Onko muilla miehillä tällaista ongelmaa, että haluaisi kyllä kumppanin, mutta ei kiinnostu kenestäkään?

Näille tasoteoriamiehille sanoisin, että oikeasti olette säälittäviä.  Vai ehkä en ymmärrä motiivejanne - koulukiusattuja, jolloin pahoittelen.

Mainitaan nyt Pride-viikon kunniaksi, että olin vähän ihastunut yhteen homomieheen, mutta eihän siitä oikein tullut mitään. Vähän pussailtiin ja treffailtiin, mutta eihän se nyt voinut johtaa mihinkään kun tuntee vetoa naisiin. 

Tosiaan. Haluaisin tyttöystävän. En seksiä, vaan ihmissuhteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran kun kokee sellaisen vauhkon sydänsydänjutun niin eihän sellaisen jälkeen oikein mikään tunnu miltään. Vaikka olikin vähän epätervettä menoa.

Kannattaa mennä sinne terapiaan, jos haluaa terveempää menoa. Epäterveestä saa toki kiksit, vähän kuin mäkissä söisi, mutta terve meno on hyvää ja terveellistä ruokaa, joinain päivinä hernekoittoa ja toisina sisäfilepihviä, mutta saatavilla tasaisesti ilman nousuja ja laskuja.

Mutta kai nyt käsität, että se on vähän ankee ajella enää luotettavalla toyotalla kun on kerran preemiumilla päästellyt huristelemaan.

En käsitä. En halua kiksejä. Haluan turvallisen, normaalin ja tasapainoisen elämän. Ja olen tehnyt valtavan duunin, että pystyn itse elämään ja käyttäytymään niin. Pystyn kiintymään ja rakastamaan aidosti, puhumaan tunteista ja vaikeista asioista, ratkaisemaan konflikteja ja olemaan provosoitumatta ja lähtemään suhteesta, jos minua kohdellaan väärin. Se on tervettä ja ihmiselle parhaaksi.

Valitettavasti miehet eivät halua samaa. Tai siis ne, jotka haluavat, ovat niissä avioliitoissaan ja pysyvät. Loput etsivät huimia nousuja, joita seuraa aina laskut.

Ja kyllä, on minullakin ollut kaksi suhdetta, jotka ovat olleet kuin huumetta. Ihan mielettömiä tunteita. Olisin mennyt läpi vaikka harmaan kiven, jos minulta olisi estetty se. En halua sellaista. Se rikkoo ja on epätervettä. En käytä heroiiniakaan, vaikka siitä saisi mahtavat olot.

Nii-in. Keski-iässä suhteen etsiminen on tuollaista. Ei siellä ole, kuin murto-osa enää siitä valikoimasta, mitä naisille oli tarjolla parikymppisenä. Miehille deittailumaailma keski-iässä on vielä paljon turhauttavampaa, kuin naisille, joten siellä on aika katkeraa porukkaa sinkkumarkkinoilla, jos joku hullu on siellä päättänyt pidempäänkin viihtyä.

Perustele, miten miehille vaikeampaa?

No osaatko itse arvella, millaista on keski-ikäisen miehen tinderöinti? Siellä ei juuri tule mätsejä, deiteistä puhumattakaan. Sen sijaan keskiverto nelikymppisellä naiselle deittejä saattaa olla useita viikossa. Seksiä on tarjolla edelleen ovista ja ikkunoista.

Kun ne naiset EIVÄT HALUA seksiä ovista ja ikkunoista vaan hyvän parisuhteen. Eli molemmilla on vaikeaa.

Ajatteleppa asian hyvät puolet, voit tulla ja mennä ja tehdä juuri niinkuin itse haluat, mitä sitä väkisin suhdetta kasaan nyhrää "koska niin kuuluu tehdä"

Ihanan itsekästä 😃

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selaat liikaa nettiä, se imee motivaatiosta ja draivista vastaavan dopamiinin varastot tyhjiin. Oikean elämän tapahtumista ja ihmisistä tulee tunnekokemuksiltaan latteita. Tilannetta pahentaa vielä se, jos katsot pornoa.

Olet näköjään itsekin imenyt netistä vaihtoehtoista tietoa.

Tuo ei ole mitään vaihtoehtotietoa, vaan yleisesti neurotieteessä hyväksytty fakta. Täysin perinteinen riippuvuuden aiheuttama anhedonia.

Ja toki olen liikaa netissä, kuten melkein kaikki muutkin.

Vierailija kirjoitti:

Näille tasoteoriamiehille sanoisin, että oikeasti olette säälittäviä.  Vai ehkä en ymmärrä motiivejanne - koulukiusattuja, jolloin pahoittelen.

Mainitaan nyt Pride-viikon kunniaksi, että olin vähän ihastunut yhteen homomieheen, mutta eihän siitä oikein tullut mitään. Vähän pussailtiin ja treffailtiin, mutta eihän se nyt voinut johtaa mihinkään kun tuntee vetoa naisiin. 

Tosiaan. Haluaisin tyttöystävän. En seksiä, vaan ihmissuhteen. 

Veikkaan, että olivat kyllä niitä kiusaajia itse.

Juu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran kun kokee sellaisen vauhkon sydänsydänjutun niin eihän sellaisen jälkeen oikein mikään tunnu miltään. Vaikka olikin vähän epätervettä menoa.

Kannattaa mennä sinne terapiaan, jos haluaa terveempää menoa. Epäterveestä saa toki kiksit, vähän kuin mäkissä söisi, mutta terve meno on hyvää ja terveellistä ruokaa, joinain päivinä hernekoittoa ja toisina sisäfilepihviä, mutta saatavilla tasaisesti ilman nousuja ja laskuja.

Mutta kai nyt käsität, että se on vähän ankee ajella enää luotettavalla toyotalla kun on kerran preemiumilla päästellyt huristelemaan.

En käsitä. En halua kiksejä. Haluan turvallisen, normaalin ja tasapainoisen elämän. Ja olen tehnyt valtavan duunin, että pystyn itse elämään ja käyttäytymään niin. Pystyn kiintymään ja rakastamaan aidosti, puhumaan tunteista ja vaikeista asioista, ratkaisemaan konflikteja ja olemaan provosoitumatta ja lähtemään suhteesta, jos minua kohdellaan väärin. Se on tervettä ja ihmiselle parhaaksi.

Valitettavasti miehet eivät halua samaa. Tai siis ne, jotka haluavat, ovat niissä avioliitoissaan ja pysyvät. Loput etsivät huimia nousuja, joita seuraa aina laskut.

Ja kyllä, on minullakin ollut kaksi suhdetta, jotka ovat olleet kuin huumetta. Ihan mielettömiä tunteita. Olisin mennyt läpi vaikka harmaan kiven, jos minulta olisi estetty se. En halua sellaista. Se rikkoo ja on epätervettä. En käytä heroiiniakaan, vaikka siitä saisi mahtavat olot.

Nii-in. Keski-iässä suhteen etsiminen on tuollaista. Ei siellä ole, kuin murto-osa enää siitä valikoimasta, mitä naisille oli tarjolla parikymppisenä. Miehille deittailumaailma keski-iässä on vielä paljon turhauttavampaa, kuin naisille, joten siellä on aika katkeraa porukkaa sinkkumarkkinoilla, jos joku hullu on siellä päättänyt pidempäänkin viihtyä.

Perustele, miten miehille vaikeampaa?

No osaatko itse arvella, millaista on keski-ikäisen miehen tinderöinti? Siellä ei juuri tule mätsejä, deiteistä puhumattakaan. Sen sijaan keskiverto nelikymppisellä naiselle deittejä saattaa olla useita viikossa. Seksiä on tarjolla edelleen ovista ja ikkunoista.

Kun ne naiset EIVÄT HALUA seksiä ovista ja ikkunoista vaan hyvän parisuhteen. Eli molemmilla on vaikeaa.

Naiset saavat halutessaan seksiä ja ovista ikkunoista, eivät välttämättä parisuhdetta. Miehet eivät saa seksiä, eivätkä välttämättä parisuhdetta. Todennäköisesti nainen löytää 300 mätsin joukosta kumppanin todennäköisemmin, kuin mies 0-2.

Vierailija kirjoitti:

Tasot vaikuttaa, halutaan hyvä ja ulkonäöllisesti 9-10 -tason kumppani. Muut ei sytytä, porukka(naiset ja miehet) on yllättävän ulkonäkökeskeistä enkä tarkoita tällä niitä hyvännäköisiä ihmisiä vaan lähes kaikilla tämä. Some on tehnyt ihmisistä todella ulkonäkökeskeisiä eihän muuten käyttettäisi filttereitä, kuvanmuokkauksia. Katukuvatodellisuus  on eri mitä some.

Melkein kaikki seurustelevat, mutta 9-10 tasoisia on vain 1% väestöstä. Teoriasi on siis hatusta repäisty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran kun kokee sellaisen vauhkon sydänsydänjutun niin eihän sellaisen jälkeen oikein mikään tunnu miltään. Vaikka olikin vähän epätervettä menoa.

Kannattaa mennä sinne terapiaan, jos haluaa terveempää menoa. Epäterveestä saa toki kiksit, vähän kuin mäkissä söisi, mutta terve meno on hyvää ja terveellistä ruokaa, joinain päivinä hernekoittoa ja toisina sisäfilepihviä, mutta saatavilla tasaisesti ilman nousuja ja laskuja.

Mutta kai nyt käsität, että se on vähän ankee ajella enää luotettavalla toyotalla kun on kerran preemiumilla päästellyt huristelemaan.

En käsitä. En halua kiksejä. Haluan turvallisen, normaalin ja tasapainoisen elämän. Ja olen tehnyt valtavan duunin, että pystyn itse elämään ja käyttäytymään niin. Pystyn kiintymään ja rakastamaan aidosti, puhumaan tunteista ja vaikeista asioista, ratkaisemaan konflikteja ja olemaan provosoitumatta ja lähtemään suhteesta, jos minua kohdellaan väärin. Se on tervettä ja ihmiselle parhaaksi.

Valitettavasti miehet eivät halua samaa. Tai siis ne, jotka haluavat, ovat niissä avioliitoissaan ja pysyvät. Loput etsivät huimia nousuja, joita seuraa aina laskut.

Ja kyllä, on minullakin ollut kaksi suhdetta, jotka ovat olleet kuin huumetta. Ihan mielettömiä tunteita. Olisin mennyt läpi vaikka harmaan kiven, jos minulta olisi estetty se. En halua sellaista. Se rikkoo ja on epätervettä. En käytä heroiiniakaan, vaikka siitä saisi mahtavat olot.

Nii-in. Keski-iässä suhteen etsiminen on tuollaista. Ei siellä ole, kuin murto-osa enää siitä valikoimasta, mitä naisille oli tarjolla parikymppisenä. Miehille deittailumaailma keski-iässä on vielä paljon turhauttavampaa, kuin naisille, joten siellä on aika katkeraa porukkaa sinkkumarkkinoilla, jos joku hullu on siellä päättänyt pidempäänkin viihtyä.

Perustele, miten miehille vaikeampaa?

No osaatko itse arvella, millaista on keski-ikäisen miehen tinderöinti? Siellä ei juuri tule mätsejä, deiteistä puhumattakaan. Sen sijaan keskiverto nelikymppisellä naiselle deittejä saattaa olla useita viikossa. Seksiä on tarjolla edelleen ovista ja ikkunoista.

Kun ne naiset EIVÄT HALUA seksiä ovista ja ikkunoista vaan hyvän parisuhteen. Eli molemmilla on vaikeaa.

Naiset saavat halutessaan seksiä ja ovista ikkunoista, eivät välttämättä parisuhdetta. Miehet eivät saa seksiä, eivätkä välttämättä parisuhdetta. Todennäköisesti nainen löytää 300 mätsin joukosta kumppanin todennäköisemmin, kuin mies 0-2.

Ei mulla ainakaan psyyke kestäisi alkaa seulomaan niitä huijareita, tunnekyvyttömiä ihmisiä, sarjapanijoita jne, joten mun osalta jään yksin naisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma. Jotenkin mennyt luotto naisiin niin ei enää oikeasti kiinnosta.

Luottamusongelmat ovat ihan eri asia kuin se, että ei löydä kiinnostavaa ihmistä. Etkö erota asioita toisistaan?

Miehillä ne on sama asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran kun kokee sellaisen vauhkon sydänsydänjutun niin eihän sellaisen jälkeen oikein mikään tunnu miltään. Vaikka olikin vähän epätervettä menoa.

Kannattaa mennä sinne terapiaan, jos haluaa terveempää menoa. Epäterveestä saa toki kiksit, vähän kuin mäkissä söisi, mutta terve meno on hyvää ja terveellistä ruokaa, joinain päivinä hernekoittoa ja toisina sisäfilepihviä, mutta saatavilla tasaisesti ilman nousuja ja laskuja.

Mutta kai nyt käsität, että se on vähän ankee ajella enää luotettavalla toyotalla kun on kerran preemiumilla päästellyt huristelemaan.

En käsitä. En halua kiksejä. Haluan turvallisen, normaalin ja tasapainoisen elämän. Ja olen tehnyt valtavan duunin, että pystyn itse elämään ja käyttäytymään niin. Pystyn kiintymään ja rakastamaan aidosti, puhumaan tunteista ja vaikeista asioista, ratkaisemaan konflikteja ja olemaan provosoitumatta ja lähtemään suhteesta, jos minua kohdellaan väärin. Se on tervettä ja ihmiselle parhaaksi.

Valitettavasti miehet eivät halua samaa. Tai siis ne, jotka haluavat, ovat niissä avioliitoissaan ja pysyvät. Loput etsivät huimia nousuja, joita seuraa aina laskut.

Ja kyllä, on minullakin ollut kaksi suhdetta, jotka ovat olleet kuin huumetta. Ihan mielettömiä tunteita. Olisin mennyt läpi vaikka harmaan kiven, jos minulta olisi estetty se. En halua sellaista. Se rikkoo ja on epätervettä. En käytä heroiiniakaan, vaikka siitä saisi mahtavat olot.

Nii-in. Keski-iässä suhteen etsiminen on tuollaista. Ei siellä ole, kuin murto-osa enää siitä valikoimasta, mitä naisille oli tarjolla parikymppisenä. Miehille deittailumaailma keski-iässä on vielä paljon turhauttavampaa, kuin naisille, joten siellä on aika katkeraa porukkaa sinkkumarkkinoilla, jos joku hullu on siellä päättänyt pidempäänkin viihtyä.

Perustele, miten miehille vaikeampaa?

No osaatko itse arvella, millaista on keski-ikäisen miehen tinderöinti? Siellä ei juuri tule mätsejä, deiteistä puhumattakaan. Sen sijaan keskiverto nelikymppisellä naiselle deittejä saattaa olla useita viikossa. Seksiä on tarjolla edelleen ovista ja ikkunoista.

Kun ne naiset EIVÄT HALUA seksiä ovista ja ikkunoista vaan hyvän parisuhteen. Eli molemmilla on vaikeaa.

Puhutko nyt kaikkien naisten puolesta?

Vierailija kirjoitti:

Vapaa kasvatus ja instituutioiden rapistuminen johtavat siihen, että ihmiset eivät pariudu. Eivät pariudu, koska ei ole yhdistäviä juttuja. Juuri tämän vuoksi pitää olla tiukat normit ja käyttäytymissäännöt ja kouluissa kuria ja opettaa, että tietyissä tilanteissa käyttäydytään ja toimitaan tietyllä tavalla. Tytöille pitää opettaa ruuanlaittotaidot, pojille se, miten polkupyörä korjataan tai seinät tapetoidaan. Silloin kaikki tietävät, mitä lisäarvoa toinen tuo elämään. Vapaa kasvatus ja yksilöllisyyden korostus tekee kaikista uniikkeja lumihiutaleita, jolloin kukaan ei löydä kaltaistaan. Tarvitaan yhtenäistävää kasvatusta ja kulttuuria ja individualismin ihannoinnin lopettamista. Suoria rivejä, kollektiivisuutta ja yhteisöllisyyttä yksilöllisyyden korostamisen sijaan.

Olen kyllä jossain mielessä hyvinkin samaa mieltä tuosta yksilöllisyyden liiasta korostamisesta nykyisessä kulttuurissa ja kuinka se on heikentänyt yhteisöllisyyttä.

Mutta hyvään parisuhteeseen ei pitäisi valita kumppania kyllä ensisijaisesti minkään tuollaisen lampunvaihdon taidon kautta. Hyvän parisuhteen perusta on hyvässä kommunikaatiossa, yhteensopivassa libidossa, toistensa hyväksymisessä ja arvostamisessa omana itsenään ja kunnioituksesta toista kohtaan, luottamuksesta jne. Tuollaiset käytännön taidot ovat sitten hyvää bonusta. Ja on oikeasti hyvin vapauttavaa, että jokainen saa kehittää niitä taitoja, jotka parhaiten sopivat itselleen riippumatta mistään etukäteen asetetuista lokeroinneista. Kunhan molemmat ovat sitoutuneita kantamaan vastuita tasapuolisesti.

N45, joka mielellään korjailee pyöriä ja tekee pientä remppaa yms, mutta joka huonosti jaksaa pitää jokapäiväistä järjestystä yllä (onneksi minulla on kumppani, joka luontevasti ilman erillistä vaivannäköä järkkäilee huomaamattomasti pitkin päivää). Näin yhtenä esimerkkinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaan edellisille. 

Oikeasti miehet eivät pidä näistä instababyista. Se on vähän niinkuin tyttökalenteri oli ennen.

Oikeasti me pidämme älykkäistä, karismaattisista naisista. 

Miehen katse on nyt ollut esillä, niin että junteimmatkin tajuavat - vähän niinkuin narratiivi.

Pitäisi purkaa postpost-hengessä myös fokalisaatio. Tällä hetkellä se nähdään vain negaation kautta, joka johtaa vääriin analyyseihin. Siinä on paljon lämpöä, toverillisuutta, ihailua, platonista rakkautta, ei himoa - mutta eihän tämä nyt sovi teorioihin.

Oikeasti ulkonäöllä ei ole juuri väliä. 

No kyllä varmasti on väliä. Älä nyt hulluja puhu.

En nyt varmastikaan ole ainut aikuinen mies, jolle ulkonäkö on sivuseikka, jos on cool, älykäs ja karismaattinen. Voisin heti luetella 20 "rumaa", "tavallista" julkisuuden naista, jotka vetoavat minuun. Tietty ylipaino on aika tun-off, mutta muuten persoona ratkaisee.  Voihan jokainen käydä salilla, ottaa kuvia, kun muut lukee kirjoja ja kehittää itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaa kyllä 18-20-vuotiaat naiset, mutta sellaista on vaikeaa saada parisuhteeseen.

M40

Tämän takia miehenkin kannattaisi pariutua jo nuorena. Vanhana ei enää omanikäiset kiinnosta ja nuorempia ei enää saa.

Jep kyllä se 30v on miehelle raja, jos haluaa naimisiin ja perheen nuoren naisen kanssa. Tosin yksi vaihtoehto on olla erittäin pidetty, hauska ja hyvässä asemassa. Silloin voi ehkä neljäkymppiseksi asti venyttää. Näitä miehiä on alle 0,1% väestöstä.

Tietysti voi olla julkkis ja säätää 50 vuotta nuorempien kanssa, mutta tuskin se kovin onnellista elämää on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran kun kokee sellaisen vauhkon sydänsydänjutun niin eihän sellaisen jälkeen oikein mikään tunnu miltään. Vaikka olikin vähän epätervettä menoa.

Kannattaa mennä sinne terapiaan, jos haluaa terveempää menoa. Epäterveestä saa toki kiksit, vähän kuin mäkissä söisi, mutta terve meno on hyvää ja terveellistä ruokaa, joinain päivinä hernekoittoa ja toisina sisäfilepihviä, mutta saatavilla tasaisesti ilman nousuja ja laskuja.

Mutta kai nyt käsität, että se on vähän ankee ajella enää luotettavalla toyotalla kun on kerran preemiumilla päästellyt huristelemaan.

En käsitä. En halua kiksejä. Haluan turvallisen, normaalin ja tasapainoisen elämän. Ja olen tehnyt valtavan duunin, että pystyn itse elämään ja käyttäytymään niin. Pystyn kiintymään ja rakastamaan aidosti, puhumaan tunteista ja vaikeista asioista, ratkaisemaan konflikteja ja olemaan provosoitumatta ja lähtemään suhteesta, jos minua kohdellaan väärin. Se on tervettä ja ihmiselle parhaaksi.

Valitettavasti miehet eivät halua samaa. Tai siis ne, jotka haluavat, ovat niissä avioliitoissaan ja pysyvät. Loput etsivät huimia nousuja, joita seuraa aina laskut.

Ja kyllä, on minullakin ollut kaksi suhdetta, jotka ovat olleet kuin huumetta. Ihan mielettömiä tunteita. Olisin mennyt läpi vaikka harmaan kiven, jos minulta olisi estetty se. En halua sellaista. Se rikkoo ja on epätervettä. En käytä heroiiniakaan, vaikka siitä saisi mahtavat olot.

Nii-in. Keski-iässä suhteen etsiminen on tuollaista. Ei siellä ole, kuin murto-osa enää siitä valikoimasta, mitä naisille oli tarjolla parikymppisenä. Miehille deittailumaailma keski-iässä on vielä paljon turhauttavampaa, kuin naisille, joten siellä on aika katkeraa porukkaa sinkkumarkkinoilla, jos joku hullu on siellä päättänyt pidempäänkin viihtyä.

Perustele, miten miehille vaikeampaa?

No osaatko itse arvella, millaista on keski-ikäisen miehen tinderöinti? Siellä ei juuri tule mätsejä, deiteistä puhumattakaan. Sen sijaan keskiverto nelikymppisellä naiselle deittejä saattaa olla useita viikossa. Seksiä on tarjolla edelleen ovista ja ikkunoista.

Kun ne naiset EIVÄT HALUA seksiä ovista ja ikkunoista vaan hyvän parisuhteen. Eli molemmilla on vaikeaa.

Puhutko nyt kaikkien naisten puolesta?

En. Vaan niiden naisten puolesta, jotka eivät saa mitä haluavat. Nainen, joka haluaa seksiä ovista ja ikkunoista ja on valmis siihen ryhtymään, saa sitä kyllä. Siinä naiset sanan edessä oli sana ne eli ne naiset eli se osa naisista ei kaikki naiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran kun kokee sellaisen vauhkon sydänsydänjutun niin eihän sellaisen jälkeen oikein mikään tunnu miltään. Vaikka olikin vähän epätervettä menoa.

Kannattaa mennä sinne terapiaan, jos haluaa terveempää menoa. Epäterveestä saa toki kiksit, vähän kuin mäkissä söisi, mutta terve meno on hyvää ja terveellistä ruokaa, joinain päivinä hernekoittoa ja toisina sisäfilepihviä, mutta saatavilla tasaisesti ilman nousuja ja laskuja.

Mutta kai nyt käsität, että se on vähän ankee ajella enää luotettavalla toyotalla kun on kerran preemiumilla päästellyt huristelemaan.

En käsitä. En halua kiksejä. Haluan turvallisen, normaalin ja tasapainoisen elämän. Ja olen tehnyt valtavan duunin, että pystyn itse elämään ja käyttäytymään niin. Pystyn kiintymään ja rakastamaan aidosti, puhumaan tunteista ja vaikeista asioista, ratkaisemaan konflikteja ja olemaan provosoitumatta ja lähtemään suhteesta, jos minua kohdellaan väärin. Se on tervettä ja ihmiselle parhaaksi.

Valitettavasti miehet eivät halua samaa. Tai siis ne, jotka haluavat, ovat niissä avioliitoissaan ja pysyvät. Loput etsivät huimia nousuja, joita seuraa aina laskut.

Ja kyllä, on minullakin ollut kaksi suhdetta, jotka ovat olleet kuin huumetta. Ihan mielettömiä tunteita. Olisin mennyt läpi vaikka harmaan kiven, jos minulta olisi estetty se. En halua sellaista. Se rikkoo ja on epätervettä. En käytä heroiiniakaan, vaikka siitä saisi mahtavat olot.

Nii-in. Keski-iässä suhteen etsiminen on tuollaista. Ei siellä ole, kuin murto-osa enää siitä valikoimasta, mitä naisille oli tarjolla parikymppisenä. Miehille deittailumaailma keski-iässä on vielä paljon turhauttavampaa, kuin naisille, joten siellä on aika katkeraa porukkaa sinkkumarkkinoilla, jos joku hullu on siellä päättänyt pidempäänkin viihtyä.

Perustele, miten miehille vaikeampaa?

No osaatko itse arvella, millaista on keski-ikäisen miehen tinderöinti? Siellä ei juuri tule mätsejä, deiteistä puhumattakaan. Sen sijaan keskiverto nelikymppisellä naiselle deittejä saattaa olla useita viikossa. Seksiä on tarjolla edelleen ovista ja ikkunoista.

Kun ne naiset EIVÄT HALUA seksiä ovista ja ikkunoista vaan hyvän parisuhteen. Eli molemmilla on vaikeaa.

Puhutko nyt kaikkien naisten puolesta?

En. Vaan niiden naisten puolesta, jotka eivät saa mitä haluavat. Nainen, joka haluaa seksiä ovista ja ikkunoista ja on valmis siihen ryhtymään, saa sitä kyllä. Siinä naiset sanan edessä oli sana ne eli ne naiset eli se osa naisista ei kaikki naiset.

Suurin osa parisuhteen löytävistä naisista harrastaa sekä seksiä sinkkuna, että toivovat parisuhdetta. Usein nämä naiset löytävät parisuhteen kaikkein todennäköisimmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastuminen vaatii sen, että on henkisesti avoin sille. Minä olin ikisinkku nelikymppiseksi asti ja silloin tajusin, että pitää opetella ja havaita omassa elämässä miehen tarve, jos haluan miehen. Psyykkasin itseni siihen ja yhtäkkiä tapasinkin ja ihastuin.

Toinen kysymys on, että mitä järkeä siinä on, jos on onnellinen itsekseenkin. Ainakin useimmat naiset voivat hyvin juurikin sinkkuina, miehet kai eivät niinkään. Viihde myy meille mielikuvaa, että kaikkien pitäisi olla parisuhteessa, vaikka ei oikeasti tarvitse olla.

Nyt olen alkanut kaipaamaan sinkkuutta ja yksinelämistä taas, tuntuu, että parisuhde on jo nähty. Mutta olipa suäitten sellainenkin elämänkokemus, vaikka vielä ero tulisikin. Mutta mielestäni ihmisessä ei ole vikaa, jos ei sitä kaipaa.

Poislukien tuo joku kommentoijamies, joka vaikuttaa vain katkeralta naisvihaajalta. Hän selvästi haluaisi parisuhteen, mutta ongelmiensa takia ei uskalla.

Sinun pitäisi jo tuossa iässä ymmärtää, että miesten elämä ei mene noin, että: "lopetin yrittämisen ja pam, sitten tuli rakkaus". Miehet eivät voi istua paikallaan, jos aikovat löytää keski-iässä kumppanin. Ja viihde ei luo mielikuvaa parisuhteesta, vaan sinkun villistä seksielämästä, joka on yleensä naisten juttu. Parisuhde on vanhusten juttu.

Kuules tasoteoriamies, sinulla on luetunymmärtämisen ongelmia.

Kirjoitin nimenomaan, että löysin miehen, kun aloin psyykata itseäni aktikvisesti sellaisen etsimiseen ja siihen, että haluaisin löytää sellaisen. Sitten luin opaskirjoja flirttailuun ja lopulta menin itse tekemään aloitteen miehelle ja ehdotin treffejä. Eli parisuhde löytyi, kun otin sen määrätietoiseksi, aktiiviseksi tavoitteeksi elämässä ja kehitin itseäni sen vaatimalla tavalla.

Suosittelen tätä itsensä kehittämistä ja aktiivisuutta sinullekin. Luulen kyllä, että et edes halua pariutua, haluat vain valittaa ja haukkua naisia.

Olen samaa mieltä kanssasi itsensä kehittämisestä. Ulkonäön kehittäminen on kaiken a ja o miehelle, jos aikoo löytää parisuhteen länsimaissa, missä iässä tahansa. Mutta en silti suosittelisi miehille menemään tekemään vieraille naisille aloitteita ja ehdottamaan treffejä. Se on kielletty tälläkin palstalla monet kerrat.

Olen täysin eri mieltä. Suurin a ja o olisi henkiseen kasvuun ja itsensä kehittämiseen panostaminen. Tämän missaa valtaosa vapaana olevista miehistä. Komeus ja lihakset ei paljon paina, kun kuoren alla on välttelevästi kiintynyt henkinen teini-ikäinen tai äitiä etsivä narsisti tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastuminen vaatii sen, että on henkisesti avoin sille. Minä olin ikisinkku nelikymppiseksi asti ja silloin tajusin, että pitää opetella ja havaita omassa elämässä miehen tarve, jos haluan miehen. Psyykkasin itseni siihen ja yhtäkkiä tapasinkin ja ihastuin.

Toinen kysymys on, että mitä järkeä siinä on, jos on onnellinen itsekseenkin. Ainakin useimmat naiset voivat hyvin juurikin sinkkuina, miehet kai eivät niinkään. Viihde myy meille mielikuvaa, että kaikkien pitäisi olla parisuhteessa, vaikka ei oikeasti tarvitse olla.

Nyt olen alkanut kaipaamaan sinkkuutta ja yksinelämistä taas, tuntuu, että parisuhde on jo nähty. Mutta olipa suäitten sellainenkin elämänkokemus, vaikka vielä ero tulisikin. Mutta mielestäni ihmisessä ei ole vikaa, jos ei sitä kaipaa.

Poislukien tuo joku kommentoijamies, joka vaikuttaa vain katkeralta naisvihaajalta. Hän selvästi haluaisi parisuhteen, mutta ongelmiensa takia ei uskalla.

Sinun pitäisi jo tuossa iässä ymmärtää, että miesten elämä ei mene noin, että: "lopetin yrittämisen ja pam, sitten tuli rakkaus". Miehet eivät voi istua paikallaan, jos aikovat löytää keski-iässä kumppanin. Ja viihde ei luo mielikuvaa parisuhteesta, vaan sinkun villistä seksielämästä, joka on yleensä naisten juttu. Parisuhde on vanhusten juttu.

Kuules tasoteoriamies, sinulla on luetunymmärtämisen ongelmia.

Kirjoitin nimenomaan, että löysin miehen, kun aloin psyykata itseäni aktikvisesti sellaisen etsimiseen ja siihen, että haluaisin löytää sellaisen. Sitten luin opaskirjoja flirttailuun ja lopulta menin itse tekemään aloitteen miehelle ja ehdotin treffejä. Eli parisuhde löytyi, kun otin sen määrätietoiseksi, aktiiviseksi tavoitteeksi elämässä ja kehitin itseäni sen vaatimalla tavalla.

Suosittelen tätä itsensä kehittämistä ja aktiivisuutta sinullekin. Luulen kyllä, että et edes halua pariutua, haluat vain valittaa ja haukkua naisia.

Olen samaa mieltä kanssasi itsensä kehittämisestä. Ulkonäön kehittäminen on kaiken a ja o miehelle, jos aikoo löytää parisuhteen länsimaissa, missä iässä tahansa. Mutta en silti suosittelisi miehille menemään tekemään vieraille naisille aloitteita ja ehdottamaan treffejä. Se on kielletty tälläkin palstalla monet kerrat.

Olen täysin eri mieltä. Suurin a ja o olisi henkiseen kasvuun ja itsensä kehittämiseen panostaminen. Tämän missaa valtaosa vapaana olevista miehistä. Komeus ja lihakset ei paljon paina, kun kuoren alla on välttelevästi kiintynyt henkinen teini-ikäinen tai äitiä etsivä narsisti tms.

Kyllä ne painavat, kun ensisijainen asia, mihin nainenkin kiinnittää huomion, on ulkonäkö. Tinderissä tämä vielä noin kymmenkertaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastuminen vaatii sen, että on henkisesti avoin sille. Minä olin ikisinkku nelikymppiseksi asti ja silloin tajusin, että pitää opetella ja havaita omassa elämässä miehen tarve, jos haluan miehen. Psyykkasin itseni siihen ja yhtäkkiä tapasinkin ja ihastuin.

Toinen kysymys on, että mitä järkeä siinä on, jos on onnellinen itsekseenkin. Ainakin useimmat naiset voivat hyvin juurikin sinkkuina, miehet kai eivät niinkään. Viihde myy meille mielikuvaa, että kaikkien pitäisi olla parisuhteessa, vaikka ei oikeasti tarvitse olla.

Nyt olen alkanut kaipaamaan sinkkuutta ja yksinelämistä taas, tuntuu, että parisuhde on jo nähty. Mutta olipa suäitten sellainenkin elämänkokemus, vaikka vielä ero tulisikin. Mutta mielestäni ihmisessä ei ole vikaa, jos ei sitä kaipaa.

Poislukien tuo joku kommentoijamies, joka vaikuttaa vain katkeralta naisvihaajalta. Hän selvästi haluaisi parisuhteen, mutta ongelmiensa takia ei uskalla.

Sinun pitäisi jo tuossa iässä ymmärtää, että miesten elämä ei mene noin, että: "lopetin yrittämisen ja pam, sitten tuli rakkaus". Miehet eivät voi istua paikallaan, jos aikovat löytää keski-iässä kumppanin. Ja viihde ei luo mielikuvaa parisuhteesta, vaan sinkun villistä seksielämästä, joka on yleensä naisten juttu. Parisuhde on vanhusten juttu.

Kuules tasoteoriamies, sinulla on luetunymmärtämisen ongelmia.

Kirjoitin nimenomaan, että löysin miehen, kun aloin psyykata itseäni aktikvisesti sellaisen etsimiseen ja siihen, että haluaisin löytää sellaisen. Sitten luin opaskirjoja flirttailuun ja lopulta menin itse tekemään aloitteen miehelle ja ehdotin treffejä. Eli parisuhde löytyi, kun otin sen määrätietoiseksi, aktiiviseksi tavoitteeksi elämässä ja kehitin itseäni sen vaatimalla tavalla.

Suosittelen tätä itsensä kehittämistä ja aktiivisuutta sinullekin. Luulen kyllä, että et edes halua pariutua, haluat vain valittaa ja haukkua naisia.

Olen samaa mieltä kanssasi itsensä kehittämisestä. Ulkonäön kehittäminen on kaiken a ja o miehelle, jos aikoo löytää parisuhteen länsimaissa, missä iässä tahansa. Mutta en silti suosittelisi miehille menemään tekemään vieraille naisille aloitteita ja ehdottamaan treffejä. Se on kielletty tälläkin palstalla monet kerrat.

Olen täysin eri mieltä. Suurin a ja o olisi henkiseen kasvuun ja itsensä kehittämiseen panostaminen. Tämän missaa valtaosa vapaana olevista miehistä. Komeus ja lihakset ei paljon paina, kun kuoren alla on välttelevästi kiintynyt henkinen teini-ikäinen tai äitiä etsivä narsisti tms.

Kyllä ne painavat, kun ensisijainen asia, mihin nainenkin kiinnittää huomion, on ulkonäkö. Tinderissä tämä vielä noin kymmenkertaisesti.

Juu, kyllä, jos tavoite on olla liukuhihnapanija. Jos taas tavoite on hyvä elämä ja parisuhde, suosittelen edelleen henkisen kasvun tietä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran kun kokee sellaisen vauhkon sydänsydänjutun niin eihän sellaisen jälkeen oikein mikään tunnu miltään. Vaikka olikin vähän epätervettä menoa.

Kannattaa mennä sinne terapiaan, jos haluaa terveempää menoa. Epäterveestä saa toki kiksit, vähän kuin mäkissä söisi, mutta terve meno on hyvää ja terveellistä ruokaa, joinain päivinä hernekoittoa ja toisina sisäfilepihviä, mutta saatavilla tasaisesti ilman nousuja ja laskuja.

Mutta kai nyt käsität, että se on vähän ankee ajella enää luotettavalla toyotalla kun on kerran preemiumilla päästellyt huristelemaan.

En käsitä. En halua kiksejä. Haluan turvallisen, normaalin ja tasapainoisen elämän. Ja olen tehnyt valtavan duunin, että pystyn itse elämään ja käyttäytymään niin. Pystyn kiintymään ja rakastamaan aidosti, puhumaan tunteista ja vaikeista asioista, ratkaisemaan konflikteja ja olemaan provosoitumatta ja lähtemään suhteesta, jos minua kohdellaan väärin. Se on tervettä ja ihmiselle parhaaksi.

Valitettavasti miehet eivät halua samaa. Tai siis ne, jotka haluavat, ovat niissä avioliitoissaan ja pysyvät. Loput etsivät huimia nousuja, joita seuraa aina laskut.

Ja kyllä, on minullakin ollut kaksi suhdetta, jotka ovat olleet kuin huumetta. Ihan mielettömiä tunteita. Olisin mennyt läpi vaikka harmaan kiven, jos minulta olisi estetty se. En halua sellaista. Se rikkoo ja on epätervettä. En käytä heroiiniakaan, vaikka siitä saisi mahtavat olot.

Nii-in. Keski-iässä suhteen etsiminen on tuollaista. Ei siellä ole, kuin murto-osa enää siitä valikoimasta, mitä naisille oli tarjolla parikymppisenä. Miehille deittailumaailma keski-iässä on vielä paljon turhauttavampaa, kuin naisille, joten siellä on aika katkeraa porukkaa sinkkumarkkinoilla, jos joku hullu on siellä päättänyt pidempäänkin viihtyä.

Perustele, miten miehille vaikeampaa?

No osaatko itse arvella, millaista on keski-ikäisen miehen tinderöinti? Siellä ei juuri tule mätsejä, deiteistä puhumattakaan. Sen sijaan keskiverto nelikymppisellä naiselle deittejä saattaa olla useita viikossa. Seksiä on tarjolla edelleen ovista ja ikkunoista.

Kun ne naiset EIVÄT HALUA seksiä ovista ja ikkunoista vaan hyvän parisuhteen. Eli molemmilla on vaikeaa.

Puhutko nyt kaikkien naisten puolesta?

En. Vaan niiden naisten puolesta, jotka eivät saa mitä haluavat. Nainen, joka haluaa seksiä ovista ja ikkunoista ja on valmis siihen ryhtymään, saa sitä kyllä. Siinä naiset sanan edessä oli sana ne eli ne naiset eli se osa naisista ei kaikki naiset.

Suurin osa parisuhteen löytävistä naisista harrastaa sekä seksiä sinkkuna, että toivovat parisuhdetta. Usein nämä naiset löytävät parisuhteen kaikkein todennäköisimmin.

Mikään tutkimusnäyttö ei tue sitä, että suurin osa sinkkunaisista olisi sarjasekstaajia.