätettävä jakamattomana eloonjääneen puolison hallintaan.
Avain termi tässä on "jäämistöön kuuluvan". Asunto ei kuulu kokonaisuudessaan jäämistöön, jos siitä omistaa puolet joku muu.
Lisäksi tämä pykälä ei koske enää "seuraavaa" leskeä, koska tällaisissa tapauksissa sen ensimmäisestä avioliitosta eloonjääneen kuoltua jako on pakko tehdä ennen kun voidaan toteuttaa ositus tuoreemman lesken kanssa.
Nähdäkseni tulkinta on lakiin perustumaton. Tällainen laintulkinta perustunee taas johonkin vanhentuneeseen oikeuskäytäntöön, jossa ei ole huomioitu yhdenvertaisuuslain säännöksiä?
Perustuu nimenomaan lakiin, ja jos viitsit edes vilkaista sen yhdenvertaisuuslain kaksi ensimmäistä pykälää huomaat, ettei perintöasiat kuulu edes sen soveltamispiiriin.
Oikeus asua asunnossa ei ole yksityis- tai perhe-elämän piiriin kuuluvaa toimintaa ja jos tuo siirretään tuomioistuimen ratkaistavaksi, niin ei ole myöskään oikeudenkäynti.
?????
Ihan mielenkiinnosta, kuuluko se mielestäsi julkisen vai yksityisen toiminnan piiriin? Viranomais-, koulutus- vai elinkeinotoimintaan?
Niin kauan kuin se perustuu sopimuksiin on kyse yksityisestä toiminnasta, mutta kun mennään viranomaispäätöksiin, on kysymys julkisesta toiminnasta.
Apua. Lesken asumisoikeus ei perustu sopimukseen. Se on lakisääteinen oikeus joka määritellään perintökaaressa. Yhdenvertaisuuslakia siihen ei missään olosuhteissa sovelleta.
Mikäli oikeus asunnon hallintaan perustuu vuokrasopimukseen, on kyse yksityisestä sopimusasiasta. Jos taas lakiin perustuvasta hallintaoikeudesta, niin silloin kyse julkisesta viranomaistoiminnasta. Lesken oikeus voi perustua kumpaankin.
Hienoa, että olet kiinnostunut näistä asioista, mutta olet täysin hakoteillä, ja keskustelun laadunkin kannalta olisi mukavaa, jos ei nyt ihan totuutena leviteltäisi asioita, joista ei ole selvästikään mitään tietoa.
Lesken asumisoikeudella ei ole yhtään mitään tekemistä vuokrasopimuksien kanssa. Ei kerta kaikkiaan mitään. Vuokrasopimukseen perustuva hallintaoikeudessa on kyse vuokranantajan ja vuokralaisen välisestä suhteesta, tähän ei liity (toivottavasti) vainajia.
Julkisessa viranomaistoiminnassa toisena osapuolena on aina viranomainen. Jos puhutaan lesken lakisääteisestä asumisoikeudesta, osapuolina on se leski (yksityishenkilö) ja ne yksityishenkilöt, joiden oikeutta tämä rajoittaa. Ei viranomaisia.Alkuperäiseen aiheeseen relevantit säännökset löytyvät perintökaaren 3 luvusta, jos joku ihan halua perehtyä.
- Alan koulutuksen omaava
Lakiin perustuvassa oikeudessa on aina kysymys julkisesta vallan käytöstä eli tällöin osapuolina ovat viranomainen ja yksityinen. Laki ei voi olla lähtökohtaisesti syrjivä, ilman hyväksyttävää perustetta. Eikä sellaista tässä tapauksessa ole.
Tällä palstalla on useinkin erikoisia laki "faktoja", mutta tämä on jo pelottavaa! Et voisi olla enempää väärässä, yhtään mikään tästä sepuksestasi ei ensinnäkään pidä paikkaansa tai toisekseen edes liity aiheeseen.
Ihan ihme sekoilua sotkea lesken asumisoikeuteen joku viranomaistaho ja nyt on jo syrjintää, jos leski ei saa asua ilmaiseksi talossa joka on jonkun ihan muun kuin hänen tai puolisonsa omaisuutta.
Sivusta seurattua: Yksinhuoltajaisä löytää puolison viisikymppisenä. Yhdessä kasvatetaan miehen teini-ikäiset aikuisiksi. Mies kuolee syöpään. Äitipuoli jää huoltajana huolehtimaan kahdesta kiinteistöstä ja miehen lapsista kunnes aikuistuvat. Testamentissa mies turvasi vaimolleen osuuden vapaa-ajan kiinteistöstä ja hallintaoikeuden, jotta se voisi myöhemmin vielä siirtyä hänen lapsilleen. Äitipuolella osuus siksi, että hän omalla kustannuksellaan hoitaisi paikkoja. Tällöin jos myydään ennen hänen kuolemaansa, hän saisi maksamansa remontit vielä korvauksena myyntihinnasta. Muutoin jälkeläiset saisivat odottaa perintöään äitipuolen kuolemaan, jolloin saisivat kaiken.
Ja mitä tapahtui: kauhea vihanpito alkoi kun tämä tajuttiin. Mieluummin myytäisi siis heti, vaikka rahat pitäisi jakaa lesken kanssa, kun odotetaan että leski on kuollut ja saataisiin kaikki jakamattomana. Ja remontteihin on tässä todella satsattu, mm. jätevesilain mukaiset sisävessa ym.
Miehen eno jäi leskeksi ja kohtasi uuden rakkauden noin 70-vuotiaana. He eivät koskaan luopuneet omista asunnoistaan vaan asuivat vuorotellen kummankin kodeissa. Molemmilla aikuisia lapsia ja lapsenlapsia. Ehtivät olla yhdessä noin 20 vuotta, mutta omaisuudet pysyivät erillään.
-ohis