Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla miehillä tällaista ongelmaa, että haluaisi kyllä kumppanin, mutta ei kiinnostu kenestäkään?
30.06.2023 |
Pitkään aikaan ei mitään ihastuksia tms. ollut ollenkaan.
Ja kyse ei ole siitä, että pitäisi olla joku "instabeibe". Ei vaan oikein tunne mitään ketään kohtaan.
Kommentit (1280)
Mulla on enemmänkin se ongelma, että ne naiset joista minä kiinnostun, eivät kiinnostu minusta 😀
Saan kyllä toisinaan kiinnostuksen osoituksia naisilta, mutta poikkeuksetta näiden naisten ulkonäkö on sen verran heikolla tasolla että en pysty heistä kiinnostumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastuminen vaatii sen, että on henkisesti avoin sille. Minä olin ikisinkku nelikymppiseksi asti ja silloin tajusin, että pitää opetella ja havaita omassa elämässä miehen tarve, jos haluan miehen. Psyykkasin itseni siihen ja yhtäkkiä tapasinkin ja ihastuin.
Toinen kysymys on, että mitä järkeä siinä on, jos on onnellinen itsekseenkin. Ainakin useimmat naiset voivat hyvin juurikin sinkkuina, miehet kai eivät niinkään. Viihde myy meille mielikuvaa, että kaikkien pitäisi olla parisuhteessa, vaikka ei oikeasti tarvitse olla.
Nyt olen alkanut kaipaamaan sinkkuutta ja yksinelämistä taas, tuntuu, että parisuhde on jo nähty. Mutta olipa suäitten sellainenkin elämänkokemus, vaikka vielä ero tulisikin. Mutta mielestäni ihmisessä ei ole vikaa, jos ei sitä kaipaa.
Poislukien tuo joku kommentoijamies, joka vaikuttaa vain katkeralta naisvihaajalta. Hän selvästi haluaisi parisuhteen, mutta ongelmiensa takia ei uskalla.Sinun pitäisi jo tuossa iässä ymmärtää, että miesten elämä ei mene noin, että: "lopetin yrittämisen ja pam, sitten tuli rakkaus". Miehet eivät voi istua paikallaan, jos aikovat löytää keski-iässä kumppanin. Ja viihde ei luo mielikuvaa parisuhteesta, vaan sinkun villistä seksielämästä, joka on yleensä naisten juttu. Parisuhde on vanhusten juttu.
Kuules tasoteoriamies, sinulla on luetunymmärtämisen ongelmia.
Kirjoitin nimenomaan, että löysin miehen, kun aloin psyykata itseäni aktikvisesti sellaisen etsimiseen ja siihen, että haluaisin löytää sellaisen. Sitten luin opaskirjoja flirttailuun ja lopulta menin itse tekemään aloitteen miehelle ja ehdotin treffejä. Eli parisuhde löytyi, kun otin sen määrätietoiseksi, aktiiviseksi tavoitteeksi elämässä ja kehitin itseäni sen vaatimalla tavalla.Suosittelen tätä itsensä kehittämistä ja aktiivisuutta sinullekin. Luulen kyllä, että et edes halua pariutua, haluat vain valittaa ja haukkua naisia.
Olen samaa mieltä kanssasi itsensä kehittämisestä. Ulkonäön kehittäminen on kaiken a ja o miehelle, jos aikoo löytää parisuhteen länsimaissa, missä iässä tahansa. Mutta en silti suosittelisi miehille menemään tekemään vieraille naisille aloitteita ja ehdottamaan treffejä. Se on kielletty tälläkin palstalla monet kerrat.
Olen täysin eri mieltä. Suurin a ja o olisi henkiseen kasvuun ja itsensä kehittämiseen panostaminen. Tämän missaa valtaosa vapaana olevista miehistä. Komeus ja lihakset ei paljon paina, kun kuoren alla on välttelevästi kiintynyt henkinen teini-ikäinen tai äitiä etsivä narsisti tms.
Kyllä ne painavat, kun ensisijainen asia, mihin nainenkin kiinnittää huomion, on ulkonäkö. Tinderissä tämä vielä noin kymmenkertaisesti.
Juu, kyllä, jos tavoite on olla liukuhihnapanija. Jos taas tavoite on hyvä elämä ja parisuhde, suosittelen edelleen henkisen kasvun tietä.
Suosittelen mieluummin kehittämään ensin ulkonäön maksimiin, ja sitten vasta henkinen kasvu. Sen jälkeen deittimarkkinoille.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on enemmänkin se ongelma, että ne naiset joista minä kiinnostun, eivät kiinnostu minusta 😀
Saan kyllä toisinaan kiinnostuksen osoituksia naisilta, mutta poikkeuksetta näiden naisten ulkonäkö on sen verran heikolla tasolla että en pysty heistä kiinnostumaan.
Olet samassa veneessä, kuin me muutkin miehet. Ulkonäköä täytyy kehittää, jotta nämä laadukkaat naiset pystyvät ihastumaan sinuun. Rasvaprosentin 25 ja 10 välillä on valtava ero siinä, millaiset naiset sinuun ihastuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastuminen vaatii sen, että on henkisesti avoin sille. Minä olin ikisinkku nelikymppiseksi asti ja silloin tajusin, että pitää opetella ja havaita omassa elämässä miehen tarve, jos haluan miehen. Psyykkasin itseni siihen ja yhtäkkiä tapasinkin ja ihastuin.
Toinen kysymys on, että mitä järkeä siinä on, jos on onnellinen itsekseenkin. Ainakin useimmat naiset voivat hyvin juurikin sinkkuina, miehet kai eivät niinkään. Viihde myy meille mielikuvaa, että kaikkien pitäisi olla parisuhteessa, vaikka ei oikeasti tarvitse olla.
Nyt olen alkanut kaipaamaan sinkkuutta ja yksinelämistä taas, tuntuu, että parisuhde on jo nähty. Mutta olipa suäitten sellainenkin elämänkokemus, vaikka vielä ero tulisikin. Mutta mielestäni ihmisessä ei ole vikaa, jos ei sitä kaipaa.
Poislukien tuo joku kommentoijamies, joka vaikuttaa vain katkeralta naisvihaajalta. Hän selvästi haluaisi parisuhteen, mutta ongelmiensa takia ei uskalla.Sinun pitäisi jo tuossa iässä ymmärtää, että miesten elämä ei mene noin, että: "lopetin yrittämisen ja pam, sitten tuli rakkaus". Miehet eivät voi istua paikallaan, jos aikovat löytää keski-iässä kumppanin. Ja viihde ei luo mielikuvaa parisuhteesta, vaan sinkun villistä seksielämästä, joka on yleensä naisten juttu. Parisuhde on vanhusten juttu.
Kuules tasoteoriamies, sinulla on luetunymmärtämisen ongelmia.
Kirjoitin nimenomaan, että löysin miehen, kun aloin psyykata itseäni aktikvisesti sellaisen etsimiseen ja siihen, että haluaisin löytää sellaisen. Sitten luin opaskirjoja flirttailuun ja lopulta menin itse tekemään aloitteen miehelle ja ehdotin treffejä. Eli parisuhde löytyi, kun otin sen määrätietoiseksi, aktiiviseksi tavoitteeksi elämässä ja kehitin itseäni sen vaatimalla tavalla.Suosittelen tätä itsensä kehittämistä ja aktiivisuutta sinullekin. Luulen kyllä, että et edes halua pariutua, haluat vain valittaa ja haukkua naisia.
Olen samaa mieltä kanssasi itsensä kehittämisestä. Ulkonäön kehittäminen on kaiken a ja o miehelle, jos aikoo löytää parisuhteen länsimaissa, missä iässä tahansa. Mutta en silti suosittelisi miehille menemään tekemään vieraille naisille aloitteita ja ehdottamaan treffejä. Se on kielletty tälläkin palstalla monet kerrat.
Olen täysin eri mieltä. Suurin a ja o olisi henkiseen kasvuun ja itsensä kehittämiseen panostaminen. Tämän missaa valtaosa vapaana olevista miehistä. Komeus ja lihakset ei paljon paina, kun kuoren alla on välttelevästi kiintynyt henkinen teini-ikäinen tai äitiä etsivä narsisti tms.
Kyllä ne painavat, kun ensisijainen asia, mihin nainenkin kiinnittää huomion, on ulkonäkö. Tinderissä tämä vielä noin kymmenkertaisesti.
Juu, kyllä, jos tavoite on olla liukuhihnapanija. Jos taas tavoite on hyvä elämä ja parisuhde, suosittelen edelleen henkisen kasvun tietä.
En alkaisi parisuhteeseen naisen kanssa, jonka tiedän harrastavan seksiä komeiden miesten kanssa ja parisuhteeseen kelpaisin sitten minä. Ei ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vähän on maku mennyt naisiin.
Komppaan.
Sama täällä. En tiedä miksi, mutta ei vaan jotenkin jaksa niitä enää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran kun kokee sellaisen vauhkon sydänsydänjutun niin eihän sellaisen jälkeen oikein mikään tunnu miltään. Vaikka olikin vähän epätervettä menoa.
Kannattaa mennä sinne terapiaan, jos haluaa terveempää menoa. Epäterveestä saa toki kiksit, vähän kuin mäkissä söisi, mutta terve meno on hyvää ja terveellistä ruokaa, joinain päivinä hernekoittoa ja toisina sisäfilepihviä, mutta saatavilla tasaisesti ilman nousuja ja laskuja.
Mutta kai nyt käsität, että se on vähän ankee ajella enää luotettavalla toyotalla kun on kerran preemiumilla päästellyt huristelemaan.
En käsitä. En halua kiksejä. Haluan turvallisen, normaalin ja tasapainoisen elämän. Ja olen tehnyt valtavan duunin, että pystyn itse elämään ja käyttäytymään niin. Pystyn kiintymään ja rakastamaan aidosti, puhumaan tunteista ja vaikeista asioista, ratkaisemaan konflikteja ja olemaan provosoitumatta ja lähtemään suhteesta, jos minua kohdellaan väärin. Se on tervettä ja ihmiselle parhaaksi.
Valitettavasti miehet eivät halua samaa. Tai siis ne, jotka haluavat, ovat niissä avioliitoissaan ja pysyvät. Loput etsivät huimia nousuja, joita seuraa aina laskut.
Ja kyllä, on minullakin ollut kaksi suhdetta, jotka ovat olleet kuin huumetta. Ihan mielettömiä tunteita. Olisin mennyt läpi vaikka harmaan kiven, jos minulta olisi estetty se. En halua sellaista. Se rikkoo ja on epätervettä. En käytä heroiiniakaan, vaikka siitä saisi mahtavat olot.
Nii-in. Keski-iässä suhteen etsiminen on tuollaista. Ei siellä ole, kuin murto-osa enää siitä valikoimasta, mitä naisille oli tarjolla parikymppisenä. Miehille deittailumaailma keski-iässä on vielä paljon turhauttavampaa, kuin naisille, joten siellä on aika katkeraa porukkaa sinkkumarkkinoilla, jos joku hullu on siellä päättänyt pidempäänkin viihtyä.
Perustele, miten miehille vaikeampaa?
No osaatko itse arvella, millaista on keski-ikäisen miehen tinderöinti? Siellä ei juuri tule mätsejä, deiteistä puhumattakaan. Sen sijaan keskiverto nelikymppisellä naiselle deittejä saattaa olla useita viikossa. Seksiä on tarjolla edelleen ovista ja ikkunoista.
Ei minkäänlaista. En käytä tinderiä, enkä lähde tapaamaan tinderiä käyttäviä naisia.
Vierailija kirjoitti:
Annas kun arvaan, olet yli kolmikymppinen? Tuo on ihan normaalia. Tässä iässä on jo niin sinut itsensä kanssa, että on mieluummin yksin kuin "ihan kiva" suhteessa. Suurin osa ihmisistä ei sovi toisilleen parisuhdemielessä, joten harvoin tulee törmättyä kehenkään kiinnostavaan.
Olen nainen, mutta omalta kohdalta voin allekirjoittaa tämän. Kyllä sitä aikoinaan tuli kumppania etsittyä ja edelleen joskus tulee sellainen olo, että olisi kiva, mutta sitten kun pitäisi oikeasti asialle tehdä jotain niin ei kiinnostakaan yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samahan se on naisillakin. Ihastuminen vaatii vähän pidemmän tuntemuksen ja tutustumisen.
Olen nainen ja sama mulla. Tosi harvoin saan kiinnostusta herättäviä tunteita miehistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on enemmänkin se ongelma, että ne naiset joista minä kiinnostun, eivät kiinnostu minusta 😀
Saan kyllä toisinaan kiinnostuksen osoituksia naisilta, mutta poikkeuksetta näiden naisten ulkonäkö on sen verran heikolla tasolla että en pysty heistä kiinnostumaan.
Olet samassa veneessä, kuin me muutkin miehet. Ulkonäköä täytyy kehittää, jotta nämä laadukkaat naiset pystyvät ihastumaan sinuun. Rasvaprosentin 25 ja 10 välillä on valtava ero siinä, millaiset naiset sinuun ihastuvat.
Olen samaa mieltä kanssasi, minun on nostettava omaa ulkonäkötasoani.
Rasvaprosenttia pakko kommentoida: mulla se on nyt n. 15%, vatsalihasten piirteet näkyy joten kuten. Kroppani on aika hyvässä tikissä, mutta kasvoni eivät ole komeat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran kun kokee sellaisen vauhkon sydänsydänjutun niin eihän sellaisen jälkeen oikein mikään tunnu miltään. Vaikka olikin vähän epätervettä menoa.
Kannattaa mennä sinne terapiaan, jos haluaa terveempää menoa. Epäterveestä saa toki kiksit, vähän kuin mäkissä söisi, mutta terve meno on hyvää ja terveellistä ruokaa, joinain päivinä hernekoittoa ja toisina sisäfilepihviä, mutta saatavilla tasaisesti ilman nousuja ja laskuja.
Mutta kai nyt käsität, että se on vähän ankee ajella enää luotettavalla toyotalla kun on kerran preemiumilla päästellyt huristelemaan.
En käsitä. En halua kiksejä. Haluan turvallisen, normaalin ja tasapainoisen elämän. Ja olen tehnyt valtavan duunin, että pystyn itse elämään ja käyttäytymään niin. Pystyn kiintymään ja rakastamaan aidosti, puhumaan tunteista ja vaikeista asioista, ratkaisemaan konflikteja ja olemaan provosoitumatta ja lähtemään suhteesta, jos minua kohdellaan väärin. Se on tervettä ja ihmiselle parhaaksi.
Valitettavasti miehet eivät halua samaa. Tai siis ne, jotka haluavat, ovat niissä avioliitoissaan ja pysyvät. Loput etsivät huimia nousuja, joita seuraa aina laskut.
Ja kyllä, on minullakin ollut kaksi suhdetta, jotka ovat olleet kuin huumetta. Ihan mielettömiä tunteita. Olisin mennyt läpi vaikka harmaan kiven, jos minulta olisi estetty se. En halua sellaista. Se rikkoo ja on epätervettä. En käytä heroiiniakaan, vaikka siitä saisi mahtavat olot.
Nii-in. Keski-iässä suhteen etsiminen on tuollaista. Ei siellä ole, kuin murto-osa enää siitä valikoimasta, mitä naisille oli tarjolla parikymppisenä. Miehille deittailumaailma keski-iässä on vielä paljon turhauttavampaa, kuin naisille, joten siellä on aika katkeraa porukkaa sinkkumarkkinoilla, jos joku hullu on siellä päättänyt pidempäänkin viihtyä.
Perustele, miten miehille vaikeampaa?
No osaatko itse arvella, millaista on keski-ikäisen miehen tinderöinti? Siellä ei juuri tule mätsejä, deiteistä puhumattakaan. Sen sijaan keskiverto nelikymppisellä naiselle deittejä saattaa olla useita viikossa. Seksiä on tarjolla edelleen ovista ja ikkunoista.
Ei minkäänlaista. En käytä tinderiä, enkä lähde tapaamaan tinderiä käyttäviä naisia.
Mistä sinä tiedät kuka siellä tinderissä on. Ihan samoja ihmisiä siellä on kuin joita kadulla vastaan kävelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran kun kokee sellaisen vauhkon sydänsydänjutun niin eihän sellaisen jälkeen oikein mikään tunnu miltään. Vaikka olikin vähän epätervettä menoa.
Kannattaa mennä sinne terapiaan, jos haluaa terveempää menoa. Epäterveestä saa toki kiksit, vähän kuin mäkissä söisi, mutta terve meno on hyvää ja terveellistä ruokaa, joinain päivinä hernekoittoa ja toisina sisäfilepihviä, mutta saatavilla tasaisesti ilman nousuja ja laskuja.
Mutta kai nyt käsität, että se on vähän ankee ajella enää luotettavalla toyotalla kun on kerran preemiumilla päästellyt huristelemaan.
En käsitä. En halua kiksejä. Haluan turvallisen, normaalin ja tasapainoisen elämän. Ja olen tehnyt valtavan duunin, että pystyn itse elämään ja käyttäytymään niin. Pystyn kiintymään ja rakastamaan aidosti, puhumaan tunteista ja vaikeista asioista, ratkaisemaan konflikteja ja olemaan provosoitumatta ja lähtemään suhteesta, jos minua kohdellaan väärin. Se on tervettä ja ihmiselle parhaaksi.
Valitettavasti miehet eivät halua samaa. Tai siis ne, jotka haluavat, ovat niissä avioliitoissaan ja pysyvät. Loput etsivät huimia nousuja, joita seuraa aina laskut.
Ja kyllä, on minullakin ollut kaksi suhdetta, jotka ovat olleet kuin huumetta. Ihan mielettömiä tunteita. Olisin mennyt läpi vaikka harmaan kiven, jos minulta olisi estetty se. En halua sellaista. Se rikkoo ja on epätervettä. En käytä heroiiniakaan, vaikka siitä saisi mahtavat olot.
Nii-in. Keski-iässä suhteen etsiminen on tuollaista. Ei siellä ole, kuin murto-osa enää siitä valikoimasta, mitä naisille oli tarjolla parikymppisenä. Miehille deittailumaailma keski-iässä on vielä paljon turhauttavampaa, kuin naisille, joten siellä on aika katkeraa porukkaa sinkkumarkkinoilla, jos joku hullu on siellä päättänyt pidempäänkin viihtyä.
Perustele, miten miehille vaikeampaa?
No osaatko itse arvella, millaista on keski-ikäisen miehen tinderöinti? Siellä ei juuri tule mätsejä, deiteistä puhumattakaan. Sen sijaan keskiverto nelikymppisellä naiselle deittejä saattaa olla useita viikossa. Seksiä on tarjolla edelleen ovista ja ikkunoista.
Ei minkäänlaista. En käytä tinderiä, enkä lähde tapaamaan tinderiä käyttäviä naisia.
Mistä sinä tiedät kuka siellä tinderissä on. Ihan samoja ihmisiä siellä on kuin joita kadulla vastaan kävelee.
Vastaan eri miehenä, mutta minun kumppaneistani yksikään ei ole ollut Tinderissä silloin, kun minä olen heitä alkanut deittailla. Koska jos olisivat olleet, niin minä en olisi ikinä tullut valituksi.
Kun ei kolahda niin ei kolahda. Kiinnostun vain harvoista ihmisistä, täytyy olla tietyt asiat kohdillaan, vetovoima. Ihmisen täytyy olla hyvä, hänellä pitää olla vahva halu valita teot oikein. Ei haittaa vaikka olisi päällisin puolin negatiivinen eikä positiivinen, kunhan tärkeät asiat menevät oikein. Sitten haluan, tarvitsen, että kumppanini on hauska, haluan nauraa, ja haluan, että tajuamme toistemme jutut. Arki menee helpommin jos jaksamme olla ystävällisiä toisillemme, ja uteliaita elämän suhteen. Kaipaan myös huolenpitoa ja välittämistä, hellyyden osoittamista päivittäin.
Tarvitsen tuttuuden tunnetta, ja sitä että minusta tuntuu turvalliselta kumppanini kanssa. Ja vähän sitä Casablancaa, että hän on minun ja minä hänen, kenenkään on mahdotonta tulla välillämme ja pelastaisimme toisemme palavasta talosta tai huonolta päivältä. Kumppanin pitää olla älykäs, tajuta asioita, hellä, mukava silmälle, rehellinen tunteissaan ja oikeudenmukainen.
Joten rakastun harvoin ja minulla on ollut pitkiä suhteita silloin kun kolahtaa. Ei se määrä vaan laatu, joten en ole huolissani asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnetko yleensäkään mitään voimakasta? Tai minkälaista tunnetta odotat? En kysy tätä kettuillakseni, vaan ihan mielenkiinnosta.
Odottaako joku vielä nykypäivänä sellaista satujen humahdusta, kun kohtaa toisen ihmisen vai ovatko odotukset realistisempia? Mikä on riittävä taso sille tunteelle mitä pitäisi/haluaisi tuntea ja onko valmis jopa muuttamaan itseään hieman, että ne täyttyisivät? Vai putoavatko hanskat heti alkuun, kun toinen sanoo jotain mistä ei pidä, pukeutuu "väärin" tai vaikka hänen koulutuksensa, ammattinsa, perhetaustansa, harrastuksensa tai joku muu ei olekaan mieleinen?
Itse en odota enää mitään satujen humahdusta tai suurta draamaa, vaan henkistä yhteyttä,ymmärrystä,kunnioitusta,kivaa yhdessäoloa, luottamusta. Että toisen hyväksyy sellaisena kuin se on. Samoja unelmia.
plus,no intohimoa, himoa toiseen :)
Niin no se aika olennaisen tärkeä, tuossa sitte lisäyksenä. Sepä se. Mistä löytää. Aiemman listauksen mukainen vielä suhte helposti löydettävissä.
Samat fiilikset. 32v mittarissa ja 8v sinkkuna. Lukuisia tapailuja, treffejä, aloitteita.. Olen aktiivinen ja tapaan jatkuvasti uusia ihmisiä, myös työn ja opiskelun puolesta. Mutta ei.
Nykyään tosiaan jos ei tyydy "kädenlämpöiseen"- niin ei löydä mitään. Ei sitä henkistä yhteyttä ja toisen seurassa viihtymistä voi pakottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen täällä, sama juttu. Sinkkuna olen ollut 17 vuotta. En ole tavannut ketään kiinnostavaa, mutta en ole aktiivisesti ollut etsimässäkään. En ihastu tai kiinnostu ihmisistä ulkoisten piirteiden takia, vaan pitää olla henkinen yhteys siellä sen toisen kanssa. Sama juttu ystävien kanssa.
Tunnistan olevani demiseksuaali ja aromanttinen. Ehkä joillekin tähän ketjuun kirjoittaville tai sitä lukeville termi aromanttinen voisi kolahtaa:
"Aromanttisuus on romanttinen suuntautuminen, jossa henkilö kokee vain vähän tai ei lainkaan romanttista vetovoimaa muita kohtaan. Aromanttisuus sisältää myös harmaa-aromanttisuuden eri tyypit, joissa henkilö kokee vain ajoittain tai tietyissä tilanteissa romanttista vetovoimaa."
Et ole aromanttinen. Olet nainen. Naisen ei biologisesti kuulu tuntea vetoa, kuin kaikkein vahvimpiin ja parhaimpiin miehiin. Harva nainen ihan oikeasti ihastuu lukuisiin ihmisiin koko ajan. Moni nainen on parisuhteessa ihan vain tavan vuoksi ja koska yksinolo on vaikeaa / taloudellisesti mahdotonta. Ei siinä ihmeellisiä romanttisia tunteita ole taustalla. Usko pois, tämä on hyvin yleistä.
Ai että tuntematon palstamies tuntee minut paremmin kuin minä itse, elettyäni itse itseni kanssa jo 40 vuotta? Koska olen, mitä, nainen? Ja tulee mies-selittämään, että "Ei, kun sinä olet NAINEN. Sinä toimit NÄIN. Koska NAISET toimivat aina samoin ja ovat sellainen kollektiivinen yksi olento. MINÄ tiedän, olen MIES ja me miehet tiedetään ihan kaikki NAISISTA. NAISET eivät tiedä itsestään mitään, siksi niitä pitää holhota ja selittää asioita kuin 5-vuotiaalle. Kun ne NAISET on sellaisia, vähän pöhköjä".
Jos heittäisit noppaa uudestaan ja katotaan sitten, että mitä se noppa sanoo tällä kertaa.
En tunne kyllä ketään naista itse, ihan maailmanlaajuisen ystäväporukan otannalla, joka olisi parisuhteessa vaan siksi, että kun pitää, eivät voi olla yksin jne. Puhutaan ikähaarukalla 23-55v. Ai joo no, paitsi äitini, mutta hän onkin läheisriippuvainen ja vähän yksinkertainen vanha rouva, jolle riittää, että on vaan joku mies, koska mitä ne muutkin nyt sanoo, jos on sinkkuna.
Ihminen on biologinen olento. Humahdus riippuu omasta hormonitilasta ja kehon kyvystä tuottaa hormoneja sekä siitä millainen hormonitasapaino sillä toisella on ja millaisia feromoneja hän lähettää. E-pillerit sotkevat luonnon viestejä naisesta mieheen. Stressi voi ehdyttää sukupuolihormonituotannon, mies voi pornolla pilata dopamiinit. Jne.
Epävakaassa lapsuudessa/ vanhempisuhteessa kasvanut saa draamasuhteesta tutut hormonit ja kuvittelee sen rakkaudeksi, ellei ole hoitanut itseään kuntoon.
Esimerkki omasta elämästä. Kun eksä oli ajellut karvansa ja käynyt suihkussa juuri ennen sänkyynmenoa, kiihotuin kyllä, mutten mihinkään mahtavaan järisyttävään orgasmiin. Kun hänellä oli karvat eikä ollut käynyt juuri suihkussa pesemässä ominaistuoksuaan, sain oikeat feromonit hänestä ja olin aivan kuumana. Ero oli ihan huomattava.
Vierailija kirjoitti:
Samat fiilikset. 32v mittarissa ja 8v sinkkuna. Lukuisia tapailuja, treffejä, aloitteita.. Olen aktiivinen ja tapaan jatkuvasti uusia ihmisiä, myös työn ja opiskelun puolesta. Mutta ei.
Nykyään tosiaan jos ei tyydy "kädenlämpöiseen"- niin ei löydä mitään. Ei sitä henkistä yhteyttä ja toisen seurassa viihtymistä voi pakottaa.
Ihmiset tapaavat nykyään liikaa ihmisiä ja näkevät liikaa kuvia ja videoita eri ihmisistä. Se vie kykyä pitää jotain etityisenä.
Kyllä minä ihastun naisiin aina välillä. Mutta ne naiset joihin ihastun, ovat ulkonäöllisesti sen verran korkeatasoisia, että minulla ei ole mitään mahdollisuuksia heihin.
M32
Kaikki vapaat pariutumiskelpoiset miehet saa halutessaan parisuhteen aina.