Onko muilla miehillä tällaista ongelmaa, että haluaisi kyllä kumppanin, mutta ei kiinnostu kenestäkään?

Tavallaan joo. 

Haluaisin kyllä kumppanin, mutta näin 48v. ei oikein ole luontevia paikkoja tavata naisia. Olen käynyt treffeillä ( Tinder vähemmän yllättäen ) , enkä tiedä kumpi on pahempi skenaario: Ktm, kokoomuslainen, uusliberaali "tärkeä" uraohjus, yh-reppana, jolla on 2 "erityislasta", erakko, peruskoulun käynyt äiti, ylineuroottinen tutkijatohtori, joka on oikeasti miesvihaa täynnä - ei hän ei ole feministi, tai rakenteiden purkaja, hän on kusipää. ( Olen itse opiskellut naistutkimustakin, olen feministin kasvattama, joten tunnistan paskan puhumisen ).

Mä niin haluaisin tavata jonkun kivan, älykkään musiikista ja kirjallisuudesta pitävän n. ikäiseni naisen.

Olen kohta liian vanha rockklubeille, skeittaamaan. Lapsenkin ehtisin vielä tehdä - tämä toki vaatisi ihmeitä. 

Haluaisin rakastua. Olisin varmaan ihan ookoo poikaystävä. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt 30veenä se tunne on pahin, ei taho kiinnostaa ollenkaan vaikka haluais jo jotain :D Mut on siin kyl seki et ei oikee taho tulla vastaa sellasia tyttöi ketkä ees vähäsen tuntuis kivoilt.. Muakaa ei kiinnosta yhtään mitkään instapellet

Minusta taas naisena tuntuu, että miehiä nimenomaan kiinnostaa ne "instapellet". Mitä feikimpi nainen, sen kiinnostavampi. Tissit tarjottimella, selkä notkolla, perse pystyssä, huulet tötteröllä ja kilo meikkiä. Unohtamatta luonnottomia filttereitä ja kuvanmuokkauksia. Ja ai että kun miehet on lääpällään. Itse en ole instassa/tiktokissa/snäpissä/mitä näitä nyt on. Ainoastaan facebookissa, mutta sielläkin lähinnä seuraan vain muiden tekemisiä. Itseäni ei kiinnosta miehet, jotka kuola valuen tuijottavat jonkun "instapellen" herutuskuvia.

Vierailija kirjoitti:

Nainen täällä, sama juttu. Sinkkuna olen ollut 17 vuotta. En ole tavannut ketään kiinnostavaa, mutta en ole aktiivisesti ollut etsimässäkään. En ihastu tai kiinnostu ihmisistä ulkoisten piirteiden takia, vaan pitää olla henkinen yhteys siellä sen toisen kanssa. Sama juttu ystävien kanssa.

Tunnistan olevani demiseksuaali ja aromanttinen. Ehkä joillekin tähän ketjuun kirjoittaville tai sitä lukeville termi aromanttinen voisi kolahtaa:

"Aromanttisuus on romanttinen suuntautuminen, jossa henkilö kokee vain vähän tai ei lainkaan romanttista vetovoimaa muita kohtaan. Aromanttisuus sisältää myös harmaa-aromanttisuuden eri tyypit, joissa henkilö kokee vain ajoittain tai tietyissä tilanteissa romanttista vetovoimaa."

Et ole aromanttinen. Olet nainen. Naisen ei biologisesti kuulu tuntea vetoa, kuin kaikkein vahvimpiin ja parhaimpiin miehiin. Harva nainen ihan oikeasti ihastuu lukuisiin ihmisiin koko ajan. Moni nainen on parisuhteessa ihan vain tavan vuoksi ja koska yksinolo on vaikeaa / taloudellisesti mahdotonta. Ei siinä ihmeellisiä romanttisia tunteita ole taustalla. Usko pois, tämä on hyvin yleistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt 30veenä se tunne on pahin, ei taho kiinnostaa ollenkaan vaikka haluais jo jotain :D Mut on siin kyl seki et ei oikee taho tulla vastaa sellasia tyttöi ketkä ees vähäsen tuntuis kivoilt.. Muakaa ei kiinnosta yhtään mitkään instapellet

Minusta taas naisena tuntuu, että miehiä nimenomaan kiinnostaa ne "instapellet". Mitä feikimpi nainen, sen kiinnostavampi. Tissit tarjottimella, selkä notkolla, perse pystyssä, huulet tötteröllä ja kilo meikkiä. Unohtamatta luonnottomia filttereitä ja kuvanmuokkauksia. Ja ai että kun miehet on lääpällään. Itse en ole instassa/tiktokissa/snäpissä/mitä näitä nyt on. Ainoastaan facebookissa, mutta sielläkin lähinnä seuraan vain muiden tekemisiä. Itseäni ei kiinnosta miehet, jotka kuola valuen tuijottavat jonkun "instapellen" herutuskuvia.

Jos et ole missään noissa palveluissa, niin mistä teet päätelmän, että "miehet" kuolaavat jotain Instanaisia? Oletko päässyt milloinkaan katsomaan noita Instabeibien kuvia, millaiset miehet siellä kommentoivat ja kuolaavat näitä naisia? Todelliset low-value-miehet, joihin et tuntisi ikimaailmassa mitään vetoa, vaikka eivät olisikaan kuolaamassa noita naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt 30veenä se tunne on pahin, ei taho kiinnostaa ollenkaan vaikka haluais jo jotain :D Mut on siin kyl seki et ei oikee taho tulla vastaa sellasia tyttöi ketkä ees vähäsen tuntuis kivoilt.. Muakaa ei kiinnosta yhtään mitkään instapellet

Minusta taas naisena tuntuu, että miehiä nimenomaan kiinnostaa ne "instapellet". Mitä feikimpi nainen, sen kiinnostavampi. Tissit tarjottimella, selkä notkolla, perse pystyssä, huulet tötteröllä ja kilo meikkiä. Unohtamatta luonnottomia filttereitä ja kuvanmuokkauksia. Ja ai että kun miehet on lääpällään. Itse en ole instassa/tiktokissa/snäpissä/mitä näitä nyt on. Ainoastaan facebookissa, mutta sielläkin lähinnä seuraan vain muiden tekemisiä. Itseäni ei kiinnosta miehet, jotka kuola valuen tuijottavat jonkun "instapellen" herutuskuvia.

Mitä ajattelet siitä, että naiset menevät joukolla katsomaan Hollywood-elokuvia komean julkkismiehen takia? Valkokankaalla on 27-vuotias tummahiuksinen miljardööri, jota naisilla on lupa kuolata, eikä varmasti unohdeta kehua myöskään omalle miehelle. Tämä ei tietysti ole sama asia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran kun kokee sellaisen vauhkon sydänsydänjutun niin eihän sellaisen jälkeen oikein mikään tunnu miltään. Vaikka olikin vähän epätervettä menoa.

Kannattaa mennä sinne terapiaan, jos haluaa terveempää menoa. Epäterveestä saa toki kiksit, vähän kuin mäkissä söisi, mutta terve meno on hyvää ja terveellistä ruokaa, joinain päivinä hernekoittoa ja toisina sisäfilepihviä, mutta saatavilla tasaisesti ilman nousuja ja laskuja.

Mutta kai nyt käsität, että se on vähän ankee ajella enää luotettavalla toyotalla kun on kerran preemiumilla päästellyt huristelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran kun kokee sellaisen vauhkon sydänsydänjutun niin eihän sellaisen jälkeen oikein mikään tunnu miltään. Vaikka olikin vähän epätervettä menoa.

Kannattaa mennä sinne terapiaan, jos haluaa terveempää menoa. Epäterveestä saa toki kiksit, vähän kuin mäkissä söisi, mutta terve meno on hyvää ja terveellistä ruokaa, joinain päivinä hernekoittoa ja toisina sisäfilepihviä, mutta saatavilla tasaisesti ilman nousuja ja laskuja.

Mutta kai nyt käsität, että se on vähän ankee ajella enää luotettavalla toyotalla kun on kerran preemiumilla päästellyt huristelemaan.

En käsitä. En halua kiksejä. Haluan turvallisen, normaalin ja tasapainoisen elämän. Ja olen tehnyt valtavan duunin, että pystyn itse elämään ja käyttäytymään niin. Pystyn kiintymään ja rakastamaan aidosti, puhumaan tunteista ja vaikeista asioista, ratkaisemaan konflikteja ja olemaan provosoitumatta ja lähtemään suhteesta, jos minua kohdellaan väärin. Se on tervettä ja ihmiselle parhaaksi.

Valitettavasti miehet eivät halua samaa. Tai siis ne, jotka haluavat, ovat niissä avioliitoissaan ja pysyvät. Loput etsivät huimia nousuja, joita seuraa aina laskut.

Ja kyllä, on minullakin ollut kaksi suhdetta, jotka ovat olleet kuin huumetta. Ihan mielettömiä tunteita. Olisin mennyt läpi vaikka harmaan kiven, jos minulta olisi estetty se. En halua sellaista. Se rikkoo ja on epätervettä. En käytä heroiiniakaan, vaikka siitä saisi mahtavat olot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastuminen vaatii sen, että on henkisesti avoin sille. Minä olin ikisinkku nelikymppiseksi asti ja silloin tajusin, että pitää opetella ja havaita omassa elämässä miehen tarve, jos haluan miehen. Psyykkasin itseni siihen ja yhtäkkiä tapasinkin ja ihastuin.

Toinen kysymys on, että mitä järkeä siinä on, jos on onnellinen itsekseenkin. Ainakin useimmat naiset voivat hyvin juurikin sinkkuina, miehet kai eivät niinkään. Viihde myy meille mielikuvaa, että kaikkien pitäisi olla parisuhteessa, vaikka ei oikeasti tarvitse olla.

Nyt olen alkanut kaipaamaan sinkkuutta ja yksinelämistä taas, tuntuu, että parisuhde on jo nähty. Mutta olipa suäitten sellainenkin elämänkokemus, vaikka vielä ero tulisikin. Mutta mielestäni ihmisessä ei ole vikaa, jos ei sitä kaipaa.

Poislukien tuo joku kommentoijamies, joka vaikuttaa vain katkeralta naisvihaajalta. Hän selvästi haluaisi parisuhteen, mutta ongelmiensa takia ei uskalla.

Sinun pitäisi jo tuossa iässä ymmärtää, että miesten elämä ei mene noin, että: "lopetin yrittämisen ja pam, sitten tuli rakkaus". Miehet eivät voi istua paikallaan, jos aikovat löytää keski-iässä kumppanin. Ja viihde ei luo mielikuvaa parisuhteesta, vaan sinkun villistä seksielämästä, joka on yleensä naisten juttu. Parisuhde on vanhusten juttu.

Kuules tasoteoriamies, sinulla on luetunymmärtämisen ongelmia.

Kirjoitin nimenomaan, että löysin miehen, kun aloin psyykata itseäni aktikvisesti sellaisen etsimiseen ja siihen, että haluaisin löytää sellaisen. Sitten luin opaskirjoja flirttailuun ja lopulta menin itse tekemään aloitteen miehelle ja ehdotin treffejä. Eli parisuhde löytyi, kun otin sen määrätietoiseksi, aktiiviseksi tavoitteeksi elämässä ja kehitin itseäni sen vaatimalla tavalla.

Suosittelen tätä itsensä kehittämistä ja aktiivisuutta sinullekin. Luulen kyllä, että et edes halua pariutua, haluat vain valittaa ja haukkua naisia.

Olen samaa mieltä kanssasi itsensä kehittämisestä. Ulkonäön kehittäminen on kaiken a ja o miehelle, jos aikoo löytää parisuhteen länsimaissa, missä iässä tahansa. Mutta en silti suosittelisi miehille menemään tekemään vieraille naisille aloitteita ja ehdottamaan treffejä. Se on kielletty tälläkin palstalla monet kerrat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran kun kokee sellaisen vauhkon sydänsydänjutun niin eihän sellaisen jälkeen oikein mikään tunnu miltään. Vaikka olikin vähän epätervettä menoa.

Kannattaa mennä sinne terapiaan, jos haluaa terveempää menoa. Epäterveestä saa toki kiksit, vähän kuin mäkissä söisi, mutta terve meno on hyvää ja terveellistä ruokaa, joinain päivinä hernekoittoa ja toisina sisäfilepihviä, mutta saatavilla tasaisesti ilman nousuja ja laskuja.

Mutta kai nyt käsität, että se on vähän ankee ajella enää luotettavalla toyotalla kun on kerran preemiumilla päästellyt huristelemaan.

En käsitä. En halua kiksejä. Haluan turvallisen, normaalin ja tasapainoisen elämän. Ja olen tehnyt valtavan duunin, että pystyn itse elämään ja käyttäytymään niin. Pystyn kiintymään ja rakastamaan aidosti, puhumaan tunteista ja vaikeista asioista, ratkaisemaan konflikteja ja olemaan provosoitumatta ja lähtemään suhteesta, jos minua kohdellaan väärin. Se on tervettä ja ihmiselle parhaaksi.

Valitettavasti miehet eivät halua samaa. Tai siis ne, jotka haluavat, ovat niissä avioliitoissaan ja pysyvät. Loput etsivät huimia nousuja, joita seuraa aina laskut.

Ja kyllä, on minullakin ollut kaksi suhdetta, jotka ovat olleet kuin huumetta. Ihan mielettömiä tunteita. Olisin mennyt läpi vaikka harmaan kiven, jos minulta olisi estetty se. En halua sellaista. Se rikkoo ja on epätervettä. En käytä heroiiniakaan, vaikka siitä saisi mahtavat olot.

Nii-in. Keski-iässä suhteen etsiminen on tuollaista. Ei siellä ole, kuin murto-osa enää siitä valikoimasta, mitä naisille oli tarjolla parikymppisenä. Miehille deittailumaailma keski-iässä on vielä paljon turhauttavampaa, kuin naisille, joten siellä on aika katkeraa porukkaa sinkkumarkkinoilla, jos joku hullu on siellä päättänyt pidempäänkin viihtyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran kun kokee sellaisen vauhkon sydänsydänjutun niin eihän sellaisen jälkeen oikein mikään tunnu miltään. Vaikka olikin vähän epätervettä menoa.

Kannattaa mennä sinne terapiaan, jos haluaa terveempää menoa. Epäterveestä saa toki kiksit, vähän kuin mäkissä söisi, mutta terve meno on hyvää ja terveellistä ruokaa, joinain päivinä hernekoittoa ja toisina sisäfilepihviä, mutta saatavilla tasaisesti ilman nousuja ja laskuja.

Mutta kai nyt käsität, että se on vähän ankee ajella enää luotettavalla toyotalla kun on kerran preemiumilla päästellyt huristelemaan.

En käsitä. En halua kiksejä. Haluan turvallisen, normaalin ja tasapainoisen elämän. Ja olen tehnyt valtavan duunin, että pystyn itse elämään ja käyttäytymään niin. Pystyn kiintymään ja rakastamaan aidosti, puhumaan tunteista ja vaikeista asioista, ratkaisemaan konflikteja ja olemaan provosoitumatta ja lähtemään suhteesta, jos minua kohdellaan väärin. Se on tervettä ja ihmiselle parhaaksi.

Valitettavasti miehet eivät halua samaa. Tai siis ne, jotka haluavat, ovat niissä avioliitoissaan ja pysyvät. Loput etsivät huimia nousuja, joita seuraa aina laskut.

Ja kyllä, on minullakin ollut kaksi suhdetta, jotka ovat olleet kuin huumetta. Ihan mielettömiä tunteita. Olisin mennyt läpi vaikka harmaan kiven, jos minulta olisi estetty se. En halua sellaista. Se rikkoo ja on epätervettä. En käytä heroiiniakaan, vaikka siitä saisi mahtavat olot.

Mutta kyseessähän on pelkkä järkisuhde jos roihu puuttuu. Siinä voi sitten toki uskotella itselleen että rakastaa rakastaa vaikka kulmakarvat on tylsyydestä suorana päivästä toiseen.

Ei ole, koska en halua kumppania. Haluan naiselta vain ja ainoastaan seksiä, enkä mitään muuta. Onneksi tämä maa on täynnä naisia, jotka eivät myöskään halua suhdetta, vaan miehestä hetken viihdyttäjää.

Kun pelaa asian kanssa avoimin kortein, ei ole myöskään kohtaanto-ongelmaa.

Ongelma on löytää naisellinen nainen, joka itse kustantaisi omat menonsa eikä olettaisi miehen maksavan hänen kulutustottumuksensa.

Vastaan edellisille. 

Oikeasti miehet eivät pidä näistä instababyista. Se on vähän niinkuin tyttökalenteri oli ennen.

Oikeasti me pidämme älykkäistä, karismaattisista naisista. 

Miehen katse on nyt ollut esillä, niin että junteimmatkin tajuavat - vähän niinkuin narratiivi.

Pitäisi purkaa postpost-hengessä myös fokalisaatio. Tällä hetkellä se nähdään vain negaation kautta, joka johtaa vääriin analyyseihin. Siinä on paljon lämpöä, toverillisuutta, ihailua, platonista rakkautta, ei himoa - mutta eihän tämä nyt sovi teorioihin.

Oikeasti ulkonäöllä ei ole juuri väliä. 

Vierailija kirjoitti:

Vastaan edellisille. 

Oikeasti miehet eivät pidä näistä instababyista. Se on vähän niinkuin tyttökalenteri oli ennen.

Oikeasti me pidämme älykkäistä, karismaattisista naisista. 

Miehen katse on nyt ollut esillä, niin että junteimmatkin tajuavat - vähän niinkuin narratiivi.

Pitäisi purkaa postpost-hengessä myös fokalisaatio. Tällä hetkellä se nähdään vain negaation kautta, joka johtaa vääriin analyyseihin. Siinä on paljon lämpöä, toverillisuutta, ihailua, platonista rakkautta, ei himoa - mutta eihän tämä nyt sovi teorioihin.

Oikeasti ulkonäöllä ei ole juuri väliä. 

No kyllä varmasti on väliä. Älä nyt hulluja puhu.

Selaat liikaa nettiä, se imee motivaatiosta ja draivista vastaavan dopamiinin varastot tyhjiin. Oikean elämän tapahtumista ja ihmisistä tulee tunnekokemuksiltaan latteita. Tilannetta pahentaa vielä se, jos katsot pornoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran kun kokee sellaisen vauhkon sydänsydänjutun niin eihän sellaisen jälkeen oikein mikään tunnu miltään. Vaikka olikin vähän epätervettä menoa.

Kannattaa mennä sinne terapiaan, jos haluaa terveempää menoa. Epäterveestä saa toki kiksit, vähän kuin mäkissä söisi, mutta terve meno on hyvää ja terveellistä ruokaa, joinain päivinä hernekoittoa ja toisina sisäfilepihviä, mutta saatavilla tasaisesti ilman nousuja ja laskuja.

Mutta kai nyt käsität, että se on vähän ankee ajella enää luotettavalla toyotalla kun on kerran preemiumilla päästellyt huristelemaan.

En käsitä. En halua kiksejä. Haluan turvallisen, normaalin ja tasapainoisen elämän. Ja olen tehnyt valtavan duunin, että pystyn itse elämään ja käyttäytymään niin. Pystyn kiintymään ja rakastamaan aidosti, puhumaan tunteista ja vaikeista asioista, ratkaisemaan konflikteja ja olemaan provosoitumatta ja lähtemään suhteesta, jos minua kohdellaan väärin. Se on tervettä ja ihmiselle parhaaksi.

Valitettavasti miehet eivät halua samaa. Tai siis ne, jotka haluavat, ovat niissä avioliitoissaan ja pysyvät. Loput etsivät huimia nousuja, joita seuraa aina laskut.

Ja kyllä, on minullakin ollut kaksi suhdetta, jotka ovat olleet kuin huumetta. Ihan mielettömiä tunteita. Olisin mennyt läpi vaikka harmaan kiven, jos minulta olisi estetty se. En halua sellaista. Se rikkoo ja on epätervettä. En käytä heroiiniakaan, vaikka siitä saisi mahtavat olot.

Mutta kyseessähän on pelkkä järkisuhde jos roihu puuttuu. Siinä voi sitten toki uskotella itselleen että rakastaa rakastaa vaikka kulmakarvat on tylsyydestä suorana päivästä toiseen.

Kuten sanoin, mene sinne terapiaan. Addikti haluaa nousuja. Ne tuliset suhteet perustuu TRAUMAkemiaan. Tai jatka addiktin tiellä, kyllä niitä epävakaita sekopäänaisia löytyy draamaa tarjoamaan.

Oikea, terve rakkaus on kiintymystä, välittämistä, huolenpitoa, hyvää oloa toisesta ja toisen kanssa, hyväksymistä ja hyväksytyksitulemista, tasapainoa, turvaa, hyvää seksiä, joskus rakastelua joskus naimista, toisen kosketuksesta nauttimista, halua tuottaa toiselle hyvää ja saa toiselta hyvää, kykyä ja halua kohdata toinen itsenään, uskallusta olla avoin ja haavoittuva. Siitä on tylsyys kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran kun kokee sellaisen vauhkon sydänsydänjutun niin eihän sellaisen jälkeen oikein mikään tunnu miltään. Vaikka olikin vähän epätervettä menoa.

Kannattaa mennä sinne terapiaan, jos haluaa terveempää menoa. Epäterveestä saa toki kiksit, vähän kuin mäkissä söisi, mutta terve meno on hyvää ja terveellistä ruokaa, joinain päivinä hernekoittoa ja toisina sisäfilepihviä, mutta saatavilla tasaisesti ilman nousuja ja laskuja.

Mutta kai nyt käsität, että se on vähän ankee ajella enää luotettavalla toyotalla kun on kerran preemiumilla päästellyt huristelemaan.

En käsitä. En halua kiksejä. Haluan turvallisen, normaalin ja tasapainoisen elämän. Ja olen tehnyt valtavan duunin, että pystyn itse elämään ja käyttäytymään niin. Pystyn kiintymään ja rakastamaan aidosti, puhumaan tunteista ja vaikeista asioista, ratkaisemaan konflikteja ja olemaan provosoitumatta ja lähtemään suhteesta, jos minua kohdellaan väärin. Se on tervettä ja ihmiselle parhaaksi.

Valitettavasti miehet eivät halua samaa. Tai siis ne, jotka haluavat, ovat niissä avioliitoissaan ja pysyvät. Loput etsivät huimia nousuja, joita seuraa aina laskut.

Ja kyllä, on minullakin ollut kaksi suhdetta, jotka ovat olleet kuin huumetta. Ihan mielettömiä tunteita. Olisin mennyt läpi vaikka harmaan kiven, jos minulta olisi estetty se. En halua sellaista. Se rikkoo ja on epätervettä. En käytä heroiiniakaan, vaikka siitä saisi mahtavat olot.

Nii-in. Keski-iässä suhteen etsiminen on tuollaista. Ei siellä ole, kuin murto-osa enää siitä valikoimasta, mitä naisille oli tarjolla parikymppisenä. Miehille deittailumaailma keski-iässä on vielä paljon turhauttavampaa, kuin naisille, joten siellä on aika katkeraa porukkaa sinkkumarkkinoilla, jos joku hullu on siellä päättänyt pidempäänkin viihtyä.

Perustele, miten miehille vaikeampaa?

Vierailija kirjoitti:

Selaat liikaa nettiä, se imee motivaatiosta ja draivista vastaavan dopamiinin varastot tyhjiin. Oikean elämän tapahtumista ja ihmisistä tulee tunnekokemuksiltaan latteita. Tilannetta pahentaa vielä se, jos katsot pornoa.

Olet näköjään itsekin imenyt netistä vaihtoehtoista tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran kun kokee sellaisen vauhkon sydänsydänjutun niin eihän sellaisen jälkeen oikein mikään tunnu miltään. Vaikka olikin vähän epätervettä menoa.

Kannattaa mennä sinne terapiaan, jos haluaa terveempää menoa. Epäterveestä saa toki kiksit, vähän kuin mäkissä söisi, mutta terve meno on hyvää ja terveellistä ruokaa, joinain päivinä hernekoittoa ja toisina sisäfilepihviä, mutta saatavilla tasaisesti ilman nousuja ja laskuja.

Mutta kai nyt käsität, että se on vähän ankee ajella enää luotettavalla toyotalla kun on kerran preemiumilla päästellyt huristelemaan.

En käsitä. En halua kiksejä. Haluan turvallisen, normaalin ja tasapainoisen elämän. Ja olen tehnyt valtavan duunin, että pystyn itse elämään ja käyttäytymään niin. Pystyn kiintymään ja rakastamaan aidosti, puhumaan tunteista ja vaikeista asioista, ratkaisemaan konflikteja ja olemaan provosoitumatta ja lähtemään suhteesta, jos minua kohdellaan väärin. Se on tervettä ja ihmiselle parhaaksi.

Valitettavasti miehet eivät halua samaa. Tai siis ne, jotka haluavat, ovat niissä avioliitoissaan ja pysyvät. Loput etsivät huimia nousuja, joita seuraa aina laskut.

Ja kyllä, on minullakin ollut kaksi suhdetta, jotka ovat olleet kuin huumetta. Ihan mielettömiä tunteita. Olisin mennyt läpi vaikka harmaan kiven, jos minulta olisi estetty se. En halua sellaista. Se rikkoo ja on epätervettä. En käytä heroiiniakaan, vaikka siitä saisi mahtavat olot.

Nii-in. Keski-iässä suhteen etsiminen on tuollaista. Ei siellä ole, kuin murto-osa enää siitä valikoimasta, mitä naisille oli tarjolla parikymppisenä. Miehille deittailumaailma keski-iässä on vielä paljon turhauttavampaa, kuin naisille, joten siellä on aika katkeraa porukkaa sinkkumarkkinoilla, jos joku hullu on siellä päättänyt pidempäänkin viihtyä.

Perustele, miten miehille vaikeampaa?

No osaatko itse arvella, millaista on keski-ikäisen miehen tinderöinti? Siellä ei juuri tule mätsejä, deiteistä puhumattakaan. Sen sijaan keskiverto nelikymppisellä naiselle deittejä saattaa olla useita viikossa. Seksiä on tarjolla edelleen ovista ja ikkunoista.

Minulla sama ongelma naisena. Olen 43 vuotias ja olen ihastunut elämässäni vain pari kertaa.

Olen ollut nyt vuoden sinkkuna ja miehiä kyllä pyörii jaloissa paljonkin. Olisinko noin 8 eri miehelle antanut mahdollisuuden tapailun merkeissä mutta ei, sisällä ei tunnu mitään.

4 miestä on sanonut rakastuneensa minuun, jotenkin liian nopeaa. Sitä en ole säikähtänyt kuitenkaan. En ole sitoutumiskammoinen. Luotan ihmisiin ja tutustun aidosti. Seksi on minulle todella tärkeää, se joko säikäyttää miehen tai sitten se ei toimi tarpeeksi hyvin.

Uskon kuitenkin että joku päivä tapaan ihmisen johon ihastun tai tunnen vetoa enemmänkin.