Lesken lesken asumisoikeus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kuitenkin noudattaa sitä ET:n ohjetta, että testamenttaa asuntonsa puolisolleen. On paljon helpompi kaikkien kannalta.

Miten niin helpompi?

Ellei avioehtoa ollut niin puolisot omistivat kuolinpesän puoliksi.

Ilman testamenttia lapsi saa kuolleen isän puolikkaan mutta jos kaiken testamenttaa vaimolle niin lapsi saa joka tapauksessa lakiosan eli neljänneksen koko pesän arvosta.

On se siinä mielessä helpompi, että jos tällaisessa tilanteessa leski on varakkaampi, hän menettää sen kotinsa automaattisesti ilman testamenttia. Jos taas vainaja oli varakkaampi, tasinkoa maksava osapuoli päättää, millä omaisuudella haluaa tasingon kuitata. Tällaisessa tapauksessa kotina pidetyn asunnon puolikasta tuskin on tulossa.

Tosin en tiedä, miksi se leski edes haluaisi yhteisomustuksen tuollaiseen asuntoon...

Mutta ihan normaalistikin (kun omistetaan puolison kanssa 50/50 ja lesken asumisoikeus on jokatapauksessa) se oma puolikas on järkevää testamentata puolisolle, ettei lapsille tule riesaksi perintöä josta eivät hyödy välttämättä vuosikymmeniin ja siihen vielä kuka maksaa mitä sotkut päälle.

Se ei ole minään itsestään selvyys, että leski saa osituksen perusteella juuri sen talon toisen puolikkaan puolison kuoltua ilman testamenttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lesken oikeus ei koske sellaista asuntoa, jonka omistaa edes osin joku kolmas taho.

Käyttö riittää ei edellytä omistamista. Toinen asia on, kuka vastaa asunnon kuluista ja missä suhteessa kulut jakautuvat?

Rintaperillisen jakovaatimuksen ja testamentinsaajan oikeuden estämättä eloonjäänyt puoliso saa pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun jäämistöön kuuluvan eloonjääneen puolison kodiksi sopivan asunnon, jollei kodiksi sopivaa asuntoa sisälly eloonjääneen puolison varallisuuteen. Yhteisessä kodissa oleva tavanmukainen asuntoirtaimisto on aina jätettävä jakamattomana eloonjääneen puolison hallintaan.

Avain termi tässä on "jäämistöön kuuluvan". Asunto ei kuulu kokonaisuudessaan jäämistöön, jos siitä omistaa puolet joku muu.

Lisäksi tämä pykälä ei koske enää "seuraavaa" leskeä, koska tällaisissa tapauksissa sen ensimmäisestä avioliitosta eloonjääneen kuoltua jako on pakko tehdä ennen kun voidaan toteuttaa ositus tuoreemman lesken kanssa.

Nähdäkseni tulkinta on lakiin perustumaton. Tällainen laintulkinta perustunee taas johonkin vanhentuneeseen oikeuskäytäntöön, jossa ei ole huomioitu yhdenvertaisuuslain säännöksiä?

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi tämä pykälä ei koske enää "seuraavaa" leskeä, koska tällaisissa tapauksissa sen ensimmäisestä avioliitosta eloonjääneen kuoltua jako on pakko tehdä ennen kun voidaan toteuttaa ositus tuoreemman lesken kanssa.

Ei ole mitään "seuraavaa" leskeä.

Tässä tapauksessa ensimmäisen avioliiton äiti kuollut aiemmin ja puolisoiden yhteinen omaisuus jaettu isän ja rintaperillisen (poika) välillä 50:50.

Ei tämä kuitenkaan tarkoita sitä että poika omistaisi ko. asunnosta prosenttiakaan saati sitten 50%

Ensimmäisen liiton perinnössä on voinu olla esim. 200 000€ asunto ja 300 000€ muuta realisoitavaa omaisuutta josta isä otti asunnon + 50 000€ ja poika 250 000€

Häh? Eikö koko aloituksen pointti ollut, että isä omistaa pojan kanssa asunnon puoliksi vaimon/äidin kuoltua ja miten tämä vaikuttaa nimenomaan siihen ns. "seuraavaan" leskeen eli isä vainaansa uuteen vaimoon?

Leski joutuisi silloin luopumaan tärkeästä vapaa-ajanasunnosta (joka kotia arvokkaampi), en usko että luopuisi, kumpikaan meistä. Ap

Mikä estää leskeä lunastamasta vapaa-ajanasuntoa itselleen tai ilmoittamasta että haluaisi sen osaksi omaa osuuttaan perinnöstä.

Ei siihen kuitenkaan ole tulossa lesken hallintaoikeutta joten se pannaan lihoiksi ja rahat jaetaan ellei omaisuuden jaosta päästä muuten sopimukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lesken oikeus ei koske sellaista asuntoa, jonka omistaa edes osin joku kolmas taho.

Käyttö riittää ei edellytä omistamista. Toinen asia on, kuka vastaa asunnon kuluista ja missä suhteessa kulut jakautuvat?

Rintaperillisen jakovaatimuksen ja testamentinsaajan oikeuden estämättä eloonjäänyt puoliso saa pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun jäämistöön kuuluvan eloonjääneen puolison kodiksi sopivan asunnon, jollei kodiksi sopivaa asuntoa sisälly eloonjääneen puolison varallisuuteen. Yhteisessä kodissa oleva tavanmukainen asuntoirtaimisto on aina jätettävä jakamattomana eloonjääneen puolison hallintaan.

Avain termi tässä on "jäämistöön kuuluvan". Asunto ei kuulu kokonaisuudessaan jäämistöön, jos siitä omistaa puolet joku muu.

Lisäksi tämä pykälä ei koske enää "seuraavaa" leskeä, koska tällaisissa tapauksissa sen ensimmäisestä avioliitosta eloonjääneen kuoltua jako on pakko tehdä ennen kun voidaan toteuttaa ositus tuoreemman lesken kanssa.

Nähdäkseni tulkinta on lakiin perustumaton. Tällainen laintulkinta perustunee taas johonkin vanhentuneeseen oikeuskäytäntöön, jossa ei ole huomioitu yhdenvertaisuuslain säännöksiä?

Perustuu nimenomaan lakiin, ja jos viitsit edes vilkaista sen yhdenvertaisuuslain kaksi ensimmäistä pykälää huomaat, ettei perintöasiat kuulu edes sen soveltamispiiriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lesken oikeus ei koske sellaista asuntoa, jonka omistaa edes osin joku kolmas taho.

Käyttö riittää ei edellytä omistamista. Toinen asia on, kuka vastaa asunnon kuluista ja missä suhteessa kulut jakautuvat?

Rintaperillisen jakovaatimuksen ja testamentinsaajan oikeuden estämättä eloonjäänyt puoliso saa pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun jäämistöön kuuluvan eloonjääneen puolison kodiksi sopivan asunnon, jollei kodiksi sopivaa asuntoa sisälly eloonjääneen puolison varallisuuteen. Yhteisessä kodissa oleva tavanmukainen asuntoirtaimisto on aina jätettävä jakamattomana eloonjääneen puolison hallintaan.

Avain termi tässä on "jäämistöön kuuluvan". Asunto ei kuulu kokonaisuudessaan jäämistöön, jos siitä omistaa puolet joku muu.

Lisäksi tämä pykälä ei koske enää "seuraavaa" leskeä, koska tällaisissa tapauksissa sen ensimmäisestä avioliitosta eloonjääneen kuoltua jako on pakko tehdä ennen kun voidaan toteuttaa ositus tuoreemman lesken kanssa.

Nähdäkseni tulkinta on lakiin perustumaton. Tällainen laintulkinta perustunee taas johonkin vanhentuneeseen oikeuskäytäntöön, jossa ei ole huomioitu yhdenvertaisuuslain säännöksiä?

Avaatko vähän, mikä tulkinta? Ja miten yhdenvertaisuuslaki tähän liittyy?

Vierailija kirjoitti:

Lesken asumisoikeus ei toteudu jos kuollut puoliso omisti asunnon jonkun muun kuin lesken kanssa. Eli tässä tapauksessa se ei ole voimassa.

Lapsen kanssa jos omistaa niin kylläon voimassa.

Häh? Eikö koko aloituksen pointti ollut, että isä omistaa pojan kanssa

Aloituksen pointti oli juuri tämä mutta tuo yksi tyyppi jaksaa jankuttaa että omaisuuden jako menisi yleisestikin ottaen eri tavalla "toisen lesken" kohdalla.

Ei mene. Olkoon vaikka viides leski niin se saa hallintaoikeuden puolisoiden yhteisenä kotinaan käyttävään asuntoon kunhan omistivat sen kokonaan.

Hallintaoikeus ei kuitenkaa siirry eli jos isä olisi asunut lesken hallintaoikeuden turvin kämpässä niin oikeus ei katoa vaikka isä meneekin uudelleen naimisiin ja vaimo muuttaa saman katon alle mutta isän uudelle leskelle hallintaoikeus ei siirry koska isä ei omistanut asuntoa kokonaan.

Ap:n kuvaamassa tapauksessa kämppä menee myyntiin ulkopuoliselle ja rahat jaetaan tai sitten yksi ostaa toisen ulos perinnöstä mikä nyt käytännössä tarkoittaa myös asunnon myyntiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lesken asumisoikeus ei toteudu jos kuollut puoliso omisti asunnon jonkun muun kuin lesken kanssa. Eli tässä tapauksessa se ei ole voimassa.

Lapsen kanssa jos omistaa niin kylläon voimassa.

Perustuen mihin? Johan tänne on ihan luotettaviakin lähteitä linkattu, missä asia yksiselitteisesti todetaan...

Vierailija kirjoitti:

Häh? Eikö koko aloituksen pointti ollut, että isä omistaa pojan kanssa

Aloituksen pointti oli juuri tämä mutta tuo yksi tyyppi jaksaa jankuttaa että omaisuuden jako menisi yleisestikin ottaen eri tavalla "toisen lesken" kohdalla.

Ei mene. Olkoon vaikka viides leski niin se saa hallintaoikeuden puolisoiden yhteisenä kotinaan käyttävään asuntoon kunhan omistivat sen kokonaan.

Hallintaoikeus ei kuitenkaa siirry eli jos isä olisi asunut lesken hallintaoikeuden turvin kämpässä niin oikeus ei katoa vaikka isä meneekin uudelleen naimisiin ja vaimo muuttaa saman katon alle mutta isän uudelle leskelle hallintaoikeus ei siirry koska isä ei omistanut asuntoa kokonaan.

Ap:n kuvaamassa tapauksessa kämppä menee myyntiin ulkopuoliselle ja rahat jaetaan tai sitten yksi ostaa toisen ulos perinnöstä mikä nyt käytännössä tarkoittaa myös asunnon myyntiä.

Aloittaja paljasti myöhemmin tässä keskustelussa että tapaus ei ole todellinen vaan hän halusi kysyä että mikä olisi hänen poikansa asema mikäli toinen vanhemmista menehtyisi. Samassa yhteydessä aloittaja paljasti myös sen että muuta omaisuutta on reilusti. Siinä tilanteessa olisi täysin järjetöntä pitää pesä jakamatta, mikäli eloonjäänyt puoliso lähtisi uuteen avioliittoon.

On se siinä mielessä helpompi, että jos tällaisessa tilanteessa leski on varakkaampi, hän menettää sen kotinsa automaattisesti ilman testamenttia. Jos taas vainaja oli varakkaampi, tasinkoa maksava osapuoli päättää, millä omaisuudella haluaa tasingon kuitata. Tällaisessa tapauksessa kotina pidetyn asunnon puolikasta tuskin .

Tämä tasinko on vähän hankalampi juttu.

Jos leski on se köyhempi puolisoista, tämä voi vaatia kuolleen perillisiltä tasinkoa jolla saa omaksi osuudekseen puolet yhteisistä varoista.

Jos taas leski on varakkaampi, sillä on oikeus olla maksamatta tasinkoa kuolleen perillisille ja pitää aiamman omaisuutensa kokonaan.

(Jälleen oletetaan ettei avioehtoa tai aiempia perintöjä joilla puoliso suljettu ulos jne)

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsen omaisuuden arvo on yli 20000e lapselle määritellään edunvalvoja, joka on yleensä lapsen vanhempi.

Kyllä me olimme esteellisiä edunvalvojaksi kun alaikäiset lapset perivät (testamentilla) vanhapiikatätinsä ja niille määrättiin eesteetön edunvalvoja jostain viran puolesta mikä kesti kun nuo olivat kortilla.

Niin, te siis olitte esteellisiä tuossa vaiheessa, kun perunkirjoitus tehtiin ja perintöä jaettiin, koska kuuluitte itse samaan kuolinpesään. Silloin näihin vaiheisiin ja esim. kiinteistöjen myyntiin määrätään lapsille edunvalvojan sijainen. Kun homma on hoidettu, oma vanhempi voi jatkaa lapsen edunvalvojana, ihan normaalisti. Jos omaisuus on tuo yli 20000 €, täytyy digivirastoon tehdä vuositili, jossa selvitetään, mihin ja kuinka paljon NIITÄ varoja on käytetty. Niitä saa käyttää vain lapsen hyväksi. Ei kaikista talvihaalareista todellakaan tiliä tarvitse tehdä, vain jos niitä on ostettu niillä lapsen perintörahoilla. Kokemusta tästä on.

Vierailija kirjoitti:

Häh? Eikö koko aloituksen pointti ollut, että isä omistaa pojan kanssa

Aloituksen pointti oli juuri tämä mutta tuo yksi tyyppi jaksaa jankuttaa että omaisuuden jako menisi yleisestikin ottaen eri tavalla "toisen lesken" kohdalla.

Ei mene. Olkoon vaikka viides leski niin se saa hallintaoikeuden puolisoiden yhteisenä kotinaan käyttävään asuntoon kunhan omistivat sen kokonaan.

Hallintaoikeus ei kuitenkaa siirry eli jos isä olisi asunut lesken hallintaoikeuden turvin kämpässä niin oikeus ei katoa vaikka isä meneekin uudelleen naimisiin ja vaimo muuttaa saman katon alle mutta isän uudelle leskelle hallintaoikeus ei siirry koska isä ei omistanut asuntoa kokonaan.

Ap:n kuvaamassa tapauksessa kämppä menee myyntiin ulkopuoliselle ja rahat jaetaan tai sitten yksi ostaa toisen ulos perinnöstä mikä nyt käytännössä tarkoittaa myös asunnon myyntiä.

Ok, kommenttisi oli hyvin hämmentävä, etenkin kun näytät kuitenkin olevan samaa mieltä lainaamasi kommentin kanssa, että tilanne on tämän "toisen lesken" kohdalla siltä osin eri, että tällä kertaa asumisoikeutta ei ole koska nyt joku muu omistaa asunnosta puolet eikä se siten kuulu jäämistöön (kuten sillä "ensimmäisellä kierroksella" jolloin asunto on ilmeisesti omistettu puolison kanssa puoliksi ja pesän jakamatta jättäminen ja asumisoikeuden hyödyntäminen on ollut vaihtoehto).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lesken oikeus ei koske sellaista asuntoa, jonka omistaa edes osin joku kolmas taho.

Käyttö riittää ei edellytä omistamista. Toinen asia on, kuka vastaa asunnon kuluista ja missä suhteessa kulut jakautuvat?

Rintaperillisen jakovaatimuksen ja testamentinsaajan oikeuden estämättä eloonjäänyt puoliso saa pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun jäämistöön kuuluvan eloonjääneen puolison kodiksi sopivan asunnon, jollei kodiksi sopivaa asuntoa sisälly eloonjääneen puolison varallisuuteen. Yhteisessä kodissa oleva tavanmukainen asuntoirtaimisto on aina jätettävä jakamattomana eloonjääneen puolison hallintaan.

Avain termi tässä on "jäämistöön kuuluvan". Asunto ei kuulu kokonaisuudessaan jäämistöön, jos siitä omistaa puolet joku muu.

Lisäksi tämä pykälä ei koske enää "seuraavaa" leskeä, koska tällaisissa tapauksissa sen ensimmäisestä avioliitosta eloonjääneen kuoltua jako on pakko tehdä ennen kun voidaan toteuttaa ositus tuoreemman lesken kanssa.

Nähdäkseni tulkinta on lakiin perustumaton. Tällainen laintulkinta perustunee taas johonkin vanhentuneeseen oikeuskäytäntöön, jossa ei ole huomioitu yhdenvertaisuuslain säännöksiä?

Perustuu nimenomaan lakiin, ja jos viitsit edes vilkaista sen yhdenvertaisuuslain kaksi ensimmäistä pykälää huomaat, ettei perintöasiat kuulu edes sen soveltamispiiriin.

Oikeus asua asunnossa ei ole yksityis- tai perhe-elämän piiriin kuuluvaa toimintaa ja jos tuo siirretään tuomioistuimen ratkaistavaksi, niin ei ole myöskään oikeudenkäynti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lesken oikeus ei koske sellaista asuntoa, jonka omistaa edes osin joku kolmas taho.

Käyttö riittää ei edellytä omistamista. Toinen asia on, kuka vastaa asunnon kuluista ja missä suhteessa kulut jakautuvat?

Rintaperillisen jakovaatimuksen ja testamentinsaajan oikeuden estämättä eloonjäänyt puoliso saa pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun jäämistöön kuuluvan eloonjääneen puolison kodiksi sopivan asunnon, jollei kodiksi sopivaa asuntoa sisälly eloonjääneen puolison varallisuuteen. Yhteisessä kodissa oleva tavanmukainen asuntoirtaimisto on aina jätettävä jakamattomana eloonjääneen puolison hallintaan.

Avain termi tässä on "jäämistöön kuuluvan". Asunto ei kuulu kokonaisuudessaan jäämistöön, jos siitä omistaa puolet joku muu.

Lisäksi tämä pykälä ei koske enää "seuraavaa" leskeä, koska tällaisissa tapauksissa sen ensimmäisestä avioliitosta eloonjääneen kuoltua jako on pakko tehdä ennen kun voidaan toteuttaa ositus tuoreemman lesken kanssa.

Nähdäkseni tulkinta on lakiin perustumaton. Tällainen laintulkinta perustunee taas johonkin vanhentuneeseen oikeuskäytäntöön, jossa ei ole huomioitu yhdenvertaisuuslain säännöksiä?

Perustuu nimenomaan lakiin, ja jos viitsit edes vilkaista sen yhdenvertaisuuslain kaksi ensimmäistä pykälää huomaat, ettei perintöasiat kuulu edes sen soveltamispiiriin.

Oikeus asua asunnossa ei ole yksityis- tai perhe-elämän piiriin kuuluvaa toimintaa ja jos tuo siirretään tuomioistuimen ratkaistavaksi, niin ei ole myöskään oikeudenkäynti.

?????

Ihan mielenkiinnosta, kuuluko se mielestäsi julkisen vai yksityisen toiminnan piiriin? Viranomais-, koulutus- vai elinkeinotoimintaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lesken oikeus ei koske sellaista asuntoa, jonka omistaa edes osin joku kolmas taho.

Käyttö riittää ei edellytä omistamista. Toinen asia on, kuka vastaa asunnon kuluista ja missä suhteessa kulut jakautuvat?

Rintaperillisen jakovaatimuksen ja testamentinsaajan oikeuden estämättä eloonjäänyt puoliso saa pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun jäämistöön kuuluvan eloonjääneen puolison kodiksi sopivan asunnon, jollei kodiksi sopivaa asuntoa sisälly eloonjääneen puolison varallisuuteen. Yhteisessä kodissa oleva tavanmukainen asuntoirtaimisto on aina jätettävä jakamattomana eloonjääneen puolison hallintaan.

Avain termi tässä on "jäämistöön kuuluvan". Asunto ei kuulu kokonaisuudessaan jäämistöön, jos siitä omistaa puolet joku muu.

Lisäksi tämä pykälä ei koske enää "seuraavaa" leskeä, koska tällaisissa tapauksissa sen ensimmäisestä avioliitosta eloonjääneen kuoltua jako on pakko tehdä ennen kun voidaan toteuttaa ositus tuoreemman lesken kanssa.

Nähdäkseni tulkinta on lakiin perustumaton. Tällainen laintulkinta perustunee taas johonkin vanhentuneeseen oikeuskäytäntöön, jossa ei ole huomioitu yhdenvertaisuuslain säännöksiä?

Perustuu nimenomaan lakiin, ja jos viitsit edes vilkaista sen yhdenvertaisuuslain kaksi ensimmäistä pykälää huomaat, ettei perintöasiat kuulu edes sen soveltamispiiriin.

Oikeus asua asunnossa ei ole yksityis- tai perhe-elämän piiriin kuuluvaa toimintaa ja jos tuo siirretään tuomioistuimen ratkaistavaksi, niin ei ole myöskään oikeudenkäynti.

?????

Ihan mielenkiinnosta, kuuluko se mielestäsi julkisen vai yksityisen toiminnan piiriin? Viranomais-, koulutus- vai elinkeinotoimintaan?

Niin kauan kuin se perustuu sopimuksiin on kyse yksityisestä toiminnasta, mutta kun mennään viranomaispäätöksiin, on kysymys julkisesta toiminnasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lesken oikeus ei koske sellaista asuntoa, jonka omistaa edes osin joku kolmas taho.

Käyttö riittää ei edellytä omistamista. Toinen asia on, kuka vastaa asunnon kuluista ja missä suhteessa kulut jakautuvat?

Rintaperillisen jakovaatimuksen ja testamentinsaajan oikeuden estämättä eloonjäänyt puoliso saa pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun jäämistöön kuuluvan eloonjääneen puolison kodiksi sopivan asunnon, jollei kodiksi sopivaa asuntoa sisälly eloonjääneen puolison varallisuuteen. Yhteisessä kodissa oleva tavanmukainen asuntoirtaimisto on aina jätettävä jakamattomana eloonjääneen puolison hallintaan.

Avain termi tässä on "jäämistöön kuuluvan". Asunto ei kuulu kokonaisuudessaan jäämistöön, jos siitä omistaa puolet joku muu.

Lisäksi tämä pykälä ei koske enää "seuraavaa" leskeä, koska tällaisissa tapauksissa sen ensimmäisestä avioliitosta eloonjääneen kuoltua jako on pakko tehdä ennen kun voidaan toteuttaa ositus tuoreemman lesken kanssa.

Nähdäkseni tulkinta on lakiin perustumaton. Tällainen laintulkinta perustunee taas johonkin vanhentuneeseen oikeuskäytäntöön, jossa ei ole huomioitu yhdenvertaisuuslain säännöksiä?

Perustuu nimenomaan lakiin, ja jos viitsit edes vilkaista sen yhdenvertaisuuslain kaksi ensimmäistä pykälää huomaat, ettei perintöasiat kuulu edes sen soveltamispiiriin.

Oikeus asua asunnossa ei ole yksityis- tai perhe-elämän piiriin kuuluvaa toimintaa ja jos tuo siirretään tuomioistuimen ratkaistavaksi, niin ei ole myöskään oikeudenkäynti.

?????

Ihan mielenkiinnosta, kuuluko se mielestäsi julkisen vai yksityisen toiminnan piiriin? Viranomais-, koulutus- vai elinkeinotoimintaan?

Niin kauan kuin se perustuu sopimuksiin on kyse yksityisestä toiminnasta, mutta kun mennään viranomaispäätöksiin, on kysymys julkisesta toiminnasta.

Apua. Lesken asumisoikeus ei perustu sopimukseen. Se on lakisääteinen oikeus joka määritellään perintökaaressa. Yhdenvertaisuuslakia siihen ei missään olosuhteissa sovelleta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lesken oikeus ei koske sellaista asuntoa, jonka omistaa edes osin joku kolmas taho.

Käyttö riittää ei edellytä omistamista. Toinen asia on, kuka vastaa asunnon kuluista ja missä suhteessa kulut jakautuvat?

Rintaperillisen jakovaatimuksen ja testamentinsaajan oikeuden estämättä eloonjäänyt puoliso saa pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun jäämistöön kuuluvan eloonjääneen puolison kodiksi sopivan asunnon, jollei kodiksi sopivaa asuntoa sisälly eloonjääneen puolison varallisuuteen. Yhteisessä kodissa oleva tavanmukainen asuntoirtaimisto on aina jätettävä jakamattomana eloonjääneen puolison hallintaan.

Avain termi tässä on "jäämistöön kuuluvan". Asunto ei kuulu kokonaisuudessaan jäämistöön, jos siitä omistaa puolet joku muu.

Lisäksi tämä pykälä ei koske enää "seuraavaa" leskeä, koska tällaisissa tapauksissa sen ensimmäisestä avioliitosta eloonjääneen kuoltua jako on pakko tehdä ennen kun voidaan toteuttaa ositus tuoreemman lesken kanssa.

Nähdäkseni tulkinta on lakiin perustumaton. Tällainen laintulkinta perustunee taas johonkin vanhentuneeseen oikeuskäytäntöön, jossa ei ole huomioitu yhdenvertaisuuslain säännöksiä?

Perustuu nimenomaan lakiin, ja jos viitsit edes vilkaista sen yhdenvertaisuuslain kaksi ensimmäistä pykälää huomaat, ettei perintöasiat kuulu edes sen soveltamispiiriin.

Oikeus asua asunnossa ei ole yksityis- tai perhe-elämän piiriin kuuluvaa toimintaa ja jos tuo siirretään tuomioistuimen ratkaistavaksi, niin ei ole myöskään oikeudenkäynti.

?????

Ihan mielenkiinnosta, kuuluko se mielestäsi julkisen vai yksityisen toiminnan piiriin? Viranomais-, koulutus- vai elinkeinotoimintaan?

Niin kauan kuin se perustuu sopimuksiin on kyse yksityisestä toiminnasta, mutta kun mennään viranomaispäätöksiin, on kysymys julkisesta toiminnasta.

Apua. Lesken asumisoikeus ei perustu sopimukseen. Se on lakisääteinen oikeus joka määritellään perintökaaressa. Yhdenvertaisuuslakia siihen ei missään olosuhteissa sovelleta.

Mikäli oikeus asunnon hallintaan perustuu vuokrasopimukseen, on kyse yksityisestä sopimusasiasta. Jos taas lakiin perustuvasta hallintaoikeudesta, niin silloin kyse julkisesta viranomaistoiminnasta. Lesken oikeus voi perustua kumpaankin.

Ikinä ei ole hyvä vaihtoehto sotkea yhteisomistussuhteita ja uusia avioliittoja keskenään, jos kuvioon kuuluu enemmän kuin 2 osapuolta.

Sehän on varsin yksiselitteistä, ettei tuossa tilanteessa ole lesken asumisoikeutta, mutta kyllä siinä aika kiusallinen tilanne olisi joka tapauksessa, jos aikuinen poika ja uusi vaimo jäävät kahdestaan soppaa selvittämään. Etenkin, jos isukki olisikin testamentannut oman puoliskonsa vaimolle.

Parempi vain joko ostaa se lapsen osuus pois tai myydä omansa tälle. Tai ihan vain asua jossain muualla, jää sitten kuollessa se vaimolle ja toinen talo pojalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lesken oikeus ei koske sellaista asuntoa, jonka omistaa edes osin joku kolmas taho.

Käyttö riittää ei edellytä omistamista. Toinen asia on, kuka vastaa asunnon kuluista ja missä suhteessa kulut jakautuvat?

Rintaperillisen jakovaatimuksen ja testamentinsaajan oikeuden estämättä eloonjäänyt puoliso saa pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun jäämistöön kuuluvan eloonjääneen puolison kodiksi sopivan asunnon, jollei kodiksi sopivaa asuntoa sisälly eloonjääneen puolison varallisuuteen. Yhteisessä kodissa oleva tavanmukainen asuntoirtaimisto on aina jätettävä jakamattomana eloonjääneen puolison hallintaan.

Avain termi tässä on "jäämistöön kuuluvan". Asunto ei kuulu kokonaisuudessaan jäämistöön, jos siitä omistaa puolet joku muu.

Lisäksi tämä pykälä ei koske enää "seuraavaa" leskeä, koska tällaisissa tapauksissa sen ensimmäisestä avioliitosta eloonjääneen kuoltua jako on pakko tehdä ennen kun voidaan toteuttaa ositus tuoreemman lesken kanssa.

Nähdäkseni tulkinta on lakiin perustumaton. Tällainen laintulkinta perustunee taas johonkin vanhentuneeseen oikeuskäytäntöön, jossa ei ole huomioitu yhdenvertaisuuslain säännöksiä?

Perustuu nimenomaan lakiin, ja jos viitsit edes vilkaista sen yhdenvertaisuuslain kaksi ensimmäistä pykälää huomaat, ettei perintöasiat kuulu edes sen soveltamispiiriin.

Oikeus asua asunnossa ei ole yksityis- tai perhe-elämän piiriin kuuluvaa toimintaa ja jos tuo siirretään tuomioistuimen ratkaistavaksi, niin ei ole myöskään oikeudenkäynti.

?????

Ihan mielenkiinnosta, kuuluko se mielestäsi julkisen vai yksityisen toiminnan piiriin? Viranomais-, koulutus- vai elinkeinotoimintaan?

Niin kauan kuin se perustuu sopimuksiin on kyse yksityisestä toiminnasta, mutta kun mennään viranomaispäätöksiin, on kysymys julkisesta toiminnasta.

Apua. Lesken asumisoikeus ei perustu sopimukseen. Se on lakisääteinen oikeus joka määritellään perintökaaressa. Yhdenvertaisuuslakia siihen ei missään olosuhteissa sovelleta.

Mikäli oikeus asunnon hallintaan perustuu vuokrasopimukseen, on kyse yksityisestä sopimusasiasta. Jos taas lakiin perustuvasta hallintaoikeudesta, niin silloin kyse julkisesta viranomaistoiminnasta. Lesken oikeus voi perustua kumpaankin.

Hienoa, että olet kiinnostunut näistä asioista, mutta olet täysin hakoteillä, ja keskustelun laadunkin kannalta olisi mukavaa, jos ei nyt ihan totuutena leviteltäisi asioita, joista ei ole selvästikään mitään tietoa.

Lesken asumisoikeudella ei ole yhtään mitään tekemistä vuokrasopimuksien kanssa. Ei kerta kaikkiaan mitään. Vuokrasopimukseen perustuva hallintaoikeudessa on kyse vuokranantajan ja vuokralaisen välisestä suhteesta, tähän ei liity (toivottavasti) vainajia.

Julkisessa viranomaistoiminnassa toisena osapuolena on aina viranomainen. Jos puhutaan lesken lakisääteisestä asumisoikeudesta, osapuolina on se leski (yksityishenkilö) ja ne yksityishenkilöt, joiden oikeutta tämä rajoittaa. Ei viranomaisia.

Alkuperäiseen aiheeseen relevantit säännökset löytyvät perintökaaren 3 luvusta, jos joku ihan halua perehtyä.

- Alan koulutuksen omaava