Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla miehillä tällaista ongelmaa, että haluaisi kyllä kumppanin, mutta ei kiinnostu kenestäkään?
30.06.2023 |
Pitkään aikaan ei mitään ihastuksia tms. ollut ollenkaan.
Ja kyse ei ole siitä, että pitäisi olla joku "instabeibe". Ei vaan oikein tunne mitään ketään kohtaan.
Kommentit (1280)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ei pidä komeita miehiä puoleensavetävinä. Itse kyllä tunnistan komean miehen, en ole sokea, mutta realiteetit tiedostaen oletan heidän itsekin olevan tietoisia ulkonäöstään ja siitä mitä se tässä maailmanajassa merkitsee. Yksikään geenilottovoittaja ei tyytyisi minuun lopullisesti. Edessä olisi takuuvarmasti mustasukkaisuusdraamaa kun mies tsiigailee vieraisiin pöytiin tietäen että saisi kenet vain haluaa. Myös korkea koulutus, laajat liikunnalliset harrastukset, korkea libido ja elämysten nälkä eli "on elämää"-aura ovat red flagejä. Itse olen vaatimaton nainen ja haluan vaatimattoman miehen. Haluan hyvän, tasaisen elämän, en koko maailmaa.
Tämän takia naisten kanssa on syytä olla varovainen. Todellisuudessa se naista miellyttävä mies on juuri tuo tummahiuksinen atleetti. Sitten tyydytään johonkin vähän vaatimattomampaan, kun parisuhteesta on kysymys. Jos minä tietäisin, että naiseni todellinen miesmaku on tuo klassinen täydellinen hiusrajalihaksisto, niin nainen jäisi siltä istumalta.
Olet aika pihalla siitä, mitä nainen hakee tai saa parisuhteesta. Aika harvalle riittää pelkkä visuaalinen silmänilo - lopulta edes kiihottumiseen. Puhumattakaan siitä, millaiset ulkonäölliset asiat oikeasti voivat olla seksuaalisesti puoleensavetäviä - aika harvalla on noin "simppeli" maku, että pelkät tummat hiukset ja lihakset riittäisivät herättämään mielenkiinnon tai edes himon.
Näinhän se on mutta tuolla autistilla ei riitä neurologia ymmärtämään mitä kirjoitat.
Miksi siellä naisautisti kirjoitti ennen minua, että komea mies saa kenet tahansa?
Todellakaan ei komea mies saa ketä tahansa. Jos nainen on jotain sellaista, väittänyt niin hän on väärässä. Toki komealla miehellä on enemmän valinnanvaraa kuin rumalla, se nyt on sanomattakin selvää.
Mutta eikö komeus ollutkaan katsojan silmässä? :(
Se on juurikin katsojan silmissä. Kukaan ei ole väittänyt etteikö komea ole todennäköisemmin komea ja seksikäs useamman mielestä. Toisaalta mitä komein mies voi ällöttää naista ja ällöttää varmasti jos luonne on paska ja nainen on nähnyt todellisen luonteen. Mitä komein mies voi tuntua äärimmäisen vastenmieliseltä jos mies on mulkku. Ja kääntäen kun ollaan tekemisissä ja ihastutaan, ulkonäkökin muuttuu ihmisen silmissä viehättävämmmäksi.
Lähtökohta on kuitenkin se, että vain komeat saavat sen mahdollisuuden. Ne tietyt samat piirteet vetoavat jokaiseen naiseen. Naisesta riippuu sitten, onko naisella mahdollisuus tähän mieheen. Yleensä sänkyyn on. Parisuhteeseen kelpaa naiselle vaatimattomampikin. Se on täällä tullut moneen kertaan selväksi.
Olet kyllä täysin väärässä. Oikeastaan kaikessa, mitä kirjoitit. Tavallinen mies saa mahdollisuuden, kun ystävystyy naiseen ensin, ja nainen huomaa, miten kiva, ystävällinen, fiksu ja hauska mies on. Ja sitten pääsy sänkyyn on aika todennäköinen.
Parisuhteeseen nainen haluaa nimenomaan laadukkaan miehen. Koska parisuhteeseen tarvitaan mies, joka kykenee ottamaan vastuun lapsista. Siksi parisuhteeseen ei pääse ulkonäöllä, joka on loppujen lopuksi yhdentekevä ja katoava asia, vaan parisuhteeseen pääsee sillä, että on luotettava, turvallinen, rehellinen, arvot samat, äly ja huumori samalla tasolla jne. Eli todella kovat vaatimukset.
Miten helvetissä ystävystyt kehenkään, jos et edes saa mahdollisuutta tutustua? Tiedätkö edes mitä mahdollisuuden saaminen tarkoittaa? Laitat nyt kärryn hevosen eteen.
Miten niin ei saa mahdollisuutta tutustua? Miten sinä elät? Tavallinen mies voi tutustua naisiin harrastuksissa, töissä, kaikkialla missä liikkuu. Ja kun tutustut nimenomaan kaverina, etkä yritä tehdä mitään aloitteita, saat tietysti mahdollisuuden.
Kokeile ajatella ihan uudella tavalla: kuvittele, että naiset olisivatkin ihmisiä, vähän niinkuin miehet. Niiden kanssa voi jutella, olla kaveri, ajatella, että niillä on mielenkiintoisia ajatuksia ja mielipiteitä. Ja leiki hetken, etteivät naiset oikeasti etsi täydellistä hiusrajaa (???) vaan kaveria, jonka kanssa voisi katsoa yhdessä vaikka kaikki Seinfeldtit putkeen.
Tinder on aika turha paikka etsiä naisia, koska suurin osa siellä on miehiä. Aloita vaikka ranskan opiskelu. Tai mene kirjaston kirjapiiritapaamisiin. Niissä on naisia.
Elän aktiivisesti. Käyn päivätöissä, ja harrastan iltaisin ja viikonloppuisin monenlaista kestävyysliikuntaa ja erinäisiä luovia juttuja. Osallistun yhdistystoimintaan, pidän huolta asunnostani, ja toisinaan nollaan aivoni YouTube-videoiden ja keskustelufoorumien parissa, kuten nyt täällä.
Harrastuksissa tai töissä ei ole vapaita ikäluokkani naisia. Muutaman kuukauden välein luulen sellaisen tulevan vastaan, ja pyydän häntä mukaan tekemään jotain yhdessä, mutta vastaus on aina kieltävä, kun on varattu tai häntä ei vain kiinnosta tutustua uusiin ihmisiin. Haen myös netistä seuraa, mutta siellä en saa edes tilaisuuksia lähettää viestejä kenellekään. Tätä on jatkunut kohta 15 vuotta.
Osaan jo ranskaa, ja paikallisen kirjapiirini keski-ikä on yli 40 vuotta. Ohjeidesi tason perusteella taidat pitää minua vähän yksinkertaisena.
Aloita vaikka ratsastus. Sieltä löytyy naisseuraa ja vieläpä sellaisen, joka ratsastaa erinomaisesti sängyssäkin, mutta älä ahdista vaan tutustu heihin ensin kaverimielessä.
Mikähän siinä on, että sinkkumies roikkuu mieluummin miesten ylikansoittamilla deittisaiteilla kuin menee mihinkään harrastuksiin, tapahtumiin, kursseille tai lomamatkoille, joissa tunnetusti on paljon enemmän naisia kuin miehiä?
Koska miehet menevät harrastuksiin, jos he haluavat harrastaa jotain. Ja jopa ne, jotka epätoivoisesti etsivät kumppania ymmärtävät, että mahdollisuus löytää hyviä vapaita naisia mistään harrastuksesta on äärimmäisen epätodennäköistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen löytäminen on mahdotonta. Olen 40+ korkeastikoulutettu, hoikka, kalju, lapseton, suurin piirtein keskimittainen mies. Tinderiä olen kokeillut pariin otteeseen. Matcheja tuli muutamia kymmeniä, mutta yksikään niistä ei johtanut edes treffeille. Kun itse oli aloitteellinen, niin muutamia chat-keskusteluja syntyi, mutta nekin päättyivät siihen, että nainen gh0stasi tai poisti minut tai oman profiilinsa yllättäen.
"Mene Thaimaahan" -kehotukset eivät kiinnosta yhtään, koska en tunne seksuaalista vetoa aasialaisia kohtaan. Suurin osa suom1naisista on siinä mielessä omaa tas oani alempia, että ovat tosiaan ylipain0ista tatu0itua osastoa. Kokeilin myös "konservatiivisempaa" nettideittisovellusta, mutta sielläkään ei ollut mitään. Lähinnä yksinhu0ltajia ja minua ei kiinnosta mitkään uusperhekuvi0t. Maksull1sissa en viitsi käydä - sitä päivää ei tule, että alkaisin seksistä maksamaan.
Btw, koskaan ei ole tullut missään vastaan naista, joka olisi sanonut tuntevansa vetoa kaljuihin miehiin ja sen takia myös minuun. Kyllä se vaan niin on, että kaljuus on puute, jota ei voi korvata muulla kuin rikkaudella ja kuuluisuudella.
Sikäli tämä ruikutusviestini menee ot:ksi, että kyllä minä kaikesta huolimatta aina silloin tällöin tunnen vetoa joitakuita naisia kohtaan ja ihastunkin. Se on kuitenkin toivotonta, koska na1sten vaatimukset ovat sellaisia, että en niitä täytä. Pitäisi olla pitkä, komea, tuuheatukkainen, rikas ja menestynyt. Jotkut saavat jo syntymässä huonot kortit, ja kun on niin, mitään et voi tehdä. Et voi tehdä itsestäsi niin ratkaisevalla tavalla toisenlaista, että se riittäisi.
Joku nainen sanoi kymmenien miesten kokemuksella ylempänä, että pitäisi olla iloinen ja itsevarma ym. On vaikeaa olla iloinen, rento ja itsevarma, jos elämässä tulee vuodesta toiseen turpaan ja pelkkiä epäonnistumisen ja kelpaamattomuuden kokemuksia. Jos tuollaiset kauniit ja suositut naiset oikeasti haluavat auttaa, niin ryhtykää antamaan niille ink-keleille ja seurustelkaa niiden kanssa, jotta he tulevat iloisiksi ja heidän itseluottamuksensa paranee. Jos ette niin halua tehdä, niin jättäkää edes ne "ole vaan iloinen ja luota itseesi" -neuvot sanomatta.
Hmm, itse löysin Tinderistä talvella kaljun, aivan ihanan miehen. Että ei se kaljuus nyt voi yksin syy sinkkuuteen olla. Itselläni on kyllä vielä yksi alakouluikäinen lapsi, että sinun kanssasi ei olisi voinut matchia tulla, jos olisimme törmänneet. Itse ole sitä mieltä, että toinen ihminen on kokonaisuus; minkään yksittäisen asian perusteella ei kiinnostus synny, eikä lopahda. Jos toiseen ihmiseen ihastuu oikeasti, niin siinä ei kaljuus, yh:na olo tms haittaa. Parisuhteessa pitää aina tehdä kompromisseja ja vaikka saisikin elämäänsä sen täydellisen ihmisen, ei ole mitään takeita että hommat menee kuin strömsössä. Ei kai sitä lähdetä lätkimään heti jos tulee vastoinkäymisiä: kompromisseja pitää silloinkin kyetä tekemään.
Ei tietenkään kaljuus ole itsessään syy sinkkuuteen, mutta kaljuus tekee naisen/naisten löytämisestä paljon vaikeampaa. Kaljuus ja lyhyys ovat miehelle kaksi käänteentekevän romahduttavaa asiaa ulkoisesti. Molemmat yhdessä ovat lähes tekemätön paikka, mutta jos on edes jompaa kumpaa, niin viehättävyys laskee 50 prosenttia, ainakin.
Naisiin ja miehiin pätee samat säännöt: mitä rumempi olet, sitä parempi luonne kannattaa kehittää itselleen. Jos mies on kaksimetrinen adonis tai nainen on alusvaatemalli, ei heillä ole tarvetta olla miellyttäviä tai karismaattisia ihmisinä. Ihailijoita parveilee ympärillä kaikesta huolimatta. Toinen vinkki sinulle: ruikuttaminen ja itsesäälissä kieriminen eivät kuulu vetoavaan persoonallisuuteen. Ne romahduttavat tasosi pohjamutiin.
Jos ajatellaan, että olisin luonteeltani ok. Minun luonteeseeni (jostain syystä) ihastuisi nainen, joka ennen minua on pitänyt lihaksikkaista, tuuheahiuksisista adoniksista, niin miksi haluaisin tämän naisen säälistä ihastuvan minun näköiseeni? Tämä asia tulisi ilmi ennemmin tai myöhemmin, että minä en ole se, jonka tämä nainen haluaa.
Tällaista tekstiä tulee aankirjolaisten tai aleksitymiaa sairastavien näppikseltä. Kun tunne-elämää ei itsellä ole, ei pysty edes kuvittelemaan millaista on elää kun on normaali ja on normaalit inhimilliset tunteet ja kyky lukea toisten tunteita. Ehkä jonkinmoinen sopeutumisterapia voisi auttaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen löytäminen on mahdotonta. Olen 40+ korkeastikoulutettu, hoikka, kalju, lapseton, suurin piirtein keskimittainen mies. Tinderiä olen kokeillut pariin otteeseen. Matcheja tuli muutamia kymmeniä, mutta yksikään niistä ei johtanut edes treffeille. Kun itse oli aloitteellinen, niin muutamia chat-keskusteluja syntyi, mutta nekin päättyivät siihen, että nainen gh0stasi tai poisti minut tai oman profiilinsa yllättäen.
"Mene Thaimaahan" -kehotukset eivät kiinnosta yhtään, koska en tunne seksuaalista vetoa aasialaisia kohtaan. Suurin osa suom1naisista on siinä mielessä omaa tas oani alempia, että ovat tosiaan ylipain0ista tatu0itua osastoa. Kokeilin myös "konservatiivisempaa" nettideittisovellusta, mutta sielläkään ei ollut mitään. Lähinnä yksinhu0ltajia ja minua ei kiinnosta mitkään uusperhekuvi0t. Maksull1sissa en viitsi käydä - sitä päivää ei tule, että alkaisin seksistä maksamaan.
Btw, koskaan ei ole tullut missään vastaan naista, joka olisi sanonut tuntevansa vetoa kaljuihin miehiin ja sen takia myös minuun. Kyllä se vaan niin on, että kaljuus on puute, jota ei voi korvata muulla kuin rikkaudella ja kuuluisuudella.
Sikäli tämä ruikutusviestini menee ot:ksi, että kyllä minä kaikesta huolimatta aina silloin tällöin tunnen vetoa joitakuita naisia kohtaan ja ihastunkin. Se on kuitenkin toivotonta, koska na1sten vaatimukset ovat sellaisia, että en niitä täytä. Pitäisi olla pitkä, komea, tuuheatukkainen, rikas ja menestynyt. Jotkut saavat jo syntymässä huonot kortit, ja kun on niin, mitään et voi tehdä. Et voi tehdä itsestäsi niin ratkaisevalla tavalla toisenlaista, että se riittäisi.
Joku nainen sanoi kymmenien miesten kokemuksella ylempänä, että pitäisi olla iloinen ja itsevarma ym. On vaikeaa olla iloinen, rento ja itsevarma, jos elämässä tulee vuodesta toiseen turpaan ja pelkkiä epäonnistumisen ja kelpaamattomuuden kokemuksia. Jos tuollaiset kauniit ja suositut naiset oikeasti haluavat auttaa, niin ryhtykää antamaan niille ink-keleille ja seurustelkaa niiden kanssa, jotta he tulevat iloisiksi ja heidän itseluottamuksensa paranee. Jos ette niin halua tehdä, niin jättäkää edes ne "ole vaan iloinen ja luota itseesi" -neuvot sanomatta.
Hmm, itse löysin Tinderistä talvella kaljun, aivan ihanan miehen. Että ei se kaljuus nyt voi yksin syy sinkkuuteen olla. Itselläni on kyllä vielä yksi alakouluikäinen lapsi, että sinun kanssasi ei olisi voinut matchia tulla, jos olisimme törmänneet. Itse ole sitä mieltä, että toinen ihminen on kokonaisuus; minkään yksittäisen asian perusteella ei kiinnostus synny, eikä lopahda. Jos toiseen ihmiseen ihastuu oikeasti, niin siinä ei kaljuus, yh:na olo tms haittaa. Parisuhteessa pitää aina tehdä kompromisseja ja vaikka saisikin elämäänsä sen täydellisen ihmisen, ei ole mitään takeita että hommat menee kuin strömsössä. Ei kai sitä lähdetä lätkimään heti jos tulee vastoinkäymisiä: kompromisseja pitää silloinkin kyetä tekemään.
Ei tietenkään kaljuus ole itsessään syy sinkkuuteen, mutta kaljuus tekee naisen/naisten löytämisestä paljon vaikeampaa. Kaljuus ja lyhyys ovat miehelle kaksi käänteentekevän romahduttavaa asiaa ulkoisesti. Molemmat yhdessä ovat lähes tekemätön paikka, mutta jos on edes jompaa kumpaa, niin viehättävyys laskee 50 prosenttia, ainakin.
Naisiin ja miehiin pätee samat säännöt: mitä rumempi olet, sitä parempi luonne kannattaa kehittää itselleen. Jos mies on kaksimetrinen adonis tai nainen on alusvaatemalli, ei heillä ole tarvetta olla miellyttäviä tai karismaattisia ihmisinä. Ihailijoita parveilee ympärillä kaikesta huolimatta. Toinen vinkki sinulle: ruikuttaminen ja itsesäälissä kieriminen eivät kuulu vetoavaan persoonallisuuteen. Ne romahduttavat tasosi pohjamutiin.
Jos ajatellaan, että olisin luonteeltani ok. Minun luonteeseeni (jostain syystä) ihastuisi nainen, joka ennen minua on pitänyt lihaksikkaista, tuuheahiuksisista adoniksista, niin miksi haluaisin tämän naisen säälistä ihastuvan minun näköiseeni? Tämä asia tulisi ilmi ennemmin tai myöhemmin, että minä en ole se, jonka tämä nainen haluaa.
Tällä logiikalla kenenkään naisen ei kannata alkaa suhteeseen kenenkään miehen kanssa. Aina on olemassa hoikempi, nuorempi, tuuheahiuksisempi ja kauniimpi nainen, jonka mies oikeasti haluaa.
Olet asian ytimessä. Tällaista se on molemmilla sukupuolilla. Tyydymme johonkin, kun emme parempaa saa. Naiset sitten ihailevat elokuvien miesnäyttelijöitä, kun oma mies ei miellytä silmää, vaan "se luonne".
Minulla on naisena vähän päinvastainen ongelma. "Ihastun" liian helposti, liian heppoisin perustein. Mikäli minulla ei ole yhtä kaikki ajatukset vievää ns. palavaa ihastusta, "ihastun" vähän sinne sun tänne. Suurin heikkouteni on yhdessä nauraminen ja yhteneväinen huumori. Mies, joka kohtelee minua kuin vertaistaan, ja jonka seurassa on vieläpä hauskaa? Ja taas mennään... Asiaa ei lainkaan auta se, että harrastan erästä hyvin miesvoittoista harrastusta. :D
N29
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen löytäminen on mahdotonta. Olen 40+ korkeastikoulutettu, hoikka, kalju, lapseton, suurin piirtein keskimittainen mies. Tinderiä olen kokeillut pariin otteeseen. Matcheja tuli muutamia kymmeniä, mutta yksikään niistä ei johtanut edes treffeille. Kun itse oli aloitteellinen, niin muutamia chat-keskusteluja syntyi, mutta nekin päättyivät siihen, että nainen gh0stasi tai poisti minut tai oman profiilinsa yllättäen.
"Mene Thaimaahan" -kehotukset eivät kiinnosta yhtään, koska en tunne seksuaalista vetoa aasialaisia kohtaan. Suurin osa suom1naisista on siinä mielessä omaa tas oani alempia, että ovat tosiaan ylipain0ista tatu0itua osastoa. Kokeilin myös "konservatiivisempaa" nettideittisovellusta, mutta sielläkään ei ollut mitään. Lähinnä yksinhu0ltajia ja minua ei kiinnosta mitkään uusperhekuvi0t. Maksull1sissa en viitsi käydä - sitä päivää ei tule, että alkaisin seksistä maksamaan.
Btw, koskaan ei ole tullut missään vastaan naista, joka olisi sanonut tuntevansa vetoa kaljuihin miehiin ja sen takia myös minuun. Kyllä se vaan niin on, että kaljuus on puute, jota ei voi korvata muulla kuin rikkaudella ja kuuluisuudella.
Sikäli tämä ruikutusviestini menee ot:ksi, että kyllä minä kaikesta huolimatta aina silloin tällöin tunnen vetoa joitakuita naisia kohtaan ja ihastunkin. Se on kuitenkin toivotonta, koska na1sten vaatimukset ovat sellaisia, että en niitä täytä. Pitäisi olla pitkä, komea, tuuheatukkainen, rikas ja menestynyt. Jotkut saavat jo syntymässä huonot kortit, ja kun on niin, mitään et voi tehdä. Et voi tehdä itsestäsi niin ratkaisevalla tavalla toisenlaista, että se riittäisi.
Joku nainen sanoi kymmenien miesten kokemuksella ylempänä, että pitäisi olla iloinen ja itsevarma ym. On vaikeaa olla iloinen, rento ja itsevarma, jos elämässä tulee vuodesta toiseen turpaan ja pelkkiä epäonnistumisen ja kelpaamattomuuden kokemuksia. Jos tuollaiset kauniit ja suositut naiset oikeasti haluavat auttaa, niin ryhtykää antamaan niille ink-keleille ja seurustelkaa niiden kanssa, jotta he tulevat iloisiksi ja heidän itseluottamuksensa paranee. Jos ette niin halua tehdä, niin jättäkää edes ne "ole vaan iloinen ja luota itseesi" -neuvot sanomatta.
Hmm, itse löysin Tinderistä talvella kaljun, aivan ihanan miehen. Että ei se kaljuus nyt voi yksin syy sinkkuuteen olla. Itselläni on kyllä vielä yksi alakouluikäinen lapsi, että sinun kanssasi ei olisi voinut matchia tulla, jos olisimme törmänneet. Itse ole sitä mieltä, että toinen ihminen on kokonaisuus; minkään yksittäisen asian perusteella ei kiinnostus synny, eikä lopahda. Jos toiseen ihmiseen ihastuu oikeasti, niin siinä ei kaljuus, yh:na olo tms haittaa. Parisuhteessa pitää aina tehdä kompromisseja ja vaikka saisikin elämäänsä sen täydellisen ihmisen, ei ole mitään takeita että hommat menee kuin strömsössä. Ei kai sitä lähdetä lätkimään heti jos tulee vastoinkäymisiä: kompromisseja pitää silloinkin kyetä tekemään.
Ei tietenkään kaljuus ole itsessään syy sinkkuuteen, mutta kaljuus tekee naisen/naisten löytämisestä paljon vaikeampaa. Kaljuus ja lyhyys ovat miehelle kaksi käänteentekevän romahduttavaa asiaa ulkoisesti. Molemmat yhdessä ovat lähes tekemätön paikka, mutta jos on edes jompaa kumpaa, niin viehättävyys laskee 50 prosenttia, ainakin.
Naisiin ja miehiin pätee samat säännöt: mitä rumempi olet, sitä parempi luonne kannattaa kehittää itselleen. Jos mies on kaksimetrinen adonis tai nainen on alusvaatemalli, ei heillä ole tarvetta olla miellyttäviä tai karismaattisia ihmisinä. Ihailijoita parveilee ympärillä kaikesta huolimatta. Toinen vinkki sinulle: ruikuttaminen ja itsesäälissä kieriminen eivät kuulu vetoavaan persoonallisuuteen. Ne romahduttavat tasosi pohjamutiin.
Jos ajatellaan, että olisin luonteeltani ok. Minun luonteeseeni (jostain syystä) ihastuisi nainen, joka ennen minua on pitänyt lihaksikkaista, tuuheahiuksisista adoniksista, niin miksi haluaisin tämän naisen säälistä ihastuvan minun näköiseeni? Tämä asia tulisi ilmi ennemmin tai myöhemmin, että minä en ole se, jonka tämä nainen haluaa.
Tällaista tekstiä tulee aankirjolaisten tai aleksitymiaa sairastavien näppikseltä. Kun tunne-elämää ei itsellä ole, ei pysty edes kuvittelemaan millaista on elää kun on normaali ja on normaalit inhimilliset tunteet ja kyky lukea toisten tunteita. Ehkä jonkinmoinen sopeutumisterapia voisi auttaa?
Normaalit inhimilliset tunteet, eli sääli ja tyytyminen? Ehkä sinua voisi auttaa lääketieteen opinnot, niin olisi jotain katetta noilla sinun diagnooseillasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on naisena vähän päinvastainen ongelma. "Ihastun" liian helposti, liian heppoisin perustein. Mikäli minulla ei ole yhtä kaikki ajatukset vievää ns. palavaa ihastusta, "ihastun" vähän sinne sun tänne. Suurin heikkouteni on yhdessä nauraminen ja yhteneväinen huumori. Mies, joka kohtelee minua kuin vertaistaan, ja jonka seurassa on vieläpä hauskaa? Ja taas mennään... Asiaa ei lainkaan auta se, että harrastan erästä hyvin miesvoittoista harrastusta. :D
N29
No mitäpä tuo haittaa, sinulle kumppanin löytyminen on silloin todennäköisesti vain paljon helpompaa.
Maalaismiehenä aika kuluu pitkälti töissä.
Nyt 27v ja huomaan että ympärillä olevat eivät kaveria pidemmälle päässäni mene.
Itsellä ensimmäinen kumppani petti vuoden ajan exänsä kanssa ja toinen raivosi viidestä vuodesta kolme.
Nyt kokemuksesta pidän parempia rajoja kumppaneille ja keskityn omaan kehitykseen kolmella terveysalueella ennemmin kun lähestyisin jotain tuntematonta henkilöä romanttisilla ajatuksilla. Siitä on jo rangaistu ja opittu. Tulkoot kysymään kättä jos siltä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on naisena vähän päinvastainen ongelma. "Ihastun" liian helposti, liian heppoisin perustein. Mikäli minulla ei ole yhtä kaikki ajatukset vievää ns. palavaa ihastusta, "ihastun" vähän sinne sun tänne. Suurin heikkouteni on yhdessä nauraminen ja yhteneväinen huumori. Mies, joka kohtelee minua kuin vertaistaan, ja jonka seurassa on vieläpä hauskaa? Ja taas mennään... Asiaa ei lainkaan auta se, että harrastan erästä hyvin miesvoittoista harrastusta. :D
N29
No mitäpä tuo haittaa, sinulle kumppanin löytyminen on silloin todennäköisesti vain paljon helpompaa.
Ei ainakaan toistaiseksi ole ollut helpompaa, seurustelukokemusta tähän ikään mennessä pyöreät 0. Kaksi kertaa koko aikuisiällä ollut minkäänlaista "juttua" kenenkään kanssa: ensimmäinen (20v) kaatui siihen kun en edennyt tarpeeksi nopeasti, toinen (28v) mustasukkaisuuteen... ja jälleen kerran liian hitaaseen etenemiseen, nyt kun tarkemmin mietin. :D
Olen todennäköisesti liian moniongelmainen ylipäätään seurustelemaan, niin veetuttavathan tuollaiset ylettömät ihastukset, kun kuluttavat vain aivoja ja sydäntä ilman minkäänlaista "palkkiota".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki viimeisten parin vuoden aikana tapailemani miehet ovat kertoneet olleensa tuollaisia, että moneen vuoteen ei ole kukaan kiinnostanut tai kolahtanut, ja jokainen heistä on kertonut olevansa hyvin nirso naisten suhteen. No, yllättäen nämä kaikki olisivat kuitenkin halunneet minun kanssani suhteeseen, mutta eivät sitten taas syystä tai toisesta kelvanneet minulle. Suomessa on kyllä selvästi kohtaanto-ongelma sinkkuihmisten kesken.
Se kohtaanto-ongelma johtuu siitä, että haet miestä, jota et voi saada.
Laske vaatimustasoa tai ole ikuisesti ilman.
Ei ole vielä kertaakaan elämässäni tullut vastaan miestä josta olen ollut kiinnostunut, joka ei olisi kanssani suhteeseen halunnut. Joten argumenttisi ei kokemusteni pohjalta ole paikkansa pitävä. Ennemminkin niin, että suomalaisissa miehissä ei ole tullut vielä vastaan sellaista miestä, jonka kanssa haluaisin loppuelämäni viettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen löytäminen on mahdotonta. Olen 40+ korkeastikoulutettu, hoikka, kalju, lapseton, suurin piirtein keskimittainen mies. Tinderiä olen kokeillut pariin otteeseen. Matcheja tuli muutamia kymmeniä, mutta yksikään niistä ei johtanut edes treffeille. Kun itse oli aloitteellinen, niin muutamia chat-keskusteluja syntyi, mutta nekin päättyivät siihen, että nainen gh0stasi tai poisti minut tai oman profiilinsa yllättäen.
"Mene Thaimaahan" -kehotukset eivät kiinnosta yhtään, koska en tunne seksuaalista vetoa aasialaisia kohtaan. Suurin osa suom1naisista on siinä mielessä omaa tas oani alempia, että ovat tosiaan ylipain0ista tatu0itua osastoa. Kokeilin myös "konservatiivisempaa" nettideittisovellusta, mutta sielläkään ei ollut mitään. Lähinnä yksinhu0ltajia ja minua ei kiinnosta mitkään uusperhekuvi0t. Maksull1sissa en viitsi käydä - sitä päivää ei tule, että alkaisin seksistä maksamaan.
Btw, koskaan ei ole tullut missään vastaan naista, joka olisi sanonut tuntevansa vetoa kaljuihin miehiin ja sen takia myös minuun. Kyllä se vaan niin on, että kaljuus on puute, jota ei voi korvata muulla kuin rikkaudella ja kuuluisuudella.
Sikäli tämä ruikutusviestini menee ot:ksi, että kyllä minä kaikesta huolimatta aina silloin tällöin tunnen vetoa joitakuita naisia kohtaan ja ihastunkin. Se on kuitenkin toivotonta, koska na1sten vaatimukset ovat sellaisia, että en niitä täytä. Pitäisi olla pitkä, komea, tuuheatukkainen, rikas ja menestynyt. Jotkut saavat jo syntymässä huonot kortit, ja kun on niin, mitään et voi tehdä. Et voi tehdä itsestäsi niin ratkaisevalla tavalla toisenlaista, että se riittäisi.
Joku nainen sanoi kymmenien miesten kokemuksella ylempänä, että pitäisi olla iloinen ja itsevarma ym. On vaikeaa olla iloinen, rento ja itsevarma, jos elämässä tulee vuodesta toiseen turpaan ja pelkkiä epäonnistumisen ja kelpaamattomuuden kokemuksia. Jos tuollaiset kauniit ja suositut naiset oikeasti haluavat auttaa, niin ryhtykää antamaan niille ink-keleille ja seurustelkaa niiden kanssa, jotta he tulevat iloisiksi ja heidän itseluottamuksensa paranee. Jos ette niin halua tehdä, niin jättäkää edes ne "ole vaan iloinen ja luota itseesi" -neuvot sanomatta.
Hmm, itse löysin Tinderistä talvella kaljun, aivan ihanan miehen. Että ei se kaljuus nyt voi yksin syy sinkkuuteen olla. Itselläni on kyllä vielä yksi alakouluikäinen lapsi, että sinun kanssasi ei olisi voinut matchia tulla, jos olisimme törmänneet. Itse ole sitä mieltä, että toinen ihminen on kokonaisuus; minkään yksittäisen asian perusteella ei kiinnostus synny, eikä lopahda. Jos toiseen ihmiseen ihastuu oikeasti, niin siinä ei kaljuus, yh:na olo tms haittaa. Parisuhteessa pitää aina tehdä kompromisseja ja vaikka saisikin elämäänsä sen täydellisen ihmisen, ei ole mitään takeita että hommat menee kuin strömsössä. Ei kai sitä lähdetä lätkimään heti jos tulee vastoinkäymisiä: kompromisseja pitää silloinkin kyetä tekemään.
Ei tietenkään kaljuus ole itsessään syy sinkkuuteen, mutta kaljuus tekee naisen/naisten löytämisestä paljon vaikeampaa. Kaljuus ja lyhyys ovat miehelle kaksi käänteentekevän romahduttavaa asiaa ulkoisesti. Molemmat yhdessä ovat lähes tekemätön paikka, mutta jos on edes jompaa kumpaa, niin viehättävyys laskee 50 prosenttia, ainakin.
Naisiin ja miehiin pätee samat säännöt: mitä rumempi olet, sitä parempi luonne kannattaa kehittää itselleen. Jos mies on kaksimetrinen adonis tai nainen on alusvaatemalli, ei heillä ole tarvetta olla miellyttäviä tai karismaattisia ihmisinä. Ihailijoita parveilee ympärillä kaikesta huolimatta. Toinen vinkki sinulle: ruikuttaminen ja itsesäälissä kieriminen eivät kuulu vetoavaan persoonallisuuteen. Ne romahduttavat tasosi pohjamutiin.
Jos ajatellaan, että olisin luonteeltani ok. Minun luonteeseeni (jostain syystä) ihastuisi nainen, joka ennen minua on pitänyt lihaksikkaista, tuuheahiuksisista adoniksista, niin miksi haluaisin tämän naisen säälistä ihastuvan minun näköiseeni? Tämä asia tulisi ilmi ennemmin tai myöhemmin, että minä en ole se, jonka tämä nainen haluaa.
Tällä logiikalla kenenkään naisen ei kannata alkaa suhteeseen kenenkään miehen kanssa. Aina on olemassa hoikempi, nuorempi, tuuheahiuksisempi ja kauniimpi nainen, jonka mies oikeasti haluaa.
Olet asian ytimessä. Tällaista se on molemmilla sukupuolilla. Tyydymme johonkin, kun emme parempaa saa. Naiset sitten ihailevat elokuvien miesnäyttelijöitä, kun oma mies ei miellytä silmää, vaan "se luonne".
Mielenkiintoista. Myönnät siis että olet ihan samassa tilanteessa kaikkien muiden ihmisten kanssa. Saanko kysyä, mikä oma näkemyksesi on siitä asiasta, että monet muut kuitenkin pystyvät olemaan suhteessa vaikka eivät ole maailman kauneimpia tai komeimpia ja pystyvät huoletta elämään sen asian kanssa, että maailmasta löytyy aina joku, jota puoliso pitää kauniimpana tai komeampana. Miksi näin on useimpien muiden ihmisten kohdalla mutta sinulle asia on ylitsepääsemätön?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen löytäminen on mahdotonta. Olen 40+ korkeastikoulutettu, hoikka, kalju, lapseton, suurin piirtein keskimittainen mies. Tinderiä olen kokeillut pariin otteeseen. Matcheja tuli muutamia kymmeniä, mutta yksikään niistä ei johtanut edes treffeille. Kun itse oli aloitteellinen, niin muutamia chat-keskusteluja syntyi, mutta nekin päättyivät siihen, että nainen gh0stasi tai poisti minut tai oman profiilinsa yllättäen.
"Mene Thaimaahan" -kehotukset eivät kiinnosta yhtään, koska en tunne seksuaalista vetoa aasialaisia kohtaan. Suurin osa suom1naisista on siinä mielessä omaa tas oani alempia, että ovat tosiaan ylipain0ista tatu0itua osastoa. Kokeilin myös "konservatiivisempaa" nettideittisovellusta, mutta sielläkään ei ollut mitään. Lähinnä yksinhu0ltajia ja minua ei kiinnosta mitkään uusperhekuvi0t. Maksull1sissa en viitsi käydä - sitä päivää ei tule, että alkaisin seksistä maksamaan.
Btw, koskaan ei ole tullut missään vastaan naista, joka olisi sanonut tuntevansa vetoa kaljuihin miehiin ja sen takia myös minuun. Kyllä se vaan niin on, että kaljuus on puute, jota ei voi korvata muulla kuin rikkaudella ja kuuluisuudella.
Sikäli tämä ruikutusviestini menee ot:ksi, että kyllä minä kaikesta huolimatta aina silloin tällöin tunnen vetoa joitakuita naisia kohtaan ja ihastunkin. Se on kuitenkin toivotonta, koska na1sten vaatimukset ovat sellaisia, että en niitä täytä. Pitäisi olla pitkä, komea, tuuheatukkainen, rikas ja menestynyt. Jotkut saavat jo syntymässä huonot kortit, ja kun on niin, mitään et voi tehdä. Et voi tehdä itsestäsi niin ratkaisevalla tavalla toisenlaista, että se riittäisi.
Joku nainen sanoi kymmenien miesten kokemuksella ylempänä, että pitäisi olla iloinen ja itsevarma ym. On vaikeaa olla iloinen, rento ja itsevarma, jos elämässä tulee vuodesta toiseen turpaan ja pelkkiä epäonnistumisen ja kelpaamattomuuden kokemuksia. Jos tuollaiset kauniit ja suositut naiset oikeasti haluavat auttaa, niin ryhtykää antamaan niille ink-keleille ja seurustelkaa niiden kanssa, jotta he tulevat iloisiksi ja heidän itseluottamuksensa paranee. Jos ette niin halua tehdä, niin jättäkää edes ne "ole vaan iloinen ja luota itseesi" -neuvot sanomatta.
Siis miten voit olla korkeakoulutuksen läpäissyt, mutta looginen ajattelu tuota tasoa? Kauniiden ja suosittujen naisten pitäisi antaa sinulle, mutta toisaalta sinulle ei kelpaa ylipainoiset ja tatuoidut naiset.. Miten voit odottaa muilta sellaista mitä et itsekään ole valmis tekemään? Itse asiassa lienee ala-asteella, kun useimmat tajuaa tällaisen ajattelun epäloogisuuden..
Amerikkalaiset käyttää sanaa entitlement. Palstan ikisinkkujen miesten erikoistaito. Kiukkuinen tuohtumus siitä ettei kaunotar huoli heitä ja siitä että joku omantasoinen kehtaa osoittaa kiinnostusta.
No eivät ne ylipainoiset tatuoidut muijat nyt vaan ole minun tasoani. Kuten sanoin, olen hoikka ja urheilullinen ja korkeastikoulutettu, hyvä yleissivistys ja pystyn keskustelemaan mistä tahansa. Tietenkään en kelpuuta mitään paksukaisia, koska en itse ole sellainen.
Miehillä ei hoikkuus nosta tasoa. Suurin osa naisista tykkää miehistä joilla on vähän ylimääräistä. Naisilla taas taso nousee merkittävästi pelkästään olemalla hoikka. Eli sun taso miehenä ei nouse sillä, että olet kukkakeppi, pikemminkin laskee. Itsekin tykkään vähän punkeroista miehistä, ulkoisesti ja myös koska he osaavat yleensä muutenkin ottaa rennommin. En voi sietää jotain vihersmootieita juovia treenaajamiehiä, joilla on yleensä aina hermot kireällä ja kyttää muidenkin syömisiä ja juomisia. Mutta jokaiselle hevoselle löytyy kengittäjä, kuitenkin. Jos sä sen hoikan naisen haluat niin sellaisista naisista kilpailu on kovaa. Sä et pärjää siinä kilpailussa vain olemalla hoikka, koska se todennäköisesti on hänelle täysin yhdentekevää.
No ei varmasti tykkää. Naiset tykkäävät miehistä, joilla rasvaa on hyvin vähän. Tietysti vanhemmat ja rehevämmät naiset eivät tästä ihan niin paljon piittaa, mutta paremman näköiset ja nuoret naiset eivät katso mitään muuta, kuin miehen ulkoisia piirteitä.
Oletko itse paremman näköinen ja nuori? Jos et ole, nuoret ja paremmannäköiset naiset eivät ole sinulle kuuluvaa kohderyhmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5-kymppisenä ja eronneena miehenä en alkaisi mihinkään uusioperheeseen varaisäksi. Ja tarvitaan juuri oikeanlainen henkinen yhteys että alkaisin nykyään yhteenkään parisuhteeseen.
Ei ole pakko suostua mihin vaan, että saisi parisuhteen. Voin olla tarvittaessa myös ilman parisuhdetta.
Pitää olla järki- ja tunne syyt, molemmat. Deittipalveluita en käytä, enkä käy baareissa, joten parisuhteen löytyminen, tai siihen ajautuminen voi sitten olla vähän hankalaa? Harrastuksetkin on melko miesvaltaisia. Todennäköisyys parisuhteeseen näillä em spekseillä?
Pahempi ongelma on, että yli 40-vuotiaana ei yli 30-vuotiaat naiset kiinnosta pätkääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä ulkomaat, länsimaat. Onko samoja kiinnostuksia tai tavoitteita.
Miksi näitä ulkomaita aina tarjotaan ratkaisuksi? Suhde ulkomaalaisen kanssa edellyttäisi lopulta jomman kumman muuttamista toisen kotimaahan - ja kuinka moni oikeasti on valmis muuttamaan? Lähinnä köyhemmissä maissa elävistä voi löytyä muuttohaluja, mutta länsimaissa ihmisillä on omat elämänsä, työnsä, perheet, ystävät, omat juuret, eikä ole samanlaista motivaatiota ja syytä jättää näitä, koska ei tarvitse muuttaa paremman elämän toivossa. Deittailu eri maassa asuvan kanssa maksaa - sen sijaan, että kävelisi tai ajaisi ratikka treffikahvilaan, pitääkin ostaa lentoliput ja varata hotellihuone päästäkseen treffeille. Ja sen jälkeen seurustelu tarkoittaa sitä, että nähdään harvoin ja aina tapaamisiin palaa rahaa - eihän se varmasti haittaa, jos on rakastunut, mutta jos ei oikein olisi varaa kuukausittaisiin lentolippuihin, se onkin jo hankalampi juttu.
Se on lähinnä sen takia ratkaisu, että Suomessa on niin vähän ihmisiä. Ihan mitättömän vähän. Monesti ulkomailla arvostetaan myös naisissa ominaisuuksia, joita Suomessa ei niinkään. Miesten kohdalla sama juttu. Kalju tai vatsa ei paljoa paina Indonesiassa tai Thaimaassa, kun keskivertoduunarillakin on yhtä kova päiväpalkka, kuin kaakkoisaasialaisella kuukaudessa tai kahdessa.
Mutta onko nämä Indonesiat ja Thaimaat ratkaisu siihen, jos mies haluaisi oikeasti kumppanuuteen ja molemminpuoliseen vetovoimaan perustuvan suhteen - vai riittääkö miehille sitten se, että nainen muuttaa Suomeen vain elintason perässä? Että se ei haittaa yhtään, ettei mies itsessään kiinnosta persoonana eikä aitoa seksuaalista vetovoimaakaan ole (naisen puolelta)? Toki, jos se riittää, niin kai se sitten on ratkaisu.
Se on aika monelle naisellekin ratkaisu, että kun suomalaisista miehistä ei kumppania löydy, niin esimerkiksi afrikkalainen tai lähi-idästä tullut mies tulee siinä vaiheessa vaihtoehdoksi. Monella rehevällä naisella on ulkomaalainen mies. Ihan samalla tavalla, kun monella rehevällä suomalaisella miehellä on ulkomaalainen vaimo.
Varmaan sitten kannattaa suoraan ehdottaa kehitysmaita eikä mitään Eurooppaa tai muita länsimaita, joista voisi etsiä kumppania. Jos kerran kyse on lopulta vain tuollaisesta "järjestelystä". ja eihä tuo edelleenkään ratkaisu ole niille ihmisille, jotka haluavat suhteessaan olla rakastettuja ja haluttuja.
Minusta on todella huvittavaa, että palstalla aamusta iltaan lymyilevät homssuiset tanttarat pitävät aasilaisia hoikkia ja kauniita naisia jotenkin itseään alempiarvoisina. Jos vertaa aasialaisten naisten käsitystä rakkaudesta ja romantiikasta, niin siinä suhteessa Suomi on naisineen varsinainen kehitysmaa. Tietysti tuollaiset harhaiset käsitykset palstahomssuilla johtuvat siitä, että peilaavat omaa elämäänsä kommenteissaan ja eivät luonnollisesti ymmärrä, että aivan tavalliset ja luonnollisesti myös komeat miehet saavat itselleen hyviä vaimoja aasialaisista kaunottarista. Jokainen tuntemani mies, joka on kokenut aasialaisen naisen rakkauden ja intohimon, on sanonut, ettei ikinä halua edes koskea suomalaiseen naiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi annoit ohjeet miehen lähestymiseen?
Varmaankin siksi, että nykyään ei saa lähestyä naista. Kaikenlainen naisen kehuminen kun on useimman naisen mielestä ahdistelua.
Paitsi jos sen tekee tällainen mies:
1) Tummat hiukset, täydellinen hiusraja 2) Pituutta yli 183 cm 3) Selkeästi piirtyvät lihakset 4) Rasvaprosentti 8-12 5) Suorat, sopivan valkoiset hampaat 6) Yksinkertaiset, tyylikkäät vaatteet [ei silmälaseja!] 7) Etnisyys kaukasidinen 8) Ikää maksimissaan 27 vuotta
Hohhoijaa.
Vasta oli juttua, että incel-kulttuuri on erittäin ulkonäkökeskeinen, jopa harhaisuuteen asti.
Deittailu länsimaissa on hyvin ulkonäkökeskeistä.
Toisaalta silti nimenomaan länsimaissa annetaan eniten painoarvoa persoonien yhteensopivuudelle, seksuaaliselle yhteensopivuudelle ja sille, kuinka hyvin toisen kanssa synkkaa henkiesti.
Tuota et usko itsekään. Naisista yli 60% hakevat avioeroa vain muutaman vuoden yhteiselon jälkeen. Sitten on vielä suurempi osa pareja, joissa nainen on jatkuvasti äkäinen, koska mies ei halua enää naista tietyistä syistä, mutta joita nainen ei tietenkään halua korjata. Myös henkinen yhteensopimattomuus paljastuu ennemmin tai myöhemmin, kun tohvelisankari on ahminut kitusiinsa lasten vohvelit.
Vierailija kirjoitti:
Maalaismiehenä aika kuluu pitkälti töissä.
Nyt 27v ja huomaan että ympärillä olevat eivät kaveria pidemmälle päässäni mene.
Itsellä ensimmäinen kumppani petti vuoden ajan exänsä kanssa ja toinen raivosi viidestä vuodesta kolme.
Nyt kokemuksesta pidän parempia rajoja kumppaneille ja keskityn omaan kehitykseen kolmella terveysalueella ennemmin kun lähestyisin jotain tuntematonta henkilöä romanttisilla ajatuksilla. Siitä on jo rangaistu ja opittu. Tulkoot kysymään kättä jos siltä tuntuu.
Jos haluat, että olet onnellinen ja naisesi kunnioittaa sekä rakastaa sinua vilpittömästi, niin etsi itsellesi joku sadoista aasialaisista naisista, jotka asuvat jo Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen löytäminen on mahdotonta. Olen 40+ korkeastikoulutettu, hoikka, kalju, lapseton, suurin piirtein keskimittainen mies. Tinderiä olen kokeillut pariin otteeseen. Matcheja tuli muutamia kymmeniä, mutta yksikään niistä ei johtanut edes treffeille. Kun itse oli aloitteellinen, niin muutamia chat-keskusteluja syntyi, mutta nekin päättyivät siihen, että nainen gh0stasi tai poisti minut tai oman profiilinsa yllättäen.
"Mene Thaimaahan" -kehotukset eivät kiinnosta yhtään, koska en tunne seksuaalista vetoa aasialaisia kohtaan. Suurin osa suom1naisista on siinä mielessä omaa tas oani alempia, että ovat tosiaan ylipain0ista tatu0itua osastoa. Kokeilin myös "konservatiivisempaa" nettideittisovellusta, mutta sielläkään ei ollut mitään. Lähinnä yksinhu0ltajia ja minua ei kiinnosta mitkään uusperhekuvi0t. Maksull1sissa en viitsi käydä - sitä päivää ei tule, että alkaisin seksistä maksamaan.
Btw, koskaan ei ole tullut missään vastaan naista, joka olisi sanonut tuntevansa vetoa kaljuihin miehiin ja sen takia myös minuun. Kyllä se vaan niin on, että kaljuus on puute, jota ei voi korvata muulla kuin rikkaudella ja kuuluisuudella.
Sikäli tämä ruikutusviestini menee ot:ksi, että kyllä minä kaikesta huolimatta aina silloin tällöin tunnen vetoa joitakuita naisia kohtaan ja ihastunkin. Se on kuitenkin toivotonta, koska na1sten vaatimukset ovat sellaisia, että en niitä täytä. Pitäisi olla pitkä, komea, tuuheatukkainen, rikas ja menestynyt. Jotkut saavat jo syntymässä huonot kortit, ja kun on niin, mitään et voi tehdä. Et voi tehdä itsestäsi niin ratkaisevalla tavalla toisenlaista, että se riittäisi.
Joku nainen sanoi kymmenien miesten kokemuksella ylempänä, että pitäisi olla iloinen ja itsevarma ym. On vaikeaa olla iloinen, rento ja itsevarma, jos elämässä tulee vuodesta toiseen turpaan ja pelkkiä epäonnistumisen ja kelpaamattomuuden kokemuksia. Jos tuollaiset kauniit ja suositut naiset oikeasti haluavat auttaa, niin ryhtykää antamaan niille ink-keleille ja seurustelkaa niiden kanssa, jotta he tulevat iloisiksi ja heidän itseluottamuksensa paranee. Jos ette niin halua tehdä, niin jättäkää edes ne "ole vaan iloinen ja luota itseesi" -neuvot sanomatta.
Siis miten voit olla korkeakoulutuksen läpäissyt, mutta looginen ajattelu tuota tasoa? Kauniiden ja suosittujen naisten pitäisi antaa sinulle, mutta toisaalta sinulle ei kelpaa ylipainoiset ja tatuoidut naiset.. Miten voit odottaa muilta sellaista mitä et itsekään ole valmis tekemään? Itse asiassa lienee ala-asteella, kun useimmat tajuaa tällaisen ajattelun epäloogisuuden..
Amerikkalaiset käyttää sanaa entitlement. Palstan ikisinkkujen miesten erikoistaito. Kiukkuinen tuohtumus siitä ettei kaunotar huoli heitä ja siitä että joku omantasoinen kehtaa osoittaa kiinnostusta.
No eivät ne ylipainoiset tatuoidut muijat nyt vaan ole minun tasoani. Kuten sanoin, olen hoikka ja urheilullinen ja korkeastikoulutettu, hyvä yleissivistys ja pystyn keskustelemaan mistä tahansa. Tietenkään en kelpuuta mitään paksukaisia, koska en itse ole sellainen.
Miehillä ei hoikkuus nosta tasoa. Suurin osa naisista tykkää miehistä joilla on vähän ylimääräistä. Naisilla taas taso nousee merkittävästi pelkästään olemalla hoikka. Eli sun taso miehenä ei nouse sillä, että olet kukkakeppi, pikemminkin laskee. Itsekin tykkään vähän punkeroista miehistä, ulkoisesti ja myös koska he osaavat yleensä muutenkin ottaa rennommin. En voi sietää jotain vihersmootieita juovia treenaajamiehiä, joilla on yleensä aina hermot kireällä ja kyttää muidenkin syömisiä ja juomisia. Mutta jokaiselle hevoselle löytyy kengittäjä, kuitenkin. Jos sä sen hoikan naisen haluat niin sellaisista naisista kilpailu on kovaa. Sä et pärjää siinä kilpailussa vain olemalla hoikka, koska se todennäköisesti on hänelle täysin yhdentekevää.
No ei varmasti tykkää. Naiset tykkäävät miehistä, joilla rasvaa on hyvin vähän. Tietysti vanhemmat ja rehevämmät naiset eivät tästä ihan niin paljon piittaa, mutta paremman näköiset ja nuoret naiset eivät katso mitään muuta, kuin miehen ulkoisia piirteitä.
Ei pidä paikkaansa. Kuntosalilihakset tulevat ja menevät, fiksut miehet on niitä harvinaisia helmiä, joita naiset jahtaavat. Ulkonäkö voi olla kiva monella tavalla. Ilme, olemus, käyttäytyminen, tuoksu jne. ovat tärkeitä. Ymmärrän, että parikymppisenä kaljuuntumista voidaan vierastaa, mutta sitä vanhempana muut asiat menevät edelle. Laihuus ei ole mikään bonus. Painolla ei ole väliä kunhan on reipas ja aktiivinen ulkoilmatyyppi.
Kysyntä ja tarjonta deittimarkkinoilla eivät kohtaa.
Vähän samaa ollut. Saatan kiinnostua ja ihastua, mutta etenee korkeintaan hyvän ystävyyden tasolle.
Nuori nykyään, mutta viimeksi ihastuin kunnolla, melkeinpä rakastuin ollessani n. 15 vuotias.
Ei vain ole syntynyt syvempiä tunteita ketään kohtaan pitkään aikaan. Asia ei kuitenkaan häiritse.
Kaksi ihmistä löytävät toisensa jos on löytääkseen.
Tällä logiikalla kenenkään naisen ei kannata alkaa suhteeseen kenenkään miehen kanssa. Aina on olemassa hoikempi, nuorempi, tuuheahiuksisempi ja kauniimpi nainen, jonka mies oikeasti haluaa.