Lue keskustelun säännöt.
Tavalliselle vanhemmalle on kauheaa jos aikuinen lapsi laittaa välit yhtäkkiä poikki ja katoaa elämästä
09.07.2023 |
Tälläkin palstalla peukutetaan ihmisiä jotka ovat kadonneet vanhempiensa elämästä täysin, tai ovat suunnittelemassa sitä. Oikein kannustetaan siihen.
En hetkeäkään epäile etteikö olisi olemassa hirviövanhempia jotka tietentahtoen ovat halunneet tuhota lapsensa elämän. Vanhempia jotka ovat ilkeitä, fyysisesti ja henkisesti väkivaltaisia, petollisia, myrkyllisiä, päihteileviä, ailahtelevia, välinpitämättömiä, kiristäviä, hyväksikäyttäviä, arvostelevia, kateellisia, etäisiä, tunkeilevia, painostavia, vähätteleviä jne. Ei sellaisen kanssa halua eikä tarvitse olla tekemisissä.
Sitten on ne vanhemmat joiden lasta on rakastettu, kannustettu, oltu tukena elämän ylä- ja alamäissä. Oltu ihan tavallisia vanhempia, jotka ovat halunneet olla tietoisia kasvattajia. On yritetty tietoisesti välttää niitä virheitä mitä esimerkiksi omassa suvussa on tehty ja mikä on aiheuttanut vahinkoa.
Sitten yhtenä päivänä lapsi ei vain enää ota yhteyttä eikä vastaa puhelimeen. Vanhemmalle tulee tunne että kaikki ei ole kunnossa. Kysytään varovasti että onko kaikki hyvin. Huoli herää. Ei vastausta, vaikka viestit luettu. Muutaman viikon päästä lapselta tulee katkera viesti että kokee vanhempiensa pilanneen hänen elämänsä eikä halua enää olla väleissä. Asiaa ei suostu sen kummemmin avaamaan että saisi edes jonkunlaisen käsityksen tilanteesta. Hämmennys iskee, alkaa loputon miettiminen ja kelaaminen. Oliko syynä kenties muutto toiselle paikkakunnalle kun lapsi oli 10-vuotias? Oliko syynä äidin hetkellinen työttömyys ja huonompi rahatilanne? Mitään selkeästi vahingollista tapahtumaa ei tule mieleen historiasta.
Tätä tilannetta voisi verrata oman lapsen katoamiseen. Ei selityksiä tai vastauksia. Kyse ei ole siitä etteikö vanhempi pystyisi näkemään virheitään, päinvastoin hän etsii niitä itsestään ja historiasta, etsii vertaistukea ja puhuu ammattilaisten kanssa.
Sureva äiti
Kommentit (1125)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä täällä on paljon iäkkäitä naisia jotka kokevat itsensä edelleen lapsiksi ja ovat jääneet kiinni siihen, että he eivät vaikkapa saaneet lempivanukastaan 5-vuotiaina.
Kai tajuatte, että kun olette vaikkapa 60-v niin siinä vaiheessa te olette olleet ihan omasta kehityksestänne ja elämästänne vastuussa täysin yksin vähintään 42 vuotta, eli olette ihan omien tekojenne lopputulos. Että silloin ei voi enää olla se kiukutteleva 5-vuotias joka syyttää äitiään kaikesta.
Herranjestas, kasvakaa ihmiset aikuisiksi ja ottakaa itse vastuu itsestänne ja elämästänne! Ja opetelkaa edes alkeellisia sosiaalisia taitoja.
Kun huonot vanhemmat aiheuttavat lapselle fobian joka haittaa normaalia elämää, vanhemmat ovat vastuussa ikuisesti. En ota ikinä vastuuta siitä, en vaikka eläisin satavuotiaaksi. Vika on heidän. Olen paikkaillut heidän virheitään terapiassa, mutta tuskin milloinkaan paranen täysin. Syytän heitä elämäni vaikeuttamisesta. Olen pärjännyt elämässä hyvin, mutta olisin pärjännyt paljon paremmin jos he eivät olisi rampauttaneet minua henkisesti kun olin puolustuskyvytön lapsi.
Niin ja ne sosiaaliset taidot? Vanhempieni takia saatan oksentaa pelosta ennen sosiaalisia tilaisuuksia. Joten selviytyminen on kohdallani ajankohtaisempaa kuin sosiaalisten taitojen opettelu.
Ehkä kannattaisi ottaa ainakin vastuuta siitä, ettei se homma jatku.
Vain sinä itse voit päättää siedettäväsi itseäsi määrättyihin asioihin. Pienin askelin, mutta sinä pystyt siihen. Ihan kuten ihmiset, jotka taistelivat itsensä ulos onnettomuuksien aiheuttamista vammoista.
Asenteesi ei vahingoita ketään muuta kun sinua itseäsi. Sanoisitko nuo sanat jollekin, joka on kärsinyt sodat ja muut kauheudet. Menneisyytesi on mikä on, mutta tulevaisuuden päätät sinä itse. Ei vanhempasi, vaikka tällä hetkellä, niin näyttää sinun myötävaikutuksella tapahtuvan.Sinulla on selvästi vaikeuksia ymmärtää lukemaasi. Yksinkertaistan sinulle.
Jos vanhemmat lyövät lasta niin että tämä ontuu lopun ikänsä, vastuu lyömisestä on vanhemmilla ikuisesti. Vastuu lapsen ontumisesta on vanhemmilla ikuisesti. Lapsella ei ole mitään vastuuta vanhempien teosta, ei vaikka lapsi onkin aikuinen ja pahoinpitelystä on kauan.
Aikuisella ihmisellä on vastuu ihan itsestään. Siihen kuuluu myös kasvaminen aikuiseksi eikä jääminen ikuiseksi lapseksi.
Kukaan ei voi elämänsä loppuun asti syyttää kaikesta vanhempiaan. Valtaosan elämästään ihminen silti on ihan itsenäinen aikuinen jolla on velvollisuus elää omaa elämäänsä ja tehdä omat päätöksensä.
- eri
Miten ne vanhemmat saa ymmärtämään, että heillä ole mitään oikeutta puuttua yli viisikymppisten lasten elämään? Vieläkin saan kuulla ohjeita, neuvoja ja kieltoja, miten minun ja perheeni pitää elää. On raskasta, kun pitää omille lapsillekin kertoa, että tästä ei sitten saa sanoa mummille ja tästä voi. Olisi kiva joskus jutella oman vanhemman kanssa kuten aikuisten kesken jutellaan.
Eli olet itse jo vanha. Etkä osaa suhtautua siihen, että sillä ei ole väliä vaikka joku toinen kertookin sinulle mielipiteensä tai antaa neuvoja - vaan että sinä voit ihan itse päättää ja elää elämääsi. Ja silti olla vihaamatta sitä ihmistä, joka niitä neuvoja antaa. Voit vaikka hymyillä kauniisti ja olla huomioimatta koko asiaa. Ja samalla kerrot antavasi neuvoja, jopa käskyjä, omille lapsillesi ("tästä ei sitten saa sanoa mummille"), eli et anna heille itsenäisyyttä ja vapautta etkä näe tässä sitten mitään paradoksia tai ongelmaa?
Minä päätän itse kenen mielipiteitä kuuntelen ja keneltä otan neuvoja. Jos joku yrittää tyrkyttää väkisin, otan häneltä luulot pois. En ala suojella kenenkään egoa teeskentelemällä, että hän ei käyttäydy tungettelevasti. -eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä näin:
Tuttua on itsetuhoisuuteen hienovaraisesti viittaavat puheenvuorot, "varmaan kuolen tähän" jos teen jotain ei-mieluisaa kuten vaikka matkustan, minun syyllistämiseni, lasteni elämänvalintojen arvostelu minulle, annetaan ymmärtää, että olen huono äiti kun en pakota lasta tiettyihin jatko-opintoihin ja lapselle minua sitten arvostellaan ja pyritään välillä onnistuneesti lyömään kiilaa minun ja lapseni väliin. Eli minulle jauhetaan että lapsen pitäisi opiskella paikassa X ja miksi en tee jotain että hän sinne menisi. Tämä huutaen. Lapselle sanotaan että äitisi yrittää sinua niin rajoittaa elämässä, älä kuuntele häntä vaan voit tehdä ihan mitä vaan ja lapsen kohdalla on tosiaan ollut aina vapaa valitsemaan haluamansa alan, ainoa joka haluaisi rajoittaa on tuo isovanhempi mutta nuoren mielessä hän on saanut sen puhuttua niin päin, että me vanhemmat vaan halutaan nuorelle pahaa ja hän on se hyvä, joka nuorta puolustaa.
Jos ei ole tällaisen henkilön kanssa elänyt, ei voi tajuta mitä se on. Suurin typeryys minulta oli, että ajattelin hänen kykenevän erilaiseen isovanhemmuuteen kuin mitä vanhemmuutensa oli, mutta ei koira karvoistaan pääse.
Eli sulla on lapsi, joka syyttää sua, pitää sua huonona äitinä ja kohta katkaisee välit.
Toisin sanoen, olet ihan samassa tilanteessa kuin ap.
En tiedä kirjoitinko jotenkin epäselvästi; meillä on oman lapsen kanssa hyvät välit, joita tämä isovanhempi yrittänyt hämmentää ja teinivuosina välillä onnistunutkin mutta ei onneksi pysyvästi. Lapseni on siis jo aikuinen, hänellä on oma elämänsä ja perhe enkä ajattele että hän olisi minulle jotain velkaa tai tilivelvollinen elämästään. Soitellaan ja nähdään ihan normaalisti. Oma suhteeni vanhempiini on ekassa viestissä kuvatuista syistä hankala ja olen viilentänyt välit, koska en heidän toimintaansa jaksa. Tunnistan kuvion isovanhemman ja lapsenlapsen välillä siksi, että minut samoin keinoin manipuloitiin lapsena olemaan toisen vanhemman puolella ja vihaamaan toista, tuttu kuvio varmasti joillekin avioerolapsille ja aikuisena vasta tajusin, miten sairas tuo kuvio kotona oli. Tarkoitus oli kuvata miten "ihan tavallinen vanhempi" voi olla jotain aivan muuta.
Kirjoitit mm. "nuoren mielessä hän on saanut sen puhuttua niin päin, että me vanhemmat vaan halutaan nuorelle pahaa". Eli tuon kirjoittamasi mukaan sulla on nuori, jonka mielestä te vanhemmat haluatte hänelle vain pahaa. Toisin sanoen, oman kertomasi mukaan, jos siltä nuorelta kysyttäisiin, niin olisit kammottava, hänelle pahaa tahtova, manipuloiva vanhempi.
Toisaalta nyt kerrot, että hän onkin jo aikuinen. Tosin silti myönnät, että teilläkin on pitkään (teinivuodet) olleet välit poikki ja nyt viileät välit ("hänellä on oma elämänsä").
Tajuat kai, että lapsesi todennäköisesti kuvailisi sinua vähintään yhtä rumasti kuin sinä äitiäsi, tai jopa pahemmin, kun sinulta ja lapseltasi ovat vuosikaudet olleet huonot välit jo silloin kun hän oli alaikäinen ja nytkin vain viileät ja etäiset ja hän elää omaa elämäänsä.
Se että aikuisella lapsella on oma elämä jota äiti kunnioittaa ei todellakaan tarkoita viileitä välejä vaan juurikin päinvastoin.
Voisi olla mielenkiintoista tietää, mitä se aikuinen lapsesi olisi mieltä, varsinkin jos teillä on jopa sinunkin mukaasi ollut huonot välit valtaosan hänen elämästään. Eiköhän hän sanoisi, että hän elää omaa elämäänsä ja pitää sinut loitolla.
Ai minun? Minulla on kaksi nuorta aikuista lasta, joista toinen asuu vielä kotona ja toinen naapurirapussa. He elävät omaa elämäänsä, päivittäin silti näemme tässä pyöriessämme. Juuri kävin vanhemman asuntoa tuunaamassa ja hakemassa kirppismyytävää.
Olen aina kaikessa toiminut visusti toisin kuin äitini, josta loittonin jo vähän päälle kymmenvuotiaana (enkä sitä ennenkään ollut läheinen) ja jonka kanssa en enää vuosikymmeniin ole ollut tekemisissä.
"Juuri kävin vanhemman asuntoa tuunamassa ja hakemassa kirppismyytävää." Lauseen voi ymmärtää monella tapaa: Lapseni pyysi apua asuntonsa tuunamisessa ja sovimme päivän ja kellonajan, jolloin tulen käymään ja otan samalla kirppismyytävät. TAI Löysin lempiväriäni olevan tapetin, jonka vein lapseni asunnolle kysymättä vara-avaimilla ja samalla otin kirppismyytävää, joita he eivät kuitenkaan tarvitse. Varmasti molemmat vaihtoehdot hyvää tarkoittavia, mutta on omakohtaista kokemusta, kuinka anoppi on päättänyt heittää roskiin kotonani tavaraa, jota on pitänyt joutavana rojuna. Tunnearvoltaan korvaamatonta.
Äitini käveli yli ja tuunaili omin päin. Heitti pois tavaroitani ja päätti jopa sen, että en saa isän kuolinpesästä lempitauluani, koska äiti ei pitänyt siitä.
Minä en tee niin ikinä. Lapsi on itse kotona lomalla ja pyysi apuani. Samaten ne kirppistavarat hän oli ihan itse laittanut jo kassiin, koska sanoin että voin myydä myös ne samalla kun vien muutakin.
Tässä olen ollut täysin ehdoton aivan alusta asti.
Vierailija kirjoitti:
Useimmat niistä vanhemmista pitävät itseään täydellisenä vanhempana, joiden lapsi katkaisee välit vanhempiinsa.
Yleensä tervepäinen vanhempi alkaa aika pian miettimään: "Mitä minä olen tehnyt väärin?" kun lapsi katkaisee välit vanhempaansa.
Jokainen vanhempi tekee virheitä. Joidenkin on helppo antaa vanhemmalleen anteeksi hänen virheensä. Toiset tarvitsevat etäisyyttä ja aikaa ennen kuin pystyvät antamaan anteeksi. Kolmansien pitää katkaista välit kokonaan. Ja lopulta se, auttaako anteeksiantokaan korjaamaan välejä, riippuu myös siitä, pystyykö vanhempi hyväksymään lapsensa ja hänen elämänsä sellaisena, millaiseksi se on muodostunut. Ja pystyykö vanhempi antamaan anteeksi sen, että lapsi otti etäisyyttä/katkaisi välit.
Miksi vanhemman pitäisi miettiä antaako hän anteeksi että lapsi katkaisi välit? Kun syy välien katkaisuun on vanhemmassa itsessään.
(tämäkin viesti ilmiannettiin)
En jaksanut lukea läpi koko pitkää ketjua.
Vähemmälläkin tuli selväksi, että vanhemmilta vaaditaan lähes täydellisyyttä. Jos 50+ ikäistä lasta vanhempi neuvoo ja antaa ohjeita, niin onko sitä pakko ottaa itseensä ja panna välit poikki? Antaa sen äidin neuvoa ja ohjailla, tekee itse niin kuin itse tykkää.
Jos se vanhempi ei nyt vaan osaa olla lapsensa mieliksi, niin ei se ole syy katkaista välejä. Oletteko lapset itse koskaan miettineet, oletteko te joka asiassa vanhempienne mieleisiä? Voin sanoa ette ole. Siltikään me emme pistä välejä poikki, vaan koitamme olla ja ymmärtää. Ajatella, että nuorempi sukupolvi tekee toisin kuin me. Antaa tehdä.
Puhun nyt niistä ihan tavallisista vanhemmista jotka oarhaansa yrittivät. Eikä tämä ole uhriutumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmat niistä vanhemmista pitävät itseään täydellisenä vanhempana, joiden lapsi katkaisee välit vanhempiinsa.
Yleensä tervepäinen vanhempi alkaa aika pian miettimään: "Mitä minä olen tehnyt väärin?" kun lapsi katkaisee välit vanhempaansa.
Jokainen vanhempi tekee virheitä. Joidenkin on helppo antaa vanhemmalleen anteeksi hänen virheensä. Toiset tarvitsevat etäisyyttä ja aikaa ennen kuin pystyvät antamaan anteeksi. Kolmansien pitää katkaista välit kokonaan. Ja lopulta se, auttaako anteeksiantokaan korjaamaan välejä, riippuu myös siitä, pystyykö vanhempi hyväksymään lapsensa ja hänen elämänsä sellaisena, millaiseksi se on muodostunut. Ja pystyykö vanhempi antamaan anteeksi sen, että lapsi otti etäisyyttä/katkaisi välit.
Miksi vanhemman pitäisi miettiä antaako hän anteeksi että lapsi katkaisi välit? Kun syy välien katkaisuun on vanhemmassa itsessään.
(tämäkin viesti ilmiannettiin)
Luuleekohan se ihminen että viestit poistamalla asia muuttuu joksikin? On poistattanut kaksi sivua viestejä lyhyessä ajassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n alkuperäistä viestiä on lähdetty kommentoimaan niin että vastaajat ovat niitä todellisen laiminlyönnin uhreja ja perustellusti ottaneet etäisyyttä vanhempaansa. Kysehän ei ollut heistä, vaan enemmänkin juuri mielensäpahoittajista jotka etsivät syyllistä ikävään oloonsa. Klassisesti syy sitten johdetaan omiin vanhempiin ja lapsuuteen, vaikka todellinen syy olisi jossain ihan muualla.
Lähes joka toinen vastaajista kaataa syyn Ap:n niskaan, aivan kuin vanhempi olisi kerrassaan niin umpitollo ja tyhmä että itsereflektio on täysin mahdotonta. Automaattisesti vanhempi on vain narsisti tms joka ei osaa nähdä itsessään mitään vikaa, tai vaikka näkisikin, niin ei ainakaan ymmärrä pyytää anteeksi.
Ihan oikeasti, te näin kommentoineet, muistakaa nuo viestit kun omalle kohdalle tapahtuu jotain vastaavaa. Tiedä siis, että todennäköisesti olet vahingollinen vanhempi jota lapsi tulee tulevaisuudessa karttamaan kuin ruttoa. Tiedä siis, että tulevaisuudessa kohtaat asiat ilman hämmennystä ja mielipahaa kun lapsesi syyttää sinua elämänsä pilaamisesta, oli todellista syytä tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n alkuperäistä viestiä on lähdetty kommentoimaan niin että vastaajat ovat niitä todellisen laiminlyönnin uhreja ja perustellusti ottaneet etäisyyttä vanhempaansa. Kysehän ei ollut heistä, vaan enemmänkin juuri mielensäpahoittajista jotka etsivät syyllistä ikävään oloonsa. Klassisesti syy sitten johdetaan omiin vanhempiin ja lapsuuteen, vaikka todellinen syy olisi jossain ihan muualla.
Lähes joka toinen vastaajista kaataa syyn Ap:n niskaan, aivan kuin vanhempi olisi kerrassaan niin umpitollo ja tyhmä että itsereflektio on täysin mahdotonta. Automaattisesti vanhempi on vain narsisti tms joka ei osaa nähdä itsessään mitään vikaa, tai vaikka näkisikin, niin ei ainakaan ymmärrä pyytää anteeksi.
Ihan oikeasti, te näin kommentoineet, muistakaa nuo viestit kun omalle kohdalle tapahtuu jotain vastaavaa. Tiedä siis, että todennäköisesti olet vahingollinen vanhempi jota lapsi tulee tulevaisuudessa karttamaan kuin ruttoa. Tiedä siis, että tulevaisuudessa kohtaat asiat ilman hämmennystä ja mielipahaa kun lapsesi syyttää sinua elämänsä pilaamisesta, oli todellista syytä tai ei.
Miten todennäköisenä pidät että täysin normaali tervepäinen viaton vanhempi noin vain selittämättä dumpataan?
Minusta tämän todennäköisyys on noin 0,0000001 prosentin luokkaa, enkä usko että ap olisi sellaisen kokenut, koska kirjoituksen sävy on on mikä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n alkuperäistä viestiä on lähdetty kommentoimaan niin että vastaajat ovat niitä todellisen laiminlyönnin uhreja ja perustellusti ottaneet etäisyyttä vanhempaansa. Kysehän ei ollut heistä, vaan enemmänkin juuri mielensäpahoittajista jotka etsivät syyllistä ikävään oloonsa. Klassisesti syy sitten johdetaan omiin vanhempiin ja lapsuuteen, vaikka todellinen syy olisi jossain ihan muualla.
Lähes joka toinen vastaajista kaataa syyn Ap:n niskaan, aivan kuin vanhempi olisi kerrassaan niin umpitollo ja tyhmä että itsereflektio on täysin mahdotonta. Automaattisesti vanhempi on vain narsisti tms joka ei osaa nähdä itsessään mitään vikaa, tai vaikka näkisikin, niin ei ainakaan ymmärrä pyytää anteeksi.
Ihan oikeasti, te näin kommentoineet, muistakaa nuo viestit kun omalle kohdalle tapahtuu jotain vastaavaa. Tiedä siis, että todennäköisesti olet vahingollinen vanhempi jota lapsi tulee tulevaisuudessa karttamaan kuin ruttoa. Tiedä siis, että tulevaisuudessa kohtaat asiat ilman hämmennystä ja mielipahaa kun lapsesi syyttää sinua elämänsä pilaamisesta, oli todellista syytä tai ei.
Kukas sinä olet määrittelemään, milloin kyse on vain "mielensäpahoittajista"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmat niistä vanhemmista pitävät itseään täydellisenä vanhempana, joiden lapsi katkaisee välit vanhempiinsa.
Yleensä tervepäinen vanhempi alkaa aika pian miettimään: "Mitä minä olen tehnyt väärin?" kun lapsi katkaisee välit vanhempaansa.
Jokainen vanhempi tekee virheitä. Joidenkin on helppo antaa vanhemmalleen anteeksi hänen virheensä. Toiset tarvitsevat etäisyyttä ja aikaa ennen kuin pystyvät antamaan anteeksi. Kolmansien pitää katkaista välit kokonaan. Ja lopulta se, auttaako anteeksiantokaan korjaamaan välejä, riippuu myös siitä, pystyykö vanhempi hyväksymään lapsensa ja hänen elämänsä sellaisena, millaiseksi se on muodostunut. Ja pystyykö vanhempi antamaan anteeksi sen, että lapsi otti etäisyyttä/katkaisi välit.
Miksi vanhemman pitäisi miettiä antaako hän anteeksi että lapsi katkaisi välit? Kun syy välien katkaisuun on vanhemmassa itsessään.
(tämäkin viesti ilmiannettiin)
Luuleekohan se ihminen että viestit poistamalla asia muuttuu joksikin? On poistattanut kaksi sivua viestejä lyhyessä ajassa.
Mustamaalaaminen, kuten myös kulissien ylläpito, on hyvin tyypillistä narsismia.
Miten narsisti käyttäytyy, kun häneen katkotaan välit ja kaikki saavat siitä tietää...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n alkuperäistä viestiä on lähdetty kommentoimaan niin että vastaajat ovat niitä todellisen laiminlyönnin uhreja ja perustellusti ottaneet etäisyyttä vanhempaansa. Kysehän ei ollut heistä, vaan enemmänkin juuri mielensäpahoittajista jotka etsivät syyllistä ikävään oloonsa. Klassisesti syy sitten johdetaan omiin vanhempiin ja lapsuuteen, vaikka todellinen syy olisi jossain ihan muualla.
Lähes joka toinen vastaajista kaataa syyn Ap:n niskaan, aivan kuin vanhempi olisi kerrassaan niin umpitollo ja tyhmä että itsereflektio on täysin mahdotonta. Automaattisesti vanhempi on vain narsisti tms joka ei osaa nähdä itsessään mitään vikaa, tai vaikka näkisikin, niin ei ainakaan ymmärrä pyytää anteeksi.
Ihan oikeasti, te näin kommentoineet, muistakaa nuo viestit kun omalle kohdalle tapahtuu jotain vastaavaa. Tiedä siis, että todennäköisesti olet vahingollinen vanhempi jota lapsi tulee tulevaisuudessa karttamaan kuin ruttoa. Tiedä siis, että tulevaisuudessa kohtaat asiat ilman hämmennystä ja mielipahaa kun lapsesi syyttää sinua elämänsä pilaamisesta, oli todellista syytä tai ei.
Miten todennäköisenä pidät että täysin normaali tervepäinen viaton vanhempi noin vain selittämättä dumpataan?
Minusta tämän todennäköisyys on noin 0,0000001 prosentin luokkaa, enkä usko että ap olisi sellaisen kokenut, koska kirjoituksen sävy on on mikä on.
Juuri näin. Mitään muuta syytä ei voi olla kuin vanhemman vikapäisyys. Ei kerrassaan yhtään mitään muuta mahdollisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä täällä on paljon iäkkäitä naisia jotka kokevat itsensä edelleen lapsiksi ja ovat jääneet kiinni siihen, että he eivät vaikkapa saaneet lempivanukastaan 5-vuotiaina.
Kai tajuatte, että kun olette vaikkapa 60-v niin siinä vaiheessa te olette olleet ihan omasta kehityksestänne ja elämästänne vastuussa täysin yksin vähintään 42 vuotta, eli olette ihan omien tekojenne lopputulos. Että silloin ei voi enää olla se kiukutteleva 5-vuotias joka syyttää äitiään kaikesta.
Herranjestas, kasvakaa ihmiset aikuisiksi ja ottakaa itse vastuu itsestänne ja elämästänne! Ja opetelkaa edes alkeellisia sosiaalisia taitoja.
Kun huonot vanhemmat aiheuttavat lapselle fobian joka haittaa normaalia elämää, vanhemmat ovat vastuussa ikuisesti. En ota ikinä vastuuta siitä, en vaikka eläisin satavuotiaaksi. Vika on heidän. Olen paikkaillut heidän virheitään terapiassa, mutta tuskin milloinkaan paranen täysin. Syytän heitä elämäni vaikeuttamisesta. Olen pärjännyt elämässä hyvin, mutta olisin pärjännyt paljon paremmin jos he eivät olisi rampauttaneet minua henkisesti kun olin puolustuskyvytön lapsi.
Niin ja ne sosiaaliset taidot? Vanhempieni takia saatan oksentaa pelosta ennen sosiaalisia tilaisuuksia. Joten selviytyminen on kohdallani ajankohtaisempaa kuin sosiaalisten taitojen opettelu.
Ehkä kannattaisi ottaa ainakin vastuuta siitä, ettei se homma jatku.
Vain sinä itse voit päättää siedettäväsi itseäsi määrättyihin asioihin. Pienin askelin, mutta sinä pystyt siihen. Ihan kuten ihmiset, jotka taistelivat itsensä ulos onnettomuuksien aiheuttamista vammoista.
Asenteesi ei vahingoita ketään muuta kun sinua itseäsi. Sanoisitko nuo sanat jollekin, joka on kärsinyt sodat ja muut kauheudet. Menneisyytesi on mikä on, mutta tulevaisuuden päätät sinä itse. Ei vanhempasi, vaikka tällä hetkellä, niin näyttää sinun myötävaikutuksella tapahtuvan.Sinulla on selvästi vaikeuksia ymmärtää lukemaasi. Yksinkertaistan sinulle.
Jos vanhemmat lyövät lasta niin että tämä ontuu lopun ikänsä, vastuu lyömisestä on vanhemmilla ikuisesti. Vastuu lapsen ontumisesta on vanhemmilla ikuisesti. Lapsella ei ole mitään vastuuta vanhempien teosta, ei vaikka lapsi onkin aikuinen ja pahoinpitelystä on kauan.
Aikuisella ihmisellä on vastuu ihan itsestään. Siihen kuuluu myös kasvaminen aikuiseksi eikä jääminen ikuiseksi lapseksi.
Kukaan ei voi elämänsä loppuun asti syyttää kaikesta vanhempiaan. Valtaosan elämästään ihminen silti on ihan itsenäinen aikuinen jolla on velvollisuus elää omaa elämäänsä ja tehdä omat päätöksensä.
- eri
Miten ne vanhemmat saa ymmärtämään, että heillä ole mitään oikeutta puuttua yli viisikymppisten lasten elämään? Vieläkin saan kuulla ohjeita, neuvoja ja kieltoja, miten minun ja perheeni pitää elää. On raskasta, kun pitää omille lapsillekin kertoa, että tästä ei sitten saa sanoa mummille ja tästä voi. Olisi kiva joskus jutella oman vanhemman kanssa kuten aikuisten kesken jutellaan.
Eli olet itse jo vanha. Etkä osaa suhtautua siihen, että sillä ei ole väliä vaikka joku toinen kertookin sinulle mielipiteensä tai antaa neuvoja - vaan että sinä voit ihan itse päättää ja elää elämääsi. Ja silti olla vihaamatta sitä ihmistä, joka niitä neuvoja antaa. Voit vaikka hymyillä kauniisti ja olla huomioimatta koko asiaa. Ja samalla kerrot antavasi neuvoja, jopa käskyjä, omille lapsillesi ("tästä ei sitten saa sanoa mummille"), eli et anna heille itsenäisyyttä ja vapautta etkä näe tässä sitten mitään paradoksia tai ongelmaa?
Minä päätän itse kenen mielipiteitä kuuntelen ja keneltä otan neuvoja. Jos joku yrittää tyrkyttää väkisin, otan häneltä luulot pois. En ala suojella kenenkään egoa teeskentelemällä, että hän ei käyttäydy tungettelevasti. -eri
Mutta et nyt tajunnut, että tuo viesti johon vastasin sisälsi paradoksin juuri tuossa. Henkilö oli sitä mieltä, että hänen äitinsä rikkoo hänen rajojaan antamalla neuvoja - ja samalla itse kertoi antavansa neuvoja ja jopa käskyjä omalle lapselleen, eli toimivansa täysin samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea läpi koko pitkää ketjua.
Vähemmälläkin tuli selväksi, että vanhemmilta vaaditaan lähes täydellisyyttä. Jos 50+ ikäistä lasta vanhempi neuvoo ja antaa ohjeita, niin onko sitä pakko ottaa itseensä ja panna välit poikki? Antaa sen äidin neuvoa ja ohjailla, tekee itse niin kuin itse tykkää.Jos se vanhempi ei nyt vaan osaa olla lapsensa mieliksi, niin ei se ole syy katkaista välejä. Oletteko lapset itse koskaan miettineet, oletteko te joka asiassa vanhempienne mieleisiä? Voin sanoa ette ole. Siltikään me emme pistä välejä poikki, vaan koitamme olla ja ymmärtää. Ajatella, että nuorempi sukupolvi tekee toisin kuin me. Antaa tehdä.
Puhun nyt niistä ihan tavallisista vanhemmista jotka oarhaansa yrittivät. Eikä tämä ole uhriutumista.
Jos ei jaksa kymmenien vuosien ajan kuunnella ohjeita ja määräyksiä asioista, jotka vanhemmille ei kuulu ollenkaan, niin sen saa lopetettua vain pistämällä välit kokonaan poikki.
Kokeile joskus huomauttaa työkaverille jostain työhön liittymättömästä asiasta päivittäin. Tule sitten kertomaan, miten pitkään menee, ennen kuin hän sanoo siitä. Sitten jatka huomauttamista edelleen. Vieläkö teillä on hyvät välit?
Vanhempi on pahasti mielenterveysongelmainen ja käyttäytyy vaarallisesti. Syyttelee mielipuolisesta käytöksestään lasta, joka pyrkii pysymään kaukana ja tämä vanhempi stalkkaa ja pyrkii toistuvasti seuraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä täällä on paljon iäkkäitä naisia jotka kokevat itsensä edelleen lapsiksi ja ovat jääneet kiinni siihen, että he eivät vaikkapa saaneet lempivanukastaan 5-vuotiaina.
Kai tajuatte, että kun olette vaikkapa 60-v niin siinä vaiheessa te olette olleet ihan omasta kehityksestänne ja elämästänne vastuussa täysin yksin vähintään 42 vuotta, eli olette ihan omien tekojenne lopputulos. Että silloin ei voi enää olla se kiukutteleva 5-vuotias joka syyttää äitiään kaikesta.
Herranjestas, kasvakaa ihmiset aikuisiksi ja ottakaa itse vastuu itsestänne ja elämästänne! Ja opetelkaa edes alkeellisia sosiaalisia taitoja.
Kun huonot vanhemmat aiheuttavat lapselle fobian joka haittaa normaalia elämää, vanhemmat ovat vastuussa ikuisesti. En ota ikinä vastuuta siitä, en vaikka eläisin satavuotiaaksi. Vika on heidän. Olen paikkaillut heidän virheitään terapiassa, mutta tuskin milloinkaan paranen täysin. Syytän heitä elämäni vaikeuttamisesta. Olen pärjännyt elämässä hyvin, mutta olisin pärjännyt paljon paremmin jos he eivät olisi rampauttaneet minua henkisesti kun olin puolustuskyvytön lapsi.
Niin ja ne sosiaaliset taidot? Vanhempieni takia saatan oksentaa pelosta ennen sosiaalisia tilaisuuksia. Joten selviytyminen on kohdallani ajankohtaisempaa kuin sosiaalisten taitojen opettelu.
Ehkä kannattaisi ottaa ainakin vastuuta siitä, ettei se homma jatku.
Vain sinä itse voit päättää siedettäväsi itseäsi määrättyihin asioihin. Pienin askelin, mutta sinä pystyt siihen. Ihan kuten ihmiset, jotka taistelivat itsensä ulos onnettomuuksien aiheuttamista vammoista.
Asenteesi ei vahingoita ketään muuta kun sinua itseäsi. Sanoisitko nuo sanat jollekin, joka on kärsinyt sodat ja muut kauheudet. Menneisyytesi on mikä on, mutta tulevaisuuden päätät sinä itse. Ei vanhempasi, vaikka tällä hetkellä, niin näyttää sinun myötävaikutuksella tapahtuvan.Sinulla on selvästi vaikeuksia ymmärtää lukemaasi. Yksinkertaistan sinulle.
Jos vanhemmat lyövät lasta niin että tämä ontuu lopun ikänsä, vastuu lyömisestä on vanhemmilla ikuisesti. Vastuu lapsen ontumisesta on vanhemmilla ikuisesti. Lapsella ei ole mitään vastuuta vanhempien teosta, ei vaikka lapsi onkin aikuinen ja pahoinpitelystä on kauan.
Aikuisella ihmisellä on vastuu ihan itsestään. Siihen kuuluu myös kasvaminen aikuiseksi eikä jääminen ikuiseksi lapseksi.
Kukaan ei voi elämänsä loppuun asti syyttää kaikesta vanhempiaan. Valtaosan elämästään ihminen silti on ihan itsenäinen aikuinen jolla on velvollisuus elää omaa elämäänsä ja tehdä omat päätöksensä.
- eri
Miten ne vanhemmat saa ymmärtämään, että heillä ole mitään oikeutta puuttua yli viisikymppisten lasten elämään? Vieläkin saan kuulla ohjeita, neuvoja ja kieltoja, miten minun ja perheeni pitää elää. On raskasta, kun pitää omille lapsillekin kertoa, että tästä ei sitten saa sanoa mummille ja tästä voi. Olisi kiva joskus jutella oman vanhemman kanssa kuten aikuisten kesken jutellaan.
Eli olet itse jo vanha. Etkä osaa suhtautua siihen, että sillä ei ole väliä vaikka joku toinen kertookin sinulle mielipiteensä tai antaa neuvoja - vaan että sinä voit ihan itse päättää ja elää elämääsi. Ja silti olla vihaamatta sitä ihmistä, joka niitä neuvoja antaa. Voit vaikka hymyillä kauniisti ja olla huomioimatta koko asiaa. Ja samalla kerrot antavasi neuvoja, jopa käskyjä, omille lapsillesi ("tästä ei sitten saa sanoa mummille"), eli et anna heille itsenäisyyttä ja vapautta etkä näe tässä sitten mitään paradoksia tai ongelmaa?
Minä päätän itse kenen mielipiteitä kuuntelen ja keneltä otan neuvoja. Jos joku yrittää tyrkyttää väkisin, otan häneltä luulot pois. En ala suojella kenenkään egoa teeskentelemällä, että hän ei käyttäydy tungettelevasti. -eri
Mutta et nyt tajunnut, että tuo viesti johon vastasin sisälsi paradoksin juuri tuossa. Henkilö oli sitä mieltä, että hänen äitinsä rikkoo hänen rajojaan antamalla neuvoja - ja samalla itse kertoi antavansa neuvoja ja jopa käskyjä omalle lapselleen, eli toimivansa täysin samalla tavalla.
Minä annan lasten elää ja tehdä päätöksiä kuten he itse haluavat. Äitini haluaa, että he elävät kuten hän haluaa. Ihan lapsia säästääkseni olen sanonut, että tuosta ei kannata kertoa mummille. Jos et tuota eroa huomaa, niin ei voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea läpi koko pitkää ketjua.
Vähemmälläkin tuli selväksi, että vanhemmilta vaaditaan lähes täydellisyyttä. Jos 50+ ikäistä lasta vanhempi neuvoo ja antaa ohjeita, niin onko sitä pakko ottaa itseensä ja panna välit poikki? Antaa sen äidin neuvoa ja ohjailla, tekee itse niin kuin itse tykkää.Jos se vanhempi ei nyt vaan osaa olla lapsensa mieliksi, niin ei se ole syy katkaista välejä. Oletteko lapset itse koskaan miettineet, oletteko te joka asiassa vanhempienne mieleisiä? Voin sanoa ette ole. Siltikään me emme pistä välejä poikki, vaan koitamme olla ja ymmärtää. Ajatella, että nuorempi sukupolvi tekee toisin kuin me. Antaa tehdä.
Puhun nyt niistä ihan tavallisista vanhemmista jotka oarhaansa yrittivät. Eikä tämä ole uhriutumista.
Jos ei jaksa kymmenien vuosien ajan kuunnella ohjeita ja määräyksiä asioista, jotka vanhemmille ei kuulu ollenkaan, niin sen saa lopetettua vain pistämällä välit kokonaan poikki.
Kokeile joskus huomauttaa työkaverille jostain työhön liittymättömästä asiasta päivittäin. Tule sitten kertomaan, miten pitkään menee, ennen kuin hän sanoo siitä. Sitten jatka huomauttamista edelleen. Vieläkö teillä on hyvät välit?
Aika paljon juuri tuota tapahtuu jokaisella työpaikalla jatkuvasti. Kuten myös tuttavien ja ystävien kanssa. Sen kanssa toimeen tulemista kutsutaan sosiaalisiksi taidoiksi. Toki voi eristäytyä yksin kotiinsa ja laittaa välit poikki kaikkiin, mutta harva ihminen tulee kovin onnelliseksi tuolla tavalla. Ja siinä voi vielä käydä niin, että nekin ihmiset, joiden haluaisi pitävän yhteyttä, laittavat sitten tuohon ihmiseen välit poikki. Aika moni lapsenlapsi saattaa aikuisena olla hyvinkin vihainen ja katkera omalle vanhemmalleen siitä, että vanhempi esti heitä luomasta suhteita isovanhempiinsa.
Meillä oli henkistä, fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa. Mut hei, kukaan vanhempi ei oo täydellinen, eiks je?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä täällä on paljon iäkkäitä naisia jotka kokevat itsensä edelleen lapsiksi ja ovat jääneet kiinni siihen, että he eivät vaikkapa saaneet lempivanukastaan 5-vuotiaina.
Kai tajuatte, että kun olette vaikkapa 60-v niin siinä vaiheessa te olette olleet ihan omasta kehityksestänne ja elämästänne vastuussa täysin yksin vähintään 42 vuotta, eli olette ihan omien tekojenne lopputulos. Että silloin ei voi enää olla se kiukutteleva 5-vuotias joka syyttää äitiään kaikesta.
Herranjestas, kasvakaa ihmiset aikuisiksi ja ottakaa itse vastuu itsestänne ja elämästänne! Ja opetelkaa edes alkeellisia sosiaalisia taitoja.
Kun huonot vanhemmat aiheuttavat lapselle fobian joka haittaa normaalia elämää, vanhemmat ovat vastuussa ikuisesti. En ota ikinä vastuuta siitä, en vaikka eläisin satavuotiaaksi. Vika on heidän. Olen paikkaillut heidän virheitään terapiassa, mutta tuskin milloinkaan paranen täysin. Syytän heitä elämäni vaikeuttamisesta. Olen pärjännyt elämässä hyvin, mutta olisin pärjännyt paljon paremmin jos he eivät olisi rampauttaneet minua henkisesti kun olin puolustuskyvytön lapsi.
Niin ja ne sosiaaliset taidot? Vanhempieni takia saatan oksentaa pelosta ennen sosiaalisia tilaisuuksia. Joten selviytyminen on kohdallani ajankohtaisempaa kuin sosiaalisten taitojen opettelu.
Ehkä kannattaisi ottaa ainakin vastuuta siitä, ettei se homma jatku.
Vain sinä itse voit päättää siedettäväsi itseäsi määrättyihin asioihin. Pienin askelin, mutta sinä pystyt siihen. Ihan kuten ihmiset, jotka taistelivat itsensä ulos onnettomuuksien aiheuttamista vammoista.
Asenteesi ei vahingoita ketään muuta kun sinua itseäsi. Sanoisitko nuo sanat jollekin, joka on kärsinyt sodat ja muut kauheudet. Menneisyytesi on mikä on, mutta tulevaisuuden päätät sinä itse. Ei vanhempasi, vaikka tällä hetkellä, niin näyttää sinun myötävaikutuksella tapahtuvan.Sinulla on selvästi vaikeuksia ymmärtää lukemaasi. Yksinkertaistan sinulle.
Jos vanhemmat lyövät lasta niin että tämä ontuu lopun ikänsä, vastuu lyömisestä on vanhemmilla ikuisesti. Vastuu lapsen ontumisesta on vanhemmilla ikuisesti. Lapsella ei ole mitään vastuuta vanhempien teosta, ei vaikka lapsi onkin aikuinen ja pahoinpitelystä on kauan.
Aikuisella ihmisellä on vastuu ihan itsestään. Siihen kuuluu myös kasvaminen aikuiseksi eikä jääminen ikuiseksi lapseksi.
Kukaan ei voi elämänsä loppuun asti syyttää kaikesta vanhempiaan. Valtaosan elämästään ihminen silti on ihan itsenäinen aikuinen jolla on velvollisuus elää omaa elämäänsä ja tehdä omat päätöksensä.
- eri
Miten ne vanhemmat saa ymmärtämään, että heillä ole mitään oikeutta puuttua yli viisikymppisten lasten elämään? Vieläkin saan kuulla ohjeita, neuvoja ja kieltoja, miten minun ja perheeni pitää elää. On raskasta, kun pitää omille lapsillekin kertoa, että tästä ei sitten saa sanoa mummille ja tästä voi. Olisi kiva joskus jutella oman vanhemman kanssa kuten aikuisten kesken jutellaan.
Eli olet itse jo vanha. Etkä osaa suhtautua siihen, että sillä ei ole väliä vaikka joku toinen kertookin sinulle mielipiteensä tai antaa neuvoja - vaan että sinä voit ihan itse päättää ja elää elämääsi. Ja silti olla vihaamatta sitä ihmistä, joka niitä neuvoja antaa. Voit vaikka hymyillä kauniisti ja olla huomioimatta koko asiaa. Ja samalla kerrot antavasi neuvoja, jopa käskyjä, omille lapsillesi ("tästä ei sitten saa sanoa mummille"), eli et anna heille itsenäisyyttä ja vapautta etkä näe tässä sitten mitään paradoksia tai ongelmaa?
Minä päätän itse kenen mielipiteitä kuuntelen ja keneltä otan neuvoja. Jos joku yrittää tyrkyttää väkisin, otan häneltä luulot pois. En ala suojella kenenkään egoa teeskentelemällä, että hän ei käyttäydy tungettelevasti. -eri
Mutta et nyt tajunnut, että tuo viesti johon vastasin sisälsi paradoksin juuri tuossa. Henkilö oli sitä mieltä, että hänen äitinsä rikkoo hänen rajojaan antamalla neuvoja - ja samalla itse kertoi antavansa neuvoja ja jopa käskyjä omalle lapselleen, eli toimivansa täysin samalla tavalla.
Minä annan lasten elää ja tehdä päätöksiä kuten he itse haluavat. Äitini haluaa, että he elävät kuten hän haluaa. Ihan lapsia säästääkseni olen sanonut, että tuosta ei kannata kertoa mummille. Jos et tuota eroa huomaa, niin ei voi mitään.
Mutta etkö tajua. että tuo on vain sinun näkemyksesi? Äitisi ja lapsiesi näkemys asiasta saattaa olla täysin toinen. Samoin, jos ulkopuolinen seuraisi teidän dynamiikkaanne, niin voisi myös päätyä ihan eri johtopäätöksiin kuin mikä on sinun subjektiivinen näkemyksesi asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vika voi olla vanhemmissa tai lapsessa. Ei sitä voi nyt tietää. Tai yleisimmin varmaan molemmissa, keskinäisessä vuorovaikutuksessa.
Ei tuo kyllä lapseltakaan kypsää käytöstä ole. Kyllä olisi oikein edes kertoa toiselle, mistä tätä syyttää. Ja ap:n pitää nyt vaan antaa tilaa ja aikaa, vaikka olisi kuinka hämmentynyt.
Meillä mielisairas vanhempi alkoi huutamaan: "MIKS SÄ PUOLUSTAT SITÄ?!", kun toinen vanhempi luetteli ilmiselviä välien katkaisun syitä. Ainoa asia mitä sai tehdä oli juoruilla siitä kuinka lapsi on mielisairas. Se sai hänet rauhoittumaan kuin taikaiskusta.
(tämäkin oli taas poistettu)
Kenties lapsi oli mielisairas? Eivät kaikki tiedosta omaa sairauttaan.
Tämä. Siksi vanhempi kohdisti häneen henkistä, fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa. Koska vanhempi itse on järjissään.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli henkistä, fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa. Mut hei, kukaan vanhempi ei oo täydellinen, eiks je?
Eiköhän tuo ole aika eri asia kuin se, että jonkun vanhempi ei ole pitänyt hänen hiusväristään, on hänen mielestään tuhahdellut ärsyttävästi ja antanut neuvoja.
"Juuri kävin vanhemman asuntoa tuunamassa ja hakemassa kirppismyytävää." Lauseen voi ymmärtää monella tapaa: Lapseni pyysi apua asuntonsa tuunamisessa ja sovimme päivän ja kellonajan, jolloin tulen käymään ja otan samalla kirppismyytävät. TAI Löysin lempiväriäni olevan tapetin, jonka vein lapseni asunnolle kysymättä vara-avaimilla ja samalla otin kirppismyytävää, joita he eivät kuitenkaan tarvitse. Varmasti molemmat vaihtoehdot hyvää tarkoittavia, mutta on omakohtaista kokemusta, kuinka anoppi on päättänyt heittää roskiin kotonani tavaraa, jota on pitänyt joutavana rojuna. Tunnearvoltaan korvaamatonta.