TYHJÄ OLO, ikää 38v ja kaikki tuntuu olevan jo takana:( vauvavuodet, tulevaisuuden odottaminen

Mä oon 40 ja aloitin just uuden ammatin opiskelun. Musta tuntuu, että elämä on vasta edessä. Nautin tästä vaiheesta, kun lapsi on jo 13 ja on omaa aikaa ja puolison kanssa yhteistä aikaa. Tuntuu, että nyt se elämä vasta alkaa! 😊

Voi, jos olette terveitä eikä ole taloudellisia esteitä, niin kaikki on mahdollista! Muistan kyllä, että oli ristiriitainen olo kun lapset ei enää lähteneet mökille tms. mutta huoletti jättää kotiinkin. Sitten kun huomasi, että pärjäävät ilmankin mritä, niin oli mahtava vapaus tehdä mitä haluaa.

Tuon ymmärtää toki tuon tyhjän olon, kun elämä on ollu niin täyttä ruuhkavuosina lapsien myötä, ja varsinkin jos olet pistänyt kaikki paukut siihen perhe-elämään. Sinun pitää nyt alkaa keksimään uutta tekemistä, uusia kiinnostuksia. Muuta kuin perheeseen ja sen tekemisiin liittyvää kenties.

Itse olen myös 38, mutta tavallaan tuntuu, että elämä on aivan edessä vielä. Minulla ei ole lapsia (eikä tule) mutta urakehityksessä olen "jäljessä" joten sen saralla ainakin riittää vielä kiinnostavaa puuhaa itselle. Ja ajattelen, että rahatilanteeni kohentuessa, pystyn enemmän myös tulevaisuudessa harrastamaan juttuja tai vaikka matkustamaan.

No hankit vielä lapsen, niin on täytettä elämään taas muutamaksi vuodeksi.

Vierailija kirjoitti:

Tosi harmi, että naisille on myyty tällainen maailmankuva, että lasten ja perheen ulkopuolella ei ole elämää. Voit oppia harrastuksen, ja perustaa sen ympärille firman. Voit hankkia uuden koulutuksen ja aloittaa uuden uran. Voit liittyä järjestykseen tai muuhun toimintaan, lähteä politiikkaan, tehdä hyväntekeväisyyttä, ryhtyä joogiksi, muuttaa ulkomaille, etsiä uusia ystäviä (siis ei nykyisten tilalle, mutta lisäksi) ulkomailta tai Suomesta. Aloittaa kalliokiipeilyn, purjehtimisen, lukea filosofiaa, mennä kokkikouluun, ostaa kodin maalta ja hankkia kolme alpakkaa takapihalle. Löytää itsesi, ja opetella ilmaisemaan sitä. Elää omannäköistä elämää. Miehetkään stressaa iästä, miksi naisten pitäisi?

Tämä! Mulla on ainakin niin paljon harrastuksia ja mielenkiintoja, että en ehdi edes kaikkia kunnolla yhdessä elämässä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras ikäkausi on 40-55, on jo itseluottamusta, nuoruuden epävarmuus on mennyttä aikaa, ei välitä muiden mielipiteistä ja on virtaa ja jaksamista tehdä asioita joista nauttii. Lapsetkin jo pärjäävät omillaan ja nyt on aikaa itsellesi. Aloita uusi harrastus, matkaile omien mieltymysten mukaan joko yksin tai puolisosi kanssa jos olet niin onnekas että teillä on hyvä suhde. Harrastuspiireistä löytyy usein samanhenkisiä kavereita. Jos pidät liikunnasta niin Suomen ladulla on paikallisyhdistyksiä joissa on monenlaista tapahtumaa.

Ole ylpeä lapsistasi mutta anna heille vapautta myös.

Itse olen nyt yli 60 joten kokemuksen ääni puhuu. 40 jälkeen olen käynyt useilla Afrikan safareilla, patikointimatkoilla eri puolilla maailmaa ja lapissa, opiskellut, aloittanut melonnan ja sup-lautailun, käynyt taideleirillä (ei ollut mun juttu mutta kokeilin)

Kummasti jää rahaa itselle kun lapset ovat aikuisia.

Ok. Tällaisissa viesteissä unohtuu vaan yleensä se, että tänä päivänä monet hankkivat lapsia paljon myöhemmin, eli nelikymppisinä, jopa yli, jolloin he pääsevät vasta eläkeiässä nauttimaan omasta elämästään seuraavan kerran, jos ovat hengissä. 

Hauska kun nuorena lapsen saaneille irvaillaan, kuinka jäi nuoruus elämättä. Mites tää nyt näin kääntyi, että nelikymppisenä lisääntyneen oma elämä loppui siihen lastensaantiin?

T. 42 v nuorten aikuisten äiti, joka nautti lapsiajasta ja nyt täysin rinnoin omasta elämästä

Normaali ikäkriisi, nyt neljänkympin kriisi.

Kaikki ikäkriisit iskevät juuri vähän ennen kuin tåyttää pyöreitä

Menee ohi, jos et ole masentunut. Kuulostaa vaan neljänkympin kriisiltä.

Mä olen vissiin elämässäni jäljessä kun tunnen että kaikki on edessä päin näin 35-vuotiaana uudelle alalle vaihtaneena. Tein myös vihdoin päätöksen että lapsia ei edes yritetä eikä elämä tunnu silti tyhjältä. Tiedä sitten tuntuuko se vanhana mutta eipä kannata hankkia lapsia jos odotan koko ajan että ne kasvavat isommiksi. Tämä ei auttanut aloittajaa mutta sai minut miettimään miten erilaisissa elämäntilanteissa olemme.

Itse koin jotain samanlaista muutama vuosi sitten, kun olin 45-v. Sitten totesin, että itseasiassa todella hyvä näin. Lapsi on muuttanut kotoa, viihdymme miehen kanssa erinomaisesti niin asuinpaikkakunnallamme kuin omassa asunnossammekin (eli ei ole mitään syytä tai halua muuttaa) ja työelämässä olen onnistunut pääsemään sellaiseen työpaikkaan ja tehtävään johon olen pyrkinyt. 

Toisin sanoen, noin 25 vuotta on elämää tavallaan rakennettu ja menty eteenpäin. Nyt ei tarvitse enää, vaan olen isossa mittakaavassa päässyt ns. perille, joten voin nauttia siitä ja keskittyä vapaa-ajalla tekemään miehen kanssa ja itsekseni mukavia asioita joihin ehkä aiemmin ei ollut niin paljoa aikaa. 

Minä olen 44 ja minulla on vauva😅Mutta ehdottomasti miettisin mikä toisi sitä kivaa sisältöä elämään muu kuin se alkoholi.

Itse olen 39v ja raskaana, esikoinen on nyt 3v. Kolme lasta on toiveissa mutta voi olla että lapsiluku jää kahteen. Edessä on muutto elämäni ensimmäiseen omakotitaloon, siellä pääsen remontoimaan ja laittamaan pihaa oman jaksamisen mukaan. Töiden suhteen on ihan ok tilanne, sain ensimmäisen oman alani vakipaikan vasta melko "myöhään" 35-vuotiaana eli siihenkään en ole ehtinyt kyllästyä. Tuntuu että tästä tämä aikuiselämä vasta käynnistyy:D

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomana naurattaa aina nämä äipät, jotka ovat eläneet vain lasten kautta ja sitten parkuvat tyhjyyttä, kun lapset kasvavat isoikis. Miten olisi oma elämä? 

Höpsis sentään, ei neljänkympin kriisissä siitä ole kyse. Itse oon 40 v uraäiti, saanut osakkuuden firmassa, vuositulot 150 k itsellä ja ukolla, mies teki vähän aikaa sitten exitin ja varallisuutta pari me sitä kautta. Itse juuri pohdin täsmälleen samoja juttuja, että mitä tässä elämässä enää on edessä - kaikki on saatu, onko jäljellä enää pelkkä alamäki ja kaiken rupsahtaminen :( Lapset tietty vielä kasvaa ja ovat kotona varmaan vielä 10 v. Mutta ihan samoja ajatuksia täällä, vaikka kaikki on periaatteessa hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Antakaa persettä kaikille

No sitähän tässä nelikymppinen miettii, ettei sitäkään kohta kukaan enää halua

;)

Anteeksi nyt vaan, mutta kuulostat kiittämättömältä. Itse on vastentahtoisesti sinkku ja lapseton yli neljäkymppinen nainen, ja antaisin mitä vaan jos mulla olisi perhe eikä olisi mitään sen suurempia murheitakaan. Keksisin vaikka mitä tekemistä ja puuhaa, jos minulla olisi perheen kanssa yhteinen koti ja seuraa loma-aikoina esimerkiksi. Itselläni on omistusasunto ja pitkä työsuhde, koska nämä ovat asiat, jotka voi omalla työllä ja ponnistelulla saavuttaa.  Parisuhdetta, rakkautta ja lapsia ei välttämättä saa vaikka tekisi mitä. Olen lopen kyllästynyt tekemään aina kaiken yksin, viettämään kaikki vapaat yksin, tekemään kaikki päätökset yksin yms yms. Voin kertoa, että tämä elämä se vasta tyhjältä tuntuu, mietipä hetki asiaa täältä vinkkelistä. 

En ole kiittämätön.

Moni nuoruuden ystävä elää uutta kierrosta, tuntuu että heillä elämänlaatu parani kun mies meni vaihtoon.. Välillä kateellisena katson sitä.alkuhuumaa.

Pelottaa myös oma ikä, mitä jos mies miettiikin minun vaihtamista nuorempaan?? Oma ulkonäkö ei tästä ainakaan parane.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Sulla voi olla vielä 50-60 vuotta elämää edessä. Siitä vähän perspektiiviä. Nyt kun lapset ovat isoja, on hyvä hetki hommata se ihan oma elämä. 

Mielenkiintona nykyään lähinnä syöminen

Ap

Jestas sentään, nyt ylös sieltä sohvasta ja ala elää. Vaihtaisin koska vaan paikkoja kanssasi. T. 28v kahden pikkulapsen äiti, jolla omaa aikaa kerran kahdessa pari tuntia.

Vierailija kirjoitti:

Jestas sentään, nyt ylös sieltä sohvasta ja ala elää. Vaihtaisin koska vaan paikkoja kanssasi. T. 28v kahden pikkulapsen äiti, jolla omaa aikaa kerran kahdessa pari tuntia.

Ollapa 28v !!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomana naurattaa aina nämä äipät, jotka ovat eläneet vain lasten kautta ja sitten parkuvat tyhjyyttä, kun lapset kasvavat isoikis. Miten olisi oma elämä? 

Lapsettoman nyt ei tarvitse kommentoida ollenkaan, kun et vain ymmärrä.