TYHJÄ OLO, ikää 38v ja kaikki tuntuu olevan jo takana:( vauvavuodet, tulevaisuuden odottaminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla voi olla vielä 50-60 vuotta elämää edessä. Siitä vähän perspektiiviä. Nyt kun lapset ovat isoja, on hyvä hetki hommata se ihan oma elämä. 

Olen paikannut tyhjyyttä viime viikot alkoholilla. Olin kova bilettämään ennen lapsia. Nyt se turhaa,kun ei enää ole nuori ja nätti,ei olisi edes vientiä toiselle kierrokselle..

Vauva toi merkitystä ja parempaa sisältöä elämään kuin biletys.

Nyt taas kuningas alkoholi tuntuu iskevän kiinni :(

Ap

Alkoholi on viimeinen asia, mikä auttaa apeaan oloon. Älä lähde sille tielle! Mitä vientiin tulee, siin ei sitä koskaan tiedä. Joillakin on onnea ja eteen voi sattuman kautta tupsahtaa itselle sopiva kaveri. Olen ymärtänyt, että joissakin maissa tuttavat suosittelevat tuntemaansa henkilöä sellaiselle tututtavalle, joka toivoo parisuhdetta ja perhettä.

Vetää sanattomaksi. Ihmiset , joilla on kaikki paremmin kuin hyvin, mutta voi plääh, kun on tylsää! Olisikohan jossain joku aikuisille omistautunut Piia Penttala, joka keksisi teille jotain kivaa tekemistä ja sisältöä.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt vaan, mutta kuulostat kiittämättömältä. Itse on vastentahtoisesti sinkku ja lapseton yli neljäkymppinen nainen, ja antaisin mitä vaan jos mulla olisi perhe eikä olisi mitään sen suurempia murheitakaan. Keksisin vaikka mitä tekemistä ja puuhaa, jos minulla olisi perheen kanssa yhteinen koti ja seuraa loma-aikoina esimerkiksi. Itselläni on omistusasunto ja pitkä työsuhde, koska nämä ovat asiat, jotka voi omalla työllä ja ponnistelulla saavuttaa.  Parisuhdetta, rakkautta ja lapsia ei välttämättä saa vaikka tekisi mitä. Olen lopen kyllästynyt tekemään aina kaiken yksin, viettämään kaikki vapaat yksin, tekemään kaikki päätökset yksin yms yms. Voin kertoa, että tämä elämä se vasta tyhjältä tuntuu, mietipä hetki asiaa täältä vinkkelistä. 

Sympatiaa ja haleja sinulle. N,  yli 60v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko saanut elämässä kaiken mitä olet toivonut: ammatin, työn, parisuhteen, perheen, omistusasunnon ja taloudellisesti ihan mukavan elämän?

Kysyn näin lapsettomana 5- kymppisenä. Itselläni nimittäin elämä on mennyt toisin enkä ole saanut puoliakaan siitä mitä olisin toivonut. Minulla ei ole koskaan ollut tuollaista oloa kuin aloittajalla. On ollut pakko keksiä elämään sisältöä ja löytää innostavat asiat. Ja ne on löytynyt. 38- vuotiaana elämä oli parhaimmillaan ja parani vaan 4- kympin jälkeen.

No en uskalla opiskella,koska joka paikassa aina esitelmiä, pelottaa.

Työ ok työtä, palkka nousisi jos olisi vastaava tutkinto, mutta se opiskelu pelottaa. Asun vuokralla.

Ap

Esiintymistäkin voi harjoitella ja jännitystä oppii sietämään. Siinähän sulle olisi hyvä elämänsisältö, kun menisit jollekin esiintymiskurssille ja pääsisit eroon tuosta ajatuksia lukkiuttavasta pelosta. Sitten elämä vapautuisi ja voisit opiskella ja nauttia.

Juu ei. Mies on vuosia yrittänyt saada minua mukaan kuntosalille,ei onnistu,käsien tärinää,itkua,uneton yö kun tietää, että huomenna pitäisi mennä. En halua sitä oloa.

Ap

Etkö ole harrastanut mitään lasten ollessa pieniä? Itse olen käynyt omissa harrastuksissa ainakin 3 kertaa viikossa läpi aikuisikäni. Nuorin muuttaa kohta kotoa ja voin harrasta vielä enemmän. Vihdoin voimme matkustaa Lapin kevääseen kahdeksi viikoksi hiihtämään, remontoida mökkiä ja on aikaa nähdä kavereita, jatkaa kesken jäänyttä toista yliopistotutkintoa jne.

Vierailija kirjoitti:

Eipä yllättänyt, että alko-ongelma on tässäkin taustalla. Se on yleisin syy ongelmiin. Et uskalla mennä miehen kanssa kuntosalille, mutta lähibaari kyllä kelpaa.

Sitä voi juoda ihan kotonakin. Itselleni tuli enemän mielikuva, että Ap käyttää alkoholia yksinäisyyden ja turhuuden tunteen paikkaamiseen.

Mene ulos puhaltelemaan saippuakuplia. On hemmetin hauskaa puuhaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sp:n ongelma on alkoholismi ja masennus, ei liity ikään mitenkään. Itse 45-vuotiaana elän elämäni parasta aikaa. On rahaa, lapset isoja eivätkä tarvitse minua niin paljon, joten pääsen elämään taas vapaammin. Pt-treenejä, lattaritansseja, uuden opiskelua, matkustelua yms yms. Elämä on ihanaa.

Eniten ahdistaa oma ikä. En tiedä haluanko edes täyttää 40v, kauneus ja hehku poissa.

Ap

Tuo on todella kapea ajattelutapa. Maailma on täynnä yli 40-vuotiaita ihmisiä, jotka ovat tyytyväisiä elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Hei kaikille elämäänsä kyllästyneille. Elämä on. Välillä "tylsää", välillä tapahtuu enemmän. Elämä kulkee omaa latuaan. Joskus voi nuorempikin kokea ahdistusta, tylsyyttä yms. Ne kuuluu elämään.

Nyt +62N on ihan kiva elää just omilla ehdoilla. Uskokaa pois, elämä kantaa. Olkaa rohkeita, uskaltakaa!

Tämä. Eri iässä erilaiset murheet/onnenhetket.

Alkoholismi on sairaus. Parantuakseen on itsellä oltava vahva tahtotila. Alkoholisti on lopun elämää alkoholisti - joi tai ei. Alkoholisti ei voi ottaa "vain vähän" ilman pelkoa ratkeamisesta.

Ai. Minusta tuntuu kuin elämä alkaisi alusta ja olisin kuin syntymässä uudelleen kohta puoliin kun nuorinkin täyttää 18v. Vihdoinkin elämä alkaa vain minua varten!

no minä olen 56v...lapset aikuisia ...erottiin kun lapset alle 2 ja 7v....isä muutti norjaan...jäin niin yksin...seurustelin kyllä......vuosien päästä on niin yksinäistä...mitä edessä enää...sairastan masennusta ...ja toinen lapsestani myös ja se huolestuttaa elämääni ..miten pärjää kun en ole täällä tukemassa häntä....mistä sitä iloa ja tulevaisuutta elämään...löytäisi

Vierailija kirjoitti:

Oliko sullakin nuorena juhlien jälkeen s*eksiä niiden itsevarmojen, hauskojen ja komeiden j ännäpoikien kanssa?

Tyhmä kysymys. Kaikilla meillä oli. 😘

Ap, ootko saanu hyviä vinkkejä? Jätä asiattomat arvoonsa, jotkut suoltaa pahaa omoaan tänne.

Tsemppiä sulle, elämä kantaa

Vierailija kirjoitti:

On sulla ainakin kuolema vielä edessä. 

Nyt on ihanan positiivista

Mulla ei ole miestä, lapsia, en pysty enää lähtemään opiskelemaan vaikka ala lähinnä pätkätyötä ollut. En omista taloa enkä asuntoa. Harmaitakin tullut jo ja pohdin, haluaako miehet sellaista. 

Ymmärrän haikeutesi, mutta itse taas koen jääneeni jostain elämän kelkasta, johon kuuluu perhe, lapset ja elämänilo. 

Mulla elämä vasta alkoi 38v jälkeen! Oli toki 3 lasta jo tuossa vaiheessa, koulutus ja työpaikka mutta tuon jälkeen:

3 taloa rakennettu ja 1 rempattu ulkomailla, 4. lapsi saatu, 3 lastenlasta saatu,  -58 ikävuoteen mennessä vaihdettu työpaikkaa 7x aina parempaan, matkustettu työn ja huvin vuoksi ympäri maailmaa upeissa paikoissa ja nyt asun 5kk vuodesta ulkomailla. Maailmalta saatu runsaasti ihania ystäviä, opeteltu vielä yksi uusi kieli. 

Ja paljon paljon muuta ihanaa! Ja edelleen elämää edessä vaikka ikää jo 64v!!!!