TYHJÄ OLO, ikää 38v ja kaikki tuntuu olevan jo takana:( vauvavuodet, tulevaisuuden odottaminen

Olen sinua paaljon nuorempi.

Opiskelin joskus ammatin ja niitä töitä tehden opiskelin samalla toisella alalla maisteriksi. Minulla on jo kaksi pientä lasta, olen naimisissa, mies on ihana, on oman alan ihan hyvä ja hyväpalkkainen työ. Kiva oma talo ja ihan kiva auto ja vene. Mahdollisuus silloin tällöin harrastaa jotain omaa.

Ja musta tuntuu nyt siltä, että tässäkö tää nyt oli, tätäkö se nyt sit on seuraavat 15 vuotta, töitä, kotitöitä, lasten menoja ja sama seuraavana ja taas seuraavana päivänä.. Ehkä liian kunnianhimoisesti ja nopeasti saavutin kaikki nuoruuden haaveeni ja nyt on tyhjä olo, en oikein haaveile mistään..

Värjää hiukset.

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen Piia Nykänen

😆

Vierailija kirjoitti:

Ap viettää aikansa pullon kanssa ja kysyy, miksi elämä on niin ankeaa. Juuri sen pullon takia.

Alkoholilla kun on sellainen vaikutus, että se aiheuttaa masennusta. Kierre on näin valmis. Selvinpäin masentaa, sitä lääkitään alkoholilla ja sitten selvinpäin masentaa vielä enemmän.

Ap on alkoholiriippuvainen ja hyvää vauhtia matkalla alkoholistiksi ellei jo ole sitä. Kaikki vinkit tulisi kohdistua hoitoonohjaukseen. Ei kuitenkaan vaikuta, että ap:lla olisi siihen motivaatiota. Mieluummin keksii tekosyitä juomiselle.

Olen pyytänyt antabuss reseptiä,sen aloittamiseen pitää olla 7 päivää juomatta,ei onnistunut talvella. Sitten keväällä olin omatoimisesti 6 viikkoa juomatta.

Nyt kesäloma, tyhjyys,Alkoa mennyt paljon

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä yllättänyt, että alko-ongelma on tässäkin taustalla. Se on yleisin syy ongelmiin. Et uskalla mennä miehen kanssa kuntosalille, mutta lähibaari kyllä kelpaa.

Sinne kun voi mennä,kun on ottanut rohkaisua. Samaa ei voi sanoa kuntosalista,tollo

Ap

Sinä olet alkoholisti, siitähän se kertoo. Ongelma on juominen. Juominen ei ole seuraus vaan syy ongelmiisi eikä muutenkaan ole sellaista ongelmaa, mitä alkoholi ei pahentaisi.

Alunperin aloin juoda tyhjyyden tunteeseen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen sinua paaljon nuorempi.

Opiskelin joskus ammatin ja niitä töitä tehden opiskelin samalla toisella alalla maisteriksi. Minulla on jo kaksi pientä lasta, olen naimisissa, mies on ihana, on oman alan ihan hyvä ja hyväpalkkainen työ. Kiva oma talo ja ihan kiva auto ja vene. Mahdollisuus silloin tällöin harrastaa jotain omaa.

Ja musta tuntuu nyt siltä, että tässäkö tää nyt oli, tätäkö se nyt sit on seuraavat 15 vuotta, töitä, kotitöitä, lasten menoja ja sama seuraavana ja taas seuraavana päivänä.. Ehkä liian kunnianhimoisesti ja nopeasti saavutin kaikki nuoruuden haaveeni ja nyt on tyhjä olo, en oikein haaveile mistään..

Mulle riittäisi soutuvene.

Psyykkinen tyhjyys näyttäisi olevan.

Älä ainakaan kokeile nettirakastumista, siellä saalistavat rahaa juuri kaltaisiltasi turhautuneilta ihmisiltä, joilla on muuten asiat hyvin, mutta jotain puuttuu.

Minua taas ahdistaa, etten ole 39 ikävuoteen mennessä saavuttanut yhtään mitään. Lapsia en ole ikinä halunnut, joten niiden puuttuminen ei haittaa, mutta se haittaa, etten ole ikinä onnistunut missään, en saavuttanut mitään tavoitteitani, vaikkeivät ne ole edes olleet mitenkään mahdottomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä yllättänyt, että alko-ongelma on tässäkin taustalla. Se on yleisin syy ongelmiin. Et uskalla mennä miehen kanssa kuntosalille, mutta lähibaari kyllä kelpaa.

Sinne kun voi mennä,kun on ottanut rohkaisua. Samaa ei voi sanoa kuntosalista,tollo

Ap

Sinä olet alkoholisti, siitähän se kertoo. Ongelma on juominen. Juominen ei ole seuraus vaan syy ongelmiisi eikä muutenkaan ole sellaista ongelmaa, mitä alkoholi ei pahentaisi.

Alunperin aloin juoda tyhjyyden tunteeseen.

Ap

Ei tainnut juominen tyhjyyttä poistaa. Mikset hakeudu hoitoon? Ai niin, koska juominen on kivaa ja muun ajan voi käyttää valittamalla tyhjyyttä ja ikävyyttä.

Mihin oikein aloituksellasi pyrit?

Mulle tuli miettimisen paikka, kun lapsiluku tuli täyteen. Sitä ennen oli aina ollut selvä suunnitelma: halusin (lisää) lapsia. Mutta mitä lasten jälkeen olisi edessä? Olen vielä osittain vaiheessa, tämän prosessin aikana kaivelen päätäni yrittäen löytää sieltä elämässäni toiseksi tärkeimmän asian. Onhan niitä: kehitänkö itseäni yhdessä harrastuksessa, vai toisessa, kokeilenko yhtä ihan muuta villiä ideaa.

Ei riitä myötätuntoa alkoholistille. Alkoholisti ajattelee aina ensin itseään. Kaikki muu on toisarvoista, varsinkin omat lapset. Ei, se ei auta että pesee pyykkiä tai imuroi.

Kyllä sun lapset huomaa sun juomisen vaikka joisit poissa kotoa tai lasten ollessa pois kotoa. He ovat syyttömiä osaansa. Sinä valitset joka kerta juomisen vaikka voisit valita toisen tien.

Lasten elämän surkeus tässä on säälittävää, ei sinun. Alkoholisti on valintansa tehnyt.

Hei kaikille elämäänsä kyllästyneille. Elämä on. Välillä "tylsää", välillä tapahtuu enemmän. Elämä kulkee omaa latuaan. Joskus voi nuorempikin kokea ahdistusta, tylsyyttä yms. Ne kuuluu elämään.

Nyt +62N on ihan kiva elää just omilla ehdoilla. Uskokaa pois, elämä kantaa. Olkaa rohkeita, uskaltakaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla voi olla vielä 50-60 vuotta elämää edessä. Siitä vähän perspektiiviä. Nyt kun lapset ovat isoja, on hyvä hetki hommata se ihan oma elämä. 

Olen paikannut tyhjyyttä viime viikot alkoholilla. Olin kova bilettämään ennen lapsia. Nyt se turhaa,kun ei enää ole nuori ja nätti,ei olisi edes vientiä toiselle kierrokselle..

Vauva toi merkitystä ja parempaa sisältöä elämään kuin biletys.

Nyt taas kuningas alkoholi tuntuu iskevän kiinni :(

Ap

Fiksummat alkaa vaikka tukiperheeksi sen sijaan että alkavat dokaamaan , jonkun dokaamisesta kukaan ei tule iloiseksi.

Tukiperheistä valtava pula. Mikä estää jos rakentavaa sisältöä haluat?

Olisit tehnyt enemmän lapsia, niin sulla olis enemmän iloa. 7 lasta on aika sopiva määrä.

Sp:n ongelma on alkoholismi ja masennus, ei liity ikään mitenkään. Itse 45-vuotiaana elän elämäni parasta aikaa. On rahaa, lapset isoja eivätkä tarvitse minua niin paljon, joten pääsen elämään taas vapaammin. Pt-treenejä, lattaritansseja, uuden opiskelua, matkustelua yms yms. Elämä on ihanaa.

Vierailija kirjoitti:

Sp:n ongelma on alkoholismi ja masennus, ei liity ikään mitenkään. Itse 45-vuotiaana elän elämäni parasta aikaa. On rahaa, lapset isoja eivätkä tarvitse minua niin paljon, joten pääsen elämään taas vapaammin. Pt-treenejä, lattaritansseja, uuden opiskelua, matkustelua yms yms. Elämä on ihanaa.

Eniten ahdistaa oma ikä. En tiedä haluanko edes täyttää 40v, kauneus ja hehku poissa.

Ap

No rupia ryyppäämään ja rälläämään että saat elämään sisältöä. Ukko lähtee ja lapset ei halua ees nähä. Mutta sitähän sä halusit, eikö?

Vierailija kirjoitti:

On sulla ainakin kuolema vielä edessä. 

No tämähän se vasta onkin rohkaiseva näkökulma.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomana naurattaa aina nämä äipät, jotka ovat eläneet vain lasten kautta ja sitten parkuvat tyhjyyttä, kun lapset kasvavat isoikis. Miten olisi oma elämä? 

Yhtä hyvin joku lapseton voi valitella, että on ikävää, kun hyvä ystävä muutti toiselle puolelle Suomea ja miten kivaa olikaan ennen,  kun  tavattiin usein. Tai opiskeluaika näyttää  jonkun mielestä nyt niin ihanalta, vaikka silloin oli rahapula ja lukeminen ei huvittanut ja sitä valiteltiin tutulle, kun tilanne oli päällä.