TYHJÄ OLO, ikää 38v ja kaikki tuntuu olevan jo takana:( vauvavuodet, tulevaisuuden odottaminen

Sama täällä. Eka kesäloma, että lapset viihtyvät paremmin kavereiden kanssa. Ketään ei enää kiinnosta leffaillat tai rantapäivät. Ystäviäkään ei ihmeemmin ole. Työ sentään mieluinen. Ikää 39 v.

Sulla on vielä koululaisia.

Mun ainoa lähdössä kotoa.

On sulla ainakin kuolema vielä edessä. 

Ehkä se on vaan tää ikä 

Oon samanikäinen, lapset esiteinejä omine kavereideen. Tykkään tästä ajasta omalla tavalla, itselle sopii vapauden tunne tehdä ja mennä

Miten huvittaa, tai olla kotona lukemassa kirjaa tai katselemassa Tv:tä rauhassa.

Lähde toiselle kierrokselle, niin kaikki on taas uutta ja jännää. (Ei en oikeasti suosittele, ihan järkyttävää on nelikymppisenä "aloittaa alusta" Tindereineen ja kaikkine muine hirveyksineen)

Mutta neuvoisin, että yritä löytää itsesi uudestaan, mieti mistä itse pidät, mitä uutta haluaisit kokeilla tai olisiko aika ns. kääntyä sisäänpäin jos löytäisit henkisyydestä sen mitä etsit.

Sulla voi olla vielä 50-60 vuotta elämää edessä. Siitä vähän perspektiiviä. Nyt kun lapset ovat isoja, on hyvä hetki hommata se ihan oma elämä. 

Harrastuksia, kirjoja, matkoja, uusia ystäviä. Nauti nyt elämästä hyvä ihminen.

Hyvä aloitus!

Vähän samaa täällä, lapset kohta muuttaa kotoa ja yksin isossa talossa. Vaimokin jo pistetty vaihtoon ja useampaa uutta kokeiltu, tuloksetta, parisuhteet nähty ja naisseikkailutkaan ei kiinnosta.

Juopottelu ja matkustelu auttaa hetkellisesti, sekä joskus kavereiden näkeminen. Joku uusi intohimo pitäisi keksiä, johon ei liittyisi juopottelu, naiset eikä matkustelu. Työ on ok ja hyväpalkkaista, joka mahdollistaisi harrastamisen, mutta eipä vain löydy mitään mitä ns. odottaa tulevaisuudelta.

Lapsettomana naurattaa aina nämä äipät, jotka ovat eläneet vain lasten kautta ja sitten parkuvat tyhjyyttä, kun lapset kasvavat isoikis. Miten olisi oma elämä? 

Uskon että käyt elämässä läpi muutosvaihetta. Niitä tulee elämässä monia ja niihin kuuluu juuri tuommoinen pohdiskelu, että mitäs nyt. En usko, että tyhjyyden tai tylsyyden tunne jatkuu ikuisesti, mutta muutosvaiheet kestää kuitenkin jopa vuosia.

En oikein osaa muuta neuvoa antaa, kuin että tämäkään ei kestä ikuisesti, ja vaikka ei tunnu siltä, elämällä on varmasti vielä paljon annettavaa sinulle. Tsemppiä <3

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomana naurattaa aina nämä äipät, jotka ovat eläneet vain lasten kautta ja sitten parkuvat tyhjyyttä, kun lapset kasvavat isoikis. Miten olisi oma elämä? 

Minkä ikäinen olet?  Oletko jo ohittanut 38 ikävuoden?  Jos, niin kerro miten sinä vietät aikasi?

Antakaa persettä kaikille

Vierailija kirjoitti:

Sulla voi olla vielä 50-60 vuotta elämää edessä. Siitä vähän perspektiiviä. Nyt kun lapset ovat isoja, on hyvä hetki hommata se ihan oma elämä. 

Olen paikannut tyhjyyttä viime viikot alkoholilla. Olin kova bilettämään ennen lapsia. Nyt se turhaa,kun ei enää ole nuori ja nätti,ei olisi edes vientiä toiselle kierrokselle..

Vauva toi merkitystä ja parempaa sisältöä elämään kuin biletys.

Nyt taas kuningas alkoholi tuntuu iskevän kiinni :(

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomana naurattaa aina nämä äipät, jotka ovat eläneet vain lasten kautta ja sitten parkuvat tyhjyyttä, kun lapset kasvavat isoikis. Miten olisi oma elämä? 

Minkä ikäinen olet?  Oletko jo ohittanut 38 ikävuoden?  Jos, niin kerro miten sinä vietät aikasi?

Ei minun iälläni tai tekemisilläni ole tässä yhteydessä merkitystä. Jokainen on vastuussa omasta elämästään. 

Mun on kauhean vaikea eläytyä tuohon tunteeseen. Olen 48 ja elän ihana elämää juuri nyt ja odotan innolla tulevaa. Voin viettää aikaa niin kuin haluan vapaalla. Työ on haastavaa ja voin keskittyä siihen. Ainoa ongelma on ikääntyvä äiti, jonka tulevaisuus huolettaa.

Uusi työ, uuden alan opiskelu, joku uusi harrastus? Miestä ei ehkä kannata laittaa vaihtoon, jos mitään varsinaista vikaa ei ole, mutta ehkä voitte alkaa käydä kahdestaan treffeillä/matkustaa/aloittaa yhteisen harrastuksen.

Itsellä on ikää 41v ja ei varsinaisesti tunnu että elämä on ohi, mutta vähän hölmistynyt olo kun olen saavuttanut kaikki (ulkoiset) tavoitteet, joista joskus nuorempana haaveilin. On mielenkiintoinen työ, hyvä palkka, uusi talo ja kesämökki. Miestä rakastan edelleen 20 yhteisen vuoden jälkeen, lapset on huippuja (toki kaikkea pientä haastetta teinin kanssa on välillä), kivoja harrastuksia ja muutama hyvä ystävä löytyy. Onneksi voi aina kehittää itseään ja opiskella lisää, enkä varmaan nykyisessä työssä tai työpaikassa ole eläkeikään asti. Nyt on myös varaa matkustella enemmän ja seikkailla mielenkiintoisissa paikoissa. En missään tapauksessa aio jämähtää tähän, vaan nyt täytyy vain miettiä seuraavat tavoitteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomana naurattaa aina nämä äipät, jotka ovat eläneet vain lasten kautta ja sitten parkuvat tyhjyyttä, kun lapset kasvavat isoikis. Miten olisi oma elämä? 

Minkä ikäinen olet?  Oletko jo ohittanut 38 ikävuoden?  Jos, niin kerro miten sinä vietät aikasi?

Töitä, harrastuksia, matkustamista, ystäviä, mahdollisesti puoliso. Siinä nyt muutama esimerkki asioista, joiden parissa lapsettomat viettävät aikaansa. Ja lapsellistenkin olisi syytä viettää, ettei elämä ole pelkästään lapsia.

t. eri

Onneks ei tunnu ollenkaan tuolta ja ikää itsellä 40v. :) moni asia kiinnostaa ja paljon on kokematta ja näkemättä edelleen. Uusia paikkoja, reissuja..jos sais vielä uusia tuttavuuksia, ystäviä tulevaisuudessa. Ei tunnu kyllä yhtään siltä, että kaiken olis nähny, ihan päinvastoin.

Järkyttävä ero tän ikäisissä.. itse 37 vuotiaana vielä etsin miestä ensimmäiselle kierrokselle, mahdolliset vauvavuodet siis vielä edessäpäin.. mulla on siis kaikki vielä edessä, niin ei ole aikaa tuntea tyhjyyttä.