Lue keskustelun säännöt.
Tavalliselle vanhemmalle on kauheaa jos aikuinen lapsi laittaa välit yhtäkkiä poikki ja katoaa elämästä
09.07.2023 |
Tälläkin palstalla peukutetaan ihmisiä jotka ovat kadonneet vanhempiensa elämästä täysin, tai ovat suunnittelemassa sitä. Oikein kannustetaan siihen.
En hetkeäkään epäile etteikö olisi olemassa hirviövanhempia jotka tietentahtoen ovat halunneet tuhota lapsensa elämän. Vanhempia jotka ovat ilkeitä, fyysisesti ja henkisesti väkivaltaisia, petollisia, myrkyllisiä, päihteileviä, ailahtelevia, välinpitämättömiä, kiristäviä, hyväksikäyttäviä, arvostelevia, kateellisia, etäisiä, tunkeilevia, painostavia, vähätteleviä jne. Ei sellaisen kanssa halua eikä tarvitse olla tekemisissä.
Sitten on ne vanhemmat joiden lasta on rakastettu, kannustettu, oltu tukena elämän ylä- ja alamäissä. Oltu ihan tavallisia vanhempia, jotka ovat halunneet olla tietoisia kasvattajia. On yritetty tietoisesti välttää niitä virheitä mitä esimerkiksi omassa suvussa on tehty ja mikä on aiheuttanut vahinkoa.
Sitten yhtenä päivänä lapsi ei vain enää ota yhteyttä eikä vastaa puhelimeen. Vanhemmalle tulee tunne että kaikki ei ole kunnossa. Kysytään varovasti että onko kaikki hyvin. Huoli herää. Ei vastausta, vaikka viestit luettu. Muutaman viikon päästä lapselta tulee katkera viesti että kokee vanhempiensa pilanneen hänen elämänsä eikä halua enää olla väleissä. Asiaa ei suostu sen kummemmin avaamaan että saisi edes jonkunlaisen käsityksen tilanteesta. Hämmennys iskee, alkaa loputon miettiminen ja kelaaminen. Oliko syynä kenties muutto toiselle paikkakunnalle kun lapsi oli 10-vuotias? Oliko syynä äidin hetkellinen työttömyys ja huonompi rahatilanne? Mitään selkeästi vahingollista tapahtumaa ei tule mieleen historiasta.
Tätä tilannetta voisi verrata oman lapsen katoamiseen. Ei selityksiä tai vastauksia. Kyse ei ole siitä etteikö vanhempi pystyisi näkemään virheitään, päinvastoin hän etsii niitä itsestään ja historiasta, etsii vertaistukea ja puhuu ammattilaisten kanssa.
Sureva äiti
Kommentit (1125)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä täällä on paljon iäkkäitä naisia jotka kokevat itsensä edelleen lapsiksi ja ovat jääneet kiinni siihen, että he eivät vaikkapa saaneet lempivanukastaan 5-vuotiaina.
Kai tajuatte, että kun olette vaikkapa 60-v niin siinä vaiheessa te olette olleet ihan omasta kehityksestänne ja elämästänne vastuussa täysin yksin vähintään 42 vuotta, eli olette ihan omien tekojenne lopputulos. Että silloin ei voi enää olla se kiukutteleva 5-vuotias joka syyttää äitiään kaikesta.
Herranjestas, kasvakaa ihmiset aikuisiksi ja ottakaa itse vastuu itsestänne ja elämästänne! Ja opetelkaa edes alkeellisia sosiaalisia taitoja.
Kun huonot vanhemmat aiheuttavat lapselle fobian joka haittaa normaalia elämää, vanhemmat ovat vastuussa ikuisesti. En ota ikinä vastuuta siitä, en vaikka eläisin satavuotiaaksi. Vika on heidän. Olen paikkaillut heidän virheitään terapiassa, mutta tuskin milloinkaan paranen täysin. Syytän heitä elämäni vaikeuttamisesta. Olen pärjännyt elämässä hyvin, mutta olisin pärjännyt paljon paremmin jos he eivät olisi rampauttaneet minua henkisesti kun olin puolustuskyvytön lapsi.
Niin ja ne sosiaaliset taidot? Vanhempieni takia saatan oksentaa pelosta ennen sosiaalisia tilaisuuksia. Joten selviytyminen on kohdallani ajankohtaisempaa kuin sosiaalisten taitojen opettelu.
Ehkä kannattaisi ottaa ainakin vastuuta siitä, ettei se homma jatku.
Vain sinä itse voit päättää siedettäväsi itseäsi määrättyihin asioihin. Pienin askelin, mutta sinä pystyt siihen. Ihan kuten ihmiset, jotka taistelivat itsensä ulos onnettomuuksien aiheuttamista vammoista.
Asenteesi ei vahingoita ketään muuta kun sinua itseäsi. Sanoisitko nuo sanat jollekin, joka on kärsinyt sodat ja muut kauheudet. Menneisyytesi on mikä on, mutta tulevaisuuden päätät sinä itse. Ei vanhempasi, vaikka tällä hetkellä, niin näyttää sinun myötävaikutuksella tapahtuvan.Sinulla on selvästi vaikeuksia ymmärtää lukemaasi. Yksinkertaistan sinulle.
Jos vanhemmat lyövät lasta niin että tämä ontuu lopun ikänsä, vastuu lyömisestä on vanhemmilla ikuisesti. Vastuu lapsen ontumisesta on vanhemmilla ikuisesti. Lapsella ei ole mitään vastuuta vanhempien teosta, ei vaikka lapsi onkin aikuinen ja pahoinpitelystä on kauan.
Aikuisella ihmisellä on vastuu ihan itsestään. Siihen kuuluu myös kasvaminen aikuiseksi eikä jääminen ikuiseksi lapseksi.
Kukaan ei voi elämänsä loppuun asti syyttää kaikesta vanhempiaan. Valtaosan elämästään ihminen silti on ihan itsenäinen aikuinen jolla on velvollisuus elää omaa elämäänsä ja tehdä omat päätöksensä.
- eri
Miten ne vanhemmat saa ymmärtämään, että heillä ole mitään oikeutta puuttua yli viisikymppisten lasten elämään? Vieläkin saan kuulla ohjeita, neuvoja ja kieltoja, miten minun ja perheeni pitää elää. On raskasta, kun pitää omille lapsillekin kertoa, että tästä ei sitten saa sanoa mummille ja tästä voi. Olisi kiva joskus jutella oman vanhemman kanssa kuten aikuisten kesken jutellaan.
Eli olet itse jo vanha. Etkä osaa suhtautua siihen, että sillä ei ole väliä vaikka joku toinen kertookin sinulle mielipiteensä tai antaa neuvoja - vaan että sinä voit ihan itse päättää ja elää elämääsi. Ja silti olla vihaamatta sitä ihmistä, joka niitä neuvoja antaa. Voit vaikka hymyillä kauniisti ja olla huomioimatta koko asiaa. Ja samalla kerrot antavasi neuvoja, jopa käskyjä, omille lapsillesi ("tästä ei sitten saa sanoa mummille"), eli et anna heille itsenäisyyttä ja vapautta etkä näe tässä sitten mitään paradoksia tai ongelmaa?
Minä päätän itse kenen mielipiteitä kuuntelen ja keneltä otan neuvoja. Jos joku yrittää tyrkyttää väkisin, otan häneltä luulot pois. En ala suojella kenenkään egoa teeskentelemällä, että hän ei käyttäydy tungettelevasti. -eri
Mutta et nyt tajunnut, että tuo viesti johon vastasin sisälsi paradoksin juuri tuossa. Henkilö oli sitä mieltä, että hänen äitinsä rikkoo hänen rajojaan antamalla neuvoja - ja samalla itse kertoi antavansa neuvoja ja jopa käskyjä omalle lapselleen, eli toimivansa täysin samalla tavalla.
Alaikäisille lapsille annetaankin neuvoja ja jopa käskyjä. Aikuisille lapsille ei kannata, koska voi tulla välirikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vika voi olla vanhemmissa tai lapsessa. Ei sitä voi nyt tietää. Tai yleisimmin varmaan molemmissa, keskinäisessä vuorovaikutuksessa.
Ei tuo kyllä lapseltakaan kypsää käytöstä ole. Kyllä olisi oikein edes kertoa toiselle, mistä tätä syyttää. Ja ap:n pitää nyt vaan antaa tilaa ja aikaa, vaikka olisi kuinka hämmentynyt.
Meillä mielisairas vanhempi alkoi huutamaan: "MIKS SÄ PUOLUSTAT SITÄ?!", kun toinen vanhempi luetteli ilmiselviä välien katkaisun syitä. Ainoa asia mitä sai tehdä oli juoruilla siitä kuinka lapsi on mielisairas. Se sai hänet rauhoittumaan kuin taikaiskusta.
(tämäkin oli taas poistettu)
Kenties lapsi oli mielisairas? Eivät kaikki tiedosta omaa sairauttaan.
Tämä. Siksi vanhempi kohdisti häneen henkistä, fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa. Koska vanhempi itse on järjissään.
Eipä noita syytöksiä ollut viesteissä tähän asti kerrottu. Tähän asti tarina oli vain se, että "lapsi" ei pitänyt siitä, että toinen vanhempi arveli hänen olevan mielisairas.
Keskustelun avaus oli "tavallisista" vanhemmista, eli ei tapauksista, joissa on ollut selkeää väkivaltaa tai seksuaalista hyväksikäyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n alkuperäistä viestiä on lähdetty kommentoimaan niin että vastaajat ovat niitä todellisen laiminlyönnin uhreja ja perustellusti ottaneet etäisyyttä vanhempaansa. Kysehän ei ollut heistä, vaan enemmänkin juuri mielensäpahoittajista jotka etsivät syyllistä ikävään oloonsa. Klassisesti syy sitten johdetaan omiin vanhempiin ja lapsuuteen, vaikka todellinen syy olisi jossain ihan muualla.
Lähes joka toinen vastaajista kaataa syyn Ap:n niskaan, aivan kuin vanhempi olisi kerrassaan niin umpitollo ja tyhmä että itsereflektio on täysin mahdotonta. Automaattisesti vanhempi on vain narsisti tms joka ei osaa nähdä itsessään mitään vikaa, tai vaikka näkisikin, niin ei ainakaan ymmärrä pyytää anteeksi.
Ihan oikeasti, te näin kommentoineet, muistakaa nuo viestit kun omalle kohdalle tapahtuu jotain vastaavaa. Tiedä siis, että todennäköisesti olet vahingollinen vanhempi jota lapsi tulee tulevaisuudessa karttamaan kuin ruttoa. Tiedä siis, että tulevaisuudessa kohtaat asiat ilman hämmennystä ja mielipahaa kun lapsesi syyttää sinua elämänsä pilaamisesta, oli todellista syytä tai ei.
Miten todennäköisenä pidät että täysin normaali tervepäinen viaton vanhempi noin vain selittämättä dumpataan?
Minusta tämän todennäköisyys on noin 0,0000001 prosentin luokkaa, enkä usko että ap olisi sellaisen kokenut, koska kirjoituksen sävy on on mikä on.
Juuri näin. Mitään muuta syytä ei voi olla kuin vanhemman vikapäisyys. Ei kerrassaan yhtään mitään muuta mahdollisuutta.
Jos kaikki aikuiset, alle kolmekymppiset ovat täysin normaaleja ihmisiä, jotka ihan täydestä syystä katkovat välit, niin mistä ne vikapäiset vanhemmat tulevat? Kysyy epätietoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea läpi koko pitkää ketjua.
Vähemmälläkin tuli selväksi, että vanhemmilta vaaditaan lähes täydellisyyttä. Jos 50+ ikäistä lasta vanhempi neuvoo ja antaa ohjeita, niin onko sitä pakko ottaa itseensä ja panna välit poikki? Antaa sen äidin neuvoa ja ohjailla, tekee itse niin kuin itse tykkää.Jos se vanhempi ei nyt vaan osaa olla lapsensa mieliksi, niin ei se ole syy katkaista välejä. Oletteko lapset itse koskaan miettineet, oletteko te joka asiassa vanhempienne mieleisiä? Voin sanoa ette ole. Siltikään me emme pistä välejä poikki, vaan koitamme olla ja ymmärtää. Ajatella, että nuorempi sukupolvi tekee toisin kuin me. Antaa tehdä.
Puhun nyt niistä ihan tavallisista vanhemmista jotka oarhaansa yrittivät. Eikä tämä ole uhriutumista.
Jos ei jaksa kymmenien vuosien ajan kuunnella ohjeita ja määräyksiä asioista, jotka vanhemmille ei kuulu ollenkaan, niin sen saa lopetettua vain pistämällä välit kokonaan poikki.
Kokeile joskus huomauttaa työkaverille jostain työhön liittymättömästä asiasta päivittäin. Tule sitten kertomaan, miten pitkään menee, ennen kuin hän sanoo siitä. Sitten jatka huomauttamista edelleen. Vieläkö teillä on hyvät välit?
Aika paljon juuri tuota tapahtuu jokaisella työpaikalla jatkuvasti. Kuten myös tuttavien ja ystävien kanssa. Sen kanssa toimeen tulemista kutsutaan sosiaalisiksi taidoiksi. Toki voi eristäytyä yksin kotiinsa ja laittaa välit poikki kaikkiin, mutta harva ihminen tulee kovin onnelliseksi tuolla tavalla. Ja siinä voi vielä käydä niin, että nekin ihmiset, joiden haluaisi pitävän yhteyttä, laittavat sitten tuohon ihmiseen välit poikki. Aika moni lapsenlapsi saattaa aikuisena olla hyvinkin vihainen ja katkera omalle vanhemmalleen siitä, että vanhempi esti heitä luomasta suhteita isovanhempiinsa.
Sinä elät kummassa ympäristössä, jos jokainen jatkuvasti huomauttaa sinulle jostain, joka ei kuulu muille. Antaako ne ohjeita, miten sinun pitää viettää vapaa-aikasi ja mihin saat käyttää rahaa? Saatko moitteita, kun kerrot, että kävit elokuvissa? Miten ruokavaliosi, onko se kaikkien mielestä tarpeeksi terveellinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmat niistä vanhemmista pitävät itseään täydellisenä vanhempana, joiden lapsi katkaisee välit vanhempiinsa.
Yleensä tervepäinen vanhempi alkaa aika pian miettimään: "Mitä minä olen tehnyt väärin?" kun lapsi katkaisee välit vanhempaansa.
Jokainen vanhempi tekee virheitä. Joidenkin on helppo antaa vanhemmalleen anteeksi hänen virheensä. Toiset tarvitsevat etäisyyttä ja aikaa ennen kuin pystyvät antamaan anteeksi. Kolmansien pitää katkaista välit kokonaan. Ja lopulta se, auttaako anteeksiantokaan korjaamaan välejä, riippuu myös siitä, pystyykö vanhempi hyväksymään lapsensa ja hänen elämänsä sellaisena, millaiseksi se on muodostunut. Ja pystyykö vanhempi antamaan anteeksi sen, että lapsi otti etäisyyttä/katkaisi välit.
Miksi vanhemman pitäisi miettiä antaako hän anteeksi että lapsi katkaisi välit? Kun syy välien katkaisuun on vanhemmassa itsessään.
(tämäkin viesti ilmiannettiin)
Luuleekohan se ihminen että viestit poistamalla asia muuttuu joksikin? On poistattanut kaksi sivua viestejä lyhyessä ajassa.
Samanlainen ilmiö on ihan kaikissa aihetta sivuavissa ketjuissa. Ilmeisesti kalahtanut pahasti. Pakko poistaa kaikki viestit.
Laitoin syötiksi kokemuksen vanhemman väkivallasta ja se heti poisti sen. Sitten laitoin lasta nälvivän viestin ja se jäi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi on pahasti mielenterveysongelmainen ja käyttäytyy vaarallisesti. Syyttelee mielipuolisesta käytöksestään lasta, joka pyrkii pysymään kaukana ja tämä vanhempi stalkkaa ja pyrkii toistuvasti seuraan.
Entä sitten tilanne, jossa lapsi on vakavasti mielenterveysongelmainen, uhkailee vanhempiaan, varastaa heiltä ja on väkivaltainen heitä kohtaan?
Missä tilanteissa ihmiset jättävät läheisensä heitteille?
Vierailija kirjoitti:
En voi edes kuvitella että poikani laittaisi välit poikki.
Ei voinut äitinikään. Saattoi tulla hänelle yllätyksenä että teoilla on seurauksensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vika voi olla vanhemmissa tai lapsessa. Ei sitä voi nyt tietää. Tai yleisimmin varmaan molemmissa, keskinäisessä vuorovaikutuksessa.
Ei tuo kyllä lapseltakaan kypsää käytöstä ole. Kyllä olisi oikein edes kertoa toiselle, mistä tätä syyttää. Ja ap:n pitää nyt vaan antaa tilaa ja aikaa, vaikka olisi kuinka hämmentynyt.
Meillä mielisairas vanhempi alkoi huutamaan: "MIKS SÄ PUOLUSTAT SITÄ?!", kun toinen vanhempi luetteli ilmiselviä välien katkaisun syitä. Ainoa asia mitä sai tehdä oli juoruilla siitä kuinka lapsi on mielisairas. Se sai hänet rauhoittumaan kuin taikaiskusta.
(tämä oli taas ilmiannettu)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä täällä on paljon iäkkäitä naisia jotka kokevat itsensä edelleen lapsiksi ja ovat jääneet kiinni siihen, että he eivät vaikkapa saaneet lempivanukastaan 5-vuotiaina.
Kai tajuatte, että kun olette vaikkapa 60-v niin siinä vaiheessa te olette olleet ihan omasta kehityksestänne ja elämästänne vastuussa täysin yksin vähintään 42 vuotta, eli olette ihan omien tekojenne lopputulos. Että silloin ei voi enää olla se kiukutteleva 5-vuotias joka syyttää äitiään kaikesta.
Herranjestas, kasvakaa ihmiset aikuisiksi ja ottakaa itse vastuu itsestänne ja elämästänne! Ja opetelkaa edes alkeellisia sosiaalisia taitoja.
Kun huonot vanhemmat aiheuttavat lapselle fobian joka haittaa normaalia elämää, vanhemmat ovat vastuussa ikuisesti. En ota ikinä vastuuta siitä, en vaikka eläisin satavuotiaaksi. Vika on heidän. Olen paikkaillut heidän virheitään terapiassa, mutta tuskin milloinkaan paranen täysin. Syytän heitä elämäni vaikeuttamisesta. Olen pärjännyt elämässä hyvin, mutta olisin pärjännyt paljon paremmin jos he eivät olisi rampauttaneet minua henkisesti kun olin puolustuskyvytön lapsi.
Niin ja ne sosiaaliset taidot? Vanhempieni takia saatan oksentaa pelosta ennen sosiaalisia tilaisuuksia. Joten selviytyminen on kohdallani ajankohtaisempaa kuin sosiaalisten taitojen opettelu.
Ehkä kannattaisi ottaa ainakin vastuuta siitä, ettei se homma jatku.
Vain sinä itse voit päättää siedettäväsi itseäsi määrättyihin asioihin. Pienin askelin, mutta sinä pystyt siihen. Ihan kuten ihmiset, jotka taistelivat itsensä ulos onnettomuuksien aiheuttamista vammoista.
Asenteesi ei vahingoita ketään muuta kun sinua itseäsi. Sanoisitko nuo sanat jollekin, joka on kärsinyt sodat ja muut kauheudet. Menneisyytesi on mikä on, mutta tulevaisuuden päätät sinä itse. Ei vanhempasi, vaikka tällä hetkellä, niin näyttää sinun myötävaikutuksella tapahtuvan.Sinulla on selvästi vaikeuksia ymmärtää lukemaasi. Yksinkertaistan sinulle.
Jos vanhemmat lyövät lasta niin että tämä ontuu lopun ikänsä, vastuu lyömisestä on vanhemmilla ikuisesti. Vastuu lapsen ontumisesta on vanhemmilla ikuisesti. Lapsella ei ole mitään vastuuta vanhempien teosta, ei vaikka lapsi onkin aikuinen ja pahoinpitelystä on kauan.
Aikuisella ihmisellä on vastuu ihan itsestään. Siihen kuuluu myös kasvaminen aikuiseksi eikä jääminen ikuiseksi lapseksi.
Kukaan ei voi elämänsä loppuun asti syyttää kaikesta vanhempiaan. Valtaosan elämästään ihminen silti on ihan itsenäinen aikuinen jolla on velvollisuus elää omaa elämäänsä ja tehdä omat päätöksensä.
- eri
Miten ne vanhemmat saa ymmärtämään, että heillä ole mitään oikeutta puuttua yli viisikymppisten lasten elämään? Vieläkin saan kuulla ohjeita, neuvoja ja kieltoja, miten minun ja perheeni pitää elää. On raskasta, kun pitää omille lapsillekin kertoa, että tästä ei sitten saa sanoa mummille ja tästä voi. Olisi kiva joskus jutella oman vanhemman kanssa kuten aikuisten kesken jutellaan.
Eli olet itse jo vanha. Etkä osaa suhtautua siihen, että sillä ei ole väliä vaikka joku toinen kertookin sinulle mielipiteensä tai antaa neuvoja - vaan että sinä voit ihan itse päättää ja elää elämääsi. Ja silti olla vihaamatta sitä ihmistä, joka niitä neuvoja antaa. Voit vaikka hymyillä kauniisti ja olla huomioimatta koko asiaa. Ja samalla kerrot antavasi neuvoja, jopa käskyjä, omille lapsillesi ("tästä ei sitten saa sanoa mummille"), eli et anna heille itsenäisyyttä ja vapautta etkä näe tässä sitten mitään paradoksia tai ongelmaa?
Minä päätän itse kenen mielipiteitä kuuntelen ja keneltä otan neuvoja. Jos joku yrittää tyrkyttää väkisin, otan häneltä luulot pois. En ala suojella kenenkään egoa teeskentelemällä, että hän ei käyttäydy tungettelevasti. -eri
Mutta et nyt tajunnut, että tuo viesti johon vastasin sisälsi paradoksin juuri tuossa. Henkilö oli sitä mieltä, että hänen äitinsä rikkoo hänen rajojaan antamalla neuvoja - ja samalla itse kertoi antavansa neuvoja ja jopa käskyjä omalle lapselleen, eli toimivansa täysin samalla tavalla.
Alaikäisille lapsille annetaankin neuvoja ja jopa käskyjä. Aikuisille lapsille ei kannata, koska voi tulla välirikko.
Eli täsmälleen kuten sanoin tuon kirjoittajalle, hänen mukaansa kun hänen lapsensa on jo aikuinen, elää omaa elämäänsä ja hänellä on jo oma perhekin. Ja silti kyseinen nainen neuvoo ja käskyttää tätä aikuista lastaan, samalla kun kiukuttelee omalle äidilleen siitä, että hänen äitinsä toimii tuolla tavalla häntä kohtaan.
Kai nyt jos tuo henkilö käy terapiassa niin terapeutti on tästä kuviosta huomauttanut? Että kyseinen nainen ei ole sen parempi tai huonompi kuin äitinsä vaan käyttäytyy omaa aikuista lastaan kohtaan täysin samoin kuin hänen mielestään hänen äitinsä käyttäytyy häntä kohtaan.
Jolloin tämä nainen voi miettiä, kuinka kiva olisi, jos hänen aikuinen lapsensa laittaisi häneen välit poikki kuten hän ilmeisesti on tehnyt oman äitinsä kanssa tai ainakin haluaisi tehdä.
Joskus kannattaa katsoa maailmaa muutenkin kuin vain omaan napaan keskittymällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entinen ystäväni alkoi käyttää keski-ikäisenä huumeita. Laittoi välit poikki vanhempiinsa, sisaruksiinsa, ystäviinsä ja harrastuskavereihinsa.
Erikoinen väite. Yleensä tuossa tilanteessa kiinnostaa vain huumeet, ei ihmissuhteiden aktiivinen katkominen.
Tavallinen vanhempi? No mitä sekin sitten tarkoittaa. Esim omassa lapsuudessani 70-luvun lopulla ja 80-luvun alkupuolella oli aika tavallista vanhemmilta vaatia ehdotonta kuuliaisuutta, mitätöidä lasten olemassaolo yksilöinä ja ylläpitää kulisseja täydellisestä perheestä. Oltiin näennäisesti hyviä vanhempia, hommattiin lapsille hyvää ruokaa, asialliset vaatteet ja kivoja harrastuksiakin ehkä, kannustettiin koulunkäynnissä jne. Mutta jos erehdyit olemaan oma itsesi ja vanhempien uskomuksia tai arvoja vastaan, alkoi vähättely, syyllistäminen, marttyyriasenne, henkinen tai fyysinen väkivalta. Eristäminen ystävistä. Ja kaikkea sellaista kivaa. Ja se oli lopulta aika tavallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni aikuinen ei saa valita seuraansa. Minä olen hänet tarpeeseen hankkinut!
Hän on MINUN vauvani. Äiti tulee pyyhkimään pyllyäsi vaikka kuinka katkaisisit välit <3
Ihanaa hääräillä keittiössä ja valmistaa soseita 34v pojalleni. Olen tarpeellinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä täällä on paljon iäkkäitä naisia jotka kokevat itsensä edelleen lapsiksi ja ovat jääneet kiinni siihen, että he eivät vaikkapa saaneet lempivanukastaan 5-vuotiaina.
Kai tajuatte, että kun olette vaikkapa 60-v niin siinä vaiheessa te olette olleet ihan omasta kehityksestänne ja elämästänne vastuussa täysin yksin vähintään 42 vuotta, eli olette ihan omien tekojenne lopputulos. Että silloin ei voi enää olla se kiukutteleva 5-vuotias joka syyttää äitiään kaikesta.
Herranjestas, kasvakaa ihmiset aikuisiksi ja ottakaa itse vastuu itsestänne ja elämästänne! Ja opetelkaa edes alkeellisia sosiaalisia taitoja.
Kun huonot vanhemmat aiheuttavat lapselle fobian joka haittaa normaalia elämää, vanhemmat ovat vastuussa ikuisesti. En ota ikinä vastuuta siitä, en vaikka eläisin satavuotiaaksi. Vika on heidän. Olen paikkaillut heidän virheitään terapiassa, mutta tuskin milloinkaan paranen täysin. Syytän heitä elämäni vaikeuttamisesta. Olen pärjännyt elämässä hyvin, mutta olisin pärjännyt paljon paremmin jos he eivät olisi rampauttaneet minua henkisesti kun olin puolustuskyvytön lapsi.
Niin ja ne sosiaaliset taidot? Vanhempieni takia saatan oksentaa pelosta ennen sosiaalisia tilaisuuksia. Joten selviytyminen on kohdallani ajankohtaisempaa kuin sosiaalisten taitojen opettelu.
Ehkä kannattaisi ottaa ainakin vastuuta siitä, ettei se homma jatku.
Vain sinä itse voit päättää siedettäväsi itseäsi määrättyihin asioihin. Pienin askelin, mutta sinä pystyt siihen. Ihan kuten ihmiset, jotka taistelivat itsensä ulos onnettomuuksien aiheuttamista vammoista.
Asenteesi ei vahingoita ketään muuta kun sinua itseäsi. Sanoisitko nuo sanat jollekin, joka on kärsinyt sodat ja muut kauheudet. Menneisyytesi on mikä on, mutta tulevaisuuden päätät sinä itse. Ei vanhempasi, vaikka tällä hetkellä, niin näyttää sinun myötävaikutuksella tapahtuvan.Sinulla on selvästi vaikeuksia ymmärtää lukemaasi. Yksinkertaistan sinulle.
Jos vanhemmat lyövät lasta niin että tämä ontuu lopun ikänsä, vastuu lyömisestä on vanhemmilla ikuisesti. Vastuu lapsen ontumisesta on vanhemmilla ikuisesti. Lapsella ei ole mitään vastuuta vanhempien teosta, ei vaikka lapsi onkin aikuinen ja pahoinpitelystä on kauan.
Aikuisella ihmisellä on vastuu ihan itsestään. Siihen kuuluu myös kasvaminen aikuiseksi eikä jääminen ikuiseksi lapseksi.
Kukaan ei voi elämänsä loppuun asti syyttää kaikesta vanhempiaan. Valtaosan elämästään ihminen silti on ihan itsenäinen aikuinen jolla on velvollisuus elää omaa elämäänsä ja tehdä omat päätöksensä.
- eri
Miten ne vanhemmat saa ymmärtämään, että heillä ole mitään oikeutta puuttua yli viisikymppisten lasten elämään? Vieläkin saan kuulla ohjeita, neuvoja ja kieltoja, miten minun ja perheeni pitää elää. On raskasta, kun pitää omille lapsillekin kertoa, että tästä ei sitten saa sanoa mummille ja tästä voi. Olisi kiva joskus jutella oman vanhemman kanssa kuten aikuisten kesken jutellaan.
Eli olet itse jo vanha. Etkä osaa suhtautua siihen, että sillä ei ole väliä vaikka joku toinen kertookin sinulle mielipiteensä tai antaa neuvoja - vaan että sinä voit ihan itse päättää ja elää elämääsi. Ja silti olla vihaamatta sitä ihmistä, joka niitä neuvoja antaa. Voit vaikka hymyillä kauniisti ja olla huomioimatta koko asiaa. Ja samalla kerrot antavasi neuvoja, jopa käskyjä, omille lapsillesi ("tästä ei sitten saa sanoa mummille"), eli et anna heille itsenäisyyttä ja vapautta etkä näe tässä sitten mitään paradoksia tai ongelmaa?
Minä päätän itse kenen mielipiteitä kuuntelen ja keneltä otan neuvoja. Jos joku yrittää tyrkyttää väkisin, otan häneltä luulot pois. En ala suojella kenenkään egoa teeskentelemällä, että hän ei käyttäydy tungettelevasti. -eri
Mutta et nyt tajunnut, että tuo viesti johon vastasin sisälsi paradoksin juuri tuossa. Henkilö oli sitä mieltä, että hänen äitinsä rikkoo hänen rajojaan antamalla neuvoja - ja samalla itse kertoi antavansa neuvoja ja jopa käskyjä omalle lapselleen, eli toimivansa täysin samalla tavalla.
Alaikäisille lapsille annetaankin neuvoja ja jopa käskyjä. Aikuisille lapsille ei kannata, koska voi tulla välirikko.
Eli täsmälleen kuten sanoin tuon kirjoittajalle, hänen mukaansa kun hänen lapsensa on jo aikuinen, elää omaa elämäänsä ja hänellä on jo oma perhekin. Ja silti kyseinen nainen neuvoo ja käskyttää tätä aikuista lastaan, samalla kun kiukuttelee omalle äidilleen siitä, että hänen äitinsä toimii tuolla tavalla häntä kohtaan.
Kai nyt jos tuo henkilö käy terapiassa niin terapeutti on tästä kuviosta huomauttanut? Että kyseinen nainen ei ole sen parempi tai huonompi kuin äitinsä vaan käyttäytyy omaa aikuista lastaan kohtaan täysin samoin kuin hänen mielestään hänen äitinsä käyttäytyy häntä kohtaan.
Jolloin tämä nainen voi miettiä, kuinka kiva olisi, jos hänen aikuinen lapsensa laittaisi häneen välit poikki kuten hän ilmeisesti on tehnyt oman äitinsä kanssa tai ainakin haluaisi tehdä.
Joskus kannattaa katsoa maailmaa muutenkin kuin vain omaan napaan keskittymällä.
Omat lapset saa elää ja tehdä päätökset oman elämän suhteen kuten haluavat. Ne asiat ei kuulu minulle enkä niistä heitä arvostele. Ymmärrätkö? Äitini taas haluaa, että he elävät ja tekevät päätökset oman elämänsä suhteen miten hän haluaa. Ymmärrätkö? Olen sanonut lapsille, jos jostain asiasta ei kannata kertoa mummille, koska siitä seuraa pskamyrsky. Ymmärrätkö?
Onko sinun vanhempasi antanut sinun puolisolle määräyksiä ja kieltoja, miten hän saa käyttää lomansa ja rahansa? Mitäpä puolisosi tuumi, tekikö miten vanhempasi halusi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä täällä on paljon iäkkäitä naisia jotka kokevat itsensä edelleen lapsiksi ja ovat jääneet kiinni siihen, että he eivät vaikkapa saaneet lempivanukastaan 5-vuotiaina.
Kai tajuatte, että kun olette vaikkapa 60-v niin siinä vaiheessa te olette olleet ihan omasta kehityksestänne ja elämästänne vastuussa täysin yksin vähintään 42 vuotta, eli olette ihan omien tekojenne lopputulos. Että silloin ei voi enää olla se kiukutteleva 5-vuotias joka syyttää äitiään kaikesta.
Herranjestas, kasvakaa ihmiset aikuisiksi ja ottakaa itse vastuu itsestänne ja elämästänne! Ja opetelkaa edes alkeellisia sosiaalisia taitoja.
Kun huonot vanhemmat aiheuttavat lapselle fobian joka haittaa normaalia elämää, vanhemmat ovat vastuussa ikuisesti. En ota ikinä vastuuta siitä, en vaikka eläisin satavuotiaaksi. Vika on heidän. Olen paikkaillut heidän virheitään terapiassa, mutta tuskin milloinkaan paranen täysin. Syytän heitä elämäni vaikeuttamisesta. Olen pärjännyt elämässä hyvin, mutta olisin pärjännyt paljon paremmin jos he eivät olisi rampauttaneet minua henkisesti kun olin puolustuskyvytön lapsi.
Niin ja ne sosiaaliset taidot? Vanhempieni takia saatan oksentaa pelosta ennen sosiaalisia tilaisuuksia. Joten selviytyminen on kohdallani ajankohtaisempaa kuin sosiaalisten taitojen opettelu.
Ehkä kannattaisi ottaa ainakin vastuuta siitä, ettei se homma jatku.
Vain sinä itse voit päättää siedettäväsi itseäsi määrättyihin asioihin. Pienin askelin, mutta sinä pystyt siihen. Ihan kuten ihmiset, jotka taistelivat itsensä ulos onnettomuuksien aiheuttamista vammoista.
Asenteesi ei vahingoita ketään muuta kun sinua itseäsi. Sanoisitko nuo sanat jollekin, joka on kärsinyt sodat ja muut kauheudet. Menneisyytesi on mikä on, mutta tulevaisuuden päätät sinä itse. Ei vanhempasi, vaikka tällä hetkellä, niin näyttää sinun myötävaikutuksella tapahtuvan.Sinulla on selvästi vaikeuksia ymmärtää lukemaasi. Yksinkertaistan sinulle.
Jos vanhemmat lyövät lasta niin että tämä ontuu lopun ikänsä, vastuu lyömisestä on vanhemmilla ikuisesti. Vastuu lapsen ontumisesta on vanhemmilla ikuisesti. Lapsella ei ole mitään vastuuta vanhempien teosta, ei vaikka lapsi onkin aikuinen ja pahoinpitelystä on kauan.
Aikuisella ihmisellä on vastuu ihan itsestään. Siihen kuuluu myös kasvaminen aikuiseksi eikä jääminen ikuiseksi lapseksi.
Kukaan ei voi elämänsä loppuun asti syyttää kaikesta vanhempiaan. Valtaosan elämästään ihminen silti on ihan itsenäinen aikuinen jolla on velvollisuus elää omaa elämäänsä ja tehdä omat päätöksensä.
- eri
Miten ne vanhemmat saa ymmärtämään, että heillä ole mitään oikeutta puuttua yli viisikymppisten lasten elämään? Vieläkin saan kuulla ohjeita, neuvoja ja kieltoja, miten minun ja perheeni pitää elää. On raskasta, kun pitää omille lapsillekin kertoa, että tästä ei sitten saa sanoa mummille ja tästä voi. Olisi kiva joskus jutella oman vanhemman kanssa kuten aikuisten kesken jutellaan.
Eli olet itse jo vanha. Etkä osaa suhtautua siihen, että sillä ei ole väliä vaikka joku toinen kertookin sinulle mielipiteensä tai antaa neuvoja - vaan että sinä voit ihan itse päättää ja elää elämääsi. Ja silti olla vihaamatta sitä ihmistä, joka niitä neuvoja antaa. Voit vaikka hymyillä kauniisti ja olla huomioimatta koko asiaa. Ja samalla kerrot antavasi neuvoja, jopa käskyjä, omille lapsillesi ("tästä ei sitten saa sanoa mummille"), eli et anna heille itsenäisyyttä ja vapautta etkä näe tässä sitten mitään paradoksia tai ongelmaa?
Minä päätän itse kenen mielipiteitä kuuntelen ja keneltä otan neuvoja. Jos joku yrittää tyrkyttää väkisin, otan häneltä luulot pois. En ala suojella kenenkään egoa teeskentelemällä, että hän ei käyttäydy tungettelevasti. -eri
Mutta et nyt tajunnut, että tuo viesti johon vastasin sisälsi paradoksin juuri tuossa. Henkilö oli sitä mieltä, että hänen äitinsä rikkoo hänen rajojaan antamalla neuvoja - ja samalla itse kertoi antavansa neuvoja ja jopa käskyjä omalle lapselleen, eli toimivansa täysin samalla tavalla.
Alaikäisille lapsille annetaankin neuvoja ja jopa käskyjä. Aikuisille lapsille ei kannata, koska voi tulla välirikko.
Eli täsmälleen kuten sanoin tuon kirjoittajalle, hänen mukaansa kun hänen lapsensa on jo aikuinen, elää omaa elämäänsä ja hänellä on jo oma perhekin. Ja silti kyseinen nainen neuvoo ja käskyttää tätä aikuista lastaan, samalla kun kiukuttelee omalle äidilleen siitä, että hänen äitinsä toimii tuolla tavalla häntä kohtaan.
Kai nyt jos tuo henkilö käy terapiassa niin terapeutti on tästä kuviosta huomauttanut? Että kyseinen nainen ei ole sen parempi tai huonompi kuin äitinsä vaan käyttäytyy omaa aikuista lastaan kohtaan täysin samoin kuin hänen mielestään hänen äitinsä käyttäytyy häntä kohtaan.
Jolloin tämä nainen voi miettiä, kuinka kiva olisi, jos hänen aikuinen lapsensa laittaisi häneen välit poikki kuten hän ilmeisesti on tehnyt oman äitinsä kanssa tai ainakin haluaisi tehdä.
Joskus kannattaa katsoa maailmaa muutenkin kuin vain omaan napaan keskittymällä.
Ei hän neuvo ja käskytä lastana vaan suojelee tätä isoäidiltä.
Vierailija kirjoitti:
Tavallinen vanhempi? No mitä sekin sitten tarkoittaa. Esim omassa lapsuudessani 70-luvun lopulla ja 80-luvun alkupuolella oli aika tavallista vanhemmilta vaatia ehdotonta kuuliaisuutta, mitätöidä lasten olemassaolo yksilöinä ja ylläpitää kulisseja täydellisestä perheestä. Oltiin näennäisesti hyviä vanhempia, hommattiin lapsille hyvää ruokaa, asialliset vaatteet ja kivoja harrastuksiakin ehkä, kannustettiin koulunkäynnissä jne. Mutta jos erehdyit olemaan oma itsesi ja vanhempien uskomuksia tai arvoja vastaan, alkoi vähättely, syyllistäminen, marttyyriasenne, henkinen tai fyysinen väkivalta. Eristäminen ystävistä. Ja kaikkea sellaista kivaa. Ja se oli lopulta aika tavallista.
No juurikin tämä. Osa vanhemmista ehkä lapsen aikuistuttua on tajunnut asetelman ja ottanut opikseen. Osa jatkaa ja ihmettelee, miksi välit ovat huonot tai poikki kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallinen vanhempi? No mitä sekin sitten tarkoittaa. Esim omassa lapsuudessani 70-luvun lopulla ja 80-luvun alkupuolella oli aika tavallista vanhemmilta vaatia ehdotonta kuuliaisuutta, mitätöidä lasten olemassaolo yksilöinä ja ylläpitää kulisseja täydellisestä perheestä. Oltiin näennäisesti hyviä vanhempia, hommattiin lapsille hyvää ruokaa, asialliset vaatteet ja kivoja harrastuksiakin ehkä, kannustettiin koulunkäynnissä jne. Mutta jos erehdyit olemaan oma itsesi ja vanhempien uskomuksia tai arvoja vastaan, alkoi vähättely, syyllistäminen, marttyyriasenne, henkinen tai fyysinen väkivalta. Eristäminen ystävistä. Ja kaikkea sellaista kivaa. Ja se oli lopulta aika tavallista.
No juurikin tämä. Osa vanhemmista ehkä lapsen aikuistuttua on tajunnut asetelman ja ottanut opikseen. Osa jatkaa ja ihmettelee, miksi välit ovat huonot tai poikki kokonaan.
Voiko vanhempaa syyttää, jos hänen oppimiskykynsä on 0? Entä jos hän on kehitysvammainen eikä siksi ymmärrä syy-seuraussuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä täällä on paljon iäkkäitä naisia jotka kokevat itsensä edelleen lapsiksi ja ovat jääneet kiinni siihen, että he eivät vaikkapa saaneet lempivanukastaan 5-vuotiaina.
Kai tajuatte, että kun olette vaikkapa 60-v niin siinä vaiheessa te olette olleet ihan omasta kehityksestänne ja elämästänne vastuussa täysin yksin vähintään 42 vuotta, eli olette ihan omien tekojenne lopputulos. Että silloin ei voi enää olla se kiukutteleva 5-vuotias joka syyttää äitiään kaikesta.
Herranjestas, kasvakaa ihmiset aikuisiksi ja ottakaa itse vastuu itsestänne ja elämästänne! Ja opetelkaa edes alkeellisia sosiaalisia taitoja.
Kun huonot vanhemmat aiheuttavat lapselle fobian joka haittaa normaalia elämää, vanhemmat ovat vastuussa ikuisesti. En ota ikinä vastuuta siitä, en vaikka eläisin satavuotiaaksi. Vika on heidän. Olen paikkaillut heidän virheitään terapiassa, mutta tuskin milloinkaan paranen täysin. Syytän heitä elämäni vaikeuttamisesta. Olen pärjännyt elämässä hyvin, mutta olisin pärjännyt paljon paremmin jos he eivät olisi rampauttaneet minua henkisesti kun olin puolustuskyvytön lapsi.
Niin ja ne sosiaaliset taidot? Vanhempieni takia saatan oksentaa pelosta ennen sosiaalisia tilaisuuksia. Joten selviytyminen on kohdallani ajankohtaisempaa kuin sosiaalisten taitojen opettelu.
Ehkä kannattaisi ottaa ainakin vastuuta siitä, ettei se homma jatku.
Vain sinä itse voit päättää siedettäväsi itseäsi määrättyihin asioihin. Pienin askelin, mutta sinä pystyt siihen. Ihan kuten ihmiset, jotka taistelivat itsensä ulos onnettomuuksien aiheuttamista vammoista.
Asenteesi ei vahingoita ketään muuta kun sinua itseäsi. Sanoisitko nuo sanat jollekin, joka on kärsinyt sodat ja muut kauheudet. Menneisyytesi on mikä on, mutta tulevaisuuden päätät sinä itse. Ei vanhempasi, vaikka tällä hetkellä, niin näyttää sinun myötävaikutuksella tapahtuvan.Sinulla on selvästi vaikeuksia ymmärtää lukemaasi. Yksinkertaistan sinulle.
Jos vanhemmat lyövät lasta niin että tämä ontuu lopun ikänsä, vastuu lyömisestä on vanhemmilla ikuisesti. Vastuu lapsen ontumisesta on vanhemmilla ikuisesti. Lapsella ei ole mitään vastuuta vanhempien teosta, ei vaikka lapsi onkin aikuinen ja pahoinpitelystä on kauan.
Aikuisella ihmisellä on vastuu ihan itsestään. Siihen kuuluu myös kasvaminen aikuiseksi eikä jääminen ikuiseksi lapseksi.
Kukaan ei voi elämänsä loppuun asti syyttää kaikesta vanhempiaan. Valtaosan elämästään ihminen silti on ihan itsenäinen aikuinen jolla on velvollisuus elää omaa elämäänsä ja tehdä omat päätöksensä.
- eri
Miten ne vanhemmat saa ymmärtämään, että heillä ole mitään oikeutta puuttua yli viisikymppisten lasten elämään? Vieläkin saan kuulla ohjeita, neuvoja ja kieltoja, miten minun ja perheeni pitää elää. On raskasta, kun pitää omille lapsillekin kertoa, että tästä ei sitten saa sanoa mummille ja tästä voi. Olisi kiva joskus jutella oman vanhemman kanssa kuten aikuisten kesken jutellaan.
Eli olet itse jo vanha. Etkä osaa suhtautua siihen, että sillä ei ole väliä vaikka joku toinen kertookin sinulle mielipiteensä tai antaa neuvoja - vaan että sinä voit ihan itse päättää ja elää elämääsi. Ja silti olla vihaamatta sitä ihmistä, joka niitä neuvoja antaa. Voit vaikka hymyillä kauniisti ja olla huomioimatta koko asiaa. Ja samalla kerrot antavasi neuvoja, jopa käskyjä, omille lapsillesi ("tästä ei sitten saa sanoa mummille"), eli et anna heille itsenäisyyttä ja vapautta etkä näe tässä sitten mitään paradoksia tai ongelmaa?
Minä päätän itse kenen mielipiteitä kuuntelen ja keneltä otan neuvoja. Jos joku yrittää tyrkyttää väkisin, otan häneltä luulot pois. En ala suojella kenenkään egoa teeskentelemällä, että hän ei käyttäydy tungettelevasti. -eri
Mutta et nyt tajunnut, että tuo viesti johon vastasin sisälsi paradoksin juuri tuossa. Henkilö oli sitä mieltä, että hänen äitinsä rikkoo hänen rajojaan antamalla neuvoja - ja samalla itse kertoi antavansa neuvoja ja jopa käskyjä omalle lapselleen, eli toimivansa täysin samalla tavalla.
Alaikäisille lapsille annetaankin neuvoja ja jopa käskyjä. Aikuisille lapsille ei kannata, koska voi tulla välirikko.
Eli täsmälleen kuten sanoin tuon kirjoittajalle, hänen mukaansa kun hänen lapsensa on jo aikuinen, elää omaa elämäänsä ja hänellä on jo oma perhekin. Ja silti kyseinen nainen neuvoo ja käskyttää tätä aikuista lastaan, samalla kun kiukuttelee omalle äidilleen siitä, että hänen äitinsä toimii tuolla tavalla häntä kohtaan.
Kai nyt jos tuo henkilö käy terapiassa niin terapeutti on tästä kuviosta huomauttanut? Että kyseinen nainen ei ole sen parempi tai huonompi kuin äitinsä vaan käyttäytyy omaa aikuista lastaan kohtaan täysin samoin kuin hänen mielestään hänen äitinsä käyttäytyy häntä kohtaan.
Jolloin tämä nainen voi miettiä, kuinka kiva olisi, jos hänen aikuinen lapsensa laittaisi häneen välit poikki kuten hän ilmeisesti on tehnyt oman äitinsä kanssa tai ainakin haluaisi tehdä.
Joskus kannattaa katsoa maailmaa muutenkin kuin vain omaan napaan keskittymällä.
Ei hän neuvo ja käskytä lastana vaan suojelee tätä isoäidiltä.
Omasta mielestään. Hänen lapsensa voi olla koko asiasta täysin eri mieltä.
Meillä oli henkistä, fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa. Mut hei, kukaan vanhempi ei oo täydellinen, eiks je?
voi kun ikävää alkis pedefiili narsisti vanhempia ahistaa kun ei enää voi lapsiaan käyttää hyväkseen ja vittuilla