Lue keskustelun säännöt.
Kesälomareissu pilalla
Paha äitipuoliko?
28.06.2023 |
Ollaan uuden miesystävän kanssa tavattu viime syksynä ja nyt kesälomalle suunnitteilla ensimmäinen yhteinen lomamatka. Olen innoissani odottanut sitä, että meillä on viikko aikaa nautiskella kaksistaan (loikoilla sängyllä, rakastella, istua hyvässä ravintolassa ja nauttia kuohuviiniä jne).
Nyt yhtäkkiä miehen 12-vuotias tyttö haluaa reissulle mukaan ja mies on sitä mieltä, että tyttö pitää ottaa matkaan. Ymmärrän, että miehelle viikko kiireetöntä lomaa tyttären kanssa on luksusta, mutta itselleni tämä on painajainen. Ei tytössä sinänsä mitään vikaa ole, mutta kyllähän se nyt meidän lomasuunnitelmat romuttaa, jos huoneessa onkin meidän lisäksi miehen lapsi.
Yritin kauniisti ehdottaa, että ehkä tyttö voisi tehdä jotain muuta isänsä kanssa, mutta tyttö haluaa nimenomaan reissuun ja mies inttää, että olisi ihana ottaa tyttö matkaan mukaan.
Mitä voin tehdä? En todellakaan halua maksaa kallista lomamatkaa ja joutua jakamaan sitä miehen lapsen kanssa
Kommentit (1000)
Minusta tuo on hyvä testi eli mies tavallaan katsoo, että hyväksytkö minun kaikki puoleni, myös sen että tytär on tärkeä. Jos et hyväksy, miehen kannattaa hiljalleen etääntyä. Jos yhden viikon loma aiheuttaa ap:ssa tuollaisia tunteita, niin miten mahtaa mennä jatkossa, kun tytärtä pitää auttaa muutossa tai yo-juhlia järjestetään ja halutaan isä edellisellä viikolla apuun, vaikka äitipuoli on halunnut viettää pitkää viikonloppua.
Oletan, että ap:lla ja miehellä on joka toinen viikko aikaa rynkyttää sängyssä, keittiön pöydällä tai eteisen lattialla; miksi hotellissa olisi sen maukkaampaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä tietenkin on, että jos ap nyt nostaa kissan pöydälle, niin mies tekee ap:sta syypää ja kieltäytyy täysin näkemästä omassa toiminnassaan mitään ongelmaa.
Mies tekee ap:sta sen pahan äitipuolen.
Mies on niin saanut näyteltyä tuossa kilttiä isukkia ja siirtänyt kieltämiset ja ikävät asiat akoille. Hyvänen aika, jos on sovittu kahdenkeskisestä lomasta, ei silloin kerrota lapselle, ettei hänen mukaantulonsa ole poissuljettu keskustelematta loman toisen osapuolen kanssa ensin. Tuossahan jos äiti olisi kieltänyt, äiti olisi ilkeä. Jos nyxä kieltää, on ilkeä äitipuoli. Lapsi kantaa marttyyrin viittaa asiasta minkä päättäminen ei kuulu hänelle. Kaiken huippu, että tempullaan mies todella vaikeuttaa nyxän ja lapsen sopeutumista toisiinsa, ei suinkaan paranna tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että tärkeysjärjestys tuli jo nyt esiin. Lapsi hyvin usein on ykkönen ja muut tulevat perässä. Tähän on syytä varautua jatkossakin. Joten on varmaankin aika tehdä johtopäätöksiä.
Lapsen kuuluu olla isälleen se kaikista tärkein!
Ja kypsän aikuisen naisen tulisi se ymmärtää.
Ap lienee 40-55-vuotias. Kypsässä iässä.
Minusta tässä oli kaksi kypsää aikuista sopinut keskenään lomamatkan ajalle jolloin lapsi olisi äidillään eli matka ei olisi ollut mitenkään lapselta pois, mutta nyt toinen muutti sitä yhteistä sopimusta yksipuolisesti ja on ihan inhimillistä kokea pettymystä.
Lapsen äiti voi myös joutua tilanteeseen että ei voi huolehtia lapsista, sairaus tai onnettomuus. Otatko ap silloin vastuun miehen kanssa tytöstä?
Mä peruisin tämän matkan. Mies ja lapsi voi mennä yhdessä. On eri asia sopia perhelomat ja lapsivapaat.
On mahdollista ihan sekin, että isänä mies innostui enemmän mahdollisuudesta viettää lapsensa kanssa enemmän aikaa kuin normaalisti eikä ajatellut sen kummemmin sua tässä kuviossa.
Jos kuitenkin päädyt lapsen kanssa lähtemään, niin lasta pitää silti huomioida. Jotain omia juttuja voi tehdä, käydä vaikka museoissa yms. ja lapsi ja mies tekee muuta, mutta se vasta oliskin kaikkien rahan ja ajan haaskausta, että lähtisitte kolmistaan reissuun ja toimillasi osoittaisit lapselle sinun pitävän häntä lähinnä riippakivenä. Lapset kyllä huomaa tällaisen ja jos kuvittelet jotain tulevaisuutta sulle ja miehelle niin lasta kohtaan pitää olla myös näissä tilanteissa asiallinen. Vaikka itseä ottaisikin päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti siellä on miehesi ex tahtipuikko käsissä, kateuksissaan survomassa muksua matkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka puhutte tässä yhteydessä, että lapsi pitäisi ottaa mukaan hänen parhaakseen, olisitteko edelleen samaa mieltä, jos kyseessä olisi ydinperhe, jossa lapsi haluaa yhtäkkiä mukaan vanhempien suunnittelemalle kahdenkeskiselle lomamatkalle? Lasten hoito olisi jo järjestynyt ja loma varattu ja edessä muutaman viikon päästä.
Vaikea sanoa, kun ei ydinperheenä eläessä tehty kahdenkeskisiä lomamatkoja. Tehtiin ennen lapsia ja lasten jälkeen. Lapsuusaika on sille perhe-elämälle pyhitetty. Näin meillä.
-eri
Teillä ei siis ollut mitään omaa elämää? Ei omia harrastuksia, omia ystäviä, aikuisten juttuja? Eihän se matka ole sen kummempi juttu kuin nuokaan.
Miten harrastus on sama asia kuin molempien vanhempien lähteminen lomareissuun ilman lapsia? En ole ikinä kuullutkaan perheestä jossa noin tehtäisiin.
Hyvä ratkaisu tuo lasten kautta eläminen niin, ettei ole parisuhdelomia/aikaa jos haluaa päätyä tilanteeseen, ettei puolison kanssa ole enää mitään yhteistä kuin pankkilainaa. Suosittelen!
Voi että kun meillä ei ole pankkilainaa ollenkaan. On tarpeeksi rahaa matkustella koko perheen kanssa ihan mihin halutaan. Suosittelen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tästä keskustelusta ehkä vähän aukeaa myös se miksi osa lapsista ei tosiaan osaa istua ravintolassa asiallisesti tai osaa kautta halua kulkea aikuisen mukana museoissa tmv nähtävyyksissä. Osalla lapsista ei ilmeisesti ole ollenkaan kokemusta matkailusta ulkomailla tai kaupunkilomista. Teinit nyt on vaikeita joka paikassa sille päälle sattuessaan. Mutta omasta lapsesta (15v) voin todeta, että kun on aina ollut matkoilla mukana, ravintolassa on syöty säännöllisesti ja perhetilaisuuksiin, esim yhteisiin galleriareissuihin ja lounastapaamisiin on menty koko perheellä, niin hän sekä haluaa mukaan, että osaa käyttäytyä.
Rantaloma ystäväperheen kanssa ei oikein näin teininä enää lähtenyt, koska altaalla ja rannalla on tylsää eikä näe kännykän ruutuakaan kunnolla. Sellaiselle en enää teinin kanssa lähtisi, myöhemmin sitten jos on vaikka seurustelukumppani ottaa mukaan niin kokeillaan uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo on hyvä testi eli mies tavallaan katsoo, että hyväksytkö minun kaikki puoleni, myös sen että tytär on tärkeä. Jos et hyväksy, miehen kannattaa hiljalleen etääntyä. Jos yhden viikon loma aiheuttaa ap:ssa tuollaisia tunteita, niin miten mahtaa mennä jatkossa, kun tytärtä pitää auttaa muutossa tai yo-juhlia järjestetään ja halutaan isä edellisellä viikolla apuun, vaikka äitipuoli on halunnut viettää pitkää viikonloppua.
Oletan, että ap:lla ja miehellä on joka toinen viikko aikaa rynkyttää sängyssä, keittiön pöydällä tai eteisen lattialla; miksi hotellissa olisi sen maukkaampaa?
Huh, näitä kateellisia entisiä🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo on hyvä testi eli mies tavallaan katsoo, että hyväksytkö minun kaikki puoleni, myös sen että tytär on tärkeä. Jos et hyväksy, miehen kannattaa hiljalleen etääntyä. Jos yhden viikon loma aiheuttaa ap:ssa tuollaisia tunteita, niin miten mahtaa mennä jatkossa, kun tytärtä pitää auttaa muutossa tai yo-juhlia järjestetään ja halutaan isä edellisellä viikolla apuun, vaikka äitipuoli on halunnut viettää pitkää viikonloppua.
Oletan, että ap:lla ja miehellä on joka toinen viikko aikaa rynkyttää sängyssä, keittiön pöydällä tai eteisen lattialla; miksi hotellissa olisi sen maukkaampaa?
Ei, vaan mies testaa ja katsoo hyväksyykö ap, että ap:ta pidetään jalkarättinä ja että hänen toiveillaan ja suunnitelmillaan ei ole suhteessa mitään merkitystä.
Huom. AP pidä huoli siitä että mies maksaa sun matkasi kokonaan, lähdit mukaan tai et. Koska jos perut "huvin vuoksi" et ehkä saa lentolipun hintaa takaisin, ja jos lähdet mukaan tulkkaamaan sun muuta, ihan eri reissulle kuin halusit, niin vähintään kohtuullista näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti olette jo alunperin halunneet matkalta vähän eri asioita. Jos mies olisi halunnut nimenomaan kahdenkeskiselle romanttiselle lomalle niin tuskin hän olisi innossaan ottamassa tyttöä mukaan.
Ties vaikka ukko olisi ihan itse mennyt ehdottamaan likalleen, että tuletko mukaan. Hänestä kun on varmaan kiva, että on uusi eukko sekä tytär mukana, mutta taas kumpikin, eukko että tytär, haluaisi että sitä toista ei olisi. Tyttölapset ovat erityisen mustasukkaisia isistään uusille naisystäville.
En lähtisi tuollaiseen reissuun. Rimpsessa saisi varmaan päättää kaikki mitä reissussa tehdäänkin.
jotenkin osaan ajatella tälläisissä tilanteissa sitä lastakin. Että mitä ihmettä miettii, kun ei tunnu enää sopivan perheeseensä, kun tuli isin uus nainen kuvioihin. Mennään uuden naisen ehdoilla: jos hän ei halua lasta jonnekin ,lapsi ei tule. Isi ja lapsi oli ennen perhe. Mutta joo, ymmärrän kyllä senkin, et voi haluta kahdenkeskistä aikaa, mutta kun jommalla kummalla on lapsia entuudestaan, niin pitää ottaa se huomioon, ei voi olla itsekäs. Lapset tosiaan erotilanteissa on niitä pelinappuloita.
Nämä ovat olleet erossa 6 vuotta. Ei siis olla enää missään erotilanteessa - ellei sitten lasketa, että exälle ja lapselle erotilanne on aina akuutti ja siihen voidaan vedota, oli siitä erosta sitten miten monta vuosikymmentä hyvänsä.
Lapselle tuollaiset mullistukset elämässä ovat aina enemmän tai vähemmän akuutteja! Lapsihan tilanteessa joutuu vasten omaa tahtoaan sopeutumaan sopeutumasta päästyään!
Ihmettelen suuresti tätä yleistä uskomusta jostain ex-naisien surkeasta vuosia kestävästä ruikutuksesta sen kultakimpaleen perään, jonka itse noin 80% todennäköisyydellä jättivät :'D
Ymmärrän, että toisen roska on usein toisen aarre ja voin kunnioittaa tätä. Tämähän on vain positiivinen asia, että jätetyllekin se uusi rakkaus löytyy. Mutta voin vakuuttaa, että esim minulla lähes ainoa mielenkiinto exäni tekemisiin liittyy lasten etuun. Suurin osa asioista mitä teen tai jätän tekemättä liittyy puhtaasti lasteni etuun. En halua sitä sinun kaljuuntuvaa ja alkoholisoituvaa kaljamahaasi yhtään sen enempää kuin halusin silloin kun ihan itse pakkasin laukkuni ja lähdin, rentoudu hyvä nainen.
Olen ollut naimisissa jo lähes neljäkymmentä vuotta ja yhteiset lapsemme ovat jo maailmalla.
En tiedä, mistä tilanteista puhut, etkä taida tietää itsekään, mutta jos erosta on kulunut - kuten tässä tapauksessa on - jo 6 vuotta, kyllä se on molempien vanhempien asia järjestää asiat siten, että lapsen elämässä ei yksi ulkomaanmatka ole akuutti mullistus ja elämänsä jatkuvaa sopeutumista.
Mutta tätähän ei teille voimaantuneille lastensa parasta aina ajatteleville eronneille naisille saa sanoa, teillä kun joka asiassa on se lapsen etu niin vahvasti aina mielessä, vaikka vierestä ei todellakaan siltä näytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo on hyvä testi eli mies tavallaan katsoo, että hyväksytkö minun kaikki puoleni, myös sen että tytär on tärkeä. Jos et hyväksy, miehen kannattaa hiljalleen etääntyä. Jos yhden viikon loma aiheuttaa ap:ssa tuollaisia tunteita, niin miten mahtaa mennä jatkossa, kun tytärtä pitää auttaa muutossa tai yo-juhlia järjestetään ja halutaan isä edellisellä viikolla apuun, vaikka äitipuoli on halunnut viettää pitkää viikonloppua.
Oletan, että ap:lla ja miehellä on joka toinen viikko aikaa rynkyttää sängyssä, keittiön pöydällä tai eteisen lattialla; miksi hotellissa olisi sen maukkaampaa?
Huh, näitä kateellisia entisiä🤣
En ole entinen, olen nykyinen. Ollut yli 20 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos päätämme reissuun kolmistaan lähteä, niin EN TIETENKÄÄN nuorelle osoita mieltäni. Tosi kiva ja fiksu tyttö hän on eikä mitenkään syyllinen tähän tilanteeseen.
En ole vielä päättänyt mitään. Kuukausi vielä aikaa lähtöön
Ja KYLLÄ mieheni tietää, että haluaisin lähteä kahdestaan. Olen sen sanonut ihan riittävän suoraan
Ap
Kuriositeettinä: kysyttiinkö asiaa ennen AP:ta myös siltä lapsen äidiltä ja sitten vasta ihan vihon viimeisenä ap:lle selvisi tämä hänen muuttuneen romanttisen lomansa kohtalo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka puhutte tässä yhteydessä, että lapsi pitäisi ottaa mukaan hänen parhaakseen, olisitteko edelleen samaa mieltä, jos kyseessä olisi ydinperhe, jossa lapsi haluaa yhtäkkiä mukaan vanhempien suunnittelemalle kahdenkeskiselle lomamatkalle? Lasten hoito olisi jo järjestynyt ja loma varattu ja edessä muutaman viikon päästä.
Vaikea sanoa, kun ei ydinperheenä eläessä tehty kahdenkeskisiä lomamatkoja. Tehtiin ennen lapsia ja lasten jälkeen. Lapsuusaika on sille perhe-elämälle pyhitetty. Näin meillä.
-eri
Teillä ei siis ollut mitään omaa elämää? Ei omia harrastuksia, omia ystäviä, aikuisten juttuja? Eihän se matka ole sen kummempi juttu kuin nuokaan.
Miten harrastus on sama asia kuin molempien vanhempien lähteminen lomareissuun ilman lapsia? En ole ikinä kuullutkaan perheestä jossa noin tehtäisiin.
Hyvä ratkaisu tuo lasten kautta eläminen niin, ettei ole parisuhdelomia/aikaa jos haluaa päätyä tilanteeseen, ettei puolison kanssa ole enää mitään yhteistä kuin pankkilainaa. Suosittelen!
Lapsi pieni. Kun aikuiset ihmiset perustavat perheen, on silloin ymmärrys siitä että niiden lasten kanssa sitten myös ollaan. Aina. Toki voidaan järjestää kahdenkeskeistä aikaa sillon tällöin, mutta pääsääntöisesti elämä vietetään niiden lasten kanssa, myös lomat.
Miten paljon olet ap ollut tämän tyttären kanssa tekemisissä? Kirjoitat alussa, että suhde isään on melko uusi, ettekä asu yhdessä. Kuulostaa enemmän vielä aikuistenkin tutustumisvaiheelta, ei vakiintuneelta parisuhteelta. Todella ymmärrän pettymyksesi.
Hyvä kompromissi olisi se, että AP siellä matkalla sitten itsekseen kiertäisi niitä nähtävyyksiä, joihin lapsi ei halua lähteä. Se on sitten lapsen isän tehtävä miettiä, mitä tekee oman lapsensa kanssa siellä.
Ja jatkossa kun suunnittelette näitä matkoja, älkää puhuko niistä lapselle muuta kuin korkeintaan pari päivää aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka puhutte tässä yhteydessä, että lapsi pitäisi ottaa mukaan hänen parhaakseen, olisitteko edelleen samaa mieltä, jos kyseessä olisi ydinperhe, jossa lapsi haluaa yhtäkkiä mukaan vanhempien suunnittelemalle kahdenkeskiselle lomamatkalle? Lasten hoito olisi jo järjestynyt ja loma varattu ja edessä muutaman viikon päästä.
Vaikea sanoa, kun ei ydinperheenä eläessä tehty kahdenkeskisiä lomamatkoja. Tehtiin ennen lapsia ja lasten jälkeen. Lapsuusaika on sille perhe-elämälle pyhitetty. Näin meillä.
-eri
Teillä ei siis ollut mitään omaa elämää? Ei omia harrastuksia, omia ystäviä, aikuisten juttuja? Eihän se matka ole sen kummempi juttu kuin nuokaan.
Miten harrastus on sama asia kuin molempien vanhempien lähteminen lomareissuun ilman lapsia? En ole ikinä kuullutkaan perheestä jossa noin tehtäisiin.
Hyvä ratkaisu tuo lasten kautta eläminen niin, ettei ole parisuhdelomia/aikaa jos haluaa päätyä tilanteeseen, ettei puolison kanssa ole enää mitään yhteistä kuin pankkilainaa. Suosittelen!
Lapsi pieni. Kun aikuiset ihmiset perustavat perheen, on silloin ymmärrys siitä että niiden lasten kanssa sitten myös ollaan. Aina. Toki voidaan järjestää kahdenkeskeistä aikaa sillon tällöin, mutta pääsääntöisesti elämä vietetään niiden lasten kanssa, myös lomat.
Tulee päivä, jolloin ne lapset ovat aikuisia ja lentävät pesästä. Pesä on silloin todella tyhjä, jos ei ole ollut muuta elämää kuin eläminen lasten kautta.
Nimimerkki kuusikymppinen täti jolla on viisi omaa lasta.
Ja sinä osaat selkeästi ilmaista mitä sinä haluat.
Olet jatkamassa miehen kanssa ja lähtemässä matkalle?