Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tavalliselle vanhemmalle on kauheaa jos aikuinen lapsi laittaa välit yhtäkkiä poikki ja katoaa elämästä
09.07.2023 |
Tälläkin palstalla peukutetaan ihmisiä jotka ovat kadonneet vanhempiensa elämästä täysin, tai ovat suunnittelemassa sitä. Oikein kannustetaan siihen.
En hetkeäkään epäile etteikö olisi olemassa hirviövanhempia jotka tietentahtoen ovat halunneet tuhota lapsensa elämän. Vanhempia jotka ovat ilkeitä, fyysisesti ja henkisesti väkivaltaisia, petollisia, myrkyllisiä, päihteileviä, ailahtelevia, välinpitämättömiä, kiristäviä, hyväksikäyttäviä, arvostelevia, kateellisia, etäisiä, tunkeilevia, painostavia, vähätteleviä jne. Ei sellaisen kanssa halua eikä tarvitse olla tekemisissä.
Sitten on ne vanhemmat joiden lasta on rakastettu, kannustettu, oltu tukena elämän ylä- ja alamäissä. Oltu ihan tavallisia vanhempia, jotka ovat halunneet olla tietoisia kasvattajia. On yritetty tietoisesti välttää niitä virheitä mitä esimerkiksi omassa suvussa on tehty ja mikä on aiheuttanut vahinkoa.
Sitten yhtenä päivänä lapsi ei vain enää ota yhteyttä eikä vastaa puhelimeen. Vanhemmalle tulee tunne että kaikki ei ole kunnossa. Kysytään varovasti että onko kaikki hyvin. Huoli herää. Ei vastausta, vaikka viestit luettu. Muutaman viikon päästä lapselta tulee katkera viesti että kokee vanhempiensa pilanneen hänen elämänsä eikä halua enää olla väleissä. Asiaa ei suostu sen kummemmin avaamaan että saisi edes jonkunlaisen käsityksen tilanteesta. Hämmennys iskee, alkaa loputon miettiminen ja kelaaminen. Oliko syynä kenties muutto toiselle paikkakunnalle kun lapsi oli 10-vuotias? Oliko syynä äidin hetkellinen työttömyys ja huonompi rahatilanne? Mitään selkeästi vahingollista tapahtumaa ei tule mieleen historiasta.
Tätä tilannetta voisi verrata oman lapsen katoamiseen. Ei selityksiä tai vastauksia. Kyse ei ole siitä etteikö vanhempi pystyisi näkemään virheitään, päinvastoin hän etsii niitä itsestään ja historiasta, etsii vertaistukea ja puhuu ammattilaisten kanssa.
Sureva äiti
Kommentit (1125)
Mun äiti kirjoitti huostaanottoasiakirjoihini, miten rakastaa minua niiiiin paljon. Aloittajakin voi kirjoittaa ihan mitä tahansa. Mitä narsistisempi hirviö, sen uskottavammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipa osa soittelee. Jossain vaiheessa. Jos vanhemman käytös ollut kamalaa riitaisaa vuosien aikana tai ahdistaa, ehkä lapsi on sitten muualla. Mutta parikymppinen yrittää välttää vanhemman raivoa ja nalkutusta, jos on sellainen painostava vihainen vanhempi osunut. Tai jos sekaantuu asioihin koko ajan.
Siskoni on katkaissut välit äitiini. Tämä hänen valintansa ja sillä selvä. Äitini ei ole ihan parhaaseensa äitinä yltänyt, olen lapsuudessa itsekin traumatisoitunut. Ikä ja vuosikymmenten helvetillisen avioliiton päättyminen on kuitenkin pehmentänyt äitiämme. Äiti ei todellakaan ole saanut helppoja lähtökohtia elämään ja äitiyteen ja ymmärrän hänen "vikoja" myös hänen historiansa kautta. Itse tein jo nuorena aikuisena päätöksen, että en halua katkeruutta kantaa mukanani. Tein asian kanssa todella töitä, mm terapiassa. Suhde äitiin ei koskaan tule olemaan erityisen läheinen, mutta pärjäilemme ihan kivasti.
Valitettavasti siskoni välirikko äitiimme on tuonut kiilan myös meidän suhteeseemme. Hän kantaa niin paljon vihaa ja katkeruutta mukanaan, että sitä kaatuu aina minunkin päälleni. Minä en tahdo enkä jaksa enää rypeä katkeruudessa, joten pidämme välimatkaa toisiimme.
Vierailija kirjoitti:
"Siis nyt en kyllä usko hetkeäkään, että lapset koskaan laittaisi ilman painavaa syytä välejä poikki. Ikinä. Paitsi jos lapsella on vakava persoonallisuushäiriö, ja sehän kyllä usein kehittyy lapsuuden traumoista. Monet vanhemmat vaan päättävät esittää tyhmää, jotta saavat kaikilta muilta itselleen sympatiaa ja huomiota, jolloin lapsi saa taas kärsiä, koska hän jää taas ilman validaatiota ja huomiota! Narsistisia vanhempia en sääli hetkeäkään. Haluan kuulla lapsen näkökulman tilanteeseen ennen kuin tunnen mitään sympatioita vanhempia kohtaan. Tiedän nimittäin kokemuksesta, että vanhemmille on usein yritetty vuosikymmenien ajan kertoa, mistä suhteessa kiikastaa, ja vanhemmat mitätöivät ja vähättelevät ja uhriutuvat aina ja ikuisesti. Lopulta ei jää muita vaihtoehtoja kuin hyväksyä, että nämä tyypit eivät voi olla osana omaa elämää. "
Niin hyvä kommentti. Tästä on varmasti kyse tässäkin tapauksessa,kuten niin monessaki
Aivan järkyttävän ilkeä kirjoitus.
Itse olen kasvattanut totaaliyhärinä lapseni. Sairastanut samalla masennukset ja ollut vain osittain työkykyinen. Vähistä rahoista maksettu kallis kilpaharrastus ja tsempattu kaikessa vastoinkäymisissä. Osteetu autokoulut ja muut perusjutut elämän varalle.
Yhtäkkiä lapsi katkaisi välit. Haukkui pystyyn. Olen kuulemma ollut niin huono äiti ja en ole mitään, eikä halua kuulla minusta. Olin joulun yksin. Ei edes joulua toivottanut.
Tiedoksi syyllistäjille, että tiedän toimineeni parhaani mukaan aina, vaikka vaikeaakin on ollut lähes aina. Nyt kyllä päätin, että rajansa lapsen sikailullakin on. En itsekään aio tuollaista syyllistämistä kuunnella. Pärjäilkööt yksinään.
Vanha ketju, mutta uskokaa huviksenne ettei ole olemassa mitään tavallisia vanhempia. Kusetatte vain itseänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellisen kirjoittajana vielä, että ainahan se on kaikki vanhempien vikaa. Neuvovat liikaa, varoittelevat vaaroista ihan veemäisyyttään tietty, kun toivoisivat laoselle helpompaa elämää. Jos antavat kuljeksia omia polkujaan, niin syytellään välinpitämättömäksi. Mikä on siis oikein???? Ei mikään. Kun lapsi pettyy itseensä, on helpointa syyttää vanhempia ja kasvatusta.
Tässä on oiva esimerkki syyllistävästä uhriutuja vanhemmasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edellisen kirjoittajana vielä, että ainahan se on kaikki vanhempien vikaa. Neuvovat liikaa, varoittelevat vaaroista ihan veemäisyyttään tietty, kun toivoisivat laoselle helpompaa elämää. Jos antavat kuljeksia omia polkujaan, niin syytellään välinpitämättömäksi. Mikä on siis oikein???? Ei mikään. Kun lapsi pettyy itseensä, on helpointa syyttää vanhempia ja kasvatusta.
Juurikin näin. Kun lapsi on itse sekaisin pitää löytää syntipukki kun ei pärjää elämässä kuten toivoi
Älä reagoi mitenkään. Hän pyytää kyllä anteeksi, kun kasvaa ja tajuaa, että huono olo on aina omaa syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä on oiva esimerkki syyllistävästä uhriutuja vanhemmasta
Ihan sama, millaisena näet minut kerrottuani murto-osan elämästämme korostaen lähinnä niitä hyviäkin asioita, jota tuolle lapselle annoin. Niitähän hän ei toki halua miettiä, koska muuten ei löydy ketään, jota syyttää.
Toivotaan sinulle parempaa vanhemmuutta! Pääset sitten katsomaan, miten onnistut.
Halusin kertoa tämän tsempatakseni aloittajaa, koska jostain syystä täällä ajatellaan, etteti niissä lapsissa ole ikinä mitään vikaa. Ainoastaan vanhemmat ovat pahoja, huonoja ja miettivät kokoajan, kuinka pilata sen lapsen elämää parhaiten.
Vierailija kirjoitti:
Vanha ketju, mutta uskokaa huviksenne ettei ole olemassa mitään tavallisia vanhempia. Kusetatte vain itseänne.
Monet välit menevät viimeistään siinä vaiheessa vinoon, kun vanhempi kuvittelee lapsensa olevan kopio vanhemmistaan ja tekevän juuri sellaisia valintoja ja ratkaisuja mitä vanhempi itse tekisi. Ei ymmärretä lapsen aikuistuvan ja tarvitsevan tilaa olla oma itsensä eikä jonkun tahdoton jatke.
Tai sitten kuvitellaan, että on synnytetty itselleen paras ystävä, jonka hommana on äidin viihdyttäminen ja arjen täydellinen jakaminen 24/7/365. Lasta ei päästetä itsenäistymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sille aina joku syy on.
Vierailija kirjoitti:
Älä reagoi mitenkään. Hän pyytää kyllä anteeksi, kun kasvaa ja tajuaa, että huono olo on aina omaa syytä.
Mitä ihmettä, huono olo on aina omaa syytä? Pieni lapsi rakastaa ehdoitta vanhempiaan. Rakastaako vanhempi ehdoitta lastaan... Ei välttämättä.
Kun lapsi aikuistuu ja saa omia lapsia niin oma lapsuus tulee uudelleen pohdittavaksi. Itse en omaa lastani kohtelisi kuin äitini minua kohteli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanha ketju, mutta uskokaa huviksenne ettei ole olemassa mitään tavallisia vanhempia. Kusetatte vain itseänne.
eikä mitään opi kun oli ihan tavallinen, ei voi ymmärtää miksi. mutta siinähän ne syyt on ei kykeny muuttumaan tai ajattelemaan laatikkonsa ulkopuolelle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on oiva esimerkki syyllistävästä uhriutuja vanhemmasta
Ihan sama, millaisena näet minut kerrottuani murto-osan elämästämme korostaen lähinnä niitä hyviäkin asioita, jota tuolle lapselle annoin. Niitähän hän ei toki halua miettiä, koska muuten ei löydy ketään, jota syyttää.
Toivotaan sinulle parempaa vanhemmuutta! Pääset sitten katsomaan, miten onnistut.
Halusin kertoa tämän tsempatakseni aloittajaa, koska jostain syystä täällä ajatellaan, etteti niissä lapsissa ole ikinä mitään vikaa. Ainoastaan vanhemmat ovat pahoja, huonoja ja miettivät kokoajan, kuinka pilata sen lapsen elämää parhaiten.
ei ne lapset vaadi vanhempiaan muuttuun tai seuraa. tottakai ne voi olla samanlaisia kuspäitä ku vanhenpansa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä reagoi mitenkään. Hän pyytää kyllä anteeksi, kun kasvaa ja tajuaa, että huono olo on aina omaa syytä.
Mitä ihmettä, huono olo on aina omaa syytä? Pieni lapsi rakastaa ehdoitta vanhempiaan. Rakastaako vanhempi ehdoitta lastaan... Ei välttämättä.
Kun lapsi aikuistuu ja saa omia lapsia niin oma lapsuus tulee uudelleen pohdittavaksi. Itse en omaa lastani kohtelisi kuin äitini minua kohteli.
Pieni lapsi rakastaakin. Mutta ootas kun se teinihormonityttäresi aloittaa paskamyrskyn jossa ihan kaikki mahdollinen ja mahdoton onkin sinun syytäsi. Täällä kirjoitteleekin luultavasti näitä teinihirviöitä heh
Ei kukaan lapsi katkaise muuten vaan välejä vanhempaansa. "Sureva äiti" taitaa vaan surkutella ja uhriutua asiassa. On hirveää joutua katkaisemaan välit omaan vanhempaansa, silloin on jo pitkät ajat takana täynnä väkivaltaa. Et ole kuunnellut lastasi. Piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä reagoi mitenkään. Hän pyytää kyllä anteeksi, kun kasvaa ja tajuaa, että huono olo on aina omaa syytä.
Mitä ihmettä, huono olo on aina omaa syytä? Pieni lapsi rakastaa ehdoitta vanhempiaan. Rakastaako vanhempi ehdoitta lastaan... Ei välttämättä.
Kun lapsi aikuistuu ja saa omia lapsia niin oma lapsuus tulee uudelleen pohdittavaksi. Itse en omaa lastani kohtelisi kuin äitini minua kohteli.
Pieni lapsi rakastaakin. Mutta ootas kun se teinihormonityttäresi aloittaa paskamyrskyn jossa ihan kaikki mahdollinen ja mahdoton onkin sinun syytäsi. Täällä kirjoitteleekin luultavasti näitä teinihirviöitä heh
Teinihirviöaikakin on jo koettu. Sekä oma että tyttäreni.
Edelleen ollaan puheväleissä. Kun tyttärellä on ollut huono olla, niin en ole väittänyt, että se olisi hänen omaa syytään, vaan on haettu apua ja myös saatu sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä reagoi mitenkään. Hän pyytää kyllä anteeksi, kun kasvaa ja tajuaa, että huono olo on aina omaa syytä.
Mitä ihmettä, huono olo on aina omaa syytä? Pieni lapsi rakastaa ehdoitta vanhempiaan. Rakastaako vanhempi ehdoitta lastaan... Ei välttämättä.
Kun lapsi aikuistuu ja saa omia lapsia niin oma lapsuus tulee uudelleen pohdittavaksi. Itse en omaa lastani kohtelisi kuin äitini minua kohteli.
Pieni lapsi rakastaakin. Mutta ootas kun se teinihormonityttäresi aloittaa paskamyrskyn jossa ihan kaikki mahdollinen ja mahdoton onkin sinun syytäsi. Täällä kirjoitteleekin luultavasti näitä teinihirviöitä heh
Teinihirviöaikakin on jo koettu. Sekä oma että tyttäreni.
Edelleen ollaan puheväleissä. Kun tyttärellä on
Kaikki eivät saa apua. Ei ole siihen edes rahaa...
Alue: Aihe vapaa
Joskus voi olla että aikuinen lapsi on narsistin kynsissä kuten itse olin ja mies tavallaan kielsi vanhempiani tulemasta kylään. Ja olin lukossa enkä osannut pitää puolisko,olin tosi nuori.