Lue keskustelun säännöt.
Tavalliselle vanhemmalle on kauheaa jos aikuinen lapsi laittaa välit yhtäkkiä poikki ja katoaa elämästä
09.07.2023 |
Tälläkin palstalla peukutetaan ihmisiä jotka ovat kadonneet vanhempiensa elämästä täysin, tai ovat suunnittelemassa sitä. Oikein kannustetaan siihen.
En hetkeäkään epäile etteikö olisi olemassa hirviövanhempia jotka tietentahtoen ovat halunneet tuhota lapsensa elämän. Vanhempia jotka ovat ilkeitä, fyysisesti ja henkisesti väkivaltaisia, petollisia, myrkyllisiä, päihteileviä, ailahtelevia, välinpitämättömiä, kiristäviä, hyväksikäyttäviä, arvostelevia, kateellisia, etäisiä, tunkeilevia, painostavia, vähätteleviä jne. Ei sellaisen kanssa halua eikä tarvitse olla tekemisissä.
Sitten on ne vanhemmat joiden lasta on rakastettu, kannustettu, oltu tukena elämän ylä- ja alamäissä. Oltu ihan tavallisia vanhempia, jotka ovat halunneet olla tietoisia kasvattajia. On yritetty tietoisesti välttää niitä virheitä mitä esimerkiksi omassa suvussa on tehty ja mikä on aiheuttanut vahinkoa.
Sitten yhtenä päivänä lapsi ei vain enää ota yhteyttä eikä vastaa puhelimeen. Vanhemmalle tulee tunne että kaikki ei ole kunnossa. Kysytään varovasti että onko kaikki hyvin. Huoli herää. Ei vastausta, vaikka viestit luettu. Muutaman viikon päästä lapselta tulee katkera viesti että kokee vanhempiensa pilanneen hänen elämänsä eikä halua enää olla väleissä. Asiaa ei suostu sen kummemmin avaamaan että saisi edes jonkunlaisen käsityksen tilanteesta. Hämmennys iskee, alkaa loputon miettiminen ja kelaaminen. Oliko syynä kenties muutto toiselle paikkakunnalle kun lapsi oli 10-vuotias? Oliko syynä äidin hetkellinen työttömyys ja huonompi rahatilanne? Mitään selkeästi vahingollista tapahtumaa ei tule mieleen historiasta.
Tätä tilannetta voisi verrata oman lapsen katoamiseen. Ei selityksiä tai vastauksia. Kyse ei ole siitä etteikö vanhempi pystyisi näkemään virheitään, päinvastoin hän etsii niitä itsestään ja historiasta, etsii vertaistukea ja puhuu ammattilaisten kanssa.
Sureva äiti
Kommentit (1125)
Itsenäistyminen on joskus vaikeaa ja satuttaa. Silloin siinä kivussa voi tuntua helpommalta polttaa sillat takana. Meidänkin lapsi lähti, ei paljon viestitellyt. Muutaman vuoden päästä tuli takaisin kotiin asumaan siipeensä saaneena. Surullinen olin silloin ja surullinen olen nyt. Välit lapseen on nykyisin kyllä hyvät. Terapiassa hän käy, toivottavasti tervehtyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskity itseesi ja omaan hyviinvointiin nyt. Se takaa parhaiten, että lapsi kohta ottaa itse yhteyttä.
Kuulostaa ihan minun äidiltä. Kaikki oli hänen mielestään tavallisesti ja kohteli aina "hyvin". Oikeasti muiden poissaollessa jatkuvasti haukkui, hakkasi päähän ja rikkoi tavaroita. Katkaisin välit ja tämän jälkeen mustamaalattiin koko suvulle ja selitetään edelleen, että hullu olen. Jännä, että tämä vanhempi kuitenkin edelleen piinaa tätä hullua lasta? Erikoista. Antaisin hullun mennä omia menojaan sitten
Katsoo vain peiliin itse miksi häviää elämästä siinäpä ui mehussasi.
Minun lapseni joka aikuinen, on ollut koko ikänsä ns, isänsä seuraneitinä, siksi ei omaa perhettä olekaan vaikka jo 40v,ja koska en voi sietää lapseni isää, ei poika sen takia oikein ole kanssani tekemisissä.