Lesken lesken asumisoikeus

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsen omaisuuden arvo on yli 20000e lapselle määritellään edunvalvoja, joka on yleensä lapsen vanhempi.

Kyllä me olimme esteellisiä edunvalvojaksi kun alaikäiset lapset perivät (testamentilla) vanhapiikatätinsä ja niille määrättiin eesteetön edunvalvoja jostain viran puolesta mikä kesti kun nuo olivat kortilla.

Joka yleensä on, ei siis aina. Leski ei yleensä peri mitään, mutta te olitte perintökaaressa ennen teidän lapsia ja siten esteellisiä toimimaan lastenne edunvalvojina.

olipa mielenkiintoinen keskustelu...itekkin luin kaikki läpi vaikkei ole ajankohtaista. kysyisin neuvoa lakimieheltä tai naiselta enemmin kuin luottaisin näihin maallikoitten kommentteihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kuitenkin noudattaa sitä ET:n ohjetta, että testamenttaa asuntonsa puolisolleen. On paljon helpompi kaikkien kannalta.

Rintaperillisten oikeus lakiosaan menee testamentin edelle.

Ihmisellä on tavallisesti muutakin omaisuutta, kuin pelkkä asunto. Jos testamenttaus koskee pelkkää asuntoa, niin sillä kaikella muulla omaisuudella todennäköisesti katetaan lakiosa ja paljon ylikin.

Tavallisesti ehkä onkin mutta ei aina. Ns toisen kierroksen lesken asema ei ole yhtä vahva kuin sen ensimmäisen, joten kannattaa ihan itse turvata se oma selusta, jos puolisolla on lapsia edellisestä suhteesta.

Vierailija kirjoitti:

olipa mielenkiintoinen keskustelu...itekkin luin kaikki läpi vaikkei ole ajankohtaista. kysyisin neuvoa lakimieheltä tai naiselta enemmin kuin luottaisin näihin maallikoitten kommentteihin. 

Oma tili, omat rahat ja oma taloudellinen vastuu. Ei ole mitään tarvetta pyrkiä toisen lompakolle. Miehen lapset tapelkoon ihan vaan keskenään. Minä kaivan popparit esille.🤣

Tämä aihe ei ole onneksi ajankohtainen, mutta ajoittain tullut mieleenkään. Olemme siis 40+ aviopari, jolla 1 alakouluikäinen lapsi. Omaisuutta jo kertynyt useamman asunto-osakkeen ja kiinteistön muodossa, mutta ei suoranaista rahaomaisuutta juurikaan. On hyvä henkivakuutus (josta siitäkin menisi perintövero). Olen miettinyt, kuinka alaikäinen lapseni pärjäisi, jos toinen meistä kuolisi (perintövero, kiinteistöjen hoitokulut jne) ja siitä keksin tämän aloituksen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Tämä aihe ei ole onneksi ajankohtainen, mutta ajoittain tullut mieleenkään. Olemme siis 40+ aviopari, jolla 1 alakouluikäinen lapsi. Omaisuutta jo kertynyt useamman asunto-osakkeen ja kiinteistön muodossa, mutta ei suoranaista rahaomaisuutta juurikaan. On hyvä henkivakuutus (josta siitäkin menisi perintövero). Olen miettinyt, kuinka alaikäinen lapseni pärjäisi, jos toinen meistä kuolisi (perintövero, kiinteistöjen hoitokulut jne) ja siitä keksin tämän aloituksen. Ap

Teidän tilanteessanne kaikille kävisi todennäköisesti ihan hyvin. Koskapa omaisuutta on noin paljon niin senkin vaikutus tilanteeseen kannattaa huomioida. Voisivathan isä ja teinipoika halutessaan jakaa pesän ja nyt yhteinen asuntonne tulla jaossa pelkästään isän omistukseen. Siinä tilanteessa mikäli isäkin kuolisi jaon teon jälkeen uudessa avioliitossa, leskellä olisi normaali asumisoikeus.

Vierailija kirjoitti:

Lesken asumisoikeus koskee vain ensimmäistä leskeä, ei uuden avioliiton leskeä.

Tässä esimerkissähän ensimmäinen leski, siis pojan isä, ei asunut lesken asumisoikeudella asunnossa vaan omisti asunnosta puolet.

Isän uudella vaimolla, eli siis leskellä, on myös asumisoikeus asuntoon, vaikkei siitä mitään omistaisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä aihe ei ole onneksi ajankohtainen, mutta ajoittain tullut mieleenkään. Olemme siis 40+ aviopari, jolla 1 alakouluikäinen lapsi. Omaisuutta jo kertynyt useamman asunto-osakkeen ja kiinteistön muodossa, mutta ei suoranaista rahaomaisuutta juurikaan. On hyvä henkivakuutus (josta siitäkin menisi perintövero). Olen miettinyt, kuinka alaikäinen lapseni pärjäisi, jos toinen meistä kuolisi (perintövero, kiinteistöjen hoitokulut jne) ja siitä keksin tämän aloituksen. Ap

Teidän tilanteessanne kaikille kävisi todennäköisesti ihan hyvin. Koskapa omaisuutta on noin paljon niin senkin vaikutus tilanteeseen kannattaa huomioida. Voisivathan isä ja teinipoika halutessaan jakaa pesän ja nyt yhteinen asuntonne tulla jaossa pelkästään isän omistukseen. Siinä tilanteessa mikäli isäkin kuolisi jaon teon jälkeen uudessa avioliitossa, leskellä olisi normaali asumisoikeus.

En näe tarpeelliseksi turvata alaikäisen lapsen edun kustannuksella lesken uuden puolison oikeuksia. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lesken asumisoikeus koskee vain ensimmäistä leskeä, ei uuden avioliiton leskeä.

Tässä esimerkissähän ensimmäinen leski, siis pojan isä, ei asunut lesken asumisoikeudella asunnossa vaan omisti asunnosta puolet.

Isän uudella vaimolla, eli siis leskellä, on myös asumisoikeus asuntoon, vaikkei siitä mitään omistaisikaan.

Tuolla aikaisemmin oli jo tieto + linkkikin (verottajan sivulle jossa asia kävi ilmi), että lesken asumisoikeutta ei ole, jos kuollut puoliso ei omistanut asuntoa 100 % tai uudet puolisot yhdessä. Jos siis lapsi omistaa osuuden, lesken leski ei saa asua. Mutta leski 1.puolison kuoltua saa ottaa yhteiseen kotiin leskenasumisoikeuden perusteella uuden puolison.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä aihe ei ole onneksi ajankohtainen, mutta ajoittain tullut mieleenkään. Olemme siis 40+ aviopari, jolla 1 alakouluikäinen lapsi. Omaisuutta jo kertynyt useamman asunto-osakkeen ja kiinteistön muodossa, mutta ei suoranaista rahaomaisuutta juurikaan. On hyvä henkivakuutus (josta siitäkin menisi perintövero). Olen miettinyt, kuinka alaikäinen lapseni pärjäisi, jos toinen meistä kuolisi (perintövero, kiinteistöjen hoitokulut jne) ja siitä keksin tämän aloituksen. Ap

Teidän tilanteessanne kaikille kävisi todennäköisesti ihan hyvin. Koskapa omaisuutta on noin paljon niin senkin vaikutus tilanteeseen kannattaa huomioida. Voisivathan isä ja teinipoika halutessaan jakaa pesän ja nyt yhteinen asuntonne tulla jaossa pelkästään isän omistukseen. Siinä tilanteessa mikäli isäkin kuolisi jaon teon jälkeen uudessa avioliitossa, leskellä olisi normaali asumisoikeus.

En näe tarpeelliseksi turvata alaikäisen lapsen edun kustannuksella lesken uuden puolison oikeuksia. Ap

Ei se välttämättä olisi lapsen edun mukaista että kuolinpesä jätettäisiin mahdollisesti jopa vuosikymmeniksi jakamatta. Jos noin paljon omaisuutta sisältävä kuolinpesä jaetaan niin tottakai leski saa asuntonsa kokonaan omistukseensa, jotta voi tehdä sitä koskevat päätökset itse.

"Leski ei voi saada perintökaaren mukaista hallintaoikeutta sellaiseen asuntoon, joka on edes osin jonkun kolmannen omistuksessa. Oikeuden on siten kohdistuttava sellaiseen asuntoon, jonka vainaja on omistanut yksin tai yhdessä lesken kanssa"

Eli jos ensimmäisen vaimon kuolinpesä omistaa edes yhden prosentin asunnosta isän toinen vaimo ei voi saada hallintaoikeutta.

https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ohje-hakusivu/106296/hallint…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä aihe ei ole onneksi ajankohtainen, mutta ajoittain tullut mieleenkään. Olemme siis 40+ aviopari, jolla 1 alakouluikäinen lapsi. Omaisuutta jo kertynyt useamman asunto-osakkeen ja kiinteistön muodossa, mutta ei suoranaista rahaomaisuutta juurikaan. On hyvä henkivakuutus (josta siitäkin menisi perintövero). Olen miettinyt, kuinka alaikäinen lapseni pärjäisi, jos toinen meistä kuolisi (perintövero, kiinteistöjen hoitokulut jne) ja siitä keksin tämän aloituksen. Ap

Teidän tilanteessanne kaikille kävisi todennäköisesti ihan hyvin. Koskapa omaisuutta on noin paljon niin senkin vaikutus tilanteeseen kannattaa huomioida. Voisivathan isä ja teinipoika halutessaan jakaa pesän ja nyt yhteinen asuntonne tulla jaossa pelkästään isän omistukseen. Siinä tilanteessa mikäli isäkin kuolisi jaon teon jälkeen uudessa avioliitossa, leskellä olisi normaali asumisoikeus.

En näe tarpeelliseksi turvata alaikäisen lapsen edun kustannuksella lesken uuden puolison oikeuksia. Ap

Ei se välttämättä olisi lapsen edun mukaista että kuolinpesä jätettäisiin mahdollisesti jopa vuosikymmeniksi jakamatta. Jos noin paljon omaisuutta sisältävä kuolinpesä jaetaan niin tottakai leski saa asuntonsa kokonaan omistukseensa, jotta voi tehdä sitä koskevat päätökset itse.

Leski joutuisi silloin luopumaan tärkeästä vapaa-ajanasunnosta (joka kotia arvokkaampi), en usko että luopuisi, kumpikaan meistä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Lesken oikeus ei koske sellaista asuntoa, jonka omistaa edes osin joku kolmas taho.

Käyttö riittää ei edellytä omistamista. Toinen asia on, kuka vastaa asunnon kuluista ja missä suhteessa kulut jakautuvat?

Rintaperillisen jakovaatimuksen ja testamentinsaajan oikeuden estämättä eloonjäänyt puoliso saa pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun jäämistöön kuuluvan eloonjääneen puolison kodiksi sopivan asunnon, jollei kodiksi sopivaa asuntoa sisälly eloonjääneen puolison varallisuuteen. Yhteisessä kodissa oleva tavanmukainen asuntoirtaimisto on aina jätettävä jakamattomana eloonjääneen puolison hallintaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kuitenkin noudattaa sitä ET:n ohjetta, että testamenttaa asuntonsa puolisolleen. On paljon helpompi kaikkien kannalta.

Rintaperillisten oikeus lakiosaan menee testamentin edelle.

Ihmisellä on tavallisesti muutakin omaisuutta, kuin pelkkä asunto. Jos testamenttaus koskee pelkkää asuntoa, niin sillä kaikella muulla omaisuudella todennäköisesti katetaan lakiosa ja paljon ylikin.

Onneksi näin ei ollut kun isä kuoli. Saatiin ilkeä äitipuoli kadulle

Eihän se nyt ihan noinkaan ole. Mikäli avioehtoa ei ole, niin ihan ensin on avio-oikeus eli puolisoiden omaisuuden lasketaan yhteen ja jaetaan kahteen osaan.

Miten niin "ei se nyt ihan noinkaan ole kun kuvasit heti perään että se on juuri noin.

Jos hypätään ennen puolison kuolemaa vallinneesta tilanteesta suoraan lopputulokseen niin kuolleen ja lesken omaisuudet lasketaan yhteen ja koko potti jaetaan 50:50 rintaperillisten ja lesken kesken.

Avioehto, kuolleen perintönä aiemmin saaman omaisuuden rajoitukset ja testamentti muuttavat tilannetta.

Kuollut puoliso on voinut periä omat vanhempansa ja näiden testamentissa puolison avio-oikeus on voitu rajata pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä aihe ei ole onneksi ajankohtainen, mutta ajoittain tullut mieleenkään. Olemme siis 40+ aviopari, jolla 1 alakouluikäinen lapsi. Omaisuutta jo kertynyt useamman asunto-osakkeen ja kiinteistön muodossa, mutta ei suoranaista rahaomaisuutta juurikaan. On hyvä henkivakuutus (josta siitäkin menisi perintövero). Olen miettinyt, kuinka alaikäinen lapseni pärjäisi, jos toinen meistä kuolisi (perintövero, kiinteistöjen hoitokulut jne) ja siitä keksin tämän aloituksen. Ap

Teidän tilanteessanne kaikille kävisi todennäköisesti ihan hyvin. Koskapa omaisuutta on noin paljon niin senkin vaikutus tilanteeseen kannattaa huomioida. Voisivathan isä ja teinipoika halutessaan jakaa pesän ja nyt yhteinen asuntonne tulla jaossa pelkästään isän omistukseen. Siinä tilanteessa mikäli isäkin kuolisi jaon teon jälkeen uudessa avioliitossa, leskellä olisi normaali asumisoikeus.

En näe tarpeelliseksi turvata alaikäisen lapsen edun kustannuksella lesken uuden puolison oikeuksia. Ap

Ei se välttämättä olisi lapsen edun mukaista että kuolinpesä jätettäisiin mahdollisesti jopa vuosikymmeniksi jakamatta. Jos noin paljon omaisuutta sisältävä kuolinpesä jaetaan niin tottakai leski saa asuntonsa kokonaan omistukseensa, jotta voi tehdä sitä koskevat päätökset itse.

Leski joutuisi silloin luopumaan tärkeästä vapaa-ajanasunnosta (joka kotia arvokkaampi), en usko että luopuisi, kumpikaan meistä. Ap

Annoit alunperin ymmärtää että teillä olisi vakituisen asunnon lisäksi useampia sijoitusasuntoja. Jos näin on, niin aivan hyvin pesä voitaisiin jakaa niin että leskelle jäisi vakituinen asunto ja vapaa-ajan asunto ja pojalle sitten sijoitusasunto(ja)/ muuta omaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lesken oikeus ei koske sellaista asuntoa, jonka omistaa edes osin joku kolmas taho.

Käyttö riittää ei edellytä omistamista. Toinen asia on, kuka vastaa asunnon kuluista ja missä suhteessa kulut jakautuvat?

Rintaperillisen jakovaatimuksen ja testamentinsaajan oikeuden estämättä eloonjäänyt puoliso saa pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun jäämistöön kuuluvan eloonjääneen puolison kodiksi sopivan asunnon, jollei kodiksi sopivaa asuntoa sisälly eloonjääneen puolison varallisuuteen. Yhteisessä kodissa oleva tavanmukainen asuntoirtaimisto on aina jätettävä jakamattomana eloonjääneen puolison hallintaan.

Avain termi tässä on "jäämistöön kuuluvan". Asunto ei kuulu kokonaisuudessaan jäämistöön, jos siitä omistaa puolet joku muu.

Lisäksi tämä pykälä ei koske enää "seuraavaa" leskeä, koska tällaisissa tapauksissa sen ensimmäisestä avioliitosta eloonjääneen kuoltua jako on pakko tehdä ennen kun voidaan toteuttaa ositus tuoreemman lesken kanssa.

Mitä opimme tästä ketjusta? Jos leski menee uudestaan naimisiin niin kannattaa suorittaa vanhan pesän jako ennen uutta avioliittoa. Uusi puoliso voi esimerkiksi ostaa asunnon puolikkaan kuolinpesästä.

Lisäksi tämä pykälä ei koske enää "seuraavaa" leskeä, koska tällaisissa tapauksissa sen ensimmäisestä avioliitosta eloonjääneen kuoltua jako on pakko tehdä ennen kun voidaan toteuttaa ositus tuoreemman lesken kanssa.

Ei ole mitään "seuraavaa" leskeä.

Tässä tapauksessa ensimmäisen avioliiton äiti kuollut aiemmin ja puolisoiden yhteinen omaisuus jaettu isän ja rintaperillisen (poika) välillä 50:50.

Ei tämä kuitenkaan tarkoita sitä että poika omistaisi ko. asunnosta prosenttiakaan saati sitten 50%

Ensimmäisen liiton perinnössä on voinu olla esim. 200 000€ asunto ja 300 000€ muuta realisoitavaa omaisuutta josta isä otti asunnon + 50 000€ ja poika 250 000€

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki näin, mutta saako isän leski jäädä asumaan pojan 100% omistamaan asuntoon? Ei avioehtoa. Ja saako isä (pojan äidin kuoleman jälkeen siis) ylipäänsä tuoda uuden vaimon asumaan asuntoon, josta omistaa vain 50%?

Leski saa jäädä asumaan puolisoiden yhteisenä kotinaan käyttämään asuntoon vaikka ei omistaisi sitä.

Missään laissa ei lasketa sitä monesko avioliitto on kyseessä MUTTA oikeus koskee vain asuntoa joka oli kokonaisuudessaan puolisoiden tai ensin kuolleen puolison omistuksessa.

Kiitos paljon vastauksesta! Tosi tärkeä tieto. Nyt tätä pitäisi levittää eteenpäin. Et-lehdet ym toitottavat, että asunto kannattaa testamentata puolisolle, mutta perillisten kannalta nimenomaan ei, ettei tulisi kohtuuttomia tilanteita.

Täysin eri asia.