Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tavalliselle vanhemmalle on kauheaa jos aikuinen lapsi laittaa välit yhtäkkiä poikki ja katoaa elämästä
09.07.2023 |
Tälläkin palstalla peukutetaan ihmisiä jotka ovat kadonneet vanhempiensa elämästä täysin, tai ovat suunnittelemassa sitä. Oikein kannustetaan siihen.
En hetkeäkään epäile etteikö olisi olemassa hirviövanhempia jotka tietentahtoen ovat halunneet tuhota lapsensa elämän. Vanhempia jotka ovat ilkeitä, fyysisesti ja henkisesti väkivaltaisia, petollisia, myrkyllisiä, päihteileviä, ailahtelevia, välinpitämättömiä, kiristäviä, hyväksikäyttäviä, arvostelevia, kateellisia, etäisiä, tunkeilevia, painostavia, vähätteleviä jne. Ei sellaisen kanssa halua eikä tarvitse olla tekemisissä.
Sitten on ne vanhemmat joiden lasta on rakastettu, kannustettu, oltu tukena elämän ylä- ja alamäissä. Oltu ihan tavallisia vanhempia, jotka ovat halunneet olla tietoisia kasvattajia. On yritetty tietoisesti välttää niitä virheitä mitä esimerkiksi omassa suvussa on tehty ja mikä on aiheuttanut vahinkoa.
Sitten yhtenä päivänä lapsi ei vain enää ota yhteyttä eikä vastaa puhelimeen. Vanhemmalle tulee tunne että kaikki ei ole kunnossa. Kysytään varovasti että onko kaikki hyvin. Huoli herää. Ei vastausta, vaikka viestit luettu. Muutaman viikon päästä lapselta tulee katkera viesti että kokee vanhempiensa pilanneen hänen elämänsä eikä halua enää olla väleissä. Asiaa ei suostu sen kummemmin avaamaan että saisi edes jonkunlaisen käsityksen tilanteesta. Hämmennys iskee, alkaa loputon miettiminen ja kelaaminen. Oliko syynä kenties muutto toiselle paikkakunnalle kun lapsi oli 10-vuotias? Oliko syynä äidin hetkellinen työttömyys ja huonompi rahatilanne? Mitään selkeästi vahingollista tapahtumaa ei tule mieleen historiasta.
Tätä tilannetta voisi verrata oman lapsen katoamiseen. Ei selityksiä tai vastauksia. Kyse ei ole siitä etteikö vanhempi pystyisi näkemään virheitään, päinvastoin hän etsii niitä itsestään ja historiasta, etsii vertaistukea ja puhuu ammattilaisten kanssa.
Sureva äiti
Kommentit (1125)
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan lapsi katkaise muuten vaan välejä vanhempaansa. "Sureva äiti" taitaa vaan surkutella ja uhriutua asiassa. On hirveää joutua katkaisemaan välit omaan vanhempaansa, silloin on jo pitkät ajat takana täynnä väkivaltaa. Et ole kuunnellut lastasi. Piste.
Kuule, olen lapseton keski-ikäinen nainen, jolla oli aikoinaan ystävätär (nyt jo edes mennyt rip), jolla oli tuollainen p...hedelmä tyttärenään. Kuulin aina, kun puhuimme puhelimessa, kun tämä ihastuttava nuori neiti haukkui ja nimitteli äitiään törkeästi. Äiti itki ja minä lohdutin ja iloitsin lapsettomuudestani. Tyttö raivosi äidilleen, jos kokeet menivät huonosti, jos kaveri oli ollut ilkeä tai jos myöhästyi bussista. Flunssakin oli äitin vikaa. Voin kuule kirjoittaa, että oli niin kamala lapsi, etten ole tuntevinaan häntä nykyisin, kun satutti ystävääni niin paljon aikoinaan. Ja voin vakuuttaa että kaverini teki tuon hirviöprinsessan eteen kaiken AINA. Hyi! Lapsi voi todellakin olla itse saatana!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdoitta rakastaminen olisi ydinasia. Siten ei synny narsistisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Ehdoitta rakastaminen olisi ydinasia. Siten ei synny narsistisia ihmisiä.
Reiluus ja empatiakyky.
Narsistinen vanhempi tekee brutaalia jälkeä.
Kasvaminen lapsesta aikuiseksi on AINA väkivaltainen prosessi. Riippuu ihmisestä, kuinka paljon tästä väkivallan kokemuksesta mieltää vanhempiensa aiheuttamaksi tai syyksi, ja siitä onko se oikeasti perusteltua tai reilua ei ehkä kenelläkään ole koko totuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempien (ja ylipäänsä muiden) syyttämiseen kiinni jäänyt aikuinen lapsi on kyllä melkoinen rasite. Loputtomiin ei sitäkään jaksa, vaikka hänelle hyvää toivookin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan lapsi katkaise muuten vaan välejä vanhempaansa. "Sureva äiti" taitaa vaan surkutella ja uhriutua asiassa. On hirveää joutua katkaisemaan välit omaan vanhempaansa, silloin on jo pitkät ajat takana täynnä väkivaltaa. Et ole kuunnellut lastasi. Piste.
Kuule, olen lapseton keski-ikäinen nainen, jolla oli aikoinaan ystävätär (nyt jo edes mennyt rip), jolla oli tuollainen p...hedelmä tyttärenään. Kuulin aina, kun puhuimme puhelimessa, kun tämä ihastuttava nuori neiti haukkui ja nimitteli äitiään törkeästi. Äiti itki ja minä lohdutin ja iloitsin lapsettomuudestani. Tyttö raivosi äidilleen, jos kokeet menivät huonosti, jos kaveri oli ollut ilkeä tai jos myöhästyi bussista. Flunssakin oli äitin vikaa. Voin kuule kirjoittaa, että oli niin kamala lapsi, etten ole tuntevinaan häntä nykyisin, kun satutti ystävääni niin paljon aikoinaan. Ja voin vakuuttaa että kaverini t
No katkaisiko tämä lapsi itse välinsä vanhempaansa? Ja äiti sitten suri vai oli lähinnä helpottunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistäpä sitä muut tietää mitä kenenkin kodissa on tapahtunut ja miten lapsia on kohdeltu. Lapsella on oikeus tehdä aikuisena omat päätökset elämänsä suhteen.
Jaha, että kun ensin vanhemmat passaa ja palvoo, hoivaa ja hellii. Rakastaa. - Sitten vain lähdetään, eikä taakse katsella.
Hyvin harvoin ne vanhemmat joista on pakko ottaa irtiotto on rakastavia ja helliviä ainakaan sitä lasta kohtaan, itseään toki kyllä.
Valitettavasti joskus niinkin on, niin kamalalta kuin se tuntuukin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omia vanhempia on helppo syyttää. Vaikka syy pahaan oloon ja traumoihin ei välttämättä ollenkaan liity heihin. Yleensä ne on omia sisäisiä tunnelukkoja ja jotain vääristymiä..
Niin mistä ajattelit, että ne traumat ja tunnelukot ovat syntyneet?
Kyllä osa tulee perintönä vanhemmilta/isovanhemmilta.ja pitää muistaa, että sodanjälkeinen sukupolvi oli niin rikkonainen/traumaattinen, että moni meistä lapsistaan voi jotenkin huonosti tässä puhumattomassa luterilaisessa maassa. Miettisin myös näitä kautta maan tunnettuja sananlaskuja: nauru pitkästä ilosta..miten se nyt menikään? Ja vaikeneminen on kultaa mutta puhuminen hopeaa ymym. Meille jo lapsina opetettiin nämä suurina viisauksina! Järkkyä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä äiti tai isä ei muista käytöstään. Jospa lapsi palaa myöhemmin asiaan. Kiinnostaako miten pilattu.
Jatkuva asioihin puuttuminen, dissaaminen, nalkutus yms. Se vain oli niin kestämätöntä että lopetin yhteydenpidon. Sitten alkoi ulina ja juorujen levittäminen. Vanhemmat kuoli 10 v sitten. Suku on ollut kimpussa koko ajan koska äiti oli niin ihana ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vanhemmista on tullut poliittisesti niin fanaattisia, että keskustelu melkein mistä asiasta tahansa on vaikeaa. Toteat jotain heidän nykyisen asuinpaikkansa vaarallisuudesta iltaisin niin saat hirveän raivon aikaan ja alkaa luennointi tulonsiirroista ja järjestelmän hylkäämistä maa han muuttajista ja kotimaisista päihdeporukoista.. Lopulta saat kuulla olevasi rasisti. Mulle alkaa olla ihan sama, lenkkeilkööt sitten siellä asemanseuduilla pimeydessä, jos jotain sattuu niin sitten sattuu.
Yhteydenpidosta on tullut sellaista kummallista hymistelyä, ei keskustella oikein mistään ja oleminen on vaivaantunutta.
On päässyt käymään ns kuplautuminen, he eivät keskustele kenenkään muun kanssa kuin vieressään asuvan sisareni, joka a) saa palkkansa sote-alan suunnittelutehtävistä ja b) jonka ainoa perheenjäsen, nuori aikuinen lapsi, on vielä kirkassilmäinen idealisti. Meidät muut sisarukset vaiennetaan kun emme 100% jaa heidän näkemystään. Viimeksi kun tapasimme kävivät jopa nuoren poikani kimppuun, koska hänhän nyt edustaa sitä arvoiltaan vääränlaista kantaväestön nuorta miestä. Teini-ikäiseltä tingataan ja penätään kantaa asioihin joihin teini-ikäisellä ei ole järkevää valmiutta aikuisten keskustelussa kommentoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä reagoi mitenkään. Hän pyytää kyllä anteeksi, kun kasvaa ja tajuaa, että huono olo on aina omaa syytä.
Mitä ihmettä, huono olo on aina omaa syytä? Pieni lapsi rakastaa ehdoitta vanhempiaan. Rakastaako vanhempi ehdoitta lastaan... Ei välttämättä.
Kun lapsi aikuistuu ja saa omia lapsia niin oma lapsuus tulee uudelleen pohdittavaksi. Itse en omaa lastani kohtelisi kuin äitini minua kohteli.
Pieni lapsi rakastaakin. Mutta ootas kun se teinihormonityttäresi aloittaa paskamyrskyn jossa ihan kaikki mahdollinen ja mahdoton onkin sinun syytäsi. Täällä kirjoitteleekin luultavasti näitä teinihirviöitä heh
Miten sinä et aikuisena osaa ottaa sitä vastaan? Se kuuluu teini-ikäisen kehitykseen ja teini-ikäisellä tulee olla kiistämätön oikeus hakea kasvunsa tueksi sitä erillisyyttä, joka vanhempaa arvostelemalla ja riitelemällä usein saadaan aikaiseksi. Kuinka paljon kipuilua irtikasvaminen aiheuttaa riippuu läheisyyden ja keskinäisen riippuvuuden määrästä, joka on SINUN vanhempana luomasi pohja (toki osin myös temperamentti, hormonit ja muu ympäristö).
Älä tee lasta jos et kykene tukemaan lapsen normaalia kasvua. Lapsi syntyi ja kasvaa sinun valinnastasi, ei omastaan, ymmärrä tämä.
-17 vuotiaan pojan eronnut äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan lapsi katkaise muuten vaan välejä vanhempaansa. "Sureva äiti" taitaa vaan surkutella ja uhriutua asiassa. On hirveää joutua katkaisemaan välit omaan vanhempaansa, silloin on jo pitkät ajat takana täynnä väkivaltaa. Et ole kuunnellut lastasi. Piste.
Kuule, olen lapseton keski-ikäinen nainen, jolla oli aikoinaan ystävätär (nyt jo edes mennyt rip), jolla oli tuollainen p...hedelmä tyttärenään. Kuulin aina, kun puhuimme puhelimessa, kun tämä ihastuttava nuori neiti haukkui ja nimitteli äitiään törkeästi. Äiti itki ja minä lohdutin ja iloitsin lapsettomuudestani. Tyttö raivosi äidilleen, jos kokeet menivät huonosti, jos kaveri oli ollut ilkeä tai jos myöhästyi bussista. Flunssakin oli äitin vikaa. Voin kuule kirjoittaa, että oli niin kamala lapsi, etten ole tuntevinaan häntä nykyisin, kun satutti ystävääni niin paljon aikoinaan. Ja voin vakuuttaa että kaverini t
Tuo tytär oli samallainen kuin äitini.
Jotkut vaan on hankalia ihmisiä. Jos ei kanssakäyminen onnistu vaikka kuinka yrittäis, miksi pitää yhteyttä. Jos tuo ihminen jakaa kanssasi enemmän geenejä kuin keskiverto muu ihminen, onko se muka peruste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan lapsi katkaise muuten vaan välejä vanhempaansa. "Sureva äiti" taitaa vaan surkutella ja uhriutua asiassa. On hirveää joutua katkaisemaan välit omaan vanhempaansa, silloin on jo pitkät ajat takana täynnä väkivaltaa. Et ole kuunnellut lastasi. Piste.
Kuule, olen lapseton keski-ikäinen nainen, jolla oli aikoinaan ystävätär (nyt jo edes mennyt rip), jolla oli tuollainen p...hedelmä tyttärenään. Kuulin aina, kun puhuimme puhelimessa, kun tämä ihastuttava nuori neiti haukkui ja nimitteli äitiään törkeästi. Äiti itki ja minä lohdutin ja iloitsin lapsettomuudestani. Tyttö raivosi äidilleen, jos kokeet menivät huonosti, jos kaveri oli ollut ilkeä tai jos myöhästyi bussista. Flunssakin oli äitin vikaa. Voin kuule kirjoittaa, että oli niin kamala lapsi, etten ole tuntevinaan häntä nykyisin, kun satutti ystävääni niin paljon aikoinaan. Ja voin vakuuttaa että kaverini t
Ystäväsi on ihan itse lapsensa kasvattanut.
Itse olen läheltä seurannut kasvatustyyliä (nimenomaan ainoa tytär ja yksin pääosin kasvattava äiti), joka on niin ristiriitaista ettei siitä voi tulla kuin epäterveitä kommunikointimalleja. Vauvasta saakka, joka ikisestä pienestäkin ongelmasta hirveät kierrokset. Kun lapsi ei tee kakkaa pottaan, niin hermo menee välittömästi ja aletaan huutaa ja sättiä, välillä lahjotaan mehujäällä tai tv-sarjalla. Ja seurasin tätä väliaikaisena kämppiksenä ihan vierestä. Sama kun hanskat kastuu tai pipo katoaa, hirveä ylireagointi. Päiväkodissa on kihomatoepidemia niin ylä-cee välittömästi ja taskulampulla tutkitaan lapsen takapuolta ja tingataan "kutittaako, kutittaako, selvästi kutittaa kun kaivat, miksi et anna katsoa, annapa äiti katsoo".. Sitten toisaalta lillitellään ja lellitellään, oi äitin ihana prinsessa, olet niin kaunis että voisit mennä missikisoihin, kehutaan maasta taivaaseen ja muidenkin ympärillä pitää yhtyä kehuihin tai muuten on hänen tyttärensä syrjintää. Kun lapsella alkaa olla omaa tahtoa, ja varsinkin teini-iän koittaessa, ensin aina kolme kertaa kielletään ja sitten annetaan lopulta kuitenkin periksi..
Ja sitten ihmetellään kun nuori aikuinen nainen huutaa, haukkuu ja vaatii!
Eikä ole niin etteikö me läheiset olisi monta kertaa noihin väärään suuntaan meneviin kasvatuksellisiin tilanteisiin puututtu. Mutta kun eihän me mitään ymmärretä, kun hän vaan on yksin ja ei yksin vaan ole niin helppoa. No, isä ja isän vanhemmat kyllä olivat myös läsnä elämässä ja omat vanhempansa hyvinkin tiiviisti, että..
En ole isän kanssa. Oman mielenterveyden takia. Lapsena en saanut rakkautta ja arvotusta.
Ole isän kanssa tekemisissä > kaikki vituttaa
Älä ole isän kanssa tekemisissä > vituttaa vähemmän ja keskityn omaan elämään
Joidenkin lasten tarvitsee itsenäistyäkseen laittaa välit poikki vanhempaan.
Olisi niellyt kun oli minua tekemässä. Paljon pahaa olisi jäänyt kokematta. Nyt täytyy vain mennä näillä.
Alue: Aihe vapaa
Kadun ikuisesti etten ottanut etäisyyttä. Hyväksikäyttäjäisän valta vaikutti kauan ja liikaa