TYHJÄ OLO, ikää 38v ja kaikki tuntuu olevan jo takana:( vauvavuodet, tulevaisuuden odottaminen

Ylös

Ala tehdä jotain tämän maailman hyväksi, yhdistystoimintaa, vapaaehtoistyötä tms., näistä löytyy merkitystä. Ja muutaman vuoden päästä voit päästä isovanhemmaksi 🙂

Ehdit vielä hyvin tekemään pari lasta. Siinä olisi taas toimintaa seuraavaksi 18 vuodeksi.

Minä aloin sinun tilanteessasi harrastaa aktiivisesti. Hurahdin ensin polkujuoksuun ja pääsin huippukuntoon. Aloitin sitten vuosien tauon jälkeen myös pari nuoruudenharrastusta uudelleen aikuisten valmennuksessa, jolloin sain hurjasti uutta intoa ja tehoa treeniin ja paljon uusia kavereita.

Nyt elämä on ihanaa ja aika kuluu kuin siivillä. Viikossa ei tahdo tunnit riittää kaikkeen mitä haluaisi tehdä. On treenejä, kisoja, matkoja, leirejä jne. Harrastuskavereiden kanssa nähdään muutenkin kuin treenien merkeissä. Perhe kannustaa minua ja on ylpeä kun pärjään kisoissa, kuinka pienissä tahansa. Itsekin pidän perheestäni ja puolisostani nykyään enemmän, kun olen tyytyväinen itseeni.

Oletko saanut elämässä kaiken mitä olet toivonut: ammatin, työn, parisuhteen, perheen, omistusasunnon ja taloudellisesti ihan mukavan elämän?

Kysyn näin lapsettomana 5- kymppisenä. Itselläni nimittäin elämä on mennyt toisin enkä ole saanut puoliakaan siitä mitä olisin toivonut. Minulla ei ole koskaan ollut tuollaista oloa kuin aloittajalla. On ollut pakko keksiä elämään sisältöä ja löytää innostavat asiat. Ja ne on löytynyt. 38- vuotiaana elämä oli parhaimmillaan ja parani vaan 4- kympin jälkeen.

Oliko sullakin nuorena juhlien jälkeen s*eksiä niiden itsevarmojen, hauskojen ja komeiden j ännäpoikien kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Minä aloin sinun tilanteessasi harrastaa aktiivisesti. Hurahdin ensin polkujuoksuun ja pääsin huippukuntoon. Aloitin sitten vuosien tauon jälkeen myös pari nuoruudenharrastusta uudelleen aikuisten valmennuksessa, jolloin sain hurjasti uutta intoa ja tehoa treeniin ja paljon uusia kavereita.

Nyt elämä on ihanaa ja aika kuluu kuin siivillä. Viikossa ei tahdo tunnit riittää kaikkeen mitä haluaisi tehdä. On treenejä, kisoja, matkoja, leirejä jne. Harrastuskavereiden kanssa nähdään muutenkin kuin treenien merkeissä. Perhe kannustaa minua ja on ylpeä kun pärjään kisoissa, kuinka pienissä tahansa. Itsekin pidän perheestäni ja puolisostani nykyään enemmän, kun olen tyytyväinen itseeni.

Vihaan liikuntaa.

Kai jotain pitsinnäpläystä voi tässä iässä vielä harrastaa...

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla voi olla vielä 50-60 vuotta elämää edessä. Siitä vähän perspektiiviä. Nyt kun lapset ovat isoja, on hyvä hetki hommata se ihan oma elämä. 

Olen paikannut tyhjyyttä viime viikot alkoholilla. Olin kova bilettämään ennen lapsia. Nyt se turhaa,kun ei enää ole nuori ja nätti,ei olisi edes vientiä toiselle kierrokselle..

Vauva toi merkitystä ja parempaa sisältöä elämään kuin biletys.

Nyt taas kuningas alkoholi tuntuu iskevän kiinni :(

Ap

Älä siinä tapauksessa käytä alkoholia. Luisut kohti alkoholismia, jos juot tyhjyyden tunteeseen. Miten olisi joku uusi harrastus tai opinnot?

Vierailija kirjoitti:

Minä aloin sinun tilanteessasi harrastaa aktiivisesti. Hurahdin ensin polkujuoksuun ja pääsin huippukuntoon. Aloitin sitten vuosien tauon jälkeen myös pari nuoruudenharrastusta uudelleen aikuisten valmennuksessa, jolloin sain hurjasti uutta intoa ja tehoa treeniin ja paljon uusia kavereita.

Nyt elämä on ihanaa ja aika kuluu kuin siivillä. Viikossa ei tahdo tunnit riittää kaikkeen mitä haluaisi tehdä. On treenejä, kisoja, matkoja, leirejä jne. Harrastuskavereiden kanssa nähdään muutenkin kuin treenien merkeissä. Perhe kannustaa minua ja on ylpeä kun pärjään kisoissa, kuinka pienissä tahansa. Itsekin pidän perheestäni ja puolisostani nykyään enemmän, kun olen tyytyväinen itseeni.

Nykyään päivät menee töissä 7-15

Päivällinen, pyykkikone päälle, päiväunet 2h, heräilet sen tunnin ja saat pyykit kuivumaan.

Kohta pitääkin mennä jo nukkumaan.

Toisena päivänä päiväunien jälkeen lasten harrastukset.. ja taas nukkumaan.

Ap

En ymmärrä lainkaan. Sehän on ihmisen parasta aikaa, kun lapset ei ole enää pieniä, saa nukkua, ei tarvitse katsoa perään joka hetki tai kestää päiväkotirumbaa. Ainakin minulla on näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aloin sinun tilanteessasi harrastaa aktiivisesti. Hurahdin ensin polkujuoksuun ja pääsin huippukuntoon. Aloitin sitten vuosien tauon jälkeen myös pari nuoruudenharrastusta uudelleen aikuisten valmennuksessa, jolloin sain hurjasti uutta intoa ja tehoa treeniin ja paljon uusia kavereita.

Nyt elämä on ihanaa ja aika kuluu kuin siivillä. Viikossa ei tahdo tunnit riittää kaikkeen mitä haluaisi tehdä. On treenejä, kisoja, matkoja, leirejä jne. Harrastuskavereiden kanssa nähdään muutenkin kuin treenien merkeissä. Perhe kannustaa minua ja on ylpeä kun pärjään kisoissa, kuinka pienissä tahansa. Itsekin pidän perheestäni ja puolisostani nykyään enemmän, kun olen tyytyväinen itseeni.

Nykyään päivät menee töissä 7-15

Päivällinen, pyykkikone päälle, päiväunet 2h, heräilet sen tunnin ja saat pyykit kuivumaan.

Kohta pitääkin mennä jo nukkumaan.

Toisena päivänä päiväunien jälkeen lasten harrastukset.. ja taas nukkumaan.

Ap

Miten elämäsi olo parempaa vauva-aikana? Silloin loputon vaippa- ja syöttöralli eikä rauhallista hetkeä ikinä?

Eikö sinulla ole mahdollisuutta harrastaa, lukea, tavata ystäviä, luoda uraa, matkustella, käydä tapahtumissa, konserteissa, kehittää osaamistasi?

Vierailija kirjoitti:

Oletko saanut elämässä kaiken mitä olet toivonut: ammatin, työn, parisuhteen, perheen, omistusasunnon ja taloudellisesti ihan mukavan elämän?

Kysyn näin lapsettomana 5- kymppisenä. Itselläni nimittäin elämä on mennyt toisin enkä ole saanut puoliakaan siitä mitä olisin toivonut. Minulla ei ole koskaan ollut tuollaista oloa kuin aloittajalla. On ollut pakko keksiä elämään sisältöä ja löytää innostavat asiat. Ja ne on löytynyt. 38- vuotiaana elämä oli parhaimmillaan ja parani vaan 4- kympin jälkeen.

No en uskalla opiskella,koska joka paikassa aina esitelmiä, pelottaa.

Työ ok työtä, palkka nousisi jos olisi vastaava tutkinto, mutta se opiskelu pelottaa. Asun vuokralla.

Ap

kakkos4 kirjoitti:

Hyvä aloitus!

Vähän samaa täällä, lapset kohta muuttaa kotoa ja yksin isossa talossa. Vaimokin jo pistetty vaihtoon ja useampaa uutta kokeiltu, tuloksetta, parisuhteet nähty ja naisseikkailutkaan ei kiinnosta.

Juopottelu ja matkustelu auttaa hetkellisesti, sekä joskus kavereiden näkeminen. Joku uusi intohimo pitäisi keksiä, johon ei liittyisi juopottelu, naiset eikä matkustelu. Työ on ok ja hyväpalkkaista, joka mahdollistaisi harrastamisen, mutta eipä vain löydy mitään mitä ns. odottaa tulevaisuudelta.

Uhkapelit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aloin sinun tilanteessasi harrastaa aktiivisesti. Hurahdin ensin polkujuoksuun ja pääsin huippukuntoon. Aloitin sitten vuosien tauon jälkeen myös pari nuoruudenharrastusta uudelleen aikuisten valmennuksessa, jolloin sain hurjasti uutta intoa ja tehoa treeniin ja paljon uusia kavereita.

Nyt elämä on ihanaa ja aika kuluu kuin siivillä. Viikossa ei tahdo tunnit riittää kaikkeen mitä haluaisi tehdä. On treenejä, kisoja, matkoja, leirejä jne. Harrastuskavereiden kanssa nähdään muutenkin kuin treenien merkeissä. Perhe kannustaa minua ja on ylpeä kun pärjään kisoissa, kuinka pienissä tahansa. Itsekin pidän perheestäni ja puolisostani nykyään enemmän, kun olen tyytyväinen itseeni.

Nykyään päivät menee töissä 7-15

Päivällinen, pyykkikone päälle, päiväunet 2h, heräilet sen tunnin ja saat pyykit kuivumaan.

Kohta pitääkin mennä jo nukkumaan.

Toisena päivänä päiväunien jälkeen lasten harrastukset.. ja taas nukkumaan.

Ap

Miten elämäsi olo parempaa vauva-aikana? Silloin loputon vaippa- ja syöttöralli eikä rauhallista hetkeä ikinä?

Eikö sinulla ole mahdollisuutta harrastaa, lukea, tavata ystäviä, luoda uraa, matkustella, käydä tapahtumissa, konserteissa, kehittää osaamistasi?

Olo oli mahtava. Varmaan johtui hormoneista, mutta olin onneni kukkuloilla.

Nyt vaan plääh

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aloin sinun tilanteessasi harrastaa aktiivisesti. Hurahdin ensin polkujuoksuun ja pääsin huippukuntoon. Aloitin sitten vuosien tauon jälkeen myös pari nuoruudenharrastusta uudelleen aikuisten valmennuksessa, jolloin sain hurjasti uutta intoa ja tehoa treeniin ja paljon uusia kavereita.

Nyt elämä on ihanaa ja aika kuluu kuin siivillä. Viikossa ei tahdo tunnit riittää kaikkeen mitä haluaisi tehdä. On treenejä, kisoja, matkoja, leirejä jne. Harrastuskavereiden kanssa nähdään muutenkin kuin treenien merkeissä. Perhe kannustaa minua ja on ylpeä kun pärjään kisoissa, kuinka pienissä tahansa. Itsekin pidän perheestäni ja puolisostani nykyään enemmän, kun olen tyytyväinen itseeni.

Nykyään päivät menee töissä 7-15

Päivällinen, pyykkikone päälle, päiväunet 2h, heräilet sen tunnin ja saat pyykit kuivumaan.

Kohta pitääkin mennä jo nukkumaan.

Toisena päivänä päiväunien jälkeen lasten harrastukset.. ja taas nukkumaan.

Ap

Oletko kuulostellut itseäsi: voisitko olla lievästi masentunut?

Niin minäkin aloin nelikymppisenä käyttää alkoholia runsaasti tyhjyyteen ja siinä vierähti vuosikymmen.

Nyt jäkikäteen harmittaa ne hukkaan heitetyt vuodet, ois voinut tehdä jotain järkevämpää. N.59

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko saanut elämässä kaiken mitä olet toivonut: ammatin, työn, parisuhteen, perheen, omistusasunnon ja taloudellisesti ihan mukavan elämän?

Kysyn näin lapsettomana 5- kymppisenä. Itselläni nimittäin elämä on mennyt toisin enkä ole saanut puoliakaan siitä mitä olisin toivonut. Minulla ei ole koskaan ollut tuollaista oloa kuin aloittajalla. On ollut pakko keksiä elämään sisältöä ja löytää innostavat asiat. Ja ne on löytynyt. 38- vuotiaana elämä oli parhaimmillaan ja parani vaan 4- kympin jälkeen.

No en uskalla opiskella,koska joka paikassa aina esitelmiä, pelottaa.

Työ ok työtä, palkka nousisi jos olisi vastaava tutkinto, mutta se opiskelu pelottaa. Asun vuokralla.

Ap

Miksi et harrasta mitään? Eikö sinulla ole ystäviä tai mitään omaa elämää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko saanut elämässä kaiken mitä olet toivonut: ammatin, työn, parisuhteen, perheen, omistusasunnon ja taloudellisesti ihan mukavan elämän?

Kysyn näin lapsettomana 5- kymppisenä. Itselläni nimittäin elämä on mennyt toisin enkä ole saanut puoliakaan siitä mitä olisin toivonut. Minulla ei ole koskaan ollut tuollaista oloa kuin aloittajalla. On ollut pakko keksiä elämään sisältöä ja löytää innostavat asiat. Ja ne on löytynyt. 38- vuotiaana elämä oli parhaimmillaan ja parani vaan 4- kympin jälkeen.

No en uskalla opiskella,koska joka paikassa aina esitelmiä, pelottaa.

Työ ok työtä, palkka nousisi jos olisi vastaava tutkinto, mutta se opiskelu pelottaa. Asun vuokralla.

Ap

Esiintymistäkin voi harjoitella ja jännitystä oppii sietämään. Siinähän sulle olisi hyvä elämänsisältö, kun menisit jollekin esiintymiskurssille ja pääsisit eroon tuosta ajatuksia lukkiuttavasta pelosta. Sitten elämä vapautuisi ja voisit opiskella ja nauttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko saanut elämässä kaiken mitä olet toivonut: ammatin, työn, parisuhteen, perheen, omistusasunnon ja taloudellisesti ihan mukavan elämän?

Kysyn näin lapsettomana 5- kymppisenä. Itselläni nimittäin elämä on mennyt toisin enkä ole saanut puoliakaan siitä mitä olisin toivonut. Minulla ei ole koskaan ollut tuollaista oloa kuin aloittajalla. On ollut pakko keksiä elämään sisältöä ja löytää innostavat asiat. Ja ne on löytynyt. 38- vuotiaana elämä oli parhaimmillaan ja parani vaan 4- kympin jälkeen.

No en uskalla opiskella,koska joka paikassa aina esitelmiä, pelottaa.

Työ ok työtä, palkka nousisi jos olisi vastaava tutkinto, mutta se opiskelu pelottaa. Asun vuokralla.

Ap

Miksi et harrasta mitään? Eikö sinulla ole ystäviä tai mitään omaa elämää?

Ystäviä ei ole,asun "uudella" paikkakunnalla ( 6vuotta jo)

Lähinnä harrastan viininlipitystä ja miehen kanssa käydään usein paikallisessa,kun vanhin lapsi kotona.

Aika tylsää.

En uskalla mihinkään yksin. Luen kirjoja, käyn kävelyllä,teen erilaisia ruokia,lasten kanssa HopLopissa ja uimassa. Siinä se. Nekin reissut loppuu pian kun lapset kasvaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aloin sinun tilanteessasi harrastaa aktiivisesti. Hurahdin ensin polkujuoksuun ja pääsin huippukuntoon. Aloitin sitten vuosien tauon jälkeen myös pari nuoruudenharrastusta uudelleen aikuisten valmennuksessa, jolloin sain hurjasti uutta intoa ja tehoa treeniin ja paljon uusia kavereita.

Nyt elämä on ihanaa ja aika kuluu kuin siivillä. Viikossa ei tahdo tunnit riittää kaikkeen mitä haluaisi tehdä. On treenejä, kisoja, matkoja, leirejä jne. Harrastuskavereiden kanssa nähdään muutenkin kuin treenien merkeissä. Perhe kannustaa minua ja on ylpeä kun pärjään kisoissa, kuinka pienissä tahansa. Itsekin pidän perheestäni ja puolisostani nykyään enemmän, kun olen tyytyväinen itseeni.

Nykyään päivät menee töissä 7-15

Päivällinen, pyykkikone päälle, päiväunet 2h, heräilet sen tunnin ja saat pyykit kuivumaan.

Kohta pitääkin mennä jo nukkumaan.

Toisena päivänä päiväunien jälkeen lasten harrastukset.. ja taas nukkumaan.

Ap

Oletko kuulostellut itseäsi: voisitko olla lievästi masentunut?

Syön masennuslääkkeitä, mutta tämä alkoholinnköyttö kai kumoaa vaikutuksen.. ap