TYHJÄ OLO, ikää 38v ja kaikki tuntuu olevan jo takana:( vauvavuodet, tulevaisuuden odottaminen

Sä olet saanut lapset aika nuorena. Mä elin n 30-vuotiaaksi ilman lapsia. 10 vuotta ns. nuoren aikuisen elämää. Seurustelin kyllä vakavasti ja naimisiinkin menin 25-vuotiaana mutta opiskeluelämä rientoineen ja erilaisine reissuineen väritti elämää. Nautittiin pariskuntanakin lapsettomasta elämästä eri aktiviteetteineen. Nyt olen 50-vuotias ja lapset lähteneet juuri pesästä. Koen eläneeni nyt jo aika täyden elämän enkä kaipaa mitään kummempaa. Ikä tekee tehtävänsä ja elämän seesteisyys on vain plussaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko saanut elämässä kaiken mitä olet toivonut: ammatin, työn, parisuhteen, perheen, omistusasunnon ja taloudellisesti ihan mukavan elämän?

Kysyn näin lapsettomana 5- kymppisenä. Itselläni nimittäin elämä on mennyt toisin enkä ole saanut puoliakaan siitä mitä olisin toivonut. Minulla ei ole koskaan ollut tuollaista oloa kuin aloittajalla. On ollut pakko keksiä elämään sisältöä ja löytää innostavat asiat. Ja ne on löytynyt. 38- vuotiaana elämä oli parhaimmillaan ja parani vaan 4- kympin jälkeen.

No en uskalla opiskella,koska joka paikassa aina esitelmiä, pelottaa.

Työ ok työtä, palkka nousisi jos olisi vastaava tutkinto, mutta se opiskelu pelottaa. Asun vuokralla.

Ap

Esiintymistäkin voi harjoitella ja jännitystä oppii sietämään. Siinähän sulle olisi hyvä elämänsisältö, kun menisit jollekin esiintymiskurssille ja pääsisit eroon tuosta ajatuksia lukkiuttavasta pelosta. Sitten elämä vapautuisi ja voisit opiskella ja nauttia.

Juu ei. Mies on vuosia yrittänyt saada minua mukaan kuntosalille,ei onnistu,käsien tärinää,itkua,uneton yö kun tietää, että huomenna pitäisi mennä. En halua sitä oloa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko saanut elämässä kaiken mitä olet toivonut: ammatin, työn, parisuhteen, perheen, omistusasunnon ja taloudellisesti ihan mukavan elämän?

Kysyn näin lapsettomana 5- kymppisenä. Itselläni nimittäin elämä on mennyt toisin enkä ole saanut puoliakaan siitä mitä olisin toivonut. Minulla ei ole koskaan ollut tuollaista oloa kuin aloittajalla. On ollut pakko keksiä elämään sisältöä ja löytää innostavat asiat. Ja ne on löytynyt. 38- vuotiaana elämä oli parhaimmillaan ja parani vaan 4- kympin jälkeen.

No en uskalla opiskella,koska joka paikassa aina esitelmiä, pelottaa.

Työ ok työtä, palkka nousisi jos olisi vastaava tutkinto, mutta se opiskelu pelottaa. Asun vuokralla.

Ap

Miksi et harrasta mitään? Eikö sinulla ole ystäviä tai mitään omaa elämää?

Ystäviä ei ole,asun "uudella" paikkakunnalla ( 6vuotta jo)

Lähinnä harrastan viininlipitystä ja miehen kanssa käydään usein paikallisessa,kun vanhin lapsi kotona.

Aika tylsää.

En uskalla mihinkään yksin. Luen kirjoja, käyn kävelyllä,teen erilaisia ruokia,lasten kanssa HopLopissa ja uimassa. Siinä se. Nekin reissut loppuu pian kun lapset kasvaa.

Ap

Psykologi tai terapeutti voisi auttaa sinua. Sinulla tuntuu olevan uskalluksen puutetta. Onko itsetuntosi heikko vai mistä johtuu se, että et uskalla mihinkään yksin? Sen ei tarvitse olla pysyvä olotila, vaan voit hyvällä avulla päästä siitä eteenpäin elämään täydempää elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko saanut elämässä kaiken mitä olet toivonut: ammatin, työn, parisuhteen, perheen, omistusasunnon ja taloudellisesti ihan mukavan elämän?

Kysyn näin lapsettomana 5- kymppisenä. Itselläni nimittäin elämä on mennyt toisin enkä ole saanut puoliakaan siitä mitä olisin toivonut. Minulla ei ole koskaan ollut tuollaista oloa kuin aloittajalla. On ollut pakko keksiä elämään sisältöä ja löytää innostavat asiat. Ja ne on löytynyt. 38- vuotiaana elämä oli parhaimmillaan ja parani vaan 4- kympin jälkeen.

No en uskalla opiskella,koska joka paikassa aina esitelmiä, pelottaa.

Työ ok työtä, palkka nousisi jos olisi vastaava tutkinto, mutta se opiskelu pelottaa. Asun vuokralla.

Ap

Miksi et harrasta mitään? Eikö sinulla ole ystäviä tai mitään omaa elämää?

Ystäviä ei ole,asun "uudella" paikkakunnalla ( 6vuotta jo)

Lähinnä harrastan viininlipitystä ja miehen kanssa käydään usein paikallisessa,kun vanhin lapsi kotona.

Aika tylsää.

En uskalla mihinkään yksin. Luen kirjoja, käyn kävelyllä,teen erilaisia ruokia,lasten kanssa HopLopissa ja uimassa. Siinä se. Nekin reissut loppuu pian kun lapset kasvaa.

Ap

Kuulostaa, että kärsit huonosta itsetunnosta ja on huolestuttavaa, jos alkoholi on ainoa harrastus.

Sinun pitää rohkaistua ja aloittaa edes yksi oma harrastus, joka ei ole paikallisen juottolan asiakkuus.

Eipä yllättänyt, että alko-ongelma on tässäkin taustalla. Se on yleisin syy ongelmiin. Et uskalla mennä miehen kanssa kuntosalille, mutta lähibaari kyllä kelpaa.

Oliskos esivaihdevuodet? Voi hiipiä alakulo yms kun hormonit heittelee. Tai keski-iän kriisi. Muista tuon iän. Tuli tunne: tässäkö tää oli? (Elämä)

Mut 45-50v alkoi elämä uudelleen innostaa. Saa tehdä itselleen mieluisia asioita. Välillä kapinoinkin. Saatan käydä päiväkaljalla terassilla, laistaa siivouksen, lukea kirjaa koko päivän tms

Nyt 62v on tosi mukavaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aloin sinun tilanteessasi harrastaa aktiivisesti. Hurahdin ensin polkujuoksuun ja pääsin huippukuntoon. Aloitin sitten vuosien tauon jälkeen myös pari nuoruudenharrastusta uudelleen aikuisten valmennuksessa, jolloin sain hurjasti uutta intoa ja tehoa treeniin ja paljon uusia kavereita.

Nyt elämä on ihanaa ja aika kuluu kuin siivillä. Viikossa ei tahdo tunnit riittää kaikkeen mitä haluaisi tehdä. On treenejä, kisoja, matkoja, leirejä jne. Harrastuskavereiden kanssa nähdään muutenkin kuin treenien merkeissä. Perhe kannustaa minua ja on ylpeä kun pärjään kisoissa, kuinka pienissä tahansa. Itsekin pidän perheestäni ja puolisostani nykyään enemmän, kun olen tyytyväinen itseeni.

Nykyään päivät menee töissä 7-15

Päivällinen, pyykkikone päälle, päiväunet 2h, heräilet sen tunnin ja saat pyykit kuivumaan.

Kohta pitääkin mennä jo nukkumaan.

Toisena päivänä päiväunien jälkeen lasten harrastukset.. ja taas nukkumaan.

Ap

Oletko kuulostellut itseäsi: voisitko olla lievästi masentunut?

Syön masennuslääkkeitä, mutta tämä alkoholinnköyttö kai kumoaa vaikutuksen.. ap

Onko sinulla hoitokontaktia lääkäriin, joka on määrännyt sinulle masennuslääkkeet? Entä jos kävisit puhumassa siellä?

Näyttäisi olevan tuo mielen köyhyys ongelmana. Oletko läheisriippuvainen vai mitä?!

Kaikki kiva takanapäin: vauvavuodet?! kotona olo ja nykyään tylsä mies..

Etkö ole koskaan haaveillut omasta elämästä?

Ai sulla on kiva työ? No entäs ura? Opiskele eteenpäin.

Missä olet halunnut käydä? Käy. Älä nyt vaan sano ettet ole halunnut käydä missään.

Yleensä tuossa vaiheessa ollaan iloisia, kun oma vapaus alkaa palautua lähelle normaalia ja sitten tehdään niitä aitoja omia unelmia. Aidot ovat niitä, jotka ei riipu muists ihmisistä, kuten mies ja lapset. Jos riippuu, niin eivät ole omia unelmia.

Niin se on kumma,että humalassa vain olen rohkea oma itseni, silloin uskaltaisin salillekin! :D

Perusluonne ujo ja hiljainen,siinä se ongelma. Ja pikkulapsi aikana saa olla kotona "turvassa"

Ap

Lopettakaa jo harrastusten tms. ehdottelu. Kävi jo selväksi, että aloittajalla on alkoholiongelma. Kesti vain monta viestiä, että myönsi. Mikset kertonut heti?

Tarvitset apua alkoholinkäytön lopettamiseen. Mikään muu ei sitä ennen auta. Alkoholi on ongelmien syy, ei lasten kasvaminen tms. Eli hoitoon ja heti.

Tässä pari kirjavinkkiä

Laura Suomela: Tulppaanitoiveunia

Laura Suomelan Tulppaanitoiveunia on kotimaisen viihdesarjan aloitus, jossa nelikymppinen Helena huomaa, että elämään on saatava iloa, merkitystä ja KUKKIA!

Helena löytää vanhan unelmiensa aarrekartan ja järkyttyy. Hänen elämänsä junnaa paikallaan, eikä unelmien toteutumisesta ole tietoakaan. Perhearki, työ ja ikääntyvä äiti ovat vieneet Helenan voimat niin, ettei hän muista, mitä itse haluaa. Helena tekee lupauksen: Ennen kuin kevään viimeinen tulppaani on kukkinut, unelmat on toteutettu.

Emma Hamburg: Je m'appelle Agneta

Je m'appelle Agneta on feelgood-romaani itsensä löytämisestä - siitä, että elämä on lyhyt ja joskus pitää saada tanssia pöydällä.Agneta on 49-vuotias ja tuntee itsensä näkymättömäksi. Kotoa muuttaneet lapset ovat yhteydessä vain kun tarvitsevat rahaa, työkaverit eivät edes näe häntä. Agnetan mies Magnus bongaa lintuja ja ui pitkiä matkoja. Hänen mielestään ruumis on temppeli, eikä temppeli tarvitse punaviiniä tai juustoja. Kun Agneta huomaa lehdessä ilmoituksen, jossa haetaan ruotsinkielistä apulaista Ranskaan, hän lähtee matkaan kaikkien (myös itsensä) yllätykseksi.

Vierailija kirjoitti:

Eipä yllättänyt, että alko-ongelma on tässäkin taustalla. Se on yleisin syy ongelmiin. Et uskalla mennä miehen kanssa kuntosalille, mutta lähibaari kyllä kelpaa.

Sinne kun voi mennä,kun on ottanut rohkaisua. Samaa ei voi sanoa kuntosalista,tollo

Ap

Olet vielä nuori. Tunnen ihmisiä, jotka ovat saaneet ekan lapsen vasta nelikymppisenä.

Koeta nauttia elämästäsi. Oletko terve ja ilman huolia vanhoista vanhemmista tai muista sairaista sukulaisista?

T. Kuusikymppinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä yllättänyt, että alko-ongelma on tässäkin taustalla. Se on yleisin syy ongelmiin. Et uskalla mennä miehen kanssa kuntosalille, mutta lähibaari kyllä kelpaa.

Sinne kun voi mennä,kun on ottanut rohkaisua. Samaa ei voi sanoa kuntosalista,tollo

Ap

Sinä olet alkoholisti, siitähän se kertoo. Ongelma on juominen. Juominen ei ole seuraus vaan syy ongelmiisi eikä muutenkaan ole sellaista ongelmaa, mitä alkoholi ei pahentaisi.

Tulee mieleen Piia Nykänen

Opiskelin työn ohessa kun olin 39-41-vuotias ja se oli yksi paras jakso elämästäni, koska opinnot olivat ihan parasta vaihtelua tyhmään arkeen. Opintojen jälkeen olenkin nyt vähitellen erakoitunut ja maailma on taas harmaa ja tyhmä. Pitäisi keksiä taas jotain, mikä virkistäisi ja toisi vaihtelua.

Aikuisena se elämä alkaa vähitellen antaneen kaikkensa. Ei silloin muu auta kuin miettiä mitä on mahdollista vielä tehdä ja toteuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Eipä yllättänyt, että alko-ongelma on tässäkin taustalla. Se on yleisin syy ongelmiin. Et uskalla mennä miehen kanssa kuntosalille, mutta lähibaari kyllä kelpaa.

Kuntosaliako täällä on ehdoteltu elämän sisällöksi, voi hyvää päivää. Menisi viimeisetkin elämänhalut ihmiseltä jossain ankeassa hikipajassa, hyi hitto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aloin sinun tilanteessasi harrastaa aktiivisesti. Hurahdin ensin polkujuoksuun ja pääsin huippukuntoon. Aloitin sitten vuosien tauon jälkeen myös pari nuoruudenharrastusta uudelleen aikuisten valmennuksessa, jolloin sain hurjasti uutta intoa ja tehoa treeniin ja paljon uusia kavereita.

Nyt elämä on ihanaa ja aika kuluu kuin siivillä. Viikossa ei tahdo tunnit riittää kaikkeen mitä haluaisi tehdä. On treenejä, kisoja, matkoja, leirejä jne. Harrastuskavereiden kanssa nähdään muutenkin kuin treenien merkeissä. Perhe kannustaa minua ja on ylpeä kun pärjään kisoissa, kuinka pienissä tahansa. Itsekin pidän perheestäni ja puolisostani nykyään enemmän, kun olen tyytyväinen itseeni.

Nykyään päivät menee töissä 7-15

Päivällinen, pyykkikone päälle, päiväunet 2h, heräilet sen tunnin ja saat pyykit kuivumaan.

Kohta pitääkin mennä jo nukkumaan.

Toisena päivänä päiväunien jälkeen lasten harrastukset.. ja taas nukkumaan.

Ap

Miten elämäsi olo parempaa vauva-aikana? Silloin loputon vaippa- ja syöttöralli eikä rauhallista hetkeä ikinä?

Eikö sinulla ole mahdollisuutta harrastaa, lukea, tavata ystäviä, luoda uraa, matkustella, käydä tapahtumissa, konserteissa, kehittää osaamistasi?

Ap vaikuttaa olevan tylsä ihminen, joka ei kestä olla omien ajatustensa kanssa. Ehkä se vauva-aika oli just sen takia Ap:sta kivaa kun ei ollut rauhallista hetkeä, ei tarvinnut kunnolla miettiä asioita kun oli kokoajan tekemistä sen vauvan kanssa. Nyt kun sitä aikaa on niin on kamalaa viettää aikaa sen oman tylsän itsensä kanssa, jota mikään ei kiinnosta ja tykkää valittaa kaikesta. Ei kukaan muukaan sellaista jaksa, mutta Ap sai siitä vauvasta pakotettua seuraa sillä vauvalla ei ollut muita vaihtoehtoja.

Alkoholi voi olla sekä syy että seuraus. AP kuvailee itseään ujoksi. Ehkä hän on myös herkkä. Joskus ujoutta ja herkkyyttä aletaan "lääkitä" alkoholilla ja hetkellisesti se antaa "apua" mutta aikaa myöten kääntyy itseään vastaan. Suomessa on tuhansia ujoja ja herkkiä alkoholisteja.

Ap viettää aikansa pullon kanssa ja kysyy, miksi elämä on niin ankeaa. Juuri sen pullon takia.

Alkoholilla kun on sellainen vaikutus, että se aiheuttaa masennusta. Kierre on näin valmis. Selvinpäin masentaa, sitä lääkitään alkoholilla ja sitten selvinpäin masentaa vielä enemmän.

Ap on alkoholiriippuvainen ja hyvää vauhtia matkalla alkoholistiksi ellei jo ole sitä. Kaikki vinkit tulisi kohdistua hoitoonohjaukseen. Ei kuitenkaan vaikuta, että ap:lla olisi siihen motivaatiota. Mieluummin keksii tekosyitä juomiselle.